Part 29

Päätyi Hiiet kuulemassa, Juuttahat tähystämässä; Hiiet hirviä rakenti, Juuttahat poroja laati, Noin he neuoi hirviänsä, Porojansa suin puheli: "Nyt sie juokse Hiitten hirvi, Jalkoa jalo tevanki, Poron poikima sioilla, Lapin lastutanterilla, Itketä Lapista immet, Haukuta Lapista koirat!"

Siitä juoksi Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Lapin lastutanteritse, Poropeltojen peritse, Potkasi koasta korvon, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti; Kalat lietehen levitti; Silloin siellä haukkui koirat, Silloin siellä itki immet, Silloin siellä nauroi naiset.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Kuuli melkoisen metelin, Kuuli koirat haukkuvaksi, Lapin immet itkeväksi, Lapin naiset nauravaksi.

Heitti rangan karsintansa, Puun sorian sorrantansa, Itse seisottui lylylle, Lapin lastutanterilla: "Mitä täällä immet itki, Kuta täällä koirat haukkui?"

"Juoksi tästä Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Potkasi koasta korvan, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti, Kalat lietehen levitti."

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Tuosta suuttui, sekä syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui, Lykkäsi lylyn lumelle, Kuni kyyn kulonalaisen, Solahutti suopetäjän, Kuni käärmehen elävän. Niinkun kerran potkasihen, Silmän siitämättömähän, Kerran toisen kuopasihen, Korvan kuulemattomahan, Kolmannen kohenteleksen, Lautasille Hiitten hirven, Poropetran potsasille.

Jop' on taljoa taputti, Sivua silittelevi: "Oispa tuossa ollakseni, Saispa tuossa maatakseni, Sopisi elelläkseni, Nuoren neitosen keralla, Kanssa kasvavan kanasen, Impyen yleneväisen."

Otti vaajan vaahterisen, Raksin koivuisen rakenti, Hirveänsä kytkemähän. Katselevi, kääntelevi: Pää oli pantu mättähästä, Silmät lammin pulpukoista, Korvat lammin lumpehista, Sarvet raian haarukasta, Suonet kuivista kuloista, Sääret aian seipähistä, Selkä aian aiaksista, Muu runko lahosta puusta, Talja kuusen koskuesta.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Jo kohti kotia lähti, Potkasevi ensikerran, Lyly lenti pälkähästä, Lenti poikki pälkähästä, Kaihu kantapään takoa, Saua sompasen siasta.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypärin, Värkkiähän katselevi, Sompia sovittelevi, Itse tuon sanoiksi virkki: "En tieä poloinen poika, Poloisina päivinäni, Miten olla, kuin eleä; Palaneeko, paistuneeko, Lappalaisen ruokokenkä, Luikkaneeko, laikkaneeko Lappalaisen kalhunpohja? Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Menkö toinen miehiämme Hiitten hirveä ajohon, Sai palan lahoa puuta, Senki suurella surulla."

3. Katrin parannus.

Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä kiven kolossa, Niin sen piukki pirran ääni, Kun kivisen kirkon kello.

Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Ei suku sikein makoa, Kylä kyllin uinaele, Katrin kankahan kuulta, Helman hienon helkkeheltä.

Tuli mies merentakainen, Uros umpilausehinen, Pilkkoi puita pikkaraisen, Halkoi halkoja vähäsen, Kolmekymmentä rekiä, Ne kaikki tulehen työnti, Kai kantoi Katrin tulehen, Helman hienon heltehesen. Katri laski äänen kaihun, Parkasi pahan sävelen; Ääni kuului kuusialle, Kajahti kaheksa'alle.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Pian juoksi matkat pitkät, Vähelen välit samosi, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri vaattehensa, Rotkot nousi, vaarat vaipui, Kaikki sai matkat tasaiset. Tempasi tulesta Katrin, Helman hienon heltehestä, Kantoi Katrisen kylyhyn, Itse loi parahan löylyn, Hyvän löylyn löyhäytti, Hyvän lämpösen lähetti, Läpi kiukoan kivisen; Teki Katrin terveheksi, Paransi paranneheksi.

