# Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä

## Part 38

Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kanteletar-suomen-kansan-wanhoja-lauluja-ja-wirsia-7078/index.md

Haalikkainen, vaalakka, vaalea. Haarukka, pieni haara, oksa. Haitra, kurja. Haire, een, hairaus. Hakkurainen, ehkä? hakkuupölkyn korkuinen. Halea-latva, hallavan harmaa latva. Hamo = hame. Hampsu, kuvaussana osoittava huolimatointa oloissansa ja vaatteissansa. Haparainen, ehkä? suolia kannattava rasvakesi. Hapsi, sen, hivus. Haraelen, ella, harata, haralla, vetää; tässä runollisesti. Havukka, haukka. Hehätin, ttimen, oikeammin ehätin; päästöraha. Heikottelen, tella, laulella iloisesti ja remakasti. Heilakoitsen, ta, heilakoin, ta, kuvaussana, osoittava pöykkeää heiskuroimista. Heimot, oen, painovirhe; oikeammin: heimueni; vähennysmuoto sanasta: heimo. Heittohiema, oikeammin: hiettohiema, jota katso. Helmipaate, tteen, paate on outo sana. Hempsuttelen, tella, äänisana, helmain yhteen lyömistä kuvaava. Hennut, ntuen, vähennysmuoto sanasta: hento. Heristäitä, virkistyä. Herskuttelen, tella, äänisana, kaviain ääntelemistä hevoisen hiekassa juostessa kuvaileva. Heryn, yä, pikemmin painovirhe kuin erinäisen murteen muoto; oikeammin: herun. Hiejan = hiedan, sanasta hieta. Riemun, ua, hedelmöitä, kukoistaa. Hieprahelma, koreahelmainen. Hiepsintä, nnän, se ääni, jonka helmain kosketus lunta vasten antaa. Hietto, outo Wenäen Karjalan sana. Hiettohiema, vanhan Kantelettaren 1 osan sivulla 314 hiema on Wenäen Karjalaksi hiha. Hiipsintä, nnän, vertaa hiepsintä. Hilkan, kkaa, helkkää, josta sanasta se onkin muutettu sointumaan sanaan: "pilkkaa". Himahtelen, lella, äänisana, osoittava hivesten toisiansa vastaan hierahtamisesta syntyvää ääni. Hipkuttelen, äänisana, osoittava sitä ääntä, joka hiiren jalkain kosketuksesta maata vasten syntyy. Hivus-kulta, runollinen takaheitto, oikein päin: kultahivus. Hoikeus, vääristetty ja painovirheellinen sana, oikeammin hoikkeus. Hoikottelen, sitä seuraavan sanan kanssa yhteen sointuvaksi tehty muutos sanasta: huokaella. Hoilattelen, huuta hölöttää. Hokotan, kokea. Hotakka, kreikan ulkoisten Karjalaisten ristimänimi, Fedotka = Fedosia, kreikkalaisesta nimestä: Theodosia samoin kuin nimestä Feodor, tulee Huotari eli Hotari. Huikkajan, ta, luikata, heleällä äänellä laulaa. Huijale, een, kuvaussana: pitkä hurstin kappale. Huikuroin, ta, mennä niin että huikun, juosta vikevästi. Huikutan, ttaa, tehdä häpeää tahi Wenäen Karjalaksi: huikeaa. Huikuttelen, tella, katso edellistä. Huimen, nen, kelvotoin valta, mielivalta. Hulpikko, hulpilo. Huntsukka, kuvaussana, osoittava huonoutta; ressukka. Huomen-kuuro, aamuhetki. Huperoitsen, ta, kuvaussana; huonosti ja hupaan kyhätä. Huppunen, hukkuinen, vakahainen, hupussa oleva, niinkuin kapalolapsi. Hupsahutan, ttaa, äänisana, hutun kiehumisen ääntä osoittava. Hurnakko, kuvaussana, osoittava hullunpäisyyttä. Huuhalla, sanasta huuhta = huhta. Hympyräinen, kuvaussana, osoittava vähäistä ja huonokkaista. Hyörehdin, tiä, äännössana; sointoa muutos edellisen runon säkeen sanasta: vyörehtiä. Häpäkkä, häterä. Hömmötän, ttää, kuvaussana, varsinaista selitettävää merkitystä vailla oleva. Höykkenen, tä, mitätöin sana epäsuomalaisessa lauseessa. Höyretyinen, runollinen muutos sanasta: köyretyinen; jota katso.

