# Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä

## Part 32

Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kanteletar-suomen-kansan-wanhoja-lauluja-ja-wirsia-7078/index.md

"Ukkoseni, ainoseni! Nosta pilvi luotehelta, Nosta suuri säien voima, Aalto ankara kohota Hurjoa hukuttamahan, Mielipuolta painamahan."

Tuo ukko ylinen herra Nosti pilven luotehelta, Nosti suuren säien voiman, Aallon ankaran kohotti Hurjoa hukuttamahan, Mielipuolta painamahan.

"Kutti, kutti, keito Kesti, Keito Kesti, leino leski! Ainako sull' on Annin tyynyt, Ainako Annin päänalaset, Aina Kirstin kirjovaipat? Meren tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto päänalasinasi."

14. Anterun surma.

Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Oli teiensä kävijä, Matkojensa mittelijä; Seisattihen seinän alla, Lausuvi lasin takoa: "Laske tuttusi tupakan, Kamarihin kaunosesi!"

Kaisa saattavi sanoa: "Et ole oma uroni, Olet huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä.-- Laitoin kaunoni kalahan, Luotuni lohen perähän, Ainoseni ahvenehen, Kesän tuopi suuret hauit, Talven ruskiat reposet, Syksyllä oravirihmat."

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Itse ikkunan avavi, Itse tungeksen tupahan.

Kaisa sängystä kavahti, Miekan seinältä sivalti, Tempasi tupesta tuiman, Syöksi miestä syänalahan, Läpi lämmöisten lihojen, Kautta kainalon vasemen.

Virkkoi Antti Annillehen: "Mene Anni katsomahan, Karhuko huuti karjassani, Metsän lieho lehmissäni."

Anni arka päivälläki, Yölläpä sitäi arempi, Turkkihinsa turveleksen, Vaippoihinsa varjeleksen.

Meni itse katsomahan.-- Kaisa seisoi seinän alla, Alla ikkunan asuvi, Käessä verinen veitsi, Tupetonna tuima rauta, Päässä huntu hurmehinen.

"Voi sinua vaimo raukka, Jo tapoit oman urosi!"

Kaisa saattavi sanoa: "Ei ollut oma uroni, Oli huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä. Jos tuo syyksi pantanehe, Vioiksi ve'ettänehe, Otan pankon palttinoa, Toisen verkoa vetäsen, Jolla tuomarit totutan, Jolla lahjon lautamiehet, Puhumahan puoleltani, Viereltäni virkkamahan; Vaan jos syyksi syyetähän, Vielä veetähän vioiksi, Kyll' on suurta Suomen maata, Laajoa Lapin rajoa, Piiltä suuren pilloniekan, Paeta pahan tekijän."

15. Riion poika.

Katri kaunis, neito nuori, Sekä lievin tyttäristä, Kovin kaunis kauoittaki, Paras ilman pauloittaki, Lakittaki muihenlainen, Veroittaki muihen verta, Myöhän myllylle menevi, Päivän nostessa norolle.

Teki liiton kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Yhen aian nostaksensa, Katri ennen ennätteli, Viisi villoa keritsi, Teki kuusi kuontaloa, Ne kaikki saraksi saattoi, Vaattehiksi valmisteli, Ennen päivän nousemista, Auringon ylenemistä.

Pesi suuret pyöräpöyät, Laajat lattiat lakasi, Vei pihalle rikkojansa, Rikoillansa seisatteli: Kuuluvi kumu kylästä, Tomu toisesta talosta, Rikkahasta Riikolasta, Paksusta Pajarilasta; Kuului kattilan kamina, Sekä riehtilän reminä, Suolta suuri suitsen helke, Avannolta aisan kolke.

Juoksi Katri katsomahan: Siell' on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Hevoistahan valjastavi, Kalujahan kaunistavi, Lähtiäksensä kosihin.

Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Eläpä muille kaunis Katri, Kun minulle Katri kaunis, Pane päätä palmikolle, Sio silkillä hivusta!"

Tunki kihlat kukkarohon, Taskuhun tali hopiat.

Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle, Ennätti emä kysyä: "Mitä itket piika pieni, Nuorra saamani nureksit?-- Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Veä'pä verkainen hamonen, Päälle paian palttinaisen!"

Katri kaunis, neito nuori, Meni aittahan mäelle, Löyti rihman rippumasta, Langanpään lapattamasta, Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Karhu sanan saatantahan; Kielikerran kerrantahan; Ei saanut karhulla sanaksi, Lehmikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Susi sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut suella sanaksi, Lammaskarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Repo sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut revolla sanaksi, Hanhikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Jänis sanan saatantahan, Kieli kerran kerrantahan; Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa."

Läksi jänis juoksemahan, Pitkäkorva piippomahan, Vääräsääri vääntämähän, Ristisuu ripittämähän; Jänis juoksi, pää järisi, Perä pyöri, pelto liikkui, Meni riskin Riion luoksi, Ja paksun Pajarin luoksi, Juoksi saunan kynnykselle, Sauna täynnä neitosia; Juoksi riihen kynnykselle, Kyykistihen kynnykselle.

Riihess' onpi Riion poika, Se paksu Pajarin poika; Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Pankate jänis tulelle, Kierosilmä kiehumahan!"

Jänis saattavi sanoa, Jänis varman vastaeli: "Lie'pä lempo lähtenynnä Kattiloihin kiehumahan; Läksin sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan."

Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Mip' on sana saatavana, Kieli kerrateltavana?"

Jänis saattavi sanoa, Jänis varman vastaella: "Se on sana saatavana, Kieli kerrateltavana: Jo on Katri kaatununna, Tinarinta riutununna, Sortunna hopiasolki, Vyövaski valahtanunna."

Tuopa riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Tempasi isänsä miekan, Hioi päivän, hioi toisen, Päivän kolmannen lopulla.

Kyselevi, lauselevi: "Syötkö syytöntä lihoa, Juotko verta viatonta?"

Miekka mietti miehen kielen, Arvasi uron pakinan: "Syönpä kun syötettänehe, Juonpa kun juotettanehe."

Se on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Meni peltonsa perille, Perin peltohon sysäsi, Kärin käänti taivosehen, Itse kääntyvi käressä, Kun on kuiva kuusen oksa, Karsittu katajan latva.

Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli, Sanoi kerran mennessänsä: "Elkäte etiset sulhot Tahtoko tytärtä toisen Vasten mieltä mieholahan!"

16. Hannus Pannus.

Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta.

Sanoi sinne tultuansa, Pajarihin päästyänsä: "Paras minulle, ei pahinta, Pisin minulle, ei lyhintä."

Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä. Sinull' on ennen naitu nainen, Koissa entinen emäntä.-- Tapa nainen ennen naitu, Murra entinen emäntä!"

Hannus Pannus, mies koria, Uskoi huoran houkutukset, Pahan vaimon vaavitukset, Hyppäsi sälön säkähän, Nousi laikon lautasille. Niin kohta kotia läksi, Tappoi naisen ennen naiun, Murti entisen emännän.

Meni Koskelle kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta. Sanoi sinne mentyänsä: "Paras minulle, ei pahinta Pisin minulle, ei lyhintä."

Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä. Tapoit naisen ennen naiun, Murrit entisen emännän, Taiat tappoa minunki, Surmata hyväsukuisen, Mennä uutta ostamahan, Kohta kolmatta kosihin."

17. Marketta ja Anterus.

Marketta koria neito Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: "Ei neiti minun näköinen Aja sen hevosen reissä, Joka lie ollunna orilla, Kun ei varsaset vetäne, Kuletelle kuutiaiset."

Marketta koria neiti Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: "Ei neiti minun näköinen Koske sen lehmän nisähän, Joka lie häilynnä härille, Kun ei hiehoista heryne, Vasikkaisista valune."

