Part 11

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen! Kasvoit sie talossa tässä, Korkian isosi koissa, Kasvoit kukkana kujilla, Ahomailla mansikkana; Nousit voille vuotehelta, Maioille makoamasta Venymästä vehnäsille Pettäjäisille pehuista. Kun et voinut voita syöä, Sipasit sianlihoa. Ei ollut huolta ollenkana, Ajatusta aioinkana; Annoit huolta honkasien, Ajatella aiaksien, Surra suuren suopetäjän, Korpikuusen kuikutella. Sie vaan liehuit lehtyisenä, Perhosena pyörähtelit, Lennit lintuna lehossa, Kävit kanana kartanolla. Menet toisehen talohon, Toisehen emon alahan, Perehesen vierahasen; Toisin siellä, toisin täällä, Toisin toisessa talossa-- Toisin ukset ulvasevat, Toisin vierevät veräjät, Sanovat saranarauat. Et osaa ovissa käyä, Veräjissä vieretellä, Talon tyttöjen tavalla; Et tunne puhua tulta Etkä liettä lämmitteä, Ensinkään emännän lailla; Taia et taittoa pärettä Talon miehen mieltä myöten, Sulhosen syäntä myöten. Tulet tuttuna tupahan, Ei ole tuttua tuvassa, Rakast' ei rahin nenässä; Tup' on tyhjä tultuasi, Autio avattuasi, Ei isonen armastele, Eikä äiti mainittele.

140. Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit; Vaihoit armahan isosi Appehen anipaha'an, Vaihoit armahan emosi Anoppehen ankarahan, Vaihoit viljon veljyesi Kyyttäniskahan kytyhyn, Vaihoit siskosi siveän Naljasilmähän natohon, Vaihoit liinavuotehesi Nokisihin nuotioihin, Vaihoit valkiat vetesi Likaisihin liettehisin, Vaihoit hiekkarannikkosi Mustihin muraperihin, Vaihoit armahat ahosi Kanarvikko kankahisin, Vaihoit marjaiset mäkesi Kaskikantoihin kovihin.

141. Luulitko huolet loppuvan?

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkö luulit meiän neito, Niinkö kasvava kananen, Huolet loppui, työt väheni, Tämän illan istumilla, Tämän aamun astumilla, Keskipäivän keikkumilla; Maata sinne vietäväsi, Unille otettavasi?-- Eip' on maata vieä'känä, Unille oteta'kana; Vasta valvoa pitävi, Vasta huolta hoivatahan, Ajatusta annetahan, Pannahan pahoa mieltä, Liikamieltä liitetähän. Kunis huiskit hunnutonna, Sinis huiskit huoletonna, Kunis liikuit liinatonna, Liikuit liioitta sanoitta; Äsken huntu huolta tuopi, Palttina pahoa mieltä, Liina liikoja sanoja, pellava perättömiä.

142. Läksit kouluhuu kotoa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkö luulit neito nuori, Niinkö tiesit, jotta luulit, Luulit yöksi lähteväsi, Käyä päiväksi käkesit?-- Etpä yöksi lähtenynnä, Etkä yöksi, et kaheksi; Läksit kaikeksi iäksi, Kuuksi päiväksi katosit. Läksit kouluhun kotoa, Piinahan ison pihoilta; Kova on koulu käyäksesi, Piina pitkä ollaksesi, Ikävä eleäksesi. Siell' on ohjat ostettuna, Valmistettu vankirauat, Ei ketänä muita vasten, Vasten vaivaista sinua, Ja kohti kovaosaista. Kyllä saat kokea koito, Kokea kovaosainen, Apen luista leukaluuta, Anopin kivistä kieltä, Ky'yn kylmiä sanoja, Naon niskan nakkeloita; Appi on karhu kartanolla, Anoppi susi supussa, Kyty kyinä kynnyksellä, Nato nauloina ovella.

