Part 22

Tuuti lasta tuomariksi, Kiiku kirjan kantajaksi, Liiku linnan vanhimmaksi, Heilu herraksi hyväksi; Maakunnan kurittajaksi, Kaiken kansan kaitsijaksi, Läpi linnan liikkujaksi, Vaalastin vaeltajaksi; Supun suuren istujaksi, Pikarin pitelijäksi, Olutkannun kantajaksi, Tuopin tuojaksi tupahan; Vetäjäksi verkahousun, Saajaksi samettiliivin, Mustan kengän polkijaksi, Saappahan samoajaksi!

185. Pahenneet polvet.

Kolkkoa tätä kotoa, Kuka tään koan sisässä?-- Mie poloinen poikineni, Lintu laiha lapsineni.

Olipa minulla ennen, Oli kun muillaki emoilla; Polvet poikoa piellä, Käet lasta käännätellä-- Polvet paljoa paremmat, Käsivarret vantterammat.

186. Tytär syntyi, tyhjä syntyi.

Poika syntyi, polte syntyi, Polte syntyi, kaski kasvoi; Tytär syntyi, tyhjä syntyi, Tyhjä syntyi, kaiho kasvoi.

Ken se tuutii poikalasta, Sepä totta torjuttavi; Ken se tuutivi tytärtä, Se vaan tyhjeä tekevi. Äyri äijistä pojista, Yksi tyhjä tyttäristä, Jos kylälle naitakohon, Tahi koissa kasvakohon, Tahi tauti tappakohon, Surma suin lopettakohon.

187. Ei tukia tyttärestä.

Varsa on vaivaisen hevonen, Tytär lapsi tyhjän eukon. Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen; En tieä emo poloinen, Enkä kantaja katala, Tuikseniko tuuvittelen, Varoikseni vaapottelen, Vaiko tuuvin tuskikseni, Vaalin lasta vaivoikseni.

Noin ne ennen eukot tiesi, Muisti muinaiset eläjät: "Elköhön emo tytärtä, Elköhön sinä ikänä, Tuiksensa tuuvitelko, Varoiksensa vaapotelko; Ei tule emon tukia, Eikä vanhemman varoa-- Tuki mieron turmioille, Vara mieron vaahtisuille. Kielsi vanha Väinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Tytöstä emon tukia, Vanhan äitinsä varoa."

188. Kun tytär hyvä tulisi.

Emo tuuti tyttöänsä, Liekutteli lempiänsä, Toivoi tuuvitellessansa, Lauloi liekutellessansa: "Kun tytär hyvä tulisi; Kasvaisi emon kananen, Sitte nuorra naita'isi, Vihantana vietä'isi, Kylässä kyselemättä, Naapurissa lausumatta; Sitte ei kontit korkeneisi, Eikä laavat lankiaisi, Konttiselät kollehtisi, Väskyselät vällehtisi."

"Kun tytär paha tulevi, Tytär tuhma turmeltuvi; Eip' on nuorra naiakana, Vihantana vieä'känä, Vaan ne kontit korkenevat, Sekä laavat lankiavat Konttiselät kollehtivi, Väskyselät vällehtivi."

189. Mihin tuutinen tytärtä.

Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vakaistani vaapottelen; Vaan en tieä vaimo raukka, Tunne en kantaja katala, Mihin tuutinen tytärtä, Kuhun lasta liekuttanen, Minkä karjun kainalohon, Kunka rehvanan rekehen. Pitäisipä piikasien Kahen puolensa katsella, Ennen kihlan ottamista, Kauppahan rupeamista.

Pitäisipä piikasien; Pitäisipä poikienki, Yli päänsä ymmärrellä, Tulla ei tuhmasti tupahan, Käyä kättä iskemähän, Sormia sovittamahan.-- Kyll' on kihlan kantajoa, Talarin taritsijoa, Neien viejeä vihille, Kuortihin kulettajoa; Ei ole lapsen syöttäjeä, Ei emon elättäjeä.

Ellös vainen neito nuori, Ellös kasvaja kananen, Rengin reilihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiesten, Kestipoikien poluille, Joutilasten juoniloihin; Renki lyöpi reilistänsä, Kaupoistaan kasakka lyöpi; Poluiltansa kestipoika, Joutopoika juonistansa.

190. Huolet huovilla tupana.

Ei tieä emo tekijä, Kellen tuutivi tytärtä; Jos tuutii tuvalliselle, Vaativi varalliselle, Vai tuutii tuvattomalle, Vaalivi varattomalle, Purlakalle puoltuvaksi, Rampahan rakastuvaksi.

