Part 23

Useinpa leino leski, Usein minä utuinen, Yksin työlle työnteleme, Yksin ruoalle rupean, Yksin liitäme levolle, Käyn ukotta uutimehen. Vielä aikahan tulisin, Aikahan tulettelisin, Yksin työllä ollessani, Yksin käyessä vaille; Sepä vasta vaikiampi, Yksin lähteä levolle-- Ei kutana kumppalina, Kuka suuta suikkajaisi, Syyhyttelisi sivuja, Kupehia kutkuttaisi.

d) Muissa tiloissa.

211. Ilo ilmahan katosi.

Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen lakson, Joka kummun kukkuelin, Joka rannan rallattelin, Lehot leikkiä pitelin, Ilman lintujen iloksi, Rastahaisien ratoksi, Suosioksi sorsasien, Allien ajan kuluksi. Sillä voitin viisi vuotta, Vuotta kuutosen kulutin, Armahan isoni luona, Emon kannon kartanoilla, Veikkoni venon kokassa, Siskon marjapoimennilla. Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa.

Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Ajat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laksohin katosi.

Niin en nyt enempi laula, Enkä oikein osaja, Hopiatt' en ensinkänä, Vaskett' en vähäistäkänä; Laulajan laki palavi, Runon kulkku kuivettuvi, Vaan ei korvat kuulijoitten, Naurut ilman istujitten, Naurut naisten, mielet miesten, Arvelot kylän urosten.

Vielä laulaisin rahalta, Kullalta kukahtelisin, Hopialta huolisime, Varustaisime vas'elta; Enkä äijiä anoisi, Kovin paljo pakkoaisi: Alttinan kylän akoilta, Polttinan kylän pojilta, Neljä tenkoa tytöiltä, Ruplan ukko ruhtinoilta.

212. Laulu laiskana pitävvi.

Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula, paljo naura; Laulu laiskana pitävi, Virret työtä viivyttävi. Ei kolka kosijan kengät, Kirjakorjat kiiättele, Tytön työttömän tykönä, Lapsen laiskan kartanolla; Konnat kolkkavat pihalla, Pahat kalkki kartanolla, Vievät lapsen lauluiltansa, Viettelevät virsiltänsä, Iäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan, Miehen tuhmasen tulilla, Varattoman valkioilla.

Äiän mieki hullu huusin, Äiän raukka rallattelin; Ei ollut hullun kieltäjäistä, Ankaran asettajaista, Jok' oisi opettanunna, Sanonut sanan minulle: "Elä huua hullu tyttö, Elä mieletön melua; Saat sa hullun hurstillesi, Mielipuolen puolellesi, Joka itkettää ikäsi, Ajan kaiken kaihottavi."

213. Ei oo huolta neitosena.

Elkäte tytön typykät, Elkäte emosen lapset, Kovin konstia kysykö, Ja valitko valkiata; Konstill' on kova kulakka, Naastilla navakka ruoska, Käsi vahva valkialla, Käsi vahva, syän suuri-- Lihan syöpi, luun purevi, Veren uuelta vetävi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi.

Mitä te tytöt suretta, Mikä teiän neitosien, Jospa vielä viikommanki Kasvatta emon ko'issa?-- Ei oo huolta neitosena, Tyttönä pahoa mieltä; Äsken huolta hoivatahan, Pannahan pahoa mieltä, Kun on liina liitetähän, Lakki päähän laitetahan.

Mipä liina liitetähän, Sepä saaha'an sanoja; Mikä lakki laitetahan, Se pannaan pahoa mieltä; Housut huolella pitävi, Miehen vaattehet varulla, Paitaset pahoilla mielin, Sukat suurella suvulla.

214. Vanhan lahjat nuorelle.

Ei pitäisi neien nuoren Miestä vannoa valita-- Vilu käsi, jäinen jalka, Kylmät kylkensä molemmat; Ei älyä nuori neito Vanhan miehen miettehiä, Vanha ei se varsinkana Tunne nuoren tarpehia.

Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kaupunkikin. Osti sieltä rätsinäisen, Antoi nuorelle kätehen. Nuori sylki ja pakisi: "Voi sinua lemmon vanha, Harma'an havukan silmä, Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kaupunkihin, Osti sieltä sussunaisen, Antoi nuorelle kätehen. Nuori sylki ja pakisi: "Voi sinua lemmon vanha, Harma'an havukan silmä, Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kankahalle, Toi karahkan kankahalta, Alkoi nuorta peipotella. Nuori hyppi ja rukoili: "Voi mun kultakutriseni, Sinisilmä sirkkuseni, Minun armas ainoseni, Kukankarva kaunoseni!"

215. Vanhan eukon valitus.

Kuulin ennen eukon vanhan, Valittavan vanhan eukon, Pojastansa noin puhuvan, Lapsestansa laulelevan: "Niin minäi äiti raukka, Kun on muutki äiti raukat, Tuuvin lapsesta tukia, Vanhan päiväni varoa, Pyssykäistä pyörittelin, Jousikäistä jouvuttelin. Ei tullut emon tukia, Ei varoa vanhan päivän Tulipa tuska kantajalle, Vahvistui emolle vaiva, Tuli tukkani repijä, Kasvoi kallon kolkuttaja."

"Toivoin miestä lapsestani, Urosta ukon pojasta; Eipä miestä tullutkana, Urosta utaununna-- Tuli tuppelo sukuni, Epatto emän-alani; Tuli tuhmin kansahani, Laiskin lapsi joukkiohon; Tuli villi viinanjuoja, Raivo ostaja oluen."

"Josp' on söisi siivollansa, Joisi taitavan tavalla; Vaan on syöpi syrjillänsä, Juopi juomarin tavalla."

216. Mitäpä kylä kyselet.

Kylä kyllinki sanovi, Miero mieltä jatkoavi, Ihmiset imehtelevi, Ajan kaiken kalkuttavi, Sonnassa minun elävän, Kakaroissa kasvavani.

Vaan mitä kylä kyselet, Kuta miero kuikuttelet, Näistä pienistä pihoista, Kapehista karjateistä?-- Suokohon sula Jumala,

Antakohon armoluoja, Tätä sontaista pihoa, Kakaraista kaivotietä; Kyllin sontoa pihalle, Kakaroita kaivotielle, Kyllin sonnan säätäjätä, Kakaran karistajata, Näillä pienillä pihoilla, Kapehilla karjateillä!

Suokohon sula Jumala, Antakohon armoluoja, Oluessa tuopit olla, Maljat maiossa märätä; Jotta saisi saamatonki, Ottaisi olematonki; Jott' oisi antoa kylälle, Kyllin itsellä eleä!

217. Lempoko lennätti tänne.

Lempoko lennätti minua, Paha henki tänne painoi, Saattoi puolelta pokostan, Kantoi koista korkiasta, Korville Kostamuksen, Puolehen puropohjan, Vierehen ve'en mustan, Uroille umpilammin, Alliksi Akimaisen, Sorsaksi Sohjan poian! Parempi minun olisi Olla puolella pokostan, Marjana isoni mailla, Emon mailla mansikkana, Lapukassa lassa piennä Peipona kotipihoilla.

218. Rajan taaksi raapattihin.

Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu kotirikoille; Eikä Ouluhun otettu, Kuletettu Kuopiohon, Liperihin liikutettu, Saatettu Savon rajoille. Vietihin Wenäehelle, Rajan taaksi raapattihin, Joss' ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Itikoissa itkeväni, Paarmoissa parahtavani.

Oisin naitu naapurihin, Otettu omille maille, Kotihin koti näkyisi, Ison pelto ikkunoihin; Kuuluisi kukonki ääni, Oman pihan rikkasilta, Koiran haukunta kujilta, Käin kukunta kuusikolta.

219. Viety on maille vierahille.

Mikä lie minusta nähty, Mikä nähty, kuka kuultu, Kuka kumminki havattu, Kun ei naitu naapurihin Otettu omille maille, Oman pellon pientarelle; Lie'kö nähty äiä syövän, Äiä syövän, äiä juovan, Vai viikon viruneheni, Ei varahin nousevani?--

Jo olen johonki saatu, Ylen loitos luovutettu, Viety maille vierahille, Maille ouoille otettu, Ikävissä itkemähän, Kovin päivin kuolemahan. Paremp' ois omalla maalla Juoa vettä tuohisesta, Kun on maalla vierahalla Juoa tuopista olutta.

220. Emon kanaset.

Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle asetti, Seisotteli seipähälle; Tuli kokko, niin kohotti, Tuli haukka, niin hajotti, Tuli lempo, niin levitti, Yhen vei Wenäjän maalle, Toisen saatteli Savohon, Kolmannen kotihin heitti.

Jonka vei Wenäjän maalle, Se soassa surmattihin; Jonka saatteli Savohon, Sen Savossa tauti tappoi; Kolmannen kotirikoilla Tappavi ikuinen itku, Mielalat menettelevi, Kovat päivät kuolettavi.

221. Tullut muoto mustemmaksi.

Olinpa minäi ennen, Olin kun omenakukka, Olin marja maatessani, Lehti liikkuellessani, Istuessani ihana, Armas astuellessani; Moni katsoi muotohoni, Varteheni valkotteli. Nyt on muoto muunne saanut, Kasvo kaunis vanhentunut, Tullut muoto mustemmaksi, Kasvo kaiaksi ruvennut. Mure tuonut mustan muovon, Huoli kasvon kaientanna; Hoikk' on huoleva hevonen, Murehtiva vaimo musta.

222. Luulin käyväni käkenä.

Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivotin ikäni; Toisin tiesi suuri luoja, Toisin toivotti Jumala.

Käkesin käkenä käyä, Kukahella kukkuroilla, En käkenä käynytkänä, Kukahellut kukkuroilla; Toisin otteli osani, Toisin käv' käkeykseni, Toisin väänti väärä lykky, Toisin onni ohjaeli-- Väänti väärälle lykylle, Onnelle osattomalle. Täytyi ruupuhun ruveta, Käsin käyä tähteliille, Piti lenteä leholle, Havupuille haihatella.

En nyt tuota tuhma tunne, Äkki outonen älyä, Kunne luome luotu lapsi, Kunne kaivame katala, Tien kunka otan etehen, Juonen kunka juostakseni; Lähenkö revon rekehen, Vai lähen jänön jälille.

Jos lähen revon rekehen, Revoll' on reki matala; Kiskoisi joka kivonen, Joka kanto kaapaseisi.

Jos lähen jänön jälille, Koukkupolven polkumille; Jänö peittäisi jälensä, Koukkupolvi polkumensa.

En lähe jänön jälille, En rekehen repo raukan; Istun ilveksen rekehen, Ilves vie ison kotihin, Reen käymättä kivihin, Kantoloihin koskematta.

223. Jouvuin puulle pyörivälle.

Voi minä poloinen lapsi, Poloisella Pohjan maalla! Jo minä johonki jouvuin, Jouvuin puulle pyörivälle, Varvalle vapisevalle, Sain lehelle liekkuvalle.

Kunne puuhut pyörrähtävi, Sinne pyörrähän jälestä; Kunne varpa vaapahtavi Sinne vaapahan jälestä; Kunne lehti liekahtavi, Sinne liekahan jälestä.

Oisipa minuksi ollut, Ollut puita pyörimättä, Varpoja vapisematta, Lehtilöitä liekkumatta; Itse hullu hukkasime, Mieletön menettelime, Itse mie isosta luovuin, Itse äitistä erosin, Itse vierin veikoistani, Siirrime sisaristani, Sorsan suojille sioille, Allien asuntamaille, Sisareksi siikasille, Lohen poian puolisoksi. Siellä sorsa suojelevi, Tavi laitto laajelevi, Siika silmäni pesevi, Hauki pääni harjoavi, Ahven suuta anneksivi, Veen kalaset kauloavi.

Jopa vaan minun poloisen, Jo kohta poloisen lapsen, Sisar saapi siikasina, Veikko haukina vetävi, Emo appo ahvenina, Iso kaikkina kaloina.

224. Itken kurja kulkuani.

En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita maammoni murajan; Itken veikon valkamia, Siskon siltoja paheksin.

Tuota itken tuon ikäni, Kun olen kurja kulkusassa, Raukka rannan juoksennassa, Vaivainen vaeltamassa. Sain ma kurja kulkemahan, Raukka rannat kiertämähän, Vaivainen vaeltamahan; Jouvuin kylmähän kylähän, Rautaisehen rahva'asen-- Lapset raukan rannikolla, Keion mieron kierrännässä, Vaivaisen kylävarassa.

Tuulet kurjalla tupana, Saunana vesisatehet; Mont' on tuulta tuulevata, Monta saapoa saetta, Päälle lapsen armottoman, Vaattoman vaimon päälle, Näillä ouoilla ovilla, Kyläsillä kynnyksillä.

225. Kun oisin kuollut kuusiöisnä.

Syäntäni syytelevi, Päätäni pahoin panevi; Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan, Ikuisille vuotehille, Polvuisille pääaloille, Näiltä päiviltä pahoilta, Ilmoilta ilottomilta!

Kun en oisi kurja raukka Luotu tänne luonnankana, Näille päiville pahoille, Ilmoille ilottomille.-- Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Syntymättä, kasvamatta, Suureksi sukeumatta, Tämän ilman tuntematta, Näkemättä näätki päivät.

Eikä surma suorin tehnyt, Tauti oikein osannut, Kun ei tappanut minua, Kun mie liekuin kätkyessä, Karjuin eukon kainalossa.

Kun oisin kuollut kuusiöisnä, Katonut kaheksan-öisnä, En oisi paljoa pitänyt-- Pikkaraisen pientaretta, Kyynärän pyheä maata, Eroon itkua vähäsen, Ison ei väheäkänä.

Tahi kun karjassa kävelin, Lassa lammasten keralla, Kun oisi karhu kaatanunna, Susi surmannut minunki, Niinkun kaatoi lammaskarjan, Lehmät kaunoiset kaotti! Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Olla karhun kainalossa, Suussa juoksevan sutosen, Kun reessä repokypärän, Korjassa korian sulhon.

226. Minä pyy pesätön lintu.

Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun kesäinen päivän nousu, Aamu armas aurinkoinen. Niin on nyt minun eloni, Kun pimiä pilven ranta, Tahi laaka lammin ranta; On kun syksy-yö suruinen, Pimiä kun talven päivä.

Olin ennen kun olinki, Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka; Olin mansikka mäellä, Punapuola kankahalla, Koppelo eroon ko'issa, Tavi taaton kartanolla, Sirkkunen sisaren luona, Vesilintu veikon luona-- Missä nyt minun kotini, Kussa kurjan kartanoni?

Koti on koppelon pojilla, Kartano kylän kanoilla, Pesä pyillä pienoisilla; Minä koppelo koiton, Minä kana kartanoton, Minä pyy pesätön lintu. Korvess' on minun kotini; Kalliolla kartanoni, Maantiellä minun majani, Turpehessa muut tupani, Aian soppi on suojanani, Joka tuuli turvanani, Meren aallot armonani, Meren vaahet varjonani.

227. Sinnes nyt pihani pitkät.

Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton tanhuilla; Kävin kukkana kujilla, Kajavana kartanoilla.

Toisin nyt minun poloisen, Toisinpa tätä nykyä: Sinnes on pihani pitkät, Kunnes pitkät pilven rannat; Sinnes kaiat kaivotieni, Kunnes kaiat kaaren rannat; Sinnes laajat lattiani, Kunnes laajat lammin rannat; Sinnes oikein oveni, Kunnes oikein otavat.

228. Kului kultainen ikäni.

Kului kultainen ikäni Kului koiran kunnialla; Väsyi herttainen väkeni, Väsyi väärällä tavalla. Ei kulunut kutsuloissa, Ei väsynyt välttilöissä; Kului kuivissa sanoissa, Väsyi silmävääntelöissä, Hautui hammasten välissä, Kiehui kielikattilassa.

Monipa minulla onpi, Usia olettelevi, Virkkaja vihaisen äänen, Äänen tuiman tuikuttaja; Ei ole minulla monta, Tieä en raukka yhtäkänä, Sanan armon antajata, Suin sulin puhelijata, Kiukahalle käskijätä, Uunille uhittajata, Tuppurista tultuani, Satehesta saatuani, Kylmästä kyhättyäni-- Turkin helmat tuppurissa, Viitan helmat viehkurissa, Hallassa hamehen helmat.

229. Väki herttainen väheni.

Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla, Ison ikkunan aloilla, Kului kunniattomilla, Kylän kynnyspolkimilla, Meni mieron juoksennassa, Väheni kylävälillä, Valui vaivoissa pahoissa.

Kesät kontuja keräsin, Talvet väännin taikon vartta, Piti käyä piilosassa, Metsän korvessa kovassa; Pässit päätäni puneli, Oinas otsakierojani, Minun päätäni piloisen, Otsoani onnettoman.

230. Pah' oli orjana eleä.

Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika pappilassa; Pah' oli olla pappilassa, Kehno kellon soittajassa, Paljo pantihin olutta, Meille hiivat heitettihin.

Pah' oli olla orjuuessa, Ei parempi emantuuessa: Unta täynnä uunin korvat, Paljo pankolla makuuta, Ei emännän vuotehella, Talon vanhimman varalla.

231. Olut vieri kun vetehen.

Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten mielitietty; Moni katsoi muotoani, Vartaloa valvatteli. Kesät kengässä kepasin, Talvet saksan talluksessa, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kartanossa. Join ma kahvia kahesti, Kolmasti koin oluet; Saksa kullaksi saneli, Kanaksensa kauppamiehet, Pienet herrat hertaksensa, Sorsaksensa suuret herrat.

Tulin vanhaksi varahin, Epatoksi ennen muita; Nurin katsoi nurkkaherrat, Väärin katsoi väärttimiehet, Katsoi kaltoin vierahatki, Ei oikein omat isännät.

Olut vieri, kun vetehen, Kaatui kahvet, kun jokehen; Jo olen hyljätty hyvänen, Olen heikko heitettynä, Omin sormin soutamahan, Omin väin vetelemähän, Omin kengin kenkimähän, Syömähän omin lusikoin.

232. Ei nyt paista palmikkoni.

Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni, Kun veikon venehen kokka; Niin mun verkani vihotti, Kun isoni nurminiittu; Niin mun paisti palmikkoni, Kun kaunis kasarivaski; Niin mun huohti kaulahuivit, Kun on kullattu hopia, Tahi kukat kultalatvat, Keskellä kesäsyäntä; Helmukseni hempiämmät, Kaunihimmat karvaltansa, Kun on armas aamurusko, Kaunihimmat taivon kaarta, Sa'an karvan kantavata. Kenkäni käkenä kukkui, Kesälintuna lipasi, Käyessäni kirkkotietä, Toisten tyttöjen keralla.

Nyt on tullut aika toinen, Elo entinen kaonnut; Ei nyt keiku keträpuuni, Eikä verkani vihota, Paista ei palmikot isosti, Eikä huoha kaulahuivit, Helmukseni ei helota, Eikä kengät kukkuele.

233. Nyt on tullut turmiolle.

Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu veikon luona, Sirkkunen sisaren luona.

Kun ma läksin astumahan, Kirkkotietä teppomahan, Astuin allin askelilla, Taputin tavin jaloilla; Monen miehen mieli vieri, Monen sulhon suu muhahti, Tämän allin astuessa, Vesilinnun viertessäni.

Nyt on aika toisin tullut, Päivä tuhmempi tavannut; Olen tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi, Joka sammakon sanella, Joka hallin haukkuella, Joka korpin koikkuella, Mustan linnun muihkaella.

Vaan elä korppi koiku'kana, Elä muihka musta lintu! Et very minun verellä, Et liho minun lihalla; Se on vettä, mi on verta, Sepä luuta, mi lihoa.

234. Olin ennen otramaana.

Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi, Kehnon heinän kasvajaksi, Tulin nurmiturpeheksi, Sain sammalmättähäksi.

Olin ennen, kun olinki, Armahampi aikoinani, Olin kukka kuuskesoisna, Vilkka viisivuotisena; Kun ma istuin, maat ilotsi, Kun ma seisoin, seinät kuulti, Kun ma tanssin, taivas kiehui, Kun kävin, kämärät läikkyi.

Olin mansikka mäellä, Puolakukka kumparella, Maksoin markat maatessani, Tengat tietä käyessäni; Jos nyt en mitänä maksa, Maksa en maallista matoa, Toukan syömeä tomua, Riihen eellistä rikaista.

III. Poikien lauluja.

235. Jos ma lauluille las'eme.

Jos ma lauluille las'eme, Virrentöille työnteleme; Laulan ma meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kirstuloiksi, Meren kaislat kaupungiksi. Laulan neien kaupunkihin, Liitän linnani sisähän, Joka piioista pitävi, Neitosista niekuttavi. Se ei suostu sormuksihin, Mielly miehiin hyvihin; Ennenkun kosissa käynen, Itse käynen katsomassa.