Marketta koria neiti Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: "Ei neiti minun näköinen Käy uuhta keritsemähän, Jok' on ollut oinahilla Kun ei karkko kasvatelle, Tahi kantane karitsa."

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Oli teihensä kävijä, Matkojensa mittelijä; Kauan soitti kanteletta, Vingutti isänsä virttä, Paljahilla paioillahan, Aivan aivinaisillahan.

Marketta koria neiti Tuolla sääti sänkyänsä, Yheksän ylisen päällä, Kaheksan katon rajassa.

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Otti sarvehen olutta, Tuolla voiteli ovia, Ovet viskoi viertehellä, Kaljalla saranat kasti-- Meni hän ylitupahan, Kaheksan katon rajalle; Tuolla Marketan makasi, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan, Alla tellan tehterisen, Yheksän ylisen päällä, Kaheksan katon rajassa.

Marketta koria neiti, Alkoi saunassa asua, Alkoi vyöttä vyörehtiä, Hamehetta hyörehtiä.

Alina hyvä emäntä Tuop' on tuosta arvelevi: "Mikä meiän Marketalla, Kuka Kurketta rukalla, Aina saunassa asuvi, Aina saunan karsinassa?"

Lapsi saattavi sanoa, Lapsi pieni lausuella: "Se on meiän Marketalla, Sepä Kurketta rukalla, Söi äiän kutukaloa, Sären lientä liiemmäksi."

Alina hyvä emäntä Ain' on aamulla varahin, Kävi kuunnellen kujoa, Seisatellen seinän viertä, Löysi lapsen itkemässä, Vakaisen vankumassa.

Hänpä lapsen helmahansa Kääri kääre'liinahansa, Meni sulhosten tupahan,

Poikasien mynstärihin: "Kukas teistä poikasista Tehnyt näitä työkkösiä? Joka lapsen lapseksehen, Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen, Se kohta kovasti vannoi, Joka tiesi tehnehensä, Varoi vaivan nähnehensä.

Meni neitosten tupahan, Morsianten mynstärihin: "Kukas teistä neitosista Tehnyt näitä työkkösiä? Joka lapsen lapseksehen, Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen, Se kohta kovasti vannoi, Joka tiesi tehnehensä, Varoi vaivan nähnehensä. Lapsi tuomitaan tulehen, Lapsi suolle vietäväksi, Korennalla päähän lyöä, Hongan oksalla hotasta.

Kiesus kielen, Maaria mielen Lapselle vakaiselle, Yksöiselle, äskeiselle-- Lausui lapsi yksiöinen: "Anterun tulinen turkki, Marketan panuinen paita Turvakseni tuotaohon, Päälleni puettaohon, Palamattani tulessa, Vetehenki vaipumatta."

18. Kiikan lapset.

Tyyn' on sää, ihana ilma, Kuu paistoi Kutumäeltä, Päivä Pätsivuoren päältä. Jo on aika nosta nuorten, Kun on vanhat valvehella, Ikäpuolet istumassa.

"Nouse pois nokinen poika! Vaivaiselta vuotehelta, Poloisilta pääaloilta, Nokiselta nuotiolta, Kylän kynnöt kyntämättä, Kylän vaot vakoamatta.

Nouse pois makoamasta, Ulos unta lappamasta; Lokki verkkosi vetävi, Kajava kalasi syöpi, Lohet koskessa kutevi, Siiat Kiikasillan alla."

"Mistä tunnet Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan?"

"Tok' ma tunnen Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan; Siinä synnyin, siinä kasvoin; Siinä lauloin lapsipäivän; Siinä Kiikasillan päässä-- Mie olen Kiikan Yrjön tyttö."

