vv. 1512-1535 Pohjanmaan ja Satakunnan laamannina, esiintyen myös

Laukon herrana (_till Laucko_, ennen _till Näs_) sekä vuodesta 1523 valtaneuvoksen arvonimellä. V. 1538 mainitaan molemmat vainajina, joten heidän suoranainen vaikutuksensa Vesilahdella ulottuu vähintäin kolmelle vuosikymmenelle. Että he tämän ajan ovat hyvin käyttäneet, siitä on paraana todistuksena 1535 vuoden asiakirjassa Elina rouvan miehelle annettu kunnianimi _gamle godeman_ (hyvä vanha mies).[254]

Jos siis runon kuvaus Elinasta on muisto Klaus Kurjen tyttärestä, eikä puolisosta, niin on runon syntymäaika siirrettävä edellämainitun kuolemasta vielä enemmän eteenpäin eli 1500 luvun jälkimmäiselle puoliskolle. Puutteellinen runopuku saisi myös siten osaksi selityksensä.

Onko Elinan surmarunoa laulettu ulkopuolellakin Vesilahden pitäjää, on hyvin vaikea ratkaistava. Sääksmäellä lauletussa Inkerin virressä on tosin pari säettä:

Mistäs tunnet Lalmannikses? Tu[l]ennasta tunnen pur[ren],

jotka muistuttavat Elinan surman säkeitä (B, vrt. C, D):

Mistäs tunnet Klaus Kurjen? Tulennasta tunnen tuiman.

Molemmille yhteinen on myös säe:

Sekä istui että itki (Ink. v. 31, El. V. 1).

Huomattava on, että näitä säkeitä, joihin ei ole mitään aihetta Inkerin virren skandinaavilaisissa esikuvissa, ei myöskään tavata sen inkeriläisissä ja ilomantsilaisissa toisinnoissa. Mutta sittenkin on yhtäläisyys liiaksi yleinen, eikä tekstiin nähden täysin taattu, että näiden säkeiden voisi varmasti olettaa johtuvan Elinan surmarunosta, joka lisäksi on todennäköisesti syntynyt myöhemmin kuin Helka-virret.

Vielä arveluttavampaa on niistä yhtäläisistä säkeistä, joita Itä-Suomen ynnä rajantakaisilla alueilla on tavattu, päättää Elinan surmarunon niin kauas kulkeutuneen. Niissä tapauksissa, joissa todellista yhteyttä silminnähtävästi on olemassa, voi päinvastoin osoittaa, että tämä runo ei ole toiseen yksinomaan itäsuomalaiseen vaikuttanut, vaan että löytyy kolmas Länsi- ja Itä-Suomelle yhteiseksi oletettava runo, josta molemmat ovat lainanneet.

Selvimmin se näkyy Elinan surman loppusäkeistä: "pisti pillit säkkihinsä, soitti suolla mennessänsä ja karahutti l. kajahutti (B, D) kankahalla", joille löytyy täydellinen vastine Karjalan kannaksen Kullervo-runossa, missä tämä Kalervon poika tehtyään luikun tai pillin lehmänluista:[255]

Soitti suolle mennessänsä, Kajahutti kankahalla.

Ne eivät näet siihenkään paikkaan voi kuulua, koska puuttuvat alkuperäisemmissä Varsinais-Inkerin toisinnoissa. Johtuneet ne ovat vähäisestä paimenrunosta, joka ei ole ainoasti Karjalan kannaksella, vaan myös kerran Savossa kirjaanpantu. Viimeksimainittu kappale kuuluu:[256]

Kävin piennä paimenissa, Lassa lammasten ajossa, Tein mä luikun lehmän luusta, Pillin Kirjon kinterestä, Torven Torstikin jalasta. Soitin suolla mennessäni, Kajahutin kankahalla, Kuului tuo sepän pajahan, Seppä seisahtui pajahan, Vasara vajoi kätehen, Pihit pystyhyn putosi. --

Tämän ja Elinan surmarunon välillä punnitessa ei saata olla epäilystäkään, että ne edellisestä ovat sovitetut jälkimmäiseen, johon vielä hyvin huonosti sopivat.[257] Sillä suorasanaisessa kansantarinassa muistellaan Klauksen parihevosilla ajaneen Päireniemen kalliolta järveen.

Elinan kehoitusta, että Klaus matkallansa varovasti käyttäytyisi, vastaa kieltämättä Vienan läänin Lemminkäis-runoissa äidin varoitus:[258]

Astu puolella aselta, Istu puolella sijoa, Juo puoli pikariasi, Anna toisen toinen puoli, Pahemman parempi puoli, Niin sinusta mies tulevi, Uros selvä selkiävi, Miesten seurojen sekahan.

