Part 25

Voi tätä voitonta kyleä, Pitäjätä piimätöntä; Miten voivat voitta olla, Kuten piimättä pysyä, Tässä kylmässä kylässä, Katalassa Karjalassa!

264. Kuu tämä kave katovi.

En tieä poloinen poika, En poika polon-alainen, Tällä inhalla iällä, Puuttuvalla polveksella, Minne vieähän minua, Ja kunne kuletetahan, Näiltä pieniltä pihoilta, Ison luomilta eloilta.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Ilo ilmalta katovi, Laulu maalta lankiavi, Jääpi emoni itkemähän, Ikävöimähän isoni, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Tok ei naura kaikki naiset, Eikä muoriset muhaja, Ei ne neitoset ilotse, Kassapäät ei kalkettele, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Saapi lintuset levätä, Pyyhyiset pyhän piteä, Oravaiset olla jouten, Jouten kärppäset kävellä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Jääpi maat matojen syöä, Lehot ilvesten levätä, Pellot peurain piehtaroia, Ahot hanhien asua, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

265. Soria sotainen tauti.

Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi, Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.

Vaan elä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; Enmä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Soria on sotainen tauti, Soria sotahan kuolla, Hemme miekan helskehesen: Äkin poika pois tulevi, Potematta pois menevi, Laihtumatta lankiavi.

266. Tietämätön kuolo.

Ei tieä tekijä vaimo, Ei katala kantajani, Missä liikkuvi lihansa, Vierevi oma verensä: Maallako tahi merellä, Meren suurella selällä, Ruotsin ruokorantasilla, Saksan salmien perillä; Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiata, Vai kävi käpymäkeä, Vaelsi varvikkosaloa.

Kaikki kuoli mun sukuni, Kaikki kuoli kunnialla; Mie vaan kuolen ouoin surmin, Ouoin surmin, liioin tauin. Miepä vierrähän vetehen, Putoan punajokehen, Vai kuolen kylän kujille, Koirien kotisioille, Variksien vainioille.

Sitte kurjan kuoltuani, Katalan kaottuani, Linnut syöpi mun lihani, Varikset varin vereni, Luuni luovat rauniolle, Kantavat meren karille; Noita tuuli turjuttavi, Ahavainen liekuttavi, Saapi saaren rantaselle, Kivikolle kirjavalle.

267. Ikävä tuletteleksen.

Voi minä poloinen poika, Voi poika polon-alainen; Voipa kurja kulkuani, Vaivainen vaellustani, Näillä mailla vierahilla, Äkki ouoilla ovilla!

Ikävä minun tulevi, Ikävä tuletteleksen, Oman maani mansikoita, Oman vaaran vaapukoita, Oman Suomen sorsasia, Oman linnan lintusia, Oman niemen neitosia, Oman kaupungin kanoja.

Ouoksi olen katsottu, Outopa minä olenki, Outo ouoilla tiloilla, Vieras mailla vierahilla. Outona olen tuvissa, Outona ovissa astun; Ei kuka sanan sanoisi, Antais' armahan sanasen, Näillä mailla vierahilla, Äkki ouoilla ovilla.

268. Liuoin soita, liuoin maita.

Kuinkas muilla miekkoisilla, Kuinkas kurjalla minulla?-- Kohalten on muilla korjat, Minun väärälten vähäsen.

Oisi mulla, kun on muilla, Kun oisin ison kotona; Oispa korjani kohalten, Reki tervainen teloilla, Aisat koivuiset kolottu, Väätty vemmel vaahterinen.

Enkä tieä mie poloinen, Mikä vei minulta mielen, Kun läksin ison ko'ista, Vierin veikkoni pihoilta. Sukset voijin voitimella, Liukomet sian lihalla, Liuoin soita, liuoin maita, Liuoin synkkiä saloja, Heitin suuret maat maoille, Isot nurmet ilveksille, Oravaisten aiat juosta Pihat kärppien kävellä.

IV. Miesten lauluja.

269. Kulle työlle tempoamma.

Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen pesemät, Yhen hanhen hautelemat, Yhen varpusen valamat, Kulle nyt työlle tempoamma, Kulle viitsimmä viralle?-- Lyöme'kö remun rekehen, Virsivänkärän väkehen, Sovitellen sormiamme, Kanteleitamme katsellen, Laskien käen kätehen, Ha'an toisehen haka'an, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Kuulla noien kultasien, Tietä mielitehtosien, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa.

270. Joko laululle lähemmä.

Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet suutasuksen, Sisarukset silmätysten, Harvoin veiot vieretysten, Emon lapset laiatusten, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Niin joko laululle lähemmä, Töille virtten työntelemmä, Yhtehen yhyttyämme, Kahta'alta käytyämme; Laulaen sanat paremmat, Virret soittaen somemmat.

Lähtiessä laulamahan, Saahessa sanelemahan, Istumma ilokivelle, Laulupaaelle panemma, Kiven kirjavan selälle, Paaen paksun pallialle. Suitamme sovittelemma, Säveltämme säätelemmä, Keritämmä pään kerältä, Saamma solmun sommelolta, Iskemmä käen kätehen, Sormet sormien lomahan, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Hyvän iltamme iloksi, Päivän kuulun kunniaksi, Tahi aamun armahaksi, Huomenkuuromme kuluksi.

271. Mitä laulamma lajia.

Vieläpä veljekset elämmä, Veikot virsiä veämmä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Oi veio sulosanainen, Sulosuinen äitin poika, Kuules kuin sanon sinulle, Kuin nyt kuitenki puhelen: Läkkämästä laulamahan, Saakama sanelemahan,-- Suu sinulla, suu minulla, Kieli kemppi kummallaki!

Oi veio sulosanainen, Sulosuinen äitin poika, Tuota nyt kysyn sinulta, Tuota unnalta utelen: Mitä laulamma lajia, Kuta syytä syyätämmä-- Tuotako vuotta voimatonta, Pahoa palokesyttä, Joka poltti paljo maita, Paljo maita, paljo soita?--

Noita laulan, joita tieän, Joita tieän ja tajuan, Joita ennen eukko neuoi, Oma vanhempi opetti, Maitopartana pahaisna, Piimäsuuna pikkaraisna.

272. Laula, laula veitoseni.

Laula, laula veitoseni, Kuku, kuku kultaseni; Anna aikasi ilohon, Ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi Soitto kultainen kuleta, Kielet soppehen sovita, Käännä sormet soittamahan, Jotta kuuluisi kujilla, Kajahtaisi kankahilla, Sekä soitto, jotta laulu, Jotta ainoinen ilosi-- Kuuluisi kyliä myöten, Kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, Ilo kaunis Karjalassa!

273. En joua laulamahan.

Lauloin ennen, lauloin eilen, Laulaisin tänäki päänä Viel' on virttä tieossani, Saatavillani sanoja; Virttä toista tuulet toisi, Meren aaltoset ajaisi, Linnut liittäisi sanoja, Puien latvat lausehia. Vaan en joua laulamahan Kesäisiltä kiirehiltä, Heliältä hein'ajalta, Kalakuulta kaunihilta; Lohi kultainen kutevi, Kala kaunis karkajavi, Minun lapsen laulellessa, Päivät suotta soitellessa.

274. Soisin päivät soitettavan.

Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse.

Miks' ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse?-- Siks' ei soita suuni kurjan, Siks' ei ääneni ilotse, Kun olen vaimalan valama, Kurjalan kuvaelema; En oo laulajan lajia, Enkä tietäjän terästä.

Enkä tuota tunne'kana, Tieä'känä, tunne'kana, Mistä laulun laitteleisin, Kusta keksisin runosen-- Akanko vanhan vakkasesta, Ukon uuen lippahasta. Laulaisin minä vakoista, Lippahista liirettäisin, Kun oisi vakoissa voita, Lippahaisissa lihoja.