Ei tieä tytär kotoinen, Kasvaessahan kananen, Nostessahan neiti nuori, Mistä syöjä syntynevi, Kaluaja kasvanevi, Lihan syöjä, luun purija, Tukan tuulelle jakaja, Hapsien hajottelija.

Ellös vainen, tyttö parka, Huolta huoville pitäkö, Mieltä miekan kantajalle; Huolet huovilla tupana, Miekan ponnet porstuina, Saapukka salitupina, Ummiskengät kellarina, Ruoska suolaisna kaloina.

191. Miehellenkö vai manalle.

Noin tuo ennen eukko lauloi, Lauloi laajalla mäellä, Lauloi lasta liekuttaissa, Tuuvitellessa tytärtä: "Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Vaan en tunne tuuvittaissa, Tieä en telkytellessäni, Mihin tuutinen tytärtä, Kuhun lasta telkytellen, Kenen pieksiä pitelen, Kenen lyöä lyyräelen."

Ei tieä emo tytärtä, Tunne ei tuota tuhma raukka; Kenen on syöä synnyttänyt, Kenen on kantanut kaluta-- Miehellenkö, vai manalle, Sulhollenko, vai suelle; Miel' on neien miehelähän, Mieli toinen tuonelahan, Korkiastaki ko'ista, Kaunihista kartanosta.

192. Viel' on vuoro valvoa'ki.

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti onnea tytölle; Tule onni oppimahan, Sekä lykky löytämähän, Kirjavalla korjallasi, Ruskialla ruunallasi, Valkialla varsallasi, Tasakarva tammallasi, Orihilla olkisella, Herne'varrella hevolla!

Kun et tulle oppimahan; Susi syököhön hevosen, Tauti miehen tappakohon, Tuli korjan polttaköhon!

Tuuti, tuuti tyttöäni,-- Nukkumahan tyttöäni! Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki, Nuku nukkumis-ajalla, Väsy maata-vuorollasi; Viel' on aika valvoa'ki, Vuoro toinen valvoa'ki. Eipä anna mahti maata, Hyvä onni olla jouten, Kyty kun kinnasta kysyvi, Appi paitoa anovi, Apen lapset lahjuksia, Nato nauhoja hyviä.

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti tyyneksi tytärtä; Hyvä on tyttö tyynemmästä, Piika suusta pienemmästä. Elä'kä itke ilman syytä, Elä vaivoitta valita; Viel' on syyssä itkemistä, Vaivoissa valittamista, Ikävissä itkemistä, Huolissa kujertamista.

193. Tuuti sulhoa tytölle.

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä tyyntä tyttöäni, Tätä pientä piikoani, Matalaista marjoani, Monen lehmän lypsäjäksi, Yheksän heruttajaksi!

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti sulhoa tytölle; Tullos sulhanen tytölle, Mies kaunis, punainen poski, Matalainen, saapasjalka, Vereväinen, verkahousu!

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti Turkuhun tytärtä, Kauppamiehelle kanaksi Porvarille puolisoksi; Viimen vanhemman varaksi, Emonsa elättäjäksi!

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti lasta tuomarille, Kiiku kirjan kantajalle,-- Liiku herralle hyvälle, Kaiken kaupan katsojalle, Pokostan pohatimmalle, Saajalle satalukujen, Monen tuojalle tuhannen!

194. Minä vaan tuuvin tyttöäni.

Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä pientä piikoani; Tuuti tyyneksi tytärtä, Vakaiseksi neioistani! Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Tähen tyttären tämänki, Vasten lastani vakaista, Vitsa viiassa yletkö, Koivu korpinotkelmassa!

Minä vaan tuuvin piikoani, Kylän akka poikoansa;, Minun on piikani parempi, Toista mointa toimevampi, Kahta mointa kaunihimpi, Viittä kuutta virkiämpi. Kylän poika, kyykkäniska, Kyykkäniska, kynnyshäntä, Käypi kerran katsomassa, Kerran toisen tahtomassa, Tätä pientä piikoani, Matalaista marjoani-- Jos on pieni piikaseni, Matalainen marjaseni; Kyllä kengillä korotan, Kapiukoilla kaunistelen.

195. Rahat raskuen tulevat.

Tuuvin mie tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vaalin lastani vakaista.

Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Luokki tuominen tulevi, Aisa koivuinen ajavi.

Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Rahat raskuen tulevat, Tengat pienet piehtaroien, Killingit kipoa lyöen, Tolpat toistansa ajellen.

Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Tuoahan Turusta sormus, Kihlat toiset Torniosta, Riiasta hopiariksit, Sormus Suomessa valettu.

Vielä tätä neioistani, Tätä pienoista tytärtä, Ajetahan kirjokorjin, Souetaan veno-punasin, Porvarille puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi.

c) Miestään arvatessa.

196. Yks' on paha ei parane.

Äiän lassa lankielen, Piennä penkiltä putosin, Sit' en itkenyt isosti, Kovin viikon vieretellyt-- Ne pahat pian parani. Yks' on paha, ei parane: Kun ma vierin veikon luota, Lankesin emon elolta, Miehen tuhmasen tulille, Varattoman valkioille; Siitä nät ikäni itken, Ajan kaiken kaihoelen.

Eipä vainenki pitäisi, Eipä piikaista pitäisi, Tuvattoman tunnustella, Kartanottoman katsella, Suojattoman suositella, Lepytellä lehmättömän.

197. Puutuin tuohon pulluksehen.

Olisi tämä otettu Paikoille paremmillenki, Tämä muoto muuanne'ki, Tämä kasvo kaikin paikoin, Ilman tuotta turmiotta, Ilman ilkiriiviöttä.

Olisi minussa ollut Paremman talon miniä, Emäntä elollisenki, Rahan alku aitallisen. Olisi minussa ollut Paremmalle puolisolle, Verevämmän miehen verta, Turpiamman turkin täysi.

Oisin mie mokoman saanut Mäellenki mentyäni, Kannoille karattuani; Saanut hongista salolta, Kantoloista kaskimaalta, Löynnyt tieltä tervaskannon, Leppäpökkelön lehosta-- Suu kivestä, pää savesta, Silmät kuivista sysistä, Turpa tuuran taittumasta, Parta naavoista pahoista, Korvat koivun pahkuloista, Jalat koivun konkelosta, Varsi puista vaivaisista, Muu ruumis lahosta puusta.

198. Itse hullu hukkasime.

Olisi minussa ollut Pitemmillenki pihoille, Isommille ikkunoille, Laajemmille lattioille.

Olisi minussa ollut Piika pienehen talohon, Emäntä elollisehen, Tuki uutehen tupahan, Vara vastasalvettuhun.

Olisi minussa ollut Sukittaja suuremmanki, Paremmanki paiottaja; Puoliso pohatan miehen, Rikkahamman rinnallinen.

En sano isoni syyksi, En isoni, en emoni; Iso ei myönynnä minua, Eikä kaupannut emoni-- Itse hullu hukkasime, Mieletön menettelime; Itse tungime tulehen, Tieten tervan keitoksehen; Itse liitin liinahurstit, Laitin aivinalakanat; Itse vierehen venäyin, Käsivarrelle valauin. Katsoin suuta sulhoseni, Muotoa mukahiseni, Ajatusta ainoseni, Mieltä mielivaationi.

Voipa mieltä miekkoseni! Ajatusta ainoseni, Suuta suuren sulhoseni, Muotoa mukahiseni-- Varikselt' on varren saanut, Korpilta nenän kopannut, Muovon mustalta sialta, Suun kun syövältä suelta.

199. Pyyä sulhoa sulo11a.

Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elä vainen neito nuori, Elä kasvava kananen, Pyyä sulhoa sukilla, Miestä kirjokintahilla, Paioilla kylän parasta, Helmuksilla hempeintä; Pyyä sulhoa sulolla, Miestä mielisiivollasi, Tavoilla tasaista miestä, Ku'onnalla kunnollista!"

En minä piloinen piika, En kuullut emon sanoa, Pyysin sulhoa sukilla, Miestä kirjokintahilla, Paioilla kylän parasta, Helmuksilla hempeintä; Sain ma suuttoman sukilla, Kielettömän kintahilla, Paioilla kylän pahimman, Kylän herjan helmuksilla-- Sain miehen savilapion, Korpilta nokan korian, Perän pieneltä siviltä, Sääret rannan raukujalta.

200. Kosto kaunistelemisesta.

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi'in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta.

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kokosin tätä kokoa, Tätä vartta valmistelin, Näille ouoille oville, Veräjille vierahille.

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kannoin kaunihit hivukset Sian villojen sekahan, Sorahutin suorat sääret Sian säärien sivulle.

201. Kuka tiesi, kenpä luuli.

Kuka tiesi, kenpä luuli, Sokiahan suostuvani, Rampahan rakastuvani, Niinkun mie sokiaan suostuin, Sekä rampahan rakastuin? Nukuin untelon sivuhun, Miehen kainun kainalohon, Ku ei kutkuta kuvetta, Eikä kaiva kainaloita.

Luulin viinoin vietäväksi, Olosin otettavaksi; Vietihin vesipikarin, Vesikannun kaimottihin, Pirttiporsahan povehen, Karstamuksen kainalohon.

202. Viikon vuotin virkiäistä.

Noin minäki lassa lauloin: "Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti kovaosaista, Vesat viiassa yletkö, Ja pajut pahalla maalla, Koivut korpinotkelmoilla, Kankahaisilla karahkat!"

Kasvoin siitä suuremmaksi, Korkiammaksi kohosin, Vuotin viikon vihkiäistä, Kauan kaunista valitsin; Sain viimein vihaisen miehen, Lihan syöjän, luun purijan, Tukan tuulille jakajan, Hapsien hajottelijan.

Piti vitsan vieressänsä, Nahkaruoskan naulallansa, Karsitun karangon käässä, Käätyn kartun kainalossa, Jolla lyöä lykkäjävi, Kohti päätä kolkkajavi.

203. Tunnen sulhoni.

Tunnen mie hyvän tulosta, Astunnasta arvaelen-- Tukk' on tyyni tuulessaki, Hivus ei visko viimallaki. Tulosta pahanki tunnen, Astunnasta arvaelen-- Tukka tuiski tuulettaki, Hivus viskoi viimattaki.

Vielä tunnen muien sulhot, Muitterammat muien sulhot; Kun tulevat muorin luoksi, Muhotellen muorin luona; Kun tulevat naisen luoksi, Nauratellen naisen luona. Katso'pas minun katalan, Mun katalan kaunoistani, Ei tuo muorille muhota, Eikä naura naisen luona!

On kun karhu kaunoseni, Sulhoni suelle verta, Ikenet on irvellähän, Silmät kiljan kaljallahan. Nurin tungeksen tupahan, Väärin veäksen huonehesen, Väätty pihlaja pivossa, Käätty karttu kainalossa, Seiväs säätty olkapäällä, Karsittu karahka käässä-- Ei ketänä muuta vasten, Vasten vaivaista minua, Kohtipa kovaosaista Kohti koitopäivällistä.

204. Itken pois ihanat silmät.

Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re'essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella. Jo olen joutunut johonki, Kurja kunne'ki osannut, Vierelle viholliseni, Sanojani saapuville; Jo on minulla riivi rinnus, Riivi rinnuksen vetäjä, Jo on minulla konsti korja, Konsti korjan kanneltava.

Aina aikahan tulisin, Aikahan tulettelisin, Kun ei tuojani toruisi, Saajani pahoin sanoisi, Vetäjäni vierastuisi. Vaan kun tuojan toruvi, Saajani pahoin sanovi, Vetäjäni vierastuvi, Siit' itken iäni kaiken, Ja kaiken elinajani. Itken pois ihanat silmät, Vieretän verevän kasvon, Puotan poskeni punaiset, Kasvon kaunihin kaotan. Itken kujat kuurullani, Läävät länkämäisilläni, Itken saavit, itken saunat, Itken salvomet saloa. Jo tuosta joki tulevi, Meri selvä selkiävi, Itkemistäni vesistä, Läpi pääni laskemista, Läpi kulman kulkemista, Poskilta putoamista. Kylpisi kyläni naiset, Sekä naiset naapurini, Kolmasti kotini naiset, Kylpisin minä itseki, Sekä valta vanhempani, Sekä saamani emoni, Itkemilläni vesillä, Läpi pääni laskemilla, Läpi kulman kulkemilla, Poskilta putoamilla.

205. Miesi minulle annettihin.

Tuota toivoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kasvinaian, Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista; Ei iso suannutkana, Eikä äitini luvannut Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista.

Miesi minulle annettihin, Uros uusi laivattihin; Miehen mitta, miehen varsi, Ei ole miehen mieltä päässä Miel' on viety,--pää jätetty, Aivot otsasta otettu.

206. Sain minä savisen saksan.

Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle!

