Part 18

Oisko herjat helmoillani, Päälläni pahat panoset, Sanat kehnot kengilläni, Sukillani suutelukset?-- Heitän herjat helmoiltani, Päältäni pahat panoset, Sanat kehnot kengiltäni, Sukiltani suutelukset;-- Ulos heitän herjät ryysyt, Arkivaattehet alennan, Riisun riihiryökälehet, Kaskivaattehet karistan. Otan vettä lähtehestä, Heiluvasta hettehestä, Jolla peiponen peseme, Kylän kukka kuuroame. Panen päälleni parasta, Kaunihinta kaulalleni, Kukkeinta kulmilleni, Hempeintä helmoilleni; Panen kullat kuultamahan, Hopiat helisemähän, Poskeni punottamahan, Näköpääni näyttämähän, Jotta kaikki katseleisi, Kirkkokunta kiitteleisi, Kyläkunta kummeksisi Itseki imehteleisin.

Sitte tälle neitoselle Kilpoa kosijat käyvät, Kilvan kihlat kannetahan; Tulevi Turusta sulhot, Alta kaupungin ajavat, Alta linnan liivittävät. Neito vieähän Wirohon, Saksan maalle saatetahan; Kun tulen kotihin tuolta, Tulen kullassa kotihin, Hopiassa veikon luoksi, Silkissä sisaren luoksi.

83. Akoill' on paha ajatus.

Akoill' on paha ajatus, Tunto pitkätukkaisilla, Hivus pitkä, miel' lyhyinen, Etten mie sinä ikänä Nouse nuoren vuotehelta, Ylene vesan verevän; Saa en miestä mielehistä, Sulhaista sulosanaista. Vaan vielä tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä, Nousen nuoren vuotehelta, Ylenen vesan verevän, Saanki miehen mielehisen, Sulhasen sulosanaisen. Onpa tietty tieossani, Materikko mielessäni, Punaposki puolessani, Sinisukka suojassani Mies pieni, kiherätukka, Matalainen, saapasjalka. Kun käypi katua myöten, Sirkkasorkka sorkehtivi, Se käypi kepein kengin, Sukin valkein vaelsi, Kengin mustin muikotteli; Sääret sen syämen syöpi, Varsi vatsan halkasevi, Muu ruumis murehen tuopi.

84. Täytyvi tätä tytärtä.

Ei täyvy tätä tytärtä Pahoille rekipajuille, Likaiselle liistehille, Miehen kainun kainalohon; Vielä tälle tyttärelle, Tälle kaunolle kanalle, Tulevi Turusta sulhot, Kirjakorjat kiiättävät, Siitävät sinisatulat, Verkaviitat viillettävät. Sitte täytyvi tytärtä Rikkahille reen perähän, Kauppioille kainaloihin; Verassa vihille vievät, Paperissa pappilahan, Silkissä salitupihin, Säterissä sängyn päälle-- Sitte ei sänki säärtä pistä, Sirppi ei sormia sipase, Viikate vipase kättä, Korenta ei paina olkapäätä, Kivenpuu ei kättä lyötä.

85. Viel' on mulla mielitietto.

Minkä tiesivät minusta, Kunka kummasen näkivät, Kun ei nainehet minua Nuo soriat nuoret sulhot, Kun ei korjattu kesällä, Viimetalvena tahottu, Otettu omille maille, Kopattu kotikylähän. Ei tuo neito tuosta huoli, Piä ei pitkältä surua, Jos ei naitu naapurihin, Kopattu kotikylähän; Viel' on mulla mielitietto Elossa etempänäki-- Menen neiti muille maille, Omin jalkoini osoan, Turun poikien tutuksi, Porvarien puolisoksi.

86. Ei tuo neito tuosta huoli.

Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naia naapurihin, Oteta omille maille; Liekö nähty liioin syövän, Liioin syövän, liioin juovan, Vai tietty vähä tekevän, Tahi ei nousevan varahin.

Ei tuo neito tuosta huoli, Jos ei naia naapurihin; On maata metson matoa, Kuusia oravan olla-- Kyll' on maata muuallaki, Ilmoa etempänäki. Menen neito muille maille, Vierähän Wiron vesille, Olen orjana Wirossa, Palkkalaisna Pauluskoilla. Hyv' on siellä orjan olla, Armas piikasen eleä Ei suata survomahan, Ei tahota tappamahan, Ei oo huolta huhmarelle, Eikä kiirettä kivelle; Vesi siellä vehnät jauhoi, Koski kiikutti kivosen.

