Part 20

Elä sie kivi kitaja, Elä vuori väikerrehä. Minun vienon vierittäissä, Huonon horjutellessani; Kuitenki kivi sinulle Vara uusi vahvenevi. Kohta kuolen kurja lapsi, Katoan tytär katala, Saat sa jauhajan jalomman, Verevämmän vierettäjän.

134. Ellös vuori voivotelko.

Jauhaos sinä kivonen, Hyvä paasi pauhaellos, Somerinen souatellos. Minun jauhinvuorollani, Ilman sormen soutamatta, Käen puuta kääntämättä, Käsivarren vääntämättä, Peukalon pitelemättä!

Mitä kilkkoat kivonen, Mitä vuori voivottelet, Minun riskin rinnan alla, Alla kaunihin käteni?-- Sitäkö kilkkoat kivonen, Sitä vuori voivottelet, Vienoista vetäjätäsi, Jalotonta jauhajata?

Ellös kilkkao kivonen, Ellös vuori voivotelko; Ei tuoa kivelle tälle, Ei tuoa Turustakana, Saaha ei Saksasta tytärtä, Ve'etä Venäeheltä, Oteta omalta maalta, Tieltä kirkko kihlaella, Jalompata jauhajata, Killimpätä kiskojata.

135. Mitä kaikatat kivonen.

Mitä kaikatat kivonen, Laklatat kiven lapatta-- Sitäkö kaikatat kivonen, Laklatat kiven lapatta, Ettei naia neitojamme, Korjaella kukkiamme; Ettei naitu naintavuonna, Kihlattu kilokesänä?

Elä kaikata kivonen, Laklata kiven lapatta; Vielä näille neitosille, Näille kaunoille kanoille, Kihlat kiljuen tulevat, Rahat suuret raskutellen, Tengat tiellä teuotellen, Isot äyrit äyötellen. Elä kaikata kivonen, Laklata kiven lapatta; Vielä näille neitosille, Näille kaunoille kanoille, Reki rensuen ajavi, Kirjakorja kiiättävi, Juoksevi ori punainen, Liinaharja liuottavi.

136. Jauhan, jauhan jauhon hienon.

Jauhan, jauhan jauhon hienon, Leivon, leivon sangin hienon, Sangin lasken lautaselle, Panen paikan katteheksi, Vien sangin venoseheni, Ja työnnän venon vesille.

Lähen sitte soutamahan, Souan tuonne saarimaalle, Katson saaren sulhosia, Punaposki-poikasia; Katson, kell' on pestyt kasvot, Silmin, kell' on sievät varret, Kell' on silmänsä siniset, Kellä kulta kulmaluilla. Kutsun sulhot syönnökselle, Sinisilmät syönnökselle, Kuussannalle kultakulmat, Pestyt litsat piirasille.

137. Neien mieli mieholahan.

Suu vetää suen ritahan, Kieli kärpän lautasehen, Mieli neien mieholahan, Tapa toisehen talohon.

Jauha, jauha neiti nuori, Jauha mieli nuoren neien,-- Jauha käsi, jauha jalka, Jauha kinnas, jauha sukka, Jauha jauhaja kivonen, Jauha neittä mieholahan; Mieli miehelle tekevi, Kytevi kylän pojille. Vesille venehen mieli, Mieli laivan lainehille; Neien mieli mieholahan, Tapa toisehen talohon. Niinp' on neiti luotunaki, Tytär tuuviteltunaki: Taattolasta mieholahan, Mieholasta tuonelahan.

138. Arvan asettaja.

Neito arpoa asetti, Laaitteli lastusia: "Sano totta luojan merkki, Juttele Jumalan arpa!-- Saattele sanomat mulle, Varmat liitot liikahuta, Minne neito naitanehe, Orpana otettanehe, Marja maaniteltanehe, Vesilintu vietänehe; Naiahanko naapurihin, Saaha'an salitupihin, Leivän paksun paistajaksi, Vehnäleivän leipojaksi.

