Part 9

Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti maata miehetöntä, Kirvehetöntä kyleä, Eloa emännätöntä, Koiratonta kartanoa.

Vielä kielti Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kullalle kumartamasta, Hopialle horjumasta, Vanhan nuorta tahtomasta, Kaunista käkeämästä.

Sanoi vanha Wainamöinen, Nuoremmalle veiollensa: Kaunis on kattila tulella, Vaikka vettä kiehukohon; Hyvä mieli miehen päässä, Vaikka ilman istukohon-- Väki ei väännä hartioita, Säre ei mieli miehen päätä.

Sanoi vanha Wäinämöinen, Nuoremmalle veiollensa: Hoia hongaista venettä, Hoia hongan vestäjätä; Pah' on orja palkatonna, Paha paljon palkan kanssa-- Osallahan mies elävi, Koira toisen kohtalolla.

Sanoi vanha Wäinämöinen, Nuoremmalle veiollensa: Suo vilja vihattavalle, Rahat raukoteltavalle!-- Hullu saapoa vihaavi, Siitä saapi saamatonki, Viha viepi viljan maasta, Kateus kalan veestä.

Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Aina auttavi Jumala, Ajan kunki katkasevi; Viipyen erät paremmat, Kauan ollen kaunihimmat-- Harvoin syötti harva verkko, Silloin suurilla kaloilla.

Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Jumalass' on juoksun määrä, Ei miehen ripeyessä; Juokseva johonki saapi, Käypä kauas kerkiävi-- Usein käypi käypä härkä, Kun jo hengästyi hevonen.

Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Sitä kuusta kuuleminen, Jonka juuressa asunto; Kiitä muille muita maita, Itselle omia maita-- Omat maat makuisimmat, Omat metsät mieluisimmat.

Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Väli on väätyllä vitsalla, Väli vääntämättömällä; Mies tulevi neuotusta, Koira neuomattomasta-- Tieto ei miestä tieltä työnnä, Neuo syrjähän syseä.

Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Soisin Suomeni hyväksi, Karjalan kaunihiksi; Hyvin aina elettäväksi, Kunnialla kuoltavaksi-- Laiskat Lappihin menevän, Muut veltot Wiron vesille.

91. Lintuin keräjät.

Köyhä mies ketoa kynti, Sekä kynti, jotta kylvi, Kylvi kymmenen jyveä, Kynti kymmenen vakoa. Sihen lintuja sikesi, Kasvoi paljo peiposia; Hakahti harakat siinä, Sekä närhit näppäsivät, Kävi sirkut sissimässä, Varpuset varastamassa.

Pajulintu palkulainen Äkättihin, keksittihin, Vievän viimeistä jyveä, Reunimmäistä reutoavan.

Nuorittihin, käärittihin, Pieksettihin, pyntättihin, Lyötihin, lytistettihin, Jaloin päällä pyörittihin; Vesi silmästä sirusi, Veri vaivaisen nokasta Keräjihin käytettihin, Laitettiin lain etehen.

Kurki lintujen kuningas Itse istui tuomariksi, Laklat lautamiehiksi, Valamiehiksi varikset. Kurki huuti kulkustansa, Kajahutti kaulastansa "Ootko ottanut jyviä Köyhän miehen kynnökseltä?"

Pajulintu palkulainen Sihen vastaten sanovi: "Söin minä jyveä kaksi, Kovin äiä, kun on kolme."

Kurki kulkkunsa kurotti Yli pöyän lausumahan: "Kosk' oot ottanut jyviä, Käynyt kurja sissimässä, Köyhän miehen kynnöksellä, Kynnöksellä, kylvöksellä; Niin ei saa sääliä varasta-- Tahi korvat karsitahan, Tahi kaula katkotahan, Pää poikki järitetähän."

Pääskyläinen pieni lintu Se lausui laen rajasta: "Varastat sinäki kurki, Otat otria oloksi, Rukeita mielen määrin, Kannat kauranki jyviä."

Kurki laski suuren kulkun, Parkasi pahan sävelen, Pääskyselle pienimmälle: "Oonko mie varastanunna Köyhän miehen kylvöksestä?-- Taian mie ilmanki eleä Köyhän miehen kylvöksettä; Lennän synkkähän salohon, Siellä riivin rikkahia, Katkon kaurahalmehia, Tahi syön marjoja metsästä, Kaivan suolta karpaloita."

