Part 13

Pohjoisvirolaiselle ryhmälle ominainen piirre on isännän nimenomainen kysymys, minkätähden häntä niin toisin taivaassa kohdellaan; se selitys, että hyvä olo tässä elämässä tuo mukanaan huonon tilan tulevassa, ei ole semmoisenaan enää tyydyttänyt. Enimmiten ainoasti isäntä tekee tämän kysymyksen ja siihen tavallisesti orja itse vastaa: Miks sa ei maksnud orja vaeva l. palka, (B. 16, 20-22). Itäisimmässä varsinaisvirolaisessa näytteessä kuitenkin annetaan selitys taivaan valtiaan puolesta: "Pahast maksid" j.n.e.; samoin esillä olleessa Viljannin-puolisessa kappaleessa (B 15), jossa myös orja ja niinikään isäntä jo ennen noita kysymättäkin annettuja selityksiä tiedustelevat:

"Miks mul seda annetasse?" -- "Sest sul seda annetasse."

Tämän muodostuksen kautta vakaantuu isännän ja orjan välinen keskustelu, joka useammassa etelävirolaisessa kappaleessa esiintyy orjan ja isännän tarjoilujen väIissä,[401] pysyväisesti runon loppuun, liittyen siihen kiinteämmin yllämainittujen välisäkeiden avulla. Siitä myös seuraa, että orjan emäntä, joka etelävirolaisessa toisintomuodossa tavallisesti ilmaantuu isännän rinnalla, kuten itsenäisenä esiintyvässä Isäntäväen puhuttelu-runossa, pohjoisvirolaisesta ryhmästä katoaa. Ainoasti tämän eteläisimmässä kappaleessa (B 14) on emäntä tallella, vaan siinäpä mainittu kysymys vielä puuttuu.

Kaikesta päättäen on siis Orjan laulu Virossa vaeltanut suunnassa lounaisesta koilliseen ja siten kehittyneimmässä muodossaan joutunut Inkerinmaan äärelle.

2. Suomalaisien toisintojen näytteitä.

Suomalaisen Viron orjan virren satakunta kirjaanpanoa jakaantuu Viron rajalta lukien Venäjän Karjalan kynnykselle hyvin tasaisesti runoalueita myöten, niin että Länsi- ja Keski-Inkerin osaksi tulee molemmille noin kaksikymmentä ja Karjalan kannaksen ynnä pohjoisemman, Sortavalasta Ilamantsin taakse ulottuvan, Suomen Karjalan osaksi runsaasti viisikolmatta kumpaisellekin. Niiden lisäksi tulee vielä viisi kappaletta Savon runoalueelta sekä muutamia katkelmia Vienan läänistä.

_Länsi-Inkerin alue_.

Narvusi 1 (Europaeus III. 3. n:o 164). -- 2-5 (Porkka II. 357, 362, 363, 365). -- 6-7 (Alava 1891. 505, 773). -- 8-10 (Ruotsalainen 14, 188, 251).

Kattila 11 (Groundstroem 167) ja Joenperä 12 (Porkka 11 364).

Soikkola 13 (Groundstroem 198). -- 14-17 (Porkka III. 306, 307, 308, 398). -- 18 (Alava 1891. 20).

_Keski-Inkerin alue_.

Kaprio 19 (Porkka I. 401).

Tienaan puoli (Hevaa, Tyrö, Medussi, Serepetta, Skuoritsa) 20-22 (Europaeus III. 3. 29, 66, 87). -- 23-24 (Stråhlman Skv. 56, Tyr. 42). -- 25 (Törneroos ja Tallqvist n:o 377 a:n jälkeen). -- 26 (Groundstroem 4). -- 27-30 (Porkka I. 396, 398, 399, 400). -- 31 (Alava 1891. 1302). -- 32 (Putkonen 31).

Venjoki 33-35 (Europaeus J. 294, 433, 524). -- 36-37 (Reinholm XI. 345 a, b). -- 38 (Stråhlman Sl. 111).

