Part 37

Astuin aamulla varahin, Läksin aivan aikasehen, Omenoita ottamahan, Pähkämiä poimimahan, Emoni omenamaasta, Tahi tarhasta isoni. Näin omenan oksasella, Punakuoren pääni päällä, Nousin puuhun nostamatta, Kohosin kohottamatta; Toipa surma sulhon nuoren, Sulhon nuoren, miehen kainun, Tuli tuo omenispuulle, Alle oksien osasi. Suitset seitset vyön takana, Takatarhilot käessä.

"Mitä suitsin seitsin laait, Kuta tarhiloin tavotat?"

"Ottaisin omenamarjan, Punakuoren oksaselta."

Annoin oksalta omenan, Puotin punaisen kuoren.

Sulho tuosta noin sanovi, Itse lausui ja pakisi: "En ole etsossa omenan, Punakuoren poiminnassa, Olen neion etsinnässä, Punaposken poiminnassa."

"Ei ole meiän neitojamme, Ei meiän kotikanoja, Suitsin seitsin ottaminen, Tarhiloin tavottaminen; Vielä näistä neitosista, Ja näistä kotikanoista, Äyrit äyhtien tulevat, Pienet rahat piehtaroien, Killingit kipoa lyöen, Tolpat toistansa ajaen."

"Vielä näistä neitosista Ja näistä kotikanoista Suku juopi suuret sarkat, Heimo hempiät pikarit, Kosija kokevi tuopit, Kaaso kannut kallistavi."

"Vielä näistä neitosista Ja näistä kotikanoista Isolleni ilvesturkki, Ruisleivän ruokkimasta, Emolleni näätälakki Nännillä imettämästä, Veikolleni verkaliivi Kantamistahan kaloista, Siskolle sininen kosto Kanssani kasuamasta."

53. Kaonnut poika.

Läksi poika puolukkahan, Toinen poika mustikkahan, Kolmansi jänön jälille, Koukkupolven polkumille. Tuli poika puolukasta, Poika toinen mustikasta, Ei tullut jänön jäliltä, Koukkupolven polkumilta.

Läksi iso etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa.

Läksi emo etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa.

Läksi veikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa.

Läksi sikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa. "Missäpä olet veikko rukka? Tule pois veikko rukka!"

"Enpä pääse sikko rukka: Pilvet päätäni pitävät, Hattarat hivuksiani, Vipu toista jalkoani; Päästä päätä Päivän poika, Silmiä hyvä sikiä, Silmät tähtiä lukevi, Sääret honkia hosuvi."

"Kuu kulta, Jumalan luoma, Lähes päätä päästämähän, Syötä Karjalan kaloja, Kuvetjärven kuorehia!"

54. Suen vivulla käynyt.

Kolm' on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika tuorehesen, Kolmansi suen vivuille. Tuli poikanen kalasta, Poika toinen tuorehesta, Ei tullut suen vivulta.

Kenen poikoa ikävä? Emon poikoa ikävä.

Läksi emo etsimähän Kaonnutta poikoansa. Juoksi korvet kontiona, Sutena salot samosi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki, Nousi suurelle mäelle, Korkialle kukkuralle, Huuti tuolta poikoansa: "Missä olet poikueni? Tule poikani kotihin!"

Poika tuolta vastoavi: "En minä emoni pääse Pilvet päätäni pitävät, Hattarat hakuliani, Kaaret kainaloisiani, Vipu toista jalkoani, Sääret honkia hosuvi, Silmät tähtiä lukevi, Eessäni pimiä pilvi, Takanani taivas kirkas."

55. Virossa posija.

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä.

"Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit tuvassa maata, Tokkos penkillä levätä?"

"Enmä voi tuvassa maata, Enkä penkillä levätä, Isännän ilopiolta, Renkipoikien remulta."

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä.

"Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit merellä maata, Tokkos luovolla levätä?"

"Makoaisin maavesillä, Vaan ei voi Viron vesillä, Maat' en lokkien lojulta, Kalalintujen kajulta."

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli.

"Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit manalla maata, Maata Tuonelan tuvilla?"

"Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan Tuonne Tuonelan tuville, Manalan ikimajoille; Siellä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla, Ikuisilla vuotehilla, Polvuisilla pääaloilla."

56. Kosissa käynyt.

Ajoi kaksi kaupanmiestä Jäletysten jäätä myöten; Orit konsti kummallaki, Hiirenkarvainen hevonen. Isoni orihin osti, Hiirenkarvaisen hevosen; Osti sormukset soriat, Sekä kihlat kirkkahimmat Minun nallin naiakseni, Kenstin kestaellakseni, Ja konstin kosissa käyä.