Sano arpa syytä myöten, Elä neien mieltä myöten! Jos arpa valehtelevi, Arpa lyöähän tulehen."

Arpa se ajattelevi: "Kun sanoisin syytä myöten, Neiti huolelle tulisi, Paloinen pahoille mielin."-- Ei sanonut syytä myöten, Sanoi neien mieltä myöten, Eikä tungettu tulehen, Palamahan paiskattuna.

139. Näkijä valehtelevi.

En minä sinä ikänä, Kuuna kullan polvenani, Näkijälle kättä näytä; Näkijä valehtelevi, Saavani minun Savohon, Joroisihin joutuvani, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle.

Itse saakohot sanojat, Käyköhöt käen näkijät, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle; Itse saakohot Savohon, Joroisihin joutukohot, En minä piloinen piika, Eikä muut emoni lapset!-- On miestä omalla maalla Minun kurjan korjaajaksi, Miestä monta kirkkomäällä, Saapasjalkoa jaloa. Kun ei tuota tulle'kana, Olen ilmanki ikäni; Paneme pajuille maata, Lehtohon lepeämähän. Parempi pajuilla maata, Leppeämpi lehtosessa; Kun on hurjan hurstiloilla, Viinavillin vuotehella; Hullu löisi hurstillaki, Lakanoilla juomalalli, Sormet soisi suuta vasten, Käet korvalle kohoisi.

140. Ei minusta miniäksi.

Niin neito ison kotona, Kun kuningas linnassansa, Vaan on miekkoa vajoa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä, Vaan on vahtia vajoa. Eikä vaan minusta liene Miniäksi vietäveä, Orjaksi otettavoa;

Ei taia minusta tulla Iki orjoa isännän, Aika orjoa anopin, Iki naurua naoille, Iki kytkyttä ky'yille, Kälyksille käskyläistä, Veikoille vesihevoista.

141. En muistaisi mukiin mennä.

Ei minusta liene'känä, Olle'kana, liene'känä, Miniäksi miehelähän, Orjaksi anoppelahan,-- Vihainen minä miniä, Ankara anopin orja. Ei neiti minun näköinen Osaisi orjana eleä, Muistais' ei mukihin mennä, Olla aina alla kynsin. Toinen kun sanan sanoisi, Minä kaksi vastoaisin; Kun tulisi tukkahani, Hairahtaisi hapsihini, Tukastani tuivertaisin, Hapsistani haivertaisin.

142. Neitivalta ja miniävalta.

Valkia kesäinen päivä, Neitivalta valkiampi; Vilu rauta pakkasessa, Vilumpi miniävalta. Niin on neiti taattolassa, Kun marja hyvällä maalla; Niin miniä miehelässä; Kun koira pahassa säässä: Teki työtä työn ajalla, Väänti hartion väellä, Hipiä hien veessä, Otsa vaahen valkiassa; Kun tulevi toinen tunti, Niin tulehen tuomitahan, Ajetahan ahiohon, Sen kätehen käsketähän. Piteä hänen pitäisi, Piteä piloisen piian, Lohen mieli, kiiskin kieli, Lammin ahvenen ajatus, Suu sären, salakan vatsa, Meritetren tieto saaha.

143. Hyväoloinen neiti.

Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen; Täss' on pitkät pirtin penkit, Sekä laajat saunan lauat, Isännät isoni väärtit, Emännät emoni väärtit, Pojat täss' on veikon väärtit, Tyttäret sisaren väärtit. Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen;

Ei oo kiirettä kivelle, Eikä huolta huhmarelle--

Kiire kihlakintahille, Huoli huiville hyville. Vesi tässä vehnät jauhoi, Koski kuohutti rukehet, Aalto astiat pesevi, Meren vaahti valkasevi.

Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen: Nurmet alla, pellot päällä,-- Keskellä kylä välillä; Kylän alta kylmä juoksi, Maan alta vesi makia-- Sopii tuossa sorsan uia, Vesilinnun vieretellä.