Järvisaari 39 (Europaeus III. 2. 48).

_Karjalan kannaksen alue_.

Markkova 40 (Europaeus III. 2. 117).

Pohjois-Inkeri (Toksova, Lempäälä, Vuolle) 41-43 (Europaeus J. 77, 265, 396). -- 44 (Ahlqvist A. 527). -- 45-47 (Saxbäck 119, 142, 167). -- 48-50 (Pajula 90, 99, 199).

Uusikirkko 51 (Europaeus K. 366) ja Kuolemajärvi 52 (J. 307).

Käkisalmen puoli (Rautu, Sakkula, Pyhäjärvi, Räisälä) 53-54 Reinholm XI. 345 c, XII. 73. -- 55-56 (Ahlqvist, A. 127, 339). -- 57 (Slöör V. 6). -- 58-59 (Neovius Paraske 66, 67).

Kurkijoen puoli (Kurkijoki, Jaakkima) 60-62 (Lönnrot E. 258, 292, 368). -- 63-64 (Hultin 32, 33).

Suomen (Itä- ja Pohjois-) Karjalan alue.

Sortavala 65 (Basilier 212).

Suistaman puoli (Impilahti, Suistama, Korpiselkä) 66-71 (Europaeus G. 329, 383, 409, 420, 516, 525). -- 72 (Polén 173). -- 73-74 (Sirelius 72, 150). -- 75 (Basilier 28). -- 76 (Krohn 5654). -- 77 (Potschtareff 27). -- 78 (Härkönen 366).

Suojärven puoli 79-81 (Europaeus H. 112, 147, 153). -- 82 (Härkönen 255).

Ilamantsin puoli 83 (Lönnrot, Kantelettaren 1 käsik. s. 79-82 lyyjysk. reunamuist.) -- 84-85 (Ahlqvist B. 42, 58). -- 86-88 (Europaeus G. 281, 289, 674). -- 89 (Kuopion lys. HL 56).

Pohjois-Karjala ylim. 90-91 (Lönnrot E 734, U 66).

_Savon alue_.

Savo (Kuopio, Juva) 92-95 (Gottlund 178; 7, 133, 183, Lavonius n:o 156 Puumalasta).

Pohjois-Häme 96 (Rudbäck 13).

_Venäjän Karjalan alue_.

Pohjoispuolinen runoalue 97 (Cajan 68). -- 98-99 (Lönnrot E. 556, 607). -- 100 (Castrén, n:o 3).

Kuten mainittu, on suomalainen runo koko leviämisalallaan pysynyt kokoonpanoltaan muuttumattomana. Emme siis voi sen yhdistyksistä toisiin runoihin tai sen juonen kehityksestä tehdä päätöksiä leviämisen suuntaan nähden. Runon kulkua selville saadaksemme täytyy meidän ryhtyä yksityiskohtaisempaan säkeitten tutkimiseen; niissä onkin usein hyvin selvä kehityssarja huomattava.

Vaan ennenkuin käymme tähän työhön käsiksi, on meidän saatava kokonaiskuva laulutavasta runon eri alueilla. Länsi-Inkerissä pistää heti silmäämme kaunis Soikkolan-puolinen toisintomuoto, jossa samoin kuin Jõhvin-puolisessa varsinais-virolaisessa, vainajain olinpaikatkin ovat toisistaan eroitetut (13, vrt. 16).

