Part 2

Lenti kokko koilta ilman, Hawukkainen halki taiwaan; Siipi taiwoa tapasi, Toinen wettä wiepraeli. Liitteleikse, laatteleikse[60] Liitti miesten linnan päälle, Nokalla kolisteleepi. "Miesten linna rautakatto, Ei tähän sisälle pääse." Kokko lenti koilta ilman, Hawukkainen halki taiwaan; Siipi taiwoa tapasi, Toinen wettä wiepraeli; Kahteleikse, käänteleikse, Liitteleikse, laatteleikse, Liitti naisten linnan päälle, Nokalla kolisteleepi. "Naisten linna waskikatto, Ei tähän sisälle pääse." Lenti kokko koilta ilman, Hawukkainen halki taiwaan; Siipi taiwoa tapasi, Toinen wettä wiepraeli; Kahteleikse, käänteleikse, Liitteleikse, laatteleikse, Liitti neien linnan päälle, Neien linna liinakatto. Nokalla kolisteleepi, Jo tähän pääsi sisälle. Kuin sitte sisälle pääsi, Kahteleikse, käänteleikse, Kuk' on hienoin höyheniltä, Kuka sulilta sulowin, Senpä kokko kopristaapi, Hawukkainen haiwertaapi; Jok' on kaunis kaswoiltansa, Sekä warrelta walittu. "Mistäs tiesit terholainen, Osmolainen tien osasit, Tämän neion[61] nousewaksi, Wasta kaswawan kanasen?" "Siitä tiesin terholainen, Osmolainen tien osasin, Isosi hywältä kuulu; Kuulu kullalta mereltä, Hopehilta lainehilta; Emosi hywältä kuulu; Syötti wierahat wälehen, Nosti leiwät leppehesti."

Lemmen nosto.

Oli piika pikkarainen, Kolmen sormen korkunainen, Pikkusen pitunen waaksan; Tuollen ei tullut sulhasia. Nostin Lemmen liehumahan, Kunnian kukostamahan Yli kuuen[62] kirkkokunnan, Yli kappelin kaheksan. Nouse Lempi liehumahan, Kunnia kukostamahan, Yli kuuen kirkkokunnan, Yli kappelin kaheksan! Sian nahka silmiltäsi, Koiran nahka korwiltasi, Päältäsi pahat pakanat. Naiaanpa[63] nasanenätkin, Jouetaanpa[64] jormunaamat; Miks' ei siis sinua naia Suon kukaista, maan kukaista, Kaiken kaupungin kukaista, Wesiheinän hempeyttä, Kastekkorren kauneutta, Makeutta mesimarjan! Ei naitu naintawuonna, Kirkiwuonna kihlattuna, Wiety wiimeissä kesänä. Hei Lempi, heräjä Lempi Tämän lapsen lantioille, Tämän peipposen perälle! Nouskoon kiihko kiimasuosta, Häkärä haiyn perästä, Tallista orihin kiihko, Tamman kiihko tanhuasta, Lepiköstä lehmän kiihko, Kissan kiihko kiukuasta, Kasin pienen karinasta, Penun pienen penkin alta. Ei sitte sinä ikänä, Jota ei tänä kesänä, Lempi nousse liehumahan, Kunnia kukostamahan! Nouse Lempi liehumahan, Kunnia kukostamahan. Nouse nuorin nostamata, Terwaköysin tempomata. Jos et nouse niin mä noiun,[62] Jos et kiihy niin ma kiruun. Linnat liikku, järwet läikky, Wuoret waskiset wapisi; Miks' et siis sinäin liiku? Liiku liikuteltaessa, Järky järkyteltäessä! Taitin mä wastan warwikosta, Otin wettä lähtehestä, Pesemään mun pienostani, Puhistamaan pulmostani. Niinkuin pulmosen puhistit, Niin pese Jesus piikasi Naisten naarojen sanoista, pakinoista parratonten, Pakinoist' on partasuien! Ken on päälle kahtoneepi, Kahtohoon metosin silmin, Lemmen silmin liehaohon, Paah nyt kullat kuultamahan, Hopeat helistämähän! Tässä wastassa hywässä Kuin lienee lehtien luku, Niin on miestä kahtomassa. Tässä wastassa hywässä Kuin lienee urpien luku, Niin lie luku sulhasien. Nostin Lemmen liehumahan, Kunnian kukoistamahan; Tulipa metinen pilwi Metisestä taiwosesta, Sato mettä taiwosesta, Mettä taiwahan nawalta. Wielä meiän piikalasten Tuleepi Turusta wiejät, Pojat toiset Torniosta.

