Part 12

Hyvä neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Näitkö tänne tullessasi Kekoja keräperiä, Näsäpäitä närttehiä?-- Ne kaikki tämän talosen, Tämän sulhon kyntämiä, Kyntämiä, kylvämiä.

Hyvä neito, kaunis neito! Kun tunsit talohon tulla, Niin tunne talossa olla; Ei meillä surulla syöä, Ei eletä huolen kanssa-- Maitotiinu on tietyssäsi, Piossasi piimäpytty Voivatinen vallassasi.

159. Voi veikko, mitä vetelet.

(Kyläläiset lommaavat morsianta.) Voi veikko, mitä vetelet, Tervaskannon kauneutta, Pikitynnyrin pituutta, Kerinkannan korkeutta! Käkesit käkösen tuoa, Kuletella kukkulinnun, Tuoa maalta maan parahan, Veeltä valkian valita; Ei käki kätehen saanut, Kukkulintu kumppaliksi, Veelt' et valkiita valinnut, Tuonut maalta maan parasta. Puuttui konna koprihisi, Sammakko satimehesi; Saitp' on suolta suovariksen, Aialta ajoharakan, Korpin korpinotkelmalta, Pellolta pelotuslinnun, Mustan linnun mullokselta; Löysit nartun naurismaasta, Nirtun niintä kiskomasta; Narttu naukui, nirttu niukui, Sulhon tullessa lähelle.

160. Kirkas neiti kihloissasi.

(Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen.! Katsos meiän neioistamme; On kun puola puolikypsi, Tahi mansikka mäellä. Puhas on pulmonen lumella, Puhtahampi puolellasi; Valkia merellä vaaksi, Valkiampi valloissasi; Soria merellä sorsa, Soriampi suojassasi; Kirkas tähti taivahalla, Kirkkahampi kihloissasi. Et oisi Savosta saanut, Et tuonut Turustakana, Tavannut Wiron takoa, Vetänyt Wenäeheltä, Niin soriita neitokaista, Mokomata morsianta; Silmät maksavat sinisen, Poski puhtahan punaisen, Varsi valkian paperin.

161. Kutti, kutti, sulho rukka.

(Morsiamen lommaajat.) Sulho viljon veljyeni! Sanoit sie pahan sanasen; Sanoit saavasi sataisen, Tuovasi tuhannen neien; Et sataista saanutkana, Tuonut et tuhannen neittä. Sait su'un sukattomia, Lajin kintahattomia. Mitä lie tehnynnä ikänsä, Kuta mennehen kesosen, Ei kutonut kintahia, Suoritellut sukkasia; Hiiret kopsassa kopasi, Hörppäkorvat lippahassa.

Kutti, kutti, sulho rukka! Tuota toivotit ikäsi, Tuota puolen polveasi, Käkesit tämän kesosen; Sanoit saavasi sarasen, Apilaisen ottavasi, Sorsan suositellehesi, Vesilinnun vienehesi. Sait sinä hyvän sarasen, Armahan apilasheinän-- Löysit tieltä tervaskannon, Leppäpökkelön lehosta. Talven on tateessa maannut, Kuukauen hevoskujassa, Viel' on silmät siistimättä, Kaikki kasvot kaavimatta.

162. Laajasukuinen neiti.

(Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Ellös meiän neioistamme Sanoko suvuttomaksi, Laatiko lajittomaksi, Tehkö tietämättömäksi! Onpa meiän neiollamme Suku suuri, laji laaja; Kappa ois kylveä papuja, Jyvä kullenki tulisi, Kappa ois panna pellavaista, Kuitu kullenki tulisi.

Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Ellös meiän neioistamme Toki tuhmaksi hokeko, Typeräksi tunnustelko, Saamattomaksi sanoko! Mene sulho seppälähän, Tietäpäs terävä rauta, Tietä viikate terävä; Vaali vartehen hyvähän, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele. Kun tulevi päiväpaiste, Viepä neittä nurmen päälle, Sitte heinä herskähtävi, Sekä jussi jurskahtavi, Kova heinä korskahtavi, Suolaheinä säikähtävi, Vihviläinen viuskahtavi, Mätäs myötähän menevi, Kulo käypi kellellehen, Vesan kanta katkiavi.

163. Kaason kauneus.

(Kosiomiehen puoli.) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso; Kaunis kaaso kengältäki, Silmiltä sitäi parempi. Niinp' on kaaso kengitetty, Kun on kelkka talloitettu; Niinp' on kaason silmät päässä, Kun harakan pakkasella.