Lausui pääsky pieni lintu: "Vaan minäpäs en varasta; Olen ihmisten ilona, Riemu kaiken ristikansan, Saattelen suven sanoman, Laitan päivän lämpimämmän."

92. Revon valitus.

Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli; "Riu, rau, repo rukka! Miss' olit tämän kesyen?"-- "Jumalalla paimenessa, Karjalaisna kaikkivallan."

"Saitko paljo palkastasi Jumalassa oltuasi?"-- "Kuusi poikoa poloinen, Sikiöitä seitsemisen."

"Miss' on poikasi poloisen, Kussa tyrmän tyttäresi?"-- "Tuoll' on poikani poloisen, Tuolla tyrmän tyttäreni: Kaikk' on kettuna Kemissä, Tukulmissa turkkiloina, Pispan pitkinä hioina, Papin paian kauluksina, Herrojen hetalehina, Valtamiesten vaattehina. Taianpa itseki tulla, Itse onneton osata, Saaha saksalle rahoiksi, Kauppamiehelle kaluksi, Tuomarin turkin hioiksi, Nimismiehen niskomiksi. On sitä minullai mieltä, Mutt' on surma sukkelampi: Milloin viskovi vipuhun, Saattavi satimen alle, Milloin rauat rapsahtavi, Pahat sangat paiskahtavi; Käypi viisaski vipuhun, Hullu huhtovi sivutse."

93. Pohjolan poika.

Poika syntyi Pohjolassa, Lapsi Ilmalan lahella; Tullut ei miestä tuhmempata, Untelompata urosta. Söi syet, someret appoi, Hiilet kuivat kuippaeli. Yöt oli kiven välissä, Päivät piili paaen alla, Kesät kentällä makasi, Talvet taljavuotehella; Mennyt ei metsähän ikänä, Ei kalahan kulloinkana, Saivat jouset jouten olla, Verkot viemättä vesille.

94. Ensimmäinen rautio.

Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan; Paaet kasvoi kantapäihin, Syli syttä hartioille.

Ajatteli aamusilla, Päivät päässänsä piteli: "Miks' ei minulla rauta kiehu, Alla ahjoni valahu; Taon talven rautoani, Keitän kirvestä kesosen."

Päätyvi paha pajahan, Kysyi kehno kynnykseltä: "Monesko, mokoma seppä, Kirves sulla kiehumassa?"--

"Vast' on viisi valmihina, Kovin äiä, kun lie kuusi, Yhen aamusen ajalla, Yhellä rupeamalla."

Tuon paha sanoiksi virkki: "Ei sepällä silläkänä Saane viittä valmihiksi, Yhellä rupeamalla, Joka rauan keittelevi, Hietakopran heittelevi."

Siitä seppo Ilmarinen Itse ottavi opiksi-- Heitti hietoa tulehen, Kirvehensä keittehille; Jopa kohta kirves kiehui, Rauta ahjossa rakentui. Se hänen sepäksi saattoi, Takojaksi tehä taisi; Ei oppi ojahan kaaha, Neuo syrjähän syseä.

95. Pahalaisen matka.

Seppä seisovi pajassa, Sepän poika porstuassa; Luuli lempo lehmäksehen, Piru pitkähännäksehen. Lyykistihen lypsämähän, Heittihen heruttamahan; Tuo lypsi tulisen maion, Valahutti valkiaisen, Puotti tulipunaisen, Säkehisen säilähytti; Sai paha pajasta kyyin, Lempo muunne lennättimen.

Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Mie olen käynynnä katala, Etsinnä tänäi yönä, Samonnunna Suomet, Saaret, Käynyt kaiken Karjalanki, En ole mitänä saanut, Enkä einettä tavannut. Hämehessä härkä ammoi, Oulussa oluet juoksi, Kanat Naarvassa kakahti, Repo rääkyi Räävelissä, Wiipurissa siat vinkui, Kukko Riiassa riahti."

Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Jo olen jotaki nähnyt Tämän ilman kannen alla; Kolme vuorta korkiata, Koiravuoren korkeimman; Kolme synkkeä saloa, Näin Synervän synkeimmän; Kolme järveä jaloa, Kallaveen kauheimman, Puruveen puhtaimman, Kolkon puolipohkehesen; Kolme koskea kovoa, Hämehess' oli Hälläpyörä, Kaatrokoski Kainuhussa, Ei ole Wuoksen voittanutta, Ylikäynyttä Imatran."