Saan ma riunasen rahoa, Puolentoista polttinaista; Ostan ylpiät yliset, Aivan ankarat alaiset, Ostan uuet ummiskengät, Silkkiset sukan sitehet. Sitte kuulun kukkasena, Hopiaisena heläjän, Menen herran heinämaalle, Heinämaalle mansikaksi, Tahi kirkkohon kukaksi. Kaikki rahvas katsomahan, Ihmiset imehtimähän, Nuoret miehet mieltymähän, Sulhaset suatsemahan, Minun allin armautta, Ja korian kukkautta, Soreutta sorsalinnun; Siitä naivat Narvan herrat, Vievät Wiipurin isännät, Suurihin salitupihin, Kaunihisin kammarihin.

87. Nouse lempi liehumahan.

Kukapa täss' on Hiien koottu Kenpä Lemmon lentokeihäs, Joka lempeni lähetti, Pani kuulun kunniani, Tikan tiehen, tien ohe'en, Maan alle, maon pesähän, Tikan tietoliukkusehen, Kären käyntiloukkosehen!

Vielä mä lempeni herätän, Nostan kuulun kunniani, Tikan tiestä, tien ohesta, Maan alta, maon pesästä, Tikan tietoliukkusesta, Kären käyntiloukkosesta; Nostan lempeni levosta, Kunnian kulonki alta.

Nouse lempi liehumahan, Kunnia kukostamahan! Kule kuu, palate päivä, Pala nuorten miesten mieli! Syän syttyös tulehen, Povi polttohon kovahan, Vatsa valkian väkehen, Mieli melki heltehesen; Jott' ei oisi öissä maata, Eikä päivällä levätä!

Paloi tuli, paloi taula, Pala nuorten miesten mieli!-- Paras mulle, ei pahinta, Paras pappien seasta, Killin kirkkorahvahasta, Sorein sotaväestä, Verevin vesien päältä!

88. Paistaa päivä muuallaki.

Mitä neiti tuosta huolin, Kuta kukkanen valitan, Jos ei naia naapurihin, Oteta omille maille!-- Paistavi Jumalan päivä Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunalle, Ei veikon veräjän suulle. Menen neiti muille maille, Toukka toisille vesille, Savohon sananalainen, Vihattava Wiipurihin; Sitte naivat Narvan herrat, Vievät Wiipurin isännät, Liikuttavat linnan herrat, Keltyn saksat saattelevat. Kevyt on Keltyssä eleä, Kevyt syöä Keltyn leipä-- Kesäss' ei tehä kekoa, Talvess' ei tapeta riihtä; Leipä linnasta tulevi, Särvin kaikki kaupungista; Syömättä siat lihovat, Kaunis karja katsomatta. En tuolta kotihin tulle, Käy en näille kartanoille, Ennenkun verassa vierin, Sametissa saan kotihin, Oma poika ohjillani, Saamani satulan päällä. Kun ma tyttönä tulisin, Kassapäänä kalkettaisin, Viel' ois viiellä vihoa, Kuuellaki kulkun täysi, Kysymistä kymmenellä, Sa'alla sanelemista.

89. Läkkän musta muille maille.

Mustaksi mua sanovat, Tervaskannoksi tekevät, Pahaksi panettelevat, Kekäleeksi kelläjävät: Moni on mustempi sanoja, Pahempi panettelija-- On kyllin kekälehiä, Tiellä tervaskantojaki.

Enkä tuosta neito huoli, Jos mun mustaksi sanovat; Läkkän musta muille maille, Rauankarva kaupunkihin, Siellä musta valkenevi, Rauankarva kaunistuvi-- Saksan saipua pesevi, Meren vaahti valkasevi. Tok se on veteä toisti Uuen linnan linnukkinen, Suomen suolainen silakka, Kaupungin kala makia.

90. Pois tulee tytölle lähtö.

Aina muut mukahisensa, Kuki kielikumppalinsa, Ottavat omilta mailta, Tuovat mailta tuttavilta; Minä vieno vertoani, Minä kainu kauppoani, En ota omilta mailta, Tuo en mailta tuttavilta. Pois tulee tytölle lähtö, Erohetki ennättävi, Tästä kylmästä kylästä Katalasta Karjalasta; Ero on viinat keitettynä, Ero pantuna oluet, Kohta korjat käännettynä, Päin ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kalten karjohuonehesen.

91. Jo nyt luulen luopuvani.

Pois tuli tytölle lähtö, matka maasta ottaminen, tästä kuulusta kylästä, kaunihista Karjalasta, jossa kasvoin, kaunokainen, ylenin, ihana neito, kaiken kasvantoikäni, lapsipuolen päiviäni.

