Part 21

Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella-- Ei osannut istutella. Istutti ihanan taimen Ilkiöille istumille; Pani paikoille pahoille, Koivun juurille koville, Iäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan, Joka viikko vieremähän, Muut ajat murehtimahan.

Ei ole ilta, kun en itke, Eikä yö, kun en valita, Se ei viikko, kun en viere, Se ei kuu, kun en kujerra. Illat itken ikkunoissa, Aamut aitan portahilla, Puolet päivät porstuissa, Keskipäivät kellarissa, Viikkauet veräjän suilla, Kuukauet kujan perillä. Mit' en itkeä ilenne, Kut' en voine voivotella, Itkeä inehmisissä; Itken saunassa saloa, Yliset kulasvesille, Saunanlauat lainehille.

163. Myötihin mä miehelähän.

Niin' minä kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikä suotu survomahan, Ei tahottu tappamahan. Orjat survoi, orjat jauhoi, Rengit riskit riihen tappoi; Minä luhissa makasin, Luhissa lukon takana, Alla viien villavaipan, Päällä kuuen korvatyynyn. Menin aittahan mäelle, Särin siellä vehnäleivät, Sivalsin sianlihoja, Viileskelin voimuruja.

Naitihin minä talolle, Myötihin mä miehelähän; Sain minä kovan anopin, Alkoi kohta koiskaella: "Kun tahot talossa olla, Asua anopin luona, Pane turkan myöhän maata, Nouse vaivaisen varahin, Illoin portit sulkemahan, Aamusin avajamahan; Käännä saavit syrjillensä, Kumo kiulut korvillensa; Lennättele lehmän heinät, Heinät lehmän kantanehen, Katkase karitsan korsi, Anna vaivaisen vasikan!"

Yön talossa oltuani, Yhen yön levättyäni, Aamulla ani varahin, Se paha anoppimuori Pani karpion käelle, Riihipannin riuskahutti-- Pani minua jauhamahan, Sai minua survomahan, Vaati vettä kantamahan, Tahtoi riihtä tappamahan; Tuli itse katsomahan, Pitkä pihlaja pivossa, Halko haapa kainalossa. Kirosi kovin kahesti, Kukutteli kolmannesta: "Miss' olet piru pietty, Kussa kalso kasvatettu? Piiloss' on paha pietty, Kannon alla kasvatettu." Löi sitte häristämättä, Pieksi pihlajakepillä, Hakkasi kotahalolla.

164. Sain kerran kesässä maata.

Kun oisi yö kesänpituinen, Päivä petkelen pituinen, Saisin maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä! Vaan ei tuota kaikki toivo, Ei anoppi ensitikänä; Tuota toivoi suuri appi, Tuota ankara anoppi, Kun oisi päivä päätä vailla, Yöt' ei kertana kesässä.

Niin minä miniä raukka Sain kerran kesässä maata, Senki saunassa saloa Piilten pikku pirttisessä. Viel' en ollut unta saanut Sen kovemmin silmilleni, Kun jo kuulin kumman kulkun, Anopin ylösajannan; Kun torui tuhmista tulista, Vaivaisista valkioista, Piti kuusta kummat saarnat, Otavasta ouot huolet, Kummemmat kukon sanoista, Linnun laajan laulannasta.

Kyllä kuulin mieki kurja Sen pahan kukon parunnan, Vaan en voiuut vielä nosta, Enkä haikennut havata; Uni petti, vuoe voitti, Petti pehmyt päänalainen, Nuori sulhonen nukutti, Käsivarsin vaivutteli.

165. Kauan maata annettu.

En minä isoa kiitä, En kovin emoakana-- Lassa laiskaksi opetti, Piennä penkin istujaksi, Nuorena makoajaksi; Lyönyt ei virkuksi vitsalla, Nopiaksi nuoran päällä, Rapsiaksi raipan päällä. Sitte tunki turnukselle, Työnti miehelle tylylle, Pani paikkakukkarolle, Rajakengälle rakenti.

Vieras vaimo, viekas vaimo, Vaimo viekas ja vihainen, Antoi viikon maatakseni, Kauan kaihotellakseni, Sai tuosta sanoaksensa, Kohta koiskaellaksensa: "Viikon makasit viraton, Kauan laiska kaikottelit, Viikon istuit vyö käessä, Kauan kalsut kainalossa; Saapi nyt sopet makuuta, Saapi unta uunin korvat, Saunan lauat lappiata, Penkki paksua pereä."

166. Toinen toistansa parempi.

Ankara anoppi mulla, Appi vielä ankarampi, Sulhonen sitäi parempi: Kylin söi, selin makasi, Poies potki vierestänsä, Ajoi alta peittehensä, Ulos sängystä uhitti; Antoi kyllin kyynäspäätä, Viljalta vihaista kättä, Paljo paksuja pajuja, Mursunluista ruoskan vartta.

167. Pitäminen päätynyttä.

Piteä minun pitävi, Piteä piloisen piian, Mi on päätynyt minulle, Ku on käynynnä kätehen; Pitäminen päätynyttä, Saatua syleleminen. Enkä appia surisi, En kovin anoppiani, Vaikk' ois karhu kartanolla, Elikkä susi supussa; Aina aikahan tulisin, Aikahan tuletteleisin, Kun oisi miesi mielehinen Sulhoni sulosanainen-- Kun sulho hyvin pitäisi, Aina illoilla kysyisi: "Missä vierit minun vereni, Hyllysit hyvä lihani, Jäseneni järkähtelit?" Tahi kun aamuilla sanoisi: "Minne liikut lintuseni, Siirryt sinisorsaseni, Matelehat marjaseni, Vaapukkaiseni vaellat?"

168. Ei tunne tehä tuvaista.

Voi armas anoppiseni, Kun tuuvit pojan mokoman, Vaalit vaivaisen urohon! Tuntevi tupakan purra, Viinan juoa vingotella, Piipun suussansa piteä, Ei tunne tehä tuvaista, Sääliä ei sammalhuonehutta; Tupa on kuuella tuella, Seitsemällä seipähällä, Kaheksalla kankimella, Pöyällä pököttileipä, Olkitamppu taikinassa.

169. Survo nyt itse suuri muori.

Niin minä miniä raukka, Kun muutki miniä raukat, Olin pyyhyt pyyttäessä, Kana kaupateltaessa, Neito nuori naitaessa, Kulta kuihuteltaessa, Mesimarja maanittaissa, Omena otettaessa-- Portto pois ajettaessa, Luisku luovuteltaessa.

Tuolla toivoin kunniata, Tulen tuomalla tupahan, Pään päretten poimennalla, Pieksin otsani ovehen, Pääni pihtipuolisehen; Ovensuuss' on ouot silmät, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset,-- Tuli suusta tuikahuvi, Ilkiän isännän suusta, Kekälehet kielen alta, Alta kielen armottoman.

Suotta survoin suuret jauhot, Kiusan karkiat karistin, Syöä ankaran anopin, Tulikulkun kuiskaella, Päässä pitkän pintapöyän, Kultalaiasta kupista; Itse mie miniä raukka Syön tahasta taikinoa, Apan jauhoja kiveltä, Liesipankko pöytänäni Kapusta lusikkanani, Kattila kupin siassa.

Survo nyt itse suuri muori, Ja jauha jalo emäntä, Kun sa pojan pois porotit, Hylkäsit hyvän miniän!

Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Kantoi suolta sammalia, Noita leipoi leiväksensä; Vesikappanen käessä, Tuota ryyppi ryypyiksensä.

Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Joi pytystä pyllötteli, Ämpäristä ällötteli, Suolakopsahan koputti, Katsoi kaalin tähtehille.

Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Kesät kontuja keräsi, Talvet väänti taikon vartta, Niinkuin muinenki kasakka, Eli parka palkkalainen.

Sini söi kaloja kalki, Sini koito kuorehia, Kuni notkui nuottapuissa, Keikkui keskellä venettä; Ei saanut sitä kaloa Anoppinsa antamasta, Joka päiväksi pätisi, Kerraksensa kelpoaisi.

170. Miniän syntymäkoti.

Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä.

Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan-- Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.

Läksin kurja kutsumatta, Tytär outo oppimatta, Apelta anoin hevosta, Anopelta tuomisia, Kysyin korjoa ky'yltä, Omaltani ohjaksia; Appi aisalla tavotti, Anoppeni aiaksella, Kyty kyntörahkehella, Oma ohjaksen perillä.

Enmä tuotana totellut, Panin reiteni re'eksi, Varpahani valjahiksi, Kannat kaploiksi asetin, Selkäni sepäpajuksi, Olkapään ohjaksiksi; Vierin veikon pellon päähän, Veikon koirat haukkumahan: "Ei täällä sinun kotisi, Tääll' ei synnyntäsiasi."

Enmä tuotana totellut, Vierin veikkoni pihaan, Veikon lapset vastahani: "Mitä toit täti tuomisia?"

"Toin ma tänne tuomisia, Paljo pantuja eväitä: Apen aisan taittumia, Anoppeni aiaksia, Ky'yn kyntörahkehia, Oman ohjaksen periä."

Tuosta tungime tupahan, Kaivome katoksen alle, Veikon nainen naljasilmä Ei tule likistämähän, Käy ei kättä antamahan; Veikkoni toki tulevi, Tunsi veikko siskoksensa, Kävi kättä antamahan.

Virkkoi veikko naisellensa, Kuikutteli kullallensa: "Laitakkas siskolle juoa, Tuo olutta siskolleni!" Veikon nainen naljasilmä Vastoavi veikolleni: "Hiiva on alla, vaahti päällä, Hiivan alla hiililöitä, Vaalien alla vaarnikkaita; Saata ei tuoa siskollesi."

Virkkoi veikko naisellensa, Kuikutteli kullallensa: "Laita syöä siskolleni, Tee siskolle talkkunoa!" Veikon nainen naljasilmä Vastoavi veikolleni: "Vesi on jäässä, jauhot kylmät, Sitä kylmempi tekijä; Ei synny siskolle syöä, Taia ei saaha talkkunoa."

Virkkoi veikko naisellensa, Kuikutteli kullallensa: "Puhkase muna patahan, Kaaha maito kattilahan!" Veikon nainen naljasilmä Vastoavi veikolleni: "Arinass' on paasi paksu, Liesi kylmistä kivistä; Paista ei muna pa'asta, Eikä maito kattilasta."

Veikon lapset lattialla, Lausui lapset lattialta: "Jo tuli tätimme tänne; Tuoa ei Wille juoa, Eikä tehä talkkunoa, Keitetä kananmunia." Veikon nainen nalkkisihnä Lappajavi lasta päähän: "Ei se oo sinun tätisi, Ei sinun isosi sisko; Se ompi munien murha, Kaivaja kananpesien; Se on lehmien levitys, Sekä laakka lampahien."

Emo vanha kiukoalta Tuopa tuohon vastoavi: "Ei se oo munien murha, Kaivaja kananpesien, Ei se oo lehmien levitys, Eikä laakka lampahien; Haukka on kanojen kaihe, Harakka munien murha, Susi surma lampahien, Karhu lehmien levitys."

171. Suuri kiitos sulholleni.

Suuri kiitos sulholleni, Päänkumarrus kullalleni, Joka mun otti orjuuesta, Päästi palkan piikuuesta, Koppasi korennan päästä, Rahvoi rannan juoksennasta, Kihlasi kylän kivestä, Riihivartasta valitsi.

Enkä moiti muoriani, Aleksi anoppiani, Joka toi pojan mokoman, Vaali valkian urohon, Mokomalle neitoselle. Aina mie piloinen piika Kiinitin kylän kiveä, Kylän vuorta vierittelin, Kylän keträsin keriä, Kylän väännin värttinöitä, Kylän paitoja parannin-- Omat paitani paheni.

Aina minulle annettihin Riihestä rivein riusa, Saunasta jykein loukku, Rannalta ravein karttu, Suurin taikko tanhuasta. Se minulle syöäkseni: Luut lihoista, päät kaloista, Siitalot sianlihoista, Kuoret leivistä kovista, Murut muista suuruksista.

Ei uskottu uupuvani, Ei varattu vaipuvani; Jos ma uhkin uuvuksissa, Väsyksissä väännättelin. Uupuivatpa uhkiammat, Väkevämmätki väsyivät, Saati mie vähäväkinen, Lapsi pieni pikkarainen; Välehen vähä väsyvi, Pian uupui pikkarainen.-- Jo minäi silloin uuvuin, Kun ne uupuivat urohot; Jo minäi silloin vaivuin, Kun vaipui hevosen varsat.

b) Lasta tuuvittaissa.

172. Minä laulan lapsen virttä.

Minä laulan lapselleni, Kieltä pieksän pienelleni-- Pieksän kieltä penningittä, Suuta kullatta kulutan. Minä laulan lapsen virttä, Panen paimosen sanoja, Joita ennen eukko neuoi, Oma vanhempi opetti, Kätkyessä käätessäni, Liekussa levätessäni, Korkian ison ko'issa, Kaunosessa kartanossa.

173. Kiitä huomenna hevoista.

Minä tuuvin tuttuani, Liekuttelen lintuani, Kasvattelen kaunoistani, Ihanaistani imetän. En tieä imettelijä, En katala kasvattaja, Mitä miksiki imetän, Kuta kuksi kostuttelen; Imettelenkö iloksi, Vai imetän itkukseni, Vaalin lasta vaivoikseni, Tuuvittelen tuskikseni, Huolikseni huiskuttelen, Kaihokseni kasvattelen.

Noin ne ennen eukot lauloi, Muorit muinaiset saneli: "Kiitä huomenna hevoista, Partasuuna poikoasi, Tyttölasta miehelässä, Itseäs iän lopulla!"-- Usein utuinen äiti, Lapsen kantaja katala, Rinnan suuhun rientelevi, Nännin suuhun survoavi; Ei taia tajua panna, Eikä miehuutta lisätä-- Mielt' ei panna puntarilla, Kaata ei kauhalla älyä.

174. Laulan lasta nukkumahan.

Tuuti lasta, tuuti pientä, Tuuti lasta nukkumahan! Laulan lasta nukkumahan, Uuvutan unen rekehen; Käy unonen kätkemähän, Poik' unosen ottamahan, Kultaisehen korjahasi, Hopiaisehen rekehen!

Sitte saatua rekehen, Kopattua korjahasi, Ajele tinaista tietä, Vaskitannerta tasaista; Vieös tuonne vienoistani, Kuletellos kullaistani, Harjulle hopiavuoren, Kultavuoren kukkulalle, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon, Kussa käet kullan kukkui, Lauleli hopialinnut.

175. Käy unonen kätkyehen.

Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti, Nuku nurmilintuseni, Väsy västäräkkiseni; Nuku, kun minä nukutan, Väsy, kun minä väsytän!

Vaan eipä minussa liene Lapseni nukuttajata, Ei taia emo poloinen Saaha lasta nukkumahan. Äiä on emolla huolta, Paljo pantua muretta; Uni ei tule usein Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan.

Kun se ei emo poloinen Saane lasta nukkumahan, Nukuta Jumala lasta, Makauta Maariainen; Saisin itseki levätä, Lapsen orja olla jouten.

Uni jo ulkoa kysyvi, Unen poika porstuasta, Lausuvi lasin takoa, Alta ikkunan anovi: "Onkos lasta kätkyessä, Pientä peitetten sisässä?" Tule tuutuhun unonen, Käy unonen kätkyehen, Lapsen pienen peittehisin, Vakaisen vaattehisin; Anna maata lapsen pienen, Levätä vähäväkisen-- Anna maata maan unia, Maan unia, puun unia, Maarian makiita unta, Pyhän pohratsan lepoa!

176. Unta täällä tarvitahan.

Sotka souti poikinensa, Tavi laaji lapsinensa, Souti alli akkoinensa, Peiponen perehinensä; Souteli joka solukan, Joka lahen laikutteli. Tuli souten Suomen maalle, Melan luoen luotehesen, Airon iskein itähän, Kokan kääten Karjalahan.

Sotkall' on sininen siipi, Anna sotka siipeäsi, Millä lennän löyhäytän, Yheksän meren ylitse; Lennän unta ottamahan, Nukutinta noutamahan, Ukon uuen lippahasta, Akan vanhan vakkasesta-- Unta täällä tarvitahan, Nukutinta nuurutahan, Unta tälle lapselleni, Nukutinta lemmelleni.

177. Anna maata Maariainen.

Tuuvitan tuhoista lasta, Tätä lasta liekuttelen, Suen suuhun syntynyttä, Talvella tapahtunutta.

Anna onni, suo Jumala, Laita lapselle osoa, Syötelläni nälkähistä, Viluhista lämmitellä; Anna maata Maariainen, Kiesus leppein levätä, Niinkuin Maaria makasit, Kiesus leppein lepäsit!

Kiesuski kehossa kiikkui, Kaikkivaltias vaussa, Kapalohon käärittynä, Seimehen sovitettuna, Sinne lassa laskettuna, Pienosena pistettynä.

178. Tuuti lasta tuonelahan.

Tuuti, tuuti tummaistani, Tummaisessa tuutusessa, Tummaisella tuutijalla, Tummaisen tuvan sisässä! Tuuti lasta tuonelahan, Lasta lautojen sylihin, Alla nurmen nukkumahan, Maan alla makoamahan; Tuonen lasten laulatella, Manan neitojen piellä! Tuonen tuutunen parempi, Manan kätkyt kaunosampi, Etevämmät Tuonen eukot, Paremmat Manan miniät, Tupa suuri Tuonelassa, Manalla majat avarat.

179. Äsken poika poik' olisi.

Tuuvin, tuuvin poikoani, Vaapotan vaka'istani, Tuikseni tuulisäällä, Varakseni vastasäällä.

Tuuti, tunti poiaistani, Tuuti miestä poiastani, Kyntäjätä, kylväjätä, Siemenen sirottajata, Varsan viejeä vaolle, Mustan ruunan mullokselle!

Tuuti, tuuti poiaistani, Tuuti turvoa pojasta!-- Äsken poika poik' olisi, Kun leivän lehosta toisi, Kannikan katajikolta, Punakuoren kuusikosta, Vesakosta vehnäleivän, Isoselle syöttämästä, Emolle imettämästä.

Tuuti, tuuti poiaistani, Tuuti turvoa pojasta!-- Äsken poika poik' olisi, Kun uuen tuvan tekisi, Uuen saunan salpoaisi, Kynnyksen tuvan etehen, Unen uksen kynnykselle.

Tuuti, tuuti poiaistani, Tunti turvoa pojasta!-- Äsken poika poik' olisi, Kun mulle miniän toisi, Veen kantajan vetäisi, Saisi saunan lämmittäjän, Vastan hautojan hakisi, Kuontalon koputtelijan.

180. Vara muunne valmennunna.

Emo tuuti poikoansa, Toivoi tuuvitellessansa: "Kun tuosta tuki tulisi, Vara suuri valmeneisi, Toisi tuo emolle leivän, Kakun kannon juuren alta, Kohokuoren koivukosta, Kakkaran kanarvikosta!"

Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna, Äsken kolmanna kesänä, Tuki on tullut toisa'alle, Vara muunne valmennunna; Saatu on surman suupalaksi, Kovan onnen otteloksi, Orjaksi osalliselle, Rahakkaalle raatajaksi; Vai on sattunut sotahan, Tapahtunut tappelohon, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan.

181. Ei tule emon tukia.

Emo tuuti poikoansa, Lauloi tuuvitellessansa: "Kunpa tuo poloinen poika Varakseni vahvistuisi, Nousisi nokitulilta, Havuisilta vuotehilta; Havut päänsä harjoaisi, Varvut vartalon sukisi!"

Vaan ellös emo poloinen, Lasta pientä kätkyessä, Tuiksesi tuuvitelko, Varaksesi vaapotelko; Ei tule emon tukia, Eikä vanhemman varoa. Jo ennen emo Manalla Pojan tuoja Tuonelassa; Jää poika emottomaksi, Lapsi orvoksi osasi.

Elköhön emoton poika, Elköhön sinä ikänä, Pyhänä kosihin menkö, Alla juhlan juoksennelko; Pyhänä pahatki piiat Palttinaisihin panevat, Tinavöihin vyöttelevät, Kautokenkihin kapivat. Katsokoon kas'elta neittä, Nokitieltä noutakohon, Neittä kaskikantoloista, Riihivartasta tytärtä!

Elköhön emoton poika, Elköhön sinä ikänä, Huoran hurstille ruvetko, Lakanoille mieron lautan. Huorat hurstia kutovat, Lakanoita laittelevat, Maata poikani poloisen.-- Huoli et huoran hurstiloista, Lakanoista mieron lautan; Ennen maannet maata vasten, Ollet ilman olkiloilla, Parempi yksin öitä olla, Kun kahen pahan keralla, Viien, kuuen kunnottoman.

182. Tulipa tukan repijä.

Hyv' on poikanen tehessä, Kaunis kasvateltaessa, Saahessa ylen soria, Kapaloiessa koria; Vaan en tieä mie emonen, Enkä kantaja katala, Mikä tullevi tehystä, Kannetusta kasvanevi, Jos tuli suvulle surma, Kasvoi herja heimokunnan. Jo moni mokoma eukko, Moni kantaja katala, Vuotti tuutusta tukia, Kätkyestä käskyläistä, Vaan tuli toruja poika, Sai poika pahantapainen; Tuli tukkien repijä, Hapsien hajottelija.

Pitäisi pojan poloisen Piteä pitempi mieli Eikä eukolle torua, Vanhemmalle vastaella.-- Kun poika polut näkisi, Lapsi synnyntäsiansa, Ei tuo eukolle toruisi, Vanhemmalle vastoaisi; Itse tottelis' emoa, Varajaisi vanhempata.

183. Tuuti, tuuti poikalasta.

Tuuti, tuuti tyttölasta, Sen parempi poikalasta; Poikanen miniän tuopi, Ve'enkantajan vetävi, Saapi saunanlämmittäjän, Vastanhautojan hakevi: Mee isäntä kylpemähän, Mee emäntä kylpemähän Korenta koan perässä, Saavi saunan porstuassa, Kappa kaivon kannen päällä, Vastat vanhalla luhilla.

184. Tuuti, tuuti poiuttani.

Tuuti, tuuti poiuttani, Poiuttani pienuttani, Lastani ihanuttani, Kantamaista kaunuttani!