Part 19

Sama muodostus on yleinen, vaikk'ei aivan yksinomainen, myös Venäjän Karjalassa. Vienan läänin toisinnoista kokoonpantuna on Kantelettaren kolmannen kirjan 21:s runo "Kalevalan neiti." Harvinainen on kuitenkin nimitys Kalevala tiedustelussa:[565]

Kävitkö Kalevalassa? Katsoiko Kalevan neiot Kalevalan ikkunoista? Haukkuiko Kalevan koirat Kalevalan rantateillä? Mip' oli merkki j.n.e.

Tämä satunnainen lisäys on nähtävästi lainattu häärunoista, jossa tavataan seuraavanlaisia kysymyksiä:[566]

Piettiinkö vävy vävynä Osmolassa ollessasi Käyessä Kalevalassa? Onko teiän Osmolassa, Niinkuin meiän Kalevalassa, Karhunnahka portin päällä?

Vienan läänin laulutavan erityisyys on omaisille annettujen lahjuksien tarkemmassa kuvaamisessa. Nämät lisäpiirteet ovat kuitenkin muista runoista otetut. Esim. isän oriin kuvaus:[567]

Jok' on tarkka askelelta, Sekä käymähän terävä,

on lainattu Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannosta samoilla seuduin:[568]

Sanoi nuori Joukahainen: "On minulla oritta kaksi, Toinen käymähän riveä, Toinen tarkka askelelta."

Erittäin huomattavat ovat sisaren siniseen uuheen liittyvät lisäsäkeet:

Joka viikko villan tuopi, Joka kuu karitsan kantoi.

Näillä on näet sananmukainen vastineensa länsisuomalaisessa Neljän neidon runossa, joka erään muistiinpanon mukaan Uudestakaupungista[569] on ollut vanha leikkilaulu. Näytteeksi soveltuvat sen kaksi täydellisintä ja toisiansa täydentävää kirjaanpanoa Marttilan pitäjästä likeltä Turkua.[570]

Myödyn neidon runo.

Mikäs tuolta kaukaa näkyy? Kylä tuolta kaukaa näkyy Mikäs kylän alitse käy? Joki j.n.e. Mikäs j.n.e. Sammal joes' sisäl' on. Kivi sammalas' sisäl' on. Sormus kiven sisäl' on. Mikäs sormuksen sisäl' on? Pitkä tammi, paksu tammi. Kulta tammen juuripuu. Taivas tammen latva puu. Tarha taivaas' sisäl' on. Oinu tarhas' sisäl' on. Aitta oinun sarven pääs'. Mikäs aitas' sisäl' on? Neljä pientä tyttöö. Yksi kuttoo kultakankaat', Toinen puolaa kultapuolaa, Kolmas karttaa villoja, Neljäs itki nuorta veljeänsä, Kuin aivan varhain sotaan vietiin, Lasna laivan haltiaksi. Pikku lintu hyppäs' aitan partaalle: "Mitäs itket pieni tyttö? Mitäs maksat palkkaa?" -- "Kinttaan täyren kintasvilloja, Vanttuun täyren vantus-villoja." -- "Mut' en siihen tyry." -- "Puolen kullastani, Puolen hopiastani, Kaikki kun ma kuolen." -- "Tuolta se tulee tuljuttaa, Parta päivän palmikossa, Hiukset kullan suortavissa. Sisarelles' tuon semmosen lampaan, Kuin joka viikko villan antaa, Joka kuukaus karitsan kantaa. Äitillen' tuon semmosen lehmän, Kuin kultakiulu on sarven nokas'. Veljellen' tuon semmosen hevosen, Kuin rä[y]stäält' suitset suuhun pannaan, Kuona pilviä pitelee, Harja taivasta haatelee."