4. Wiron orja ja Isäntä.

Minä laulan kaksi virttä, Kun parasta seinähirttä, Isännille, emännille, Orjille osattomille,

Oli ennen Virossa orja, Pajarissa karjapaimen, Pahoin palkka maksettihin, Pahoin palkka, väärin vaivat, Lyhimmällä kyynärällä, Saralla märännehellä, Pienimmällä kappasella, Ruumenisilla jyvillä. Lupa orjan annettihin,

Lupa orjan, valta vangin, Juosta jouluna kotihin, Pääpyhille päästäksensä; Orja suistuvi suvehen, Suin suvehen, päin savehen, Koprin ilmahan kovahan, Perin pälvehen paha'an. Sihen uupui orja rukka, Kuoli kurja käskyläinen, Paljahilla paioillahan, Aivan aivinattomilla.

Tuli kolme Tuonen neittä, Kerättihin kuollehia, Löyettihin orjan sielu, Otettihin orjan sielu, Taluttihin taivahasen, Saatettiin ilosalihin.

Avettiin hopia-uksi, Kultaportti päästettihin, Orjan saahessa sisälle. Tuotihin hopiatuoli, Kultakammi kannettihin: "Istu tuolle orja raukka! Kyll' oot saanut, orja raukka, Istua pahemmallaki, Orjuuessa ollessasi, Käyessäsi käskyläisnä-- Istua kovalla puulla, Sekä muuten seisoa'ki."

Tuotihin hopiatuoppi, Kultakannu kannttihin, Mettä, hunnaa sisässä, Olutta hyvännäöstä: "Juo'pas tästä orja rukka! Kyll' oot saanut, orja rukkai Juoa vettäki joesta, Orjuuessa ollessasi, Käskyläisnä käyessäsi Juoa suolta suovesiä, Taetvettä tanhuista."

Oli aikoa vähäsen, Kuoli tuo iso isäntä, Tuli kolme Tuonen neittä, Kerättihin kuollehia; Löyettiin isännän sielu, Otettiin isännän sielu, Vietihin surutupahan, Heitettihin helvettihin, Piinapaikkahan paha'an.

Avettiin tulinen uksi, Tervaportti temmastihin: "Seiso siin' iso isäntä! Kyll' oot saanut istua'ki, Isäntänä ollessasi, Käskijänä käyessäsi-- Istua salituvissa, Kaunehissa kammarissa."

Tuotihin tulinen tuoppi, Tervatuoppi temmastihin, Tulta, tervoa sisässä, Sisiliskoja, matoja: "Juo'pa täst' iso isäntä! Jo oot juonut parempiaki, Isäntänä ollessasi, Käskijänä käyessäsi-- Juonut kyllä oluttaki Päässä pöyän pöyhkeänä."

"Mintähen tämä minulle, Kun on kurjalle pojalle?" "Sentähenpä se sinulle: Pahoin maksoit orjan palkan, Veralla virannehella, Saralla epäpäöllä, Lyhyillä kyynärillä, Kaitaisilla pietimillä, Pienimmillä kappasilla, Ruumenisilla jyvillä."

Käveli isännän sielu, Käveli kivikatua, Kivitietä telläjävi, Pitkä arsina käessä, Sarkatorvi kainalossa, Hopia piosta piukki, Kulta tuikki kukkarosta: "Tule tänne orja raukka! Maksan palkkasi paraite; Ota tästä orja raukka!" "En ota isäntä raukka."

"Ota, ota orja raukka, Verkoa saran tilasta, Kymmeniä kyynärästä!" "En ota isäntä raukka."

"Ota, ota orja raukka, Vehniä rukehisista, Karpio kapan verosta!" "En ota isäntä raukka."

Ota, ota orja raukka, Paras lehmä läävästäni, Katso paras karjastani!"

"En ota isäntä raukka, Kun et anta't aikoinasi. Mahoit maksella mailla, Kostella ison kotona; Mahoit silloin palkan panna, Kun ma juotin lehmäjuonen, Katsoin lammaskatrastasi; Kun ma sotkin sotkujasi, Räiskytin räpähiäsi; Kun mä riihessä rimusin, Alla parsien pamusin, Olin olkihuonehessa, Pyyhin hiemalla hikiä.

Luulit riihen ripsavaksi, Kun mun ripsi rintaluuni; Luulit orren ohkavaksi, Kun mun ohki olkapääni; Luulit parren paukkavaksi, Kun mun paukkoi pallioni; Pinon pitkän viereväksi, Kun minun vereni vieri, Orjuuessa ollessani, Käskyläissä käyessäni."

5. Mataleenan vesimatka.

Mataleena neito nuori Kauan se kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä hyvän isänsä, Kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannosta Hänen korkokengillänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hienohelmallansa, Toisen hirren päänsä päältä Hänen kultaruunullansa; Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyästä kulutti Hopiapäällä veitsellänsä.

Mataleena neito nuori Meni vettä lähteheltä, Kultakiulunen käessä, Kultakorva kiulusessa. Katseli kuvan sioa: "Ohoh minua neito parka! Pois on muoto muuttununna, Kaunis karvani katonut; Eipä kiillä rintakisko, Eikä hohta päähopia, Niinkun kiilti toiskesänä, Vielä hohti mennä vuonna."

Kiesus paimenna pajussa, Karjalaissa kaskimaissa, Anoi vettä juoaksensa: "Annas vettä juoakseni!"

"Ei oo mulla astiata, Eik' oo kannuni kotona; Pikarit pinona vieri, Kannut halkona kalisi."

"Pistäspä pivosi täysi, Kahmalossa kanniksella!"

"Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!"

"Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen." "Sano kaikki, minkä tieät!"

"Kussas kolme poikalastas?-- Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. Sen kun tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kun vetkasit vetehen, Siit' olis herra täällä maalla; Sen kun kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut."

Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Kiesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi: "Itsepä lienet Herra Kiesus, Kun mun elkeni sanelit! Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Soihin, maihin portahiksi, Porttojen polettavaksi, Jaloin päällä käytäväksi!

Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Silloiksi meren selälle Lahopuiksi lainehille, Joka tuulen turjotella, Laajan lainehen laella!

Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Tunge hiiliksi tulehen, Kekäleiksi valkiahan, Joka tulen tuikutella, Valkiaisen vaikutella!"

6. Neitsy Maarian virsi.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Viitiseksen, vaatiseksen, Pääsomille suori'iksen, Vaskipauloihin paneksen, Tinavöihin telkitäksen, Läksi pirtistä pihalle, Kaapsahellen kartanolle.

Katselevi kartanolla, Kuunteli kujan perällä, Jopa marja maalta huuti, Puolukainen kankahalta: "Tule neiti noppimahan, Punaposki poimimahan, Tinarinta riipimähän, Vyövaski valitsemahan, Ennenkun etona syöpi, Mato musta muikkoavi! Sat' on saanut katsomahan, Tuhat ilman istumahan, Sata neittä, tuhat naista, Lapsia epalukusin; Ei ken koskisi minuhun, Poimisi minun poloisen."

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Läksi marjan katsantahan, Punapuolan poimintahan, Hyppisillähän hyvillä, Kätösillä kaunehilla.

Meni mäen, meni toisen, Niin mäellä kolmannella, Keksi marjasen mäeltä, Punapuolan kankahalta.

Niin meni mäen niskalle, Itse tuon sanoiksi virkki: "On marja näkemiähän, Puola ilmon luomiahan, Ylähähkö maasta syöä, Alahahko puuhun nosta."

Tempoi kxaun kankahalta, Mäeltä rasakan männyn, Sillä marjan maahan sortoi, Marja maahan seisataksen.

Niinpä marja maasta nousi Kaunoisilte kautoloille, Kaunoisilta kautoloilta, Puhtahilte polviloille, Puhtahilta polviloilta, Heleville helmoillehen.

Nousi siitä vyörivoille, Vyörivoilta ryntähille, Ryntähiltä leuoillehen, Leuoiltahan hnulillehen. Huulilla hypertelihen, Siitä suuhun pyörähytti, Keikahutti kielellehen, Kieleltä keruksihinsa, Siitä vatsahan valahti.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Siitä tyytyi, siitä täytyi, Siitä paksuksi panihen.

Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikiata, Kuuta seitsemän kaheksan, Ympäri yheksän kuuta, Vaimon vanha'an lukuun, Kuuta puolen kymmenettä.

Emo tuosta arvelevi: "Mi on meiän Marjatalla, Ku meiän kotikanalla, Kun se pauloitta asuvi, Aina vyöttä völlehtivi, Hamehetta höllehtivi!"

Niin kuulla kymmenennellä, Impi tuskalle tulevi, Kohtu kääntyvi kovaksi, Vatsantäysi vaikiaksi.

Kysyi kylpyä emolta: "Anna kylpyä emoni, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin!"

Emo varsin vastoavi "On kyly kytömäellä, Johon portto pojat saapi, Tulen lautta lapset luopi, Tuonne pentujen pesähän, Sorajouhen soimen päähän."

Jo on piika pintehissä Minne mennä, kunne käyä, Kusta kylpyä kysellä, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Piltti pienin piikojani, Paras palkkalaisiani! Käy'pä kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin-- Käy pian, välehen jouvu, Välehemmin tarvitahan."

Piltti pienin piikojahan, Sanan virkkoi, noin nimesi "Keltäpä kysyn kylyä, Keltä aihelen apua?"

"Kysy Ruotuksen kylyä, Saunoa Sarajansuista!"

Piltti pienin piikojahan, Paras palkkalaisiahan, Hyvä kiekas käskemättä, Kehumattaki kepiä, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri vaattehensa, Sekä juoksi, jotta joutui, Juoksi Ruotuksen kotihin. Mäet mätkyi mennessähän, Vaarat notkui noustessahan, Kävyt hyppi kankahalla, Someret hajosi suolla, Tuli Ruotuksen tupahan, Sai sisähän salvoksehen.

Ruma Ruotus Paitulainen Syöpi, juopi, kestoavi, Päässä pöyän paioillahan, Aivan aivinaisillahan, Syöpi, juopi suurten lailla, Elävi hyvän tavalla.

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojalta: "Mitä sie sanot katala, Kuta kurja juoksentelet?"

Piltti pienin piikasia, Sanan virkkoi, noin nimesi "Läksin kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisi, Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen emäntä Liehoi sillan liitoksella, Laahoi keskilattialla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellen kylpyä kyselet, Kellen aihelet apua?"

Sanoi Piltti, pieni piika: "Kysyn meiän Marjatalle."

Ruma Ruotuksen emäntä Käet puuskahan panevi, Kupehelle kummallenki, Itse virkk, noin nimesi: "Ei kylyt kylähän joua, Ei saunat Sarajan suulta; On talli Tapiomäellä, Hepohuone hongikossa, Johon lautta lapset luopi, Tuliportto poiat saapi-- Kun heponen hengännevi, Niinp' on siinä kylpeöte!"

Piltti pienin piikasia Sekä juoksi, jotta joutui, Ruman Ruotuksen ko'ista, Sanoi taatse tultuansa: "Eule kylpyä kylässä, Saunoa Sarajalassa. Ruma Ruotus Paitulainen Söip' on, joip' on pöyän päässä, Pääsä pöyän paioillahan, Aivan aivinaisillahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: Mitä sie sanot katala, Kuta kurja juoksentelet?"

Mie sanoin sanalla tuolla: "Läksin kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisi, Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen emäntä Liehoi sillan liitoksella, Laahoi keskilattialla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellenpä kysyt kylyä, Kellen aihelet apua?"

Mie sanoin sanalla tuolla: "Kysyn meiän Marjatalle."

Ruma Ruotuksen emäntä Pani puuskahan kätensä, Kupehelle kummallenki, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei kylyt kylähän joua, Ei saunat Sarajan suulta; On talli Tapiomäellä, Hepohuone hongikossa, Johon lautta lapset luopi, Tuliportto poiat saapi-- Kun heponen hengännevi, Niinp' on siinä kylpeöte!"

Niinp' on, niin sanoi mokomin, Niinpä vainen vastaeli.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Aina tuskansa tulessa, Vatsan vaivoissa kovissa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi, Niinkun muinenki kasakan, Eli orjan palkkalaisen, Lähteä Tapiomäelle, Käyä hongikkokeolle!"