144. Erilaisia käskyjä.

Iso antoi vierrinhangon, Käski käymähän palolle; En lähe minä palolle-- Silmät saastuisi savusta.

Emo antoi sukkulaisen, Käski kangasta kutoa; Kuo en kangasta, emoni-- Varsi vaipuisi pahaksi.

Veikko antoi paperipankon, Ja käski kirjottamahan; Enmä taia kirjotella-- Mustuis kaunoset käteni.

Sisko antoi silkkineulan, Käski ompeluksillehen; Enmä lähe ompeluille-- Sormet kultaiset kuluisi.

Sulho antoi sulkkutyynyn, Ja käski makoamahan; Menen mä makoamahan, Liitäme lepeämähän-- Hyvä on maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä.

145. Kaksi kaunista yhessä.

Astuin, astuin aian viertä, Kuunnellen kujan pereä; Näin sulassa suuren sorsan, Joen suussa jouhisorsan.

Läksin luoksi suuren sorsan, Menin luoksi marjalinnun; Läksin haapanan haluhun, Jouhilinnun joutelohon-- Suot oli kaikki soslehessa, Iljenessä ilman rannat.

Sotkin suota soslehista, Jäätä järvenrannallista, Iljenellä itkusilmin, Soslehessa surkusilmin, Riettasilmin riittehessä, Jäläsilmin jäätä myöten.

Tulin luoksi jouhilinnun, Pääsin luoksi marjalinnun, Jouhisorsan joutelohon, Haapanan halaeluhun. Kaks' oli kaunista yhessä, Kalevaista kasvokkaha, Soriaista suuksekkaha, Kahen päivät pääksekkähä, Otavaiset otsakkaha. Kuu se kullalle kumotti, Hopialle päivä hohti; Puut kaikki punalle paistoi, Salot siintivät sinelle: Metsä meelle haiskahteli, Ahovieret viertehelle, Meiän kahen kauneutta, Kahen sorsan suoseutta, Aholinnun armautta, Makeutta marjalinnun.

146. Läksin meren kylventähän.

Läksin meren kylventähän, Löysin meren kylvetyksi; Menin toiselle merelle, Löysin senki kylvetyksi; Menin kohta kolmannelle, Siin' oli rannalla tupanen.

Katsoin tuonne tuvan taaksi, Kolm' oli neittä kylpemässä; Meninpä minäi tuonne, Panin paitani pajulle, Haavan oksalle hamoni, Sukkani sulalle maalle, Kengät kuivalle kivelle, Hiekalle helistimeni, Somerelle sormukseni, Ristini risun nenähän.

Tuli koira kongotellen, Vesirakki vengotellen; Otti paitani pajuilta, Haavan oksalta hamoni, Sukkani sulalta maalta, Kengät kuivalta kiveltä, Hiekalta helistimeni, Somerelta sormukseni, Ristini risun nenästä. Minä itkien kotihin, Kaikatellen kartanohon; Iso istui ikkunassa, Emo aitan rappusilla: "Mitä itket piikaseni, Nuorra saamani valitat?"

"Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Hame verkainen vetäse, Sio päälle silkkivyöhyt, Kaulahan heliät helmet, Kullan sormus sormehesi. Tulet entistä ehompi, Paljo muinaista parempi."

147. Tee minua tikkariksi.

Menin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon; Yhtyi yrkä vastahani, Kysytteli, lausutteli "Joko tieät tikkaella, Joko ommella osoat?"

"Jos en tieä tikkaella, Tahi en ommella osoa; Tikatkohot tietävämmät, Osavammat ommelkohot, Kellä lie tila tikata, Osa ommella parempi."

Kun tulin illalla kotihin Emoni kyselemähän: "Mit' on silmäsi vetiset, Kasvot kalvakan näköiset, Kävikö hukka karjassasi, Metsän liehu lehmissäsi, Vai viikon vilussa viivyit, Kauan ilman iltaisetta?"