-- -- --

Mikäs tuolta kaukaa näkyy? Kylä tuolta kaukaa näkyy Mikäs on tuol' kylän keskel'? Joki j.n.e. Mikäs j.n.e. Lähde on tuol' joen keskel'. Silmä on tuol' lähteen keskel'. Kivi on tuol' lähteen silmäs'. Kirves kiven kikkirällä. Lastu kirveen lavalla. Mikäs lastun lappehella? Tammi suuri, tammi pieni, Tammi yhreksän kanttinen. Aitta tammen tarhasesa. Mitäs aitas' sisäl' on? Neljä nuorta neitsyy. Yks' siel' kuttoo kultavyötä, Toinen solkii solkimia, Kolmas polkii polkimia, Neljäs istuu ja itkee. Västäräkki vääräsääri Istuu aitan ikkunalla: "Mitäs itket neito nuori?" -- "Itken nuorta veljetän, Kun vietiin nuorena sottaan, Pienenä sotaväen päliköks, Latnan laivan haltijaksi." -- "Mitäs annat, minä sanelen?" -- "Vakan vakan vanttui, Kimpun kirjavii sormikoi, Annan miekan veljeni vyöltä." -- "Tuoltapa näkkyy tulevan. Pää näkkyy päältä metsän, Jalat alta arvottaisin; Parta päivän palmikos', Hiukset kullan suortavis'." -- "Mitäs hän tuo tullesas'?" -- "Sisarelles sini-utun, Joka viikko villan antaa, Joka kuu karitan kantaa. Muoril' lehmän lehkosarven, Kultakiulu sarven pääs'."

Tämä runo on tavattu myös Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa ynnä Inkerissä, vaikka vallan muuntuneilla tuomisilla. Veli tuo sisarelleen joko kengät, sukat, paidan taikka sitten hanhen; viimeksimainittuun liittyy virolaisperäinen runo hanhen katoamisesta ja etsimisestä (kts. Kant. I. n:o 205 ja III. n:o 31.).

Koska kuitenkin länsisuomalaisen runon loppuosasta mainittu säepari on Vienan lääniin asti kulkeutunut, niin on mahdollista, että myös niiden edellä käyvä säe:[571]

Sisarelleen sinisen uuhen

olisi aikoinaan itäsuomalaisissakin kappaleissa löytynyt ja kenties antanut aihetta suomalaisessa Myödyn neidon runossa jo Inkerin puolella ilmaantuvaan yhtäläiseen säkeesen, jolla ei ole minkäänlaista vastinetta virolaisessa Myödyn neidon runossa.

Virolaisilla on tosin myös Neljän neidon runo hyvin yleisesti tunnettu. Ja sen muoto on siksi samanlainen, että sen täytyy olla jossakin yhteydessä vastaavan länsisuomalaisen runon kanssa.[572]

Maarjapäeva laul.

_Lähme Loojale loole,[573] Maarialle heinamaale; Nüüd on Looja eina kuiva, Maaria eina ilusa. Võttan kaare, võttan kaksi, Hakkan kolmat võttemaie. Mis ma leidsin kaare alla? Kotka leidsin kaare alla. Mis seal kotka tiiva alla? Kirves j.n.e. Mis j.n.e. 10 Laastu seal kerveja ninasse? Jaani aita tehtaneksi. Sängi senna aida sisse. 16 Oled senna sängi sisse. Palagas senna õlge peale. Padjad senna palaka peale. 21 Mis senna padjade peale? Neli noorta neitsikest. Üks aga kojub kuldavööda, Teine raksib raudavööda, Kolmas kassikäpalista, Neljäs nuttab noorta meesta. (t.) Neljäs nuttab vendadasa, Mis mullu sodaje viidud, Tunamullu muile maile. 30 Ära sina nutta neitsikene! Jo näikse, jo tulekse, Pää paistab päälta metsa, Keha metsa keskeelta, Jalad alta arva metsä._