(Kaason puoli.) Niinp' on kaaso kengitetty, Kun hevonen rauoitettu; Niin on kaason silmät päässä, Kun on tähet taivahalla.

164. Kaason istunta.

(Kosiomiehen puoli.) Istu, istu kaaso rukka! Kun istut, hyvinki istu; Istu puhki puinen penkki, Halki lautainen lavitsa, Seinät sienille märännä, Katso halki harjahirsi.

(Kaaso.) Niinkö teill' on hoikat hongat, Sekä pehmiät petäjät, Ettei kestä kaason olla, Nuoevaimon vaivutella, Tämän illan istumilla, Tämän aamun astumilla?-- Enmä istu penkillänne, Enkä seiso sillallanne; Istun hieprahelmoillani, Seison kenstikengilläni. Vain en istu ensinkänä, Enkä seiso semminkänä, Ennenkuin sulkani sulavi, Höyheneni lämpiävi.

165. Kaason lämpimän saanta.

(Kosiomielen puoli.) Kun lienet kovin vilussa, Nouse kaaso kiukoalle, Liesipankolle panete; Pane jalka patsahalle, Toinen orrelle ojenna, Helmat lieskahan levitä; Siinä sulkasi sulavi, Höyhenesi lämpiävi.

(Kaaso.) Nouskohon nokiset velhot, Saakohon tulipunaiset, Nokianne nuohomahan, Karstojanne kaavimahan! Piruko tästä piiat otti, Lempo ampui leskieukot, Nokiloita nuohomasta, Karstoja karistamasta? Eikä tuoa kaason syöä, Nuoevaimon nunnostella; Lepillenkö lehmät lypsi, Kannoille muni kananne?

166. Kaason syötäntä.

(Kosiomiehen puoli.) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Kun lienet kovin nälässä, Istunet rokan himolla, Kuoli muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Kuoli Kontisen kujahan, Kyllösen kylyn etehen. Tuoll' on raato rauniolla, Pääkontti koan takana; Sen on keuhot keittämättä, Kapiot kaluamatta. Siin' on kaason kyllin syöä, Nuoevaimon nunnostella.

(Kaaso.) Nouskohon kontio kolosta, Havun alta haarakynsi, Kiven alta kiskosilmä, Viiasta vihainen kissa, Ruunianne ruhtomahan, Tammojanne tahtomahan, Orittanne ottamahan, Lehmiänne leikkomahan! Missäpä hukka huikuroivi, Metsän vihko viehkuroivi, Kun ei karjassa kahua, Liehu lehmien seassa?

167. Maata menentä.

Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Jo ois aika maata mennä, Liitto liipata levolle; Kukot laulavat kylällä, Hoikkasääret hoiloavat.

(Kaaso.) Äsken aika maata mennä, Liitto liipata levolle, Kun mun sulkani sulaisi, Höyheneni lämpiäisi. Vai joko vaivainen varajat, Tynnyrisi tyhjenevän, Puolikkosi puolenevan?-- Vast' on kerta keitettynä Kiiskiä kirokaloja, Ahvenia ruotaisia; Tuoppi on tuotuna olutta, Ei sekänä meitä vasten, Vasten muita vierahia.

168. Kaason juomiset.

(Kosiomiehen puoli.) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Kaaso valkianverevä! Ootko Valtalan vasikka, Vaiko Puntalan Punikki Tynnyrien tyhjentäjä, Puolikkojen puolentaja?-- Kun lienet olven himolla, Eli taarin tarpehella, Kyll' on meillä kystä vettä, Paljo pantua olutta, Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä. Kun ei siitä kyllä liene, Tahi ei tulle tarpehiksi; Viel' on tamma tanhualla, Liinaharja liettehessä, Läävässä Punikki lehmä, Toinen Kyyttö kytkyessä Joka laski laarin viinan, Hyvän juomisen jorotti.

(Kaaso.) En oo tänne lähtenynnä, Enpä oluen himolla, Enkä taarin tarpehella; Olutt' on kotonaniki, Taaria talossaniki; Vaanp' on läksin katsomahan Pienen lintuni peseä, Varpuseni vainioa. Kohta tästä kolkan käännän, Kolkan käännän, toisen väännän Tästä tuhmasta tuvasta, Kamalasta kartanosta; Heitän tänne herttaseni, Tänne kaunoni kaotan; Suojelkohon suuri Jumala, Kaikkivalta varjelkohon, Ettei huomenna katuisi, Päivän päästä peljästyisi. Näitä outoja ovia, Veräjiä vierahia.