Olin orjana Virossa, Palkoilla pahoilla mailla. Lupa orjal annettihin, Lupa orjal, valta vangil, Juosta jouluna kotihin, Päästä ennen pääsiäistä, Liinaviitalla vilulla, Parahalla pakkasella. Orja suistui suin lumehen, Suin lumehen, päin vetehen, Koprin hankehen kovahan. Hiien miehet, Luojan miehet, Luojan miehet ennättivät, Otettihin orjan sielu, Vietiin Luojan portin suulle: "Avatkaa Luojan portti, Ottakaa orjan sielu!" Avattihin Luojan portti,[402] [Ilo kuului ikkunasta, Laulu pöyän lautasilta]. Otettihin orjan sielu Muien sielujen sekahan, [Hopeaisehen] tupahan,[403] Metisehen kammarihin. Tuotihin hopeatuoli: "Istu tänne orja parka!" Orja vasten vastaeli: "Min tähen tämä minulle, Kunpa kurjalle tytölle?"[404] Luojan miehet vastasivat: "Sen tähen tämä sinulle, Senpä kurjalle tytölle, Jo sinä sait seistaksesi, Orjuuessa ollessasi, Piikana kävellessäsi.[405] Tuotihin hopeatuoppi, Mettä, viinaa sisässä. Orja täytyi itkemähän: "Mintähen" -- "Sentähen -- Jo sinä sait vettä juoa, Vettä juoa, vettä syöä, Ropehesta tuohisesta." Viipyi tuosta viikko toinen, Katoi yötä, kaksi kolme, Tuotihin sana jälestä: "Isäntä kotihin kuoli Hopeaisen tuolin päälle, Kultaristi rinnan päälle." Luojan miehet, Hiien miehet,[406] Hiihen miehet ennättivät, Otettiin isännän sielu, Hopeaisen tuolin päältä, Kultaristi rinnan päältä. Vietiin Hiien[407] portin suulle: "Avatkaa Hiien portti, Ottakaa isännän sielu!" Avattihin Hiien portti, [Tuli tuiski ikkunasta, Savu salvainten välistä]. Otettiin isännän sielu, Vietihin tulitupahan, Tulisehen kammarihin. Tuotihin tulinen tuoli: "Istus tänne isäntä parka!" Isäntä täytyi itkemähän: "Min tähen tämä minulle, Kunpa kurjalle pojalle?" Hiien miehet vastasivat: "Sen tähen j.n.e. Jo olet istunut ikäsi,[408] Isäntänä ollessasi, Piikoja piellessäsi. Pahoin piikoja pitelit, Pahoin maksoit piian palkan, Pikkaraisella piolla, Kaitaisella kankahalla." Tuotihin tulinen tuoppi, Tulta tervaa sisässä: -- -- -- "Jo sinä sait mettä syöä, Mettä syöä, mettä juoa, Kultaisista kuppiloista, Vaskireunoista vaista." Viipyi tuosta viikko j.n.e. Orja katsovi klasista: Hulkkuvi isäntä parka, Hulkkuvi katua myöten Kangastorvi kainalossa, Viljakappanen käessä: "Oho orjani omani! Ota palkkasi omasi." Orja vasten vastaeli: "Ei piä isäntä parka, Kun et maksanut majoilla, Kostanut kotirikoilla; Paha makso on Manalla, Kova kosto Tuonelassa."[409]

Luojan ja Hiiden käsitteiden vastakohtaisuus on nähtävästi Luojan surma-virrestä lainattua. Runon loppukohtauksen tähden, jossa orja ja isäntä tapaavat toisensa, ei heidän olinpaikkojaan ole voitu sen etäämmälle eroittaa kuin kahden puolen yhtä katua, ikäänkuin olisivat eri kartanoja samassa Tuonelan kaupungissa.[410] Tämän paikallisen eroituksen myöhempi synty ilmenee siitäkin, että se on hyvin harvinainen ei ainoastaan Narvusin puolella,[411] vaan myös idempänä Keski-Inkerissä.[412]

Kuitenkin juuri Keski-Inkerissä Viron orjan virsi esiintyy kuvaukseltaan kaikista täyteläisimpänä. Sitä osoittamaan riittää alkupuoli runoa seuraavassa Hevaan toisinnossa, jossa uusien lisäkoristeiden ohella on huomattava myös vanha, Virossa tapaamamme piirre: orjan kolkuttaminen taivaan ovella (31).

