Part 3

Kotihisa muut menewät, Majoillesa matkustawat; Minä korpia kokeilen, Sekä saloja samoan. Kuin sitte ilta tuleepi, Ennättääpi yö pimeä, Tulen kaukoa tokahan Ei sekään oma tuleni.

Huolellinen.

Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin polonen pakisin; Toisin on toiwoni käynnä, Ajatuksen alemmaksi, Muunne muuni luulioni.

Mitä lie mieli miesten muien, Mitä muien morsianten; Minun on mieleni polosen, Kuin on myötäwän hewosen, Tahi tamman kaupittawan, Tahi ostetun orihin, Tahi miehen tappanehen, Urohon upottanehen, Miestä kaksi kaatanehen. Makaisin maksoissa wielä, Alla keuhkon kellettäisin, Ilman kuuta kahtomata, Ilmoa ihoamata. Äiän sillon äiti makso, Emonen sitä enempi, Kun ma maksoissa makasin, Alla keuhkon kellettelin.

Niin on mieli miekkosien, Kuin kewänen päiwän nouso, Alahall' on allin mieli, Uiessa wilua wettä, Syän kylmä kyyhkyläisen, Syöessä kylän kekoa; Alempana armottoman, Käyessä kylän katua. Niin on mieleni polosen, Kuin syksynen yö pimeä, Talwinen on päiwä musta.

Pah' on mieleni polosen Ilmain pahottamata; Kuin wielä pahoitetahan, Aina aatkeloitetahan, Siit' on semmeni pahempi, Siit' on aina aatkelampi. Laulan hoikka huolissani, Ikäwissäni iloiten, Panen pakkopäiwissäni; En laula olwen himossa, Enkä taarin tarpehessa. Sanottiin minun olleeni, Humalassa huutaneeni, Wiinassa wiheltäneeni; En huua humalan kautta, Enkä wiinan wierettele. Laulan ilman lainehilta, Wetoselta wierettelen, Jot' on iltani kuluisit, Aamuni ali menisit, Huoppeneisi huomeneni.

Jos ois taatani takoja, Tahi seppänä setäni, Weikko wasken walajana; Saisin huolesta hewosen, Ruunan mustan murehista. Tietäisin surusta suitet, Päitet päiwistä pahoista, Riimut mieron riitelöistä, Satulan kylän sanoista, Reet on mieron rensunnoista, Länkeet mieron läykynnöstä. Enemp' on minulla huolta, Kuin on kuusessa käpyjä, Katajassa kapsehia, Pajuja pahalla maalla, Rannalla rapakiwiä. Ei ole sitä hewoista Talonpojan tanhualla, Talon rikkaankaan pihalla, Joka huoleni wetäisi, Mureheni muunne weisi. Kanna korppi huoliani, Minun hoikan huoliani, Sekä mustan murehiani, Lampihin kalattomihin, Aiwan ahwenettomihin. Älä kanna kalallisiin; Kalat kaikki huolestuupi, Ahwenet alas meneepi, Hauit halkiaa surusta, Sären lillit liukeneepi, Muiit mustaksi tuleepi, Minun hoikan huolistani, Minun mustan murehistani.

Syäntäni tuimeleepi, Päätäni kiwisteleepi; Eikä tuima tuimemmasti, Kipeemmästi kiwistele, Että huomena minua, Hurstin huiskuteltahisi, Käsin käännyteltähisi. Sitte toisena pyhänä, Kuus ois tuomassa tupahan, Wiisi wiemässä wiluhun, Sata tielle saattamassa. Wetäisi Kojonen weikon, Liinaharja lillettäisi. Kuuluisi kuparin ääni, Waskin ääni wankahuisi.

Parempi minä polonen Syntymätä, kaswamata, Maalle tälle täytymätä, Ilmoillen imettämätä. Oisin kuollut kuusiyönä, Kaonnut kapalolassa, Waaksa waatetta pitännä, Kyynäräinen pyhää maata, Pari pappien sanoa, Kolme lukkarin lukoa, Kerran kellon helkätystä. Mahot sillon mun emoni, Mahot kaunis kantajani, Ihana imettäjäni, Pestä pieniä kiwiä, Kapaloia karttusia, Syleillä sysistä puuta, Halailla wesihakoa; Kun sä minua syleilit, Kun sä minua halailit.

Kadonnut.

Woi minä polonen poika, Woi poika polon alanen! Polin puulle pyörtäwälle Warwalle warattomalle, Luulin lumpehen pitäwän, Meren kaislan[9] kannattawan; Ei ollut lumme lujassa, Meren kaisla kannattanna. Nyt on poika polosella Yksi tuuli turwanani, Meren aalto armonani. Menin pohjahan polonen Päälle mustien mutien, Sisareksi siikasille, Weikoksi ween kaloille. Sisarena siiat syöpi, Ween kalat weikkonasa. Siiat suutani siwuupi, Hauit päätä harjoaapi.

Ei tieä emo tekiä, Eikä kantaja katala, Missä liikkuupi lihasa, Wiereepi oma weresä, Liekö maalla wai merellä, Wai on suurella salolla; Käyneekö käpymäkiä, Wai on warwikkosaloa; Wai lienee meren selällä, Lakehilla lainehilla. Älköhön minun emoni, Älköhön emokuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullaan päiwänäkään, Panko wettä taikinaasa Tuolta suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta, Lakehilta lainehilta. Kuka lie meren wesiä, Sekin lie minun wereni, Sekä luuta seuhottuna, Weri tyystä wellottuna.

Kaipawa.

Kuin meni welo kalahan, Toinen weli tuoreesehen, Kolmansi suen wiwuille; Tuli tuo welo kalasta, Toinen welo tuorehesta, Ei tullut suen wiwuilta. Meni emo ehtimähän, Käwi äiti kahtomahan, Huuti tuolta poikoasa, Poika tuolta wastoaapi. "En minä emoni pääse, Pilwet päätäni pitäwät, Hattarat hakuliani."

En minä sinä ikänä Kuule weikon weisoawan, Laulawan emoni lapsen. Mit laulelee lahella, Wesilinnut weisoawat. Soitit sorsat kanteletta, Wesilinnut wempelettä, Koskessa kiwen kolossa, Ween wirran pyörtehessä; Luulin weikon weisanneeni, Laulaneen emoni lapsen.

Niin on niin minun emoni! Kaswatit kanoja paljon, Koko joukon jouhtenia; Tuli haukka niin hajotti, Tuli lempo niin lewitti. Oli meitä kuin olikin Sisaria sillan täysi, Weikkoja wenet punanen. Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimähän; Tuuli puut hawuttomaksi, Kanarwat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi. Siitä taitto siskon sillat, Weikoilta wenon hajotti; Joutu sormet soutimeksi, Kämmenet kasimeloiksi.

Sotaan lähtiä.

Kun ma kuollen koito poika, Poika kalkinen kaonnen; Jääpi maat matojen syöä, Lehot ilwesten lewätä, Pellot peurain piehtaroita. Kun ma kuollen koito poika Poika kalkinen kaonnen: Kun kuollen kylän kuluilla, Koirien kotosioilla, Wariksien wainioilla; Saapi lintuset lihoa, Warikset waria werta, Minun raukan raawoistani. Tuotapa suku sureepi, Lai kaikki kaihoaapi. Waan kun kuolisin kotiini, Rikoilleni riukeneisin; Wielä kerran kellot soisit, Kirkon wasket wankasisit; Ei tuota suku surisi, Suku suuresti surewa, Lai kaikki kaihoawa, Saawani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnuin kitahan. Waan älä sure sukuni, Kaihoa laini kaunis! Soria on sotanen tauti: Soria on sotahan kuolla, Hemme miekan helkeesehen; Äkin poika pois tuleepi, Potemata pois meneepi, Laihtumata lankiaapi.

Viiteselitykset:

[1] Laskeilla.

[2] Runojan.

[3] Sysää.

[4] Toisin; kuoliaseen.

[5] Kawiat.

[6] t. Siltoa.

[7] O'ottanunna t. odottanunna.

[8] Uotan, odotan.

[9] Kaihla t. kaihila.