Part 31

"Oh mun Klaus kultaseni! Elä viivy kauan siellä: Viikot on viimeiset minulla, Vielä päivät viimeisimmät; Astu puoli saappahassa, Anna toisten toinen puoli, Puhu puolilla sanoilla, Anna toisten toinen puoli; Juo vaan puoli siemenystä, Anna toisten toinen puoli-- Niin sinä pikemmin pääset Pohjan noitain seasta."

Elina vähä emäntä Säälei säkkihin evästä, Viilti voita vakkasehen, Liikkiön sianlihoa, Karpion kananmunia. Klaus lähtepi ajohon

Ajoi Aumasten laolle,-- Pikkuniittuisten nimelle.

Kirsti pyykille menevi, Pienten vaatetten pesolle, Paitain Elina rouan. Kuului kolkkina koasta; Kävi roua katsomahan "Oh mun Kirsti piikaseni! Mitä kolkitset koassa, Paukutat patoin luona?"

"Huoran huopia virutan, Pahan vaimon vaattehia."

"Elä Kirsti piikaseni! Kolki niitä niin kovasti."

Kirstipä tähän mutkan muisti, Kolkki vieläki kovemmin.

"Elä kolki Kirsti huora! Paitojani niin pahasti. Ei ole niitä täällä tehty, Vaan on äitini kotona."

"Huoratpa hyvätki piiat, Vaan ei portot puoletkana-- Eik' ole minun lukua, Vaikka parka palkollinen Haukuttaisi huoraksiki; Itseki isot emännät Ovat Uolevin ohessa, Pitkäparran parmahissa."

Itkusilmässä Elina Tuli rannalta tupahan. Kirsti kiiruhti perässä: "Oh mun roua kultaseni! Ottakasme orjat työstä, Häiyt härkäen perästä; Pietään pitoset pienet, Kanssa kempit kestijuhlat-- Niinkun ennenki on tehty, Kun oli matkoilla isäntä."

"Ohoh Kirsti piikaseni! Tehe itse, kuinkas tahot, Niinkun teit minua ennen; Iske kaikki muut tynnörit, Yksi jätä iskemättä, Jok' on pantu minua varten."

Kirstipä tähän mutkan muisti, Iski ensin sen tynnörin.

"Ohoh Kirsti piikaseni! Toisa tehit, toisa käskin."

"Oh mun roua kultaseni! Minne teen mä sian teille, Teenkö uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle?"

"Elä tee uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle; Tee sia Klaun tupahan, Niinkun ennenki olet tehnyt!"

"Siell' on pyssyt paukkavaiset, Siellä miekat välkkyväiset, Siellä rauat raatelevat, Terävät teräasehet."

"Pyssyt on surmana soassa, Miekat miehillä käsissä; Tuttuna ovat tuvassa, Kammarissa kaunihina. Tee vaan sinne yösiani, Pane kaksin villavaipat, Pane kaksin korvatyynyt, Kaksin liinaiset lakanat."

Kirstipä tähän mutkan muisti: Pani viiet villavaipat, Pani viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat.

Elina levolle lähti "Ohoh Kirsti piikaseni, Etpäs tehnyt, niinkun käskin! Panit viiet villavaipat, Panit viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat."

Läksi Kirsti kammarista, Meni Uolevin tupahan: "Uolevi ylimystrenki, Tulkate Klaun tupahan! Siellä teitä tarvittaisi, Kiiruhusti kutsuttihin."-- "Mitästä mä siellä tehnen?"

Meni hän sinne arvollansa; Kirsti kiiruhti perässä, Yheksät lukut lukitsi, Takateljen kymmenennen; Juoks sitte Aumasten laolle, Pikkuniittuisten nimelle: "Ohoh Klaus kultaseni! Jo nyt tuottelin toeksi, Minkä saattelin sanoiksi; Onpa Uolevi nytki siellä, Rouan kanssa kammarissa." Klaus kohta kotio riensi, Alla päin, pahoilla mielin; Otti tulta tervaksehen, Tulta tuoheen viritti, Pisti tulen nurkan alle, Valoi alle valkiata.

Elinainen nuori roua Pisti sormensa lasista, Vihkisormus sormessansa: "Ohoh Klaus kultaseni, Elä sormustas kaota, Jossas kantajan kaotat!"

Klaus Kurki kurja miesi Veti miekkansa tupesta, Raappas rauan kiiltäväisen, Laski oitis sormen poikki.

