Part 3

Jopa kaatu kaunis herra, Paras pappien seassa, Seurakunnan seinä wahwa, Tuki turwassa jumalan; Jolla oli oppi suuri, Ymmärys ylön jämiä, Jonka koulusta kokosi Monen kirjan kukkasista, E'es kosken korwaksista. Sai tuosta hywän hytyrin Kanssa sormuksen sorjan, Joka päähän painettihin Mestariksi mainittaissa. Lepytti Pajarin mielen Lukewaisten lasten tähen. Joutu sitte kotkiin käsiin, Piikimiehien piwohon, Jotka riisu rohkiasti, Kowin korwista kohotit, Wietähissä Wenähelle, Kanssa monen Moskowaisen, Tuonne Wiipurin rajoille, Uuen linnan liepeesehen. Otti sieltäin jumala Isän maille entisille, Waikka kylmillen kiwille, Paikoille palanehille. Tupa tuutiipi mäellä, Huone huokuu hongikossa, Pojat lujat louhikossa.

Waan jo kaatu kaunis herra, Jätti kaikki jääneheksi. Synty parunto pappilassa, Kuikutus kujasten suussa; Hywin itkewät isännät, Emännät sitä enemmin. Ei hän kowin kolkahellut, Römiästi röykkähellyt, Käwi kuin kaunis kyyhkyläinen, Eli karihta keolla.

Raukka rannalla asuwa, Waiwanen wetten warassa! Älä itke iltasella, Äyhkäele aamusella, Kyllä herra helpon tuopi, Huoleissasi huojennusta.

Hywä olit ollessasi, Hywin käyköhön käteesi, Tuolla taiwahan talossa, Kirkkahassa kunniassa.