Part 1

Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Kantele I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48176 Kantele II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48177 Kantele III: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48201

KANTELE IV

taikka

Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja

Koonnut ja pränttäyttänyt

ELIAS LÖNNROT,

Philosof. ja Medicinan Candidati.

Helsingissä Präntätty Waseniuksen luona Wuonna 1831.

Wiel' on wirressä wisoa, Laulussani laittamista; Waan empä oikein usoa, Kun en oo opissa ollut, Käynyt koulukumppalissa.

Imprimatur.

C. E. Ekelund.

Membrum Coll. Cens. in Fennia.

SISÄLLÄPITO:

Esipuhe.

Wanhoja runoja.

Loihtia. Käärmeen Synty. Pistoksen Synty. Kalman Synty. Rakkauden wieroitussanat. Lapsensaajasten Sanat. Kateen Sanat. Lemmen Nosto. Kosiomiehen Luku. (Toisin). Kosian Sanat. Koiran Lumoussanat. Jänistä pyytäissä. Linnuille. Kaloja pyytäissä. Myrskyn Sanat. Pakkasen Synty. Karjaa Laitumelle laskeissa. Karhun Synty. Hukan (Suden) Synty. Kyykäärmeen Synty. (Kyykäärmeen?) Synty. (Toisin).

Nykysempiä Runoja.

Hewosen Kengittäminen. Kettusen Toimituksista. Juukan Lukkarista. Juoniteltu Juukan poika. Juomalauluin Kirjoittajalle. Pappi Wainajasta.

Esipuhe.

Neljännen Osan Runoista owat _Loihtia, Koiran Lumoussanat, Lintuja pyytäissä, Karhun Synty, Hukan Synty_ Kesälahelta; _Kalman Synty, Rakkauden Wieroitussanat, Kosian Sanat, Jänistä pyytäissä, Karjaa laitumelle laskeissa, Pappi wainajasta_ Kitteeltä; _Kateen Sanat, Kaloja pyytäissä, Pakkasen Synty_ Ilomantsista; _Lemmen Nosto, Kosiomiehen Luku, Myrskyn Sanat_ Enolta; _Kyykäärmeen Synnyt_ Pieliseltä; _Lapsensaajasen Sanat, Kettusen toimituksista_ Wuokkiniemeltä; _Pistoksen Synty_ Kesälahelta ja melkein yksillä sanoilla Ilomantsista; _Käärmeen Synty_ Ilomantsista ja muualtakin; _Hewosen kengittäminen_ Rautalammelta Korhosen tekemä; _Juukan Lukkarista, Juoniteltu Juukan poika_ Juukalta (t. Juuwalta); _Juomalauluin kirjoittajalle_ Haminan tienoilta.

Kolmannessa Osassa owat _Tanssaja, Sairaita kylwettäissä, Lääwämadon Synty_ Kesälahelta; _Hätäsanat, Kipusanat, Kahwerokasta_ Kitteeltä; _Kuwun Sanat_ Pelgjärweltä; _Riiden Sanat_ Ilomantsista; _Raudan ja Tulen Synty, Hammasmadon Sanat_ usiammista pitäjistä Karjalassa; _Wäinämöisen Weljen pojasta, Ylistysruno Kalle Palmulle_ Rautalammelta Korhosen tekemiä.

Alkaissani ensin näitä koottuja Runoja pränttiin toimittaa, toiwosin minä net mahtuwan wiiteen osaan, kukin osa 60 siwun kokoinen; mutta jo ensimmäisen osan präntättyä hawaitsin minä itseni erehtyneen luullossani, sillä kaikilla niillä Runoilla, joita minä koin saada ensimmäiseen osaan, siinä ei ollut tilaa, joten tahtoinut lisätä lehden lukua. Kuin se minulle näytti waikiaksl tehdä muulla ehdolla, kuin että myöskin olisin enäntänyt hinnan, ja sitä en kuitenkaan saattanut tehdä niiden wuoksi, jotka jo edeltä oliwat pyytäneet näitä Runoja määrättyyn hintaan, niin täyty minun jättää muutamia poies. Yhtä oli se toisenki osan kanssa, ehkä minä siihen pränttäytin Runoja kuuden lehden lisännöllä ylite määrän. Kolmannesta ja neljännestä osasta jäi samaten muutamia pränttäämätä ja luullen jää wiidennestäkin. Siitä olen minä luullut parahaksi koota kaikki sillä tawalla jääneet ja pränttäyttää yhden osan päälle, kuin ensin aikosin, jonka tähden näitä Runoja wielä nyt tulee kaksi osaa eli yhteensä kuusi osaa.

