Part 24

Nain ma tuosta nuoren neien, Otan linnasta lihavan, Jonka kanssa yöt lepeän, Kahen päivät kallottelen. Tuosta kasvan kaunihiksi, Ylenen ylen hyväksi, Paisun linnan paimeneksi, Vahvan linnan vartiaksi. Suorin poikaset sotahan, Nuoret miehet miekka vyölle; Itse linnassa lihoan. Sekä kasvan kaupungissa, Juon olutta, minkä jaksan, Apan kaupungin kanoja. Sure en sitte Suomen maita, Enkä Suomen neitosia-- Suomess' on soriat neiot, Kaunokaiset Karjalassa; Lihavammat linnassani, Kaunihimmat kaupungissa.

236. Käynti roualassa.

Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat.

Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame.

"Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan! Täältä leikari tulevi, Keikari keritteleksen: Joko on viikon viinat pantu, Kauan otraiset oluet; Onko lautaiset laottu, Lusikkaiset lautaisilla; Onko pirtti pyyhittynä, Sekä sintsi siivottuna; Onko pesty pitkät penkit, Lattiat vesin valettu, Sillat silkillä katettu, Veran lestolla ve'etty, Tulla Turun poikasien, Saaha Saksan sulhosien?"

"Onpa viikon viinat pantu, Kauan ollehet oluet; Onpa lautaiset laottu, Lusikkaiset lautaisilla; Viel' on pirtti pyyhittynä, Sekä sintsi siistittynä,-- Pesty pitkät seinäpenkit, Lattiat ve'en valettu, Sillat silkillä katettu, Veran lestolla ve'etty, Tulla Turun poikasien, Saaha Saksan sulhosien."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Hyvän rouan huonehessa! Saako leikar leikin lyöä, Piipari ilon piteä, Hyvän muorin moisiolla, Hyvän vaarin vainiolla, Tämän talon tanterella, Talon rikkahan rikoilla?"

"Saapi leikar leikin lyöä, Leikin lyöä ja kisata, Hyvän muorin moisiolla, Hyvän vaarin vainiolla, Tämän talon tanterella, Talon rikkahan rikoilla."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Saamasta hyvän sanoman! Ken nyt leikkihin tulevi, Ken kisahan kerkiävi; Tokko roua koista jouti?"

"Ei roua kotoa joua, Tekemist' on työtä paljo: Vehnäleivät leipomista, Talkkunat taputtamista, Mesikannut kantamista; Tästä kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin.

Ennen pistän piikojani, Panen palkkalaisiani, Annan kokkini koasta, Tallipojan tanhuasta."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Saamasta hyvän sanoman; Nyt se leikar leikin lyöpi, Piipari ilon pitävi."

"Millä teiän palkan maksan, Kullallako, vai hopeella?"

"Et kullalla, et hopeella; Kyll' on kultia ko'issa, Vaikka kiukoat tekisi, Rauniot rakentelisi, Tekis rastit rauniolle, Ristit riihen ikkunoihin; Anna mulle nuori neito, Sillä roua palkan maksat."

"Annan sulle nuoren neion, Panen piioista parahan; Annan riskin riihen puijan, Konstin kankahan kutojan."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Hyvän annin antamasta, Paremman lupoamasta. Hyvin roua palkan maksoi, Nuori neito saatiin, Neito nuori ja soria."

237. Täytyykö tätä tupoa.

Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi; Keltä mä kysyn lupoa, Keltä lausun lattiata, Minun leikin lyöäkseni, Taiten tanssaellakseni?

Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin avaimet; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella?

Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata, Mie ulos ovia myöten Siirten, saarten seinäviertä, Kierten, kaarten kartanolle; Sitte tanssin tanterella, Keikun keskellä pihoa, Liipottelen liinamaalla, Joss' ei pää lakehen koske, Otsa ei ortehen kolaha, Jalat sillan liitoksehen.

"Täytyypä tätä tupoa, Lainatahan lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella; Tarvis ei tanssia pihalla, Liipotella liinamaalla-- Harakat pihalla tanssi, Pienet linnut liinamaalla."

238. Soita'pas soria likka.

Soita'pas soria likka, Rannin likka rallattele, Sorialla soitollasi, Kumialla kulkullasi, Heliällä hengelläsi, Kaunihilla kaulallasi! Anna suuta, Suomen likka, Tälle Suomen sulhoselle; Suu ei kulu suuellessa, Käsi kättä antaessa.

