# Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä ## Part 26 Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kanteletar-suomen-kansan-wanhoja-lauluja-ja-wirsia-7078/index.md 2. Mitä sä sanelet raukka, Kuta untelo utelet! Jos tahon tasoille panna, Viitsin verroille veteä, Tyvin laulan tyhvän kuusen, Latvoin laikkapään petäjän, Sinun kurja kulkkuhusi, Herja henkireikähäsi, Ettei kulkkusi kumaja, Henkireikäsi heläjä. Laulan laulajat parahat Pahimmiksi laulajoksi, Kivet suuhun syrjin syöstän, Paaet lappehin lapelen, Parahille laulajille, Taitavimmille runoille; Kivikintahat kätehen, Kiviharkko hartioille, Kivilakki päälaelle, Jalkahan kiviset kengät. 284. Ml meiät ko'olle saattoi. Kaikki kannettu näkevi, Syntynyt sylin pitävi, Emontuoma tunnustavi, Kuoleva koettelevi; Mi se nyt meiätki lähetti, Kuletteli kuulut miehet, Mi meiät ko'olle saattoi, Ku on tuonunna tukulle, Juomahan yhen pikarin, Yhen kannun kaatamahan, Yhet laulut laulamahan, Sanat kielin kertomahan. 285. Mist' on viina synnytetty. Mist' on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Jok' on joukossa ilona, Ravintona rahva'assa; Joka miehet miellyttävi, Ihmiset ilahuttavi, Saapi naiset naurusuulle, Miekkoiset hyville mielin? Tuost' on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Okahista nuoren otran, Ripsistä vihannan viljan. Juokse viina, jouvu viina, Rallata rahan-alainen, Kulkkuhuni kurjan miehen, Suuhun untelon urohon; Jott' oisin joukossa iloinen, Rahva'assa rattohinen, Aina seuroissa suloinen, Miesluvussa mieluhinen! 286. Miks' et pysty miehen päähän. Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni. Humala Remusen poika, Miks' et pysty miehen päähän, Miehen kulmille kahoa, Miestä raivohon rakenna! Etkö muista muinaistasi, Entistä elämätäsi?-- Suun kautta menit maha'an, Kautta kielen kulkkuhuni, Tuosta korvihin kohosit, Sekä otsahan osasit, Pääsit siitä päälakehen, Nostit kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Vasket varpahaisilleni. 287. Hoi on, hoi on huolta paljo. Hoi on, hoi on huolta paljo, Tekemätt' on työtä paljo, Paljo juomatta olutta, Paljo saamatta rahoa! Anna luoja, suo Jumala, Anna rauniot rahaksi, Kivet pienet penningiksi; Oluessa tuopin olla, Maljan maiossa mahia, Juoani joka oluen, Joka kannun kallistella! Vaan en tieä tihmallani, Tunne tuota tuhmallani, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Raha on Kurstin kukkarossa, Olut Kirstin kellarissa; Ei ole niinkun muuna päänä, Parempana päivänäni, Meit' oli miehiä jaloja, Moni poika ja pohatta, Me joimma joka kapakan, Joka kannun kallistimma, Joka pullon pullistimma, Lekkerinki leilatimma, Saimma kuhmut kulmillemme, Sinimarjat silmillemme. 288. Nyt on kaikki kallistunna. Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä ja kisata; Lysti oli syöä, lysti juoa, Lysti leikkiä piteä, Markan maksoi mallaskappa, Killingin humalanaula. Nyt ne on kaikki kallistunna, Elo entinen hävinnä, Nyt on kukkaro kulunna, Rahat saaut rauennunna. 289. Laulan taskuni tavoilta. Kesän vuotin kekriäni, Talven talkkunaisiani, Sykysyn olosiani; Toivoin vuoeksi tulevan, Se tuli yheksi yöksi, Vielä puoleksi sitäi. En laula talon tavoilta, Kuku pöyän kunnialta, Laulan taskuni tavoilta, Kukkaroni kunnialta. Laulan ma lyhyen virren, Tihiämmin tilkutamma; Ryyppeän vajoisen ryypyn, Pitemmältä piisoavi. Kunp' ei kukkaro kuluisi, Rahataskut taas menisi; Joisin ma joka oluen, Joka viinan vierettäisin, Pitäisin joka pikarin, Joka kannun kaateleisin. 290. Sikuna minun seotti. Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Tuuvitteli turviksensa, Varoiksensa vaapotteli. Hyv' oli minun eleä, Hyvän vanhemman varassa; Oisi mulla onni ollut, Etu muutenki eleä, Vaan ma jouvuin juomariksi, Ratkesin kyläratiksi, Sikuna minun seotti, Savuviina siksi saattoi. Voi minä poloinen poika, Voi poika polon-alainen, Kun ma jouvuin juomariksi, Ratkesin kyläratiksi, Joka pullon puistajaksi, Joka kannun kaatajaksi, Joka särkän saattajaksi, Pikarin pitelijäksi! Ei pullot kylältä puutu, Juomakannut ei kapene; Paljo on pulloja kylässä, Täynnä kannuja kapakat, Sarkkoja satalukusin, Pinosin pikariloita. Vaan enmä suruinen liene, Enkä huolella eläne; Olkohon susi suruinen, Metsän hukka huolellinen-- Vieläkö viinoa viruisi, Putelista pulputinta, Lekkeristä lerkutinta, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana; Lauleleisin kaikki päivät, Kaiken yötä huikkajaisin, 291. Selväksi tekeyminen. Jopa tunsin tullessani, Tiesin tiepotellessani, Tämän koitosen kotihin, Tämän talon tanhuille-- Tunsin saavani hyvihin, Ja jaloihin joutuvani: Kolm' oli aittoa mäellä: Ison aitta kultaharja, Pojan aitta hopiaharja, Veljenpojan vaskiharja. Tunsin saavani tupihin, Joutuvani juominkihin, Kun tuli oluen tuohku, Viinan karsu kartanolle. Hyv' on sain tähän salihin, Jouvuin näihin juominkihin; Juon mä päivän, juon mä kaksi, Pääsen kohta kohmelohon, Selviän mä siitä jälle. Niin olen sitte selvä miesi. 292. Oluetta ei ollenkana. Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin kaiken illan, Vaan ei jaksa jalka nosta, Perä penkistä yletä, Oluetta ei ollenkana, Viinatta väheäkänä. Kunp' olutta tuotahisi, Viinoa ve'ettähisi, Ehkä jalka jaksaisiki, Saisin penkiltä peräni. 293. Enmä lurjus liene'känä. Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene'känä, En katala karjan paimen; Mie olen opissa ollut, Seisonut sepon pajassa; Sepän pihtiä piellyt, Sepän vartta valkotellut, Syönyt tynnyrin sysiä, Nelikön terästä niellyt, Syli syttä hartioilla, Vaaksa vaahtia otsassa. Arveli akat minua, Naiset tuhmat tunnusteli, Silloiksi likasioilla, Soilla sotkuportahiksi; Vaan vielä tätä nykyä, Kun tämä porras ponnistaksen, Vanha kanto karmistaksen, Likasilta likahaksen, Niin on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan. 294. Sanotahan, soimatahan. Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani, Vasikoita vainovani, Karitsoita kaatavani. Syököhön susi sikoja, Tallukoita tappakohon, Vasikoita vainokohon, Karitsoita kaatakohon; Minä leipeä letustan, Juon olutta oivallista, Konsa pistän piirahaita, Konsa kaalia kaverran. 295. En minä kysy kylästä. Jos kylä jotain puhuvi, Naapuri naputtelevi, Varahaisin valvomilla, Aikasin alottamilla; En minä kysy kylästä, Tee tiliä naapurista. Soisit mun kyläni naiset, Soisit naiset naapurini, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille; Vaan ei luonunna Jumala, Isän lasta luomatonta, Poikoa isän periltä, Lasta vanhemman jäleltä. 296. Laulan ilman lainehilta. Kuka kuuli laulavan, Luul' olutta juoneheni, Taaria tavanneheni, Humalassa huutavani, Viinassa viheltäväni. En huua humalan kautta, Kautta viinan vierettele, Huuan mie humalattaki, Ja vihellän viinattaki; Laulan ilman lainehilta, Vetoselta vierettelen, Jott' on iltani kuluisi, Aamuni ali menisi, Huopeneisi huomeneni. 297. Laulan hoikka huolissani. Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan iloista virttä, Remullista riehkoavan. Ja moni minun sanovi, Usia ajattelevi, Laulavan olven halulla, Tahi taarin tarpehella. En laula iloista virttä, Remullista riehkaele, Enkä myös olven himossa, Enkä taarin tarpehessa; Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen, Murajan murehissani, Panen pakkopäivissäni. Luotu on lintu lentämähän, Humalainen huutamahan, Viinainen viheltämän, Huolellinen laulamahan. 298. Muut ja minä. Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen. Ilossahan muut elävät, Leikkissähän leikamoivat; Minä hoikka huolissani, Palo pakkopäivissäni. Muill' on tässä mustat kengät, Saappahat somannäköiset; Minä virsussa vitistän, Tuohikengässä kitistän. Muill' on kauhtanat komiat, Sinertävät silkkiviitat; Mull' on nuttu nukkavieru, Takki tappurannäköinen. Muill' on pitkät piipunvarret, Kopat kopran täytehiset; Minä tynkyllä typytän, Nahkavarrella naputan. Muut syövät murukaloja, Ja juovat olutpunaista; Minä kiiskiä kitustan, Vesilientä lippielen. 299. Tiirin, liirin, tengan löysin. Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella orihin ostin, Orihilla tamman vaihoin, Tammalla talon asetin. Kynnin kymmenen vakoa, Kylvin kymmenen jyveä, Sain siitä sata kekoa, Tuhat riihtä tungettelin. Pu'in riihen ripsuttelin, Sain otria ololta, Otrista oluen keitin; Join ma jouluna olutta, Sillä lauloin laskiaisna, Viel' oli päässä pääsiäisnä. Panin tamman valjahisin, Ajoin kyytillä kylässä; Reki hiettona helisi, Kapla koivuinen kalisi. Tuli siitä päivä toinen, Päivä toinen ja pahempi: Tuli hiiri, joi oluen, Tuli tauti, vaimon tappoi, Tuli susi, söi hevosen, Tuli poltti kartanoni; Jätti minun yksinäni, Niinkun poltetun petäjän, Tahi kun kuivan kuusen oksan, Tahi karsitun katajan. 300. Sepä vasta kullan kulta. Isä kulta, äiti kulta, Mies kulta, heponen kulta-- Korpin kulta kumpanenki. Olut kulta, otra kulta, Liha kulta, leipä kulta, Ei ne vielä kullan kullat. Se oli vasta kullan kulta, Jok' oli kulta kumpalini, Armas vaippani alainen, Riski rintataarissani. Vaan nyt kuoli kumpalini, Vaipui vaippani alainen, Riutui rintataarissani. Sill' en nyt eneä tieä, Miten olla, kuin eleä, Miten olla mielevänä, Kuinka kuuluna asua; Jos lähen Lapin lauille, Kotapoikien poluille, Eli vierrähän Wirohon, Häilähän Hämehen maalle. Jo vainen iällä tällä, Jo minusta mies menevi, Kullan keittäjä kuluvi, Rahan saaja raukenevi. 301. Hepo huono, akka tiine. Vieläkö veljekset elävät, Veikot verkkoa kutovat, Käpyjänsä kääntelevät, Kalpimia katselevat! Hoi on armas vaariseni! Anna armas vaariseni, Anna viinoa velaksi, Viinoa pikarin verta, Tähän suurehen suruhun, Apioihin mielaloihin! "Mikä suurena suruna, Apioina mielaloina?" "Sepä suurena suruna, Apioina mielaloina: Hepo huono, akka tiine, Itse mies vähäväkinen." 302. Jo nousen nokinen poika. Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä. Jo nousen nokinen poika, Nousen pois nokisioilta, Syli syttä hartioilla, Vaaksa varrella nokea; Vaan en tuota tunne'kana, Enkä arvoa esinnä, Tien kunka otan etehen, Juonen kunka juostakseni: Oisko seppä seinän alla, Takoja tuvan takana, Antaisin pajalle palkan, Hinnan hiilihuonehelle, Taottaisin uuen miekan, Terän pitkän, pään lyhyen, Lähteäkseni sotahan, Kera tauin tappelohon, Kun ei surma suorin tehnyt, Tauti oikein osannut. 303. Luulin lumpehen pitävän. Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Luulin lumpehen pitävän, Meren kaislan kannattavan; Ei lumme pitänytkänä, Meren kaisla ei kannattanna. Loime raukka lumpehelle, Lumme lumpsahti merehen; Minä kaislalle kavahin, Kaisla katkesi jälestä. Jo nyt kohta koitoisella, Kohta koitopäiväisellä, Yks' on tiehyt tietyssäni, Yksi matka mielessäni: Mennä pohjahan poloisen, Alle aaltojen osata, Alle selvien vesien, Päälle mustien murien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille. 304. Lähin Pietarin pihoille. En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin, Kun läksin kotoa koito, Raukka rannoilta omilta, Näille Pietarin pihoille, Ulitsoille uuen linnan; Naisparan pahoille heitin, Oman vaimon ostopaksi, Heitin lapset itkemähän, Pienoset pisartamahan. Linnun lentävän näkevät, Kokkolinnun liitelevän, Näiltä tuulilta tulevan, Näiltä ilmoin ennättävän, Niin kyselevät kokolta: "Oi sie kulta kokkoseni! Etkö tietäisi sanoa, Mitenkä iso elävi, Siellä Pietarin pihoilla, Ulitsoilla uuen linnan?" Ei kokko mitänä tieä, Ei se tunne tuhma lintu; Kokko tiesi kuolleheksi, Lintu liioin maanneheksi, Ikävihin kuolleheksi, Itkuihin kaonneheksi. 305. Joko minua noiat noitui. Ohoh milmani poloista, Poloisella pohjanmaalla! Joko minua noiat noitui, Noiat noitui, näit näkijät, Koki kolme Lappalaista, Kolmella kotaporolla, Kehuit keittovalkioilla, Tuikutit tulisioilla, Tällä tiellä kuolevaksi, Matkalla masenevaksi, Nuorena nukahtavaksi, Verevänä viereväksi, Aivan apposen alasti, Ilman vyöttä, vaattehitta! Enkä tuota tuhma tunne, Äkkioutonen älyä, Kussa kuoleman pitävi, Kussa kerran kellistellä; Josp' on kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Kuolen korppien kotihin, Variksien vainiolle. Kunpa kuolisin kotihin, Rikoilleni riukeneisin, Vaimot päätäni pesisi, Lakanoihin laitteleisi, Sitte kerran kellot soisi, Kirkon vasket vankahuisi; Suku ei suuresti surisi, Heimokunta hellehtisi. Vaan kun kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Saavat korpit kohtaloa, Varikset varia verta, Minun raukan raaoistani, Kurjan kuolemaisistani, Luuni luovat rauniolle, Kantavat kivikarille; Siinä siskot katselevat, Veikot vierahat sanovat: Korppipa tuolle koulun kantoi, Harakkaiset hauan kaivoi. 306. Kuolema kovinta työtä. Kurell' on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän kaulan, Ruvetessani runoille, Saahessa sanelemahan. Laulanta runolla työtä, Kukunta kesäkäellä, Painanta Sinettärillä, Kuonta Kankahattarilla. Nainta nuorella iällä, Kuolema ikälopulla. Kuolema kovinta työtä, Majanmuutto surkeinta; Suru on juoa surman viina, Katkera manalan kannu, Katkera kahesti naia, Kolmasti kosissa käyä-- Kalkinen kahesti naipi, Kolmasti kovaosainen. 307. Kun kolotin koivun latvan. Nuoret miehet naimattomat, Vielä viinan juomattomat, Ja kosissa käymättömät! Elkäte sinä ikänä Nouatelko naisen mieltä, Naisen mieltä, kiurun kieltä, Niinkun mie poloinen poika, Nouattelin naisen mieltä-- Lihat ostin, leivät ostin, Kalat laitoin kaikenlaiset, Ostin viljat Wiipurista, Suolat Saksan kaupungista. En sillä hyveä saanut, En hyveä puolinkana, Ulos potki uutimesta, Sääret sängystä särähti. Kun kolotin koivun latvan, Jo likisti linnuksehen; Kun kärsin katajan latvan, Jo kumarsi kullaksehen; Kun vielä panin pajuilla, Jo kapusi kaunoksehen. 308. Kolm' on miehellä pahoa. Koim' on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks' on vuotava venonen, Toinen heittiö heponen, Kolmansi äkäinen akka. Kyllä mies pahasta pääsi Wenehestä vuotavasta, Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan: Wenehen tulessa poltti. Vielä mies pahasta pääsi Heposesta heittiöstä, Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan: Heposen susille syötti. Mutta kaitse kaunis Herra, Varjele vakainen luoja, Akasta äkisevästä, Vaimosta pahatavasta! Ei pääse pahasta siitä Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan; Ei taia tulehen luoa, Saata ei syötteä susille, Kun ei surma suorin tehne, Tappane Jumalan tauti. 