"Siinäpä minäi synnyin, Sekä synnyin, jotta kasvoin, Siinä Kiikasillan päässä-- Mie olen Kiikan Yrjön poika, Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Makasin sisarueni, Ainoan emoni lapsen, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan. Missä nyt piiltä pillojani?-- Tuolla piilen pillojani, Kuss' ennen isoni piili, Miehen murhan tehtyänsä, Karhun kiljuvan kiassa, Vatsassa valaskalojen, Vein uivan untuvassa."

19. Tuiretuisen lapset.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan.

Rekehensä reutoaksen, Kohennaksen korjahansa, Ajoa karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla.

Neiti vastahan tulevi, Hivus kulta hiihtelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla saloilla.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Jo tuossa piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule korjahan koria, Hyvä lahja laitohoni!"

Neiti suksilta sanovi, Hiihtimiltä hiioavi: "Surma siulle korjahasi, Manala rekyehesi."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo keiretyisen Iski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Virkku juoksi, matka joutui, Tie vieri, reki ratsasi. Ajavi karettelevi, Matkojansa mittelevi, Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla.

Neiti vastahan tulevi, Tinarinta riioavi, Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Matkoaan piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tules neiti korjahani Maan valio matkoihini!"

Neiti vastahan sanovi, Tinarinta riitelevi: "Tuoni siulle korjahasi, Manalainen matkoihisi."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Iski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Virkku juoksi, matka joutui, Reki vieri, tie lyheni. Ajavi karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Väinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi, Kautokenkä kaalelevi, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Hevoistaan piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule neiti korjahani, Armas alle vilttiseni!"

Neiti vastahan sanovi, Kautokenkä kantelevi: "Vilu on olla viltin alla, Kolkko korjassa eleä."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Avasi parahan arkun, Kimmahutti kirjakannen, Nostelevi, näyttelevi, Katselevi, kääntelevi Kultasuita sukkasia, Vöitänsä hopiapäitä.

Niin tuli rekehen neiti, Korjahan kohenteleksen, Itse laitohon las'eksen, Alle viltin vieretäksen.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Kieretyisen Jo tuossa lepäelevi, Nuoren neitosen keralla, Käs' orosen ohjaksessa, Toinen neitosen nisoissa.

Siinä neitosen kisaili, Tinarinnan riskaeli, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla.

Niin neiti sanoiksi virkki, Sekä lausui ja kyseli: "Lienetkö sukua suurta, Isoa isän aloa?"

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä, Olen kerran keskimäistä, Poika tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen; Vaan mipä sinun sukusi? Sano'pa sinun sukusi, Jos olet sukua suurta, Isoa isän aloa."

Neiti tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä-- Olen kerran keskimäistä, Tytär tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Korjasta kohotteleksen: "Voi poloinen päiviäni, Kun pi'in sisarueni, Lannutin emoni lapsen, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla!"

Veitsin länkensä levitti, Rauoin rahnoi rahkehensa, Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille; Ajoi päin sinistä merta, Kohti kuohuja kovia, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien.

20. Vienan neiet.

Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä, Sininurmen niitännässä, Kastekorren katkonnassa. Löyettihin lemmen lehti, Lemmen lehti, tammen lastu; Veivät maalle kasvavalle, Orolle ylenevälle. Siitä kasvoi kaunis tammi, Yleni vihanta virpi: Oksat ilmoille olotti, Latva täytti taivahalle, Piätti pilvet juoksemasta, Hattarat hajoamasta. Yksi pääsi pitkä pilvi, Pitkä pilvi, kaita pilvi, Pilvessä vesi-pisara, Pisarassa pikku lampi, Lammissa veno punainen, Venosessa nuoret sulhot, Nuoret sulhot, naimattomat, Vielä viinan juomattomat; Punoivat punaista köyttä, Köyttä rauta rahnikoivat, Sitoa meren sivua, Lahta Kannan kaakistoa, Meren tyynenä pysyä, Lahen Kannan kaunihina, Vieä Vienan neitosia; Kaupita kotikanoja, Näiltä raukoilta rajoilta, Poloisilta Pohjanmailta.

"Elkäte meriset miehet, Vielä viekö neitojamme! Vienan on neitoset verevät, Kannanlahen kaunokaiset; Ei niitä tukulla myöä, Eikä kansoin kaupitella; Tukun myöähän oravat, Revot kansoin kaupitahan, Neiet yksin annellahan, Eikä aina yksinkänä."

21. Kalevalan neiti.

Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Vuonat vuoren kukkuloa, Mie kiero kivi kiveltä, Palja paasi paaterelta, Haikia havu havulta, Sukan mustan mustumatta, Kengän kannan kastumatta.

Yhtyi yrkä karjahani, Pää leviä lehnuhini, Hän istui tyvelle puuta, Minä laitto latvemmalle, Minä hoikka huonommalle, Minä pieni pienemmälle, Vähän kuollutta parempi, Katonutta kaunihimpi.

Kyselemmä, lauselemma: "Mistäpä sinä vaellat, Kulitko minun kotona, Kävitkö Kalevalassa?"

"Kulinpa sinun kotona, Kävinpä Kalevalassa."

"Kukkuiko käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa?"

"Kukkuipa käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa."

"Haukkuiko Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla?"

"Haukkuipa Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla."

"Katsoiko Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa?"

"Katsoipa Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa."

"Mistäspä tunsit minun kotini, Mi merkki minun ko'issa?"

"Siitä tunsin sinun kotisi, Se merkki sinun ko'issa: Pihlajikko pirtin eessä, Tuomikko tuvan takana, Koivikko kotamäellä, Katajikko kaivotiellä, Kuusisto kujoisten suussa, Petäjikkö pellon päässä, Tammi keskitanhualla, Hetet tammen juuren alla, Kultakansi kattehena, Kultakauha kannen päällä."

"Mitäpä meillä laaittihin, Raattihin minun koissa?"

"Survottihin, jauhettihin, Leivottihin, paistettihin, Pinopuita pilkottihin, Vielä vettä kannettihin, Neitosia naitettihin, Päitä kassa kaupittihin."

"Joko lien minäki myöty, Joko kaupittu katala?"

"Jopa oot sinäki myöty, Jo oot kaupittu katala."

"Kellen myötihin minua, Kulle kurja kaupittihin?"

"Minulle myötihin sinua, Minulle kurja kaupittihin."

"Äiänkö minusta annoit, Paljoko panit hyvästä, Kun otit oluen tuojan, Kannun kantajan valitsit?"

"Annoinpa minä sinusta Isolles ikiorosen, Jok' on tarkka askelelta, Sekä käymähän terävä."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista-- Mitäpä annoit maammolleni?"

"Maammolle maherolehmän, Jok' on syömättä lihava, Koria kostuttamatta."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista-- Mitäp' annoit veljelleni?"

"Veljelle veno punasen, Itseksen sotia käypi, Itse kaupat kaupitsevi."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista-- Mitäp' annoit siskolleni?"

"Siskolle sinervän uuhen, Joka viikko villan tuopi, Joka kuu karitsan kantoi."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista-- Mitäpä annoit ukolleni?"

"Ukolle uuen lusikan, Jonk' ei syöen syömät puutu, Juoen juomiset vähene."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista-- Mitäpä annoit ämmölleni?"

"Ämmöllesi vaskimaljan, Tuletta tuvassa käypi, Valkiatta vailehtivi."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista. En lähe minä sinulle, Enkä lähteä käkeä."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Isosi ikoronen Sotitiellä sortuohon, Kaatuohon kauppatiellä, Kauppa-aikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Maammosi maherolehmä Vasoillensa vaipuohon, Kiulullensa kirvotkohon, Lypsiaikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Veljesi veno punanen Kiven kohti kiitäköhön Halki juoskohon hakohon, Soutuaikana parassa."