J. I.

Jalotoin, heikko, ilkeä; muutoin epäsuomalainen sana. Jasnoinen, venäen sana: jasnyj, loistava. Immikko, impi, neitoinen, tyttö. Inhut, uen, vaikeus; vähennysmuoto sanasta inho. Jouvittelen, tella, joutaa. Juutan, ttaa, saattaa juuttumaan; tässä merkitsevä läkähyttämistä. Jytyinen, jyttynäinen, laatuinen. Jältönen, vähennysmuoto sanasta jälsi. Järäelen, llä, jyristä eli jyristä vähäisen. Jääkellehdän, htää, 24, kuvaussanan mukailus, usein jäämistä osoittava.

K.

Kaaprahdan, htaa, kaapsahdan syrjään. Kaarlut, uen, pikku Kaarle. Kaaruttelen, lla, kuvaussana, sitä edellisen säkeen vastaavan sanan kanssa mukailtu; muuta varsinaista merkitystä vailla oleva. Kaiha, suojustettu, varjostettu. Kaihe, een, kaipaus, ikävä. Kaihu, kovin kaipaava, valittava. Kaiotan, ttaa, kaikottaa, ajaa. Kajatus, ksen, äänisana osoittava kaatran eli kaakkurin ääntä. Kaiskuttelen, tella, runollinen muutos sanasta kuiskutella. Kaivottu, ehkä? oikeammin kaihottu, yhtä ku vainottu. Kaljotan, ttaa, näkyä selvästi; runollinen kuvoussana. Kalkehdin, tia, vähän kalkutella. Kalketan, ttaa, astua; runollinen kuvaussana.Kalkettelen, tella, laulella kalkkealla äänellä. Kalki, kalkinen, poloinen. Kalttokorva, korvilta kaltattava. Kalvin, pimen, lasta, jonka ympärille verkkoa kudotaan. Kampelmanni, kihlankantomies; Norjan kielessä: kvambelsman; vanhassa Norjan kielessä kvonbaenamadr. Kapeikko, kuvaussana, osoittava kuivaa kapisevaa maata. Kapuset, kapeat. Karkee, varmaankin paikan nimi. Karjo, karja. Karkukartano, karkelukartano, leikkikartano. Karrus, ksen, kuvaussana, osoittava äkäistä ja kovaluontoista juntturaa. Karsina, sillanalus Wenäenkarjalaisten pirtissä. Karsinaan mennään kolpitsan kautta, joka on matala lava kiukaan kupeella, ja josta päällyslaudat karsinaan mennessä ovat pois nostettavat. Karsinassa on aina jauhinkivi. On pirtissäkin karsinanpuoli. Karskattelen, tella, oikeastansa karskutella. Karstamus, ksen, syyhelmäinen; syyhelmässä eli karjalaksi karstassa oleva; venäen sanasta korosta. Karsu, karkea haju. Kartu, rrun, haju, kärty; tämä ja edellinen sana venäen sanasta ugarj. Kassikka, vähäinen tyttö. Kasvokkaha, silmityksin. Katsku, katku. Kaupattalen, tella, oikeammin kaupoitella. Kauro, ristimänimi Gabriel; venäeksi Gavrila. Keikari, kuvaussana, ylpeää ja veikevää miestä kuvaava. Teikari. Keikellehtelen, dellä, kuvaussana, iloista laulelemista osoittava. Keiketys, ksen, kuvaussana, kovempaa iloista laulamista osoittava. Keipotan, ttaa, kuvaussana, osoittava tuhman ylpeää käymistä. Keito, runollinen muutos sanasta koito = raukka. Kelotan, ttaa, kuvaussana, osoittavata hätä-äänistä laulamista. Kelpotan, ttaa, kuvaussana, osoittava iloista laulamista. Kelpottelen, tella, kuvaussana, ymmärtämätöintä ummikon puhetta osoittava. Keukonen, kuvaussana osoittava kelvotointa heittiömäistä ihmistä. Kensti, runollinen muutos sanasta konsti, osoittava konstikasta ja taitavaa. Kepasen, sta, kepsakasti eli keveästi astua. Kerus, kero, kita. Keryn, yä, kärvenen, kärveta. Kettunen, kuoren helmu eli kesi. Kiekas, kkaan, kiekkerä, ketterä. Kiero, runollinen mukaus merkitsevä kurjaa. Kiipueli, kiipeän, vetä. Kiiranen, outo