143. Apiat ativoreisut.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitonen sinä sisari! Mit' olet pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi?-- Etkö muista, kuin sanelin: "Elä sulhoon ihastu, Elä sulhon vaattehisin; Sulholl' on suen ikenet, Revon kuokot kormanossa, Karhun maksat kainalossa, Verenjuojan veitsi vyöllä, Jolla päätä piirtelevi, Selkeä sirettelevi."-- Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan sulhoon ihastuit, Sekä sulhon vaattehisin. Kerran lähteä käkesit, Kerran toisen toivottelit, Lähteä emon eloilta, Vanhan taaton tanhuilta, Viertä maille vierahille, Käyä käskemättömille, Miniäksi miehelähän, Orjaksi anoppelahan. Niinkö luulit neito nuori, Niinkö kasvava kananen, Ativoihin vietäväsi, Oljamiin otettavasi?-- Siell' on ouot oljareisut, Apiat ativoreisut Halko pitkä piirasina, Seiväs särpimen siassa, Hamara sianlihoina, Nyrkki voina vehnäisinä.

144. Heitän suoni, heitän maani.

(Morsian lähtiessänsä.) Heitän suoni, heitän maani, Heitän heinikkopihani, Heitän valkiat veteni, Heitän hietarantaseni, Kylpiä kylän akoille, Pasikoia paimenille. Suot heitän sorehtijoille, Sekä maat maleksijoille, Pihat pitkin juoksijoille, Aitavieret astujille, Seinävieret seisojille, Kujovieret kulkijoille, Ison niityt ilveksille, Peuroille isoni pellot, Ahot hanhien asua, Lintujen lehot levätä. Lähen tästä, kun lähenki, Toisen lähtevän keralla, Kanssa toisen karkulaisen: Lähen pois talosta tästä, Ison saamasta salista, Veikon kestikellarista, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kieran päälle, Jottei jälki jäällä tunnu, Jälki jäällä, tiera tiellä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintä lumella; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei kuule itkuani, Ikävissä itkeväni, Parkuvan pahoissa mielin.

145. Läyli lähteä, läyli ilman.

(Morsian lähtiessänsä.) Läyli lähteä tulevi, Läyli olla lähtemättä; Lähteä toki tulevi, Kun on luotu lähtemähän, Korkiammastai koista, Matalampihin majoihin, Rikkahammiltai eloilta, Köyhempihin kellarihin. Niinp' on neiti luotunaki, Tytär tuuviteltunaki, Taattolasta miehelähän, Miehelästä tuonelahan. Lässä on nyt muien lähtö, Liki saanut muien liitto, Minun on lähtöni lähemmä, Minun liittoni likemmä. Lähen pois talosta tästä, Tästä kuulusta koista, Honkaisista huonehista, Lautakatto kartanoista, Petäjäisihin pesihin, Koivuisihin koppeloihin. Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon.

146. Ei toiste tunneta'kaan.

(Morsian lähtiessänsä.) Lähen nyt talosta tästä, Korkian ison koista, Heitän vanhat valamani, Entiset elosiani; Hyv' on toiste tullakseni, Kaunis kaaputellakseni. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.

Sitte toiste tullessani, Kotihini käyessäni, Ei minua muut ne tunne, Kun ne kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Nuo on piennä pistämäni, Neitona vitsastamani.

Emoni mahova lehmä, Minun nuorra juottamani, Vasikkana vaalimani, Ammoa rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi.

Isoni iki oronen, Minun piennä syöttämäni, Neitona apattamani, Hirnua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Veikkoni kotoinen koira, Minun piennä syöttämäni, Neitona opastamani, Haukkua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Muut ne ei minua tunne Kotihini tultuani, Vaikk' on vanhat valkameni, Entiset elosiani.

147. Muuttunut koti.

(Morsian lähtiessänsä.) Lähen kurja kulkemahan, Vaivainen vaeltamahan; En tule kotihin ennen, Kun oman orihin reessä, Oma poika ohjillani, Saamani satulan päällä, Kantamani kannuksilla. Sitte tuonne tullessani Ison entisen pihoille, Noin ne vaakkuvat varikset, Harakat hakahtelevi, Ison pitkillä pihoilla, Tasaisilla tanterilla: "Mitä sie tulit kotihin Kuta kurja kuulemahan?-- Jo on kuollunna isosi, Kaonnunna kantajasi; Veikko istuu ison siassa, Veljen vaimo emon tilalla."

Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.

Sitte tultua tupahan Ovensuuhun seisotame, Ovensuuhun, orren alle, Kattilan pitotiloille, Koriat kotoiset naiset Ei tulla likistämähän, Käyä kättä antamahan. Koria minä itseki, En mene likistämähän, Käy en kättä antamahan. Pistän kättä hiilokselle, Hiilet kylmät hiiloksessa, Pistän kättä kiukoalle, Kivet kylmät kiukoassa.

Veikko penkillä venyvi, Syli syttä hartioilla, Vaaksa muulla vartalolla, Kyynärä kyentä päässä, Kortteli kovaa nokea.

Kysyi veikko vierahalta: "Mistä vieras veen takoa?"-- "Minä vanhin sikkojasi, Ensimmäinen emosi lapsi." Veikon silmät vierimähän, Posket veikkoni vesille.

Virkkoi veikko naisellensa: "Hanki syöä vierahalle!"-- Tuo veikon verinen nainen Kantoi kaalia etehen, Jost' oli rakki rasvan syönyt, Koira suolan koetellunna.

Virkkoi veikko naisellensa: "Tuo olutta vierahalle!" Tuo veikon verinen nainen Tuopi vettä vierahalle, Ei sekänä siivon vettä: Sisaresten silmivettä, Kälysten käenpesemä-.

148. Kun itket, hyvinki itke.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Itke, itke meiän neito! Kun itket, hyvinki itke, Itke meiän itkettäissä. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Itket kynsin kynnyksessä, Hampahin ovihaoissa, Itke tulville tupasen, Siltalauat lainehille, Kyynärän joka sopelle, Lammit keskilattialle, Kun tulet ison kotihin, Kun löyät isosi vanhan Kujahan kukistunehen, Kartanolle kaatunehen.

Itke, itke meiän neito! Kun itket, hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet emon kotihin Kun löyät emosi vanhan Läävähän läkähtynehen, Kuollehen kupo sylihin.

Itke, itke meiän neito! Kun itket, hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet veikon kotihin, Kun löyät veikkosi verevän Vainiolle vaipunehen, Metsähän menettynehen.

Itke, itke meiän neito! Kun itket hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet siskon kotihin, Kun löyät siskosi siveän Sotkutiellä sortunehen, Jääneen karttu kainalohon.

149. Kutti, kutti, neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut saoinki kerroin: "Elä kuusissa kuhaja, Närehillä näyttelete; Elä puissa puittelete, Oksilla ojentelete!"-- Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan kuusissa kuhasit, Närehillä näyttelitet, Sinä puissa puittelitet, Oksilla ojentelitet.

Kutti, kiitti, neito rukka! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut tämän kevättä, Tämän syystä syylätellyt: "Tehkämes kivinen linna, Salasauna salvatkame, Salasauna, piilopirtti, Keskellen meren seläistä, Jossa piikoja piellä, Kanojamme kasvatella, Ettei pääse Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat."

Noinpa aina neittä neuoin, Orpanoani opetin: "Kun tulevi Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat, Sinä vastahan sanele, Ja puhele puoleltasi: Tupa on tehty miesten tulla, Talli seisoa oritten: En lähe revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Lähe en karhun kantapäille, Enkä korjahan kosijan." Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Läksit sie revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Läksit karhun kantapäille, Sekä korjahan kosijan.

Kutti, kutti, neito rukka! Kuules vielä, kuin sanelen: "Kun olit rakas rahoin, Käpäs kättä antamahan, Niin ole rakas rekehen, Sekä sievä lähtemähän. Käpäs käymähän kylähän; Ori suitsia purevi, Rautoja ratustelevi, Reki neittä vuottelevi."

150. Elä itke neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Elä itke neito rukka!-- Ei sua etäälle vieä, Ei vieä vesien taaksi, Saksanmaalle saatettane; Vieähän vähäsen maitse, Yli salmen saatetahan, Yli kynnyksen kylähän, Poikki pellon naapurihin; Turkki tuoahan jälestä, Vaippa vasta saatanehe.

Elä itke melän neito, Ellös olko milläskänä, Alla päin, pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi; Et sie vierryt vehkasoille, Puonnut parkkipuolikolle; Ruispurnohon putosit, Kaauit kaura-ammiohon.

151. Mitä neien itkemistä.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Mitä neien itkemistä, Suuresti sureksimista!-- Ei ole it'ettäviä, Suuresti surettavia; Kun katsot kupehellesi, Oikialle puolellesi, Onpa sulho suojassasi, Mies verevä vieressäsi, Luonasi lohikalanen, Lohenpoika puolellasi; Hyvä mies, hyvä heponen Talon kanta kaikenlainen, Sulho suotuinen keralla, Kalevainen kannallasi. Kiitä neito lykkyäsi, Kun kiität, hyvinki kiitä; Hyvän sait, hyvän tapasit, Hyvän luojasi lupasi, Hyvän antoi armollinen; Hyvän osmon ohjillesi, Kalevaisen kannoillesi. Eipä tuo tok laiska liene, Kyll' on vaattehet vakaiset, Vyöllä kussakka koria, Lippahattu, komppakengät; Ei tuo virsi viinan kanssa, Ei tussaa tupakka suussa. Lue kiitokset emolle, Passipoita vanhemmalle, Kun tuuti pojan mokoman Ja sorian sulhokaisen; Tuuti turvaksi sinulle, Varoiksesi vaapotteli.

152. Tapa toinen ottaminen.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Vielä neittä neuotahan, Orpoa opetetahan-- Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen: Menet toisehen talohon, Toisehen emon alahan, Perehesen vierahasen; Toisin siellä, toisin täällä, Toisin toisessa talossa, Perehessä vierahassa-- Tap' on toinen ottaminen, Entinen unohtaminen. Pitäisi sinun piteä Pää tarkka, tania mieli, Ymmärrys yhentasainen, Iltasella silmät virkut Valkiita virittämähän, Aamusella korvat tarkat Kukon ääntä kuulemahan. Konsa kukko kerran lauloi, Lauloi kerran, lauloi toisen, Silloin aika nosta nuoren, Hetki haikia havata. Kons' ei kukko laulakana, Ei äännä isännän lintu; Piä kuuta kukkonasi, Otavaista oppinasi. Käy sie ulkona usein, Käy sie kuuta katsomassa, Otavaista oppimassa, Tähtiä tähyämässä; Konsa oikein otava, Sarvet suorahan suvehen, Pursto perin pohjaisehen, Silloin nuorten nousuaika, Vanhojen lepuuaika. Silloin aikani sinunki Nosta luota nuoren sulhon, Viereltä verevän sulhon, Saapa tulta tuhkasista, Valkiata vakkasesta. Kun ei tulta tuhkasissa, Valkiata vakkasessa, Kutkuttele kullaistasi, Katkuttele kaunoistasi: "Anna tulta armaiseni, Valkiaista marjaseni!" Saat sie piitä pikkuruisen, Tauloa taki vähäsen; Iske tuli tuikahuta, Tikkurintahan viritä. Lähe läävähän samalla Läänimään emännän läävä; Käy sie kuunnellen kujassa, Kuunnellen kujan takana, Ammoiko anopin lehmä, Hirnuiko apen hevonen, Ky'yn lehmä kytkäsevi, Naukasee naon vasikka, Heinän hienon heittäjäistä, Apilan ojentajaista. Käy kujaset kuukistellen, Läävänpohjat längistellen, Olet lehmille ojenna, Heposelle heinät heitä, Heinät varsoille valitse. Katso karkkokarsinoa, Emälammaslattiata, Luo silmät sikoinki päälle;, Elä sie sioille singu, Elä potki porsahia, Kanna kaukalo sioille, Purtilonsa porsahille. Kun sitte tulet tupahan, Tule kolmena tupahan, Tuo sie luuat, tuo sie lunta, Itse tule kolmantena. Kun sie lattiita lakaset, Elä lapsia lakase; Nosta lapset laavitsalle! Pese silmät, pää silitä, Anna leipeä kätehen, Vuole voita leivän päälle; Kun ei leipeä talossa, Anna lastunen kätehen.