96. Herran hevosen kuolo.

Kuoli herralta hevonen, Paras ruuna pappilasta; Tuli korpille kohina, Ilo ilman lintusille. Hatsahti harakat siinä, Sekä närhit närkäsivät, Tuohon koirat kohti juoksi, Sapakat hyvin samosi, Susi juoksi suota myöten, Karhu kangasta kapusi, Kontio kovia maita, Ahmo aivan kelvotonta.

97. Mieli melkiässä.

Olipa minulla mieltä, Oli ennen aikoinani; Oli mieltä muillen asti, Sekä tointa toisellenki, Paljo pantua väkeä, Ajatusta annettua. Jo nyt on mieli melkiässä, Kaikki toimi toisialla, Ajatus ahavan tiellä, Väki väljässä tilassa. Mieli on toisen miehen päässä, Toimi toisessa talossa, Väki toisen hartioissa, Toisen aivossa ajatus. Mieltäni meri ajavi, Vesi vääntävi väkeä, Tuulet tointa tuuvittavi, Ajatustani ahava.

98. Kolme kokematonta.

Kaikki oon katala nähnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymättä, Syömättä anopin leipä, Apen sillat astumatta. Enk' oo korppia kokenut, Syönyt lientä mustan linnun, Maitoa mahon jäniksen.

99. Kolme pyytää.

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Teki tielle tetren pyyön, Rannalle revonritasen, Kylän alle neien pyyön. Kävi tieltä tetrenpoika, Rannalta reponen puuttui, Kylän alta neito nuori. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Tetrestä piti pitoset, Revon kauppoi kaupunkihin; Minne neitonsa menetti?-- Sen menetti vierehensä.

100. Kurki ja varis.

Kurki kuusesta huhuvi, Keträkulkku keiahutti: "Tapa tauti tyttölapset!-- Maalta marjat poimitahan, Karpalot karistetahan." Varis vaakkui vainiolta: "Elä tapa tauti tyttäriä!-- Häviäisi hääveroni. Häitä saahaan tytöistä, Piioista piot parahat,-- Härkä lyöähän lihoiksi, Iso lehmä isketähän, Härkä häiksi, toinen kuiksi, Maholehmä makkaroiksi, Lammas liioiksi lihoiksi; Mulle suolet puistetahan, Haparaiset annetahan, Alla aian lapsineni, Pellolla perehineni."

101. Hyvä laiskalla lapsi.

Hyvä lapsi laiskan vaimon, Käsikukka kunnottaman; Kun tulevi työlle lähtö, Istuksen imettämähän, Lehystäksen lapsen päälle, Saavat unta uunin korvat, Saunan lauat lappiata, Penkki paksua pereä.

102. Elä naura toisen naista.

Elä naura toisen naista, Moiti toisen morsianta! Vielä saat itseki naisen, Sekä moisen morsiamen, Saat sa naisen naurettavan, Morsiamen moitittavan.

103. Aikansa kullaki.

Soutelemma, joutelemma, Melkein melaelemma, Näillä väljillä vesillä, Lakehilla lainehilla. Tuli aika, airo taittui, Tuli toinen, mies menevi, Mies meni, mela putosi, Vene haapainen hajosi. Tuo nyt Altti airojasi, Venettäsi veen isäntä, Anna mulle airo toinen, Tuo mulle mela parempi, Jotta jonneki osaisin, Selät suuret souteleisin.

104. Veneelle tuulta.

Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on airot pikkaraiset, Soutajat vähäväkiset, Pienoiset peränpitäjät, Lapset laivan hallitsijat. Tuuvittele tuuli purtta, Soutele vesi venettä; Anna juosta puisen purren, Mennä mäntyisen venehen, Juosta purren puittomia, Kiiteä kivittömiä!

105. Maata pannessa [12].

Panen nyt maata maan luvalla, Maan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla; Kiesus kilpi, Maaria miekka, Varani vakaa Jumala. Santta salvan laskijaksi, Luoja lukon sulkijaksi, Jumala nukuttajaksi, Maaria makuuttajaksi, Herran herättäjäksi, Kiesus ylös nostajaksi, Jumalata kiittämähän, Maariaista mainimahan, Kiesusta ylistämähän.

106. Lelkkuuta lopettaissa [13].

Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut on koossa, muut keossa, Sie oot raukka rauhallasi, Kurja kuukumaisillasi, Katalainen kannoillasi.

107. Syöttävi meri sikansa.

"Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!"