"Hukka ei käynyt karjassani, Metsän liehu lehmissäni, En viikon vilussa ollut, Ilman iltaruo'ittani, Viikon soitin sarveani, Kauan karjan torveani."

"Oi emoni ainoseni, Minun kaunis kantajani! Tee minua tikkariksi, Ompelijaksi opeta, Elä pane paimeneksi, Elä karjan kaitsijaksi. Pah' on olla paimenessa, Käyä karjan kaitsijana; Ompelijana parempi, Kutojana kuulusampi."

148. Ostettavia.

Nevan neito vettä kantoi, Läpi linnan; lähtehestä; Notkui korvot, notkui koivut, Neion nuoren olkapäillä.

Kelle neito vettä kantoi? Isollensa silmivettä: "Pese iso silmiäsi, Tahi karsi korviasi! Mene iso ilvesmaalle; Osta sieltä ostamia, Itsellesi ilveshattu!

Mene siitä Puolan maalle; Osta sieltä ostamia, Pojallesi puolahattu!

Mene siitä Saksan maalle; Osta sieltä ostamia, Emännälle Saksan turkki!

Mene siitä verkamaalle; Osta sieltä ostamia, Tyttärelle tyynyverka.-- Tytär miehelle menevi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle; Poika pellot pehmittävi, Aitavieret astuvoipi."

149. Kauro ei tule tupahan.

Olin orja pienen Outin, Palvelin kylän parasta; Istahime ikkunahan, Lasin alle laittelime, Katsoin päähän kangasniemen, Sekä suuhun sulkkusalmen "Oi on Outi sikkoseni! Ken se tuo tulevi tuolta?-- On kun oisi ennen tuttu, Näkyvi kun ennen nähty."

Tulipa ennen tuttuseni, Tuli kaunis Kauron poika, Helytruoska helkähteli, Kariruoska kalkahteli.

"Oi on Outi sikkoseni! Mie lähen talosta tästä, Heikko heinän kannantahan Sarajalta Rannan Kauron, Leino leivän nostantahan Karsinasta Rannan Kauron."

Se katala Kauro rukka, Sepä raukka Rannan poika, Ei tupahan tullutkana, Ajoi kylitse kylihin. Heitti heinän kantajansa, Paksun leivän paistajnsa, Kierrähti kisaväkehen, Ruotsin raukoille rajoille, Joss' on viina vesselöinä, Tupakka on tovolnoina, Utu ilman upottavi, Savu ilman saastuttavi.

150. Koivun ja tuomen oksa.

Olin oksa lehtipuussa, Koivun kasvatti katalan, Aholla alastomalla, Maalla mansikattomalla.

Toinen kasvoi kaunis tuomi, Puuhut ylpiä yleni, Nurmella mesinukalla, Maalla maksankarvaisella.

Olovilla oksillansa, Leveillä lehvillänsä, Peitti päivän paistamasta, Kätki kuun kumottamasta.

Noita kaikki katselivat, Ihmiset ihaelivat, Kukkia korian tuomen, Puun sorian kasvakkeita.

Ei ken katsoisi minua, Huolta huonosta pitäisi, Koivun tyhjästä tytöstä, Puun katalan kantamasta.

Kasvoin vieläki vähäsen, Tyhjän onneni ohessa; Tuli toukka, tuomen kaivoi, Kukat kaunoset kaotti.

Siinä tuomi tuskan tunsi, Huolen haikian havatsi; Minä jäini seisomahan Vähän onneni varalle.

151. Ei sovi rengin rekehen.

Noin sanoi minun emoni, Saneli saoinki kerroin, Tuhansinki tuikkaeli: "Ellös vainon tyttäreni Rengin reilihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiehen-- Läkkö renkien rekehen, Kasakkojen kainalohon; Renki löisi reilistänsä, Kaupoistaan kasakka löisi."

Vaan elä toru minua, Elä toista tyttöäsi; Ei meitä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Nähä renkien re'essä, Kasakkojen kainalossa. Rengill' ei ole rekiä, Eikä orjalla oritta; Rek' on rengillä matala, Kasakalla kaiat laiat-- Matala monen ajoa, Kaita kahen istuskella.

152. Jo minä menen jonaki.

Eläpä emoni rukka, Elä sie toru minua; Toru toista tuomoasi, Varo vaivan nähtyäsi, Jonk' oot tuonut tuhmemmasti, Kaihemmasti kasvatellut! Jo minä menen jonaki, Jo jonaki, jo kunaki, Renkipoikien remussa, Kasakkojen kainalossa.

153. Toisin mieleni omani.

Noin emo tytärtä neuoi, Sekä neuoi ja varotti: Pyhäillat istumahan, Kirjat kaiket katsomahan, Lukemahan muut lukuset, Sekä suuret siunaukset. Niin emo minua neuoi, Vanhin lastansa varotti; Toisin mieleni omani, Toisin käski ja kehotti. Käski käymähän kylissä, Joka juhla juoksemahan, Joka ilta ilotsemahan, Päivänlaskut laulamahan, Kylän tyttöjen keralla, Kanssa naisten naapurini.-- Eipä tainnut tanssi nosta, Ilo ilmahan yletä, Minun yksin ollessani, Illat istuellessani.

154. Millä maksan maammon maion.

Millä maksan maammon maion, Millä kostan äitin koulun, Millä vaivat vanhempani?

Osalliset, onnelliset, Veralla verensä maksoi, Sametilla saunatiensä; Ei oo meiän veljeksissä, Ei meiän sisaruksissa, Maammon maion maksajoa, Emon koulun kostajoa.

Maksankon marjoilla kesällä, Kostan koivun jältösillä; Ei marjat mitänä maksa, Maammon maitojen eholla; Ei ne kosta koivun jället, Kosta ei koulua emoni.

Ammunko joutsenen joelta, Virralta vihervän linnun; Ei se vielä sitte'känä, Maksa ei maitoa emoni, Kosta ei äitin koululoita, Ei vaivoja vanhempani.

Maksa Kiesus maammon maiot, Kosta luoja äitin koulut, Maksa vaivat vanhempani, Huolet kaikki kantajani!

II. Naisten lauluja.

a) Miniänä.

155. Se raukka miniä raukka.

Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä nuori neiti, Miehelähän mentyänsä, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona.

Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä. Jo mä tunnen orjan mielet, Ja tunnen miniän mielet; Ei oo raukka orja raukka, Vaan raukka miniä raukka-- Vuos' on olla orjan määrä, Kaiken polvensa miniän.

156. Kun elin emoni luona.

Kun elin emoni luona, Ison kaunon kartanossa, Käynyt en varaten vaille, Silmän kaiten kattilalle, Enkä kierten kellarihin, Piilten piimähuonehesen, En kaarten kananmunille, Pelotellen piirasille. Nousin voille vuotehelta, Pettäjäisille pehuista, Maioille makoamasta, Venymästä vehnäisille; Kun en voinut voita syöä, Sipasin sianlihoa.

Tulin toisehen talohon, Yli kynnyksen kylähän; Käyn nyt varaten vaista, Silmän kaiten kattilasta Kierten kellarituvasta, Piilten piimähuonehesta, Kaarrellen kananmunista, Pelotellen piirasista. Istun tyhjän tuolin päällä, Katson tyhjän pöyän päälle, Nyrkki voina, vehnäisinä, Kakarat kananmunina, Seiväs pitkä piirasina, Pettäjäisinä petäjä.