Wäinämöisen Kiellot.

Kielti[66] wanha Wäinämöinen Kukkaroa paikattua Wyöltä miehen naimattoman. Kielti wanha Wäinämöinen Maantiellä makoamasta, Syänyöllä huutamasta, Wenehessä wieremästä, Paatissa parahtamasta. Kielti wanha Wäinämöinen Syömästä siian suolta, Hauin wuolta wuolimasta, Ahwenan alasta puolta.

Lasta uneen kylwettäissä.

Mist' on pulmat puuttununna, Taikiat tapahtununna? Kiwistäkö, kannoistako, Wai on wanhoista akoista, Wai on watturaunioista, Wai on siitä seipähästä, Joss' on korppi koinittuna, Musta lintu mulkuttuna? Tule turwa Jumalasta, Helppo hengen haltiasta, Wara waimoista pyhistä, Turwa Luonnon tyttäristä. Uni ulkona kysyypi, Unen poika porstuassa, Koukkaapi owen takana: Onko lasta kätkyessä, "Onko pientä peittehessä, Wakaista waattehissa?" Tule tuutuhun Unonen, Käy Unonen kätkyhyni, Lapsen pienen peitteesehen, Wakahisen waatteisihin; Anna maata lapsen pienen, Lewätä wähäwäkisen. Nukuta Jumala lasta, Makahuta Maariainen; Saisi likkakin lewätä, Lapsen orja olla jouten. Läkkää nyt maata maan luwalla, Maan luwalla, puun luwalla, Kaiken kartanon luwalla. Maaria makahuttaon, Jumala ylös nostaohon Jumalata kiittämähän, Jesusta ylistämähän.

Sairaita kylwettäissä.

Mistä puuttu pulmahinen, Mistä taikia tapahtu? Kiwistäkö, kannoistako, Wai on wanhoista akoista, j.n.e. Tietomiesten tienohilta, Lakkipäien lainehilta, Noitien noronenistä, Mäkipäistä möyrymiesten, Mullista muhajawista, Maista liikuteltawista, Lummetkoirain koista, Kalmalaisten kartanosta, Karhun kiljun kalliolta, Rewon reuwuntasialta, Jäniksen jäwintämaalta? Ukko taiwain napanen, Remopilwiin reunahinen! Piä pilwissä keräjä, Säkehissä neuwo selwä; Nosta lonka luotehelta, Pilwi pitkältä perältä, Koko kolmelta taholta, Yheksältä yhjäytä, Nurin puolin nyhjäytä Saa kyitä käärmehiä, Saa rauaista raetta Noien noitien norolle, Lietomiesten tienohille j.n.e. Tuhat tuttua tuleepi, Sata herran sankaria Ylähältä taiwosesta. Ne tuopi tulisen miekan, Parahalta paimenelta.

Nykysempiä Runoja ja Lauluja.

Laulajan alkuwirsi.

Minä mies wähäwäkinen, Uros heikkohengellinen En ole iso iältä, Wahwa warren kaswannolta. En ole opissa ollut, Käynyt koulukumppalissa; Waan joko ryhtynen runohin, Laikahtanen laulamahan. Laulan, laulan, weitoseni! Anna aikasi ilohon, Ota kultakanteleesi Hopeaisen orren päästä; Toinen kanna kammarista, Sormet kielillen sowita, Äänet yhtehen aseta. Anna sinä Suomen kansa, Anna Sawo, anna Kainu, Anna armas Karjalainen, Anna Hämehen asuja, Anna kuulua kujilla, Anna kaikua kylissä Sekä soitto, että laulu, Ilotekosi totinen.

Sorweuksen laskemisesta.