169. Kosiomiehen ylistys.

Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi! Tuo hattu, jok' on sinulla, Tuot ei kanna kaikki miehet, Eikä pojat puoletkana, Kolmannetkana kosijat. Verka on Wirosta saatu, Säteristä säälitetty, Puuhka on tuotuna Turusta, Saksan linnasta sametti. Vähä paitoa näkyvi, Pikkarainen pilkottavi, Paita kun papin paperi, Kirkkoherran kirjanlehti, Oman kultansa kutoma, Kaunosensa kalkuttama; Ommeltu oravakynsin, Näätäkynsin nästäelty, Tinaneuloin tikkaeltu.

III. Paimenlauluja.

170. Kukkalatva kuusi.

"Marisenko, marjasenko, Punaposki puolasenko! Kävitkö tuon mäkösen alla, Viheriäisen vierun alla?"-- "Kävin kerran, kun kävinki." "Mitäs näit käyessäsi?"-- "Näin kuusen kukkalatvan, Ja haavan halialatvan; Ison kuusen kukkalatvan, Emon haavan halialatvan." "Konsa sen kotihin tuomma!" "Illan tullen, päivän mennen, Karjan tullessa kotihin, Kylylöylyn löyhkätessä."

171. Mipä paimenten olla?

Mipä meiän paimenien, Kupa karjan kaitsijoien?-- Ei ole paha paimenien, Pah' ei karjan kaitsijoien; Kiikumma joka kivellä, Laulamma joka mäellä, Joka suolla soittelemma, Lyömmä leikkiä aholla, Syömmä maalta mansikoita, Ja juomma joesta vettä. Marjat kasvon kaunistavi, Puolukat punertelevi, Vesi ei voimoa vähennä, Jokivesi ei varsinkana.

172. Tule tänne!

Tule tänne tyttöpaimen [33], Tääll' on toinen poikapaimen [34]; Tääll' on karjat kaunihimmat, Täällä kellot kuulusammat, Tääll' on mansikat makiat, Täällä lillikat lihavat, Täällä puolat puolikypset, Vatut vaaran rintehellä.

Kuti, kuti, kultaseni, Tule tänne turkkaseni! Tääll' on kaunis karjan käyä, Armas paimenten asua; Pohjaspuolella mäkönen, Päivänpuolella puronen, Lehtomaita luotehesen, Itähän isot ahoset. Kuti, kuti, kultaseni, Tule tänne turkkaseni! Tääll' on suuri sulhosesi [35], Kaunis kasvin kumppalisi; Sopisipa suuta antaa, Kun olisi kahen valta.

173. Missä armahani?

Miss' on, kussa minun hyväni, Miss' asuvi armahani, Missä istuvi iloni, Maalla kulla marjaseni?-- Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehoissa, Ei kuulu saloilla soitto, Ei kukunta kunnahilta, Oisko armas astumassa, Marjan matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkia vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa.

174. Armahan kulku.

Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkia vaeltanunna; Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittä leppiämpi, Korpi kuutta kukkahampi, Koko metsä mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta.

175. Enkö minäki toivoisi.

Lintu lauleli lehossa, Pieni lintu pensahassa, Kullaistansa kuikutteli, Marjaistansa maanitteli, Armahaistansa halasi; Enkö mie poloinen raukka Tuota toivoisi enemmin, Halajaisi hartahammin, Kullaistani kulkevaksi, Marjaista matelevaksi? Tule tänne, pieni lintu, Lennä tänne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikäväsi ilmottele; Mie sanon sinulle jällen Haastan mielihaikiani. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sie paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kun kullan kukkarossa, Asut kun armahan povessa.

176. Katso Kiesus karjaistani.

Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvä Jumala, Näillä aukeilla ahoilla, Leveillä lehtomailla, Korkehilla koivikoilla, Kauneilla kataikoilla, Pienillä petäiköillä, Mataloilla haavikoilla, Kultaisilla kuusikoilla, Armahaisilla saloilla; Elä anna sutosen tulla, Kohti kontion osata! Jos konsa susi tulisi, Kohti kontio kokisi, Muuta muiksi lehmäseni, Kannonpäiksi kaunoseni, Kiviksi minun omani, Kallioksi karjaseni; Ei susi kivihin koske, Karhu ei koske kallioihin.

177. Muut kuuli kirkonkellon.

Muut ne kuuli kirkon kellon, Minä kurja karjankellon; Papin parran muut näkivät, Minä kurja kuusen latvan. Kivi on mulla kirkkonani, Pajupehko pappinani, Lahokanto laulajana, Käki muina lukkarina. Kuku kultainen käkönen, Kuku kulta kielellinen, Hoila'a hopiarinta, Tinarinta riuskuttele Käynkö viikonki vilussa, Kauan karjan paimenessa, Astunko ahoja kauan, Viikon soien vierukoita-- Kesosenko, kaksosenko, Viitosenko, kuutosenko, Vaiko kymmenen keseä, Tahi ei täytehen tätänä.

178. Lepo, lepo, lehmän.

Lepo, lepo, lehmäni! Jopa löysin härkäni Kololahen korvelta, Pajulahen lammilta. Lepo, lepo, lehmäni! Jopa löysin härkäni Kiviniemen särkältä, Valkialta rannalta, Horsmia syömästä, Kaisloja kaivamasta.

179. Paista päivä paimenelle.

Näytä päivä silmiäsi, Lonkottele luomiasi, Sinisetkö, vai punaiset, Vaiko kellankarvalliset, Vaiko viertehen näköiset, Tahi vaahtivalkeuiset. Paista päivä paimenelle, Elä kalanpyytäjälle; Kalamies kaloja syöpi, Paimen parka kuivan leivän, Kuivan leivän kurskehtivi, Otraisen oeltelevi, Kauraisen kavertelevi, Tattarisen taittelevi, Rukehisen ruinoavi, Lemettisen leikkoavi, Vielä parkkisen panevi, Petäjäisen peiputtavi, Kuoren kuivan kurskuttavi, Veen lipillä luikkoavi, Märän mättähän nenässä.

180. Laske paimenta kotihin.

Paista päivänen Jumala, Hellittele herra Kiesus, Poloisille paimenille! Pah' on olla paimenessa, Tyttölapsen [36] liiatenki, Kun ei poikoa [37] keralla. Kulu päivä kuusikolle, Viere vehnä viijikölle; Laske paimenta kotihin, Sen talon emännän luoksi, Että nälkäni näkisi, Heti aittahan menisi, Juosten juomahuonehesen, Keikutellen kellarihin, Taputtaisi talkkunoa, Vuolasisi voita päälle, Sipaisi sianlihoa, Kavertaisi kannikkoa.

181. Mene päivä, viere viikko.

Mene päivä, viere viikko, Alene Jumalan aika! Mene päivä männikölle, Kule kulta kuusikolle, Karkaa kataikolle, Lennä lehmäslypsykselle; Päästä paimenta kotihin Vilusta, pahasta säästä, Vilusta värisemästä, Pakkasesta parkumasta, Kannikkoa kaivamahan, Pyttyjä pyältämähän, Voivatia vuolemahan, Kirnua kolistamahan. Isäntä kova kotona, Emäntä sitäi kovempi, Poika puoli perkelettä, Tytär kun tulikipuna, Miniä kun miekan kärki; Itse kaivoi kannikkansa, Itse pyttynsä pyälsi, Itse vuoli voivatinsa Itse kirnunsa kolisti; Paimenelle vanha taari, Vanha taari, kylmä kaali, Jost' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitännä. Annas tulla toisen tunnin, Jo sanoi minun syöneheni, Kannikkansa kaivaneeni, Pyttynsä pyältäneeni, Voivatinsa vuolleheni, Kirnunsa kolistaneeni; Sitte pieksi petkelellä, Kolkutti kotahalolla.

Käsi poikki, jalka poikki, Sen pahan talon emännän, Oikiasta olkapäästä, Vasemesta sarvennosta!

182. Jo tulen kotihin.

Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki kotihini; Joko on kylpy joutununna, Joko saatu saunavettä, Sekä vastat valmihina? Onko huttu keitettynä, Puohtimella peitettynä, Voita päälle heitettynä; Onko lusikat ääressä, Maitokupit vieressä? Ptru Kirjo, ptru Karjo, Ptruko haikia Haluna! Jo on Kirjo kiini pantu, Karjo kaarehen rakettu, Haluna hakahan saatu; Jo nyt jouvunki tupahan Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki, jo, jo.

183. Hämehen kävijä.

"Kuulin kummat, näin imehet, Hämehessä käyessäni."

"Mitä kuulit kummimmia, Mitä näit imehimmiä?

"Sitä kuulin kummimmia, Sitä näin imehimmiä Siat sotki taikinata, Emännät sikana röhki, Porsas lattian lakasi, Piiat pakinassa makasi."

"On tuo kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielä kumma liene, Ei ime väheäkänä; Vielä kuulin kummempia Näin vielä imehempiä: Kirvehellä keitettihin, Kattilalla leikattihin, Orava veti rekiä, Hepo hännin puuhun juoksi."

"Se on kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielä kumma liene, Ei ime väheäkänä; Vielä kuulin kummempia, Näin vielä imehempiä: Orot oli ohran leikku'ussa, Siikaset sitelemässä, Laklaset latelemassa, Hanhet haasioitsemassa."

"On tuo kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielä kumma liene, Ei ime väheäkänä; Kohta kuulet kummempia, Vieläki imehempiä: Antoi hanhi siivet mulle, Lakia laajat lentimensä, Niillä lennin löyhyttelin Yheksän meren ylitse, Meripuolen kymmenettä; Lennin maille vierahille, Tulin tuntemattomille, Sinisen salon sisähän, Vaskisehen varvikkohon. Olipa siellä puut punaiset, Puut punaiset, maat siniset, Lehot lemmenkarvalliset, Ruohot ruostehen näköiset. Vuoret siellä voina vuoti, Kalliot sianlihana, Mäet mämmikakkaroina, Kaikki kankahat metenä. Siell' oli naiset listin lastin, Morsiamet mustin kulmin, Akat vanhat vaskivöissä, Tyttäret tinasiloissa, Ukot vanhat uunin päällä, Nuoret miehet miekka vyöllä, Kukot kultakannuksissa, Kanat vaskivarpahissa, Lehmät leppäisin utarin, Paimenet pajuisin jousin. Ei juotu oluttakana Kuparitta kultaisetta, Vaskireunatta vaitta; Ei syöty sianlihoa Veitsettä hopiapäättä, Talrikitta tammisetta."

184. Kuulin kummat kuusialta.

Nousin aivan aikaisehen, Aivan aikahuomenessa, Kuun ja päivyen keralla; Vielä ennen ennättelin, Ennen kuuta, päiveäni. Pyyhin pikku pirttiseni, Lakaelin lattiani, Tinaisilla tikkasilla, Vaskisilla varpasilla. Ammuelin rikkaseni Tinaisehen takkasehen, Vaskisehen vakkasehen. Vein mä rikkani pihalle, Kannoin ulos usta myöten, Pihalle vajoa myöten, Pellolle perimmäiselle, Kaijimmalle pientarelle. Seisattelime rikoilla, Kääntelime, kuuntelime, Kuulin kummat kuusialta, Imehet yheksiältä: Sika sillalla makasi, Porsas tiellä poikki puolin, Kahet kannukset jalassa, Oksat kullan kummassaki.

Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Akat ammoi kytkyessä, Lehmät leipoi taikinata, Lampahat pani olutta; Susi survoi, häntä torkkui, Jänis jauhoi, pää järisi; Oravainen ortta vuoli, Pulmukainen puita pilkkoi, Pääskynen pärettä kiskoi.

Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Hirsi veti, härkä notkui, Reki kesti, tie hajosi; Orava ahoja kynti, Hevonen makasi puussa; Kattilalla souettihin, Wenehellä keitettihin; Repo päätä poimimassa, Itse hanhut antamassa.-- Anna hanhut siipiäsi, Lakia laakamoisiasi! Millä lennän muille maille, Noille maille tuttaville, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon. Vaaher vaskinen salossa, Kuusi kulta koivikossa, Kukat kullan kiiltäväiset, Lehet lemmen karvalliset; Laulajat lehellä lemmen, Kuulijat kukalla kullan, Mie itse revon rekehen, Virsi väkkärän väkehen.

185. Minkä noista mille annan?

Jopa mie tänä huomenessa Nousin aivan aikaisehen, Pesime, kumartelime, Pyyhin pikku pirttiseni, Vein rikkani pihalle, Rikoillani seisatime. Katsahime kankahalle, Kankahalla kaunis lampi, Lammissa venoja kolme. Yks' on veno kultakokka, Toinen on hopiakokka, Veno kolmas vaskikokka. Minkä noista mille annan, Kunka kullenki osoan?-- Kultakokka taatolleni, Veikolle hopiakokka, Veljenpojan vaskikokka.