Part 27

Voi minua mieskulua, Kun en nainut naiskuluista, Nainut nuorella iällä, Ottanut elon ajalla, Ennen elon puuttumista, Väkeni vähenemistä!-- Kaikkiahan mies katuvi, Vaan ei nuorra naimistansa, Lassa lapsen saamistansa, Pienenä perehtimistä.

Nain ma vasta vanhoillani, Otin onneni lopulla; Vanha sai valitun piian, Ilkiän ikä kulunut.

316. Kun oisi vaimo vaihtamoina.

Minull' on nainen miekkoisella, Toinen Vaaran Tuomahalla, Kolmas Korpelan Matilla, Neljäs vielä neityenä. Kun oisi vaimo vaihtamoina, Mustakulma muuttamoina, Mie oisin miessä ensimmäissä, Vaimoloita vaihtamassa, Mustapäitä muuttamassa; Parin härkiä panisin, Hiirenkarvaisen hevosen, Vaimoloita vaihtaessa, Mustapäitä muuttaessa.

Eikä kuole kuppelohäntä, Kaau vanha kampelmanni; Saisin vasta naisen naia, Vaimon valkian valita, Ukon uuen tyttäristä, Akan nuoren neitosista.

317. Tulin turkka naineheksi.

Pahoin on tehnyt linnan pappi, Maan pappi sitäi pahemmin, Kun vihki Wirottarihin, Tunki Turmiottarihin.

Kun olin ennen nuorra miessä, Miessä nuorra, naimatonna, Vielä viinan juomatonna, Ja kosissa käymätönnä; Aian kolkat voita lypsi, Kivoset muni munia, Piti piikaset hyvänä, Vaimot pääni valkiana. Tulin narri naineheksi, Konna käyneeksi kosissa, Kälkä kättä lyöneheksi, Kaltto kaupan tehneheksi, En tullut eläneheksi; Nurin katsoi nurkkamuorit, Väärin väärtimorsiamet, Ei oikein omat emännät.

318. Sivu käyvät, kanta välkkyi.

Olin poika ollessani, Paimenessa käyessäni, Osasin oluen juoa, Tanssin käyä ja kisata, Laskent ei piiat pilkan alle, Eikä naiset naurun alle, Moni katsoi muotohoni, Varteheni valkotteli. Nyt olen vanhannut varahin, Tullut muita tuhmemmaksi; Sill' ei katso neiet nuoret, Neiet nuoret ja soriat-- Sivu käv'vät, kanta välkkyi, Sivu astuit, maat aleni, Selin seisoi, seinät paistoi, Selin istui, maat ilotsi.

319. Tulin vanhaksi varahin.

Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma kivestä tuohta, Vestin jäästä tervaksia, Pakanoilta kirkon poltin, Kiiskiltä kivisen linnan. Miekkani käessä kääntyi, Kun kevyisin haavan lehti, Eli leppäinen palikka; Sylin syöksin keihäsvartta Peltohon alaperähän, Maahan mättähättömähän; Piti piikaset hyvänä, Vaimot pääni valkiana.

Nyt on kaikki toisin tullut, Aika kehnompi kerinnyt, Kun tulin vanhaksi varahin, Epakoksi ennen muita. Aamut nousin aikasehen, Illat istuin myöhäsehen, Väännin päivät väin nojassa, En pitänyt ehtonetta, Sepä vei väkeni multa, Varren vaivutti varahin, Saatti naisten naurun alle, Soppityrskyksi tytärten; Niin nyt naiset naurun lyövät, Piiat pilkkana pitävät.

320. Ajoin konstisti kotihin.

Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen, Tuomahan tupahan viinat, Joka aamu antamahan.

Mitäpä palkaksi minulle Vuoen orjana ololta? Oinas minulle annettihin, Tuonki pukkihin vajehin. Tuo pukki pahan-tapainen, Ei piätä pienet aiat; Otin hengen heinänpäällä, Kulkun ruoholla kuristin. Sain verta venehen täyen, Kuuta kuusi kauhallista, Neki kaupitsin Wirohon, Sain rahoja viisi, kuusi. Niillä mä orihin ostin, Kultakukka lautasilla, Lähet länkien siassa; Siitä noiat vettä nouti, Siitä joivat juomaritki, Sekä lappoi Lappalaiset.

Panin oron oikomahan, Harjan liina liukomahan Ajoin konstisti kotihin, Isosti ison pihoille, Rikki riihe'en rekeni, Aisat poikki portahasen. Alkoi äiti arvaella, Isoseni surkotella: "Kun tulit kummasti kotihin, Pahasti ison pihalle-- Suottapa rikoit rekesi, Tahallasi aisan taitoit."

321. Pah' oli Wirossa orjan.

Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan liina liikkumalla, Villovarsan valvomalla.

Mieleni teki kotia, Tulla maille tuttaville, Kuss' olin ennenki elänyt, Aina muinenki asunut.

Kysyin passia papilta: "Annas passi pappiseni; Pääsisin omille maille, Noille maille muinoisille, Kuss' olen ennenki elänyt, Aina muinenki asunut!"

Pappi paljoa kysyvi, Kirkkoherra kiinnittävi, Mie vielä enemmän annoin, Annoin ainoan orihin; Sen sai pappi passistansa, Kirjastansa kirkkoherra.

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun vielä kotihin saatit, Päästit viimenki Wirosta! Pah' oli Wirossa olla: Leip' ei parkista parannut, Juominen jokivesistä, Vaate vaipan kirjavasta; Yöt seisoin sepän pajassa,

Päivät pitkät piinan alla, Pyhät päivät pyssy käässä, Aret atrasarvikossa.

322. Pakolaisen matka.

Oluest' on juoen kelpo Syöen herkkuruokasista, Unesta makoamalla, Pakenemalla pahasta. Niin minäi mies mokoma Paeten pahasta pääsin; Orjana olin Wirossa, Palkalla pakanan maalla, Surma kasvoi suun e'essä, Paha päivä parran päällä, Yks' oli päivä miehen päätä, Tunti tukkoa urohon.

Läksin päätäni pakohon, Kaulanvartta varjelohon, Kulin maita kuuttomia, Päivättömiä periä; Enkä tiennyt tietä käyä, Outo matkata osannut, Tievieret tipoja täynnä, Norot nokkeloneniä, Arot aisan taittumia, Korvet kuusen kaatumia.

Kun päivyt ylentelihen, Joka kaislanen kahahti, Joka korttehut kuhahti, Minun vatsani varahti; Kun kuuhut ylentelihen, Silloin matka mairisampi, Silloin kulku kukkarampi, Astuntani armahampi.

323. Varjele Jumala soasta.

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten!

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Rauan valkian varasta, Terän tuiman tutkamesta, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta!

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Suurilta sotakeoilta, Uron tappotanterilta, Jossa lyiy miestä lyöpi, Tinapalli paiskoavi; Jossa pää pahoin menevi, Sekä kaula katkiavi, Hivus hieno lankiavi, Tukka turhi'in tulevi!

324. On nyt miestä miekan alla.

Sykysyllä seikka syntyi, Talven tullen työ tapahtui, Kesällä etehen kierti, Vasten meitä vaivaisia, Kohti koitopäiväisiä; Saivat miehet miekan alle, Terän kirkkahan kisahan, Rauan valkian varahan. Saivat miehet miekan teille, Sulhoset sotakeoille, Varsat vainovaljahisin, Surman suitsihin hevoset.

Voi sinäki ruuna rukka, Kasvinvarsani valittu, Siksikö sinäki syimyit, Tähän ilmahan ylenit, Sotiteillä sortumahan, Vainoteillä vaipumahan! Siksikö suin sinua, Siksi syötin ja apatin, Surman suurille ajoille, Manan matkan juoksemille!

On nyt meitä miekan alla, Poikia sotapoluilla; Yöt porumma pakkasessa, Luskomma lumen seassa, Päivät päätämmä kululla, Eli koiran kunnialla, Isännät ikisiassa, Miehet melkiarvosessa. Vaan emme pojat poloiset, Emme itke itsiämme, Emmekä vaivoja valita, Jos immet hyvin eläisi, Päät on kassa kalkettaisi, Impyet ilolla mielin, Mesimielin morsiamet, Naiset kaikki naurusuulla, Lesket leikkiä pitäen, Muoriset murehtimatta.

325. Koti luuli kuolleheksi.

Eipä naura kaikki naiset, Kaikki muoriset muhaja, Poloisia poikiansa; Koti luuli kuolleheksi, Kartano kaonneheksi, Kylä kyllin maanneheksi.

Itkevi iso minua, Emoni sitäi enemmin, Vettä veioni sulavi, Lainetta emoni lapsi. Itki vanhat, itki nuoret, Itki kerran kesk'ikäiset, Vanhat vaimot poikiansa, Naiset nuoret miehiänsä, Sulhojansa Suomen neiet, Tytöt kainut kauppojansa.

Noin se saajani sanovi, Valittavi vanhempani: "Tuoll' on poikani poloinen, Tuolla laiton lapsueni, Tuonen toukojen panossa, Kalman maien karhinnassa. Saapi nyt minun poloisen, Minun laiton lapseltani, Saapi pyyt pyhän piteä, Saapi lintuset lihota, Oravaiset jouten juosta, Jouten kärppäset kävellä."

Vaan elä isoni itke, Elä'kä emo valita, Viere vettä veion silmä, Sisaren sinä ikänä; Vielä päästän pääramuni, Heikon henkeni pelastan, Suurilta sotakeoilta, Miesten tappotanterilta, Sorkista sotihevosten, Varpahista vainovarsan, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta.

Sentähen minä poloinen, Sentähen poloinen poika, Teräksestä kengät tietin, Varret vaskesta valatin, Jotta seison nlinkun seinä, Asun niinkun pystyaita; Sentähen minun poloisen, Sentähen poloisen poian, Rinta rautahan rakettu, Teräksehen tienaeltu, Jott' ei lyiy miestä löisi, Rautapalli paiskoaisi, Jott' ei nuoli nouattaisi, Terä tuima turmeleisi.

326. Yks' on päivä miehen päätä.

Jo minä johonki jouvuin, Ruunun rautoihin rumihin, Sorkkihin sotihevosten, Miesten vaino varpahisin. Jo nyt miehellä minulla, Kohta koitopäiväisellä, Yks' on tunti tukkoani, Päivä päätäni poloisen.

Millä päästän pääramuni Ruunun rauoista rumista, Sorkista sotihevosten, Miesten vaino varpahista? Tuolla päästän pääramuni, Heikon henkeni vapahan, Kun ma luome luojahani, Heitäme Jumalahani. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Varjele vahingon teiltä, Kaitse kaikista pahoista, Ettei pää pahoin menisi,

Eli kaula katkiaisi, Hivus hieno lankiaisi, Tukka turhi'in tulisi!

327. Tuo kerta rajalle rauha.

Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, Rauha raukoille rajoille, Sana kaunis Karjalahan!

Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, Viel' ois miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Kyntäjäksi, kylväjäksi, Siemenen sirottajaksi; Itku ei kuuluisi kujilla, Valitus vajojen päissä, Lehot ei nurmelle leveisi, Pellolle petjän taimet.

328. Kiitos rauhasta.

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon; Raja jo rauhassa elävi, Suomi kaikki suosiossa!

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun päästit omille maille, Poies mailta vierahilta; Päästit siitä pälkähästä, Siitä keinosta keritit!

Kauan me pojat poloiset Alla miekan melskasimma; Joka mies, joka hevonen, Tulen tuskoa piteli, Panun vaivoa vaelti. Jalot juomat kaivettihin, Puhki vaaroista puhettiin, Sillat suuret siivottihin Poikitse joka joesta, Miehet ankarat ajeli. Hevoset hikoi veessä, Varsat vaahessa samosi, Vesi tippui vempeleestä, Rasva rahkehen nenästä, Postia kulettaessa, Lerpottia lennättäissä. Laihtui tammat lautaselta, Vertyi vempelen kohasta, Vetäessä vaikiata, Raskahia raataessa.

Yön tullen, pimeten päivän, Aletessa aurinkoisen, Piti matkoilla majata Tervatynnyrin tykönä, Tahi luskata lumessa, Pauhaella pakkasessa. Vaaroilla valantehillä, Korkehilla kompakoilla, Tomueli tervastorvet, Olkikoppolit kohosi, Josta vaaria varoimma, Viholaista vartioimma.

Tuota toivoimma poloiset, Tuot' aina ajattelimma, Kun kohoisi koiliskoinen, Huomenvarjo valkeneisi, Ehkä toisi toinen päivä Rauhan rakkahan sanoman; Yön mennen, valeten päivän, Yletessä aurinkoisen, Yks' oli entinen e'essä, Vaiva vanha vieressämme.

Suven tullen, suon sulaten, Lätäköien lämmitessä, Muut vuotti hyveä vuotta, Katsoi kaunista keseä, Meili' oli vilu vilulta, Nälkä toiselta nälältä, Tunturia tullessamme, Vaaroja vaeltaessa; Markan maksoi leivän kanta, Muru mullisen vasikan, Kaakku kaksivuotehisen, Sa'an pyy, tuhannen tetri.

329. Ota metsä miehiksesi.

Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen jäniksen; Lähen miehistä metsälle, Urohista ulkotöille, Ukon uuelle lumelle, Palvoisen panemaviille, Jäniksen jälettömälle, Hiiren hiihtamattomalle. Ota metsä miehiksesi, Urohiksesi Tapio, Korpi kolkkipoiaksesi, Kumpu kumpalivaraksi; Ota miestä oppimahan, Taivon kaarta katsomahan Otavaista oppimahan, Tähtiä tähystämähän!

Kun kuulet minun tulevan, Miehen aimo astuvaksi, Lähe tietä neuomahan,

Rastia rakentamahan, Tienvieriä viittomahan, Siltoja siventämähän; Vestä pilkat pitkin maita, Rastit vaaroihin rapaja, Jotta tunnen tuhma käyä, Äkki outo tien osoan!

Hiihata hiasta miestä, Takin helmasta taluta, Lykkeä lylyn lävestä, Saata sauan suoverosta Saata sille saarekselle, Sille kummulle kuleta, Josta saalis saataisi, Erän toimi tuota'isi, Osin päitä pantai'si, Jakoja jaettai'si; Kuss' on kuuset kultavöissä, Hopiassa hongan oksat, Koivut kaikki koltuskoissa, Haavat haljakkaveroissa!

330. Mieli mennä metsolahan.

Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon piikojen pihoille, Havulinnan liepehille, Juomahan salon simoa, Metsän mettä maistamahan, Heitän poies heinäkengät, Kaskivirsuni karistan, Panen talvitallukseni, Sykysyiset syylinkini. Sitte raatoni rakennan, Varustelen vartaloni, Hamehella harmajalla, Nukkavierulla nutulla, Sukset voian voitimella, Liukomet sianlihalla, Hiihan tuosta hiljallehen, Veteleme verkallehen, Hiljallehen huono käypi, Sanan voimaton pitävi. Hiihan kohti korven rannan, Salon siritävän sisälle, Yöllä auringottomalla, Ehtoyönä ensimmäissä; Oksat otsani sukivi, Havut pääni harjoavi, Mieliksi metsän tytärten, Salon impien iloksi.

331. Mielly metsä miehi'ini.

Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi koirillemme! Metsä haiskosi me'elle, Simalle salo sininen, Suovieret sulalle voille, Ahovieret viertehelle! Soita metsä kanteletta, Kukuta salo käkeä, Jotta kulta kuuntelisi, Hopia tilin tekisi, Alla kuusen kukkalatvan, Alla kaunoisen katajan!

Mielly metsä miehi'ini, Kostu korpi koirihini; Meill' on miehet lapsimiehet, Meillä koirat pentukoirat, Ampujat alakätiset, Päretjouset, puuvasamat, Ei ne kauas kannattane, Ampuvärkit ei yletä.

332. Rakenteleminen.

Millä raatoni rakennan Metsolahan mennessäni? Raaon raualla rakennan, Teräksillä telkittelen; Rautapaitoihin paneme, Teräsvöihin tietteleme.

Sitte pyyhin pyssyäni Mustan käärmehen mujulla, Jouvuttelen jousiani, Kehottelen keihästäni, Suksiani suin puhelen: Suksi on jalkoa sukua, Keihäs kirvestä lajia, Jousi kättä joukkioa; Jalo on suksi suunnallinen, Siivo päällinen sivakka, Jalo jousi janhuksinen, Kylkehinen keihäsvarsi.

333. Metsän kuninkaalle.

Metsän ukko halliparta, Metsän kultainen kuningas, Ava nyt aittasi avara, Luinen lukko lonkahuta! Laske juoni juoksemahan, Virka vippelehtämähän, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Sillat silkin, suot sametin, Veralla vetelät paikat, Pahat paikat palttinalla!

Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Anna mulle ainojasi, Kanna mulle kaunojasi, Kullassa kulisevia, Hopiassa helkkäviä! Aja vilja vieremille, Aukeimmille ahoille, Minun metsipäivinäni, Erän etsiaikoinani!

334. Mielikki ja Kuurikki.

Mielikki metsän emäntä, Metsän muori muoto kaunis, Lyöte lykkyvaattehisin, Antipaitoihin panete, Sormet kullan sormuksihin, Käet kullan käärehisin, Pää kullan vipalehisin, Tukat kullan suortuvihin, Korvat kullan koltuskoihin, Kaula helmihin hyvihin!