Mutta Venäjän Karjalassa esiintyvät samat säkeet myös yleisempänä vanhempain varoituksena matkaan lähtevälle pojalle:[259]

Jos jouvut johonkuhun, Tapahut mihin tahansa, Juo puoli j.n.e. Äsken sinusta mies j.n.e. Läpi käymähän keräjät, Jutut julki polkemahan.

Sitten seuraavat ohjeet, miten vaimo on valittava. Niin ikään häärunoissa emo neuvoo morsianta käyttäytymään uudessa kodissa:[260]

Istu puolella sijoa, Astu puolella aselta, Anna toisen toinen puoli, Paremman parempi puoli.

Yhtäläinen on Klauksen eväitten vaatimuksen laita, jotka myös muistuttavat Lemminkäisen pyyntöä pakoretkelle lähtiessä:[261]

Säästä säkkihin evästä, Vuolla voita vakkasehen.

Nekin tuntuvat paraiten johonkin paimenrunoon kuuluvilta. Siihen toisinnossa (C) vielä sovitetut lisäsäkeet:

Lijkkiö Sijan Liha, Ja karpio kanan munia,

tavataan myös eräässä lasten lorussa Marttilan pitäjästä Varsinais-Suomesta:[262]

Huis humma Huittisiin, Tätin tykö vieraasiin, Täti leipoo suuren kakun, Pane[e] paljon voita päälle -- Liikkiöllisen sianlihaa, Karpiollisen kananmunii.

Aitassa käynti, kysymys onko neittä myötävänä ja vastaus, että ainoasti hevosen kauppa on kartanolla, ilmaantuvat myös Karjalan kannaksen ja Varsinais-Inkerin kosintarunoissa, esim.[263]

Läksin Konnusta kosihin -- -- -- Anoppi korea muori Oli aittahan menevä. Kysyttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myyä, Tahi kaupita kanaa?" Tuo varsin vastaeli: "Ei ole tässä neion kauppa; Turull' on tupakan kauppa, Tamman kauppa tanterella, Neion[264] nelisnurkkasessa."

-- -- --

Ajoin Konnulta kosihin Ämmä aitasta tulevi. Aloin ämmältä kysellä: "Onko neittä pois panoksi?" Ämmä vasten vastaeli "Ei neittä kaulla myydä, Hevoskaupp' on kartanolla, Neion kaupp' on kammarissa."

Sama kysymys ja vastaus tavataan vielä Viron puolella.[265] Tuntuu siis siltä kuin ne olisivat kosintamenoissa yleisesti käytettyjä sananparsia. Häätapoihin perustunee myös Klauksen väkivaltainen sisään tunkeutuminen, joka muistuttaa, että morsian entiseen aikaan oli ryöstettävä.[266]

Yksistään aitassa käynnin nojalla tuskin voinee Elinan surmarunon vaikutusta olettaa, vaikka siinä joskus ilmaantuu vielä _jauho- t. kuivevakka_ akan kainalossa.[267] Tosin yhdessä Pohjois-Inkerin kappaleessa kuvataan meno aittaan tarkoin yhtäläisillä säkeillä:[268]

Vaskivakkanen käessä. Vaskiavain vakkasessa.

Mutta samoilla seuduin on muistiin pantu Elinan surma kokonaisuudessaan arkkijulkaisusta opittuna ja murteellisesti käsiteltynä,[269] niin että mainituissa säkeissä on kirjallinen vaikutus luultavin.[270]

Viimeksi on huomattava nimitys: _Elina emäntyeni_, myös _hyvä, puhas_ tai _pyhä emäntä_ eräässä Länsi-Inkerin runossa. Siinä kerrotaan, mitenkä uros umpiruotsalainen tai saksalainen kosii Konnun tai Kalaniemen neitoja ja saa vastaukseksi:

Tapa nainen ennen naitu, Tapa entinen emäntä!

Hän löytää vaimonsa saunassa ja käskee tämän valmistautua kuolemaan; ei kuitenkaan surmaa polttamalla, vaan mestaamalla. Kun hän sen jälkeen menee samoja neitoja uudestaan kosimaan, saa hän heiltä ehdottomasti kieltävän vastauksen:

Tapoit naisen ennen naiun, Taiat tappaa minutkin.[271]

Sama runo on muutaman Suomen Karjalaan kulkeutuneen toisinnon mukaan, vaikka ilman naisen nimeä, painettu Kantelettareenkin otsakkeella "Hannus Pannus" (III. n:o 16).

Tällä runolla ei kuitenkaan ole Elinan surman kanssa asiallisesti yhteistä muuta kuin naisen surma, toisella tavalla sekin suoritettu; itse aihe ynnä loppuponsi eriävät tykkönään.[272] Tuskin siis voinee muuta olettaa, kuin että nimi Elina on alkusoinnun vaikutuksesta liittynyt sanaan emäntä.[273]

Samoin tavataan vielä kaukana Vienan läänissä muutamassa loitsuluvussa:[274]

Elina metsän emäntä.