En mä tuota ennen luullut, enkä uskonut olisi; tok' en luullut luopuvani, uskonut eroavani tämän linnun liepeheltä, tämän harjun hartehelta.

Jo nyt luulen, jotta luovun, sekä uskon, jott' eroan, luovun loisin luojuella, vierin vierahan tavalla.

Lähen nyt, kukka, kulkemahan, vaapukka, vaeltamahan, mansikka, matelemahan, veran nukka, vieremähän; vierin soita, vierin maita, vierin ventoja vesiä, vierin maille vierahille, kulkenen kuhun tahansa päätä, pääsky, syöttämähän, henkeä elättämähän.

Millä syötän pääni, pääsky, heikko, henkeni elätän? Kaks' on kättä kaunokaista, kaksi jalkoa jaloa, niillä syötän pääni, pääsky, heikko, henkeni elätän, syötän suuni survoittaki, täytän tähkäjauhoittaki.

92. Suotta soimat nostettihin.

Suotta soimat nostettihin, Kiusan kielet kannettihin, Mun päälle hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani. Jopa vaan tytöstä tästä Piiat tuumoa pitivät, Sekä piiat, jotta poiat, Miehet mieliä pahoja, Sekä siirtivät sisaret, Jotta langot laittelivat, Heimokunta herjaeli. Noin ne luuli luppakorvat, Ajatteli arpinaamat; Tämän piian pilkan saavan, Häpiähän häilähtävän-- Koiterehen kuolevani, Kaatuvan kalojen syöä. Vaan en kuole Koiterehen, En kaau kalojen syöä; Vielä nyt tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä, Lempipaitoihin paneme, Lyöme lykkyvaattehisin. Vielä tälle vienoselle, Vielä vienopäiväiselle, Kolkkavi kosijan kengät, Välkkävi vävyn kypärät; Pian Pielinen pesevi, Vesi kuulu kuuroavi, Vesi vallan valkasevi, Enon valkama valavi.

93. Sepä vasta sen pahempi.

Paha lienenki poloinen, Pahemmaksi pantanehe; Tuhma lienenki poloinen, Tuhmemmaksi turmellahan; Kehno lienenki poloinen, Kehnommaksi kellätähän. Eipä se paha olisi, Kun kylän paras panisi, Kylän kukka kuikuttaisi, Kylän sankari sanoisi. Sepä vasta sen pahempi, Sepä äsken äitelämpi, Kun panee kylän pahimmat, Kylän huonot huikuttavat, Kylän kehnot kelläjävät,' Kylän herjat herjoavat, Kylän rietat riioavat, Kylän ilkiät ilovat, Puhelevi ruumenpurnut, Tervakirnut tempoavat, Sylttysammiot sanovat, Kellokaulat kelläjävät.

Ja mitä huolitta minusta, Kuta kannatta surua, Revon huulet Hermikistä, Pulloturvat Tuurikista, Pullosuut punakerästä?-- Senpä te minusta saatta, Min kirves kivestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljenestä. Saatta sen sanottuanne, Minkä ilman oltuanne-- Syntiä syämen täyen, Vatsan täyen vaikeutta.

94. En ole syötävä soria.

Aina laulan laitettava, Aina pantava pajatan, Sanelen sananalainen, Vihattava vierettelen: Mitä te hyvät imeiset, Viikon kannatta vihoa, Päälle mun vähäväkisen, Lapsen pienen pikkaraisen? En ole syötävä soria, Enkä purtava punainen, Kaluttava kaunokainen; Taitava minä olisin, Otettava oivanlainen, Korjaeltava koria.

95. Tulin kummaksi kylähän.

Tulin kummaksi kylähän, Imeheksi ihmisihin, Ouoksi omille maille. Nauramoiksi naapurihin, Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Tuli soppehen sohina, Sekä nurkkihin puhina, Silmän isku ikkunoihin, Jalan polku porstuihin.-- Pantihin minä pahaksi, Tuhmemmaksi turmeltihin. Pankohotpa, min panevat, Sanokohot, min sanovat, Pian mie paha pakenen, Kohta outo kollahtanen; Kohta tästä kelkan käännän, Kelkan käännän, toisen väännän, Käännän silmät sinne pääin, Kusta kultani tulisi, Herttaseni herskuttaisi. Menen tuhma tuonnemmaksi, Kulen kumma muille maille; Ei taia minun täheni, Kauttani minun katalan, Mieli mierolta vähetä, Ajatus kylän akoilta, Nauru naapurin tuvilta, Leikki lemmon loumajoilta, Silmän isku ikkunoilta, Välkytys kyläväliltä.

96. Liika minusta laitettihin.

Liika minusta laitettihin, Sekä laava laskettihin, Moni virhi viskattihin, Saatihin moni sanoma. Ken minusta liian laittoi, Liian laittoi, laavan laski; Tulkoon laava lapsistansa, Sekä liika saamistansa, Pojistansa miehen polku, Tyttärestä läänilautta, Miniästä mieliharmi. Sanottiin minun poloisen Sata lasta saaneheni, Tuhat tuuvitelleheni; Saakohot itse sanojat, Saakohot saviset lapset, Sisiliskoiset sikiöt, Käärmehiset kätkyläiset, Korppilintujen kokoiset, Linnun mustan mustukkaiset.

97. Suotta soimat nostettihin.

Ei minusta olle'kana, Olle'kana, liene'känä. Viikoista vihanpitoa, Kaukaista ylenkatsetta. Jo on viikko vihattuna, Kauan ylenkatsottuna, Suotta soimat nostettuna, Kiusan kielet kannettuna, Päälle mun hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani.

Sanottihin, soimattihin, Sanottiin minun poloisen Silmin syöväni urohot, Käsin miehet kätkeväni; Surma syököhön urohot, Tauti miehet tappakohon, Kalma käsin kätkeköhön. Tulkohon Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Veritauti Wiipurista; Ampuisi akat kylästä, Koukkuleuat kopristaisi! Ei minua muut sanoisi, Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Varajavat poikiansa, Luulevat lutuksiansa, Minun pienen pettäväni, Katalan kaottavani; Piru heitä pettäköhön, Tuoni heitä toivokohon, Tytöt Kalman katselkohot, Maanitelkohot Manalan.

98. Mitäpä suree sanoista.

Jospahan poloinen lienen, Eli lienen tuhma tuiki, Pahemmaksi nuo panevi, Tuhmemmaksi turmelevat; Kylä on suuri suita täynnä, Silmiä sitäi enemmän, Korvia sitäi kovemman. Vaan mitä huolinki hotakka, Aika piika pelkeänki, Mitäpä suren sanoista, Kuta tottelen torista-- Mie olen tottunut torihin, Sattunut kylän sanoihin, Viipynyt kylän viho'in, Puuttunut puhetten alle.

Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmästi, Piän päätä pystymmästi, Olen kun oriheponen, Tahi sälkö säärtä lyöen; Kuulisin kiitettäväksi Kertakaan kehuttavaksi, Alempana pään pitäisin, Alas silmät siirteleisin.

99. Sanat päälleni satavi.

Usein minä poloinen, Usein tytär utuinen, Luskan luisessa tuvassa, Kiehun kielikattilassa. Usein minun poloisen, Usein utuisen lapsen, Sanat päälleni satavi, Puheet putoelevat. Sanottiin minun poloisen Juossehen joka kisassa, Maannehen joka majassa; Moni huoraksi hokotti, Moni vannoi varkahaksi-- Huorammat hokottajani, Varkahammat vannojani. Mitä mie vaivainen varastin, Kuta oisin kurja saanut: Pykäläss' oli piimäpytty, Merkissä isännän itra, Vakassa vaja'a leipä, Aitassa alottamaton. Leikkasin manatun leivän Manatusta kannikasta, Makasin unen manatun, Torkahin toran-alaisen Manatuilla vuotehilla, Kirotuilla pääaloilla-- Makia uni manattu, Tuo mielen toran-alainen.

100. Vierin vierahan varalle.

Olin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Olin kun omena-marja, Tahi kun mansikka mäellä; Nyt on tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi. Vei ensin emoni surma, Sitte tauti taaton tappoi, Vesi veljeni hukutti; Jäin minä ve'en varahan, Tulin tuulen turvan alle. Ei paha ve'en varassa, Eikä tuulen turvan alla; Pah' on vierahan varassa, Tunnottaman turvan alla. Tulin mie tähän talohon, Tulin kun tulikipuna; Vierin vierahan varahan, Vierin kun vesipisara; Äkättihin äiä syövän, Tiettihin vähä tekevän, Varattiin varastavani, Ei varahin nousevani. Kyllä kuulin mieki kurja Lemmon linnun laulavaksi, Kuulin, kuinka kukko lauloi, Ilotsi isännän lintu; Vaan en voine vuolas nosta, Enkä haikia havata, Kullaki kukon sanalla, Linnun laajan laulannalla.-- Voi sinua kurja kukko, Haikia havukan ruoka, Kun sa niin varahin laulat, Allittelet aikaisehen Et sä silloin laajoin laula, Et alota aikaisehen, Kun sa vieähän viluhun, Paiskatahan pakkasehen.