Oli ennen orja raukka, Oli orjana Venaassa,[413] Palkoilla pahoilla mailla, Piikana pirun pesässä. Oli vuoen, oli toisen, Alkoi palkkoja anella. Vaivojahan vaikutella. Pahoin palkka maksettihin, Pahoin palkka orja raukan, Pikkaraisella piolla, Kaitaisella kappasella, Jyvällä tohukkahalla, Ruumenel rajallisella. Lupa orjan annettihin, Lupa orjan, valta vangin, Juosta Jouluna kotihin, Pääsiäisnä pois paeta, Paljahilla paioillahan, Aivoin aivinaisillahan, Parahilla pakkasilla, Vinkeämmillä viluilla. Orja suistui suin lumehen, Suin lumehen, päin vetehen, Koprin ilmahan kovahan, Takaraivoin tanterehen. Luoja linnasta tulevi, On kuusi kutsaria, Ja kaheksan kannoillista, Viisi miestä muukalaista, Rattahilla kultaisilla, Vierillä hopeaisilla. Näit tieltä orjan sielun. Otettihin orjan sielu Suin lumesta, päin veestä, Koprin ilmasta kovasta, Takaraivoin tanteresta. Pantiin sielu rattahille, Rattahille kultaisille, Vierille hopeaisille. Vietiin sielu taivoisehen, Jumalan oven takanne, Luojan ikkunan aloille. Mäni aikaa vähäsen, Kului kuuraa pikkaraisen, Jumalan ovi avahui, Luojan portti lonkahtaisi, Sanoi Luoja orjillehen: "Oi minun orjani omani! Menkää orjat katsomahan, Mikä usta ulvottavi, Veräjätä vinguttavi?" Menit orjat katsomahan: Ollut tuossa orjan sielu Jumalan oven takana, Luojan ikkunan aloilla. Sanoi Luoja orjillehen, "Ottakaahan orjan sielu, Viekää sielujen sekahan." Otettihin orjan sielu, Vietiin sielujen sekahan, Ruumis ruumislappeahan. Tuotihin hopeastuoli Orjuelle istuimeksi. Orja raukka huokaeli, Huokaeli, henkäeli: "Minkä tähen" j.n.e.

Toisessa Hevaan-puolisessa kappaleessa kuvataan ikäänkuin vastakohtana orjan kuljettamiselle kultaisilla rattailla, joka siitä kyllä on unohtunut, mitenkä ilo-isäntä tuotiin (20):

Rautaisilla rattahilla, Kivikkoa tietä myöten.

Karjalan kannaksen toisinnoista huomattavin on eräs runoalueen pohjoispäässä Kurkijoen tienoilla Lönnrotin kahdesti muistiinpanema, johon myös Kantelettaren laitos pääasiallisesti nojautuu (60, vrt. [62]).

[Minä laulan kaksi virttä Kuin parasta seinähirttä, Isännälle ja emännälle, Jeesukselle, Maarialle.][414] Lupa orjalle annettihin, Lupa orjan, valta vangin, Juosta Jouluna kotihin, Pääpyhille Pääsiäiseen. Orja suistui suvehen, Suin suvehen, päin pälvehen, Koprin ilmahan kovahan. Kävi Jeesus tietä myöten, Maariainen maata myöten, [Viisi enkeliä perässä, Kuusi käskyn kuulijata, Yhdeksän on muuta miestä,[415] Sieluja kirjoittamassa.] Löysi tuosta orjan sielun, [Kirjoittipa orjan sielun Ilohuoneesen hyvähän.] Talutettiin taivahasen, Vietihin ilotupahan, Avattiin hopeaportti, Kultaportti kutsuttihin. Tuotihin hopeatuoli, Kultatuoli kutsuttihin: "Istu tässä orja raukka! Kyll' olet saanut seistäksesi, Orjuuessa ollessasi, Käskyläisnä käyessäsi." Tuotihin hopeatuoppi, Kultatuoppi kutsuttihin, Mettä, hunnaa sisässä: "Juoppa tästä orja raukka! Kyll' olet saanut vettä juoa" j.n.e. Kävi Jeesus tietä j.n.e. Löyttihin isännän sielu, [Kirjoitti isännän sielun Piinapaikkahan pahaan.] Talutettiin taivahasen, Vietihin surutupahan, Avattiin tulinen portti, Tervaportti temmastihin. "Seiso täss' iso isäntä! Kyll' olet saanut istuakses, Isäntänä ollessasi, Käskijänä käyessäsi." Tuotihin tulinen tuoppi, Tervatuoppi temmastihin, Tulta, tervoa sisässä, Sisliskot sikertelevät, Käärmehetkin kääntelevät. "Juo tästä iso isäntä! Kyll' olet saanut oltta juoa." "Minkä tähen tää minulle, [Raskahampi rankaisema,][416] Kuin on kurjalle pojalle?" -- "Pahoin maksoit orjan palkan, Veralla virunehella, Saralla märannehellä, Lyhyillä kyynärillä, Kaitaisilla pietimillä." Kävelee isännän sielu, Kävelee kivikatua, Kivitietä tellajavi. [Tapasipa orjan hengen:[417] "Ota, ota, orja raukka, Paras lehmä parvestani, Katso paras karjastani!"] Pitkä arsina käessä, Sarkatorvi kainalossa, Hopea piosta piukki, Kulta tuikki kukkarosta. "Ota tästä orja raukka!" "En taho iso isäntä, [Kun et antan't aikoinasi;] Mahoit maksella mailla, Kostella ison kotona. Luulit pannin painavaksi; Ei tuo panni paljon paina, Punni sielua punasta.[418] Luulit riihes ripsavaksi, Kun mun ripsi rintaluuni; Luulit ortes ohkavaksi, Kun mun ohki olkapääni; Luulit partes paukkavaksi, Kun mun paukkoi pallioni; Pinon pitkän viereväksi, Kun minun vereni vieri, Sinun tietä (!) tehessäni, Käskyläisnä käyessäni."

Tässä on myös paikallinen eroitus tehty orjan ja isännän välillä, kun mainitaan _ilo- ja surutupa_. Vaan toisinnon lisänimitys _paha piinapaikka_, ynnä _sielujen kirjoittaminen_ ilmaisee selvästi uudenaikaista käsitystä. Vainajain olinpaikan eroitus on muuten Karjalan kannaksellakin harvinainen,[419] eikä etempänä Suomen puolella ollenkaan tavattava.

Sitä vastoin on kahtalaisen portin eroittaminen, niinkuin tässä, toiselta puolen _hopeisen tai kultaisen_ sekä toiselta puolen _tulisen_ Karjalan kannaksella aivan yleinen ja välistä Suomen Karjalassakin ilmaantuva piirre. Että sekin on myöhempää muodostusta seuraavien säkeiden malliin, joissa _tuoli ja tuoppi_ eroitetaan, on helppo huomata. Karjalan kannaksella, jossa runon johdanto on useimmiten typistynyt tai kokonaan kadonnut, lauletaan tavallisesti kahdessa sananmukaisesti yhtäläisessä ja vastakohtaisessa otteessa, niinkuin seuraava esimerkki (43) osoittaa.[420]

Ajoi Herra tietä myöten, Maariainen maata myöten, Kanss' oli kaksi enkeliä, Ja kolme pyhäistä miestä. Oli orja tielle kuollut, Suin likahan, päin vetehen, Koprin ilmahan kovahan. Otettihin orja raukka, Talutettiin taivahasen, Sielu sielusten sekahan, Ruumis ruumisten välihin. Avattihin kultaportti, Tuotiin tuohon kultatuoli, -- -- -- La laulan sanan takaisin, Yhen värssyn väännän poisi. Ajoi Herra tietä j.n.e. Oli isäntä tielle kuollut, Suin likahan, päin vetehen, Koprin ilmahan kovahan. Otettiin iloisäntä, Talutettiin taivahasen, Sielu sielusten sekahan, Ruumis ruumisten välihin. Avattiin tulinen portti, Tuotihin tulinen tuoli. --

Suomen puolella on vielä mainittava omituinen porttikäsitteen kehitys. Vanhan kansan-uskon mukaisesti ynnä mahdollisesti muiden runojen vaikutuksesta esiintyy pyhä Pietari, erittäin Savon alueella, vaan välistä Pohjois-Karjalassakin,[421] vartioimassa sitä porttia, jonka päälle sielu kuvaillaan viedyn. Esimerkiksi otettakoon Eero Salmelaisen kirjaanpano Pohjois-Hämeestä, jossa se kehtolauluna oli säilynyt 1800 luvun keskivaiheille asti (96).

Lasta nukuttaissa.

Olin orjana Virossa, Paimenna pakanan maassa. Tulipa lupa orja raukan Joululle kotia mennä, Nukkuveralla nutulla, Hamehella hamppusella. Kuolipa tielle orja raukka, Vietiin sielu portin päälle. Kysyi Kiesus Pietarilta: "Kenen sielu portin päällä?" Pietar vastasi vakainen: "Siell' on sielu orja raukan." -- "Tuokoa sielua sisälle, Muitten sielujen sekahan." Sielu tuotihin sisälle. Tuotihinpa kultatuoli: "Istu tuolle orja raukka!" -- "Minkä tähen tämä minulle?" -- "Sentähen tämä sinulle, Olet saanut seisoksella, Orjanakin ollessasi." Tuotihinpa kultatuoppi, Mettä, viinoa sisällä: "Juo tästä orja raukka!" -- "Minkä tähen" j.n.e. -- "Sentähen j.n.e. Kyll' olet saanut vettä juoa Orjanakin ollessasi." Sitten kuol' iso isäntä, Vietiin sielu portin päälle, Kysyi Kiesus j.n.e. -- "Siell' on sielu ison isännän." -- "Tuokoa sielua" j.n.e. Tuotihin tulinen tuoli: "Istu tähän iso isäntä!" -- "Minkä tähen" j.n.e. -- "Sentähen j.n.e. Kyll' olet istunut pöyän päässä Isäntänä ollessasi." Tuotihin tulinen tuoppi, Tulta, tervoa sisällä: "Juo tästä iso isäntä!" -- "Minkä tähen" j.n.e. -- "Sentähen j.n.e. Kyll' olet saanut oltta juoa Isäntänä ollessasi."

Viimeksi painettakoon pisin Venäjän-Karjalan katkelmista (97):

Olin orjana Virossa, Palkalla pakanamaassa. Pahoin palkka maksettihin, Lyhyellä kyynärällä, Saralla hapannehella. Niin otan orjuuesta orihin. (Sivulla): Istutettiin Tulisehen hinkalohon. "Ota nyt parempi palkka!" -- "Mahoit silloin palkan panna, Kun riihessä remusin, Olin olkihuonehissa, Pyyhin hiemalla hikeä."

Siitä lähtee toinen runo, joka myös muutamissa suomenpuolisissa kappaleissa on Viron orjan virren alkusäkeihin liittynyt (86, 90; vrt. Kant. II. n:o 321 ja 320). Tämä on ainoa kertomaruno, johon Viron orjan virsi muuten kuin aivan tilapäisesti on yhdistynyt.

3. Suomalaisten säkeitten kehitys.

Edellä esitettyihin näytteihin tutustuttuamme saatamme ruveta tarkastamaan erikoisten säkeitten muodostuksia, jolloin on mukavinta noudattaa Kantelettaren laitoksen järjestystä ja pitää sen tekstiä tutkimuksen alustana.