157. Olin kukkana kotona.

Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi, Sisareni siikasiksi, Veikkoni vesikaloiksi. Menin toisehen talohon, Poikki pellon naapurihin; Appi kutsui ahkioksi, Anoppi vesihavuiksi, Kyty kynnysportahaksi, Nato naiseksi pahaksi. Äsken mie hyvä olisin, Äsken kerta kelpoaisin Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Lohtosena lenteleisin, Kipunoina kiiättäisin. En ole lintu lentäjäksi, Enkä lehti liehujaksi, En kipuna kiitäjäksi, Savu saajaksi pihalle.

158. Ahot täynnä armotuutta.

Sanottihin tääll' olevan, Neittä tänne naitaissa, Kuusi kuusista tupoa, Kaksin kerroin kammaria, Ahovieret aittamaina, Kujavieret kukkamaina, Ojavieret ohramaina, Kangasvieret kauramaina; Purnu puitua eloa, Toinen purnu puimatonta; Sata saatuja rahoja, Sata toinen saamatonta.

Sai tuo neiti tulleheksi, Kälkö kättä lyöneheksi; Tupa on puussa tuutivassa, Kammarit katajikossa, Ahot täynnä armotuutta, Lehot täynnä lemmetyyttä, Metsät mieliä pahoja, Kujat kurjan huoliani;-- Purnu on puitua vihoa, Toinen purnu puimatonta; Sata saatuja sanoja, Sata toinen saamatonta.

159. Ei ole aittahan asiita.

Sanottihin tääll' olevan, Tätä neittä tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytärtä, Kuusi kullaista tupoa, Viisi viinikellaria; Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä, Joka tynnyri olutta, Täynnä otraista olutta.

Sai tuo neiti tulleheksi, Kälkö kättä lyöneheksi; Ei ole aittahan asiita, Eikä tietä riihen luoksi-- Aitt' on autiomäellä, Riihi suolla sammalilla, Kellarit kivipurolla, Juomiset joka ojalla; Leipä mäellä männikössä, Kakkara katajikolla, Vellijauhot vehkasuolla, Petäjässä pellonsiemen.

160. Yks' on Kyyttö kylkyessä.

Sanottihin tääll' olevan, Meiän neittä maanittaissa, Tätä pyytä pyyettäissä, Kiurua kosittaessa, Sata sarven kantajata, Tuhat tuojoa utaren.

Sai tuo neiti tulleheksi, Kälkö kättä lyöneheksi; Yks' on Kyyttö kytkyessä, Karavarsi kahlehessa, Jok' on nuorin nostettava, Tervaköysin temmottava-- Lehmä läävässä lamana, Sairahana sarvinauta, Käätty sarvet sammalihin, Häntä pitkin lattiata.

Kun vajahan katsahime, Vajassa vasikan raato; Katsoin lammaskarsinahan, Linki lammas karsinassa; Loin silmät hevosten päälle, Soimella hepo sokia.

Kun tulin tupahan tuolta, Silmät uunille utautui; Ukko on vanha uunin päällä, Jolt' on sirkka silmän syönyt, Kärpäset käen kalunna, Hiiret hiuksia nykinnä; Se on miehistä parahin, Uhkein uros talossa.

161. Heitän hempiät tapani.

Elettihin ennen meillä, Asuttihin aikoinansa, Kasvaessani kanerva, Noustessani nuori heinä; Iso kutsui kukkasiksi, Maammo marjoiksi hyviksi, Veikko vehnäksi saneli, Siskoni sinikeräksi. Tulin toisehen talohon, Toisehen emän alahan; Appi haukkui halkosiksi, Anoppi haoiksi haukkui, Kyty kylmiksi kiviksi, Nato naisien pahaksi, Käly kylän kärrykseksi, Oma ukko unteloksi.

Tämän kumman kuullessani, Haikian havatessani, Usein minä utuinen, Usein utuinen lapsi, Heitän hempiät tupani, Karsin kauas kankahalle; Vierin soita, vierin maita, Vierin ventoja vesiä, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Veikon verkolla veteä, Taaton tarponuotallansa.

162. Ei itkemätöntä aikaa.