101. Monta muoriteltavata,

Mont' on muoria minulla, Monta muoriteltavata; En tieä kuta kumarran, Kumarran vähä kutaki. Vainko heitän herjat kaikki, Pakenen pahoista poies, Vaikka metsähän menisin, Korpehen kotini saisin. Ennen kuusia kumarran, Kun kumarran kunnotonta, Ennen kierrän kieron koivun, Kun ma kierrän kelvotonta; Ennen palvelen pajua, Kun ma palvelen pahoa; Ennen leppeä lepytän, Kun lepytän lempolaista.

Lempoko näistä lemmen saapi, Piru kunnian pitävi, Tästä lemmon leisiosta, Pirujen pesäsiasta!-- Hyppäsin hypyn jaloilla, Kävin kärpän kämmenellä, Siistiä tavottaessa, Kunniata pyytäessä; Saanut en kurja kunniata, Raukk' en lempiä tavannut, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha panisin.

102. Kun ma voisin vielä vuoen.

Tuskaksi minun tulevi, Pakoksi minun panevi, Tätä orjana oloa, Vierasta kiven vetoa Kivi kiskoi harteheni Paasi paitani repäsi.

Kun ma voisin vielä vuoen, Kesteä tämän kesosen, Tämän syksyn syylätellä, Tämän talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä!

Jospa voisin vuoen olla, Tok' en toiseksi rupeisi, Paistiksi pahan emännän, Tulikulkun kumppaliksi; Kun minkä sanan sanovi, Tuli suusta suihkuavi, Kipunoivi alta kielen, Savuaa sanan jälestä.

Jo ma voinen vuoen olla, Yhen kesteä kesosen, Yhen syksyn syylätellä, Yhen talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä; Teräksestä tietän kengät, Paulat vaskesta panetan, Joilla seison seinävieret, Kuuntelen kujaperukset, Kunnes suuri suisteleksen, Ankara asetteleksen, Rautakämmen käänteleksen, Tulikulkku kuohteleksen.

103. Emännäll' on kolme kieltä.

Niin minäki pieni piika, Kun on muutki pienet piiat, Orjaksi olen osattu, Pantu palkan piikuutehen, Näille tuhmille tuville, Asunnoille arvoisille. Niin kiilui isännän silmät, Kun tuima tulikipuna, Niin liikkui emännän kieli, Kun on kuiva haavan lehti. Emännäll' on kolme kieltä-- Yksi puinen, toinen luinen, Kolmas on kivinen kieli; Puisella puhui tuvassa, Luisella lukon takana, Kivisellä kellarissa. Mit' ei kielellä kerinne, Kut' ei saattane sanoilla, Sen panevi seipähällä, Halkosilla haastelevi.--

Eipä se paha olisi, Ei ois puoliakaan pahoa, Kun on tuojan toruisi, Tahi saajani sanoisi, Iskisi imettäjäni, Löisi löylynkylvettäjä; Se vasta paha paneksen, Sepä tuskan tuottelevi, Kun on tuomaton toruvi, Saamaton pahoin sanovi, Iskevi imettämätön, Lyöpi löylynkylpemätön.

104. Mahoit ennen luoja luoa.

Voi kun loit minua luoja, Voi kun säätelit Jumala, Orjaksi osalliselle, Vangiksi varalliselle. Kun et sie minua luonut, Säätänyt tätä tytärtä, Vaimoksi varalliselle, Pohatalle puolisoksi, Joka kestin juoksijaksi, Joka ilta ilotsijaksi.

Mahoit ennen luoja luoa, Luoa luotoja merehen, Salasaaria sanella, Karipäitä kasvatella, Ennenkun tätä tytärtä, Näille päiville pahoille, Portahille pyöriville, Varvuille vapiseville, Joka tuulen tuultavaksi, Satehen saeltavaksi!

105. Lähen linnahan kauaksi.

Ei minusta liene'känä Orjaksi omille maille, Lähen linnahan kanaksi, Maille muille marjaseksi. Ennen kannan maitokannun, Maitokuksinan kuletan, Sihen sillan korvasehen, Tahikka kaupungin kaulle; Ennenkun kannan kaskipölkyn, Nokipölkyn nostattelen, Sillä paikalla pahalla, Tuhmalla tulirovilla, Josta saita syöä saapi, Punakuoren purraksehen, Joka vei vähän väkeni, Vaahen otsasta valutti, Kaikki kiskoi kylkiluuni, Väänti hartiot hajalle.

106. Ei ollut kaunis Karpan puoli.