Otti vastan varjoksensa, Astua alottelevi, Nousevi kipumäkeä, Kipuvuorta kiipueli, Huonehesen hongikolle, Tallihin Tapiomäelle.

Sitte sinne saatuansa, Toki päästyä perille, Sanovi sanalla tuolla: "Henkeäs hyvä heponen, Huokoas vetäjä varsa, Vatsan kautta vaivaloisen! Kylylöyly löyhäytä, Sauna lämpöinen lähetä, Jossa huono hoivan saisin Avun ange tarvitseisin."

Henkäsi hyvä heponen, Huokasi vetäjä varsa, Vatsan kautta vaivaloisen. Min heponen hengähtävi, Se on luotu saunanlöyly, Vesi viskattu viaton; On kun löyly lyötäessä, Viskattaessa vetonen.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Kylpi kylyn kyllältänsä, Vatsan löylyn vallaltansa; Saip' on tuonne poikuensa Heinille kesäteoille-- Syntyi poika polvillehen, Lapsi lantehuisillehen.

Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella, Revon heinihuonehesen, Sorajouhen soimen päähän. Härkä olkia levitti, Sika penkoi pehkuloita, Poian pienen peitteheksi, Katteheksi kaikkivallan.

Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella; Nousi kuu, yleni päivä, Armas aurinko havatsi, Tähet taivon tanssaeli, Otavat piti iloa, Syntyessä suuren luojan, Yli armon auetessa.

Tahvanus on tallirenki Ruman Ruotuksen talossa, Ruokki Ruotuksen hevoista, Kaitsi tallikonkaria. Vei hän juomalle hevosen, Kaivolle katetun ruunan, Loimiselän lähtehelle; Lähe läikkyi, hepo kuorsui.

Tahvanus on tallirenki Läksi maahan ratsahilta, Katsoi maasta maan vikoja, Katsoi veestä veen vikoja; Nähnyt ei maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja. "Mitä kuorsut korpin ruoka, Hirnut Hiisien heponen! Ei ole maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja."

"Sitä kuorsun korpin ruoka, Hirnun Hiisien heponen: Uus' on tähti taivahalla, Pilkku pilvien raossa."

Tahvanus on tallirenki Iski silmänsä itähän, Katsoi päin luotehesen, Katsoi kaiken ilman rannan; Näki tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa.

Niin repo etehen juoksi: "Repo rukka, raukka poika! Sie olet kengältä kepiä, Sekä liukas liikunnalta; Käy nyt tuota katsomahan Vaaran vaskisen takoa, Mistä meille tähti syntyi, Kusta uusi kuu kumotti!"

Repo juoksi. jotta joutui, Pian juoksi matkat pitkät, Välehen välit samosi, Vaaran vaskisen ta'aksi.

Paimen vastahan tulevi, Niin repo sanoiksi virkki: "Oi sie rukka paimoseni! Tokko tietäisit sanoa, Mistä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle."

Tuon paimo sanoiksi virkki: "Jopa tieän, jotta tunnen; Siitä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle, Kun on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna."

"Miss' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?"

"Tuoll' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna, Veitlihimassa [42] vähässä; Syntynyt Jumalan poika Hevon heinähuonehesen, Sorajouhen soimen päähän, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille. Sinne synnytti Jumala, Pani luoja poikuensa; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän."

Repo rukka, raukka poika, Jo tuli takaisin tuolta, Vaaran vaskisen takoa, Toi sanoman tullessansa: "Siitä meille tähti nousi, Uusi tähti taivahalle, Kun syntyi Jumalan poika, Aukesi ylinen armo. Pannut on luoja poikuensa Heinille hevosten luoksi, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän."

Tahvanus on tallirenki Veip' on tallihin hevosen, Heitti heiniä etehen, Levitteli verkalointa, Siotteli silkkivöitä.

Meni Ruotuksen tupahan, Seisatteli oven suussa, Pysähteli partten päässä.

Ruma Ruotus Paitulainen Syöpi, juopi, kestoavi, Päässä pöyyn paioillahan, Aivan aivinaisillahan.