153. Elä moiti anoppiasi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun nyt menet miehelähän, Käyt sinä kylässä kerran, Pellon poikki naapurissa; Kysyvät kyläiset naiset: "Antoiko anoppi voita, Kun ennen emo kotona?"-- Ellös konsana sanoko: "Ei anna anoppi voita." Sano aina annettavan, Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesässä saanet, Senki toisen talvellista.-- Kun sie leikkoat lihoa, Eli viilet vehnäisiä, Säre veitsesi kivehen, Karahuta kalliohon, Syöä sulholta lihoa, Viiltä vehnäpiirasia.

154. Miehen mielen nouto.

(Vähäonnisen naisen neuo morsiamelle.) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun meet toisehen talohon, Elä nenä miehen mieltä, Miehen mieltä, kiurun kieltä, Niinkun mie poloinen nouvin. Lihat laitoin, leivät laitoin, Voit laitoin, oluet laitoin, Viinat ostin Wiipurista, Oluet omilta mailta. Kävin sitte makoamahan, Otti yöksi vierehensä, Antoi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä. Kylm' oli kylki maatakseni, Selkä vieläki vilumpi; Nousin kylmältä kyleltä, Viluiselta vuotehelta, Sulho suorihen jälestä, Tukat tuulelle jakeli, Hapseni hajottelevi.

155. Kotihia heittämiset.

(Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen, Kun meet toisehen talohon, Ne kolme kotihin heitä: Päivän eilliset unoset, Emon armahat sanaset, Joka kirnun pettäjäiset. Muista kaikki muut kalusi, Unikonttisi uneuta; Heitä uunille unesi, Pankolle pahat tapasi, Laiskuutesi lattialle.

Kaikki laiskuus lakata, Kaikki uneuta unesi, Emoas' elä uneuta, Elä iltaistumissa, Aamuahkeroisissana; Emo on nähnyt suuren vaivan, Kantaja kovan kokenut, Saunamaassa maatessansa, Olkiloilla ollessansa, Levätessänsä pehuilla.

156. Ken meitä veelle viepi.

(Morsiamen kotiväki.) Lenti tänne musta lintu, Läpi korven koikutteli, Korppi lenti halki korven, Sammakko salon lävitse, Suostutteli meiltä sorsan, Maanitteli meiltä marjan; Otti tuo omenan meiltä, Vietteli veen kalasen, Petti pienillä rahoilla, Hopehilla houkutteli. Ken meitä veelle viepi, Ken joelle juohattavi?-- Saapi saavit seistäksensä, Kolataksensa korennat, Ja kapat kalataksensa; Piintyvät pikarin laiat, Tuopin korvat tummenevat.

b) Häissä.

157. Oisiko lupa kysyä.

(Sulholle kotiväki.) Oisiko lupa kysyä, Saisiko sitä sanoa, Mitä mielehen tulevi, Kerkiävi kielelleni; Saisiko sanoakseni, Lupoa kysyäkseni: Kävitkö tiesi tervehenä, Matkasitko mainehitta, Tuluksitta pitkät matkat, Matkat suuret valkiatta, Kun lähit anopin luoksi, Ainoan apen kotihin? Oliko viinat kuurittuna, Vai oli vasta aiottuna; Jok' oli leivät leivottuna, Vai oli vasta aiottuna? Syötettiinkö teitä siellä Lestyin leivin, pestyin pöyvin; Juotettiinko teitä siellä Olusilla otraisilla; Syötettiinkö sinun orosi Portahilta pyöriviltä; Juotettiinko sinun orosi Lähteheltä läikkyvältä?

158. Tokko näit mitä tullessa.

(Morsiamelle sulhon heimo.) Hyvä neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Tokko tänne tullessanne, Tokko taisi tamma juosta, Orit konsti kompotella, Ruuna ruskia ravata?

Hyvä neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Tokko tänne tullessanne, Notkot nousi, mäet aleni, Kumpareet kukertelihen, Rauniot rakentelihen, Kivet pienet piehtaroitsi, Järven rannat roikkaeli?