# Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä ## Part 17 Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kanteletar-suomen-kansan-wanhoja-lauluja-ja-wirsia-7078/index.md Muien turvaset tulevat, Armahaisensa ajavat, Tahi on turvansa tuvassa, Armahat katoksen alla; Minun ei turva tulle'kana, Armahani ei ajane. Eipä liiku linnuistani, Näy ei näätähattuistani, Kujosilla kulkevaksi, Aitoviertä astuvaksi; Kulta kulkevi kulossa, Armas arkussa ajavi, Turva minun on turpehessa, Armas kirkon aian alla, Turpehia tuntemassa, Aitoa armastamassa. 53. Maassa marjani makaavi. Ikävät on illat pitkät, Apiat on aamuseni, Ikävät on yötki mulla, Ajat kaikki katkerimmat. Ei ikävä iltaistani, Ei apia aamuistani, Muret muita aikojani; Ihanaistani ikävä, Apiainen armaistani, Mure mustakulmaistani Ei mun kuulu kullaistani, Näy ei näätärintoani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan ajavan, Pilkkovan pinolla puita, Koan eessä kolkehtivan; Maassa marjani makaavi, Mullassa muhaelevi, Alla hiekan herttaseni, Kulon alla kultaseni. 54. Miks' on silmäni sipakat. Miks' on silmäni sipakat, Näkimeni näin häpäkät?-- Siit' on silmäni sipakat, Näkimeni näin häpäkät-- Äiä itkin kuollehia, Kaihosin katonehia. Ensin kuol' isoni vanha, Sitä itkin vuosikauen; Sitte kuol' emoni vanha, Sitä itkin kaksi vuotta; Sitte kuoli sulho nuori, Sit' itken iän kaiken, Ja kaiken elinajani. Ei ole kirkko kirkkahampi, Eikä pappila parempi, Kun otti minun omani, Ja anasti armahani; Someress' on suora sormi, Hiekassa heliä kieli, Mullassa muhia muoto, Kasvo kaunis kankahassa. Sielt' ei nouse nuori sulho, Eikä kaunonen kavaha; Kivet alla, paaet päällä, Kivet keskikylkilöillä. 55. Pois on mennyt meistä toinen. Kaks' oli meitä kaunokaista, Tällä saarella kanoa, Ja joella joutsenutta, Yhen muotoiset molemmat. Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Rinnan riihihuonehesen, Kilpoa kiven etehen. Kaks' oli meitä kaunokaista, Oli kun kanan pojaista; Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Ajan kaiken kaihoavi. Vielä toivoisin tulevan, Toki kerran kerkiävän, Kun ois ottanut evästä, Syönyt lähtöruokiahan, Mennynnä merien taaksi, Maille ouoille osannut-- Tulee mies merentakainen, Ei tule turpehen alainen. 56. En voinut itkeä naurulta. Kuoli multa suuri sulho, Kaatui multa sulho kaunis; Oisin tuota itkenynnä, Oisin itkenyt ikäni, Tahi puolen polveani, Vaan en voinut vuottakana, Enpä voinut naurultani-- Iso käski ottamahan, Emo tahtoi tappamahan, Veikko poies potkimahan, Sisko silmät kaivamahen. 57. Ei lehto leväten huoli. Mitä huolin piika nuori, Jos mun heitti poika nuori; Kyllä muoto muita tuopi, Kasvo kaunis kaupan saapi-- Luonto luovun luoksi tuopi, Veri vierehen vetävi; Tuopi toisen ja paremman, Antavi avullisemman. Hylästiinpä, heitettiinpä, Maa lehto lepeämähän, Hyvä halme hyötymähän, Hyvä maa makoamahan, Koivikko kohenemahan, Katajikko kasvamahan. Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla. 58. Jo meillä ero tulevi. Kaks' oli meitä kaunokaista, Pienen piilovaaran päässä, Koriassa koivikossa, Heliässä heinikossa; Nyt meillä ero tulevi Kotihinsa kumpasenki. Kenpä kuitenki erotti Kaksi kaunista yhestä, Ken pani vihan välille, Kahen rakkahan välille!-- Ei kahta rakasta syäntä Erota Jumalakana. Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana; Tulko luojan tuomiolle, Herran kasvoja katselko, Ken lie luo'un estänynnä, Aivotun anastanunnai Orahall' oli omani, Taimella taki hyväni, Äsken putkelle rupesi, Heristihen hiemumahan, Tuli toinen, vei välehen, Pois anasti aivottuni. 59. Minä musta, pikkarainen. Muut on suuret ja soriat, Mustakulmat ja koriat, Minä musta pikkarainen, Vääräkaula ja vähänen, Penkin alla peitettävä, Lavan alla laitettava. Ois voinut minun emoni Soriamman synnytellä, Liekutella liukkahamman, Tuuvitella turpiamman, Vaalitella valkiamman, Kaunihimman kasvatella; Kekäleistä mun keräsi, Sysilöistä synnytteli, Hyville hylittäväksi, Pahoillenki pantavaksi. 60. Olkiset minun omani. Muien on kullat kuulumassa, Armahat ajelemassa, Rahalliset rannoillansa, Varakkahat valkamilla; Mull' on kurjat kuulumassa, Armottomat astumassa, Raukat mull' on rannoillani, Varattomat valkamilla. Omenaiset muill' omansa, Autuahat armahansa, Olkiset minun omani, Akanaiset armahani. 61. Eipä tunneta tuvuksi. Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani, Tätä lasta liekuttaissa, Tuuvitellessaan tytärtä: "Nousisiko nuori lintu, Kasvaisi minun kanani, Kivenpuusta kieltämähän, Vakoista valitsemahan; Saisin piltin piiallani, Pojan poimuhelmallani." Jopa nousi nuori lintu, Ja kasvoi eroon kananen, Kivenpuusta kieltämähän, Vakoista valitsemahan. Olisin minä tupunen, Kun tuvuksi tunnettaisi; Olisin minä kananen, Kun kanaksi katsottaisi; Olisin ma pieni lintu, Kun oisin linnun liikkehillä; Olisin soria sorsa, Kun oisin sorsaksi sorittu. Vaan ei tunneta tuvuksi, Eikä katsota kanaksi, En ole lintu liikkehiltä, En sorsa soritsemalta; Eipä tunne tuhmat naijat, Äkki outoset älyä, Naivat rikkahan rumia, Vaan ei köyhän kaunosia. 62. Köyhän lapsi työt tekevi. Voi nuo narrit nuoret miehet, Voi tuhmat pojan turakat, Kun ei keksi köyhän lasta, Uksilta ulisevilta, Veräjiltä viereviltä, Aioilta alenevilta! Köyhän lapsi työt tekevi, Kaikki rihmat ketreävi, Kaikki kankahat kutovi, Kaikki lapset liekuttavi.-- Työt' on rikkahan tytöllä Vartensa varustamasta, Muretta makoamasta, Toista ilman istunnasta. 63. Jäämmä mansikat mäelle. Niin on meitä piikasia, Kun meressä sikasia, Niin on meitä piikasia, Kun mäellä mansikoita; Jäämmä mansikat mäelle, Mesimarjat muille maille, Kun on poissa poimijamme, Katehessa katsojamme. Pian kurjat kuivetumma, Marjat maahan lankeamma, Karisemma kaikki marjat, Varisemma vaapukkaiset. Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit, koriat, Taia ei talveksi ruveta. 64. Tieä ei siika syöjeänsä. Eipä tieä yksikänä, Arvoa yheksänkänä, Tieä ei tie kävijätänsä, Heponen ajajatansa, Eikä siika syöjeänsä, Piika pieni viejeänsä, Nuori neito sulhoansa, Jos on kanssa kasvakohon, Yksissä ylentyköhön. Minun ei kanssa kasva'kana, Eikä yksissä ylene-- Meri on kanssa kasvamassa, Aaltoset ylenemässä, Veet vierellä viruvi, Lainehet lavalle käypi; Meren on aallot armahani, Rakkahani rannan hiekat, Veikkoni vesiapajat, Sisareni siikasalmet. 65. Tietämätön kullastansa. En tieä minä piloinen, En tieä piloinen piika, Kuka korjan kirjoittavi Vasten vaivaista minua; Kussa kulta tulta poltti, Armas aikoa kulutti-- Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiaista, Vai on suurella salolla, Syänmaalla synkiällä; Kävikö käpymäkeä, Vaiko varvikkosaloa, Vai lienee meren selällä, Ulapalla aukialla, Selvällä meren selällä, Lakehilla lainehilla. 