"Mi meiän merisikojen, Hyvän Päivän hylkehien, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla?-- Syöttävi meri sikansa, Hyvä järvi hylkehensä. Meripä näkyvi meille, Meri meiän ikkunoihin, Meri ennenki elätti, Meri syötti, meri juotti, Meri saatti saappahisin, Pojat kenkähän kovahan; Pienet piiat pintelihin."

108. Vangittu pannu.

Ulkoa runoja kuulin, Puhki tuohten tuomioita, Halki lauan lausehia, Läpi sammalen sanoja, Viinasta valitusvirren, Runon ruoan kuolemasta;

Kun on viina kuoletettu, Kaotettu kaunis ruoka, Jok' oli joukoissa ilona, Ravintona rahvahassa, Ilon alku iltasilla, Elon alku aamusilla; Hyvä herrojen hovissa, Paras herkku pappiloissa, Kaunis kaikissa sioissa, Talonpoikien tuvissa; Lohutti suruiset syämet, Ilahutti itkeväiset; Saatti miehet mielipäähän, Ihmiset elo kätehen, Kullat kulmille kohotti, Nosti helmoille hopiat.

Voi sinua pannu parka! Mitä tieät tehnehesi-- Teitkö murhan, vai varastit? Kun oot vangittu kovasti, Lyöty rautoihin lujasti; Kun on huulet rikki lyöty, Kaikki hattusi halastu, Oot kun oksalla orava, Käpy suussa kääntelevä.

Meiän kuulusa kuningas, Majasteetti maan isäntä! Päästä piiput piinan alta, Pannut kaikki kahleista; Pane pannut valloillensa, Entiselle ennollensa, Sangoistansa rippumahan, Pisaria tippumahan, Että me poloiset poiat Saisimma savurajasta, Pikarin pivohon panna, Suuruspullin suun etehen, Ystävät vihollisista, Hyvät veljet vierahista.

109. Tynnyrin puhe.

Mitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi?-- Sitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi: "Kyllä muistan murhevuoet, Arvoan ajat pahemmat; Isä survi suokanervat, Veikko vehkoja keräsi, Äiti hiehoa herutti, Sisko vuohta vollotteli; Hiljan joutui juomakansa, Kulettihin kuulut miehet."

110. Oluen synty.

Tieän mä oluen synnyn, Humalast' oluen synty. Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyinä maahan kynnettihin, Viholaisna viskottihin, Osman pellon penkerehen, Vierehen Kalevan kaivon. Siitä taisi taimi nosta, Yletä vihanta virpi, Osman pellon penkerellä, Vierellä Kalevan kaivon; Nousi puuhun pienoisehen, Kohti latvoa kohosi.

Niin huhui humala puusta, Ohra pellon penkereltä, Vesi kaivosta Kalevan: "Milloin yhtehen yhymmä, Konsa toinen toisihimme: Joulunako, kekrinäkö, Vaiko vasta pääsiäisnä, Vaiko jo tänäki päänä?-- Jospa jo tänäki päänä."

Tuosta kohta koolle saivat, Ja tulivat toisihinsa; Västäräkki vettä kantoi Kerkeän kesäisen päivän, Punalintu puita pilkkoi, Tianen pani olutta. Hyvin se tianen tiesi, Osasi oluen panna, Vaan ei tiennynnä nimetä.

Kissa virkkoi kiukoalta, Kasi lausui lauan päästä: "Olut on oikia nimensä, Hyvä juoma hurskahille, Paha paljo juonehille; Hurskahat ilottelevi, Hullut tappeloittelevi."

Tianenpa pieni lintu, Varpunen vähävarainen, Kutsui paljo vierahia Oluille juotaville; Hyvä oli juoma hurskahille, Paha paljo juonehille: Pani se hullut huiskamahan, Mielipuolet meiskamahan.

Tianenpa pieni lintu, Varpunen vähävarainen, Ei voinut kotona olla, Piti metsähän paeta.

111. Tehkäme iloinen ilta.

Jo on mennyt mennyt vuosi, Menköhön tämäki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien päivien perästä! Laulelkame, soitelkame, Tehkäme iloinen ilta!-- Ei tässä surulla syöä, Ei eletä huolen kanssa, Tässä syöähän surutta, Eletähän huoletonna; Täss' on soitot seinimillä, Kanteleet kamanan päällä, Harput, huilut kammarissa, Ilopillit ikkunoilla, Porokellot portin päällä, Rämppäkellot räystähillä; Tanner täynnä tanssijoita, Keskipiha keikkujoita; Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä puolikoita, Puolikot olutta täynnä; Leipeä sata sylyistä, Voita viisi leiviskäistä, Seitsemän sianlihoa.