sana. Kiiva, kiivas. Kilokesä, kiloillansa olemisen aika; naimisiin kelpaamisen aika. Kingottelen, tella, vääntää, pinnistää, kiskoa. Kinnikonni, kinnerkontti; kontti eli konni on tässä sääriluu. Kipoa lyöden, vasikat, karitsat ja kilot sanotaan kipaa lyövän eli heittävän, kuin he iloissansa härän pyllyä heittävät. Kisaketo, kisasia, kisa on tanssi. Kisko-silmä, kiskova silmä. Kivenpuu, käsikivenpuu. Kohalten, kohdallensa, suoraan asetettu. Kohtapää, päätänsä pystyssä pitävä. Koiliskoinen, koillinen eli idän koitto. Koiskaelen, ella, kuiskaella, supattaa usein kovasti. Kolatsu, vehnäkakku; venäen sanasta kolatshj. Kolo-ilma, kolkko eli kylmä ilma. Komentiera, komentaja; ruotsin sanasta kommendör, komentoherra, päällikkö. Kompottelen, tella, äänisana, osoittava juoksevan hevoisen kavioiden kopsamista maata vasten. Komppakenkä, gän, kuvaussana, osoittava astuessa kovasti kopsavata kenkää; siis ei pieksuja eli lapikkaita. Kongottelen, tella, kuvaussana, ilkiön varkaista tuloa kuvaava. Konsti, ylpeä. Koppelo, maja, hökkeli, koju. Koppakenkä, kengän, semmoisessa kengässä oleva, joilla saattaa koppaa eli kipaa heittää. Koroli, kuningas; venäen sana: korolj. Kostintsa, Kostitsa, kyläkakku, tuomisia; venäen sana: gostintsy. Kosto, nuttu. Kujakkinen, kujassa (pihassa) pidetty eli syötetty. Kujaperus, oikeammin kujan perus, karjakujan perus. Kujonen, raitti; pienennysmuoto sanasta kuja. Kuippaelen, ella, kuvaussana, osoittava kaulaansa oikoen nielemistä. Kukkaus, den, oikeammin kukkavuus. Kukki, kukkijalkaiseni, kukitettu jalkani tuki. Kukla, tokka, vauva, nukki; venäen sana kukla. Kulahdan, taa, äänisana; vähän pulahtaa. Kulakka, nyrkki; venäen sana kulakj. Kulttaan, tata, runollinen muutos sanasta kaltata. Kumasniekka, pumpulinen hame; venäen sanasta bumazshnyj. Kumatsu-kainalo, pumpulinen kainalotilkku. Kunervikko, runollinen muutos sanasta kanervikko. Kunnar, en, kunnas, kukkula. Kuohtelen, della, laimistaa vihansa. Kuokot, oikeammin kuohot, keuhkot. Kuopottelen, tella, koplotella.Kupina, äänisana, osoittava kenkäinkopsetta käydessä. Kurskehdin, htia, äänisana, osoittava sitä kuin karskahuttelemalla kuivaa leipää syödään. Kurskan, aa, äänisana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta pärskää. Kurso, ehkäpä? kurssi, kurso on myös sama ku piilo. Kuurin, ia, polttaa eli keittää viinaa; venäen sana kuritj. Kuussanna, venäen sana kuschanie, ruoka. Kuutelen, della, ehkä venäen murteellinen, sana okutatjsa, peittäytyä, ottaa peite päällensä. Kyen, oikeammin kyven, kypenen. Kykkärä, vähäinen korkea paikka. Kylkeläinen, syrjäinen. Kyllälteen, kyllältänsä, kylliksensä. Kyly, sauna. Kyläjalka, kylän varassa elävä. Kytyt, kytkyt. Kyyttö, netkoselkä lehmä. Kälkä, soinnollinen muutos sanasta kalko, joka on vähennysmuoto sanasta kalki; katso tätä sanaa. Kääjin vaajin, oikeastansa käännin vaaja, jolla kangas-tukkia käännetään. Kämärikkö, kämärä, heinettynyt maan pinta. Käppähytän, ttää, käppään, käpsään, lyödä läpsähyttäen kättä. Kävystelen, tellä, oikeastansa kävyskelen. Kääpönen, oikeastansa: käkönen (käpysillä kukkuu). Köyretyinen, kuvaussana, osoittava köyryselkää.

L.

Laajelen, lla, laatia, laain = laadin; venäen sanasta laditj. Laakamoinen, leveä siipi; runollinen kuvaussana. Laavon, laapoa, kävellä laapoitella.Laikan, kkaa, runollinen muutos sanasta luikkaa, luikeasti juosta. Laito, laitioreki. Laitto, kurja. Laivaan, ta, laivalla eli veneellä kulettaa. Lakaelen, ella, lakaista. Lakia, ruotsiksi stork, iso kurenmoinen lintu; viroksi tuonen kurki; Servian, Albanin ja Turkin kielissä laklak sekä leklek eli legleg. Lako-harja, aivan kuin laossa oleva tukka, runollisesti sanottu. Laon, koa, usein lakaista. Lapa, eli lapainen on paksu jutrukka vaatteessa eli kankaassa. Se tulee siten, että kaksi tahi useampikin loimilankaa pujotetaan epähuomiosta yhteen piiden väliin. Piitämä on taas semmoinen aukkujuova, joka tulee pirran piiden lonsumisesta aukkopaikkoihin. Lapatan, heilua. Lapatta, pikkuinen käsikivessä oleva lautapala, jossa kivenpuu pyörii reijässänsä; venäen sanasta lapta. Lapukka, kylän nimi Wenäen Karjalassa lähellä Wuokkinientä. Laukku, laukkaaminen, nelistämällä juoksu. Lauon, koa, päästää, avata. Latonen, runollisesti mukailtu lempimänimi neitosille. Lehautan, ttaa, kuvaussana, osoittava liekin kepeästi liikahtelemista. Lehystäin, täitä, kuvaussana, osoittava huolettomasti rahjuksen tavalla liikkumista. Leikamoin, leijata iloisena leikitellen. Leilatan, ttaa, kuvaussana, osoittava laulaen ja hoilaten juomista. Leiletän, leilotan, osoittavat iloista laulelemista. Lekun, kkua, kepeästi kiikkua. Lekutan, ttaa, lekuttelen, tella, haukkua hiljanverkkaan lakkaamatta; runollisesti sanottu. Lemu, haju, löyhkä. Lenkaan, ngata, läkähyttää. Lepetti, ehkä paikan nimi. Leputan, ttaa, kielasten leukain alituista liikkumista kuvaava sana. Lerkutin, ttimen, kuvaussana, tarkoittava puheliasta kieltä. Lerpotti, käsky eli lähettiläs sotaleiristä; ruotsiksi lägerbåd. Lesto, liista, liuska. Letku, runollinen muutos sanasta sotku. Letustan, kuvaussana, osoittava pehmeän leivän pitkällistä pureksimista. Liikistyn, yä, alkusoinnollinen muutos sanasta lyykistyn eli kyykistyn. Liissova, plyyssinen, plyyssi-samettinen; venäeksi plischovoj. Likerrän, äänisana, kuvaava sävysällä äänellä laulelemista. Linki, jaloiltansa hervotoin. Linkki, sukkela, kerkeä. Listin lastin, aivan kuin lastatut yhteen joukkoon; runollisesti sanottu. Litsa, naama; venäen sana litso. Liukkuinen, runollinen muutos sanasta laukkuinen. Liuvoin, koimen, suksi, liukumisen kapineeksi runollisesti kuvattu. Liuvotan, ttaa, saattaa liukumaan. Livahka, hkan, sileä. Loju, lokkien eli kajavain huuto. Loumaja, outo sana. Luikerrettelen, tella, luikeroittelen, luikulla soitella. Luojut, uen, hylkiminen, halveksiminen. Luosku, portto. Lupsotan, ttaa, haukkua harvaan. Luskon, oa, puuhata, hommata. Luukontti, luu-rankale. Lynsyttelen, tellä, lynsytän, ttää, lynsin, lynsiä, matalajalkaisen hiiren juoksua osoittavia kuvaussanoja. Lypsi, in, lypsy. Lyykyttelen, tellä, lypsää kyykyllänsä. Lyykytän, ttää, lyytän, ttää, juosta kyykyttää. Lyyrään, tä, kuvaussana, osoittava ilon tekoa. Läkkäs, läkkö, lähtekääpä. Lätky, kuvaussana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta sotku. Läyli, vaikea mieli. Löpinä, äänisana, osoittava alituista lätsyttämistä.

M.

Maatajalka, maata juokseva jalka. Maherolehmä, maho. Mahin, ia, mädätä, ummehtua, maheutua. Maailmanlautta, portto. Mairisa, suositteleva. Malina, venäen sanasta malina, vattu, vaderma, vaapukka. Malkin, lkkia, marssia, astua. Manninkinen, pienen linnun kuvausnimitys. Manula, runomitallinen lyhennys sanasta mannula, mannun eli mantereen haltian asunto. Matikkalehmä, mahikki, usein mahona oleva. Melki, melkein. Melki-arvoinen, melkeä arvoinen. Meronen, pieni meri. Miekotsen, kota, varustautua miekoilla. Mieli-pää, oikeammin mieli päähän. Mii1o, rakas; venäen sanasta milyj. Millitsen, runollinen kuvaussana, tarkempaa merkitystä vailla oleva. Molotsi, pikku poika; venäen sanasta molodetsj. Muhaelen, ella, huokuvaa ja myhkivää makaajata osoittava huvaussana. Muikunta, nnan, kuvaussana, jalkain suikkivaa liikuntoa kuvaava. Muitsin, ia, venäen sanasta mytjsja, peseytyä. Mullinen, härkä. Muakas, kkaan, mutainen. Murrallan, ltaa, temmata. Murrin, oikeastansa muurnin, nurin; Wenäen Karjalan sanasta muurnis, nurjapuolinen. Muu-vero, vero on atria; skandinavilaisesta sanasta vard; eri murteissa värd. Katso Ivar Artsens Norske Folkeordbog. Mykätän, ttää, mäkättää niinkuin taivaan vuohi niminen lintu, jota kutsutaan vanhaksi piiaksi. Mynstäri, luostari; venäen sanasta monastyrj. Mäjellän, ltää, hoilaavata laulamista osoittava kuvaussana. Mässä, mässäksi = rikki, möyhyksi. Määjellän, ltää, oikeastansa vähennysmuoto sanasta määkiä, samoin kuin murraltaa, puhaltaa, sanoista murtaa, puhua. Määjintä, määkiminen, huonolla äänellä laulaminen.

N.