Mutta niin viehättävältä kuin tuntuisi ajatus, että Laukon "paras prouva" yhä eläisi hyvänä metsänhaltijana Venäjän-Karjalaisten mielikuvituksessa, ei siitä voi kiinni pitää. Eikä tarvitsekaan; sillä Vesilahdella sepitetyn ja säilytetyn kansanrunon kautta on Elina rouvan muisto jo saanut pysyväisen paikkansa sivistyneen Suomen kansan historiallisessa ja runollisessa tietoisuudessa.

4. Kaarle herttua.

Historiallinen siinäkin merkityksessä, että on sepitetty välittömästi historiallisen tapauksen johdosta, on Kaarle herttuan runo, joka kuvailee hänen retkiänsä Suomeen vv. 1597 ja 1599 yhtenä yrityksenä. Siitä on löytynyt kaksi kirjaanpanoa, toinen Porthanin kokoelmissa yliopiston kirjastossa, toinen Turun linnassa. Jälkimmäinen on valitettavasti kadonnut, niin että siitä on ainoasti kopio käytettävänä.[275] Koska ei kumpaistakaan käsikirjoitusta ole ennen julkaistu, sopii ne tähän painattaa muuttamatta vanhanaikuisessa asussaan.[276]

A. Porthanin käsikirjoitus.

Hyvä Herra Hertu Karle, Ruotzin Kuuluisa Kuningas, Isäns maan iso Isändä, Vahva Suomen Valda-Herra, Hangitzeepi Haaxiansa, Laitelexi laivojansa.

Purjet raakaiset rakensi, Hahden suuren hartioilla. Oli hahti hangittuna Päällä purjehet punaiset, 10 Viheriäiset viirin päällä. Tuli Suomehen sotihin, Taka vettein tappeluihin, Laviasti juoxi laiva, Haaxi suuri harmasti, Ohitzen siliän vuoren, Kohden kaicki kuohui paikat Kiukuitzen kivet siniset, Kaicki kalliot ohitzen. -- -- -- Andoi souta Suomen vaimon. 20 -- -- -- Hyvä Herra Hertu Karle, Isäns maan iso Isändä, Vahva Suomen Valda-Herra, Näki maan, havaitzi rannan, Istui Ilposten mäelle Jalkojansa levättämään, Hengiensä vedättämään. Kirjan Linnahan lähätti -- -- -- Suomen Sonnien sekahan, Kanungitten kartanoihin. 30 -- -- -- Noit pahat puhuit pahasti: -- -- -- "Heitä heittäkäm merehen, Haaxi halvoixi hakatkam, Paatti puixi paiskatkamme!" Hyvä Herra Hertu Karle, Ruotzin kuuluisa Kuningas, Isäns maan iso Isändä, Sai tietä pahan sanoman; Purren puomihin pysätti, Löysi tulda tuttesestans, 40 Takelita taskustansa. Neuvoi sitten huoviansa, Puhui sota palveljoillens:

"Kulkekamme Kupitzalle, Käykämme hanhenpajuhun."

Sodan siirsi sivullensa, Toisen toisell' puolellansa, Kolmannen pani etensä. Kumisi kuparit trombut, Pärmäiset kovan pärisit, 50 Vaski torvi vaikiasti. Läxit pyssyt pyhkämähän, Jalka joutzet jahkamahan; Ammui linnan lipin lapin, Kastarit ylösalaisin, Miestä reitehen osaisi, Löi hepo lautaisehen, Pääsit suohon suuret Herrat, Alhoon isot Isännät. Pääsi Kurcki kuusistohon, 60 Arvei alhohon pakeni; Harteviki haavistohon, Anti pitkä poicki tiehen, Steni [f]incki tien oheen. Kovan hyppäis koucku huovi, Tomu suitzi, tuhka tuoxui. Huovi häjjy Hämesehen, Kosken kova vahaisen, Häjjin juonisen jokehen. Siitä hauvit hauckelit, 70 Ahvenat otit osansa. Siin' oli harma hangittuna, Satuloittuna Savicko. -- Hyvä Herra Hertu Karle

Hyppäis hyvän säelle, Annoi juosta jouhi hännän, Samota satula seljän, Ala Vihurin vihaisen. Piikat itkit Joanasa, Vaimot Narvasa valitit, 80 Että miehet mestattihin. Etc.

-- -- --

B. Turun linnan kk:n kopio.

Hyvä Herra Hertu Carle, Ruotzin Cullainen Cuningas, Vahva Suomen Valdamies, Isän maan Iso Isändä, Hangiskeli hahdrians, Laitteli laivans, Tyrin varta valmisteli, Suomen tielle toimitteli; Oijensi pisimät pirtet, Suurten hastrin hartioill, 10 Ylensi purjet punaiset, Kirjois Raacansa rakensi. Tuimast sijt tulit venhet, Hartast myös hahdet suuret, Covasti ison cocoiset, Picaisesti pitkät järvet, Läpi laski lainehita, Cohdastansa couckupaicat, Järiestänsä järvet suuret, Syrjällänsä syvimät Sundit. 20 Calliot vaelsi caarittain, Carttain taittet taamba, Poitzi juoxit paxut mäet, Sivuitzen sitkiät vuoret.

Randahan sijt laivoja rakensi, Tuli Turun vierrahaxi, Suomen suurexi hyväxi, Linnan lijaxi vierrahaxi. Suomehen sijt Saatuansa, Papin luotohon panduansa, 30 Ruskian Calliohon ruvettuansa, Linnan alla tulduansa, Leijrins levitti kedolle, Meren rannalle rakensi, Anckurins asetti merheen, Maalle carvahti? Cappalens, Laivans kijnitti lainehille, Venhens istutti vesille; Randa raskui, meri häälyi, Calliot covincaiasit, 40 Hahdet hartasti vapisit, Pyssyt parvuit partahilla. Astui sijt maalle manderelle, Istuden Isposten mäelle, Hengeänsä vetämähän, Jalcoiansa levättämän. Lähetti kirjan kijruhusti, Varhain paperin rahdun, Nopiasti hyvän sanomansa, Caunin Cullaisen puhensa, 50 Suomen sonnein kylihin, Surten Sangarten Salihin, Tothollarein tupihin, Linnan vahvinden vajoihin: "Enmä tullut sotia varten, Engä varten tappelusten, Vaan Suome sovittaman, Angaroita asettaman, Tappeluxia taittamahan, Rijdoia ratki rickomahan, Vääriä oikein kändämähän, Tottelemattomia torumahan." 60 Ilkiät sijt Isännät linnan, Pappien poiat pannaiset, Turun suutaritten sugusta, Caria coiran Codosta, Covasti Covat puhelit, Häijysti häpiämättömät, Valiusti valiut vastaisit, Pahasti pahan tapaiset, 70 Purit huulda, väristit päätä, Callistelit Callojansa, Mulistelit muotoansa, Ruotzin sotan vastan; "Hertuan merhen heitämme, Hahdet halgoxi ricomme, Venhet säriem vesille." Hyvä Herra Hertu Carle, Ruotzin Cullainen Cuningas, Se kyll lausui lapsillens, 80 Puhui poicaen tygö: "Lähtekämme lijcumahan, Vahvasti vaeldamahan". Culki sijte Cupitzalle, Harpaisi hanhen pajustohon, Crapsais Turun Calliolle, Jopa jouduttin Talli mäkehen, Johon sijrsi laumansa, Laitti, levitti leijrinsä, _Sädän_? siirsi sivullansa, 90 Toisen toiselle puolellansa, Siehen rattat rakensi, Asetti myös arckelijns, Culietti kupari pyssynsä, Vaivaisi vaski Cappalens. Hyvä Herra Hertu Carle, Ruotzin Cullainen Cuningas, Pyssyt päästi pylvimähän, Nuolet suret culkemahan, Vidiat pitkät vingumahan, 100 Cupari covin kilisi, Cansa caicki vaski torvet, Puu pillit pärisit secahan, Pärmät vahvasti pärisit, Cansa caicki calvolaudat, Orhi hirnui, cangas caicui, Harniskaiset hartioilla, Rautamiehet Rutzoilla, Vahvistetut vahvoil aseill.

Hyvä Herra Hertu Carle, 110 Ruotzin Cullainen Cuningas, Otta tulda tuttisestans, Väkevitä vierrestänsä, Hampunuoran hartioldansa, Vyöldänsä viritys nuorran, Cohta rutia rakensi, Väncki pannun panepi. Covin sijt kirppuisit kipinät, Luodit läxit lendämähän, Sauvu sateli perästä, 120 Sivut poicki miehet silloin.

Niinkuin helposti huomaa, täydentävät molemmat käsikirjoitukset toisiaan. Jälkimmäisestä puuttuu loppu, mutta alku- ja keskiosa on paljoa laveampi. Tämän tekstiä kuitenkin haittaa turmeltunut runomitta, johon nähden edellinen taas on etevämpi. Virheellisiä säkeitä Porthanin kappaleessa ei ole monta. Lyhyt pääkorollinen tavuu esiintyy nousussa viisi kertaa, (vv. 43, 44, 46, 54, 67), vaan pitkä pääkorollinen laskussa ainoasti yhden kerran (v. 45), silloinkin paikannimessä.[278] Lisäksi on muutamia näennäisesti ontuvia säkeitä, jotka kuitenkin ovat helposti oikaistavissa: