Part 16

En oo narri narratta'a, Höyhenlintu höyhettä'ä, Enkä houkka houkutella, Mielipuoli mielitellä, Heikko helmasta veteä.-- Onpa tässä neitosessa Paremmanki miehen verta, Killimmänki kinnastaja, Paremmalle paian saaja, Kenstimmälle ketreäjä, Kuulusammalle kutoja; Ei sinulle, tilkatuppi; Tilkatuppi, talkatasku, Kymmenpaikkainen kypäri, Satapaikka saapukkainen.

Enmä huoli huitukoille, Huitukoille, haitukoille, Mie tahon tasaisen varren Tasaiselle varrelleni, Tahon muovon muhkiamman Muhkioille muovoilleni, Tahon kasvon kaunihimman Kaunihille kasvoilleni.

25. Mitä sie kävelet surma.

Mitä sie kävelet surma, Rannanraukuja ajelet, Kylän tyttöjä kyselet, Tinavöitä tieustelet?-- Suuru surtsi kormanossa, Hieta helmoissa helisi, Kunnottoman kukkarossa, Lantittoman lakkarissa. Mitä teit tämän kesosen, Kuta raaoit talven kaiken, Kun et tenkoa kerännyt, Saanut raukkoa rahoa, Täältä neittä naiaksesi, Tuottoaksesi tytärtä?-- Kesät kentällä makasit, Talvet taljavuotehella. Etsi nyt puusta puolisoa, Hae neittä haavikosta, Tyttöä petäiköstä, Männiköstä morsianta; Elä meiän neitosista, Talon kuulun kukkapäistä, Tästä suuresta suvusta, Laajasta lajiperästä.

26. Elä pyyllä neittä pyyä.

Elä pyyllä neittä pyyä, Oravalla morsianta, Eläkä vaskella valitse, Tinaisilla tieustele! Saat pyyllä pyhänpitäjän, Oravalla oikullisen, Vaskella valehtelijan, Tinaisilla tienkävijän. Kysy kullalla tytärtä, Hopialla morsianta, Sormuksilla suosittele, Silkkinauhoilla sitele; Kuulu kullalla kosivi, Hopialla huolittavi, Sormuksilla suosittavi, Silkkihuivilla sitovi.

27. Kotien erotus.

Mistä tunsit tuhma tulla, Oron kärsä tien osasit, Tähän kuuluhun kotihin, Kaunihisen kartanohon?-- Kun tulet tähän kotihin, Pistätet pihan sisälle, Pihall' on humalan pilpa, Rasvan kartu kartanolla. Kuinkas on sinun kotini, Sinun kurjan kartanosi-- Kun kävin pihatse kerran, Ajoin ikkunan alatse, Näin mä tuon näkijättäki, Tunsin Turjanki Lapitta, Räystähät revon riaksi, Aitat aiaskommetoksi, Selin seisovan isännän, Selin onnenki olevan: Tup' oli kuuella tuella, Seitsemällä seipähällä, Kaheksalla kankimella. Kun sisähän katsahime, Vehkat vinkui kiukoalla, Parkit orrella parisi, Pöyällä pököttileipä, Olkitamppu taikinassa.

28. Toista tänne toivottihin.

Mistä tunsit tuhma tulla, Epäkelpo tien osasit, Minun kuuluhun kotihin, Pystyhyn ison piha'an?-- Toista tänne toivottihin, Paremmaista palkottihin, Ei sinua, sian silmä, Sian silmä, koiran korva, Talvisen orihin otsa, Kevähisen lehmän leuka, Kesäisen karitsan kaula, Sykysyisen vuohen naama. Tulitko sikojen tietä, Politko porsasten poluista, Astuit lammasten latua, Vai kävit mäkeä myöten?-- Sivute sioilla tiensä, Pihan poikki porsahilla, Laon ta'ate lampahilla, Tie mäeltä männikköhön.

29. Tie on tehty tuhman mennä.

Mistä tiesit tervahiiri, Ojamykrä tien osasit, Luovon lohta ampumahan, Siikoa ihoamahan; Mistä tiesit, kusta tunsit, Kusta kuitenki älysit, Täällä neien kasvavaksi, Impyen yleneväksi?-- Kuulu isoni, kuulu emoni, Minä vielä kuulusampi, Kuulun kultana merelle, Hopiana maille muille. Enkä huoli huitukoista, Noista poika puitukoista, Kun ei tulle tuuhiammat, Koriammat kohti käyne, Näätäsaapukat näkyne, Reporinnat reilottane; Sivu menköhöt siatki, Poikki pellon porsahatki, Sivu on tehtu tie siolle, Pellon poikki porsahille, Tie ylätse, tie alatse, Kahenpuolen kartanosta; Tie on tehty tuhman tulla, Sekä tulla, jotta mennä, Ura käyä käypäläisen, Astua kylänkysyjän. Tytötkö sinunki saattoi, Neiet neuoi muille teille?-- Ne ne näppivät syäntä, Vievät mielen miesten päästä.