Sorweuksen somat sanomat, Umpijärwen uuet postit Nyt on tullunna tutuksi, Meiän maassa mainituksi; Kuin on juossut Jortanimme, Kaonna kalawetemme. Tänä suurra sunnuntaina, Juuri juhlahelluntaina, Kansa kaikki kaiwahtaapi Kirkon luona kiiruhusti. Sillon sillat siirrettihin, Laituritkin laskettihin; Kokonansa Kortilasta, Kohta kartanon perästä Myötä wirtahan meneepi, Joen suuhun joutusasti, Pikasesti Pieliselle, Ween kanssa kauheasti. Samasta sausta[67] tuosta Saatu surkiat sanomat Hätähuuto huikeampi. Kowin huuti Matti Hulkko, Pekko paipahti paremmin, Kowemmasti Kortilainen: "Nyt taisi taloni mennä, Kaatuu maahan kartanoni; Wiepi wiimeiset eloni, Aitoista wesiajolle." Ääni kaiku kalliolta, Saaresta tämä sanoma: "Tuohon suolamme sulawat, Rakehemme raukiawat." Lukkari lujasti huuti Lewoskassa lemmon lailla: "Tuohon walkkini wajoopi Jalat liettywät likahan." Kirkkoherra kiiruhusti Myötä wirtoa meneepi, Wenehellä wettä myöten, Lewoskahan lennättääpi. Lukkari sano samassa, Ruotin kielen kertoaapi: "En minä apua saanut Tähän työhön tuttawilta." Kirkkoherra kielellänsä Sanoopi samassa hällen: "Kenen hepo hettehessä, Sen käsi oma alinna." Samasta sanasta tuosta Otti lukkari opiksi; Werkawiittansa wetäsi, Päältänsä poies puotti; Kohta tarttu tammahansa, Aasinsa ylös awitti. Sitte Lukkari sanoopi: "Äläs hästi tuosta huoli, Älä walkkini walita, Kyllä mä sun kuiwalle kuletan, Saatan pappilan pihalle, Siellä saanen suuhun sulle, Palowiinalla wirotan, Sulailen suurusweellä." Sitte Lukkari sanoopi: "Woipa juutasten tekoja, Pirujen pahoja töitä! Minä miessä ensimäissä Annan kuulla kihlakunnan, Esiwallalle walitan, Että saaha[68] ruunun sakon, Ehtiä eloista makson, Hinnan heinistä hetikin; Pelloista paras panema, Wielä niityistä nimetä Ja kanssa kalasuluista, Aiaksista[69] aikasumma." Mies oli kainu Karjalainen, Matti muita muitterampi, Jo kohta sanan sanoopi: "Minä mies lähen kylähän, Kulekselen Kuopiohon, Esiwallalle walitan Tätä suurta surkeutta, Kuin on meillä kuulununna, Näkynynnä näillä mailla." Jopa kahta Joulukuussa Saatihin sanoma kuulta, Ett' on saatu suiniherra,[70] Lantmittari lawea, Joensuusta jouhiparta, Joll' oli harwa hammas suussa, Puhe kanssa puuttuwainen. Keskellä kesäsyäntä Alko herra helponlainen Toimitusta toimitella; Waan ei wielä warsin wirkku Ollut meille oiwa herra, Ennen kuin se ennättääpi Saaha pienet saatawansa, Käsiantimet awarat. Niin on herra Niilessoni Tullut miehille tutuksi Asioita aprikoimaan, Mitä warsin wastatahan. Suiniherra hempeästi Sanoopi samassa heillen, Ano antimet parahat, Terwatynnyrit tyköönsä. Akselista alko suini, Luutenantista lopeetin Siitä hiekalle hiwuwat, Lammin pohjalle latowat. Totta nyt tohina käypi, Kosken rannalla kohina. Somasesti Sonnit[71] juoksi, Ajeliwat ajutantit, Katonutta kaipasiwat. "Niin on mennyt niittunurmi, Kuin on meille kuulununna, Kaukoa kajahtanunna." Suuttu suuret suiniherrat, Kiisti kirkon palweliat; Hauankaiwaja hawahti Korwallensa koskeneeksi; Lakki lenti liettehelle. Hippa hiekalle putosi Koska Lukkari lujasti Kopahutti korwan päälle. Suiniherrat suutuksissa Sanoopi samassa heille: "Heretkänne helpommaksi Tuosta kiistasta kiwasta!" Sitte Lukkari sanoopi: "Pahnan pohja on pappilassa, Puolipäiwä lukkarissa, Sinne siiwolla menemme Ja kulemme kunnialla."