Elinainen nuori roua Piti lastansa lasista, ltkeväistä ikkunasta: "Ohoh kulta Klaus kulta! Elä polta poikalastas, Jossas poltat poiantuojan."

"Pala portto poikinesi, Tulen lautta lapsinesi! Ei se ole minun poika, Se onpi Uolevin poika:"

Elinainen nuori roua Herra Kiesusta rukoili: "Ohoh Herra Kiesus kulta, Anna armas Herra Kiesus, Vielä äitini näkisin! Palakohon kaikki paikat, Tämä vettä vuotakohon, Siks' ett' äitini näkisin! Ohoh Uoti veikkoseni, Juokse, jouvu Suomelahan, Käske häntä tänne tulla, Puhu paremmin kun onkaan!"

Otti Uoti mennäksensä, Sekä juoksi, jotta joutui, Pian juoksi järven poikki, Tuli tuonne Suomelahan: "Ohoh muori kultaseni! Roua teitä sinne kutsui."

Nousi hän pian vuotehelta, Puki päälle vaattehia-- "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka hamehin hametta, Hame aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka sukin sukkiani, Sukin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka kengin kenkiäni, Kengin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka levin liinojani, Levin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

Tulit Suomelan lahelle-- "Voi, voi minua, vaimo valju, Savu Laukosta näkypi, Savu Klaun kartanosta, Mitä tuolla tehtäneeki, Noin sakian savun kanssa!"

"Kukot siellä kultatahan, Kanan pojat kaltatahan, Lampaita lahtatahan, Sianpäitä korvetahan, Pienen rinsin ristimiksi, Pienen poikasen pioiksi."

Tuli Klaun kartanolle, Laski maahan polvillensa, Oman vävynsä etehen: "Oh mun Klaus kultaseni, Ota pois tulesta poika, Vaka vaimo valkiasta!"

"Poltan porton poikinensa, Kansan lautan lapsinensa."

"Elä polta Klaus kulta, Anna mennä muille maille, Elkiänsä piilemähän, Töitänsä häpeämähän!"

Tuli Kirsti kiiruhusti: "Elä vainen Klaus kulta! Pane jauhoja pahoja Tervatynnörin lisäksi; Ne heitä tulen sekahan, Että paremmin palaisi."

"Oh mun vähä Elinani! Ohoh lapsi parkaseni! Mahoit olla mielin kielin, Mielin kielin porton kanssa."

"Ohoh äiti kultaseni! Ei ole syytä pientäkähän, Vikoa vähäistäkähän, Verta neulan silmättömän-- Tein kaikki minkä taisin, Vielä päällenki vähäsen-- Pala nyt tämäki paikka, Koskan vielä viimeiseksi, Kovan kuolloni e'ellä, Sain nähä äitini silmät."

Viel' olis ottanut hyvästi, Sanonut pari sanoa, Itkevälle äitillensä. Raukka raukesi samasa, Lenti liekkien sisähän, Vaipui ilmivalkiahan.

Se oli meno nuoren rouan, Nuoren Elina emännän, Jok' oli kaunis kasvoiltansa, Kaunis kaikella tavalla-- Kauan sinua kaivatahan, Iän kaiken itketähän; Itku ei Laukosta laka'a Valitus Vesilahesta!

Se oli loppu nuoren vaimon, Kanssa pienen poikalapsen; Kului tuskin puoli kuuta, Taikka kaksi viilkokautta, Hevosia tallin täysi, Nautoja naveton täysi, Kuoli kaikki korsi suuhun, Kaatui kaurain nojalle.

Klaus kurki kurja miesi, Miesi kurja ja kamala, Istui aitan kynnyksellä, Sekä istui että itki.

Kiesus äiänä käveli: "Mitä itket Klaus Kurki?"

"Kyll' on syytä itkemistä, Vaivoja valittamista: Poltin oman puolisoni, Sytytin syleni täyen, Poltin pienen poikaseni, Vastakannetun kaotin."

"Kyllä tieän Elina rouan--" "Missäs on Elina roua?"

"Tuollapa on Elina roua, Tuolla taivahan talossa, Ylisessä ymmärkissä, Jalan juuressa Jumalan, Kuuen kynttilän e'essä, Kultakirjanen käessä, Pikku poikanen sylissä, Uolevi oven e'essä. Tieän myöski Klaus Kurjen--" Kussast' onpi Klaus Kurki?"

"Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki, Alaisessa helvetissä, Kannukset vähän näkyvät, Jalat alta kiilustavat.--

Vielä tieän Kirstihuoran Tuoll' on, tuolla Kirstihuora, Alisessa helvetissä, Alimmaisen portin alla, Palmikot vähän näkyvät, Kultarihmat kuumottavat."

Klaus tuo ajohon lähti, Pisti pillit säkkihinsä, Soitti suolla mennessänsä, Kajahutti kankahalla, Järähytti järven päässä; Ajoi päin sula'a merta, Alle aaltojen syvinten.--

Se oli meno nuoren miehen, Kanssa nainehen urohon; Kirsti rakkina perässä.

9. Inkerin sulhot.

Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle, Isoin kimpuin kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti. "Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan keseä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä; Kunsa kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Otiakos uros parempi, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani; Ota muutoin muotohittes."

Eirikki vähä ritari Valhekirjat kannatteli, Valhekirjat kiiruhulta: "Lalmanti on soissa voitu, Pantu maahan paineluissa."

Inkeri ihana neito Väen vietiin vihintupahan, Väen kihlat annettihin, Väen ei vihille saatu, Eikä miehin, eikä miekoin, Eikä uljasten urosten, Eikä vaimoin valittuin, Eikä neittenn kaunokaisten.

Inkeri ihana neito Istui se lutin solassa, Sekä istui, että itki, Katsoi iän, katsoi lännen, Katsoi poikki pohjasehen, Näki kykkärän merellä: "Jossa lienet lintuparvi, Niin sä lähe lentämähän, Jossa lienet kalaparvi, Niin sä vaipunet vetehen, Jossa lienet Lalmantini, Laske purtes valkamahan."

"Mistä tunnen Lalmantini? Tulennasta tunnen purren, Tulennasta, laskennasta, Toisen puolen purjehesta, Uusi on toinen purjepuoli, Toinen silkkiä sinistä, Silkki Inkerin kutoma, Kauan neion kaiehtima."

"Minun nuori veljyeni, Ota ohrilta orisi, I'ulta ikälihasi, Maatajalka maltahilta, Aja vasta Lalmantia!"

"Terve nuori näätämiehein, Kuinka Inkeri elävi?"

"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laelta, Kolmasi on kuoletettu."

10. Wiipurin linnan hävitys.

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Et sie itkisi emoni, Välittäisi vaimo rukka! Jos mä jonne'ki menisin, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miehen tappotanterille."

Emo estellä käkesi, Varotella vaimo rukka: "Ellös menkö niille maille, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miesten tappotanterille!"

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Toki mietti mennäksensä, Lähtiäksensä lupasi.

Jalan kenki kiukahalla, Toisen lautsan partahalla, Pihalla kävysteleksen, Veräjillä vyötteleksen.

Latoi laivoja lähelle, Suoritti sotavenoja. Niin on laivoja lähellä, Kuni suuret suorsaparvet.

Miekotsi tuhannen miestä, Satuloitsi saan urosta, Latoi miehet laivoihinsa, Suoritti sotaurohot, Kuni sotka poikiansa, Tavi lapsensa latovi.

Kohenteli purjepuita, Vaate'varpoja varasi, Nosti puuhun purjehia, Vaattehia varpapuihin. Niin on puussa purjehia, Vaattehia varpapuissa, Kuni kummun kuusosia, Tahi mäntyjä mäellä. Läksi siitä laskemahan, Laski päivän maavesiä, Päivän toisen suovesiä, Kolmannen merivesiä.

Niin päivällä kolmannella, Loi silmänsä luotehelle, Näki suuren Suomen linnan, Keksi Wiipurin vihannan.

Veäksen vesiä myöten, Halki aaltojen ajaksen, Lankes' alle Suomen linnan, Alle Wiipurin vihannan.

Sai hän linnahan sanoja, Pani työntäen paperin: "Onko linnassa olutta, Taaria talossa linnan, Ilman oluen panematta, Mallasten imeltämättä, Tulialle vierahalle, Saavalle käkeävälle?"

Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa olutta, Taaria talossa linnan, Ilman olven panematta, Mallasten imeltämättä: Tynnyri tulikiveä, Panni jauhoja pahoja, Lyiyn luomia tinoja, Kahmalo kananmunia, Tulialle vierahalle, Saavalle käkeävälle."

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Työnti kirjan kiirehesti, Paperin pakon perästä: "Onko linnassa lihoa, Onko voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortamatta, Iivanalle iltaiseksi, Venäläiselle veroksi?"

Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa lihoa, Onpa voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortumatta: Uupui muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Tuoll' on raato rauniolla, Luukontti koan perässä, Miehen suuren suupalaksi, Miehen murhan murkinaksi."

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Siitä suuttui, siitä syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui, Pani pyssyt pyykämähän, Umpiputket ulvomahan, Avokurkut ammomahan, Jalot jouset joikumahan, Alla Wiipurin vihannan, Alla suuren Suomen linnan.

Ampui kerran, ampui toisen, Ampui kerran, noin alatse, Ampui toisen, noin ylitse, Ampui kolmannen kohalle; Jopa liikkui linnan tornit, Räystähät rämähtelivät, Patsahat pamahtelivat, Kivet linnan kiikahteli, Tornit maahan torkahteli.

Ampui vielä kerran, toisen, Meni räystähät rämynä, Tuohet lenteli levyinä, Linnan seinät liistehinä.

Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä, Pani Wiipurin avaimet Kultaiselle luotaselle: "Venäläinen veikkoseni, Karjalainen kaunoseni! Jätä vielä heikko henki, Elä murhalla murenna, Ammuit taaton, ammuit maammon, Ammuit viisi veljiäni; Ota kultia kupilla, Hopehia puolikolla, Oman pääni päästimeksi, Henkeni lunastimeksi."

Sanoi Iivana isäntä, Meiän kuulu kullan solki: "Jo on ruostui Ruotsin kullat, Saastui Saksan maan hopiat, En huoli hopehistasi, Kysy konna kultiasi, Kun kauan minua vainoit, Aivot päästäni alensit!"

Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä Jo itse pakohon pääsi, Rienti luoksi laivosensa, Astuvi aluksehensa, Läksi merta laskemahan, Sinistä sirottamahan, Melan vaivaisen varassa, Kokan koukkupään nojassa.

Itse Iivana isäntä, Meiän kuulu kullan solki Kettukenkäset jalassa, Kut' ei pauka pakkasella, Ei kolka kovalla säällä, Likennäksen linnan luoksi, Kivet on kirkkoa jälellä, Torit linnan torniloita, Patsahat papin tupoa, Itse pappi paiatonna, Ruotsin kaunis kaatiotta.

11. Puntuksen sota.

Viholainen, vainolainen, Uhkasi ikänsä kaiken, Maata Ruotsin ruoskivansa, Tappavansa kaikki tyyni Kuninkahat kansoinensa, Papit kirkkokuntinensa, Rustingit hevosinensa, Pitäjät perehinensä.

Jalo herra Jaakko Puntus, Itse Wiipurin isäntä, Latoi laivoja lahelle, Kun kana munasiansa, Veti päälle purjehia, Kun on kummun kuusiloita; Veipä tuuli Turjuksehen, Ahavainen Aunuksehen, Purje Puolahan osasi, Ajoi riskin Riian alle.

Jalo herra Jaakko Puntus Työnti linnahan sanoja; Paperit pakon perästä: "Onko pantuna olutta, Mettä meiän miehillemme?"

"Onpa pantua olutta, Mettä miehille hyville, Tallissa hevon kusia, Lehmän läävän lattialla."

Jalo herra Jaakko Puntus Alkoi lyiyllä lykätä, Tinapallin paiskiloia.-- Viholainen, vainolainen Kohta itkien tulevi, Sanoi suurella surulla: "Jalo herra Jaakko Puntus! Tule siivolla sisähän, Kaunihisti kaupunkihin, On olutta juoaksesi, Sekä mettä syöäksesi, Ei mesi merestä puutu, Olut Riian kaupunnista."

12. Kaarlon sota.

Läksi Kaarlo kaupunnille, Verolle verikäpälä, Ruotsin murha murkinalle, Pillomus on Piiterille, Läksi veikaten vesille, Uhotellen ulkomaille, Päälle päien päästäksensä, Valloille ruvetaksensa.

Venähen väki väkevä, Kuninkahan miehet kuulut, Maaliman valitut miehet, Alinomaiset kasakat Illoin aamuin vuotetahan, Kerta keskipäivälläki Katsellahan, käännellähän, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukialle. Kaarlo kaukoa näkyvi, Sinisorkka sinnempätä, Kahen luotosen lomatse, Päällitse satamasaaren.

Venähen väki väkevä, Meiän korkia komanto, Komantierat korkiammat, Ne leipoi kivisen leivän, Kakun paistoi kallioisen, Kakun rautaisen rakenti Tulevalle vierahalle, Saavalle käkeävälle.

Kului aikoa vähäsen, Pikkaraisen piirahteli, Kaarlo ei oo kaukana enämpi, Kovan loittona koroli: "Venäläinen veikkoseni, Saa lihoa syöäkseni, Tuo olutta juoakseni!"

Venähen väki väkevä, Kuninkahan miehet kuulut, Ei ne anna ampumatta, Eikä syötä syöksemättä; Ampumalla antelevi, Syöksemällä syöttelevi-- Saipa jouset joikumahan, Jäntehet järäjämähän, Kivileivät lentämähän, Rautaharkot raastamahan Kohti Kaarlon karpasoa, Punaparran purtta myöten.

Jo tiirut tipahtelevi, Purjepuut tomahtelevi, Puraksihen purjenuorat, Mastot maiskahti merehen, Purjehet putoelevi, Hajoeli hattaroiksi; Noiksi tuulen vietäviksi, Ahavan ajeltaviksi.

Kaarlo, kuulusa kuningas, Jo tunsi tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan; Jopa lässä lämmittävi, Jopa riipi rinnuksia, Nousun nappia hosuvi, Tullessa tulisen nuolen, Teräsnuolen tellätessä.

Kaarlon kulkku kuivettuvi, Kero käypi keltaiseksi, Parta vaahessa valuvi: "Venäläinen, veikko rukka! Anna vettä juoakseni, Ostoa veroksi vettä, Venäläiseltä veroksi."

Venäläinen vet sanovi, Kovarinta kolkkasevi: "On vettä venosi alla, Alla laivan lakkimista, Juoa kulkun kuivanehen, Apata halunalaisen, Vettä viljalta veroksi, Kaarluelle kaunihille."

Kaarlo varsin vastoavi, Mies paha pakaelevi: "Verell' on vesi meressä, Rannat Ruotsin raatoloita!"

Jo on Kaarlo kahlehessa, Sinisorkka silmuksessa: "Venäläinen, veikko kulta! Jätä vielä heikko henki; Enmä toiste tulle'kana, Vasta saane'kaan verolle."

Karku Kaarlolle tulevi, Lähtö Ruotsin rohkialle, Tullessa tulisen nuolen, Kivileivän lentäessä, Rautaharkon rastaessa; Läksi maalle marsimahan, Ruotsin maalle rohkialle, Vannoi vaikian valansa: "Ennen kieli kirvotkohon, Silmä päästä siirtyöhön, Kun ma tänne toiste tullen!"

13. Turusen neiti.

Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän alle,

Näki purren purjehtivan: "Se on pursi Kestin pursi."

Jopa Kesti kerkiävi, Itse purresta puhuvi: "Tule poies neiti lapsi!"

"En tule minä sinulle, En sinulle, enkä muille, Vasten kieltoa emoni, Varotusta vanhempani.-- Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: Ellös vainen neito nuori, Ellös kasvaja kananen, Rengin reistoihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiesten, Kesti poikien poluille, Joutolaisten juoniloihin!-- Kerran Kesti pettänevi, Renki lyöpi reistastansa, Kaupoistaan kasakkapoika, Joutomiesi juonistaan."

Kesti kerkesi sanoa, Kesti purresta puhuvi: "Tule poies, elä huoli, Tule minun turvihini, Käy käsivarrelleni, Pohatalle puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi!"

Annikki Turusen neiti Jo meni Kestin keralle, Kesti taisi talven syöä, Sekä syöä, jotta juoa Paljo pantua olutta, Ruokia rakennetuita,

Kesti toivovi keseä, Tuota toivoi Kestin laiva, Kestin laiva, Kestin lapset, Kestin entinen emäntä; Muut kaikki keseä toivoi, Yksi pelkäsi petäjä, Kuorensa kolottavaksi, Varaeli vastakoivu Oksansa otettavaksi.

Kesti vuotteli keseä.-- Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi rannalle kalunsa, Venehesen vei elonsa; Itse istuihen sisähän, Soutamahan suorittihen, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunosensa katsomahan.

Raukka huusi rannikolla, Verevä vesikivellä, Itki äänellä isolla, Ukkoa rukoelevi: