# Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä ## Part 36 Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kanteletar-suomen-kansan-wanhoja-lauluja-ja-wirsia-7078/index.md "Se se koira, koira onki, Sepä vasta koiran koira! Soisin mie mokoman sulhon, Vuoen tornissa toruvan, Hirsipuussa hirnakoivan! Soisin orressa olevan! Kun näkisin poltettavan, Tulta alla kiirettäisin; Kun näkisin leikattavan, Päätä pölkylle panisin; Kun näkisin hirtettävän, Hirsinuorasta vetäisin. Selin söi, selin makasi, Selin kaikki työt tekevi; Otti yöksi vierehensä, Antoi kyllä kyynysvartta, Kättä viljalta vihaista, Kopra hapsia harasi, Käsi tuiski tukkiani." 41. Sairastaja neiti. Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Taaton tanhuan ta'aksi! Vaan elkäte viekö'känä! Eipä saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Ison ruoskan roiskehelta, Kapinalta karjan kynnen; Iso nousevi varahin Oritta opettamahan." Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Veikon venovalkamehen! Vaan elkäte viekökänä! Siell' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Sinne saapi Saksan laivat, Tervarinnat teutoavat." Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Emon kellarin etehen! Vaan elkäte viekökänä! Siin' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä; Emo nousevi varahin Hulikoita huuhtomahan, Kirnua kolistamahan." Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Siskon pellon pientarelle! Vaan elkäte viekökänä! Siell' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Siskon värttinän helyltä, Sekä pirran piukkehelta; Sisko nousevi varahin, Alottavi aikasehen Värttinöitä väännätellä, Piukahella pirtojansa." Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Kirkon kirjatun sivuun, Satalauan laitehesen, Vierehen vihannan viian, Lihavahan luumäkehen! Siellä saapi neito maata, Piika pitkähän levätä; Siell' on äiä äänetöntä, Paljo paksua väkeä, Lihavassa luumäessä, Kirkon kirjatun sivussa." 42. Marjatiellä kaonnut. Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle. Päivän poimi puolukoita, Toisen muita mustikoita; Jo päivällä kolmannella, Ei tienyt kotihin tietä. Tiehyt metsähän vetäpi, Ura saattavi salohon. Marketta Materon neiti Sekä istui, jotta itki, Itki päivän, itki toisen, Itki kohta kolmannenki, Metsän synkässä salossa, Alla vaaran varvikossa. Päivän kolmannen perästä, Viikon päästä viimeistäki, Kohetitihen kuolemahan, Heittihen katoamahan, Sanoi kerran kuollessansa, Sekä virkki viertessänsä: "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mä kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun isoni, Elköhön iso kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Kirvesvartta kirjotelko, Kaskimetsiä katselko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!" "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun veljeni, Elköhön veli kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Verkaviittoa vetäkö, Kussakkoihin kuuteleiko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!" "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun emoni, Elköhön emo kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Silkkihuivia sitoko, Kaksin kerroin kaulahansa, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!" "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Sukkulaista suikutelko Sinikangasta kutoko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!" 43. Hukkunut veli. Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä loitommaksi, Näki purren purjehtivan, Tervalaian laiehtivan, Toivoi veikkonsa tulevan, Emon lapsen laiehtivan; Ei tuo veikko tullutkana, Emon lapsi laiehtinna; Tuli ennen tuntematon, Vieras outo oppimaton. "Näitkö vieras veikkoani Selällä meren sinisen?" "Näinpä neiti veikkosesi Selällä meren sinisen Istuvan meren kivellä, Sukivan suruista päätä, Huolellista harjoavan; Suka kultainen pivossa, Hopiainen harja käessä; Sulkahti suka merehen, Haihtui harja lainehesen, Ojentihen ottamahan, Kallistihen katsomahan, Sulkahti suan jälessä, Haihtui harjan ottamissa. Sanoi kerran mennessänsä: "Elköhön minun isoni Sinä ilmoissa ikänä Vetäkö veen kaloja, Tahi saako siikasia, Tältä suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta!" "Elköhön minun emoni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Panko vettä taikinahan, Vettä vellihin kokeo Tältä laajalta lahelta, Leviältä lietteheltä!" "Elköhön minun veikkoni, Elköhön veli kuluni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Juottako sotaoritta Rannalta tämän merosen, Vaivaisilta valkamoilta!" "Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana Peskö tästä silmiänsä Rannalla kotiperällä, Kotilahen laiturilla!" "Mikäli meressä vettä, Sikäli minun vereni; Mikäli meren kaloja, Sikäli minun lihani; Mikä rannalla risuja, Ne on kurjan kylkiluita; Mikä rannan hiekkasia, Ne hivusta hierottua, Sekä luuta seuhottua, Veri tyystä vellottua." 44. Kankahan kutoja. Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi hyvät hopiat. "Kellen tuota kankahaista?" "Kullalleni kultapaian, Hopialleni hopian. Kohta kaupoiltaan tulevi, Turun maalta matkoavi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki." "Jop' on kuoli kultasesi, Meni mielitiettysesi, Laiva poikki, toinen halki, Kolmas kuivalle karille, Itse haukien iloksi, Ahvenien armahaksi." Neiti tuosta itkemähän, Kultakangas katkemahan. "Elä itke neiti nuori, Tuolta sulhosi tulovi, Alta rannan airot souti, Päältä rannan pää näkyvi, Tuo sulle sinisen silkin, Sekä uuet ummiskengät." 45. Katrin kosijat. Katrina kotikananen, Kotikukka, linnukkinen, Viikon viipyi, kauan kasvoi, Istuen ison majoilla, Peripenkin notkumilla; Kolmet renkaat kulutti Isänsä avaimilla, Hirren kynnystä kulutti Heliöillä helmoillansa, Toisen hirren päänsä päältä Siliöillä silkeillänsä. Äiti tuota arvelevi: "Katri kaunis neitoiseni, Miksi ei sinuista naia, Suon kukaista, maan kanaista?" Katri tuohon vastoavi, Sanoi Katri: "Ka en tieä, Miksi ei minua naia, Suon kukaista, maan kanaista." Äiti tuohon arvelevi: "Miepä tieän, miks' ei naia, Miks' ei illat päätä pesty, Aamut päätä harjaeltu, Miks' ei myöhän maata menty, Nostu aamulla varahin." Katri päähänsä panevi, Neiti neuot mielehensä, Alkoi illat päätä pestä, Aamut päätä harjaella; Teki liitot kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Nousi aamun aikasehen, Istui illan myöhäsehen: Tuli kolmelta kosijat, Yhet tuolta Inkereltä, Toiset sai Perä-virosta, Kolmannet Kojon hovilta. Iso käski Inkerelle, Inkerellä käyäksensä, Vehnäleivän syöäksensä, Olutjuoman juoaksensa. Eip' on mennyt Inkerelle, Illat pitkät Inkerellä, Illat pitkät ja ikävät, Päivät vieläki pitemmät. Emo käski Perä-virolle, Perä-virolla käyäksensä, Viron leivän syöäksensä, Viron vettä juoaksensa. Ei mennyt Perä-virolle, Viron vettä soutamahan, Saarellista sauomahan, Aalloista ajelemahan. Veikko käski Kojon kotihin, Kojolassa käyäksensä. Kojon leivän syöäksensä, Kojon vettä juoaksensa. Ei mennyt Kojon hoviin, Kojolass' on konsti tuhma, Ukot uunilla sokiat, Lapset laiskat lattialla. Sisko käski mansikkahan, Mansikassa käyäksensä, Marjat määltä syöäksensä, Jokivettä juoaksensa. Meni mansikka'aholle, Siin' oli mansikat makiat, Vatut vaaran rintehellä, Mesimarjat muilla mailla. 