Nimismies Mantelin ryöstöstä.

Tuli kummat kuun ikuset Koreassa Koitereessa. Manteli matala herra, Nimismies lihawa niska Oli ottaja werojen, Saattaja sawurahojen; Ensin ryösti Rytkölässä, Sitte Härkölän häwitti; Pani turkit tukkusehen, Sarkatorwet saalajasi; Siitä koki kotihinsa Wenehellä wettä myöten. Akat airoille asetti, Hienosormet soutamahan; Kiinnitti Kiwilahelle, Souti Juuwan saaren päähän. Lauri huuhasta tuleepi, Härkönen hämyämästä; Rakin rannalta tokahti, Hywän herran heinikosta, Lehosta lewiäturwan. Noin puhuupi purtsaturpa. Sawon rakki raskuttaapi: "Jo konna kotisi ryöstin, Otin entiset elosi." Lauri warti wastoaapi: "Woi sinua Hiien hurtta, Sawon rakki, sarkatankki, Koskas mun kotini ryöstit, Otit entiset eloni; Jo olen weron wetänyt, Kuittini kulettanunna." Manteli matala herra, Nimismies lihawaniska Kohta korwalle sukasi, Tuosta tukkahan tuhatti; Lauri alle lankiaapi. Marketta matala waimo, Waimo kaunis Kaltiatar, Jo näki tuhun tulewan, Hätäpäiwän päälle saawan; Otti oksia metästä, Haki rannalta hakoja, Pani paksun pallehille, Liitti liioille lihoille. Manteli matala herra, Nimismies lihawaniska, Tunti koskewan kowasti, Kipeästi kiusasowan; Weti miekkansa tupesta, Rappais rauan kiiltäwäisen, Pisti Marketan mahaan, Kaltittaren kaulaluuhun. Marketta matala waimo, Waimo kaunis Kaltiatar, Eipä wästiä walinnut, Eikä päätä ennättänyt, Tempasi terästä miekan, Päällä kylpi kylkiluita, Selkäsuonia sipeli, Mantelin mahalihoja. Jo ukot unesta nousi, Harakat ylös hawahti; Pian pistihen[72] pihalle, Kuuristihen kuulemahan, Kallistihen kahtomahan. "Woi minä polonen poika, Woi poika polon alanen! Mikä lie soan suorittanut, Wenäläisen wiehättänyt Minun raukan rantohini, Kaiwotielleni katalan." Jussi juoksissa heleepi Harakka hajalla siiwin, Purstoansa puisteleepi; Päästi Mantelin manalta, Hywän herran helwetistä. Noin puhuupi purtsaturpa, Sawon rakki raskuttaapi: "Äläs huoli, Hiien huora, Wielä mä sun sakolle saatan, Rapsoan rahan weolle, Keräjissä käyessäni." Marketta matala waimo, Waimo kaunis Kaltiatar, Heti helmansa kohotti, Nosti harmahan hameensa, Näytti wiimeisen wihansa, Häpiänsä häilähytti. Lauri lakihin meneepi Aina akkansa keralla, Kanssa Kaltiattarensa; Huoperinen[73] wanha herra Lakikirjaansa lukeepi, Tutkiipi toen perästä: Nimismies nimeltä kuullut, Waan ei kuullut kunnialta, Pois ois[74] pantawa wiralta, Korjattawa kunnialta. Waan ei heitä helpon lailla, Pani mustaksi paperit, Lyönti kirjat loitommaksi; Tutkia on Turussa herra, Hywä herra Helsingissä; Tutki tuomari Turussa, Hywä herra Helsingissä: Nimismies nimeltä kuullut, Waan ei kuullut kunnialta, Wirka wiepi helwettihin, Piinan paikkahan pahaan, Kuolemahan kauhiahan.

Paimenten koirasta.