Mutta eroavaisuudetkin tämän ja länsisuomalaisen Neljän neidon runon välillä ovat sitä laatua, ettei toista voi toisesta johtaa. Sitä paitsi ei ole mitään jälkeä suoranaisesta runojen vaihdosta Varsinais-Suomen ja Viron rannikon välillä. Virolaisen runon kulusta ympäri Suomenlahden on Myödyn neidon runossa toistaiseksi ainokainen esimerkki, eikä yksinäinen länsisuomen alueen itärajalle satunnaisesti eksynyt kappale paljoa todista, kun on kysymys länsimurteella yleisesti ja paraiten säilyneestä runosta. Päinvastaisesta suomalaisten runojen kulusta Inkerinmaan kautta Viron puolelle on kyllä useitakin todisteita, mutta leviämissuhteet viron alueella ja kekitysmuodot pitkin matkaa ovat tavallisesti aivan toiset kuin tässä tapauksessa. Ei siis ole muuta mahdollisuutta virolaisen ja suomalaisen Neljän neidon runon yhtäläisyyden selittämiseksi, kuin yhteisen alkumuodon olettaminen. Kysymys on vaan siitä, onko tässä kaksi alkuperäisen yhteissuomalaisen runon haarausta vai kaksi myöhemmän ajan lainaa yhteisestä vieraskielisestä lähteestä. Jälkimmäistä mahdollisuutta ehdottomasti puoltavat virolaisen runon katolisperäiset nimet: Maaria ja Johannes, joita ei voine runoon kuulumattomina pitää. T:ri O. Kallas on huomauttanut,[574] että yhtäläinen laulu, jossa kolmas neito itkee sotaan vietyä sulhoaan, löytyy Vendiläisillä Saksanmaalla.[575] Nämätkin, samoin kuin Länsisuomalaiset ja Virolaiset ovat luultavasti germaanilaisesta runoudesta -- ja tietysti aivan erikseen -- vastaanottaneet Neljän neidon runon.

Joka tapauksessa on veljen lahjojen tuominen suomalaiselle runolle erikoinen piirre, jota ei virolaisessa eikä vendiläisessä tavata. Jos siis sisaren sininen uuhi on Länsi-Inkerissä tullut Myödyn neidon runoon Neljän neidon runosta, niin on se suomalaisen eikä virolaisen muodon vaikutusta.

Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole ajatella Neljän neidon runon vaikutusta tässä kohden. Lammas ja uuhi, niinkuin olemme nähneet, ovat tavallisia sisaren tavaroita Lunastettavan neidon laulun karjalaisissa ja inkeriläisissä kappaleissa. Jollei laulu ole runolta tätä piirrettä lainannut, niin on se päinvastoin saattanut laulusta siirtyä Myödyn neidon runoon. Mainesana _sininen_ on siinä tapauksessa voinut tulla alkusoinnun vaikutuksesta siskon rinnalle itsenäisestikin Inkerinmaalla uudestaan keksityksi.

7. Lunastettavan neidon runo suomeksi.

On jo aika kääntyä takaisin Lunastettavan neidon runon siirtymiseen yli kielirajan virosta suomeksi. Päärunko runoa, omaisilla oletetut erilajiset ja itsekullakin kolmilukuiset tavarat, on kuitenkin ainoasti läntisimmässä Inkerissä alkuperäiseen muotoonsa jäänyt. Näytteeksi painettakoon katkelma Narvusin-puolista runoa[576] sekä vastaavat varsinais-virolaisen runon säkeet:

Emo rannalle tuleepi. "Oi emo lunasta minta, Lunasta minta soasta, Ota poies orjuuesta, Päästä palkan piikuesta!" -- "Milläpä mä sun lunastan?" "On sulla kolme pollekkesta; Pane paras minusta, Anna aine tyttärestäs." -- "Ennen mä sinusta luovun, Ennen kuin paraasta pollestani. Polle minulle ijäksi lienee, Polle kaikeksi ajaksi, Ei tyttöä lienekänä. Tyttö toinen saatanehen." --

-- -- --

_Ema rannale tulesi. "Oh minu ella eidekene! Lunasta mind sõasta." -- "Miska ma sinu lunastan?" -- "Sul on kolmi põllekesta, Mis parem, pane minusta, Anna ainust tütteresta." -- "Enne loobun tütteresta, Enne kui heasta põlledesta; Põlle kõigekse eakse, Tütar tänä hommeneksi."_[577]

Vaan jo Soikkolan puolella on Lunastettavan neidon omaisten kolmilukuiset tavarat vaihdettu Myödyn neidon omaisten yksilukuisiin ynnä laatusanalla määriteltyihin tavaroihin. Ei Soikkolassa, eikä Hevaan puolella Lunastettavan neidon runo esiinnykään muuten kuin Myödyn neidon runon yhteydessä, ostohinnan ilmoituksen ja lahjuksien kiroomisen välisenä kappaleena, esim.[578]