Laulajan esipuhe (vv. 1-4) tavataan ainoasti toisessa Lönnrotin Kurkijoen-puolisista kirjaanpanoista. Neljännen säkeen "Jeesukselle, Maarialle", joka siinä liittyy suorastaan kuvaukseen Jeesuksen ja Maarian maan päällä kulkemisesta, on Lönnrot muuttanut kuuluvaksi "Orjille osattomille", nähtävästi tarkoituksella saada se lähemmin liittymään runon varsinaiseen johdantoon.

Viron orjan virren suomalaisella alkusäkeellä on säännöllisenä muotona:

Olin orjana Virossa.

Läntisimmästä Inkeristä alkaen se ulottuu yli runon koko alueen Vienan lääniin asti. Huomattava on ensimmäisen persoonan käytäntö, jonka sijalla kolmas persoona ainoasti Hevaan puolella ilmaantuu.[422] Samansuuntainen muutos Kantelettaressa on Lönnrotin; säkeen tämäntapaiseen muotoon: "Oli _ennen_ Virossa orja" (v. 5) on vaikuttanut eräs hänen Venäjän-Karjalassa löytämänsä katkelma, joka alkaa (98):

Olinpa minäkin ennen, Olin orjana Virossa.

Lönnrotilla on sitä enemmän ollut syytä muutokseensa, kun ei kansanlaulussa ensimmäinen persoona milloinkaan tätä säettä edempänä esiinny. Olisi tietysti odottanut laulajan omaa kohtaloansa läpi runon esittävän. Vaan poikkeuksetta pukeutuu seuraava kertomus kolmannen persoonan muotoon. Täytyy siis päättää mainitun alkusäkeen suomennettaessa lisätyn. Tällä uudella otsakkeella, joka viittaa Viroon, on Suomen runotar ikäänkuin tahtonut merkitä, mistä tutkittavamme orjan virsi on kotoisin.

Alkusäkeen kertona on Länsi-Inkerissä ja Hevaan puolella tavallisesti:

Palkoinna 1. Palkoilla pahoilla mailla.

Muodossa: "Palvelin pahalla maalla", se esiintyy vielä Järvisaarella, Kuolemajärvellä ja Kurkijoen tienoilla (39, 52, 61). Suomen puolella kehittyneitä muunnoksia ovat: "Paimenna pahalla maalla" (jo 55) ja "Palkalla (vielä 97-99) t. Paimenna pakanan maalla". Yhdessä ainoassa Lönnrotin muistiinpanossa (91) on Viron orja: "Paimenna Pajarin maassa", jonka mukaan kertosäe Kantelettaressa on muodostettu (v. 6).

Puhe "palkollisesta" johtaa ajatuksen seuraavaan kappaleesen, jossa kuvataan kuinka (vv. 7-12):

Pahoin palkka maksettihin j.n.e.

Tämä kappale on Viron orjan virren alkuun jo Länsi-Inkerissä siirtynyt siitä runon kohdasta, jossa isännälle selitetään, miksi hän toisessa elämässä saa huonon kohtelun osakseen (vv. 84-90): "Pahoin maksoit orjan palkan" j.n.e. Siirtyessään se on tietysti ensin jäänyt myös alkuperäiselle paikalleen, vaikka se harvoin on molemmissa kohden, kuten Kantelettaressa, yhtaikaa säilynyt (91 sekä 25, 26, 45, 92). Enimmiten on se joko lopusta, niinkuin aina läntisimmässä Inkerissä, taikka alusta, kuten tavallisesti Karjalan kannaksella, pois jäänyt.

Kertosäe (v. 8): "Pahoin palkka, väärin vaivat", on Lönnrotin kerran Suomen Karjalassa muistiinpanema (91), useammin se siellä kuuluu: "Väki väärin arvattihin" (66, 76, 77, 82, 86, 89). Myös Länsi-Inkerissä esiintyy joskus:

Vaivoin vaate annettihin (3, 8, 18) tai: Pahoin palkka, kurjin ruoka, K. r. vaivoin vaate (11).