66. Kaikissa katala yksin. Yksin vieno veet vetelen, Yksin kannan puut poloinen, Yksin jauhan, yksin laulan, Yksin leivon, yksin keitän; Kaikissa katala yksin, Toist' ei turvana ikänä-- Yksin liitäme levolle, Yksin nousen vuotehelta. Eipä keksi suuret sulhot, Ei ne keksi köyhän lasta Kesannolla kenkiväksi, Rannalla rakentavaksi-- Kenpä se köyheä käkisi, Lehmitöntä leyhkäsisi! 67. Korpikotinen. En tuosta isoa kiitä, En kovin emoakana-- Teki korpehen kotinsa, Kankahalle kartanonsa; Ei ne tunne sulhot tulla, Eikä kulkea kosijat. Eipä tunne tuhmat sulhot, Äkki outoset osoa, Ilman tien teloittamatta, Ilman merkin heittämättä; Paljo kenkiä kuluvi, Minun kurjan käyessäni, Tienvieriä viittomassa, Rastia rakentamassa. 68. Pahasti paimenoinnut. Menin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaisna, Äitin värttinän pituisna. Jouvuin metsähän mäelle, Vaaran alle varvikkohon; Varas istui varvikossa, Mies vihainen virvikössä, Otti silkit silmiltäni, Kultalangat kulmiltani, Vasket rinnoilta varasti, Päältäni hyvät hopiat. Siit olen asti ilman ollut, Ajan kaiken kaihonnunna; Tulin tuhmaksi katala, Tytär muita tyhjemmäksi, Ettei naitu naintavuonna, Korjattu kosiavuonna. Muut ne naitihin paremmat, Koriammat korjattihin, Minä olen outo ottamatta, Korjoamatta katala, Minä tuhma tuntematta, Vieno viemättä vihille. 69. On ikävä iltasilla. Isoni ilota käski, Äiti käski riemutella, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kammarissa: "Osta mettä, juo olutta, Ilahuta itsiäsi, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kammarissa!" Menin Turkuhun poloinen, Sain katala kaupunkihin, Ostin mettä, join olutta, Ilahutin itsiäni. Tulin aikahan Turussa Toisten tyttöjen keralla, Vaan oli illoilla ikävä, Paha maata pannessani, Vaiva vaipua levolle, Sekä haikia havata. 70. Tuli kolmelta kosijat. Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen päästä. Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri päivät, Kului kultainen ikäni, Vieri aika armahampi, Päivä kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru työnti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi. 71. Jo tulevi Tuonen Tuomas. Sanottihin soutaessa, Lassa ollen laulettihin, Sulhon saavani minunki, Sulhon suuren ja sorian; Senpä vaan olenki saanut, Saanut kun sanottihinki. Jo vainen iällä tällä Suuret sulhaset ajavat-- Jo tulevi Tuonen Tuomas, Matavi Manalan Matti, Joka naia nappoavi, Kotihinsa koppoavi, Ilman vöittä, vaattehitta, Ilman liinan aivinoitta, Apen paiankauluksitta, Ky'yn kirjokintahitta, Naon suikkelisukitta. Kyll' on kyitä Tuonelassa Aivinaisiksi anopin, Manalla matoja kyllin Apen paian kauluksiksi, Isot kimput käärmehiä Ky'yn kirjokintahiksi, Tuonen toukkia tukulta Naon suikkelisukiksi. 72. Moni moitti muotoani. Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei suostu suuret sulhot, Sulhot suuret ja soriat!-- Moni moitti muotoani, Moni katsoi kasvojani, Moni varttani valitti, Hoki varren hoikeutta. On mulla mokoma muoto, Kun on muovon moittijoilla; Onpa kasvo kaunokainen, Kun on kasvon katsojilla; Viel' on varten valittu, Kun varren valitsijoilla-- Mute on mulle muovon tuonut, Itku kasvon kaunistanut, Huoli varteni valanut. Vielä tälle varrelleni, Kanssa näille kasvoilleni, Sekä muille muovoilleni, Suuret sulhoset tulevat, Miehet ankarat ajavat, Käyvät korkiat kosijat. Kun ei muita tulle'kana, Ei sopine suurempia, Ankarampia ajane, Niin tulevi Tuonen sulhot, Kulkevi Manan kosijat, Jotk' ei moiti muotoani, Eikä katso kasvojani, Ei ne varttani valitse. Sitte tuonne saahessani Tuonen sulhojen tuville, Appi ei paitoa anone, Vaattehuksia anoppi, Kyty ei kysy kintahia, Natolapsi nauhanpäitä. 