Läksin konsti kulkemahan, Kensti käymähän kosissa; Nousin rannalta mäkehen. Talopa oli mäellä, Ei saata sivutse mennä, Ei ylätse, ei alatse; Ajoin talon tanhualle, Talon pienille pihoille. Neito kukkana kujassa, Kalittuna kartanossa: Kysyttelin, lausuttelin: "Onko sinussa miehen naista, Molotselle morsianta? Joko tieät tikkaella, Joko ommella osoat."

Neiti varsin vastaeli: "Jos en tieä tikkaella, Enkä ommella osoa, Tikatkahan tietävämmät, Osaavammat ommelkohot. Eikä arvellut emoni, Ei luvannut vanhempani, Neittä myötävän turulla, Tarittavan tanterella: Turull' on tupakan kauppa, Tamman kauppa tanterella, Neito myöähän tuvassa, Katon alla kaupitahan."

Tuli tuo kukkapää tupahan, Kassapää katoksen alle; Mie tuota ihoamahan, Silmät oli pesty silloin tällöin, Poskipäät ei polvenahan, Korvia ei kuuna päänä.

57. Konnan tytär.

Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti. Isoseni, ainoseni, Vie'pä tuota Wiipurihin, Saata kaupunnin kaulle: Tuo tuolta orihevonen, Tahi pieni tammasälkö, Jonk' on lampi lautasilla, Lähe länkien sialla, Josta velhot vettä juovat, Katehet kaloja syövät! Osta kahet kankisuitset, Vaskikannukset keralla! Itse mä satulan saisin Kovan koivun kuoren alta. Orihilla otrat kynnän, Tammalla talon asetan. Lähen kullalla kosihin, Hopialla liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä Ankaran anopin luota, Apen ankaran talosta.

Isoseni ainoseni Vei vasikan Wiipurihin. Osti mulle mustan ruunan, Vaihtoi pienen tamman varsan. Ajoin varsani vaolle, Mullokselle mustan ruunan, Kynnin kymmenen vakoa, Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa haukki varvunpäitä, Musta ruuna ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Itse lehtohon letustin, Hopiaisehen salohon, Vaskisehen varvikkohon, Kultaisehen koivikkohon, Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikolta, Hopiaisesta salosta. Toi surma susia paljon, Kantoi metsä karvasuita, Söivät varsan vaolta, Mustan ruunan mullokselta.

Menin itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso portilla kysyvi: "Mitä itket poikaseni?"

"Sitä itken taattoseni, Vanhempaiseni valitan Ajoin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Kynnin kymmenen vakoa Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa hankki varvunpäitä, Ruuna katsoi ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Minä lehtohon letustin, Kultaisehen koivikkohon, Vaskisehen varvikkohon, Hopiaisehen salohon. Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikosta, Hopiaisesta salosta. Toi surma susia paljon, Metsä kantoi karvasuita, Söivät varsani vaolta, Mustan ruunan mullokselta."

Tuon iso sanoiksi virkki: "Elä itke poikaseni! Läksinpä minäi muinen, Läksin mie kauas kalahan: Tuuli voitti, airo taittui, Vene haapainen hajosi. Panin sormet soutimeksi, Peukalon perämelaksi; Souin sormin saaroselle, Kämmenin käpysalolle, Niin veistin venon paremman, Laitin purren pulskahamman. Sie osta ori parempi, Varsa kahta kaunihimpi."

Ostin mie orihin uuen, Varsan kahta kaunihimman. Orihilla otrat kynnin, Tammalla talon asetin, Läksin kullassa kosihin, Hopiassa liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä.

Anoppi koria muori Oli aittahan menevä. Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?"

Anoppi koria muori Hänpä varsin vastaeli: "Kanan kauppa orren alla, Neien nelisnurkkasessa."

Meninpä minä tupahan, Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?"

Tuotihinp' olutta tuoppi, Tuoppi olutta, toinen mettä.

"Enpä huoli syömisistä, Enkä varsin juomisista, Saisin nähä neitoseni-- Tuokate tupahan neittä!"

Tuotihin tupahan neittä Sisaresten siiven alla, Veljen akan verhon alla, Kälysten käsivaralla. Ei ole tuossa miehen naista, Eikä miehen morsianta: Paha raiska paita päällä, Jatketut sukat jalassa, Silmät pesty silloin tällöin, Silmäkulmat milloin kulloin, Suut' ei siivottu ikänä, Poskipäit' ei polvenahan.* Enpä tainnut tuota naia, Kun oli musta kun torakka; En tainnut vihille vieä, Panna en papin etehen.

58. Vaimon saanut.

"Annas minulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"

"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni ko'ista joua: Anni tarkoin tarvitahan Pesemässä pyöräpöyät, Lattiat lakasemassa; Tästä kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin."