Mutta yleensä puuttuu tältä kohdalta kertosäe, jota kappaleen alkuperäisessä muodossa ja paikassa ei löydy eikä tarvita.

Säkeet, joilla niukka palkan maksu tarkemmin määritellään, ilmaisevat heti virolaisen alkuperänsä. Narvusin puolella ne tavallisesti kuuluvat:

Matalaisella mitalla, Katalaisella kapalla.

Että tämä säepari on lainattu seuraavasta varsinaisvirolaisesta kappaleesta (B 19):

Pahasi maksid orja palga Madalalla mattidella, Kitsaalla kilmitulla, Lühidella küünderalla,

todistaa epäilemättömäksi muoto _matilla_, joka suomennetun mitalla sanan sijalla pari kertaa on säilynyt (1, 6). Kattilan kappaleessa lisätään säkeen: "Matalaisella matilla" jälkeen uusi säepari, joka johtaa ajatuksemme viljan maksusta suoritukseen käteisessä rahassa (11):

Kaitaisella kahmalolla,[423] Pikkaraisella piolla.

Soikkolan-puolisen näytteen yhdistyksessä:

Pikkaraisella piolla, Kaitaisella kankahalla,

tulee vielä vaatepalkkakin huomioon otetuksi. Sillä taas on esikuvansa itäisimmän varsinais-virolaisen kappaleen säkeessä: "kitsamale kangaalla." Rahapalkkaa sitä vastoin ei Viron puolella nimenomaan arvostella, vaikka kyllä välistä Varsinais-Virossa isäntä kuvataan kulkevan: _rarahakoltid peossa_.[424]

Keski-Inkerissä on "Kaitaisella kappasella" vastineena ainoasti kerran säilynyt: _mitalla_, silloinkin alku soinnuttomalla mainesanalla _pikkaraisella_ (30), joka oikeastaan kuuluu _pio_-sanaan ja onkin tämän pari kertaa, kuten Hevaan-puolisessa näytteessämme, vetänyt mukaansa. Mutta useimmiten käytetään kapan kertosanana vakka, välistä vielä matin 1. mitan mainesanalla: matalaisella (34), pian kuitenkin omilla alkusoinnullisilla (19, 20, 29):

Vajanaisella l. Vallan pienellä vakalla.

Niinikään Karjalan kannaksella on mitta joskus säilynyt, jopa uudella määreellä, jossa alkusointu on täydellisempikin kuin entisessä _matti_-muodolta lainatussa (50, vrt. 49):

Mitalla mitättömällä.

Ja siellä samaten epämääräisen mitan asemesta esiintyy vakka (55, 54):

Matalalla t. Vajahalla vakkasella.

Mutta näiden kertosanojen sijaan kapan rinnalle ilmestyy vielä kyynärä, edustaen vaatepalkan mittausta jyvänmaksua vastaan, samoin kuin äsken esitetyssä varsinais-virolaisessa kappaleessa (B 19): _Lühidella küünderalla_.

Edempänä Suomen puolella on mainittu vastakohta kaikki entiset säkeen kerrot syrjäyttänyt, esim. (85):

Lyhyellä kyynärällä, Kappasella pikkuisella.[425]

Ja Karjalan kannaksella on joskus kappakin saanut kyynärän tieltä väistyä, kuten Kurkijoen-puolisessa näytteessä, jossa kyynärän kertosanalla _pietimellä_ on jäljellä kapan mainesana _kaitaisella_.[426]

_Kyynärä_ omasta puolestaan ei varsinaista kertosanaa kaipaakaan, sillä se on voinut liittyä Pohjois-Inkeristä alkaen Vienan lääniin asti yleisesti levinneesen säepariin, jonka säännöllinen muoto Karjalan kannaksella kuuluu:

Veralla virunehella, Saralla märännehellä.