73. Toisin sattui toivomani. Toisin toivoin, toisin luulin, Ja toisin palo pakisin, Toisin mie käkesin kälkö, Toisin käv' käkeykseni, Toisin toivoni osasi, Ajatukseni alemma. Toivoin suotusen tulevan, Armahaisen astelevan, Ei tuo suotu tullutkana, Eikä armas astununna, Jok' oisi johonki vienyt, Minun kurjan korjannunna, Näiltä suurilta suruilta, Apioilta mielaloilta. Niinpä nyt iällä tällä, Tämän kymmenen kululla, Tok' ei muita tulle'kana, Ankarampia ajane, Kun ei tulle Tuonen sulhot, Marssine Manan kosijat, Tuonen hattu hartioilla, Tuonen lakki päälaella, Tuonen kintahat käessä, Tuonen kihlat kintahissa. Kun sitte menen Manalle, Tuonen poikien tuville, Hyv' on siellä ollakseni, Kaunis kasvaellakseni-- En ole tiellä kellenkänä, Enkä kunkana jaloissa, En sure sotakesiä, Vainovuosia varaja; Kyllä Tuoni voiton tuopi, Mana maansa suojelevi. 74. Jospa se johi tulisi. Jospa se johi tulisi, Joka mun katalan naisi, Sekä kurjan korjoaisi, Näiltä ouoilta ovilta, Veräjiltä vierahilta; Vaikka saattaisi salolle, Kulettaisi korven päähän, Panisi pajuille maata, Lehille lepeämähän. Ei paha pajuilla maata, Eikä läyli lehtisillä, Läyli on toisen lämpimässä, Varu toisen vaipan alla, Tukela tuvassa toisen, Huoli toisen huonehessa. 75. Voi jos mie tok miehen saisin. Voi jos mie tok miehen saisin, Miehen mieltäni mukahan, Saisin sulhosen sorian. Mustakulman ja korian.-- Jo olin viikon vuottanunna, Kauan koissa kasvateltu. Voi jos saisin nuoren sulhon, Sulhon nuoren ja verevän, Joka ilta pään pesisin, Joka aamu uuen paian, Uuen paian palttinaisen, Housut liinan aivinaiset, Säärille sukat säviät, Kirjakintahat kätehen. Sais tuo saappahat itseki, Lakin päähänsä lavian; Laittaisi lakin Turusta, Toisi turkin Torniosta, Verat saisi Viipurista: Kamplotit kahennäköiset. 76. Voi kun mie mokoman saisin. Onpa tietty tietyssäni, Materikko mielessäni, Mies pieni, punainen poski, Valkia, kiherätukka, Puolahattu, saapasjalka, Verkavästi, silkkihuivi. Voi kun mie mokoman saisin; Joka päivä pään pesisin, Joka ilta saunan saisin, Ve'et, vastat laitteleisen, Veen virrasta vetäisin, Vastat varvikkometsästä, Puut kokoisin korpiloista, Vaikka väen virstan päästä. Voi kun mie mokoman saisin, Saisin sitte pienen poian, Käsi ketreä vetäisi, Jalka lasta liekuttaisi. 77. Kun tulis sulho vierahaksi. Lintunen lehossa lauloi, Pyy lehossa pyypötteli. Mitä laulat pieni lintu, Pyy lehossa pyypöttelet?-- Kunpa tietäisit tulevan Sulhoseni vierahaksi, Sillat silkillä panisin, Sametilla suoramehet, Veralla vetelät paikat, Pahat paikat palttinalla. Tammesta tuvan tekisin, Tammiseinät seisottaisin, Tammilattiat latoisin, Tammipatsahat panisin, Luaslauan lumpehesta, Laen lahnan suomuksista. Pöyän kullasta kuvaisin, Penkin pienistä rahoista, Uunin uusista kivistä, Pankon saksan paasiloista. Oron siltahan sitoisin Sulkkuisilla ohjaksilla, Kullan kutsuisin tupahan, Istuttaisin pöyän päähän, Itse istuisin sylihin, Kanssa kaulahan kapuisin. 