"Anna mulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"

"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani; Enpä anna ollenkana, Kuulematta kullenkana, Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille."

"Enpä ota Anniasi, Enkä taho tyttöäsi Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille; Otanpa oluttupihin, Tahon vehnätahtahille."

Tuosta Anni annettihin, Perä paksu paiskattihin. Päivän söi, makasi toisen, Kohta kolmannen toruvi; Tuli riski riitelijä, Aivan tarkka tappelija, Taitava tukan vetäjä, Hapsien haraelija, Ei tullut tuvan pesijä, Saanut ei saunan lämmittäjä.

59. Viisastunut.

Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa: "Poikueni, nuorempani, Lapseni, vakavampani, Kun sulle halu tulevi, Naia mielesi tekevi, Tuoa minneä talohon, Emäntätä etsiellä, Nouse aamulla varahin, Aivan aika huomenessa, Katsele kyliä myöten, Katsele talo talolta, Kust' on savu ensimmäinen, Siitä naios poikueni."

Pani poikanen opiksi. Nousi aivan aikasehen, Aivan aika huomenessa, Käveli kyliä myöten, Katseli talo talolta; Savun saarelta näkevi, Tulen niemen tutkamelta.

Kävi tietä, astelevi Saaren kuuluhun kotihin, Ilman koiran kuulematta, Harakan hatsattamatta.

Sitte tultua tupahan Itse tuossa arvelevi: "Oisiko tytärtä täällä, Tämän pojan puolisoa?"

Päätyi neiti leipomassa, Tyttönen taputtamassa; Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mikä lietki miehiäsi, Ku kylän kävijöitäsi, Tavatta tupahan tullut, Neion etsohon nenättä; Ellös konsana Jumala Luo kotia koiratonta, Kasitonta karsinoa, Pihoa harakatonta, Lapsitonta ikkunoa!"

Niin poika sanoiksi virkki: "Miss' on taattosi sinulta, Minne mennyt maammosesi, Kanssa kaikki muut imeiset?"

Tyttö saattavi sanoa, Neiti varsin vastaella: "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astelevi; Maammo parka paimentavi Mennehen kesän kisoja; Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottelevi."

Läksi poikanen kotihin. "Jo mie kävin, taattoseni, Kävelin kyliä myöten, Katselin talo talolta, Varahaisinta savua: Näin mä saarella savusen, Tulen niemen tutkamessa, Menin mie sihen talohon, Eikä mua koirat kuultu, Eikä haukkujat havattu: Kysyin tyttöä talosta."

"Oli tyttö leipomassa Noin se varsin vastaeli: Ellös konsana Jumala, Luo kotia koiratonta, Pihoa harakatonta, Lapsitonta ikkunoa; Mikä lietki miehiäsi, Ku kylän kävijöitäsi, Tavatta tupahan tullut, Neien etsohon nenättä!"

"Kun sitte kysyin tytöltä Missä taatto, missä maammo, Missä kaikki muut talosta? Noin se saatteli sanoa, Noin varsin vastaella:" "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astumassa, Maammo parka paimenessa Kesän mennehen kisoja, Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa." "Niinp' on niin sanoi mokomin, Niinpä mieletön pakisi."

Tuon iso sanoiksi virkki: "Itse siulla poikaseni Ei ollut älyä äiä, Eikä paljo mieltä päässä, Sentähen sanoi sinua Tullehen tavattomasti, Kun ei koira kaukkununna, Harakka hatsahtanunna, Lapsi eellä ilmottanna, Kasi pyyhkint kasvojansa; Tahi kun oisit sintsissäki Eellä niistänyt nenäsi, Siit' oisi tyttö ennättänyt Panna päällensä jotai, Ei oisi nähty leipomassa Paljahalla paiallahan. Kun sitte sanoi olevan Taattonsa talon pihalla Eestakaisin astumassa: Taatto pellon kynnännässä; Maammosensa paimenessa Kesän mennehen kisoissa, Silloin maammonsa makasi Lapsisaunassa samassa; Veljensä ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa: Veli veellä onkimassa. Jo tuon näen kyselemättäi, Arvelen anelematta, Saat siitä valitun vaimon, Sekä mielevän miniän; Mene sie sihen talohon, Tuo minulle minnä siitä!"

Meni toiste, toi miniän, Sai tarkan talosen vaimon. Sitte ensi-iltasella Virkkoi nainut naisellehen, Kuiskutteli kullallehen: "Mi lie tullut taatolleni, Kuka kummanen isolle? Kahen tietä käyessämme, Palatessamme palolta, Oli kun mennyt mieleltänsä, Äsken puuttunut älyltä. Noin sanoi iso minulle, Noinpa lausui laittomia: Jo oisit jaloki poika, Kun mulle jalan hakisit; Jo oisit jaloki poika, Kun tekisit tien lyhemmän; Jo oisit jaloki poika, Kun käteni katkoaisit; Jo oisit jaloki poika, Kun panisit pääni poikki."

