Part 1

Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Kantele II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48177 Kantele III: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48201 Kantele IV: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48202

KANTELE I

taikka

Suomen Kansan, sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja

Koonnut ja pränttäyttänyt

ELIAS LÖNNROT

Philosophian Candidati.

HELSINGISSÄ Präntätty Waseniuksen luona Wuonna 1829.

Laulan ilman lainehilta, Wetoselta wierettelen; Jot' on iltani kuluisi, Aamuni ali menisi, Huoppeneisi huomeneeni.

SISÄLLÄPITO:

Esipuhe.

Wanhoja Runoja.

Laulajan alkuruno. Wäinämöinen walmistaikse Pohjolan Sotaan. Kosiominen. Rukous sotaan lähteissä. Mehtämiehen Rukous Rukous Peuraa pyytäissä. Rukous jänistä pyytäissä. Karhun päälliset. Uhrisanat saaliin jälestä. Ohon sanat Karjan ulos laskeisa. Käärmeen lumoussanat. Hylkeen synty. Kosia. Lemmen nosto. Wäinämöisen Kiellot. Lasta uneen kylwettäissä. Sairaita kylwettäissä.

Nykysempiä Runoja ja Lauluja.

Laulajan alkuwirsi. Sorweuksen laskemisesta. Nimismies Mantelin ryöstöstä. Paimenten koirasta. Karmalan Tytöstä. Rikkeistä Kurikassa. Sanan saaminen.

Esipuhe.

Suomalaisille lukioille annan minä tässä ensimmäisen osan Runoista, joita minä wiimeiskesänä ylimaassa kokoilin. Alku mitäkin tehdessä kaunistaapi työn, mutta kaikesta työstä on alku myöskin waikein. Tiettyäni tämän jätän minä pelwolla ensimmäiset kokeeni ymmärtäwäisten käsiin! ja jättäisin wielä suuremmalla pelwolla, jot' en toiwoisi keralla, että kukin ite tutkistellessansa asiata, näkisi yritykseni olewan wakaasta aikomuksesta. Wanhat Suomalaiset sanowat, ettei yrittänyttä laiteta, olkoon tämä sanottuna minuakin kohtaan.

Aikomukseni näiden Suomalaisten Runoin julistamisella on kahtalainen: ensiksi soisin, että yhteinen kansa, nähtyänsä heidän runonsa olewan suuremmasta arwosta, kuin he ite niitä owat tottuneet pitämään, ei enää kuin tähän asti on tapahtunna, heittäisi niitä, tahi waihettaisi Ruotille murtawiin lauluin; toiseksi toiwoisin niistä ei ainoastansa jotain woittoa ja etua Suomen kielelle, waan myöskin jonkunlaista tiedonlisäntöä esiwanhempaimme menneistä ajoista, joidenka muisto aina on meille rakas ja huwittawa, samalla tawalla kuin miehelle lapsuudensa muistot owat rakkaat ja ihanat.

Jälkimmäistä tarkoitustani paremmin auttaakseni, saan minä tässä nimittää pitäjät, joissa minä tapasin kunkin tässä Osassa olewista runoista. Kesälahdelta peräisen owat _Laulajan Alkuruno, Rukous mehtään mennessä, R. peuraa pyytäissä, R. Jänistä pyytäissä, Karhun päälliset, Uhrisanat saaliin jälestä, Käärmeen lumoussanat, Hylkeen synty, Wäinämöisen kiellot; Karmalan Tytöstä_ laulo minulle työmies Walamon luodossa; _Rikkeistä Kurikassa, Sanan saaminen_ owat Kitteeltä; _Kosiominen, Rukous sotaan lähteissä, Ohon sanat Karjan ulos laskeissa, Sulhaisen kosiin saatua, Lemmen nosto, Lasta uneen kylwettäissä, Sairaita kylwettäissä, Laulajan alkuwirsi, Nimismies Mantelin ryöstöstä, Paimenten koirasta_, Ilomantsilta; _Wäinämöisen lähtö Pohjan sotaan_, Taipaleelta; _Sorweuksen laskemisesta_, Juuwan kappelilta.

Kiitollisuudella nimittäisin minä ite kunkin runoniekan, waan kuin heistä useammat pyysiwät minua waikenemaan, niin tapahtukoon heidän tahtonsa. Toiwottawa olisi että he tästälähin ei estelisi heitänsä runojansa julistamasta, waan rohkeudella mitä milläkin on muistossa, tahi itetekemiä, tahi muualta opittuja, antaisit yhteiseksi hywäksi, ennen kuin ne iäti tulewat heidän pois mentyänsä unotettuiksi. Helsingistä 6 Heinäkuussa 1829.

E. L.

Wanhoja Runoja.

Laulajan alkuruno.

Läkkääm[1] langot laulamahan, Heimokset heläjämähän Sukuwirttä suoltamahan, Laiwirttä laulamahan! Jos ei muut lihawat laula, Werewämmät wierettele, Niin mä laulan laiha poika, Kuiwa poika kuikuttelen, Mies weretön wierettelen Ennen saatuja sanoja, Ennen eukon neuwomia, Äitini opettamia, Wanhemman warustamia. Waan ois[2] muitakin sanoja, Toisiakin lausehia Tallehella taskussani, Alla wyöni ansahassa. Net on saamani sanani, Omat wirret oppimani, Tiepuolista tempomani, Kanarwoista katkomani, Risukoista riipomani, Wesoista wetelemäni, Paimenessa käyessäni[3] Mustan Muurikin jälessä, Kimmon kirjawan perässä.

Wäinämöinen walmistaikse Pohjolan Sotaan.

Waka wanha Wäinämöinen Teki tieolla[4] wenettä, Lato purtta laulamalla. Sai wenehen walmihiksi, Latoneeksi puisen purren. Sitte wanha Wäinämöinen Oli ehtiwä[5] hewosta, Kulkeissa kuuntelewa. Löysi hiekalta hewosen, Kultaturwan kuusikolta, Aholta hopiaharjan. Pisti suitet kullan suuhun, Päitensä hopiapäähän, Ite istuupi selälle. Ajo matkoa wähäsen, Pikkuruisen piirahteli; Löysi purren itkemästä, Wenosen walittamasta. Kysytteli, lausutteli: "Mitäs itket puinen pursi, Wenet hankainen halajat?" Pursi taiten wastoaapi:[6] "Puisuuttani itken muka, Hankauttani halajan; Sanottihin tehtäissä Saatawan sotiwenettä, Sotapurtta puuhattawan; Tuowan täyteni rahoja, Alukseni aartehia. Eipä wiety wainotielle, Sotitielle työnnettynä. Pahimmatkin maan matoset Alla kaarteni asuwat, Ilkeimmät ilman linnut Pesän päälläni pitäwät." Waka wanha Wäinämöinen Kysytteli, lausutteli: "Tokkos juokset soutamata, Airoilla awittamata, Puhumata purjehelle?" Pursi taiten wastoaapi: "Eipä mun sukuni muukan, Eikä toinen joukkioni Juokse sormin soutamata, Airoilla awittamata, Puhumata purjehelle." Waka wanha Wäinämöinen Kysytteli, lausutteli: "Joko juokset soutamalla, Airoilla awittamalla, Puhumalla purjehelle?" Pursi taiten wastoaapi: "Jopa mun sukuni muukin, Sekä toinen joukkioni Juoksee sormin soutamalla, Airoin awittamalla, Puhumalla purjehelle." Waka wanha Wäinämöinen Koko kansoa kokohon; Lato ensin laitapuolen Sukapäitä sulhasia, Miekkamiehiä jaloja; Lato toisen laitapuolen Tinapäitä neitosia, Waskiwöitä waimoloita. Saipa wenehen wesille, Sotalaiwan lainehille, Ite istuupi perähän, Kokan kultasen kuwulle, Melan waskisen nawalle, Laski päiwän maawesiä, Toisen souti[7] sirowesiä, Kolmannen meriwesiä. Päiwän kolmannen perästä Jo näkyypi Pohjan portti, Kirjakansa kiimottaapi. Waka wanha Wäinämöinen Souti suoroa sujotti Pitkin Pohjolan jokia. Pohjan poikaset porisi, Paha parwi pauhoaapi: "Astu jalka ensimmäinen, Rapahuta rannoilleni!" Astu jalan ensimmäisen, Rapahutti rannoillensa; Toki toisenkin osasi. Pohjan poikaset porisi, Paha parwi pauhoaapi: "Tule Pohjolan pihalle!" Meni Pohjolan pihalle. "Tule Pohjolan tupahan!" Meni Pohjolan tupahan. Siell' on miehet miekka wyöllä, Urohot sotaaseissa, Waimot waskiwaljahissa, Tyttäret tinasiloissa. Siitä wanha Wäinämöinen Weti miekan waskiwyöltä, Tuliterän sai tupesta; Wälähytti kultawästi, Haalotti terä hopea Wäinämöisen wäistellessä. Listi kuin nauriin napoja Päitä Pohjan poikasten.