Saisin laulun lampahista, Kiinnittäisin kirvehistä, Vaan on laihat lampahani, Tuiki tylsät kirveheni.

Miks' on laihat lampahani, Sekä tylsät kirveheni?-- Siks' on laihat lampahani, Kun on noiat naapurissa; Siksi tylsät kirveheni, Kun on seppäni sokia-- Sinnespä sepät sokiat, Kunnes viinoa vähäsen.

Tuo pulli puhasta vettä, Kuppi kullan karvallista; Ehkä suu toen sanoisi, Eli leuat leikin löisi, Hampahat lujan puhuisi, Kieli keito kelpottaisi.

275. Suu ei laula suuruksitta.

Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.

Kunpa tuoppini tulisi, Kannuni karetteleisi, Lauleleisin, taiteleisin, Heläjäisin, heitteleisin; Kun ei tuoppi tulle'kana, Pikarini pistäyne, Vien on virteni viluhun, Tatehesen tanhualle, Josta tunkio tulevi, Pellon höystö hömmöttävi.

276. Kunpa palkka pantaisi.

Lauloa minä lupasin, Lauloa iloista virttä, Virttä veisata suloista, Kaunistaki kaikotella.

Laulaisinki, taitaisinki, Kun olutta tuota'isi, Pikarin pieltä'isi, Sarkoin saatatelta'isi, Kun tuotais' olutta tuoppi, Toinen taaria parasta, Voita, leipeä lisäksi, Kanssa tuoresta kaloa; Tahi kun palkka pantaisi, Talari taritta'isi, Talari joka sanalta, Tolppa toiselta sanalta, Loutu kielen käännynnältä, Kaksi kaikelta peliltä-- Laki laulun lankiavi, Runon kulkku kuivettuvi, Rahatonta laulamista, Kullatonta kukkumista.

277. Siitä sinne tie menevi.

Laulun tieän, ehk' en laula, Oksat karsin, tien osotin, Nuorisolle nousevalle, Kansalle kasuavalle. Siitä sinne tie menevi, Rata uusi urkenevi, Paremmille laulajille, Taitavammille runoille, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa.

278. Noita laulan, joita talan.

Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos ei muut lihavat laula, Verevämmät vierettele, Niin mä laulan laiha poika, Kuiva poika kuikuttelen, Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta, Tämän iltasen iloksi, Tämän päivän päätteheksi.

Noita laulan, joita taian, Ennen kuultuja kujerran, Ennen saatuja sanoja, Opituita ongelmoita, Taaton saamia sanoja, Vanhemman varustamia. Niit' ennen isoni neuoi, Oma vanhempi opetti, Kahen tietä käyessämme, Kolmin kolkutellessamme. Ei sanat salahan joua, Eikä luottehet lovehen, Mahti ei mene maan rakohon, Vaikka mahtajat menevät.

Tuo oli laulaja ikuinen, Virren porras polvuhinen, Tuop' on vanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemminkäinen, Seki kaunis Kaukomieli, Pohjan neiti neljäntenä, Pohjan neiti, Pohjan akka, Viies Antero Wipunen, Se kuues Kaleva vanha. Viel' oli nuori Joukahainen, Vielä muitaki monia, Joit' ennen isoni lauloi, Oma vanhempi opetti.

Onko niin elikkä toisin, Eli muite jomminkummin?-- Sampo ei puuttunut sanoja, Eikä Louhi luottehia; Sampo vanhani sanoilla, Lahoi Louhi luottehilla, Virsillä Wipunen kuoli, Leikin lyöen Lemminkäinen.

279. Lapset tässä laulelevat.

Ei ole tässä ennen ollut, Eikä varsin vasta liene, Laaullista laulajata, Kunnollista kukkujata; Ei ole kuultu, eikä nähty, Sinä ilmoissa ikänä, Parempata laulajata, Tarkempata taitajata.