Kysyin maata velloltani -- -- -- "Sano kallis kaupanmiesi, Mitä otti mun isoni?" "Isosi rahaisen ratsun -- Emäsi mahike lehmän -- Vellosi soti-orihin -- Sisosi sinervon uukon -- Minnosi lehet leveät." Vene läksis vieremääe, Mie neito nuttamaae, Nuttaen: "hyvä Venakko, Venhäläinen vainolainen, Punasaapas Saarelainen, Kannatteles Karjalainen, Piä purje punakypärä! Soutelekka, joutelekka, Soua tuolle rantuelle, Missä nuot tulet palavat, Kipunaiset kilsattavat, Lemmenet lekottelevat." -- "Sano kallis kaunokkainen, Ketä sulla siell' on sukua?" -- "Isoni on sukua siellä." Isyt rannalle tulevi. "Hoi iso, vanha isäni, Vanha ukko vaalijani! Lunasta sinä minuista, Lunasta lumisaosta, Venehestä Venhälaisen, Paatista pahointekijän, Ota poies orjuuesta, Päästä palkanpiikuesta." Iso vasten vastaeli: "Milläpä minä lunastan?" -- "On sulla rahainen ratsu; Paakka puolet mun alleni, Puolet pääni päästimeksi, Henkeni lunastimeksi." Iso vasten vastaeli: "Ennenpä minä tytöttä, Ijankaiken kassapäättä, Ennen kuin rahaisen ratsun." Vene läksis j.n.e.

(Samoin tulevat rannalle muut sukulaiset kukin vuorostaan tavaroineen; lopuksi neito kiroo:)

"Isoni rahainen ratsu Rahatielle rauetkohon Raha-aikana parahin! Emäni mahike lehmä Maion maahan kaatakohon Maitoaikana parahin! Velloni sotioroinen Sotitielle sortukohon Sota-aikana parahin! Sisoni sinervon uukon Susi villat vitvokohon Villa-aikana parahin! Minnoni lehet leveät Lehtitielle lentäköhöt Lehtiaikana parahin!"

Että tässä Lunastettavan neidon samoin kuin Myödyn neidon runo on virolaista alkuperää, todistaa epäilemättömästi vertaus virolaisen Lunastettavan neidon runon johdantoon, semmoisena kuin se läheisimmässä Varsinais-Viron maakunnassa[579] esiintyy (huomaa erittäin sanaa ja muotoa: _nuttamaae < nuttamaie_).

_Vene hakas veeremaie, Karjalla karisemaie, Pohlakas põletamaie, Sõda akas sõudemaie, Imme akas itkumaie, Neidu noori nuttemaie: "Ooda üva Venaku, Sõisa armas Harju Saksa, Pia kinni paula poiga, Kannatele Karjalaine!"_

(Tai:)

_Soda laev läeb soudemaie, Venelaine veeremaie, Rootsi laev läeb laskemaie, Karjalane karsimaie, Mina noori nutamaie: "Oota hea Venekas, Kannatelle Karjalane, Seisa armas Saare Saksa, Pea purje punane kuube!"_

Tähän virolaiseen johdantoon on kuitenkin Inkerin puolella sekaantunut alku erästä "Laivarunoa", joka esim. Narvusissa kuuluu:[580]

Soua laiva, joua laiva, Soua suurta merta myöten, Purjehi punaista merta, Soua tuonne rantuelle, Kussa tuo tuli näkyvi, Valkeainen vilkahtavi.

Lunastettavan neidon ehdotus, että omaiset ainoasti puolet antaisivat lunnaiksi, myös muodossa:[581]

Puolet lupaa minulle,

Toiset puolet itsellesi,

on nähtävästi jälkenä tavarain alkuperäisestä monilukuisuudesta. Yhteen, vieläpä elolliseen esineesen sovitettuna se on silminnähtävästi luonnoton.

Vielä on huomattava neidon kirouksessa yhä uudistuva jälkisäe: -- aikana parasna. Virolaisessa Myödyn neidon runossa ei sentapaista tavata, vaan heti Narvusin puolella, jo ennenkuin Lunastettavan neidon runo on siihen liittynyt, se siinä alkaa ilmestyä.[582] Mainittu refrängisäe ei saata mistään muualta johtua kuin Inkerissäkin tunnetusta Lunastettavan neidon laulusta.