Kosiominen.

Kesät kengitin hewoista, Talwet tallikonkaria; Waljastin tulisen ruunan Tulisella tantereella; Wesi tippu wempeleestä, Raswa rahkehen nenästä. Emoseni waimo wanha! Kunpas paitani pesisit Mustan käärmehen werellä, Kesäkuilla kuiwoaisit. Emoseni waimo wanha! Hae sukani, saa rätini,[8] Haeppa warwashattarani. Lähen Hiiestä kosihin, Wuoresta walantehestä Käy nyt Jesus kelkkahani, Jumala rekoseheni, Koska jouwun[9] juohtotielle, Ajotielle aikauhun. Jouwuin neitosen kotihin, Tupa oli täynnä tuppisuita, Jakku miehiä jaloja, Kolpitsa konowolia, Peripenkki tietäjiä, Owensuu osajaiwia, Siwuseinä laulajoita. Nuot laulowat Lapin wirttä, Hiien[10] wirttä winguttiwat. Ulkoo mä runoja kuulin, Läpi seinän laulajoita, Läpi sammalen sanoja. Ite löihemme[11] runoiksi, Laikatimme laulajaksi. Laulon mä mokomat miehet Kissan kirjawan rekehen. Kissa tuonne kiiättääpi[12] Lapin laajahan salohon, Kuss' ei kule karjan kynsi, Waella hewosen warsa. Laulon wielä mokomat miehet Rutjan koskehen kowahan, Johon puut päin putowat, Hongat latwoin lankiaapi. Laulon ma mokomat miehet Lapin laajalle lahelle,[13] Miesten syöjälle selälle, Urosten upottajalle, Josta welhot wettä juowat, Tulikulkut tulowatten. Ja laulon mokomat miehet Suin sytehen, päin wetehen, Käsin Kalman kattilahan, Koprin ilmahan kowahan; Polwin hyytä hyppämähän, Säärin jäätä särkemähän, Riitettä repäsemähän. "Anna eukko tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Kuin suistat suet[14] saloista, Karhut kahleisiin asetat." Mä suistin suet saloista, Karhut kahleisiin asetin; Panin suet suitet suuhun, Karhut rautakahleisihin. "Anna eukko tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, kuin sä kynnät kyisen pellon, Käärmehisen käännettelet." Minä kynnin[15] kyisen pellon, Käärmehisen käännettelin, "Anna eukko tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Kuin sä kylwet kuuman saunan, Kuuman saunan rautalauan,[16] Wastan rautasen keralla." Minä kylwin kuuman saunan, Kuuman saunan rautalauan, Wastan rautasen keralla. "Anna eukko tyttöäsi, sekä nuorta morsianta." "Jo nyt annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Korpillen Kojon pojalle, Ite Iiwari Kojollen." Käy nyt neitonen rekehen, Lähe Jesus kelkkahani!

Rukous sotaan lähteissä.

Ukoni tulinen turkki, Waippa wanhan Wäinämöisen Taiwahasta tuotakohon,[17] Päälleni puettakohon, Koska tulen tuimaan sotaan, Tasapäähän tappelohon. Tee Jesus kiwinen kilpi, Tarha rautanen rakenna, Jonka suojasta sotinen, Jonka tapellen takoa; Ettei minun piilit pysty, Terärauat[18] tee wikoa, Waikk' ois waskesta walettu, Tai huohtawa hopea, Terä kullan kuuraeltu. Terä syltyksi syseä,[19] Kärki käännä käppyrähän. Wäinän tyttö kultakulma, Waskihelma, wyö hopea Wettä wänkille wetäse Yheksästä[20] lähtehestä, Kolmen korttein nenästä, Jot' ei ruuit[21] rupsahtaisi, Eikä lukko laukiaisi, Pahat jauhot paukahtaisi Eikä lyiyt miestä löisi, Tinapallit paiskoaisi, Pii, pii! piä warasi, Salttipietari sanasi.

Mehtämiehen[22] Rukous.

Tuolta korpi kuumottaapi, Tuolta sintääpi sinerwä; Tuonne mieleni tekisi, Aiwoni ajattelisi, Muien miesten mehtimaille, Urosten eräsaloille. Koirani keränä wieri, Sukseni maan matona Mun metälle mennessäni, Ja salolle saassesani.[23] Miiritär metän miniä, Kuuritar metän kuningas! Mä sun kullin kuikuttelen, Hopehilla houkuttelen. Paah[24] nyt metät miekka wyölle, Salot kalpio kätehen, Wanhat hongat waski wyölle, Kuuset kultakalkkaroihin; Paah kuin panit muinoselta Sinun antiaikoinasi; Mun mettälle mentyäni Ja salolle saatuani, Korwelle kohottuani, Mäen päälle päästyäni, Kuuna paisto kuusen oksat, Päiwänä petäjän latwat; Kuuna paisto kuullut poika, Päiwänä tytär pätöwä. Mielly mehtä miehiisi, Tammeinen uroihisi, Lepy lehto, kostu korpi, Taiwu ainoa Tapio; Lepy minun miehilleni, Kostu minun koirilleni. Eipä miesten muienkahan[25] Sinisemmät silmäripset, Koreamat kulmakarwat, Kuin on meiän[26] miehilläkin. Eipä miesten muienkahan, Mehtikoirat kultasemmat, Kultasemmat, kuulusammat, Kuin on meiän miehillämme, Eikä miesten muienkahan Sukset hoikat hopehesta, Sauwat waskesta walettu; Anna koiran kohti juosta, Penun julki julkotella, Saata kontion kotihin Eli petran palkaille. Ota kultanen kurikka Eli waskinen wasara, Jolla korwet kolkuttelet, Salot synkät sylkyttelet, Että wilja wirtoaisi, Sekä karja karkuaisi, Miehen ehtiwän etehen, Weä Wirosta, tuo Turusta, Kiikkalasta, Kaakkalasta, Pimeästä Pohjolasta, Lapin synkiltä saloilta; Saata tällen saarekselle, Tälle kummulle kuleta, Minun pyytöpaikoilleni, Minun saalissalmilleni, Jota saalis saataisihin, Erän toimi tuotaisihin, Minun pyytöpäiwinäni, Sinun antiaikoinasi. Waan jos mehtä merkin annat, Niin sano salon isäntä: "Ei tule turkkia yhestä,[27] Hattua kahen[28] nahasta Waan jos sä satoja annat, Tuhansia tuppaelet, Niin mä werkahan wetäinnen,[29] Panein saksan palttinoihin; sillat silkin, suot sametin; Werkahan wetelät paikat, Pahat paikat palttinoihin, Metän ukko hallaparta Metän kuulusa kuningas! Lyöte[30] lykkywaatteisihin, Antipaitoisi paneite! Laske juoni juoksemahan, Wirka wippelehtämähän."

Rukous Peuraa pyytäissä.

Typeryyttä itki tyhjä, Wajouttansa walitti: Missä antaja asuupi, Elääpi hywä emäntä, Puhas[31] muori puuhoaapi? Tuolla antaja asuupi, Elääpi hywä emäntä, Puhas muori puuhoaapi; Sakaroilla sarwilinnan, Metän linnan liepehillä. Mitä tuo tekeepi tuolla? Luista linnoa tekeepi, Kynsistä kyhäeleepi. Annikka awainpiika, Eewa piika pikkarainen, Soitellos mesinen pilli, Simapilli piiparoita Korwalla ehon[32] emännän. Et emäntä lienekkähän, Jos et piikoa pitäne; Sata piikoa pitäne, Tuhat muuta käskylläistä, Pihtipuolisen pitäjää, Karjan kaiken hallihtiaa,[33] Wallihtiaa wiljan kaiken; Piteliää pitkän karjan, Suuren juonen juohteliaa. Laske laapi lampahasi Minun pyytöpaikoilleni, Käytäwillen keinoilleni. Lumikki tytär Tapion! Luikuta lumikkiasi Tämän ilman kannen alle, Kohti miestä pyytäwöä, Kohti konstia uroota, Wasten waimon kannettua; Anna juosta joutusasti, Wikewästi wiilletellä. Kuin ei täywy[34] tännempöä, Niin tuo tuolta tuonnempoa Yli kahtojan[35] kaheksan, Yli pyytäjän yheksän Minun pyytöpaikoilleni, Käytäwillen keinoilleni; Takoa Tanikan linnan, Pohjan penkereen perältä; Paikoilta papittomilta, Mailta ristimättömiltä, Nimen tietämättömiltä, Kirkon seihtemän[36] seliltä Anna juosta joutusasti, Wikewästi wiilletellä. Hiien poika pikkarainen, Hyppäjä hywän selän! Ota kultakannuksesi Hopeaisen orren päästä, Kultasesta lippahasta, Waskisesta wakkasesta; Sillä kutkuta kuwetta, Sekä kaiwa kainaloita; Anna juosta joutusasti, Wikewästi wiilletellä, Kohti miestä pyytäwöä, Kohti konstia uroota, Wasten waimon kannettua, Waskisissa waljahissa, Kultasissa kahlehissa. Tästä tänne tie meneepi, Rata uusi urkeneepi, Mennä suuren, mennä pienen. Täst' on sillat silkin pantu, Sillat silkin, suot sametin, Palttinoin pahimmat paikat, Pahat paikat palttinalla, Pantu saksan palttinalla, Weran äärillä weetty.[37] Ukkonen isä ylinen, Mies on wanha taiwahinen Ota kultanen kurikka, Hopeaisen orren päästä; Sillä siwalla siwuja, Komauta konkeloa, Säwäytä säikälettä; Pane luut lotajamahan, Sääret säikälehtämähän. Metän armas antimuori, Metän piika pikkarainen! Millon wilja wirtoaapi, Kuin hän kahtoopi[38] yliten, Sillon aitoa ylennä; Millon kahtoopi alaten, Sillon aitoa alenna, Kuin ei wilja wierimällä, Sillon aita annollansa. Anna juosta joutusasti Wikewästi wiilletellä; Tälle maalle tultuasi, Puna lanka portahaksi Päälliten tulisen kosken; Sillat silkillä siota, Pahat paikat palttinalla, Weran äärillä wetele. Pane pursto purjeheksi, Seipo seiliksi rapaja. Anna juosta juotusasti, Wikewästi wiilletellä, Ilman päiten wierimätä, Sikloin[39] siwuamata. Ota wihta wiiakosta, Koiwu korpinotkelmosta; Jok' ei wirkku juoksemahan, Sitä siimalla siwauta, Nahkaruoskalla napauta, Kiiätä kiwen mujuilla, Papeloilla paah[40] perästä. Ota wihta wiittä syltää, Koiwu kolmia tapaja, Jolla witot[41] wiljoasi, Karkottelet karjoasi. Utu tyttö, neito terho, Luonnotar, tytär Tapion! Sieklo sieklalla[42] utuja, Uroon tuuhun tuntemata, Miehen wainun wainumata. Utu silmille siwalla, Terhen korwille karista. Lehtisilmä, haahen lanka! Pyywys[43] kahtia jakoa; Jonka saatat saalihiksi, Suuta silkillä sitaise, Wäännä päätä wäärällehen, Jot' ei pieksä pellawoita; Eikä liinoja lewitä. Pistä pellawapiwosi, Sekä kultakuontalosi Hopeaisen orren alle, Tuona yönä ensimäisnä, Toisna yönä keskimäisnä, Wiikon päässä wiimeistäin.[44] Tuoppas tuota, tuulillain,[45] Tuulillain, tuiskuillain, Säilläin ja sateillain, Kohti miestä pyytäwöä, Kohti konstia uroota, Wasten waimon kannettua. Eipä miesten muienkahan Sinisemmät silmäripset, Koreammat kulmakarwat, Jalan heitto hempeämpi Kuin on miesten meiänkin; Eikä miesten muienkahan Silkkiset sukan sitehet, Hopeaiset housun nauhat. Lyöppä Ukko uutta puuta, Säwäytä säikälettä, Komauta konkeloa Wiljan syntymäsioilla, Rahan karwan kaswinmaalla.

Rukous jänistä pyytäissä.

Ukkonen isä, ylinen, Mies on vanha taivahinen! Nosta pilvi luotehelta, Toinen lännestä lähetä, Kolmas kohota koilta; Syrjin yhtehen syseä, Lomatusten loukahuta. Saappa[46] mettä warwuilleni Metisestä taiwahasta, Sima pilwestä pirota Warwulleni keskimäiseen. Muut täss' on wihawat warwut Waan yks' on metinen warpu, Jok' on latwoin laskettuna, Latwoin laskettu lumehen, Tywi on käätty taiwosehen. Latwa pihtiä pitääpi, Tywi jousta jännittääpi. Eilen mä käwin metässä, Kolm' on linnoa metässä; Yks' on puinen, toinen luinen, Kolmas on kiwinen linna, Se linna Ewestin linna. Kuus' on kultaikkunoa Kunni[47] linnan kulmanteella. Mä katon sisähän noista, Siellä antajat asuwat Ja wiruwat wiljan eukot. Käet[48] on kultakäärehillä, Sormet kultasormuksilla. Annikka awainpiika, Ewa piika pikkarainen! Mene aittahan mäelle, Laske laapilampahasi, Lupiluppakorwasesi. Anna juosta joutusasti, Wikewästi wiilletellä Muien sikloin siwute, Muien ansoin alate, Minun pyytöpaikoilleni, Käytäwillen keinoilleni, Kohti miestä pyytäwöä, Kohti konstia uroota, Wasten waimon kannettua. Jok' ei wirkku juoksemahan, Sitä wirkuta witalla; Lyöppä wirkuksi witalla, Nopeaksi nuoran päällä; Joka tieltä pois meneepi, Tiellen korwasta kohenna, Nahkaruoskalla napauta, Kiiätä kiwen mujuilla, Papeloilla paah perästä.

Karhun päälliset.

Mehtolan metinen muori, Metän kultanen Kuningas! Tule nyt häihin härkösesi, Pitkäwillasi pitohon. Otan nenän Oholtani, Wainun tuntemattomaksi; Otan korwan Oholtani, Korwan kuulemattomaksi; Otan silmän Oholtani, Silmän näkemättömäksi; (Kuin sitte pääkallo saatetaan petäjään), Lähe nyt kulta kulkemahan, Rahan armas astumahan Kullaista kujoa myöten, Hopeaista tietä myöten. Täst' on sillat silkin pantu, Sillat silkin, suot sametin, Pahat paikat palttinalla, Weralla wetelät paikat. Ei tästä etäälle wieä,[49] Wieään mäntyhyn mäelle, Petäjääseen pellon päähän, Siihen tuuli turwan tuopi, Aalto ahwenan ajaapi, Siwullais on siikasalmi, Luonais on lohiapajas, Juot wettä wiereltäsi, Syöt tuoresta kaloa; Siin' on hywä ollaksesi, Armas aikoellaksesi.

Uhrisanat saaliin jälestä.

Metän ehtoisa emäntä, Metän kultanen Kuningas! Tule nyt kullat ottamahan, Hopeat walihtemahan. Lempi liinasi lewitä Alla minun kultieni; Kullan maahan tippumata, Hopean riwestymätä. Mull' on kullat kuunikuset, Toiset päiwän selkeämmät, Kolmannet iänikuset, Isäni soasta[50] saamat, Wetämät Wenäeheltä,[51] Taluttamat tappelosta Alta Riian riitelemät. Minun kultani kuluwat, Hopeani hoikeneepi; Sinun on kullat karwasemmat, Minun on kullat kirkkahammat.

Sanat jotka luetaan Karhulle (Kontiolle, Oholle) kuin karja kewäällä ensimmäisen kerran lasketaan laitumelle.

Missä Ohto synnytetty, Messikämmen käännytelty? Luona kuun, tykönä päiwän, Otawaisten olkapäillä. Sielt' on maahan laskettuna Kultasessa kätkyessä, Witjoissa hopeisissa. Ohtoseni ainoseni, Mesikämmen kaunoseni! Älä sorra sontareittä, Kaaha[52] maion kantajoa; Kun sä kuulet karjan kellon, Helkkäwän hewosen kellon, Hiwo hietahan nenäsi, Tunkee pääsi turpeesehen; Tai kule siikana siwute, Wetelete wein[53] kalana Minun ruokaruohoistani, Minun henkiheinistäni. O Ukko ylinen herra, Mies on wanha taiwahinen! Pane panta pihlajainen, Ympäri nenän nykyrän; Jos ei pihlaja pitäne, Niin sä rauasta rakenna. Wai jos rauan ratkaseepi, Ja wielä mennee wioille, Suuhunsa tulinen tulppa, Lemmon lukko leuwoillensa. Metän Ukko hallaparta, Metän kuuluisa kuningas! Kätke koirasi kolohon, Rakkisi rapaja kiinni, Ite ilmonen Jumala, Tuonne taiwojen takanen! Kuin katot katoksen alla, Niin kato katottomassa; Kuin sä hoitat huonehessa, Niin sä hoita hongikossa.

Käärmeen lumoussanat.

Matoseni, mammoseni, Maan siika, siliä siika, Kulon kultasen alanen, Lehen[54] lemmen juurehinen, Letti raunion alanen, Kieppi kannon juurehinen! Sykerräte[55] sykkyrähän, Käperräte käppyrähän; Käyppäs tällen kämmenelle, Tälle sormellen sowite. Sule suusi, peitä pääsi, Kätke kielesi käpeä. Willa suusi, willa pääsi, Willaset sinun wihasi, Willanen sinä itekkin. Tunkee pääsi turpeesehen, Mätä pääsi mättääsehen; Jospa tuolta pääsi nostat, Ukko pääsi särkeääpi Pilwillä pisaroilla, Rakehilla rautasilla.

Hylkeen synty.

Wähä Wäini Maunin poika Teki tieolla wenettä, Laitto purtta laulamalla. Sai wenonen walmihiksi. Sen katto kalan ketulla, Sorti sorwan suomuksilla, Hyyti hylkehen talilla. Souteleepi, jouteleepi Ympäri Newan jokia Newan nientä kierteleepi. Huuti Huiko niemen päästä, Määkäsi mäen takanen: "Kenen on wene wesillä, Kenen laiwa lainehilla?" "Wene wanhan Wäinämöisen Tuulen wirkka, Turjan wilkka, Wetonen wenehen wilkka." Mies on nouseepi merestä, Aallosta ylenteleikse, Meren luotoin lukia, Ween[56] kaloin kahtelia. Kuus on kukkoa käessä,[57] Kuus' kunni[58] kukan nenässä; Kaikk' on täynnä raaniloita, Siit' on hyyty hylkeheksi. Jos olet pahoa tehnyt, Tule työsi tuntemahan; Wie pois wihasi tästä Keltasihin keuhkoisi, Makeihin maksoisi, Saata sappisi sisälle; Muuta wiinaksi wihasi, Maioksi[59] pahat makusi.

Kosia.