Part 8

Tahi jos virkan vierahalle, Mainitsen kylän Matille, Vieras sen viieksi panevi, Kylän Matti kymmeneksi.

Niin kellen sanon sanani, Haastan mielihauteheni, Ettei muut muretta saisi, Miero mieltä arvoaisi?-- Menen metsähän mäelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtyisille, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkänä, Kuihkaele kullenkana.

60. Si sula syän suruinen.

Suot sulavi, maat valuvi, Ahovieret aukiavi, Kaikki kankahat sulavi, Lätäkötki lämpiävi; Ei sula syän suruinen, Ei valu vajainen rinta. Jää on jänkkä syämessäni, Vatsassani vaskivuori; Ei sula sulallakana, Ei valu varillakana, Lähe ei lämpimälläkänä, Kepene kesälläkänä, Pala ei päiväpaistehella. Minkä päivänen yleni, Sen mun mieleni aleni; Minkä päivä lämpimämpi, Sen mun mieleni vilumpi; Minkä päivä kaunihimpi, Minun mieleni pahempi.

61. Vähä ilo emottomalle käestä.

Käki kukkui kuusikossa, Käki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi, Ei minulle milloinkana, Ei kuku ajasta siitä, Kun kerran emoni kuoli, Kaatui kaunis kantajani. Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä, Kauan kuunnelko käkeä Päivän puolelta mäkeä: Kun käki kukahtelevi, Niin syän sykähtelevi, Syän syttyvi tulelle, Pää palolle paukahtavi.

Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä, Kuunnelko kevätkäkeä Pohjan puolelta mäkeä Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Heriämmät hernet-aarta, Paksummat pavunjyveä; Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Kuultua kevätkäkösen.

62. Pimiä isoton pirtti.

Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun mä notkuin nuorempana; Kasvoin heinänkarvallisna. Hyvä oli lapsen lässä olla Hyvän vanhemman varassa; Ikävä isättä olla, Outo äitittä eleä, Vaiva suuri vanhemmatta: Pimiä isoton pirtti, Vaikka päivä paistakohon, Sokia emoton soppi, Vaikka kuu kumottakohon.

63. Emintimäisen saanut.

Koira haukkui korven rannan, Penikkainen pellon rannan, Minä juoksin katsomahan, Toivoin tuotavan emoa. Ei emoa tuotukana, Tuotihin emintimäistä, Tuon tuhannen tullukkoa, Pahan hengen pallukkoa; Vitsa väännetty käessä, Kohotettu koivun latva, Lyöä lasta armotonta, Kolkata kovaosaista.

Niin en nyt sinä ikänä, En tämän elon sisässä, En löyä emon hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaikka etsisin tulella, Vailehteisin valkialla. Vieras on emon sialla, Vaimo vieras, kun Venakko, Ei sano emon sanoja, Käy ei äitin askelilla, Virkkoi vierahan sanoja, Käypi armon askelilla.

64. Pienuuesta orpo.

Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni. Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli muu sukuni suuri, Jätti mulle jäiset kengät, Sukat uhkuiset unohti; Jätti jäisille jälille, Talviselle tanterelle; Jätti kun jänö pojansa Suolle soikerrehtamahan, Jäälle jääkellehtämähän, Tielle tiiperrehtämähän, Palolle papattamahan; Jätti tuulen tuuvitella, Viluilman viihytellä, Koloilman kostutella. Vihmavesi minun virutti, Kyyt minulle ruoan kantoi, Maot maiolla piteli.

65. En tieä tekijätäni.

Mikä lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut-- Liekö luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala? Jos lie luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala, Tok' ei luonut luontapäänä, Suennut suentapäänä; Loi päänä luonnattomana, Suunnattomana sukesi.

Enkä tieä tekijätäni, Enkä tarkoin saajoani; Liekö telkkä tielle tehnyt, Sorsa suolle suorittanut, Tavi rannalle takonut, Koskelo kiven kolohon. Iso heitti heikkosena, Matalana maammo jätti, Härän kynnen korkuisena, Pystyn peukalon pituisna; Heitti isoni iltikalle, Emo jätti jäätikälle, Joka tuulen tuntemahan, Arvoamahan ahavan.

66. Kaksi, jotka ei moiti.

Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua sanovat, Sekä pantua panevat, Sanovat sananalaista, Osoavat onnetonta.

Kaikki muut minua moitti, Vaan ne kaksi kappaletta, Minun piennä pistämäni, Sekä lassa laittamani Alimmainen aian vitsas, Perimmäinen pellon seiväs; Ei niill' oo suuta sanoa, Eikä kieltä kerskaella.

67. Kun oisin käkenä.

Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Kukkua käkesin kälkö Lehtomaille mentyäni. Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen kaivotietä; Kun oisin itse käkenä, Itse kurja kukkujana, Kukkuisin jokaisen kuusen, Mäjeltäisin kaikki männyt, Joka puuhuen puhuisin, Joka lehvän leilettäisin. Siinä kukkuisin enemmin, Kussa käyvät huolelliset, Astuvat sananalaiset; Siinä kukkuisin vähemmin, Kussa autuaat ajavi, Lykylliset lyyrättävi; Siin' en virkkaisi mitänä Kuningasten kulkiessa, Valtojen vaeltaessa. Mistä tunnen huolellisen, Arvoan sananalaisen? Tuosta tunnen huolellisen, Arvoan sananalaisen: Alahana vyön pitävi, Alempata henkiävi.

68. Suru ja pelko.

En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Surutont' en suuta syötä, Varutont' en vartta kanna. Surten istun, surten astun, Surten ruoalle rupean, Peläten perehen vaille. En minä sure sotia, Vainovuosia varaja, Pelkeä metsän petoja; Suren suista kattiloa, Pelkeän perehen kieltä, Varajan varia vettä Rinnoille ripistyväksi, Kaatuvaksi kasvoilleni.

69. Sanoissa kuluva.

En kulu minä kutsuissa, Enkä vanhene vakoissa; Kulun kuivissa sanoissa, Väsyn silmävääntelöissä. Sanat päälleni satavat, Puheet putoelevat; Kaikkien sanat sakovat, Jokahisen juonet käypi, Kun tuimat tulikipunat, Tahi rautaiset rakehet, Päälle lapsen armottoman, Emottoman ensimmäissä. Niin on suuta suukkimassa, Leukoa leputtamassa, Kun on suuret suolakopsat, Lemmon palkehet parahat; Ei oo ken sanan sanoisi, Sanan puolenkaan puhuisi, Puoleltani puhtahalta, Viereltä viattomalta.

70. Sepän tehtäviä.

Oisko seppänä setäni, Tahi taattoni takoja, Veljeni valaja vasken; Tiettäisin suruista suitset, Päitset päivistä pahoista, Riimut mieron riitelöistä, Länget mieron läykynnöistä, Satulan kylän sanoista, Ohjakset oman sukuni, Reet on miesten reuhunnoista, Korjat naisten kuohunnoista, Huolista hyvän heposen, Murehista mustan ruunan; Jolla armoton ajaisin, Sekä kurja kierrähtäisin, Muille maille vierahille, Vierisin Venäehelle; Saisinko sanoilta rauhan, Levon leuoilta pahoilta. Jos min virkkaisi Venakko, Venäläinen viekottaisi, Saisi ummikko sanoa, Outo kieli kelpotella.

71. Suku surmaksi rupesi.

Ei itke iso minua, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmä ei vettä vieri, Vaikka joutuisin jokehen, Elikkä vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi veen kaloille. Koti toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maani myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Sukuhuni survelime, Heimohoni heittelime, Suku surmaksi rupesi, Heimo hengen kiertäjäksi, Kulkkuni kuristajaksi, Ääneni äristäjäksi. Suku ei suvulle tunnu, Heimokunta hempiälle; Suku on muuttunut sueksi, Heimo hengen ottajaksi.

72. Ei kestä lihainen silta.

Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhännyt, Tälle inhalle iälle, Katovalle kannikalle; Ei luonut sanasepäksi, Pannut virsiportahaksi. Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Olla virsiportahana, Kun on sotkuportahana, Suolla sotkuportahana, Siltana likasioilla. Soisi mun sukuni suuri, Heimokuntani helevä, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille, Kannonpäiksi kaivotielle; Soisi suohon sortuvani, Kalliolle kaatuvani, Likoihin litistyväni, Alle juurten juuttuvani. Vaan ellös hyvä sukuni, Kuulu heimokuntaseni, Suoko suolle portahiksi, Silloiksi likasioille! Ei kestä lihainen silta, Pölkky luinen luikahtavi; Ei se kestä köyhän käyä, Rajakengän rapsutella.

73. Soisit suohon sortuvani.

Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi. Sata suu sanoo minua, Tuhat kieltä kerskoavi; Sata suut' oman sukuni, Ja tuhat kyläistä kieltä. Soisit mun kyläiset naiset, Soisit naiset naapurini, Kovemmin kotiväkini-- Soisit suohon sortuvani, Maahan vaajaksi vaiovan. Vaan ei suonut suuri luoja, Vaatinut vaka Jumala, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille. Enkä sinnes suohon sorru, Kunnes kannan kahta kättä Viittä sormea viritän, Kynttä kymmentä ylennän. On puita pitempiäki Soille sotkuportahiksi, Maahan vaajaksi vajoa; Viel' on suolla suuri honka, Rannalla raju petäjä, Jaloin päällä käytäväksi, Helmoin hempsuteltavaksi.

74. Vilu viimenki tulevi.

Vilu viimenki tulevi, Vilu mulle vienoselle, Vilu vienopäiväiselle, Vihattuna viertessäni, Seinävieret seistessäni, Ollessa oven takana. Menisin minä tupahan, En tohi tupahan mennä; Tuvassa toruttanehe, Alla parren pantanehe; Ovensuuss' on ouot silmät, Kaiat silmät karsinassa, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset. Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi? Isoseni, ainoseni, Taos mulle rautakengät, Rautakengät, puiset paulat! Joilla seison seinävieret, Asun ikkunan alukset, Kunnes viihtyisi vihaiset, Asettuisi ankaraiset, Vaipuisi humalahurjat, Viinarallit raukiaisi.

75. Ohoh kullaista kotia!

Lämmin paita liinainenki Oman äitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan tekemä.

Lämmin on emosen sauna Ilman löylyn lyömättäki; Kylmäpä kyläinen sauna, Vaikka löyly lyötäköhön. Koria kotoinen leipä, Jos on täynnä tähkäpäitä; Vihavainen vieras leipä, Vaikka voilla voituohon.

Villainen emosen vitsa, Ruokoinen isosen ruoska, Joskon viikon virpokohon, Rupeaman ruoskikohon; Vitsa vierahan verinen, Kyläläinen kynnäppäinen, Josko kerran iskeköhön, Tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoomasta ei manattu.

76. Ei kuinkaan hyvä.

Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläissä; Teen mä työtä työn ajalla, Väännän hartion väellä, Täytän käskyt, kannan väskyt, Kärsin käsnäiset lapiot, Ei oo hyvä siitäkänä, Tuostakana tuon parempi, Torutahan torkunnasta, Manataan makoamasta.

77. Tässä saapi lempo lemmen.

Pah' on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit' on semminki pahempi, Siitä aina aatkelampi, Kun vielä pahotetahan, Aina aatkeloitetahan. Sanotaan minun poloisen Kivet suuret istuvani, Maat suuret makoavani; Itse istuvat sanojat, Makoavat mainitsijat; Itse istuvat kivensä, Joka maan makaelevat.

Enkä tieä mie poloinen, Miten olla, kuin eleä; Miten olla mielevänä, Kuten kuuluna asua. Aina muiss' inehmisissä Saapi lemmen liikkumalla, Kunnian kävelemällä; Tässä saapi lempo lemmen, Piru kunnian pitävi, Lemmon löyhkykartanoilla, Pirun pitkillä pihoilla. Saisi en kurja kunniata, Raukka lempiä tapaisi, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha jakaisin.

78. Kahenlainen toivotus.

Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta. Anna aina antajalle, Tunge tuhlarin kätehen: Torvin tuovos taivahasta, Pillin pilvistä puota, Ava maat alaisin puolin, Puhko pellon penkeristä. Almun saan ma antajalta, Tuhlarilta toisen almun, Vinkujalt' ei vettäkänä, Parkujalta ei paloa.

79. Hyvän sään toivotus.

Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki olutta saisi, Palkollisetki panoista, Kasakatki kaljavettä, Vierrettä kivenvetäjät.

Anna luoja luokosäätä, Herra heinän kuivautta, Armahalla luok'ajalla, Heliällä hein'ajalla. Viepä pilvi Pietulahan, Siellä vettä tarvitahan: Suot tulessa, maat tulessa, Kaikki kankahat tulessa, Kaikki kaivot kuivanehet, Lähtehet läkähtynehet; Siell' on lapset ristimättä, Kansa kaikki kastamatta, Pojanpoika puolitehty, Ei oo vielä vettä nähty. Siellä paiatki palavi, Turkit uuet turmeltuvi, Ukot uunilla palavat, Akat saunan lautasilla, Pojat porstuan ovilla, Piiat kaikki kartanolla, Lapset pitkin lattiata, Rengit räystähän nenillä.

80. Tuuterin laatu.

Tuhm' on laatu Tuuterissa, Kun neiet kosissa käyvät, Akat juohessa ajavat; Tuuteriss' on miehet tuhmat, Miehet tuhmat, naiset laiskat, Tyttäret välikävijät, Pojat puolenmielelliset, Ukot untelot, sokiat. Ei ukot ulos osaja Ilman naisen saattamatta, Tyttären taluttamatta. Usta etsivät perästä, Penkin alta ikkunoa; Ei usta perästä löyä, Penkin alta ikkunoa.

81. Hätäkö tyttöjen?

Mipä meiänki tytärten, Mikä muien neitosien?-- Ei tytärtä tuumatonta, Neittä neuon saamatonta. Neuon neitonen pitävi, Tuuman tyttö keksinevi, Alta aittahan menevi, Päältä purnon puhkoavi, Katon kautta pois tulevi, Laen kautta laitteleksen; Sukasta säkin tekevi, Kalsustansa kantoneuon.

82. Kummaistako kuuleminen.

Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan-- Hyv' oli kuulla kummaistaki. Lauloi kaksi laulajata Kahenpuolen pöytälaian; Satuin noita kuulemahan-- Hyv' oli kuulla kummäistaki. Riiteli kälyistä kaksi Kahenpuolen kaalimaljan; Kummaistako kuuleminen?-- Lemmon kuultavat molemmat.

83. Mistä tunnen tuhman.

Mistä tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän?-- Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän: Viikon istui vyö sylissä, Kauan housut kainalossa, Viikon virsua tekevi, Kauan tuohta katselevi. Mistä tunnen tuhman naisen, Tahi tyttären typerän?-- Tuosta tunnen tuhman naisen, Tahi tyttären typerän Tulen tuhkahan puhuvi, Lietehen lehettelevi, Nousevi tuvalle tupsu, Paha katsku kartanolle.

84. Muutamia tuntomerkkejä.

Tuttu on tuomi muista puista, Anoppi kylän akoista, Vävy muista vierahista, Nato tyttö neitosista.-- Kukistansa tuomi tuttu, Astunnastansa anoppi, Vävy vehnäpiirasista, Nato tyhjän nauramasta. Viel' on tuttu huolellinen, Arvattu halunalanen; Tuost' on tuttu huolellinen, Arvattu halunalainen: Huokaellen huoles käypi, Laulellen halunalainen, Uni ei tule usein Huolellisen huonehesen, Haastata ei huolellista, Hauköta halunalaista.

85. Kyntelin kysymykset.

Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: "Joko on ruohtimet ruhottu, Joko tappurat tapettu?"-- Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: "Jo mie ruhoin ruohtimeni, Sekä tapoin tappurani." Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: "Joko on kankaita kuottu, Alotettu aivinoita?"-- Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: "Jo on kankahat kuteella, Sekä aivinat alulla."

Varis lenti vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli, Vyyhille viriän vaimon, Pankolle aniparahan, Kuontalolle kunnottoman, Emärontin roivahille.

86. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tätä nykyä; Toisin ennen toimi käski, Toisin ennen työ opetti. Toimi käski tonkimahan, Maa väkevä vääntämähän, Ei kun nyt tätä nykyä, Elon entisen lopulla. Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen, Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa, Sekä kansa kasvavainen, Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon.

87. Juomarin toimi.

Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapäälle: Kinnas kirpovi kuhunki, Saapukka johonki saapi. Isäntä olutta juopi, Mies se viinoa vetävi; Heponen helyjä syöpi, Varsa varpoja purevi, Pere piinoa pitävi, Lapset nälkeä näkevi.-- Noin sanovi lapsi jukka: Iso illalla tulevi, Tuopi tuoresta kaloa, Vetävi verestä lientä; Iso aamuksi ajavi, Keskiyöksi kerkiävi, Tuopi tuoresta pajua, Antoi vitsoa verestä.

88. Emon neuo pojalle.

Emo neuo poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa. Noin kuulin emon sanovan, Vaimon vanhan lausuvaksi: "Poikueni nuorempani, Lapseni vakavampani! Jos tahot talohon naia, Tuoa minneä minulle, Ellös pyytäkö pyhänä, Tieltä kirkko kihlaelko; Silloin porsaski punainen, Ja sikai silkkipäässä. Jalkavaimotki pahimmat Kirkkotiellä kiirehiksen, Sinisukkahan siroksen, Punapaulahan paneksen, Pää on silkkihin siottu, Hiukset pantu palmikolle."

"Arkena parempi aika; Silloin naios poikueni! Ota olkihuonehesta, Riusanvarresta valitse, Kivenpuusta kihlaellos; Joll' on nurin nuttu päällä, Takki valmis tahtomatta; Jonk' on huntu huutehessa, Perä petkelen tomussa, Varsi jauhon valkiassa."

89. Tavattava tyttö.

Emo neuoi poikoansa, Vaimo lastansa varotti: "Ellös vainen, poikaseni, Juosko juhlina kosissa! Tyttöä ei piä tavata Kiviseltä kirkkotieltä, Siellä veltotki verassa, Laiskat lainavaattehessa, Pahallaki paita päällä, Tuhmimmalla pää tukossa. Tyttöä pitää tavata Riihestä rimuamasta, Heinästä hämyämästä; Jok' on riski riihenpuija, Hempulainen heinänlyöjä. Tyttöä pitää tavata Kivenpuusta kiikkumasta, Käsivarsin vaapumasta, Navetasta nainen saaha, Riihestä rivahka piika, Taitava talon miniä, Koria kotoinen vaimo; Jok' on joutusa jalalta, Sormilta hyvin soria, Askareihin aina valmis, Valpas aamulla varahin."

90. Wäinämöisen sanoja.

Läksi veljekset vesille, Emon lapset lainehille; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Vesillä viheltämästä, Lainehilla laulamasta, Venehessä vieremästä, Purressa parahtamasta.

Oli veljekset vesillä, Emon lapset lainehilla; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Suolimasta siian suolta, Hauin vuolta vuolimasta, Syömästä kalankutuja. Noin se virkkoi Wäinämöinen, Ennensyntynyt pakasi, Nuoremmalle veiollensa: "Ei sinun pitäisi syöä, Ei sinun, ei muienkana, Siian suolta, hauin vuolta, Ahvenen alaista puolta, Kuujasen kutumätiä."

Tuli veljekset vesiltä, Emon lapset lainehilta; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Yksin öillä kulkemasta, Humalassa huutamasta, Maantiellä makoamasta, Syänyöllä soutamasta. Vaan ei kiellyt Wäinämöinen, Evännyt suvannon sulho, Hukkuvata huutamasta, Kuollutta makoamasta.

Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Atroa poron perästä, Lapin maasta taikinoa; Kielti uimasta uhalla, Veikan vettä soutamasta.

Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kukkaroa paikattua Vyöltä miehen naimattoman; Kielti työtöntä taloa, Toukoa tekemätöntä.