Naapottelen, tella, kuormillisena eli kohtuisena kävelemistä viittaava kuvaussana. Naljasilmä, isosilmäinen. Nalkkisilmä, tuikeasilmäinen. Nallikka, miehistymätöintä ja keskenkasvuista poikaa osoittava kuvaussana. Narttu, imisä koira; osoittaa tässä lauseessa äpärälasta. Nasa, poikanassukka; pilkkanimi pojille. Nillikka, runollinen muutos sanasta nallikka; katso sitä. Nirttu, runollinen muutos sanasta narttu; katso sitä. Nokka, nokkela, tarkka. Nokkelo-nenä, jolla on pikkuinen nokka. Noriperä, nori on sama ku notko, jonka putouksissa vesi norisee. Noronaama, noro on tässä = naarmu, juova, karttu, rytty. Notkustelen, tella, notkutella. Nukkerehdan, htaa, itkeä nujertaa. Nuohkija, nyhkijä. Nuorinen, ehkä metsäeläinten poikia osoittava. Nuottue, nuottakunta. Nurskun, kua, ilomieltä osoittava kuvaussana. Närkäsen, stä, närhen ääntä matkiva äänisana. Näsäpää, nätisti eli kauniisti laitettu pää. Nästyrä, nystyrä. Nästäelen, ellä, laittaa nästisti ja soreasti.

O.

Oastan, taa, läkäyttää siikaisilla, okailla, vihneillä. Oettelen, tella, niellä; runollinen kuvaussana. Ojamykrä, mykrä on muissa murteissa myyrä. Olkikoppoli, olkimaja. Olotan, ttaa, työntää, saattaa; sanasta olkenen, oleta = kulkea. Opittelen, tella, käydä katsomassa. Oranen, naskali. Oro, uroisa eli oroisa sika, karju; tässä herjaussanana. Ostopaksi, erillensä; venäen sanasta vy otstanku. Ounahuulla, ounahuudella, viisaudella.

P.

Paakistuu, ua, paatua, kovettua paakuksi, juuttua kiini. Pajattaa, laulaa Wenäen lauluja, karjalaksi pajuja, venäen sanasta poju. Paikari, kuvausnimitys. Pajupuro, puro on sama ku oja. Pakaelen, ella, puhua, pakista, haastaa, kertoa, jutella, tarinoita välistä. Pakla, paula. Pakon perästä, väkisin, väkivoimalla. Palja, palakainen, venäen-uskolaisen vaimon ristimänimi Palagea. Palkon, oa, ottaa palkkalaiseksensa, palkata.Paperran, rtaa, jäniksen papatosta matkiva sana. Pantahainen, pannahainen; pannaan eli kirkonkiroukseen pantu. Passipo, kiitoksia; venäen sanasta spasibo. Patsas, aan, pirtin patsas; Wenäen Karjalaisten sekä Suomenkin puolella, Ilomantsissa ja Wiipurin läänin itäsyrjässä asuvaisten kreikan uskoisten Karjalaisten pirtissä kiukaan kulmaan liitetty patsas, josta menee kaksi orsiksi nimitettyä lautaa, toinen peräseinään ja toinen sivuseinään. Pella, pellavas. Pelonainen, kapalovaate; venäen sanasta pelena. Perinä, polsteri; venäen sanasta perina. Peros, ksen, perattu huhta. Pertti = pirtti, ei sanasta pere, mutta Litvankielisestä sanasta pirktis, sauna, tekosanasta pirsti, pestä. Pettäjäiset, kirnun pettäjäiset, maistiksi otettu voi kirnusta. Piepotus, ksen, kuvaussana, pienen linnun tapaista ääntä kuvaileva. Pillamus, ksen, pillaus, turmeleminen. Pilonen, runollinen muutos sanasta polonen. Pintahainen, runollinen muutos sanasta pantahainen; katso sitä. Pinteli, päänauha; ruotsin sanasta bindel. Pirpanen, kaarnan roso. Pintyn, mustua pinnalta. Piuskan, aa, hiljaista ääntelemistä osoittava kuvaussana. Pohrotsa, Jumalan äiti; venäen sanasta Bogorodetsj. Poikaruitukka, laiha, pitkä poika roiskale. Poimuhelma, poimehelma. Pokosta, kirkonkylä; venäen sana: pogostj. Perun, ua, parkaa. Poste, een, vuode; venäen sanasta postelja. Potsalkka, nappi; venäen murteellinen sana. Potsanen, outo sana. Potso, porsas. Proitin, tia, lähteä; venäen sanasta proiti. Prokko, venäenuskolaisten ristimänimi Prokofei. Propatinut, kuollut; venäen sanasta propadatj. Puiperran, rtaa, piiperrän. Puiroa, semmoinen raivaamatoin kohta metsässä, josta on hakattu puita. Puitukka, kan, hoikkaa ja heikkoa miestä merkitsevä kuvaussana. Pullosuu, pulloturpa, törösuu. Pulputin, ttimen, putellista pulputtaen juokseva aine. Punelen, ella, punoa. Punttaan, tata, puuhun kiinittämistä merkitsevä kuvaussana. Puolenen, leta, vähetä. Purjepuu, masto purjeveneessä. Puraksihen, purkautua; oikeastansa verbum reflexivum puraksiin, puraksiita; muutoin kelvotoin sana. Purtu, rrun, matkahevoisten lepopaikka purtovälin ajettua. Putsi, putsinen, tynnöri; venäen sana: botschka. Puuhkova, höyhenillä täytetty, höyheninen; venäeksi puhovyj. Pyllinen, talon nimi. Pyllöttelen, tellä, kuvaussana, pyllyisihinsä kumartuen juoda yli astiasta. Pynttään, ntätä, lyödä, päntätä selkään. Pyypöttelen, tellä, matkia pyyn viheltämistä. Pyy'än, pyykää, paukkaa. Pyöräpöytä, pyöreä pöytä. Päivätsi, päiväkestit. Pähkämä, pähkinä. Pällähys, ksen, pälläre, kuvaussana, paksuja päänalaisia osoittava, joiden päälle pällähdellä kelpaa. Pärskän, ää, roiskua, pirskaa. Pääkontti, pääluu. Pääpönttä, pääluu; pönttöön runollisesti verrattu. Päätnitsä, perjantai; venäen sana: pjatnitsa. Pökötti-leipä, petäjäinen. Pölötän, ttää, härän möläjämistä alkusoinnollisesti osoittava kuvaussana. Pömy, jyry, jyräkkä, pöminä.

R.

Rahnikoin, ta, letittää pistelemällä, niinkuin ruoskan siima tehdään. Rahvon, oa, oikeammin rahoa, kihlata rahoilla. Rantsukka, juoppo; ruotsalaisesta sanasta rant; halpa mies. Rastan, taa, oikeammin raastaa. Raukottelen, tella, surkutella, sanoa raukaksi. Reili, viekoitus, viettelys, paha tuuma. Reilittelen, tella, itkeä rillittää; alkusoinnollisesti mukailtu kuvaussana. Reilotan, ttaa, ylpeää tuloa tarkoittava kuvaussana. Reista, viehätys, viekoitus, puuha; ruotsalaisesta sanasta fresta. Reminä, oikeammin räminä. Remullinen, riemullinen. Rensun, ua, reen ratisemista ja lensumista ajettaessa merkitsevä kuvaussana. Repistyn, yä, rimpisuohon uppoamista osoittava kuvaussana. Repukka, leikillinen pilkkanimitys. Reuhunto, nnon, reuhaaminen, toran jyry. Reyt, rekyen, reki; pienennysmuoto siitä. Rieho eli riehko, kahden nurkkauksen väli lappa-aidassa, johon aidakset pannaan päät ristiin nurkittain. Rieppu, nauriista tehty juoma; venäen sanasta rypa. Rievä rihma, lievä rihrna. Rikuttelen, tella, lyhyesti äännellen ammua eli hirnua. Rimajan, ta, käreästi ääntelemistä kuvaava äänisana. Rintataarissa, rintatoveri, vieruskumppali; venäen sanasta: tovarisch. Ripistyn, yä, pirskua, roiskua. Ripitän, ttää, rivakkata juoksua osoittava kuvaussana. Ripsan, saa, hiljaista ja terävääänistä rapsamista kuvaava äänisana. Ripukkä, riippuva koristus. Ritunen, heikko. Riuskuttelen, tella, käen kukkumista runollisesti nimittävä äänisana. Rokosina, niinimatto; venäeksi rogozhina. Ruinaan, nata, ahneesti syödä; alkusoinnollinen kuvaussana. Rumentsainen, punotin, poskien punaus-aine; venäeksi rumjantsy. Ruotiruoka, ruotivaivaisen ruoka. Rupalöttö, tön, löttö on matala varretoin virsu; rupalöttö, rupainen, likainen, murainen löttö. Rutjaan, ta, pilata, sotkea. Ryytti, tin, paikan nimi. Rätsinä, pitkä vaimonpuolen paita.Räyähytän, ttää, rämähyttää, rävähyttää. Rääkistyn, yä, alkusoinnollinen toisinto sanasta lääkistyä, polviansa levittäen kyykistyä. Römä, ryminä, melske, jyry.

S. Saarapää, haarapää, kaksinhaarainen pää. Saaronen, saari. Saatattelen, tella, saatella, tuotella.Saavanen, outo Wenäen Karjalan sana. Salvon, men, salvan, men. Sanki, gin, ohut kakkara. Sapakka, koira; venäeksi sobaka. Sasen, syli; venäeksi sazhenj. Satatan, ttaa, kipeästi koskettaa, haavoittaa, loukata. Seinimä, seinämä, seinä. Seitset, runollinen muutos sanasta suitset. Seitso, joku verkon laji. Siidän, tää, siintää, näyttää siniseltä, niinkuin kaikki paikat pitkän matkan päästä katsottaissa. Siipipuonna, siipipuolena. Siitalo, pitkä viipale. Sikko, nen, sisko, sisar.Sima, herana juokseva puhtain osa mehiläisen medessä eli hunajassa; saksan sanasta: Honig-seim = ruotsiksi: jungfruhoning. Sinikkö, sininen, entinen sininen (viiden ruplan) seteli. Sinnän, ntää, sinertää; katso siidän. Sipakka, sipale, hätärä, huijennut. Sirkkasorkka, kan, sirokenkäistä osoittava kuvaussana. Sivennän, ntää, sieventää. Siveri, outo sana. Sopaelen, ella, myytistellä, supostella. Sorokka, tyttöjen korea silkkinen pääkapine; venäeksi soroka. Soritsen, ita, soristaa. Sorkale, een, sorean hutjakkaa poikamiestä kuvaava kuvaussana. Sorkehdin, htia, verkallensa sorkkia, soreasti astua. Sosle, een, hyyhmä, jäähyyhmä. Suihtu, suitsu, liekki. Tässä uudessa Kantelettaressa väärin saanut muodon: suihtui. Suitsin, ia, kuvaussana, suun pieksämistä alkusoinnollisella sanalla kuvaava. Sukimojansa, sukimiansa; siis sanasta sukia. Sulkan, kkaa, äänisana, matkiva sukkulaisen ääntä kutoessa. Suolin, ia, ottaa pois suolet eli sisälmykset. Suovatta, tan, lauvantai; venäen sanasta: subota. Supostelen, tella, kuvaussana, suutansa mytistellä. Suppu, pun, soppi. Surtsin, ia, äänisana, roiskua. Suukin, kkia, suun pieksämistä alkusoinnollisella sanalla runollisesti osoittava kuvaussana. Suullitan, ttaa, suuttaa. Suuru, sora; venäen sanasta sorj. Suutimatoin, sallimatoin; venäen sanasta suditj, tuomita, määrätä. Suutu, dun, oikeus; venäen sanasta sudj; josta suutu-herra = oikeusherra. Suuvero, atria; karjalaksi: ruokavero; katso muuvero. Sällö, kumppali; Wiron kielestä Karjalaan tullut saksan sana Gesell. Säteri, satiini; mukalaisesta sanasta satin.

T.