Wanhoja Runoja

Loihtia.

Hyötelleimme, myötelleimme, Rautapaitohin paneimme, Wai ilman warotelleimme, Noiten noitien sekahan, Werikinnerten keralle? Mies on lustuissa lujempi Rautapaiassa parempi, Teräswyöss' on tenhosampi, Sitte ei huoli hywiäkään, Tottele jalojakahan; Suet panee suitet suuhun, Karhut rautakahleisihin, Ite on suurena sutena, Karhu kahta kauhiampi. Kyllämä mokomat noiat Kolme kulkkuuni hokasen, Paan [Panen] kaheksan kainaloihin, Yheksän olan ylite. Laulan ma mokomat noiat Suin sytehen, päin sawehen, Kypenihin kyynäswarsin, Koprin kuumihin porohin. J.n.e.

Käärmeen Synty.

Käwi Jesus tietä myöten Kolmen poikasen keralla, Kahen kielikumppanisa. Piru tieltä loikastise, Rajakenkä kalliolta. Wuoti kuona konnan suusta, Kina ilkiän kiasta, Waahti wangasta nenästä, Rautaselle kalliolle, Wuorelle teräksiselle. Santti Pietari sanoopi: "Jotain tuostakin tulisi, Kuin sa luoja hengen loisit, Siunaisit jumala silmät." Jesus wastasi wakainen: "Paha pahasta tuleepi, Kipu konnan oksennosta." Santti Pietari sanoopi: "Luoppas herra henki tuolle, Siunaa jumala silmät!" Loipa herra hengen tuolle, Silmät siunasi jumala, Pahan miehen oksentohon, Konnan ilkiän kinahan. Sano Santti Pietarille: "Pistä suuhun peukalosi, Sormes' ohtahan ojenna!" Pisti suuhun peukalosa, Kätes' ohtahan ojensi; Puri sormen Pietarilta. Santti Pietari sanoopi, Rutosti rukoeleepi: "Teeppä herra terweheksi Herran hengellä hywällä, Lämpösellä läyhyttele." On matoa monen näköstä, On sinistä, on punasta, On kellan karwallista, Waan ei tuon pahan näköstä Eikä kammon karwallista. Empä tieä karwojasi: Onko hän se Hiien karwa. Wai on liene heinän karwa, Tulen karwa, tuomen karwa, Maan karwa, mataran karwa. Wai on kaiken ilman karwa, Karwa kaikkein perkelien? Ite karwasi walite! Liet paha pajun näkönen? Tieän sykkö synnyntäsi, Maan kawala kaswantasi. Miss' oot sykkö synnytelty, Maan kawala kaswateltu, Wuorella teräksisellä, Rautasella kalliolla. Siin' oot sykkö synnytelty, Maan kawala kaswateltu. Wuorella teräksisellä, Rautasella kalliolla. Siin' oot sykkö synnytelty, Maan kawala kaswateltu. Mist' on pää pahalle pantu? Pää pantu pajun nenästä. Mist' on kieli keksittynä? Keihäästä äiän pojan. Mist' on hampahat haettu? Orahista Tuonen otran, Werissä wierewistä, Hurmehissa huurowista. Mist' on silmät siunattuna? Silmät simpukan jywistä. Mist' on henki heitettynä, Sekä wiskattu wihoja? Henki höyrystä pahasta, Hiien kosken kuohunnasta. Mist' on raatua rakettu? Kyröläisen kyntöruoska, Wirolaisen aian wihta. Mist' on suolet häikiölle? Wyöltä Hiien wyöllisiä, Helmasta helisiwiä, Kupeelta kulisiwia. Mist' on häntä häälättynä, Pursto, puuhattu pahalle? Paitulaisen parran päästä, Hiwuksista Hiitolaisen.

Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Ennen kuin sanon emolle, Wirkan wierin wanhemmille. Enemp' on emolla työtä, Waiwa suuri wanhemmalla, Pahoja parantaissa, Tammottaissa taikioita. Ei sinun isosi käske, Ei sinun emosi käske, Päätä pystössä piteä, Kaulanwartta karkiata. Jotas luoja sinun kiros Mahallasi maata käyä, Maa käyä, kiwi kalua. Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan. J.n.e. Tiesitkös puuta purrehesi, Pajun juurta pannehesi, Närettä näpistäneesi, Kokeneesi koiwun juurta, Hakanneesi haawan juurta, Pihlaista pistäneesi; Kuin purit ihon imeisen, Ihoa imehnoraukan, (Tahi karwoa kapehen.) Et lie puuta purrutkahan, Närettä näpistänynnä. J.n.e. Purit ihoa imeisen, Ihoa imehnoraukan, (Tahi karwoa kapehen. Sata karwan kantawoa, Tuhannen tuhuttawoa.) Mato musta, kyy wiherä, Ala mättäin meniä, Puun juuren pujottelia, Päältä turpejen tulia! Jos olet pahoin tehnyt, Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan. Pane pääsi palmikolle, Silkkinauhalla sitase. Ota suuhun sun kipusi, Alle haikuhammastesi. Sykerräte sykkyrähän, Käperräte käppyrähän, Weäte willaleppehenä, Pawun palkona kuleksi. Wie pois wihasi tästä Keltasihin keuhkohisi, Makeihin maksohisi, Saata sappiisi sisälle. Muuta wiinaksi wihasi, Maioksi pahat makusi, Ennen kuin sanani saapi, Tahi mieli juohtuneepi. Kiwut tuonne kiityöhön Kiwuttaren kippasehen, Waiwat tuonne waipuohon Wammottaren wakkasehen; Kiwiä kiwistelemään, Paasia pakottamahan; Ei kiwi kipuja itke, Paasi waiwoja walita. Tuomen juuret turwotkohon, Kohotkohon koiwun juuret, Pajun juuret paisukohon; Ite turwu tuskihisi, Paisu pakkopäiwihisi, Ennen kuin iho imeisen, (Tahi karwa kapehien.) Mätä wihtoin wihasi, Kiwiin pahat kipusi. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi, Alta aiwan terweheksi, Keskiä kiwuttomaksi, Päältä tuntumattomaksi, Ihommaksi entistähän, Paremmaksi muinostahan.

Pistoksen Synty.

Äkäätär neito äiä, Eli Hiitolan emäntä, Heilutteli helmojasa Apuwuoren kukkulalla, Keskellä Apumäkiä; [Ehkä pitäisi olla: Kipuwuoren, Kipumäkiä.] Tuuli teki tiineheksi, Ahawa kohun kowaksi. Tuosta on tyyty, tuost' on täyty, Tuosta paksuksi panise, Lihawaksi liittelise. Kanto kohtua kowoa, Watan täyttä waikiata. Kanto kohta kolme wuotta, Ympäri yheksän wuotta. Teki poikoa yheksän, Yhtenä kesässä yönä, Yhen kosken kuohuwilla, Yhen salmen saapuwilla, Yhellä wesikiwellä. "Juhannes pyhä ritari! Tules risti lapsiani, Tules kasta kannettuni." "En minä pahoja risti, Enkä kasta kauheita, Min' oon luojan ristinynnä, Kastanunna kaikkiwallan." Jop' on tuo paha pakana Ite loise lukkariksi, Ite papiksi panise, Ite risti poikiasa, Nimitteli lapsiasa. Minkä pisti pistokseksi, Minkä riieksi repäsi, Ohimoiten ottajaksi, Napoin näwertäjäksi. Minkä ähyksi asetti, Kunka laati luunwaloksi, Minkä rutoksi rutasi, Kunka loi rupiin rikoksi, Minkä welhoksi weräjille, Kateheksi kaitiin paikkoin; Minkä noiaksi noroille. Noitia on joka norolla, Kateita kaikin paikoin, Joka welhoja weräjä. Yhellen ei nimeä saanut, Senpä sitte käski tuonne Rutjan koskehen kowahan. Siitä synty Syöjättäret Rutjan koskessa kowassa, Tulisessa kuohunnossa. Ällös Pistos pistäele; Tieänpä sinun sukusi. Tuonne ma sinun manoan Rutjan koskehen kowahan, Siell' on wiisi weikkoasi, Kuusi kummisi tytärtä, Seihtemän setäsi lasta. Sinne sääkin tuomitahan, Siell' on muutkin murhamiehet, Ikuset pahantekiät.