46. Nimitettävä poika. Neljä on neittä niemen päässä, Kolme mointa morsianta, Läksit hillan poimintahan. Noita päivä poimittihin, Ilta keolla istuttihin, Yö levättihin lehossa; Kuu kantoi kälyjä kolme, Kolmen neion vuotehelle, Syntyi poika nuorimmalle, Nuorimmalle, pienimmälle, Perehen parahimmalle. Ei tietä nimeä panna. "Miksipä nimen panemma, Kuksipa kuvaelemma? Kuvatkame Kullikiksi. Ei oo kultia isolla, Eikä kultia emolla, Eikä kullan kantajoa." "Miksipä nimen panemma, Kuksipa kuvaelemma? Ravatkamma Raunikiksi. Eipä oo rahaa isolla, Eikä oo rahaa emolla, Ei rahojen kantajoa." "Miksipä nimen panemma, Kuksi kuitenki kuvaamma? Luokammapa Luorikiksi, Luorikki hyvä niminen." 47. Rangastava sulho. Nouskame norolle nuoret, Kesäkempit kaltiolle, Leikatkame lehmus pitkä, Lehmus pitkä ja siliä, Kiskokame niini pitkä, Niini pitkä ja leviä, Punokame nuora pitkä, Nuora pitkä ja noria, Jolla ylkä hirtetähän, Vaimon poika vangitahan. "Mihen ylkä hirtetähän, Vaimon poika vangitahan?" Tien suuhun, veräjän päähän, Pitkän portin pieleksehen, Kussa kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin. Kuningas kovin kysyvi, Linnan vanhin vaikuttavi: "Mintähen tämä siottu, Vaimon poika vangittuna?" "Sentähenp' on se siottu, Vaimon poika vangittuna, Kun makasi nuoren neion, Nuoren neion, morsiamen. Neito rukka tuomittihin Lohikäärmehen kitahan; Lohikäärme huokasihen, Huokasihen, henkäsihen: Ennen nielen nuoren miehen, Nuoren miehen miekkoinehen, Heposen satuloinehen, Papin kirkkokuntinehen, Kuninkaan kypärinehen, Ennen kun nielen nuoren neien, Nuoren neien, morsiamen: Neito poikia tekevi, Laivan lapsia latovi, Tuohon suurehen sotahan, Tasapäähän tappeluhun, Joss' on verta päälle polven, Joss' on päätä, kun mätästä." 48. Äkäinen sulho. Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin taaton kylpemähän. Taatto kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit tyttäreni Kun kylyn isolle laitit!" Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisellä kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin maammon kylpemähän. Maammo kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit tyttäreni Kun kylyn emolle laitit!" Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin veikon kylpemähän. Veikko kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit sikkoseni, Laitit kylyn veikollesi!" Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin siskon kylpemähän. Sisko kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit siskoseni, Laitit kylyn siskollesi!" Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä lähteheltä, Alta linnan lähteheltä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin sulhon kylpemähän. Sulho saattavi sanoa: "Pois portto vetesi kanssa; Etpä veillä ollutkana, Olit poikien poluilla, Katsannassa kengän kauon, Punapaklan paininnassa." Otin koivuisen korennan Pihlajaisen piakan varren, Jolla hauvoin hartioita, Pehmitin perälihoja Äkäiseltä sulhaselta. 49. Sulhonsa kylvettäjä. Katsos muita miekkoisia Ja onnen osallisia, Syövät kaunonsa kaloja, Sekä luotunsa lohia, Siikoja sivullisensa, Armahansa ahvenia. Mujeita mukahisensa, Kumppalinsa kuorrehia. Olipa joulu joutumassa, Pesinpä mieki tupani, Lakaelin lattiani, Laitoin kaunoni kalahan, Armahani ahvenehen; Ei kauno kaloja saanut, Armahani ahvenia. Otin verkkoni olalle, Kiviriipat rinnoilleni, Kalakontit kannoilleni, Läksin mie itse kalahan. Potkin saaren, potkin niemen, Potkin kohta kolmannenki; Sain kaloja kaikki saaret, Joka niemen nieriäitä. Yksi luoto loi lohia, Toinen antoi ahvenia, Kolmas niemi nieriäitä. Nousin maalle keittämähän, Ison pitkille pihoille, Veikon vestoslastusille. Keitin noista kunnon ruoan, Syötin, juotin vierahia, Söin itse kyllältäni, Säästin ruotoset kokohon, Pienimmistä kiiskilöistä, Suurimmista ahvenista, Menin illalla kotihin, Syötin noita kaunolleni. Kauno syöp' ja kiittelevi: "Hyväpä tämäki ruoka, Syöä miehen saamattoman, Ottoa olemattoman!" Lämmitin metoisen saunan, Hautelin metoiset vastat, Kylvettelin vierahia; Kylvin itse kyllältäni, Käskin kaunon kylpemähän; Kävi kauno kylpemähän: Minkä kauno vettä puisti, Sen mä löylyä lisäsin, Minkä kauno usta huusi, Sen mä usta ummemmaksi, Minkä kauno maahan pyrki, Sen mä portaita alennin. Tuli sääli sällöäni, Sekä kaiho kaunoani, Tempasin tukasta maahan, Sihen sotkin sormillani, Pieksin peukaloisillani, Hautelin halolla päähän, Sekä vestin vempelellä. "Ole kiitetty Jumala, Päästit sulhosta pahasta! Ennen yksin yön makoan Kun kahen pahan keralla." Isä kuitenki sanovi, Emo aina arvelevi: "Pahoin teit poloinen lapsi, Kun sa kaunosi kaotit; Pah' oli pahan keralla, Paha aivinki pahatta." Oli yötä kaksi, kolme, Viisi kuusi vuorokautta. Äsken tuon toeksi tunsin, Öitä yksin maatessani: Pah' oli pahan keralla, Ei parempi yksinäni. Menin kohta katsomahan Kaonnutta kaunoani; Kauno kengän ompelossa, Punapaulojen punossa. "Kellen noita kenkäsiä?" "Kellen muulle kun sinulle, Kun hyvälle konsanaki." Vein mä kaunoni tupahan, Asettelin pöyän päähän, Syötin, juotin kylläseksi, Apatin alanenäksi, Otin kaunon selkähäni, Kannoin kaunoni pihalle, Vein tuota vesipolulle. Tuli sirkka, söi se silmän, Tuli torakka, toisen kaivoi, Sääski särpi kuivillehen, Vesilintu vei peräti. Loin tukasta selkähäni, Vein tuon peltojen perille, Takimmalle tanhualle, Sihen heitin herttaseni, Sekä kaunoni kaotin. Kävin tuota katsomahan Kahen, kolmen yön perästä; Jo tuolle korppi koulun kantoi, Ja harakka hanan kaivoi; Kävin vielä katsomassa Viien, kuuen viikon päästä; Jo oli kehnot kekri pietty Mustat linnut muistinpäivä. Iskin kahta kämmentäni Kahen puolin kylkiäni: "Ole kiitetty Jumala! Pääsin kolmesta pahasta: Venehestä vuotavasta, Heposesta heittiöstä, Sulhosta pahatavasta. Venehen tulella poltin, Heposen hukille syötin, Sulhon surmalla tapatin." 50. Sulhon valitsija. Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Paimenena velloseni." "Enmä lähe paimenelle-- Pah' on paita paimenella, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kyttämiessä velloseni." "En lähe minä kytälle-- Kyttä haisevi havulle, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua.-" Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin: "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kalamiessä velloseni." "En mene kalastajalle Se kalalle katkuavi, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin: "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kyntäjänä velloseni." "Jo lähenki kyntäjälle: Lämmin kylki kyntäjällä, Saattavi sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." 51. Kukkien tarves. Juoksevi jokea kolme Ympäri minun kotini, Kahen puolen kartanoni. Yksi joki mettä juoksi, Toinen simoa siretti, Kolmansi olon punaisen. Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Juotin mettä veikolleni, Siskolle simoa juotin, Itse join olon punaisen. Vein mä veikkoni hevosen Tarhapeltojen perille, Siltapeltojen sivulle. Hävisi veikkoni hevonen Lehmitarhani takoa, Sinipellon pientarelta. Laitin rengit etsimähän-- Eipä rengit löytänynnä, Rengit etsi kirvesvartta. Laitin piiat etsimähän-- Eipä piiat löytänynnä, Piiat etsi pirran puuta. Läksin itse etsimähän Kolmen koirani keralla, Viien, kuuen villahännän, Seitsemän sepelikaulan. Koirat sotki suota myöten, Mie itse mäkiä myöten; Löysin veikkoni hevosen Tarhapeltojen tasalta, Siltapeltojen sivulta; Tuolle selkähän kavahin-- Ajoin rannat rapsutellen, Hiekkarannat herskutellen; Hiekat silmille sirisi, Mullat parskui parmoilleni. Tuli Kiesus vastahani, Vaskivarpoja sylissä, Kultakukkia käessä, Mie noita anelemahan: "Anna Kiesus kukkiasi!" "Kellen kukkia anelet?" "Anopille ankaralle-- En tohi kotihin mennä Ilman noita kukkasitta, Ilman vaskivarpasitta; Anoppi kova kotona, Appi vielä ankarampi, Paljo saisivat sanoja, Viikoksi vihan pitoa, Minun tyhjin tultuani, Viikon viivyteltyäni." 52. Neiti omegapuussa.