Lapset tässä laulelavat, Suukurjat kujertelevat, Suusta kun sulan kynästä, Päästä kun pärehen päästä. Lapset tässä laulelevat, Suitansa sovittelevat, Niinkun kahta kannikkoa, Kolmia kovasimia. Lapset tässä laulelevat, Säveltänsä säätelevät, Oven suussa, pankon päässä, Kolmen koukun kääntimellä.

Ei ole lasten laululoista, Kurjien kujertamista; Valehia lasten laulut, Tyhjiä tytärten virret. Itse lähtenen runoille, Laikahtanen laulamahan, Aukasen sanaisen arkun, Virsilippahan viritän, Poikkipuolin polvilleni; Enkä viitsi viisastella, Sanon tarkkoja tosia, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä pojat puolinkana, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana.

Kun aika tosin tulevi, Päivä liitolle lipuvi, Käännän väärin vaatteheni, Murrin turkkini muserran, Laulelen Lapin sanoja, Wiron virsiä vetelen; Mie olen uinut umpilammit, Koirankieliset kokenut, Viipynyt Lapin livuilla, Kotapoikien poluilla.

280. Omat on virret oppimani.

Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi hiilikankahalla.

En ole opissa ollut, Käynyt mailla mahtavien, Samonnut Lapin saloja, Souellut Wiron vesiä; Omat on virret oppimani, Omat saamani sanaset, Tiepuolista tempomani, Risukoista riipomani, Pajukoista poimimani, Vesoista vetelemäni, Kanarvoista katkomani, Päästä heinän hieromani. Kun olin piennä paimenessa, Lassa karjan kaitsijana, Metisillä mättähillä, Kultaisilla kunnahilla, Kirjavaisilla kivillä, Paistavilla paateroilla; Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltona ajeli, Laulut läikkyi lainehina. Ne minä kerälle käärin, Sykkyrälle syylättelin, Panin aitan parven päähän, Kukkarohon kultaisehen, Rasiahan rautaisehen, Vaskisehen vakkasehen.

281. Tuonko virteni vilusta.

Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti. Kilahti jalas kivehen, Saani meiän salvomehen, Siitä sain sanoja äiän, Koko kuorman lausehia; Toisin ne tähän tupahan, Kantaisin katoksen alle, Rautaisen rahin nenähän, Petäjäisen pienan päähän, Kunp' on täytyisi tupoa, Lainattaisi lattiata. Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata, Puran saanini salolle, Virret viehkoille jakelen.

"Täytyvi tätä tupoa, Lainatahan lattiata, Tuoa virtesi vilusta, Saaha laulut pakkasesta."

Suuri kiitos, kostjumala, Hyvän luvan saatuani! Tokko pääsen pöyän päähän, Kelpoan väen kes'elle, Otetaan oluen luoksi, Viinan luoksi lasketahan? Kun en päässe pöyän päähän, Kelvanne väen kes'elle, Otettane olven luoksi, Luoksi viinan laskettane, Orsi juokohon oluen, Lakehinen lappakohon, Leppäisestä lekkeristä, Tapin tammisen takoa!

"Miks' et pääse pöyän päähän, Kelpoa väen kes'elle, Oteta oluen luoksi, Luoksi viinan laskettaisi; Tuoppi tuoahan olutta, Kaksi mettä kannetahan, Voita pannahan varalle, Voita viisi leiviskätä, Voita viisi, kuuta kuusi, Seitsemän sianlihoa."

Suuri kiitos, kostjumala, Saatua lupasanoman! Joko nyt ryhtyisin runoille, Laikahtaisin laulamahan? Piä pihti valkiata, Jotta lauloa näkisin; Lauloa luku tulevi, Suuni soia tahtelevi. Lauloa laki lupasi, Hyvät herrat heikotella, Lauloa hyvätki virret, Virret kelpo keikutella. Ruo'ilta rukehisilta, Oluilta otraisilta.

282. Kaksi laulajata.

1. Läkkän langot laulamahan, Heimokset heläjämähän, Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan, Tämän iltamme iloksi, Päivän kuulun kunniaksi!

2. En ole runon sukua, Enkä laulajan lajia, En ole tietäjän tekemä, Enkä lapsi Lappalaisen; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos lähenki laulamahan, Hyvän toiseni keralla, Parempaisen kumpalini.

Laulaisinki, taitaisinki, Vaan en tunne eellä käyä, Ennen käymätön e'ellä, Ennen maan matelematon; Sinä synnyit yötä ennen, Minä päiveä jälestä, Sinä kengässä kepasit, Minä virsussa vitelin.

Laulaisinki, taitaisinki, Hyvän toiseni keralla, Laulaisin minä kotona, Vaan en kehtoa kylässä; Kylän naiset nauranevat, Piiat pilkan pistänevät, Vienevät Wiron vioiksi, Savon suuriksi sanoiksi.

1. Mitä huolit huntupäistä, Piät piioista lukua; Josp' on naiset nauranevat, Piiat pilkan pistänevät, Kyllä kostan naisten naurut, Soppityrskyt tyttärien-- Navan all' on naisten nauru, Helmoissa tytärten herja.

2. Laulaisinpa, taitaisinpa, Kellittäisin, kehtoaisin, Kun emännät voita toisi, Isännät sianlihoa, Pojat tuoresta kaloa, Piiat pikkuisen olutta; Sill' ei suu sulotta soita, Kulkku kuitta kukkuele, Kieli keitinpiirasitta, Mieli mustitta mesittä. Saisin kuuta kulkulleni, Mettä kieleni nenähän, Sitte laulanta kävisi, Ilonteentä kelpoaisi, Sanat suussani sulaisi, Ikenilläni itäisi, Puhe'et putoeleisi, Kielelleni kerkiäisi, Hampahilleni hajoisi, Leviäisi leuoilleni, Niinkun hiilet hinkalossa, Kekälehet kiukoassa.

283. Kilvan laulajat.

1. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan! Kun mä laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan rauniot rahoiksi, Kivet pienet penningiksi, Suuret vuoret voipytyiksi, Kalliot kananmuniksi.

2. Kun ma laululle las'eme Virrentyölle työnteleme, Lehot laulan leipämaiksi, Ahovieret vehnämaiksi, Mäet mämmikakkoroiksi, Pienet vaarat piirasiksi.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan suoloiksi someret, Meren mullat maltahiksi, Meren ruovot ruokapuiksi, Ve'en kaislat kaalimaiksi.

2. Kun ma laululle las'eme, Virren työlle työnteleme, Laulan mä meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kiiltäviksi, Meren kaislat kaunihiksi.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan tyrskyt tyyntymähän, Meren vaahet vaipumahan; Tyrskyt laulan tyynysiksi, Meren vaahet vaippasiksi.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan aallot ahveniksi, Vaahtipäät valaskaloiksi, Siioiksi meren siveret, Meren luotoset lohiksi.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan tuopit tuolta maalta, Kannut mailta kaukaisilta, Puolehen punaisen pöyän, Päähän pitkän pintalauan.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan tuoppihin olutta, Kaikki kannut mettä täynnä, Kupit kukkurakuvulle, Va'it varpalaitehille.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan ma tytölle tyynyn, Isännälle ilvesturkin, Emännälle verkaviitan, Pojalle punaisen liivin.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialle, Lampihin siniset sotkat, Kulmat kulta, päät hopia, Kaikki varpahat vas'esta.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialta, Sorsat soille, telkät teille, Joutsenet jokien suille, Allit aian seipähille.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Kivet laikkui lainehilla, Someret vesillä souti, Paaet paukkui kankahilla, Kalliot kaheksi lenti.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Hiietki hikoelevat, Jumalatki lämpiävät, Tämän lapsen laulaessa, Kurjan kukkuellessani. Kut' en kuulle laulajaksi, Enkä tienne tietäjäksi, Sen minä siaksi laulan, Muutan mullan tuhnijaksi.