78. Käynkö viikon villapäänä. Kuku kultainen käkönen, Hopiainen hoilattele, Rinta hieta helkyttele, Papurinta paukuttele, Saksan mansikka sanele, Viron puola poimettele: Käynkö viikon villapäänä, Kauan tukka tuurukkana, Hivuskassan kantajana, Liemingän levittäjänä, Sitojana silkkinauhan, Päärihman ripustajana-- Käynkö vuoen; käynkö kaksi, Käynkö vuotta viisi, kuusi, Vai kaiken kaheksan vuotta, Ympäri yheksän vuotta, Vai käyn kaikenki ikäni, Tahi ei täyttä tätä vuotta. Kuku, kuku kultarinta, Helskäse hopiarinta, Kuku kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Kuku kuusin kultavöitä, Seitsemin sinihamoja, Tälle tyynelle tytölle, Tälle kainulle kanalle-- Neittä nuorra naitavaksi, Vihantana vietäväksi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle. 79. Kun saisin, mitä sanelen. Sillenpä minä menisin, Kull' ois kuusi kultavyötä, Viisi verkaista hametta; Kull' ois kuusi kammaria, Seitsemän salitupoa, Ja kaheksan kellaria-- Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä, Tynnyrit olutta täynnä, Juoa jouten ollessani, Kielin kelpotellakseni. Kun saisin, mitä sanelen, Kun saisin salitupihin, Minä rouaksi rupeisin, Kauppamiehelle kanaksi, Pohatalle puolisoksi; Joisin kahvet kaiken päivän, Söisin suuhuni sokurit, Mesileivät mieltä myöten. 80. Luo'pa luoja luotuhuni. Luo'pa luoja luotuhuni, Elä mielisuotuhuni; Luotu luoksensa vetävi, Mielisuotu survoavi. Tuo Jumala tuota miestä, Jonka sormukset sopisi, Jonka kihlat kelpoaisi; Joka naia nappajaisi, Kotihinsa koppajaisi; Jok' ei veisi viertämähän, Panisi palontekohon. Ellös tuhma tulko'kana, Kävynkanta käykö'känä; Kun ei tulle tuuhiammat, Koriammat kohti käyne, En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Nuku nurjuksen nutulle, Väsy värkin turjukselle, Painu paikkakukkarolle, Rajakengälle rakastu. 81. Varjele vakainen luoja. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tätä neittä joutumasta, Saamasta tätä tytärtä, Viinavillin vuotehelle, Hurstille humalahurjan, Olutjuojan olkiloille, Piippusankarin savuille! Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Joutumasta juomarille, Saamasta kyläratille!-- Kävis tuo joka kapakan, Joka kannun kallistaisi, Ostaisi joka oluen, Joka viinan viillettäisi, Viinapantiksi panisi Vaimoltansa vaattehetki; Itse vaimonsa vetäisi, Puolisonsa puotteleisi, Kylmäisi kylävälille, Joka tielle juohattaisi, Heitteleisi heinäteille, Saloteille saatteleisi, Kirkkoteille kirvottaisi, Hääteille hävitteleisi. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tuvilta tupakan juojan. Piippusankarin savuilta-- Savu silmät saastuttaisi, Mustuttais ihanan muovon. Tuo Jumala toinen miesi, Toinen miesi ja parempi, Jok' ei virsi viinan kanssa, Ei tuiski tupakan kanssa, Huiski ei humala päässä, Piippu suussa ei pitele; Jok' ei heitä heinäteille, Eikä saattele salolle, Jokiteille juohattele, Kylmätä kylävälille; Riko ei rintaristiäni, Katko kaulaketjujani, Korvakolttuja murota, Sorra kullan sormuksia. 82. Ei naitu naintavuonua. Mikä lie minusta nähty, Kuka kumma keksittynä, Kun ei naitu naintavuonna, Otettu otantavuonna, Kirkivuonna kihlattuna, Viety viimeissä kesänä!-- Naitihin napimpiaki, Otettihin ouompia, Naitihin nasaneniä, Noronaamat suollettihin. Niin miks' ei minua naitu, Omenaista ei otettu, Suon kukaista, maan kukaista, Kaiken kartanon kukaista, Mesiheinän hempeyttä, Kaste'korren kauneutta, Ahokoivun armautta, Soreutta solkikoivun, Lehtokoivun lempeyttä, Norokoivun notkeutta, Nororaian raikkautta, Noropihlajan pituutta?