# Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä

## Part 30

Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kanteletar-suomen-kansan-wanhoja-lauluja-ja-wirsia-7078/index.md

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Pese kättä, käy ruoalle, Ruoki Ruotuksen hevoista!"

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "En sinä pitkänä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Ruoki Ruotuksen hevoista, Kaitse kiivan konkaria; Itse Ruotus ruokkikohon Tämän päivyen perästä-- Jo syntyi parempi synty, Kasvoi valta kaunihimpi. Jopa on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna, Näin mä tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa."

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo härkä ammonevi, Pääpönttä pölöttänevi, Jok' on luina lattialla, Liha syöty, luu kaluttu, Kesi kenkinä pietty, Talvikausi tallaeltu."

Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän, Nousi hännin häilymähän, Sorkin maata sotkemahan.

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?-- Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän."

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo kukko laulanevi, Kananpoika kaikkunevi, Jok' on paistina vaissa, Liha voilla voieltuna, Höyhenillä höykenneillä, Jäsenillä jäykenneillä."

Nousipa kukko laulamahan, Kananpoika kaikkumahan, Luillansa luhisemahan, Höyhenillä höykkimähän.

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?-- Nousipa kukko laulamahan, Kananpoika kaikkumahan."

Ruma Ruotus Paitulainen Viskoi veitsen lattiahan, Sanovi sanalla tuolla, Tiuskoi tuolla tiuskehella: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun veitsi vesottunevi, Jonka siltahan sivalsin, Jot' on vuosi vuoliskeltu, Kaksi kannettu tupessa Veitsenpää vesottunevi, Ja vesat lehittynevi."

Alkoipa veitsenpää vesota, Vesat lehtiä lykätä; Vesosi vesoa kuusi, Kultalehen kunki päähän.

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?-- Jopa on veitsenpää vesonna, Jonka siltahan sivallit, Sekä kukko laulanunna, Jok' oli paistina vaissa. Viel' on härkä ammonunna, Jok' oli luina lattialla. Jo nyt luovun Ruotuksesta, Pakenen pakanan väistä, Otan uskon Kiesuksesta, Kastin kaikkivaltiasta."

Tuosta suuttui suuri miesi, Ruotus julmaksi rupesi, Suoritti soan tulisen, Päälle kaulan kaikkivallan; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Luojan surmaksi sukesi, Katomaksi kaikkivallan.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Piiletteli poiuttansa, Kasvatteli kaunoistansa, Alla jauhavan kivosen, Alla juoksevan jalaksen, Alla seulan seulottavan, Alla korvon kannettavan, Sylissähän syöttelevi, Käsissähän kääntelevi.

Laski poian polvillensa, Lapsen lannehuisillensa, Alkoi päätänsä sukia, Hapsiansa harjaella, Hopiaisella sualla, Kultavarsi harjasella; Suastansa pii pirahti, Taimen taittui harjastansa.

Rapasihen etsimähän, Taimenta tavottamahan, Katoi poika polviltahan, Lapsi lanne'puoliltahan.

Tuossa hirnui Hiitten ruuna, Päräsi pahan heponen.

"Mitä hirnut Hiitten ruuna, Päräjät pahan heponen?"--

"Sitä hirnun Hiitten ruuna, Päräjän pahan heponen, Viety on poika polviltasi, Lapsi lanne'puoliltasi."

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Tuosta tuskille tulevi, Itkeä kujertelevi.

Rapasihen etsimähän, Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa, Alta jauhavan kivosen, Alta juoksevan jalaksen, Alta seulan seulottavan, Alta korvon kannettavan, Puiten puut, jaellen ruohot, Hajotellen hienot heinät.

Etsi pientä poiuttansa, Eipä löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa.

Etsi mäiltä, männiköiltä, Kannoilta, kanarvikoilta, Katsovi joka katajan, Joka varvikon vatovi, Katsovi kanarvajuuret, Ojenteli puien oksat.

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi: Tiehyt vastahan tulevi, Niin tielle kumarteleksen: "Oi tiehyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Noin se tiehyt lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Kovan kengän käytäväksi, Kannan karskuteltavaksi, Joka koiran juostavaksi, Ratsahan ajeltavaksi."

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Tähti vastahan tulevi, Tähelle kumarteleksen: "Oi tähyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Noin se tähti lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Kesäksi katoamahan, Sykysyllä syntymähän, Kylmillä kimaltamahan, Pimehillä pilkkumahan."

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Kuuhut vastahan tulevi, Niin kuulle kumarteleksen: "Oi kuuhut Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Noin se kuuhut lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Aaamulla alenemahan, Illalla ylenemähän, Yksin öillä kulkemahan, Pakkasella paistamahan."

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Päivä vastahan tulevi, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Päivä taiten vastaeli: "Sekä näin, jotta kuulin; Poikasipa loi minunki, Loi hyville, ei pahoille, Aamulla ylenemähän, Illalla alenemahan, Yön aian lepeämähän, Päivän aian paistamahan.

Jopa näinki poikuesi, Voi poloinen poiuttasi! Jo on poikasi poloinen Kaotettu, kuoletettu, Pantu luoja painon alle, Herra hautahan hakattu."--

Niinpä me pojat poloiset Aina muita muistelemma, Jouvittelemma jotaki, Tuot emme tokahi'kana, Suuren surmoa Jumalan, Katomusta kaikkivallan, Kuin on luoja kuoletettu, Kaotettu kaikkivalta, Kun on hautahan hakattu, Pantu luoja painon alle.

Pirulaiset piinattihin [43], Paha valta vaivattihin [44], Saan keihään kärellä, Tuhannen terällä miekan. Luoja puuhun puntattihin, Ristihin ripustettihin, Siinä häntä surmattihin, Kuollut puusta laskettihin, Hakattihin, hauattihin, Kahen kallion lomahan. Vuoret päälle vaaittihin, Kivet päälle kiusattihin; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Ne veti veressä silmin, Luojan hauan partahalle; Sata miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Luojan hauan paimenena, Vartiana kaikkivallan.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Itkeä kujertelevi, Valitella vaikertavi, Käypi tietä astelevi Luojan hauan partahalle: "Nouses luoja kuolemasta, Herkeä uneksimasta; Nouse nuorra kuolemasta, Kaunisna katoamasta! Kun et nouse, et heränne, Jo kohta tulen minäki, Kerallasi kuolemahan, Kanssasi katoamahan."

Herra hauasta havatsi, Lausui luoja, noin nimesi: "Ei ole täältä nouseminen, Kun siellä käkeäminen; Kivet alla, paaet päällä, Kupehilla kummallaki, Someret syäntä vasten, Vasten hieta hartioita."

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme! Paista hetki heltehesti, Toinen himmesti hiosta, Kolmansi koko terältä, Paaet paista pehmiäksi, Kivet suolaksi sulata, Someret veä ve'eksi, Hieta vaaheksi valuta, Päästä luoja kuolemasta, Herra hauasta herätä!"

Tuo päivyt Jumalan luoma, Päivyt armas aurinkoinen, Lenti päätönnä kanana, Siipipuonna siuotteli, Luojan hauan partahalle, Kammiolle kaikkivallan.

Sat' on miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Pantu luojan paimeneksi, Kaikkivallan vartiaksi; Nuopa päivältä kysyvät, Anelevat auringolta: "Päivä armas aurinkoinen, Mitäpä sie tänne läksit?"

Päivä taiten vastaeli, Armas aurinko saneli: "Läksin luota katsomahan, Likeltä tähystämähän, Kuin on luoja kuoletettu, Herra hautahan hakattu."

Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Paistoi hetken heltehesti, Toisen himmesti hiosti, Kolmannen koko terältä, Nukutteli nuivan kansan, Paineli väen pakanan, Nuoret miekkojen nojahan, Vanhat vasten sauojansa, Keski-iän keihäille. Paistoi paaet pehmiäksi, Kivet suolaksi sulatti, Someret veti ve'eksi, Hiejan vaaheksi valutti, Päästi luojan kuolemasta, Katomasta kaikkivallan.

Luoja hauasta havatsi, Herra herkesi unesta, Pääsi hauan partahalle, Ylös kuopasta kohosi. Kivet silloin kielin lauloi, Paateret sanoin pakasi, Joet joikui, järvet järkkyi, Vuoret vaskiset vavahti, Tullessa Jumalan tunnin, Herran armon auetessa.

Nousi luoja kuolemasta, Herkesi uneksimasta, Vetihen vesikivelle Vatsallehen vaivoaksen, Veriään viruttamahan, Hurmehia huuhtomahan.

Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Lenti taiten taivahalle, Siallensa entiselle, Päästi miehet nukkumasta, Pahat unta ottamasta.

Pahat kahletta takovat, Nauloja varustelevat, Lyöä luoja kahleisin, Rautalukkoihin lukita, Ettei pääsisi pakohon, Kulkemahan kunne'kana, Hakatusta hauastansa, Kuopastansa kaivetusta.

Luoja käypi, astelevi, Kulki matkoa vähäsen, Kuuli paukkinan pajasta, Meni köyhänä pajahan, Kysyjänä kynnykselle; Täällä rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkkasevat. Meni seppojen pajahan: "Mitäs rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkuttavat?"

Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi "Taon luojalle kytyttä, Jumalalle kahlisköyttä; Vaan en muistanut mitellä, Kuin on paksu luojan kaula, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä."

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sen on paksu luojan kaula, Sen on paksu, senpä pitkä, Senki poikelta leviä, Kun on kaulasi omasi."

Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Mistäs tieät luojan kaulan, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä?"

Niin kuulu Jumalan poika Sanan virkkoi, noin nimesi "Siinäpä olin minäki, Luojan hauan partahalla, Katsoin kantosen takana, Vesakosta vierettelin."--

Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Niinpä sinun on leuka laaja, Leuka laaja, silmät suuret, Niin on pitkät silmäripset, Kun on eilisen Jumalan, Jonka maahan hakkasimma, Hakkasimma, hautasimma."

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sill' on miulla leuka laaja, Leuka laaja, silmät suuret, Sillä pitkät silmäripset, Kauan kasvoin kankahalla, Kasvoin kantosen takana, Kiven suuren suojasessa."

Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi kun oot kovin osaava, Yli muien ymmärtävä!"

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sillä oon kovin osaava, Yli muien ymmärtävä; Kauan katsoin syöjän suuhun, Partahan palanpurijan."

Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Nyt oisi kahlis valmihina, Vaan en mie mitellä saata Tuota kauloa omoa, Kuin on pitkä, kuin on paksu, Kuinka poikelta leviä; Ei minun käteni käänny, Eikä sormeni sopine."

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun annat minun mitata, Saattaisin minä mitellä, Kääntyisi minun käteni, Sekä sormeni sopisi."

Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos annan sinun mitellä, Ellös lukkohon lukitko, Elä paina palkimehen Elä pihtihin pihistä; Vast' on lukko laajittuna, Ei vielä avainta saatu, Ei lukot käsin lutise, Loirat sormin sorkuele."

Antoi luojansa mitellä Tuota kauloa omoa, Kuin oli pitkä, kuinka paksu, Kuinka poikelta leviä.

Siitä meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala, Mittaeli, määräeli, Jopa lukkohon lukitsi, Siitä painoi palkimehen, Sekä pihtihin pihisti.