309. Emon torat. Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Vaikka maion maahan kaasin, Lehmät metsähän levitin. Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun särin pari patoa, Poltin paitani pahaksi. Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun tein kieron kehrävarren, Väärän värttinän rapasin. Ei vielä emo torusi, Kantajani kalkuttaisi, Jos ma viikomman viruisin, Kauan työttä kalkehtisin. Ei vielä emo toruisi, Kantajani kalkuttaisi, Jos joisin hevosen varsan, Kellokaulan kenkkeäisin. Vaan tuosta emo toruvi, Kantajani kalkuttavi, Toin tuhman tulen puhujan, Pahan paian ompelijan. Pahan paian ompelevi, Päälle päärmehet tekevi; Kehnon rihman ketreävi, Päiksi pellavat panevi. 310. Täytyi runpuhun ruveta. Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä omani, Naituna parahat piiat, Valittuna valkeimmat, Kirkkahimmat kihlattuna, Soreimmat suorittuna, Minulle herjat heitettynä, Aivan kehnot annettuna, Kierosilmät kenkättynä, Vihaisimmat viskattuna. Mitäs mun poloisen poian-- Täytyi runpuhun ruveta, Käsin käyä tähtehille; Saaha suolta suopetäjä, Leppäpökkelö lehosta, Tervaskanto kankahalta, Kun en tammea tavannut, Osannut omenapuuta. 311. Nain vihaisen, toin toraisen. Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen, Kun ma nain vihaisen vaimon, Nain vihaisen, toin toraisen, Valitsin veräjän vörstin, Aisan taitelman tapasin, Saunan lautojen lamojan, Penkin päihen piehtaroijan; Vihoissahan työn tekevi, Ahmissähän äiän syöpi. Noin kuulin emon sanovan, Vaimon vanhan lausuvaksi: "Miniä on minulle tuotu, Koan kokka, saunan salpa, Sylttysukka, kalttokenkä, Penkin pestyn hierelijä, Lattian ripottelija, Tuvan uuen turmelija; Toi toran pereheseni, Surun saattoi leipähäni." "Parempi olisi ollut, Parempi ori polosen, Tuoa Tuonetar tupahan, Manatar tähän majahan, Kun tuoa toruja vaimo, Saaha riski riitelijä." "Ei ollut orihin syytä, Ei vikoa liinaharjan; Sen ori kotihin tuopi, Liinaharja liuvuttavi, Mi on pannahan pajuille, Liitetähän liistehille." 312. Ei ole puuru ruunan syytä. Voi mun puuru ruunaistani, Kun ve'it vihaisen vaimon, Toit tuhman tulen puhujan! Mahoit silloin ruuna rukka, Tahi vielä tamma parka, Tuoa puita puiroasta, Havuja havumetsästä, Vettä rannalta veteä, Kun sa toit torujan vaimon, Toit torujan, sait sanojan, Ve'it riskin riitelijän, Ja varskin valehtelijan.-- Ei ole puuru ruunan syytä, Ei vikoa tamma raiskan; Sen ruuna kotihin tuopi, Taluttavi tamma raiska, Mi rekehen reuotahan Korjahan kohotetahan. 313. Syrjin söi, selin makasi. Ka'pas muien morsioita, Kun on suuret ja soriat; Minun on pieni pikkarainen, Lakoharja hakkurainen. Tuo tapana naisellani. Omallani vaimollani: Syrjin söi, selin makasi, Selin kaikki työt tekevi. Kun tuli ulkoa tupahan, Tuhmasti tuli tupahan, Muotoansa mullistellen, Silmiänsä väännitellen, Kopra hapsia harasi, Käsi tuiski tukkiani. Jos ma vasta vaimon saisin, Saisin vaimon, ja paremman, Käsissäni kanteleisin, Sylissäni syötteleisin, Vieressäni istuttaisin, Suuta suinki suikkajaisin. 314. Hauki syöpi sammakonki. Oisi aikoa iässä Valitenki vaimo naia, Tuten neiti tunnustella; Mielellänsä mies tekevi, Tahallansa naisen naipi, Tuopi luoksensa torujan, Rinnallensa riitelijän, Tasallensa tappelijan. Hauki syöpi sammakonki, Selän suuren uituansa; Mies naipi pahanki naisen, Viikon ilman oltuansa. 315. Vanha sai valitun piian.