30. Monisulhollinen.

Mont' on sulhoa minulla, Yks' on Yrtti, toinen Tortti, Kolmas koito Paalikkainen, Neljäs Nerkko niemen päässä, Viies Winnyrin Tapani, Kuues kainu Karjalainen, Seitsemäs sepän Simana, Kaheksas on Kaitaparta, Yheksäsi Yrjä raukka, Kylän vanhin kymmenesi; Repo rukka reunimmainen, Päivän-poika päällimmäinen, Kirjavissa kintahissa, Kaunehissa kauhtanoissa, Vaipassa vanutetussa, Ostetuissa saappahissa. Kävi kerran, kun käviki, Istui illan vieressäni, Kyläkunnan kuulematta, Emoni havatsematta, Koko mies me'elle maikoi, Sylinistunta simalle, Kainalo kananmunille, Vierus voille, vehnäisille.

31. Onpa tietty tietyssäni.

Onpa tietty tietyssäni, Mesimarja mielessäni, Lempilintu liitossani, Sinisorsa suojassani, Jok' on mieltynyt minuhun, Minä mieltynyt hänehen; Hänell' on ihanat silmät, Minulla syän suloinen. Ei hän heittänyt minua, Eikä yksin jättänynnä; Omaksens' on ottanunna, Kullaksensa kutsununna, Kaunoksensa katsonunna, Valkiaksensa valinnut. Niin minä hänessä riipun, Sekä riipun, jotta kiikun, Niinkun lintu lehtipuussa, Kuusen oksalla orava.

32. En heitä kullaistani.

Pappi paljonki lupasi, Enemmän papin emäntä, Vuoen voita syöäkseni, Toisen tuoresta kaloa-- Lupasi hyvät hamoset, Ja parahat liinapaiat; Käski kullan heittämähän, Armahan unohtamahan, Etten kuulis kuuna päänä, Näkisi sinä ikänä. Mutt' en heitä kullaistani, Armahaistani unoha; Ennen heitän herkkuruoat, Paistit pappilan unohan, Heitän kaunoset hamehet, Ja parahat liinapaiat, Ennenkun heitän herttaseni, Armahastani eroun, Kesän kestyteltyäni, Talven taivuteltuani.

33. Muien musta, minun hyvänen.

Moniki pohatan poika Kovin on koiltahan kopia, Suvultansa sangen suuri; Sinä köyhä poika rukka Et oo koiltasi kopia, Suvultasi aivan suuri. Moni sun mustaksi sanovi, Tervaskannoksi tekevi, Pahaksi panettelevi, Tuhmemmaksi tunnustavi; Voit sa olla muien musta, Minun kaunis ja hyvänen, Minun mielestä metonen, Voisirunen silmästäni.

Jos oot musta mun omani, Rauankarva rakkahani, Tuhma muien tunnustaissa, Tervaskanto katsellessa; Selin muihin seisotate, Selin muihin, päin minuhun, Ehkä mie piloinen piika Voisin paialla parata, Kauluksilla kaunistella, Sääret vikkelisukilla, Kaulan paiankauluksella, Käet kirjakintahilla, Sametilla hienot hiukset.

34. Tuo on mies me'estä tehty.

Tuo on mies mc'estä tehty, Sokerista sorvaeltu, Suu somasti laulamahan, Jalat taiten tanssimahan. Pese silmät, pää silitä, Harja'a hatun alukset, Niin tule minun kotihin, Ja kysy tätä tytärtä Emoltani ensistäänki: "Eukko työnnä tyttöäsi Minulle miehelle hyvälle, Sorialle sulhaselle, Mie oon mies me'estä tehty, Sokerista sorvaeltu."

35. Kun oisi kahen valta.

Kuti, kuti, kultaseni, Sinisukka sulhaseni, Punaposki puolisoni, Tääll' on nuori neitosesi. Käy'pä tuota katsomahan, Tule yöllä yksinäsi, Jottei jälki jäällä tunnu, Jalan isku iljangolla.-- Kunpa jälki jäälle jäisi, Jalan isku iljangolle, Tuosta äiti äkkäjäisi, Isoni imehen saisi, Veikkoni vihotteleisi, Oma sisko ouostuisi. Iso ottaisi ikäni, Emo pääni halkaiseisi, Veikko veren vuoattaisi, Sisko silmän kaiveleisi.

Kuti, kuti, kultaseni, Tääll' on nuori neitosesi; Sopisipa suuta antaa, Kun oisi kahella valta.

36. Katso'pas tätä tytärtä.

Kuti, kuti, sulhaseni, Punaposki poikaseni! Katso'pa tätä tytärtä;. Tästä kasvavi kananen, Tästä joutsen jouahtavi, Sorenevi kunnon sorsa.

Hanki sulho sukkulainen, Kankahalta karttu väärä, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele, Tuo'pa tällä tyttärelle, Tälle sorsalle sovita. Vie sitte ve'elle neittä, Saata sotkulle tytärtä-- Lähti paikat paiastasi, Rätsinästäsi räpälet; Sitte tunnet nainehesi, Ja kosissa käynehesi.

37. Konsa meillä kosijat käypi.

Konsa meillä kosijat käypi, Milloin mieli vierahaiset, Konsa armahat ativot?-- Pääkähyri päätnitsänä, Hivus suora suovattana; Minun miilo kultaseni, Se tulee pyhänä päänä.

Missä heitä vastatahan?-- Pirtissä kähyripäätä, Sintsissä siliäpäätä; Minun miilo kullaistani, Sitä vastataan pihalla.

Mitä heille syötetähän?-- Leipeä kähyripäälle, Kukkoja siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille vehnäkolatsuja.

Mitä heille juotetahan?-- Rieppua kähyripäälle, Vaassoa siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille juotetaan olutta. Minne heitä nukkumahan?-- Pirttihin kähyripäätä, Sintsihin siliäpäätä; Minun miilo kultaseni, Se aittahan vuiskatahan.

Mitä heille vuoteheksi?-- Vaatetta kähyripäälle, Posteet siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille sulkkuiset perinät-- Minä itse ruskia, Minä itse valkia, Minä kaunis ja ihana, Miilo kullan viereen.

38. En kehannut kieltää.

Oli joulu joutumassa, Tahvanus tavottamassa, Panin tynnyrin olutta, Puolen toista puolikkoa; Toivoin kultani tulevan, Armahaiseni ajavan, Suu-verolle, muu-verolle, Juhlan suuren syönnökselle. Eipä kulta tullutkana, Armahaiseni ajanut; Tuli kuhjus kutsumatta, Vaivainen varottamatta, Osasi oluen juoa, Syöä juhlasyönnökseni-- Tainnut en olla antamatta, Enkä kielteä kehannut.

39. Mitä laihan laulannasta,

Lauloin ennen lassa ollen, Paljo mieletön pakisin, Ilman lintujen iloksi, Pääskyjen huvitteheksi; En nyt laula, enkä taia, En paljo pakaja'kana. Mitäpä laihan laulannasta, Ja kurjan kukunnastani-- Suu kuluvi kuppiloille, Kieli mässäksi menevi, Eik' oo kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa; Vieras kulta kuuntelevi, Mies outo opitteleksen. Ei ole minulla täällä, Tällä rannalla rakasta, Tällä puolla puolisoa; Minun on kulta tuonnempana, Etähämpänä omani, Tuntemass' on tuulen teitä, Arvoamassa ahavan.-- Tuollapa minun omani, Tuolla puoll' on puolisoni, Tuolla aaltojen takana, Takana selän sinisen.

40. Miks' ei soita suu soria.

Miks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä?-- Siks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä, Kun on poissa kultaseni, Muilla mailla marjaseni, Valkia vaeltamassa, Armas maita astumassa; Huuhalla ei oo' huomenkoite, Peroksella pesty litsa.

Tulisko huuhalle huomenkoite, Perokselle pesty litsa, Se ois kukan kupua myöten, Ja vaklon vatsoa myöten; Sitte suuni soitteleisi, Kieli keikellehteleisi-- Saisi suu sulosanoja, Kieli kelpo keiketystä.

41. Ääni ei kuulu kullalleni.

Enpä laula laitoissani, Enkä soita surkeissani, Kieroissani en kisoa, En ilotse inhuissani. Mitäpä tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma soitan, Jos laulan jokahi lakson, Joka kummun kukkuelen, Soitan soien rannikoilla, Kujertelen kuusikoissa; Suotta suutani kulutan, Suotta säätelen sanoja-- Ääni ei kuulu kullalleni, Armahalleni kujerrus. On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat; Kuuset kutsui kullaksensa, Lepät lemmeksi saneli, Suopetäjät sorsaksensa, Ahokoivut armahaksi. Enmä kuuselle kumarra, Petäjälle päätä käännä, En anna lepälle suuta, Kättä en koivulle kokota; Vaan kun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Sille suun-anto sopisi, Päätä käänteä päteisi, Kättä lyöä kelpoaisi. Sill' on suu sulasta voista, Hunajasta huulta kaksi, Parta sulkusta suettu, Leuan-alus liessingistä; Sill' on päivä silmissänsä, Sillä kuuhut kulmaluilla, Tähet taivon hartehilla, Olkapäillänsä otavat. Se on armas astunnalta, Ylen jasnoinen jalalta; Maksaisin tuhat tulosta, Astunnasta aikasumman, Jalansiirroltä sinikön, Punaisen jalan polulta.

42. Etäällä minun omani.

Ei mun lauloa pitäisi, Ei ilota ensinkänä, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremässä, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etäällä minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiherätukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylän ylitse, Sa'an taipaleen takana;

Tuuli ei päivässä tulisi, Lintu ei lentäisi kahessa. Tuuli kyllinki tulevi, Linnut kanssa lentelevät, Mie en tunne tuulen mieltä, Tuulen mieltä, linnun kieltä; Vaan kun tuttuni tulisi, Ennennähtyni näkyisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jalan nuoren nousennasta, Sukan mustan muikunnasta, Käymästä kepiän kengän, Helman hienon hiipsinnästä. Virstan vastahan menisin, Virstan kahen kaapsahtaisin, Aitoja alentamahan, Siltoja siventämähän, Veräjiä aukomahan, Porttiloita purkomahan. Sitte kättä käppäjäisin, Jos ois käärme kämmenpäässä; Suuta kanssa suikkoaisin, Jos ois suu suen veressä; Kiini kaulahan kapuisin, Jos ois kaima kauluksessa; Vielä vierehen viruisin, Jos ois vierus verta täynnä.

43. Kun mun kultani tulisi.

Kun mun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jos ois vielä virstan päässä, Tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Kipunoina kiiättäisin, Liekkinä lehauttaisin; Vierten vierehen menisin, Supostellen suun etehen. Tok mie kättä käpseäisin, Vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta täynnä. Vaanp' ei ole kullallani, Ei ole suu suen veressä, Käet käärmehen talissa, Kaula kalman tarttumissa; Suu on rasvasta sulasta, Huulet kun hunajameestä, Käet kultaiset, koriat, Kaula kun kanarvan varsi.

44. Oisko linnun lentoneuot.

Voi, kun loit minua luoja, Kun et luonut lentäväksi, Kotkana kohoavaksi, Lintusena liikkuvaksi! Oisko linnun lentoneuot, Kohottimet kotkalinnun, Saisin siivet hanhoselta, Kurelta kulettimensa; Sitte siiville rupeisin, Lenteleisin, liiteleisin-- Kulkisin ma kullan maalle, Asunnoille armahani. Lentäisin lepeämättä, Matkalla makoamatta, Ilman puussa istumatta, Lehvällä levähtämättä; Meret ei estäisi minua, Selät ei ne seisattaisi. En surisi iltaisesta, Enkä einetruo'istani, Murkinat' en muisteleisi, Viel' en viikonkaan perästä; Armas minun aamustaisi, Illastuttaisi ihana, Kasvo kaunis syötteleisi, Muoto murkinoitteleisi.

45. Itkee kurja kullaistani.

En itke isoni maita, Enkä maammoni majoja; Itken kurja kullaistani, Ja katala kaunoistani. Missäpä minun omani, Kussa lie nyt kultaiseni?-- En ole sitte silmin nähnyt, Kun laiva lahelta lähti, Joka kultani kuletti, Kauas kantoi kaunoseni. Ylitse selän sinisen, Poikki paljo pauhoavan; Johon ei kuulu kurjan kulkku, Eikä raiku raukan rinta, Vaikka huuan hoilottelen, Valittelen voivottelen.

Tuo Jumala purje'tuulta, Eli ratki rasvatyyntä, Etteipä poloisen pojan Sormet soutaissa kuluisi, Sormet suotta souellessa, Käet vettä vellotessa. Sitte tänne tullessansa, Palatessansa kotihin, Suo Jumala suora ranta, Tyyni valkama valitse, Jotta suorin souteleisi, Matkan oikein osaisi.