Kummurannan kuullut piiat, Katrina kipokaponen, Liisa piia lipperoinen, Annikka aniparainen; Paawo paimenten isäntä, Käwit nuot piennä paimenessa, Lassa lammasten keralla. Heitit leipänsä leholle, Kalliolle kakkaransa. Oli Halli harras koira, Ennätti ewähät syöä, Kakkaraiset kalliolta. Paawo paimenten isäntä Kohta suuttua suhatti, Raksin koiwusta rapasi, Jonka kulkkuhun kurautti. Sano sitte saattaneensa, Pusuhun puottaneensa: "Jo nyt on kuollut koira rukka, Rakki rukka rauennunna, Entinen emokkikoira, Pienten penturiin tekiä." Mikko oli miehiä parain, Hukka muita muitterampi, Ongella osattomalla, Waiwasella pyywyksellä. Löysi kohta koiran raaon,[75] Ja sano sanalla tällä: "Ole kiitetty Jumala! Jopa nyt yhyn[76] erääni, Sekä satun saalihini; Tok' on tuohon saukko kuollut Ween rakki rauennunna, Wai lieneekö itek ilwes, Uuppununna uintatiellä, Wesimatkalla wäsynnä, Pusun pohjaan puuttununna; Kosk' on suuri koostansa, Eikä näätäsen näkönen." Otti siitä ongen siiman, Jolla tuon weti weneeseen, Alko soutoa soreesti, Wikewästi wiilletellä; Pusun salmehen samosi. Hukka raawo rannikolle, Wetäsi weneestä kohta; Kahto siitä karwan juurta: "Onko tätä sirikat syönnä, Tonkinna wesitorakat?" Tuoll' oli kaksi Karjalaista, Sekä Heikki Herttuainen, Nuot sano samasta suusta: "Woi sinua hullu Hukka! Koskas koiria kokoat Keskellä kesäsyäntä, Oisit tuon talwellain tawanna Joulun alla juostessasi, Syänkuilla syöäksesi." Hukka arwasi asian, Ja sano sanalla tällä: "Olkaat waiti weikkoseni! Ei wiel' ol' wikoa tullut, Joss' on suolalla huwempi, Rakehilla rakkahampi, Niin on kelpo keitoksissa; Tästä mä pian pitoset Joka päiwä joulunani, Sekä kestit kekrinäni; Annan suolet soutajalle, Pään perän pitäjälle, Maksat maalta kahtojille, Liisalle lihawin paikka, Annille aniparahan, Kakkarmakkaran Katille, Koiran paskan Paawalille, Jok' on wienynnä wesille, Surman teille työntänynnä, Ja Pusuun puottanunna."

Karmalan Tytöstä.

Hyw' on tyttö Hyppösessä, Kaunis Karmalan kylässä. Ei suate Suomen miestä, Ei taho talonpoikasta; Tahtoo maata manttelissa, Werkawiitassa wirua, Alla kurtikan asua. Sahwiskon soria poika, Kapitaini miesi kaunis, Tuo on illalla tuleepi, Asteleepi yön alussa. Pian luihahti luhille, Lähettise[77] lääwän päälle. Setän Ewa päälle kahto, Kuunteli kujan sisässä. Tuollen riuna ripsattihin; Ei riuna mitään maksa. Tuollen kaksi kapsattihin; Ei kaksi mitään maksa. Rupilainen rupsattihin, Jot' ei sais sanaa kylälle, Kirkkokunnan kuuluwille, Heimokunnan tietywille. Jo jotain Rupila makso; Ei saanut sanaa kylälle, Kirkkokunnan kuuluwille, Heimokunnan tietywille. Enon Juka päälle kahto, Kuunteli kujan perässä. Tuo saatto sanan kylälle, Kirkkokunnan kuuluwille, Heimokunnan tietywille. Weikkolaisen wiisas Jaako Teki wirren wiisahasti, Sanat laululle latosi.

Rikkeistä Kurikassa.