Iski kannan kalliohon; Perän potkasi kivehen, Yheksän sylen syvähän, Kyynäräisen kymmenettä: "Pysy nyt siinä pintahainen, Paru siinä pantahainen, Tekemässäsi pahassa, Luomassasi kytkyessä!"

Se on julma Juuttahainen Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Jo näki tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan; Kerran kiljasi pahasti, Toisen karjui kauhiasti, Kolmannen ylen kovasti.

Sanoi meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala: "Kilju nyt kivi kovaksi, Karju rauta karkiaksi! Pysy siinä sen ikäsi, Asu siinä aikuesi, Kun ei kuuta aurinkoa, Päiveä hyvännäöstä, Kun ei maata, eikä puuta, Ilmassa inehmisiä.-- Tämän päivyen perästä, Olkohon kivi kovana, Rauta kaikki karkiana, Tuuli taivahan viluna!"

Siitä meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala, Ylös ilmahan kohosi, Päälle kuuen kirjokannen, Päälle taivaisen kaheksan, Ilmalle yheksännelle, Sialle isän Jumalan, Kamarihin kaikkivallan. Siellä suutua pitävi, Kansan kaiken tuomitsevi, Pahat paiskavi syvähän, Hirviähän helvettihin, Hyvät sinne siirtelevi, Taluttavi taivahasen.

7. Piispa Heinrikin surma.

Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni. Se kun kasvoi kaalimaassa, Se Häme'en Heinrikki; Se kun Ruotsissa yleni, Se on Eirikki kuningas.

Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Läkkäs maita ristimähän, Mailla ristimättömillä, Paikoilla papittomilla!"

Sanoi Eirikki kuningas Heinrikille veljellensä: "Ent' on järvet jäätämättä, Sulana joki kovera."

Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Kyllä kierrän Kiulon järven, Ympäri joki koveran."

Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat. Niin kohta ajohon lähti, Ajoi tietä, matkaeli, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä.

Sanoi Eirikki kuningas Heinrikille veljellensä: "Jo tässä tulevi nälkä, Eikä syöä, eikä juoa, Eikä purtua pietä."

"On Lalli lahen takana, Hyvä neuo niemen päässä, Siinä syömmä, siinä juomma, Siinä purtua piämmä."

Sitte sinne saatuansa Kerttu kelvoton emäntä, Suitsi suuta kunnotonta, Keitti kieltä kelvotonta.

Sitte Hämeen Heinrikki Otti heiniä hevosen, Heitti penningit sialle, Otti leivän uunin päältä, Heitti penningit sialle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahat siallen. Siinä söivät, siinä joivat, Siinä purtua pitivät; Sitte lähtivät ajhon.

Tuli Lalli kotiansa-- Tuo Lallin paha emäntä Suitsi suuta kunnotonta, Keitti kieltä kelvotonta: "Jo tässä kävi ihmisiä, Täss' on syöty, täss' on juotu, Tässä purtua pietty, Viety heiniä hevosen, Heitty hietoja siahan, Syöty leivät uunin päältä, Heitty hietoja siahan, Juotu oluet kellarista, Saatu santoa siahan."

Lausui paimen patsahalta: "Jo vainen valehtelitki, Elä vainen usko'kahan!"

Lalli se pahatapainen, Sekä mies pahasukuinen, Otti Lalli laukkarinsa, Piru pitkän keihäänsä, Ajoi Herroja taka'an.

Sanoi orja uskollinen, Lausui parka palvelija: "Jo kuuluu kumu takana, Ajanko tätä hevoista?"

Sanoi Hämeen Heinrikki: "Jos kuuluu kumu takana, Elä aja tätä hevoista, Karkottele konkaria."

"Entä jos tavotetahan, Taikkapa tapetahanki?"

"Käy sinä kiven taaksi, Kuultele kiven takana, Jos mua tavotetahan, Taikka myös tapetahanki; Poimi mun luuni lumesta, Ne pane härän rekehen Härän Suomehen veteä. Kussa härkä uupunevi, Sihen kirkko tehtäköhön, Kappeli rakettakohon, Papin saarnoja sanella, Kansan kaiken kuultavaksi."