Tämä laulu on sitten vielä aikaan saanut sen, että Soikkolassa ja Hevaan puolella neidolle usein ilmestyy lunastaja, jonka tavarat hän siunaa, esim.[583]

Seolleni suuri kiitos! Pajulinna pääni päästi -- Linna kahta kasvakahan, Kolmea korotelkahan. Vävyni pajuinen linna, Käet päälle kukkumahan, Linnut päälle laulamahan, Sirkkuset siveltämähän.[584]

Sulhasen sijalla on tosin tässä päästäjänä setä[585] tai vävy, mutta hänen omistamansa linna, jonka toivotetaan kohoavan, muistuttaa ilmeisesti sulhasen linnoja Lunastettavan neidon laulun itäsuomalaisissa kappaleissa.

Soikkolassa sekä Hevaalla on Lunastettavan neidon runo välistä saanut paikallisen värityksen. Neidon ryöstäjä Venäläinen silloin soutelee:[586]

Reunaitse Retuisen saaren, Kalasaaren kallahitse.

Retuinen saari tietysti tarkoittaa Retusaarta eli Kronstadtia. Vakinaisen maantieteellisen leiman sai runo kuitenkin vasta jouduttuansa Karjalan kannakselle, jossa souteleminen siirtyi mereltä Nevajoelle. Täällä on Lunastettavan neidon runo enimmäkseen irtautunut Myödyn neidon runon yhteydestä. Vaan pysyväisenä jälkenä siitä ovat säilyneet omaisten yksilukuiset, laatusanalla määritellyt tavarat. Karjalan kannaksen kappaleista, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia, sopii seuraava Ahlqvistin kirjaanpanema näytteeksi, jos kohta siitä veli tavaroineen on unohtunut.[587]

Venäläinen vainolainen, Sinisaapas Saksalainen, Soutelevi, joutelevi, Ympäri Nevan jokea, Nevan nientä kiertelevi. Neitonen kujertelevi Venäläisen venehessä, Punaparran purjehessa: "Soua tänne rantaselle, Jossa tuikkavi tulonen, Vilkuttavi valkeainen, Suuri paimenen tuleksi, Pieni pirtin valkeaksi. Tuo tuli on ison tulonen." Iso rannalle lasekse Ja lasekse laiturille Oroansa juottamahan. "Lunasta iso minuista!" Iso vasten vastaeli: "Millä mä sinun lunastan?" "On sulla sotioronen, Pane puoli mun alleni, Puoli pääni päästimeksi, Henkeni lunastimeksi." Iso vasten vastaeli: "Ennen luovun tyttärestä Kuin sotiorosestani." Venäläinen j.n.e. Emo rannalle lasekse -- Lehmiänsä juottamahan -- Venäläinen j.n.e. Sisko rannalle -- Pesemähän uuttiansa -- Venäläinen j.n.e. Sulho rannalle -- Pesemähän miekkoansa, Ruokkimahan ruostehesta, Jotta sorpoisi soassa, Sekä liikkuis linnan teitä, Narvan teitä narskuttaisi -- "Ennen luovun miekastani, Ennen kuin luovun neiostani." Neitonen kutittelevi: "Kutti, kutti mun isoni, Kutti ehtoinen emoni, Kutti siitoinen sisoni! Jo mun sulhoni lunasti. Isoni sotaoronen Sotatielle sortukohon Parahan soan aikana! Emoni mahikkilehmä Suet syököhön kesällä, Karhut maalle kaatakohon! Siskoni sinervä uutti Villoihinsa viipyköhön, Vuonnihinsa voipukohon! Sulhoni sotainen miekka Sotatiellä sorpukohon, Vainotiellä voittakohon!"

Merkille pantava on sulhasen, harvoin sedän,[588] ilmestyminen, joka epäilemättä johtuu Lunastettavan neidon runon vaikutuksesta. Hänen sotainen miekkansa tässä kappaleessa -- eräässä toisessa on hänellä merinen laiva[589] -- on tietysti lainattu veljeltä mainitussa laulussa.

Karjalan kannakselta levisi Lunastettavan neidon runo sekä Savoon että Suomen Karjalaan. Jo Porthan tunsi kappaleen tätä runoa, kuten teoksessaan _De poesi fennica_ ilmoittaa.[590] "Toinen runo ylistää kihlattujen rakkautta, tunteen voimassa vanhempien, sisarusten ja sukulaisten rakkautta paljoa väkevämpänä. Se esittää kertomuksen neidosta, jonka -- sittenkun sulhanen jo oli vanhemmilta, monet lahjukset heille ynnä muille omaisille annettuansa, lupauksen saanut -- Venäläinen oli salaa ryöstänyt ja vienyt veneesen pois kuljettaaksensa. Kun häntä vanhemmat ja sisarukset olivat kukin vuorollansa kieltäytyneet lunastamasta samoilla lahjuksilla, joita olivat saaneet sulhaselta, niin tämä sulhanen, vaikka neito oli häntä alkuansa ylpeästi kohdellut, ei epäillyt suorittaa sataa ruplaa Venäläiselle ja sillä lunastaa häntä vankeudesta."

Niinkuin Porthanin selonteosta voi päättää, on Lunastettavan neidon runo ollut Myödyn neidon runon jatkona. Tämä kappale on kyllä kateissa, vaan Porthanin lisäyksissä Vhaelin kielioppiin ja Jusleniusen sanakirjaan sekä erittäin Gananderin sanakirjassa on siitä siksi monta säettä säilynyt, että sen pääpiirteet voi saada selville, esim.

Nivan nientä _kiertelövi_.[591] Tyttönen _kujerteloopi_ Venäläisen venehessä. Paatissa pahatapaisen.[592] Isä rannalle lasexe _Kujerrosta_ kuulemahan. Isäni sotioroinen Sotoannik _sortuohon_. -- -- lehmä _Rainallehen_ raipuohon Lypsyn aikana parasna. _Siskoni_ sinevä[593] uuhi Vuonillehen voipuohon.

Vielä Gottlundin aikana laulettiin Keski-Savossa Lunastettavan neidon runoa. Juvalta ja Joroisista hän sai kaksi toisintoa, jotka rinnan painettakoon (n:ot 107 b ja a). Etupäässä edellisen mukaan, pari säettä jälkimmäisestä lisäämällä, on Gottlund runon painattanut v. 1821 julkaisemaansa toiseen vihkoon Pieniä runoja Suomen Poijille ratoxi (n:o VI).

Venäläinen verikoira Soutelevi joutelevi, Niemen nientä kiertelevi, Ympäri Ylänjokea, Kahen puolen karjamaita. Neitonen kujerteleksen Venäläisen venehessä, Paatissa pahatapasen. "Lunasta iso minua!" -- "Millä mä sinun lunastan?" -- "Onhan sulla uusi vene." -- "Enpä raaski raukastani, Rahan paljon pantuani, Tengan tieltä löyttyäni, Enemmän luvattuani." (Mamma -- musta lehmä. Veikko -- punainen ori. Sisko -- sininen uuho. Sulho -- musta ruuna).

-- -- --

Venäläinen vainolainen, Iankaiken kiertolainen, Venäläinen vainolainen, Soutelevi joutelevi, Niemen nientä kiertelevi. Neitonen kujertelevi Venäläisen venehessä, Karjalaisen kaitehessa. Isopa rannalle lasekse, Kujerrosta kuulemahan, Vaikutusta vaatimahan. "Lunasta iso minua!" -- "Millä mä sinun lunastan?" -- "Onhan sulla kaksi ruunaa, Pane paras pantiks." -- "Ennen luovun neiostani, Ennen kuin paraasta ruunastani." (Äiti -- kaksi lehmää. Veikko -- kolme miekkaa. Sisko -- kolme ruunua. Sulhanen -- kolme laivaa).

_Nevan niemi_ on molemmissa kappaleissa muuttunut _Niemen niemeksi_,[594] edellisessä sitä paitsi _Ylänjoki_ lienee väännös _Nevanjoesta_. Jälkimmäisessä kappaleessa on Lunastettavan neidon laulun vaikutus ilmeinen, omaisten tavarain sekä lukuun että laatuun nähden.

Sama Lunastettavan neidon runon ja laulun yhteen sulautuminen on huomattava Suomen Karjalassakin, niin esim. eräässä Suojärven kappaleessa,[595] jossa Nevanniemi on vaihdettu läheisempään paikallisnimeen Nehvonniemi Ilamantsin pitäjän Melaselän kappelissa.[596]

Kaikista sotkeutunein sekamuoto Lunastettavan neidon runoa ja laulua on vihdoin tavattu Venäjän Karjalassa. Seuraavassa kappaleessa eivät ainoasti säkeet ole sekaisin, vaan samakin säe on kahdesta aineksesta yhdistetty, kuten omaisten tavarain määrittely sekä kaksiluvulla että laatusanalla todistaa.[597]

Venäläinen veiloo (?) Pikku tytär itkee Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa, Punaparran purtelossa. Katso taattoni matkaa Yli meren rantaa. "Tule taatto lunastamaan!" -- "Millä minä lunastan?" -- "On sulla kaksi kultakarva hepoa. Pane paras panttiin." -- "Ennen luovun tytöstäni." (Maammo -- 2 maholehmää. Veikko -- 2 sotamiekkaa. Sikko -- 2 kultanieklaa. Ämmö -- 2 k. kuiria (lusikkaa). Musikka -- 2 kullaista ruplaa).

Ei siis ole ihmeteltävä, että Lönnrotinkin molemmat kokoonpanot Kantelettaressa ovat sekamuodostuksia, joista toinen (III. n:o 26) tosin enemmän runon, toinen (n:o 27) etupäässä laulun mittaa noudattaa. Edellinen perustuu pääasiallisesti Gottlundin julkaisuun. Niinkuin ensimmäisen painoksen toisintosäkeistä näkee, johtuu 5:ssä säkeessä paikannimi Yläsen niemi Yläjoesta: samoin v. 6 _Kangasnientä < kangasmaata < karjanmaata_.

Lunastettavan neidon sekä runo että laulu esiintyvät kuitenkin myös Venäjän Karjalassa toisistaan erillään ynnä muissa yhteyksissä. Laulun alkusäkeet ovat joskus[598] liittyneet Veneesen pyrkivän neidon runoon (vrt. Kant. III n:o 28 "Neiti lepetissä")

Neiti istui klevetissä, Itkee ja huokuu, Kätösiään katkoo, Sormusiaan murtelee. Katsoi ylös, katsoi alas: Ylähänä päivä paistoi, Alahana veno juoksi. "Taattoni tulee Pitkin meren rantaa; Ota taatto venoseen!" -- "En ota, enkä tieäkänä. Maammos jäleltä tulee, Maammos on vene viekkahampi" j.n.e.

Toinen muodostus Veneesen pyrkivän neidon runoa on Lunastettavan neidon runoon usein sekaantunut ja tämän edelle on sitä paitsi joskus jälleen liittynyt Myödyn neidon runo, esim.[599]

(Paimenessa käynti -- yrkä -- kodin kuvaus -- kauppahinnan ilmoitus ja kirous).

Neitonen kujertelevi Sulkkuparran suun eessä, Kultaparran parmahilla, Venosessa vierahassa, Karpasossa Karjalaisen. Näki taattonsa vesillä: "Tule taatto lunnahille!" -- "Enpä joua tyttö raukka; Lohi kultainen kutevi Kultaisissa kupluskoissa." Itse eellehen menevi, Näki veikkonsa vesillä, Emon lapsen lainehilla: "Tules veikko lunnahille!" -- "Enpä joua sikko kulta; Säynäs kultainen" j.n.e. "Tule maammo" -- "Siika" -- "Tules sikko lunnahille." -- "Millä minä lunastan?" "On sulla sinervä uuhi Sinun pääsi päästimeksi, Sinun pääsi keritsimeksi." Niin sanoi siitä: "Polen poikki uuen purren Halki haapasen" j.n.e.

Tämän kappaleen loppuosa: neidon uhkaus potkia vene puhki tavataan Vienan läänissä myös Vedenkantajan Annin runoon sovitettuna ja on Lönnrot sen johdosta Kantelettaressa viimeksimainittuun runoon lisännyt yllä esitetyn sekamuodostuksen Lunastettavan neidon ja Veneesen pyrkivän neidon runoa (Kant. III. n:o 23).