239. Täm' on iltoja iloisin.

Ilona käki metsässä, Lammas laihohalmehessa, Neito nuori nuotehessa, Pieni lapsi lattialla; Iloiset on muutki illat, Remusat on muutki retket, Täm' on iltoja iloisin, Tämä retkiä remusin.

Laulaisinpa, taitaisinpa, Kun olutta tuota'isin, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana. Kun ei tuotane olutta, Kannettane kannun täyttä, Kerin virteni kerälle, Sykkyrälle syyättelen, Kerän pistän kelkkahani, Sykkyrän rekoseheni. Silloin laulan, konsa jouan, Kun en konsa joua'kana, Niin en silloin laula'kana; Enkä laula ensinkänä, Ei ole kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa, On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat.

240. Miksi juot joesta vettä.

Näkyi nännit neitoselta, Pystyt rinnat piikaselta, Juoessa joesta vettä, Lakuttaissa lammikosta; Mie tuota ihoamahan, Ja kohta kyselemähän "Miksi juot joesta vettä, Lakit vettä lammikosta?"

"Siksi juon joesta vettä, Lakin vettä lammikosta, Ei anna iso olutta, Ei emoni ensinkänä; Iso juotti aisanpäällä, Emoni avainperillä."

241. Rikas kosija.

Tullos neitonen minulle, Minulle miehelle hyvälle, Tälle Suomen sulhaselle, Sorialle sorkalelle; Ei minulta tyhjä puutu, Pahat päivät polvenahan. Kolm' on aittoa minulla: Yks' on aitta vehkasuolla, Toinen parkkikankahalla, Kolmansi kotoinen aitta.

Jok' on aitta vehkasuolla, Sihen on vehkoja ve'etty; Jok' on parkkikankahalla, Sihen on pantu parkkiloita; Se kolmas kotoinen aitta, Sihen on tyhjeä typitty-- Eikä aivan tyhjäkänä, Eikä aivan täysikänä: Kanan pää, karitsan kaula, Kolme hauin kylkiluuta.

Tule neitonen minulle, Minulle miehelle hyvälle, Korialle kumpalille, Pohatalle puolisolle; Kolm' on lehmeä minulla, Yks' on suolla muurikkinen, Toinen määllä mansikkinen, Kolmas puolukka palolla. Yks' on maiolta mahoton, Toinen voilla vuolovampi, Kolmas vallaton vasoilta; Ei ole illoin kytkemistä, Eikä aamuin laskemista, Suolan, suuruksen surua.

242. Keltä mä kysyn tytärtä.

Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi! Keltä mä kysyn tytärtä, Keltä anon ainoistasi: Kiviltäkö, kannoiltako, Vaiko pitkiltä pihoilta; Kysynkö kylän akoilta, Vai isolta, vai emolta, Vai veikolta vanhimmalta, Vaiko itseltä tytöltä?

Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi! En minä sinua kiitä Kiviltäsi, kannoiltasi, Enkä pitkiltä pihoilta, Avaroilta aitoiltasi, Kun et antane minulle Pihan pitkän juoksijaista, Aitavieren astujaista, Kujavieren kulkijaista, Tanteren taputtajaista.

243. Monimorsiamellinen.

Mont' on mulla morsianta, Neljä neittä tieossani Vielä viieski varalla, Kanssa kuues kuuluvissa.

Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, Eri pelänne ensinkänä, Ettei ota onkeheni, Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki Sitä pelkeän pahasti, Etten saa ma ensimäistä Tuolta Toivolan kylästä.

244. Potra on poikana eleä.

Ei ole herjalla hevoista, Emäntät' ei ensinkänä; Tulisko ostoa oronen, Sekä naimahan ruveta?

Naisin naisen neitosista, Ottaisin omilta mailta; Vaan onko nämät nykyiset, Nämät tyttäret nykyiset! Ne on lyhyen lylleröiset Maantasaiset talleroiset, Kuvettaskujen tasaiset, Vyökusakan korkeuiset, Rinnat rikki riivatuilla, Hamet halki halvatuilla.

Nainen linnasta lihavan, Kaupungista kaunokaisen, Joll' on kallis kampa päässä, Kohtapää, kotat jalassa.

Tahi jos tietäisin vähäsen, Arvoaisin aikanani, Niin en naisi ensinkänä, Nykyisiä tyttölöitä; Ne on neitona soriat, Koriat ison kotona, Äsken akkana äkäiset, Vihaiset vihittyänsä.

Mikäs on poikana eleä, Mikäs olla naimatonna?-- Potra on poikana eleä, Naasti olla naimatonna; Ei oo naista naukumassa, Eikä lasta itkemässä, Akka ei arttia vetäne, Laps' ei leipeä anone. Huoleton hevoton poika, Aivan huoleton akaton: Piä ei piiskasta muretta, Kanna ei huolta kannuksesta.

245. Oisi mulla vallan miekka.

Oisi mulla vallan miekka, Vallan miekka, vallan valta, Vallan valkia hevonen; Ajaisin ma neitimaalle, Naisin sieltä neittä kolme: Yhen nuoren, toisen vanhan, Kolmannen kasatun piian. Kasatulla työt tekisin, Vanhan neuona pitäisin, Itse nuorta naurattaisin.

246. Kun saisin Savosta naia.

Kun saisin Savosta naia, Joroisista juohatella; Minä naisin kolme naista, Yhen naisin nuoren naisen, Toisen naisin vanhan naisen, Kolmannen kasatun naisen. Nuoren nuotalle panisin, Vanhan vaattehen tekohon, Kasatun kiven etehen; Nuor' oisi nuotalla parempi, Vanha vaattehen teossa, Kasattu kiven e'essä.

247. Katumoiksi nainen kaunis.

Oisko mulla, kun on muilla, Rekiviitta viien louvun, Sa'an maksava satula, Heponen hyvännäköinen; Naisin naisen neitosista; Ottaisin oman emännän, Vaimon muita valkiamman, Akan muita armahamman. Aiä äyriä pitävi, Paljo pieniä rahoja, Saaha uuesta taloa, Naia naista neitosista, Ostoa orihevoista.

Enkä tieä mie poloinen, En tunne poloinen poika, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Nainko naisen nuoremmaisen, Eli vanhemman valitsen. Elköhön poloinen poika Puuttuvalla polvellansa, Naiko naista nuoremmaista, Naista kaunista katselko! Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Vanhan nuorta ottamasta, Kaunista käkeämästä: "Katumoiksi nainen kaunis Kainun miehen kainalossa, Huoleksi hyvä heponen Huonon miehen seimen päässä."

248. Lempo leskelle menevi.

Mik' otti isolta mielen, Kuka kummanen emolta, Leskelle minun lupasi, Tahtoi toisen tähtehille.

Lempo leskelle menevi, Tuoni toisen tähtehille; Parempi pajuilla maata, Lepän oksilla levätä, Kun on lesken vuotehella, Pieluksilla pietyn naisen-- Armahampi aitovieri, Kun on lesken kylkipuoli; Leppiämpi lehtovieri, Kun on lesken vuoetvieri.

Lempo leskelle menevi, Kalma naijalle kahesti; Leskell' on kovempi kopra, Kun on kuiva kuusen oksa, Jolla lyöpi leikkilöistä, Nappajavi nauruloista-- Leski on leikkinsä pitänyt, Viettänyt iloisen illan, Entisen eläjän kanssa, Miehen mennehen keralla.

Lempo leskelle menevi, Tauti taljan maannehelle; Levitetty on lesken vuoe, Lesken talja tallaeltu. Saan minä kiveltä kielen, Kuulen paaelta pakinan-- Kivi kerran kirkasevi, Paasi toisen parkasevi, Lesken on leukansa lukossa, Koko suunsa sulkehessa.

249. Mie valitsen varrellani.

Oisin mieki miehen verta, Kun oisin pohatan poika, Kun ois pelto pienoinenki, Keko kellon suuruinenki. Oisin miesi täyelläni, Sulho suotuinen soria, Kun on muutki Saaren saksat, Nuo Saaren pojat pohatat.

Vaan moniki Saaren saksa, Ja moni pohatan poika, Onpi koiltahan koria, Suvultansa aivan suuri; Käyvät kullassa kosihin, Hopiassa heilumahan. Mie en oo koiltani koria, Suvultani aivan suuri; Mie valitsen varrellani, Otan muilla muovoillani, Kuiskutellen, kaiskutellen, Tyttöjä tykö puhellen: "Tule tyttönen minulle, Tälle miehelle hyvälle, Tälle sulho suikalelle, Mokomalle muikalelle! Elä tuusi tullessasi; Hyv' oppi minulla olla-- Suot on täynnä suuruksia, Männyt mämmiä mäellä, Olutpuolikot purolla, Juomista joka joella."

250. Mikä kumma kummitseksen.

Mipä tässä millitseksen, Kuka kumma kummitseksen, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla, Kun ei kanna suo varista, Suo varista, maa jänistä, Nurmi nuorta morsianta, Pelto pieniä kanoja, Joen korvat joutsenia, Lammin laiat laklasia!

Mikä kumma kummitseksen, Ime ilmi anteleksen, Kun täss' ei siat sikiä, Kasva lampahan karitsat; Maito ei lähe mahosta, Piimä pitkähäntäsestä!

Jo olen orrelle osattu, Palasetta partahalle; Harvoin näiss' on harrit nähty, Siiat ei sinä ikänä, Harvoin on hauki vierahana, Lohen poik' ei polvenahan.

251. Köyhä kyntöpoika.

Minä köyhä kyntöpoika, Kyntöpoika, kyytipoika, Kylän kyntöjen kysyjä, Mieron töien tieustaja; Minä kynnän kyiset pellot, Vakoelen maat matoiset, Ilman rautarukkasitta, Vaskisitta vanttuhitta. Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle.

Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille.

252. Elettihin meillä ennen.

En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Elettihin meillä ennen, Asuttihin aikoinani, Kuultihin kalat kutevan, Lohen purstot loiskuttavan; Vaanpa nyt tätä nykyä Ei kuulu kuettajia, Pois on kaonneet kalatki, Lohen purstot loiskahtanna.

Illalla isäni kuoli, Aamulla talo hävisi, Jäini kun jäniksen poika Jäälle jääkellehtämähän; Parahiks' on paita pantu Lapselle isottomalle, Emon tietämättömälle, Varsin vanhemmattomalle.

En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Kunne luome luotu lapsi, Kunne aiottu ajame; Joutaisi joki'i sulata, Saisin verkkoni vesille-- Kyll' on verkkoni vesillä, Vaan on vierahan panema.

En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Ei ole niitun niittäjätä, Eikä pellon kyntäjätä. Muut niitti isoni niitun, Muut kynti isoni pellon, Mie kynnän kyläväliä, Ahoviertä astuvoitsen, Kangasviertä karhielen, Lehtoviertä lennättelen.

Niin minua niitutonta, Lasta pientä pellotonta; Kylvän ohrat Suomen maalle, Hernehet Hämehen maalle, Vehnät viskoan Wirohon, Kaurat Karjalan ahoille, Josta vilja virtoavi, Vilja vierahan kätehen.

253. Rahansa menettänyt.

Kävin kauppoa Wirossa, Katsoin tiellä kauppojani, Luin tiellä tenkojani, Rannalla rahasiani. Jäivät tielle tenkaseni, Rannalle rahani vieri; Annoin ainoat rahani, Heitin hentuet hopiat, Wiron piikojen pivohon, Narvan naisten kukkarohon.

254. Pahasti maannut.

Olin poika pikkarainen, Koko kolmonen kesoinen, Kahen vuoen vanhukkainen; Koin kerta kesässä maata, Senki saunassa saloa, Piilten pikkuhuonehessa, Pikkaraisen piian kanssa, Matalan Marin keralla. Mari itkien tupahan: "Voi minä piloinen piika, Mitk' on vaivat vatsassani, Ponnistus poveni alla!"

Vatsa kasvoi, vyö lyheni, Navan kohta korkenevi, Vei paha papille viestin; Tuo pakanan pallinaama Otti lehmän leikkilöistä, Kiskalti härän kisoista.

255. Neittä tavotteleva.

Niin minäi pieni poika, Kun on muutki suuremmaiset, Äiän leskiä lepytin, Tyyvyttelin tyttölöitä.

Kävin mie lehossa kerran, Löysin neitosen lehosta, Sinisilmän haavikosta, Mustakulman koivikosta, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan kätinehissä.

Mie tuota tapoamahan, Piika eestä juoksemahan; Piika juoksi pitkin suota, Minä juoksin poikki suota, Piika pitkin mättähälle, Minä pitkin piian päälle, Näpit sattui nännin päälle, Käet vatsalle valahti. Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi.

256. Pahasti öitsinyt.

Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.