Kurikass' ol' kuullut waimo, Kaisa kaikista parahin, Jok' on wirren weisannunna. Käypi laulaen kylällä, Käypi wielä toisessain. Kurikassa kuulu kummat, Alko riita rikkehistä, Kalmajauhoista kapina; Alko Antti Koljosesta. Antti pisti pienen tuuman, Teki liiton Tenhuselle Joulun pitkiksi pyhiksi, Tarkotteli tahwanaksi. Kuin tuli tupahan Matti, Koljonen sano samassa: "Ei nyt Matti maata joua,[78] Eikä Tenhunen lewätä, Ei kumohon kuutamella; Jouwu Matti jousinesi, Pyrittäy pyssynesi, Jouwu jousesi keralla! Wieköön pelko Pennasehen, Kanna tuonne kalmajauhot Kuretsuussa kukkarossa, Pienen pihlajan nenässä, Kahen kannon haarukassa!" Läksi miehet marsimahan, Kulkemaan kujan sisälle; Koljonen astu eellä, Matti matkusti jälestä. Kati kahto rappusilta, Kysy kohta Koljoselta: "Minne miehet matkustawat, Kunne kuletta urohot?" Koljonen sano kowasti: "Tallihin hewosten luoksi, Luoksi luontokappaleihen." Kati kaipasi tuwassa; Liisa istu ikkunassa, Allapäin pahoilla mielin, Sano siewillä sanoilla: "Joko nyt juutas lienee Yhet miehet yllyttänyt Syömään uuelta lihoa, Keuhkot, maksat keittämähän, Kuin kuuluu kumu tuwassa, Häly härkähuonehessa, Outo suhki orren alla." Heikki hermoton makasi Lasten kanssa lattialla, Penkin wieressä pehuilla; Kati Heikin heilahutti, Ylös nosti yksinänsä: "Jouwu kultanen kujahan! Jo nyt on kujassa kummat, Tapahtunna tanhuassa; Ota pesmeli perästä, Mittaporkka porstuasta Puristele puntariisi, Terju eessä Tenhuselle; Anna kumposet kujassa, Isot lätkyt lääwän eessä; Jot' ei liiaksi lihoa Tapettaisi tahwanaksi." Kuin kuuluu kumu kujasta, Häly härkähuonehesta, Tomu toisehen talohon; Mari mankasi tuwassa, Rutosti rukoeleepi: "Nouse Lassi lattialta, Riski renkini rehuilta, Pötrynen ylös pölätä! Määk' on, päästä Paiwäläistä, Ota pois oma isäntä, Jussin koprista kowista, Kamaloista kauheista! Kaks' on miestä Mielosia, Kolmas on kotonen Jussi, Jotka lyöwät lyytykällä, Mittaporkalla poriwat, Tallissa tawattomasti." Läksi Koljonen kotiinsa, Antti astu ahkerasti, Kirwes kiilu kainalossa; Jussi julmasti puristi, Ja ahisti ahkerasti; Punasta putosi maahan. Matti sano mahtawasti, Osawasti Ollin poika, Kowan äänen Koljoselle: "Hiis' huoli hewosistasi, Lempo lehmän kuolioista; Määppäs juo jouluna olutta, Pajarista palkastani!" Tämän tuhman turwan kanssa, Koljonen suree kowasti, Katuu Antti katkerasti: "Meni entiset eloni, Meni kuin lietoon mereen, Kuin tuo juutas julki saatto, Piru pihlajat yhytti, Lempo löysi lätkät lääwän eestä." Matti sano mahtawasti, Osavasti Ollin poika, Kowan äänen Koljoselle: "Kuin et panne palkastani, Runtanne rukihitasi, Kyllä mä kostan Lemmon koiran Ja panen omat pahasi: Turwin siltahan tuperot, Koprin tartut tanterehen." Mari Mattia likisti: "Mattiseni, marjaseni, Älä suutu suotenkahan! Mä sullen paraiten palkan maksan; Minä runttahan rukiita, Nyt jo pistän piirohota, Lihawan sian lihoa." Mari Mattia opetti Tawan wuoksi taitawasti: "Wie on kontissa kotiisi, Emollesi ensin anna Wanhoistansa waiwoistansa, Wanhan waiwansa perästä; Osan niistä Olli saapi Loihtimistansa lihoista, Pyytämistään piirohista; Anna siitä Annillenkin, Pistä kanssa Katrillenkin." Koljonen suree kowasti, Katuu Antti ahkerasti: "Meni entiset eloni, Meni kuin lietoon merehen, Kuin tuo juutas julki saatto, Piru pihlajat yhytti, Lempo löysi lätkät lääwän eestä." Matti sano mahtawasti, Osaavasti Ollin poika; "Äl' itke isäntä rukka! Ei sinun elosi joua Tiellen tietämättömälle; Suru on Suomessa elosta, Katowuos' on Karjalassa. Jos ei minussa miestä liene, Ota Sairasen hewonen, Aja uutehen kylähän! Mä porautan Pohjan maalle, Tuoaan piru Pielisestä, Mustatukka muilta mailta, Poromekko Pohjolasta, Jotka toisin toimittaapi, Ajawat tämän asian; Jotka tuowat tuiman pussin, Kerallansa Keiulaiset; Jotka jousen jännittääpi, Kiinteheksi kiinnittääpi Jotka antaa aika paukun Koko Pennasen pereelle, Ihollen imeisien,[79] Ruumiillen on raawaihen." Jumalaansa Jussi luotti: "Wiel' on luoja taiwahassa, Entisellänsä elossa, Jok' on wahwa warjelia Lapsilaumansa keolla; Jot' ei pysty Pohjan piilit, Eikä ampujan asehet. Täys' on noiat[80] nuolianne, Ampujat aseitanne, Jos tapatte lehmät tanhuassa, Lääwähän läpäkkökielet, Ei pysty imeisihin. Jo nyt on jouset katkennunna, Leppäpölkyt pötkähtännä, Rieputullot töllynynnä, Lankasolmut lauennunna, Pienet pihlajat palanna Omassasi uunissasi, Palawassa pätsissäsi, Joulun pitkinä pyhinä, Lasten päiwänä paraassa." Mahistaan on Matti puisti, Työnsä eestä Lykkyläinen; "Mitäs panet palkastani, Pistätkö pikarin mulle, Jutkohotko juomapullon, Paatko Partasen rahoja, Waan paat ainoat elosi, Pitkän matkan käytyäni, Salon suuren samottuuni?"

Sanan saaminen.

Juwonen Jumalan luoma! Älwös saattoo sanoiksi Tuonne kuulluhun kylähän, Wäkewähän Wärtsilähän. Saipa kuitenkin sanoiksi Tuonne kuulluhun kylähän, Wäkewähän Wärtsilähän. Sieltä lenti lemmon lailla, Kilowaarahan kilahti, Kaustajärwehen kalahti; Sitte matkusti Makariin, Siitä sai Saariwaaraan, Sieltä häilahti Hämeeseen.

_Loppu_.

VIITESELITYKSIÄ:

[1] Lähtekääm.

[2] Olisi.

[3] Käydessäni.

[4] Tiedolla.

[5] Etsiwä.

[6] Wastaapi.

[7] Sousi.

[8] Sukkani, rättini.

[9] Joudun.

[10] Hiiden.

[11] Löin, laikatin itseni.

[12] Kiidättääpi.

[13] Lahdelle.

[14] Sudet.

[15] Kynsin.

[16] Rautalaudan.

[17] Toisin:

Ukkoni tulinen turkki, Ämmäni palawa paita Tuonelasta tuotakohon j.n.e.

[18] Teräraudat.

[19] Sysää.

[20] Yhdeksästä.

[21] Kruuwit.

[22] Metsämiehen.

[23] Saadessani.

[24] Pane.

[25] Muidenkahan.

[26] Meidän.

[27] Yhdestä.

[28] Kahden.

[29] Wedän, panen itseni.

[30] Lyö itsesi, pane itsesi.

[31] Puhdas.

[32] Ehdon, ehtoisan.

[33] Hallitsiaa.

[34] Täydy.

[35] Katsojan.

[36] Seitsemän.

[37] Wedetty.

[38] Katsoopi.

[39] Siuloin.

[40] Pane.

[41] Witsot.

[42] Seulo seulalla.

[43] Pyydys.

[44] Wiimeistäkin.

[45] Tuulillakin j.n.e.

[46] Sadappa.

[47] Kunkin.

[48] Kädet.

[49] Wiedä, wiedääa.

[50] Sodasta.

[51] Wenäjältä.

[52] Kaada.

[53] Weden.

[54] Lehden.

[55] Sykerrä itsesi.

[56] Weden.

[57] Kädessä.

[58] Kunkin.

[59] Maidoksi.

[60] Liittelee itseänsä j.n.e.

[61] Neiton, neitsyn.

[62] Kuuden.

[63] Naidaanpa.

[64] Joudetaanpa.

[65] Noidun.

[66] Kielsi.

[67] Sadusta.

[68] Saada.

[69] Aidaksista.

[70] Syyniherra.