Oisipa minuksi ollut Paikkoja parempiaki, Puita pyörimättömiä, Varpuja varallisia; Vaan ma hullu hukkasime, Mielimennyt mättäsime, Tieten tervan keittimehen, Silmin valkian sisähän. Luulin saksan saaneheni, Pajarin valinneheni;

Sain minä savisen saksan, Pahanpäiväisen pajarin-- Multatakka myötävänä, Savitakka saatavana, Kukon kullat kukkarossa, Taskussa kanan hopiat. Sain ma untelon urohon, Miehen tuulenmielellisen, Vielä villin viinanjuojan, Hurjan ostajan oluen;

Kun tuon kaupalle lähetän, Kaikki juopi kaupukseni-- Saan saapi, tuhannen viepi, Vielä velkoa tekevi, Alttinoin kylän akoille, Polttinoin kylän pojille. Kun tulevi kaupoiltahan, Tuo ei tenkoa tinaista; Tuopi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä, Jolla tukkani repivi, Hapseni hajottelevi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi.

207. Jo johonki saatettu.

Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa emoni, Varotusta vanhempani.

Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Ellös vainon neito nuori, Ellös kasvava kanarva, Hurjan hurstille ruvetko, Lakanoille juomalallin, Oksentajan olkiloille, Tuville tupakanjuojan! Usein humalahurjan, Useimmin viinavillin, Kopra tukkihin tulevi, Hapsihin hahattelevi; Usein humalahurjan, Useimmin viinavillin, Oksennus olille jääpi, Vaahti vaipalle valuvi, Korjata vihaisen vaimon, Sekä tyynen työnnytellä."

Mikä kuitenki minulta, Kuka kurjalta tytöltä, Mikä otti mielen multa, Kuka haikian hajotti, Mukomalta mielevältä, Kylän kaiken viisahalta; Kun menin miehelle pahalle, Viinarattihin rakastuin, Laskin hurjan hurstilleni, Viinavillin viereheni; Otin yöksi vuotehelle, Laskin kyynysvarrelleni, Kuusen oksalta kuvetta, Käsivartta karrukselta.

208. Tein kaupan kallallisen.

Olisi minun pitännä, Piteä pitempi mieli, Vielä vuosi, vielä toinen, Vielä vuotta viisi, kuusi, Kaiketi kaheksan vuotta, Ympäri yheksän vuotta,

Kahen puoleni katsella, Yli pääni ymmärrellä, Ei tehä katuva kauppa, Ikuhinen itkettävä

Tein kaupan kallallisen, Syrjällisen synnyttelin; Otin hurjalta hopiat, Kullat mieron kulkijalta, Tengat tien kävelijältä, Rahat rannan juoksijalta. Nukuin nurjuksen nutulle, Väsyin värjyn vuotehelle, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vaattehille; Hullu lyöpi hurstiltansa, Viinavilli vierestänsä, Poies potki uutimesta, Ulos sängystä uhitti.

209. Hyv' on olla hympyrällä.

Minä jauhan vanha vaimo, Home'korva houhattelen; Ei mulle miniä jauha, Pojan nainen pyörittele.

Eikä jauha Jaakkoseni, Uros lynkä lykkiele, Väännättele vääräsääri, Hympyräiseni hykerrä; Itse jauhan Jaakolleni, Väännän vääräsäärelleni, Lykkielen lyngälleni, Hympyrälleni hykerrän.

Hyv' on olla hympyrällä, Kaunis kampurajalalla-- Hympyrä hyvällä syötti, Kampura veen kaloilla; Pyhät syötti pyynlihoilla, Aret ampulintusilla. Pyhä ei kiellä pyytämästä, Sapatti samoamasta; Aina antoi armoluoja, Lupasi hyvä Jumala, Pyhänäki pyytäjälle, Arkena anelijalle.

Hyv' on olla hympyrällä, Lysti lyngällä eleä-- Kyllä lynkä linnun saapi, Kampura kalan vetävi; Ei sitä sotahan vieä, Ei tahota tappeluhun.

210. Minun lauloa pitäisi.

Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa pitäisi, Reiän olla laulamatta. Reiän on kultansa kotona, Turvansa tutuilla mailla; Minun on kulta kulkehella, Minun turva tuul'ajolla, Leivänsaaja lentehessä, Kyntäjä kylän kululla, Rannalla rahan hakija, Kapelulla karhitsija.

Eipä kuulu kullaistani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan asuvan, Veräjillä veistelevän, Pilkkovan pihalla puita, Koan eessä kolkkoavan; Sill' on illoilla ikävä, Äsken yöllä äitelämpi, Aamusilla aatkelampi, Havatessa haikiampi.

Useinpa leinon lesken, Usein minun utuisen, Puolet pään-alaisiani, Toinen puoli vuoettani, Kirppujen kisattavana, Lutikkojen maattavana. Useinpa leinon lesken, Usein minun utuisen, Keskiöisissä unissa, Kopra tyhjeä kokovi, Käsi vaalivi valetta, Kupehelta kummaltaki.