46. Tehkös liitto lintuseni.

Kussa lie mun kultueni, Maalla millä marjueni-- Lie'kö maalla, vai merellä, Meren suurella selällä, Vaiko Ruotsin-rantasilla, Saksan salmilla syvillä, Juutin julmassa soassa, Kapinassa kauhiassa, Joss' on verta säärivarsi, Polvenkorkeus punaista. Voi ken saattaisi sanoman, Ja kuka kuletteleisi, Ennenkun muut murehen saapi, Akat huolen arvoavi?-- Tehkös liitto lintuseni, Salakauppa kaunoseni-- Liitto lyökäme välehen, Saakame salainen kauppa, Ilman muien tietämättä, Ja toisen tokatimatta: Mie piän pesästä huolen, Laitan ruoan lapsillesi, Sie lennä ajalla sillä, Saata sana sille maalle, Kussa kulta kuuntelevi, Kautokenkä katselevi. Ei se jaksa pieni lintu, Ei mennä meren ylitse-- Välehen vähä väsyvi, Pian heikko hengästyvi; Oisko tuuli mielellisnä, Ahavainen kielellisnä, Sepä voisi viestit vieä, Sepä saatella sanomat; Sanan veisi, toisen toisi, Kielen liian liikuttaisi, Kahen kaunihin välillä, Kahen kullan kuulemilla.

47. Minun sulhoni soassa.

Muien on sulhonsa kotona, Minun on sulhoni soassa, Kutratukka kulkemassa, Valkiipää vaeltamassa, Tuolla Turkinmaan perillä, Turkin raukoilla rajoilla. Ei siellä emo elätä, Ei sivele Suomen sisko, Suomen tyttö ei suuta anna; Siveli siliä miekka, Satatti sotasapeli, Tykki suuri suuta antoi.

Voi toki tytär typerä, Kun on sulhoni soassa, Aino sulhoni soassa, Jota itkin, jota vuotin, Jota toivotin ikäni! Käkesi kotona naia, Häät piteä pääsiäisnä; Eipä nainunna kotona, Saanut häitä Suomen maalla, Sattui häät sotakeolla, Vihki vierahan tuvilla, Suuren herran suojuksessa, Pienen herran pirttisessä-- Pappina pakanan sana, Valta vieras vihkijänä, Suora miekka sormuksina, Morsiamena kiväri.

48. Jouvu kultani kotihin.

Käki kukkui, lintu lauloi, Vaan en kuule kullan ääntä; Minun on kulta kulkemassa, Kaunoni kävelemässä, Kaupoillahan Karjalassa, Elonsaannilla Savossa, Leiväntuonnilla Turussa, Pääverolla Wiipurissa. Tule kultani Turusta, Viere kulta Wiipurista, Astu armahin Savosta, Käy kotihin Karjalasta Jouvu huomena kotihin, Päät' jo tänäki päänä; Ellet kaunista kaota, Tällä maalla marjaistasi.

49. Vaiva vuottaessa.

Yks' on ystävä minulla, Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen, Koko kolmessa kylässä, Seki kurja mustakulma, Poloinen pahannäköinen, Raukka rauankarvallinen; Muret on mustaksi vetänyt Huoli muita hoikemmaksi, Ikävä iättömäksi, Tauti talven maanneheksi.

Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelläjävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin näämmä toinen toista, Vesi on aaltoinen välillä, Torat äitin aaltoisemmat.

50. Luonto luovun luoksi tuopi.

Kun nyt tuttuni tulisi, Ennennähtyni näkyisi; Tokko suuta suikkajaisin, Levittäisin leukapieltä?

Tule, tule tuttuseni, Näy ennennähtyseni, Tule turkka tuutuhuni, Viere armas viereheni, Tälle uuelle tilalle, Lakanaiselle lavalle!

Kun et tulle, ellös tulko, Kun et vierre, ellös vierkö, Enpä kovan kutsu'kana, Huua'kana, huoli'kana; Kyllä luonto luoksi tuopi, Veri vierehen vetävi, Oma veri ottelevi, Lämpönen lähentelevi, Lakanainen laittelevi, Liinahursti liittelevi. Sitte tänne saatuasi, Tuutusehen tultuasi, Liki, liki, lintuseni, Kuti, kuti, kultaseni!

51. Minun on kultani kulossa.

Katsos muita miekkoisia, Ja onnen osallisia-- Muill' on kulta kuulusalla, Näkösällä näätärinta; Käyvät kultansa kujassa, Veräjillä veistelevät, Pilkkovat pihalla puita, Kalkehtivat kartanolla. Minun ei kuulu kullaistani, Eikä helkä hertaistani; Minun on kultani kulossa, Hopiani heinikossa-- Suuri kuusi kulman päällä, Pajupehko parran päällä.

52. Armas arkussa ajavi.