Nainen arvasi asian, Kysyi kohta mieheltänsä: "Tokko teit mitä aneli, Mitä käski ja kehotti?"

"Kuin nyt kummia kyselet, Kuinka taisin kumminkana Saaha jalkoa isolle, Tehä tietä lyhemmäksi, Taisinko katkasta kätensä, Eli panna päänsä poikki."

"Oisit tainnut, oisit tiennyt, Kun oisit oikein älynnyt. Saua jatkoa jalompi, Tarinoiten tie lyhempi, Kinnas jatkona käessä, Korkona kypäri päässä. Sanan voimaton pitävi, Tarinoivat tienkävijät, Vaikia kesällä kinnas, Läyli lakki lämpimällä. Leikkoa ukolle saua, Se hänelle jalka kolmas; Tarinoitse tietä käyen, Se hänestä tie lyhempi; Ota kintahat ukolta, Sillä katkaset kätensä; Ota lakki päälaelta, Sillä lasket päänsä poikki."

Jopa päivällä jälestä Taasen tietä käyessänsä. Poika paljoki pakisi, Leikkasi kepin lehosta, Otti kintahat ukolta, Päästä lakkia kyseli.

Se kaikki hyvä ukosta. Itse lausui lapsellensa, Pojallensa noin puheli: "Jo tuon näen kyselemättäi, Jo on yön yhen levännyt Viisahampi vieressäsi."

60. Hiihtäjä surma.

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko ukon talosta?"

"Jos tapan ukon talosta, Katoisi kalat merehen, Ei oisi tuojoa pihalle, Nuotat tukkuhun tulisi, Verkot muunne vierrähtäisi. En tapa ukkoa talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko akan talosta?"

"Jos tapan akan talosta, Uni uunilta katoisi, Penkiltä perä leviä, Toruja talon tuvasta, Kalkuttaja karsinasta. En tapa akkoa talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko talon isännän?"

"Jos tapan talon isännän, Taitaisi talo hävitä, Pian mennä pieni maani; Missäpä vierahat viruisi, Majoaisi matkamiehet. En tapa isänteäni!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko talon emännän?"

"Jos tapan talon emännän, Kapeneisi karjamaani, Lyheneisi lehmän lypsi, Maitokupit kuivettuisi, Ravistuisi voirasiat. En tapa emänteäni!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko pojan talosta?"

"Jos tapan pojan talosta, Kaskikirvehet katoisi, Jyvälaarit laukiaisi, Aatra vaipuisi vaolle, Kyykistyisi kynnökselle. En tapa poikoa talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko tytön talosta?"

"Jos tapan tytön talosta, Katoisi hiiri hinkalosta, Rotta ruokahuonehesta, Jäisi sulhoset surulle, Poikaset pahoille mielin. En tapa tyttöä talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko talosta minnän?"

"Jos tapan talosta minnän, Ei tuosta talo hävinne, Naimoiksi nainen katovi, Ori toisen ostamoiksi; Nainen toinen naitanehe, Emäntä etsittänehe, Eleä emännän kanssa, Polvet poikoa piellä, Käsi lasta käännytellä, Niinkun muillaki emoilla."

Tappoipa talosta minnän, Pojan naisen pois panetti. Mies se naipi uuen naisen, Etsivi emännän toisen, Saapi naisen naimisella, Etsimällähän emännän; Saa ei lapselle emoa, Huonoiselle hoitajoa, Nännin suuhun survojoa, Rinnan suuhun rientäjeä; Lapset jäivät itkemähän, Pienoiset pisartamahan.

VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU

Tässä löytymättömät oudot sanat ovat Eurenin Suomalaisesta sanakirjasta tavattavat.

A.

Aiaskommetto, aidaskoppeli; venäen sanasta: komnata. Aiut, aikuen, vähä aika; vähennysmuoto. Aivinki, myöskin. Alakätinen, heikkokätinen; runollinen sana. Aleksin, sia, alentaa arvoa, katsoa halvaksi. Alon, oa, ehkä? asettaa alle. Ammuelen, ella, mättää, luoda. Anneksin, sia, annella. Apponen, kokonansa, aivan. Ativot, miniän vanhempiin perhe ja koto; vanhasta sanasta: atti=isä; viron kielessä: at, länsi-Inkerinmaalla: äiti, ätä.

E.

Ehtone, neen, iltapuolinen levähyshetki. Epakko, epatto, epatoin. Etona, etana. Eule, ei ole.

H.