Kun on kukko kerran lauloi, Iso istui kiukoalla, Emo laapoi lattialla, Panetteli poikoansa: "Taas on hurja huilamassa, Joka yöhyt öitsimissä; Tuuvin tuhmaisen pojasen, Tuuvin huorien hyväksi, Joka huoran huikutella, Joka kurvan kuihutella. Tytöt huorat huikuttavat, Joka kurva kuihuttavi, Mun poloisen poikoani; Saattelevat saunahansa, Viettelevät vierehensä, Liiaksi likistämähän."

257. Akat sanovat.

Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Syömäriksi, juomariksi Kylän kaiken koipuriksi.

Kun ma syömäri olisin; Söisin mä kylältä koiran, Kissan lapset kiukoalta, Kasin lapset karsinasta.

Kun ma juomari olisin; Joisin ma joka kapakan, Joka kannun kallistaisin, Putelitki pulputtaisin.

Kun ma koipuri olisin; Ei oisi kuuessa kylässä, Pitäjässä seitsemässä, Piikoa pitämätöntä, Akkoa ajamatonta, Leskeä likentämättä. Ajaisin joka akalla, Pitäisin jokahi piian, Joka naisen naurattaisin, Ja lesken likenteleisin.

258. Pahin omalla maalla.

Kävin Suomet, kävin Saaret, Kävin puolen Pohjanmaata, Sakaran Savon rajoa, Kahen puolen Karjaloa, Kaikki kaupungit katsellen, Turun linnat tunnustellen; Ei ollut pääni polkejaista, Aivoni alentajaista. Kun tulin omille maille, Yksi portto pääni polki, Toinen aivoni alenti, Kolmas rikkoi rinnukseni.

259. Koti toivoi kuolleheksi.

Kaikki saan kokea koito, Kaikki tuntea katala; Noit' en tulle tuntemahan Konstia kotoisen vaimon, Ehtoja oman emännän, Talon tyttären tapoja.

Koti minun toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maan myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Soisit mun kylänki naiset, Soisit naiset naapurini, Sorkkihin sotahevosten, Miesten vaino varpahisin, Sortuvan minun sotahan Alla vainon vaipuvani.

Vaan et suo sula Jumala, Et salli vakainen luoja, Poikoa ison poluilta, Lasta vanhemman la'ulta. Itse tieät suuri luoja, Arvoat jalo Jumala: Et silloin sikoa luonut, Kalttokorvoa kohannut, Kun loit miehen, loit luonnon, Loit onnen luomallisen.

260. Usiassa yötä ollut.

Moness' oon minäki maannut, Usiass' oon yötä ollut, Monen huoran huimenessa, Monen lautan lattialla, Monen porton polstarilla, Monen keukosen keralla.

Jopa vaan minua vasten. Vasten vaivaista minua, Huorat hurstia kutoivat, Lakanoita laittelivat, Saunassa savun seassa, Kylän kylpihuonehissa.

Jopa vaan minua vasten, Vasten vaivaista minua, Nuo huorat huhuelivat, Luoskut luikerrettelivat; Järäeli järven rannat, Vavahteli vaaran rinnat, Kun huorat huhuelivat, Luoskut luikerroittelivat.

261. Jo on maattu marjaseni.

Oioi, oioi onneani; Jo on maattu marjaseni, Jo levätty lintuseni! Tietäisinkö, ken makasi, Lempilintuni lepäsi; Sen pitäis matona maata, Kulkia kulon-alaisna, Käyä käärmehen jytyisnä, Sisiliskona sivata. Tietäisinkö, ken makasi, Lempilintuni lepäsi; Parempi hänen olisi, Kun olisi maassa maannut, Maassa mustina matoina, Kirjavina käärmehinä, Ilman maasta nousematta, Pystyhyn kykenemättä.

262. Anastettu armahani.

Enpä luullut luopuvani, Uskonut eroavani, Tuosta linkistä likasta, Kaunokaisesta kanasta, Punaisesta puolukasta, Maalatusta mansikasta, Jota vuotin vuotta kaksi, Kohta kolmisen keseä.

Tuli tuo vieras ventolainen, Kyyssyselkä kylkeläinen, Jok' otti minun omani, Ja anasti armahani, Maanitteli marjaseni, Vaapukkaiseni varasti.

263. Pois tulee pojalle lähtö.

Pois tulee pojalle lähtö, Pois pojan, ulos urohon, Tästä kylmästä kylästä, Katalasta Karjalasta, Kun ei anna naiset naia, Piiat leikkiä piteä, Muorit voita syöäkseni, Emännät sianlihoa.