Kalman Synty.

Hywä Kalma, kaunis Kalma, Walkianwerewä Kalma! Kyll' on tieän Kalman synnyn: Kalm' on tuolta alettuna, Ewan Atamin alusta. Wai sä lienet teko toisen, Toisen nosto, toisen nuoli, Tottas koitellos kotiisi, Tekiäsi tienohille, Paniasi parmohille, Punasissa waattehissa, Hurmehessa huituwissa. Kukku kullaissa käkenä, Hopiaissa kyyhkyläissä. Tuika kuin tulikipuna, Liiku kuin lipiä koira. Kohta kotiin päästyäsi, Mene kynsin kynnyksessä, Polwin porstuan owissa. Kuin et siitä sisään päässe, Rewi reiät ikkunaksi, Rewi reikeä yheksän, Ota kiinni kintereestä, Takimmaisista jaloista; Pane pää pärisemähän, Pane luut lutisemahan, Takaraiwa tantereeseen, Henki huokumattomaksi. Tapa lapsi lattialta, Paras lehmä lääwästä, Sarwet sontahan sowita, Häntä pitkin lattiata. Waan hywä Kalma, kaunis Kalma, Walkianwerewä Kalma! Jos sä lienet tuolta tullut Kirkon kirjawan tyköä, Satalauan lappehesta, Tuhatlauan tutkamesta, Terwaporstuan powesta; Niin tuonne mä sinua laitan Kirkon kirjawan tyköhön, Satalauan lappeesehen, Tuhatlauan tutkamehen, Terwaporstuan powehen; Siellä kuuluwat kuparit, Waskin äänet wankahuwat. Waan liet watturaunioista, Pyhän pellon penkereeltä; Niin määh [mene] Kalma kalmistohon, Pyhän pellon penkerehen; Siell' on korkia kotisi, Siell' on kaunis kartanosi, Siell' on hywä ollaksesi, Armas aikoellaksesi; Kukut kullaissa käkenä, Hopiaissa kyyhkyläissä.

Rakkauden Wieroitussanat.

Kiwi kylmä, maan alanen, Auwer joulun aikahinen! Wahtoa wilustamahan, Syäntä kylmittämähän. Paah [pane] nyt Hiisi hiiliseipäis, Pistä häiy härkimesi, Kahen rakkahan wälihin, Wahtoa wilustamahan, Syäntä kylmittämähän. Kolm' on kylmiä kiwiä, Painon syntisten syämet; Kolm' on mustoa matoa, Kolme saunan rainoksia, Joilla mä wälillä käwin, Käwin kertoa yheksän. Olkaa erinnä toisistanne Iäksenne, päiwiksenne, Jotei tunne toinen toista, Jotei tunne, eikä tieä, Eikä yhtehen yritä.

Lapsensaajasten Sanat.

Mitä sille laulettanee, Ja kuta sanottanehe, Kuin tuleepi immin tuska, Pakko neitosen paneepi; Kuin kohtu kowaksi käypi, Watan täysi waikiaksi? Onko han suwussa tässä, Nykysessä, nuorisessa, Tämän puuton purkajata, Tämän haitan halkajata, Reittehin rewittäjätä? Oi Ukko yli jumala, Waari wanha taiwahinen! Tule tuota kahtomahan, Likeltä tähystämähän, Lunastamaan luotuasi. Onko kiukuissa kiroissa, Miesten mielimurteloissa, Muorien salasanoissa? Oi Ukko yli jumala, Waari wanha taiwahinen Tules tänne tarwitessa, Käys tänne kututtaissa; Käy saunahan saloa Piilten piikahuoneesehen, Ilman uksen ulwomata, Saranain laulamata, Kyläkunnan kuulemata, Sanan saamata kylähän. Kiwi sorra kiukahasta, Muju muurista murenna, Poika neitosen powesta, Lapsi waimon lantehista. Kuin ei siitä kyllä liene, Kohta kuolema tuleepi, Lähestyypi hengen lähtö, Tähän kohtuhun kowahan, Watan tautiin waikiahan. Neityt maaria emonen, Rakas äiti armollinen! Tules tänne tarwitessa, Käys tänne kututtaissa. Sinä oot wanhin waimoloista, Ensin emä ihtelöistä. Juokse polwesta merehen, Sinisukka, puolitiestä, Niin huhuta huiahuta Ihmenille, ahwenille, Kaikille ween kaloille. Tuo kiiskiltä kinua, Matehelta nuljaskata, Kaikilta ween kaloilta, Jolla woian luun lomia, Jolla siwuja siwelen, Peräwieriä wetelen. Niin awan lihasen arkun, Arkun luisen longottelen, Päästän maalle matkamiehen, Pienisormisen pihalle. Ja kuin ei siitä kyllä liene, Kohta kuolema tuleepi, Läheneepi hengen lähtö. Neityt Maaria emonen, Rakas äiti armollinen! Tuo wiikate Wirosta, Heinärauta helwetistä, Käteheni oikihan; Jolla siwuja siwelen, Peräwieriä wetelen, Takasalwat taitan poikki, Pihtipuoliset pirotan, Päästän maalle matkamiestä, Pienisormista pihalle; Näitä maita marsimahan, Ilmoja ihaelemaan. Kenenkä ne keksimätä, Kunka ne salasanoita?

Kateen Sanat.

En tieä kaetta Kaita En warata wastuksia Kaihtikoon Kain emäntä Waratkohon Wäinämöinen. Katehelta silmät kaiwan Wastuksilta wahtan wiillän, Ammun noitia mahaan perkeleitä ...seesehen. Ken katein kahtoneepi Kieroin silmin keksineepi Wetäse werinen hursti Hurmehursti huiahuta Taiwosesta maahan asti, Sio silmien etehen Werta silmät wuotamahan, Raswana rapahtumahan, Tuonne helwetin tulehen, Pahan wallan walkiaseen. Asiat on yhtänäiset, Työt owat erinomaiset, Yhet on mielet, yhet kielet, Yhteen weret sopiwat, Musta weri, walkia weri, Wahwempi minun wereni, Jumalan sana wahwemmaksi.

Lemmen Nosto. (Toisin.)

Sen tähenpä Sepottaret, Min tähen on Mikottaret, Wiikon naimata wiruwat, Kauan wiemätä wihille; Syl' on syttä hartioilla, Waaksa muulla wartalolla, Kyynärä kymentä päässä, Kortteli kowaa nokea. Näweskäni nuorempani! Sanos on sanasi yksi, Min tähen ei meitä naia? "Natoseni nuorempani! Sen tähen ei sinua naia; Syl' on syttä hartioilla, Waaksa muulla wartalolla, Kyynärä kymentä päässä, Kortteli kowaa nokea. Ota wettä lähteheltä, Kanna kaiwolta kahelta, Wielä kohta kolmeltahin. Siitä taitat aikawastan, Lempiwastan liehautat, Niitulta nimettömältä, Nimen tietämättömältä. Peset pääsi illoin aamuin, Syänyöllä kuiwaelet." Otti wettä lähteheltä, Kanto kaiwolta kahelta, Wieläpä kohta kolmeltahin. Siitä taitto aikawastan, Lempiwastan kiehautti, Niitulta nimettömältä, Nimen tietämättömältä. Pesi pääsä illoin aamuin, Syänyöllä kuiwaeli. Eipä ollut aikoakaan, Tuli sulhaset suwesta, Pojat toiset Pohjolasta.

Kosiomiehen Luku. (Toisin.)

Onko wuoressa waroa, Hiien linnassa liseä, Hittaroita helwetissä, Tätä neittä naittamahan, (Urosta awittamahan, Miestä wiemähän wihille.) Kuin ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tämän neion naittajoa, (Urohon awittajoa, Miehen wiejöä wihille;) Kerihten kiweltä willat, Katkon karwat kalliolta, Somerelta jouhet suoron. Tee mulle warahamonen, Jonka alla yöt asuisin. Päiwät päällä teutaroisin.

Kosian Sanat.

Sen mä mieheksi sanoisin, Urohoksi arwelisin, Joka jouseni wetäisi, Kaareini kiinnittäisi. Anoppini waimo wanha! Onkos tyttöjä talossa? "On sinulle tarpeheksi, Kuin sinussa miestä liene. Kolm' on tyttöä koissa, Yks on Anna, toinen Kaisa, Kolmas Kaarina korea. Waan jos sä wäwyksi tahot, Juowos tuopista olutta." Tuoppi tuotihin olutta, Mettä kannu kannettihin, Hiiwa alla, waahti päällä, Myrkky keskellä (molempiin). Otin ongen taskustani, Wäkärauan wäskystäni, Jolla ma lewitin myrkyt. Tuopin tuojat Tuonelahan, Kannun kantajat Manalle! Join oluet onnekseni, Meet mieleni hywäksi. Anoppini waimo wanha! Annas tyttöäs minulle. Minä sain tytön mokoman, Panin laukin lautasille. Anoppini waimo wanha, Kyllä itki tytärtäsä. Toi sitte olutta tuopin, Kannun mettä sai käteeni. Minä en kaikkia juonut, Join oluen onnekseni, Meen mieleni hywäksi. Wiskoin wähäsen perältä, Yli olkani wasemman, Sattu laukin lautasille, Poltti kaikki karwat poikki.

Koiran Lumoussanat.

Hiien hilli, Hiien halli, Hiien harmaa hawukka, Hiien koira koukkuleuka, Werinäkki Tuonen tyttö! Noin on hienot hampahasi, Kuin on hienot (päistäreet) koprassani; Niin on kiinni leukaluusi, Kuin on kiinni loukun kansi. Sule Hiisi koirais suuta, Perkele penun kitoa, Yläsen ylenemätä, Alasen alenemata. Syökse kultanen korenta Läpi luisten leukaluiten, Läpi haukun hampahista, Yläsen ylenemätä, Alasen alenemata, Keskilihan liikkumata. Hauku halli häntähäsi, Penu ...se karwojasi. Penu suusa sulkiohon, Kuin ei penu, niin perkele.

Jänistä pyytäissä.

Hakkoan metistä puuta Metisellä kirwehellä, Metiseltä mättähältä, Suin itähän, päin länteen, Tywin pohjan luoteesehen, Mehtä kuule, älä säikää, Kereä ja kokoa, Alla kuuliat aseta, Päällä antajat asukoon. Puu metinen mehtolassa, Puu sima Tapiolassa! Onko mettä oksillasi, Emäpuillasi simoa. Mesi laske latwoiltasi, Sima puiltasi puota, Olowillen oksilleni, Lehewille lehilleni, Waleille warwuilleni. Saata onni oksilleni, Hywä lampsu lehilleni, Hywä lampi latwoilleni, Tywillein työ parahin. Lyöte kynsin kynnykselle, Polwin portaisi etehen; Pure warpa ensimmäinen, Ällös warpoja walihto, Pure warpa keskimmäinen, Se on woittu metän meellä, Siwuttu salon simalla. Hywä ukko, kaunis ukko! Parainta paiastasi, Lihawinta liiwistäsi, Wisko willawihkojasi, Pellawaskupusiasi, Paksupallioisiasi. Simanter, metän emäntä! Waskiwuoret remuelewat, Laita pikku piikasesi Wuoriaitat aukasemaan; Et emäntä lienekkähän, Jos et piikoa pitäne, Et sä piika lienehkähän, Jos et aittoa awanne. Tule aitat aukomahan, Retket reiahuttamahan. Anna juosta joutusasti, Wikewästi wiilletellä, Päite muiten pyyöksien, Muiten ansain alate, Risujani rikkomahan, Orsiani laukomahan. Kuin ei juosse joutusasti, Wikewästi wiilletelle, Hiien hiilet kiihteimmät, Alla jalkain takaisten, Jotka polttaapi porolla, Kypenellä kynsäsööpi. Metän kultanen kuningas, Metän ehtoisa emäntä! Utu silmillen puhalla, Terä korwalle rapaja.

Linnuille.

Hywä mehtolan emäntä, Mehtolan metinen muori! Tuo sulka sulasta maasta, Höyhen lännestä lähetä, Siipi Jesuksen siwulta, Wyöltä wanhan Wäinämöisen, Minun pyytöpaikoilleni, Käytäwillen keinoilleni, Mesirihmat riutomahan, Mesilangat laukomahan, Metiseltä mättähältä. Kuin ei täywy tännempöä, Niin tuo maalta tuonempoa, Yli kahtojan kaheksan, j.n.e.

Kaloja pyytäissä.

Ahwen ainoinen kalanen, Sekä hauki harwahammas, Tule onki ottamahan, Wäkärauta wääntämähän, Kiwerä kowertamahan. Ota suulla suuremmalla, Leuwoilla leweimillä, Harwoilla hampahilla. Meren eukko, ruohorinta, Meren Ahti, waahtiwaippa! Lyöte lykkywaatteisihin, Antipaitoin panete, Sinun antiaikoinasi, Minun pyytöpäiwinäni.

Myrskyn sanat.

Kaari kaukaa kuumottaapi, Pitkä pilwi luotehelta. Pilwess'on wesipisara, Pisarass'on lampi laaja, Lammess'on wene punanen, Wenosess'on kolme miestä. Kuka noist'on airollissa? Ilmarinen airollissa. Kukas pereä pitääpi? Ite wanha Wäinämöinen. Kuk'on keskellä wenettä? Jesus keskellä wenettä. Minnekkä miehet meneepi, Kunne kuletta urohot? Kohti pohjoista kowoa, Meren kuohuhun kowahan, Lakkipäähän laineesehen, Kuhun puut päin putowat, Hongat latwoin lankiaapi.

Toisin:

Pilwi pikkunen näkyypi, Kaari kaukaa kuumottaapi; Pilwess'on wesipisara, Pisarass'on pikku lampi, Lammess'on wene wähänen, Wenosess'on kolme miestä; Antti Santti airon päässä, Pieni Pietari perässä, Jesus keskellä wenettä. Mitä nuot tekeepi tuolla? Hiien hirwiä sukiwat, Poropetroja pesewät. Sai hirwet sukineeksi, Poropetrat pesseheksi. Juokse tuonne, Hiien hirwi, Poropetra poimettele, Kussa kyyt olutta juopi, Maot wierettä wetääpi. Sen tähen emäntä rukka, Wähemmin olutta saapi, Kuin kyyt oluen juopi, Maot wiertehen wetääpi.

Pakkasen Synty.

Pakkanen pajuilla synty, Risuilla wähä ripanen, Ikiturmasta isästä, Emästä epattomasta. Poika ristiin wietänehe, Alle kastin kannettanee, Lähtehelle hopeiselle, Kultakallion nawalle. Nimi tuollen pantanehe, Pojalle ylettänehe. Pantiin paha Pakkaseksi, Kynsien kiwistäjäksi, Waatiaksi warwaspäiten. Pakkanen Puhurin poika, Kowan ilman höyhelöinen! Sinun on maiosta malosi, Kesi uuhen untelosta, Limmasta hywän Limingan. Talwet aioilla ajelet, Kesät läikyt lähteissä. Älä kylmää kynsiäni, Älä waai warpaitani, Älä päätäni palele, Älä korwia kohota. Mene merta kylmäämähän; Rauna Pohjolan emäntä Läksi merta kylmäämähän, Lahet kylmi, lammet kylmi, Eipä merta kylmännynnä, Sinne sä mene minusta, Siellä sinua huuetahan, Apuasi tarwitahan. Siell' on peipponen selällä, Wästäräkki lainehilla, Senni on kynnet kylmäämätä, Pää pieni palelemata. Ja mene soita kylmäämähän; Kylmää soita, kylmää maita. Sokka ennen soita kylmi, Sokka soita, Pakko maita. Minne mä sinun manoan? Lapin maahan lankiahan, Pohjan pitkään perähän; Siell' on hywä ollaksesi, Siellä tantereen tasotat, Wilun ilman wiiwyttelet, Asut ajan seipään alla, Tapat petran taljohissa, Syöt sä lihoa likeltä, Lunta waiwata lokerrat.

Karjaa laitumelle laskeissa.