Usein hyvän emännän, Mielikin ehon emännän, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan käärehissä, Pää kullan vipalehissa, Tukat kullan suortuvissa, Korvat kullan koltuskoissa, Kaula helmissä hyvissä; Silloin on hyvä emäntä, Mielikki metsän emäntä, Aina altis annillansa, Armas auttamaisillansa.

Usein pahan emännän, Kuurikin kovan emännän, Sormet vitsasormuksissa, Käet vitsakäärehissä, Pää vitsavipalehissa, Tukat vitsasuortuvissa, Korvat vitsakoltuskoissa, Kaula helmissä pahoissa; Silloin on paha emäntä, Kuurikki kova emäntä, Ei ole altis annillansa, Armas auttamaisillansa.--

335. Mielikki metsän emäntä.

Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen arkku, Mesilipas liikahuta, Sisässä salon sinisen, Kummun kultaisen navalla! Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Vasten miestä valkiata, Kovin koivun karvallista!

Kun ei täyvy täällä maalla, Tuovos maalta tuonnempoa, Ylitse salon yheksän, Kautta kankahan kaheksan! Veä vettenki takoa, Jouvuta jokien poikki, Viien Wiipurin väliltä, Kuuen kirkon kuuluvilta, Lapin laajoilta saloilta, Pohjan pitkältä perältä, Muotoa monennäöistä, Kynttä kasken karvallista, Metsästä metsän hyviä, Maalta maan parahimmia, Havon alta hallipäitä, Kiven alta kirjapäitä, Mättähän makoajia, Nurmen nukkerehtijoita, Veen viljan soutajia, Jokien melastajia.

336. Metsän tyttö, mieli neito.

Metsän tyttö, mieli neito, Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Rievän rihman ketreäjä, Laita kulta kuontaloihin, Pane vaski vartaloihin, Ketreä punainen lanka, Sinilanka siuahuta, Kultaisesta kuontalosta, Vaskisesta vartalosta! Veä se jokien poikki, Läpitse salon sinisen, Veä lännestä itähän, Luotehesta lounahasen, Juosta viljan joutusasti, Vikevästi viiletellä, Ilman tieltä eksymättä, Poikkeamatta polulta, Juosta kullaisna keränä, Hopiaisna sykkyränä, Läpi viian vilmeikön, Kangasten kapeikkojen, Läpi soien, läpi maien, Läpi korpien kovien!

337. Pohjan tyttö, viljaneiti.

Pohjan tyttö, viljaneiti, Maan tyttö, manulan neiti, Tuovos vilja tuonnempoa, Etsiös etempeäki, Saata tälle saarekselle, Tälle kummulle kuleta, Ilman haaralta sa'alta, Tuhat ilman tutkamelta; Saata poikki salmistaki, Vetele vesien poikki, Ylitse katehen mielen, Pahan miehen luonnon päitse, Poikki Pohjolan joesta, Yli kosken kuohuloista!

Ota vitsa viiakosta, Koivu korven notkelmosta, Jolla arkoja ajelet, Nuorisia nouattelet! Jok' on jäykkä juoksullahan, Eli laiska laukullahan, Sitä siimalla sivalla, Rautaruoskalla ravauta, Heitä helmipaattehella, Kaiota kariperällä!

338. Tellervo Tapion neiti.

Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa Tapiovaaran, Tuomivaaran tuolta puolen, Jolla vitsot viljoasi, Karkottelet karjoasi!

Jok' on jäykkä juoksullahan, Laiska laskemaisillahan, Sitä virkuta vitsalla, Kaiota kariperällä, Jotta vitsa vinkasevi, Pajun latva parkasevi; Sivalla sivua kohti, Eli laske lautaselle, Elä otsahan osota, Päälakehen paukahuta!

Kun tunnet uran tulevan, Tupita uroa myöten; Pane kaksi kämmentäsi Kahenpuolin kaiteheksi, Jott' ei vilja vieprahtaisi, Metsän karja kaaprahtaisi!

Aita vastahan tulevi, Rieho aitoa repäse, Kaaha aita kallellehen, Viieltä vitsasväliltä; Havu tiellä poikkipuolin, Havu syrjähän syseä; Joki joutuvi etehen, Silkki sillaksi sivalla, Punalanka portahaksi, Polullehen poikkeutta.

339. Ukko kultainen kuningas.