Palasi paha kotia, Lausui paimen patsahalta: "Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyvän hytyrän, Pispan hiipan hirtehinen?"

Niinpä mies murehissansa, Lakin päästänsä tavotti, Hivukset himahtelivat, Veti sormuksen sormesta, Lihat ne liukahtelivat.

Niin tämän pahantapaisen Pispan raukan raatelijan Tuli kosto korkialta, Makso mailman valtialta.

8. Elinan surma.

Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee Klaus Kurki. "Mistäs tunnet Klaus Kurjen?" "Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalan heitännästä." "Eikös muita ylpiöitä, Kun on Laukon Klaus Kurki?"--

Klaus tuo tuli pihalle, Sa'an hevoismiehen kanssa, Sa'an satulaurohon, Miehet kulta miekoissansa, Hevoset hopiapäissä.

Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki seisoalle, Läksit vastahan Klaulle.

"Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"

"Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla; Hevot myyähän mäellä, Luukaviat kartanolla. Kyll' on meillä tupiaki: Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä. Talli meill' on hevot panna, Vaja varsat valjutella, Naula laskea satulat."

Klaus tuo tuli tupahan Miekalla oven avasi, Tupellansa kiini tunki. "Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"--

Äitinsä Elina neien Klaus Kurjelle kumarsi: "Ei ole meillä neittä myyä, Eikä piika'a piolla. Piiat meill on piskusia, Kaikki kesken kasvavia."

"Onpa tuo vähä Elina, Anna'pa vähä Elina!"

"Oh mun äiti kultaseni, Elä anna minua Klaulle!"

"Ei taia vähä Elina Panna työhön palkollista, Ruokkia perehiäsi, Kaita tarhakarjojasi."

"Eikä tarvitse Elinan; Onpa siellä Kirstipiika.-- Minä annan Kirstipiian Panna työhön palkollisen, Ruokkia talon perettä, Kaita kanssa tarhakarjan."

"Kyll' on sulla Kirstipiika, Laukon entinen emäntä, Se mun polttaisi tulessa, Kovin päivin kuolettaisi."

"Ei ole Kirsti ennenkähän Ketän polttanut tulessa, Kovin päivin kuolettanut, Ei ole ennen, eikä vasta."

Kukas kuitenki on hullu,-- Kukas muu, kun piika raukka? Jos ei hullu, niin on himmi, Otti kihlat, antoi kättä; Käsi on Klaun käessä, Kävi Klaun kartanolle.

Kirsti katseli lasissa, Välkytteli västäröillä. "Oh, jos sitäki olisi, Tuon välin pahentajata! Ennenkun avaimet annan, Toisen käskyllä kävelen."

Lähti hän Klaun puheille: "Ohoh, Klaus kultaseni! Vähän kyllä sinä tieät-- Uolevi emännän makasi."

"Oh mun Kirsti piikaseni! Jospas tuottelet toeksi Minkä sattelit sanoiksi, Vielä sun verassa käytän; Elinan tulessa poltan-- Viisi verkaista hametta Annan sinun käyäksesi, Ennenkun Elina rouan; Annan kätehes avaimet Ennenkun Elina rouan."

"Ohoh, Klaus kultaseni! Aja Aumasten laolle, Pikkunniittuisten nimelle. Sano kauas meneväsi, Monet viikot viipyväsi, Keräjissä Pohjanmaalla. Niinpän tuottelen toeksi Minkä saattelin sanoiksi."

Klaus lähteä lupasi.-- "Oh mun vähä Elinani! Viillä voita vakkasehen, Sääli säkkihin evästä, Liikkiö sianlihoa, Karpio kananmunia, Minun kauas mennäkseni, Keräjihin Pohjanmaalle.-