112. Hyvä isäntä.

Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isännästäni ilotsen; Jok' on saanut suosta suojan, Koin korvesta kokenut, Hirret hirmulta mäeltä, Ruotehet romeikolta, Malat marjokankahilta, Sammalet sulilta soilta.

Usein hyvän isännän, Sen tarkan talon isännän, Jäänyt on kinnasta kivelle, Hattua havun selälle, Saahessa tätä salia, Kammaria kalkuttaissa.

Usein hyvä isäntä, Se tarkka talon isäntä, Nossut on nuotiotulelta, Havannut havusialta; Havu pään on harjaellut, Varpa vartalon sukinut, Hirsiä hakattaessa, Kartanoa tehtäessä.

Usein hyvä isäntä, Se hyvä talon isäntä, Saapi vierasta salihin, Tuttuja tupansa täyen, Lautsan täyen laulajoita, Ikkunan ilotsijoita, Joka sopen soittajoita, Karsinan karehtijoita, Seinävieret seisojia, Aitovieret astujia, Tanhuaiset tanssijoita, Pihat pitkin kulkijoita, Maat ristin matelijoita.

113. Hyvä emäntä.

Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata, Vihkimähän viljoansa, Katsomahan karjoansa; Onko oikein Omena, Lykyllähän Lyttimäinen.

Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Itse rihmat ketreävi, Itse kankahat kutovi; Ei kysy kynsiä kylästä, Oppia ojan takoa, Pirran piitä naapurista, Tointa toisesta talosta.

Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Saapi saunassa asua, Syänyöllä yksinänsä, Maltahia katsomassa, Ituja imeltämässä; Kasit ei maata maltahia, Kissat istuta ituja. Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Osoaa oluen panna, Virutella viinakullan, Iloksi imehisille, Ja riemuksi rahvahalle, Jumalalle kunniaksi, Luojalle ylistykseksi.

114. Kiitos emännälle.

En minä puhu pukista, Sano en sarviraavahasta, Enkä laula lampahista, Kellokauloista kelota; Puhun putron keittäjästä, Ruokapuustani pumajan, Laulan ruoan laittajasta, Oluen osoajasta. Kiitos kaunoisen Jumalan Emännästa tään talosen! Tämän ruoan laittamasta, Tämän pöyän täyttämästä, Liioilla lihamuruilla, Kaunehilla kakkaroilla. Kiitos kaunoisen Jumalan Emännästä tään talosen! Hyvin on tehnynnä emäntä, Kun ompi olutta pannut, Siit' on tehnyt sen paremmin, Kun on juomahan kutsuttu.

115. Sopivaisia.

Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtävän iloa Sopineeko, syntyneekö, Käyneekö, kyhänne'ekö, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiäntä?-- Miks' ei sovi, miks' ei synny, Miks' ei käy, miks' ei kyhäjä, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiäntä; Sovitettu on, synnytetty, Musta valkian varaksi, Lyhyt pitkän puolisoksi, Pieni suuren vastimeksi, Kannunlauaksi kataja, Tuomi tuopin vanteheksi, Pakatsin rekipajuksi.

116. Voisi nuo pariksi panna.

Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp' on neien tanssi, Kun pojan poloisen tanssi. Likka on nätti ja soria, Poika potra ja koria; Voisi nuo pariksi panna, Kun ei ämmät äkkäjäisi, Koukkuleuat kokkajaisi. Tulisko Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Tappaisi akat kylästä, Koukkuleuat kollahtaisi! Saisi naastit naiaksensa, Koriat kosissa käyä.

117. Tanssin kulku.

Ei tanssi minun taluma, Eikä toisen kumppalini; Tanssi on tuotu tuolta maalta, Kisa taampata taluttu Wienan päälliltä vesiltä, Saksan salmilta syviltä.

Eipä vielä sieltäkänä, Ei perän pereäkänä; Tanssi on tuotu tuonnempata, Kisa taampata taluttu: Alta Wiipurin vihannan, Alta suuren Suomen linnan.

Eipä vielä sieltäkänä, Ei perän pereäkänä; Tanssi on tuotu tuonnempata, Kisa taampata taluttu: Takoa Tanikan linnan, Uuen linnan ulkopuolen, Pietarin pihoja myöten, Kautta Wiipurin vihannan.

Ulvoi ukset Unen linnan, Naukui Narvan linnan portit, Sujui sillat Suomen linnan, Vinkui Wiipurin veräjät, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa.