Part 2

Ahon aimonen emäntä, Ahon wippo walkoparta! Ylös nouse nostatate; Ihtiäsi huuetahan, Wäkiäsi tarwitahan. Nykäse nyherwiäsi, Wisko willahäntiäsi, Katko karwapalliasi, Kohti miestä pyytäwöä, Kohti konstia uroota, Wasten waimon kannettua. Tuuritteli neito ennen Rahasiksi rantojani, Wiljasiksi wieriäni, Punasiksi puoliani Mies puhas punakypärä, Siniwiitta walkoparta! Ota kynsinen kypärä, Kylwä kynttä pienemmäistä, Kylwä kynttä suuremmaista; Minun pyytöpaikoilleni, Käytäwille keinoilleni. Päistäryys pätöwä neito Päristele päistäriisi Karistele kaapujasi Minun pyytöpaikoilleni Käytäwille keinoilleni Mimerki metän isäntä Hawuhattu, naawaparta Mimerki metän emäntä Tinatuppi, wyö hopea Rammikko rahoin wanhin Louhi Pohjolan emäntä Raskuta rahaista kättä Kättä kirjaa kiimottele Tuona yönä ensimmäisnä Toisna yönä keskimmäisnä Wiikon päästä wiimeistäin Suki mustii muikawia Konstin koiwen kantawia Kuin ei täywy tännempänä Niin tuo maalta tuonempoa Anna juosta joutusasti j.n.e.

Wanhoja Lauluja.

Kukkuja.

Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Käki kukkua lupasin Lehtomaille mentyäni, Saatuani salomaille. Kukkuupa käkeä kaksi Kahen puolen kaiwotietä; Oisin mä ite käkenä, Ite kurja kukkujana, Kukkuisin joka kuusen, Joka lehto leikin löisi. Sillon kukkuisin kowemmin Kuin huoleinen teitä kulkee, Marras maita mitteleepi; Sillon en wirkkaisi mitäänä Kuningasten kulkeissa, Waltoen waeltaissa. Mistäs tunnet huolellisen? Tuosta tunnen huolellisen: Huolellinen lauleleepi, Huoleton on huuhuileepi.

Soutolauluja lasta liekuttaissa.

Laulan minä lapselleni, Pieksän kieltä pienoselle, Suutain kullallen kulutan. Minä laulan lapsen wirttä, Panen paimenen sanoja; Niitä ennen eukko neuwo, Oma wanhempi wasersi. Puhas on pulmonen lumella, Walkia merellä waaksi; Niin on puhas poikaseni, Walkia mun wakaiseni.

Uni ulkona kysyypi, Unen poika porstuassa: "Onkos pientä peittehessä, Wakaista waattehissa?" Tule tuutuhun Unonen, Käy Unonen kätkyhyni, Lapsen pienen peitteesehen, Wakaisen waatteesihin!

Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti! Tuuwin tätä poikoani, Tätä lasta liekuttelen, Waan en tieä emo tekiä, Enkä kantaja katala, Turwiksenko tuuwitellen, Waroikseni waapotellen. Älköhön emo polonen, eikä kantaja katala, Turwiksesa tuuwitelko, Waroiksesa waapotelko. Tuki on tullut wierahalle, Wara toisen warmoille; Saanee surman suupalaksi, Orjaksi osalliselle, Rahakkaalle raatajaksi. Wai on saaneeko sotahan, Tasapäähän tappelohon, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnuin kitahan.

Tätä poikoa pitelen, Käsiwarsin käännettelen; Olipa minullain ennen, Polwet poikoa piellä, Käsiwarret käännetellä Äsken poika poik' olisit, Kuin leiwän lehosta toisit, Kakkaran kataikolta, Punakuoren kuusikolta, Wesakosta wehnäleiwän. Äsken poika poik' olisit, Kuin uuen tuwan tekisit, Uuen saunan salwoaisit. Äsken poika poik' olisit, Kuin mulle miniän toisit, Saisit saunan lämmittäjän, Wastan hautojan hakisit, Kuontalon koputtelian. Ällös wainen poikoseni, Huoran hurstillen ruwetko, Lakanoille mieron lauttain! Huorat hurstia kutoopi, Lakanoita laitteleepi.

Tuuwitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Wakaistani waapottelen. Wielä tälle tyttärelle, Wielä kauniillen kanalle, Luokki tuominen tuleepi, Aisa koiwunen ajaapi. Wielä tälle tyttärelle, Wielä kauniillen kanalle, Kihlat kiljuen tulewat, Sormukset soriat lyöen; Tuoahan Turusta kihlat, Toiset kihlat Torniosta, Sormus Suomessa walettu.

-- -- --

Tuuwitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen. Nuku nurmilintuseni, Wäsy wästäräkkiseni! Älä itke ilman syytä, Älä waiwoita walita, Wiel' on syyssä itkemistä, Waiwoissa walittamista. Älköhön sinä ikänä, Kuuna kullaan päiwänäkään, Tämän tähen tyttäreni Wihta wiiassa yletkö, Koiwu korpinotkelmossa.

Tuuwitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Ei tieä emo polonen, Eikä kantaja katala, Mihin tuutiipi tytärtä, Kuhun lasta liekuttaapi; Tuutiiko tuwalliselle, Wai tuutii tuwattomalle. Ei tieä emo polonen, Eikä kantaja katala, Mihin tuutiipi tytärtä, Kuhun lasta liekuttaapi; Minkä karjun kainaloihin, Kunka rehwanan rekehen. Ei tieä emo polonen, Eikä kantaja katala, Kenen pieksiä peseepi, Kenen lyöä lykkäjääpi. Älköhön emo tytärtä Tuiksesa tuuwitelko, Waraksesa waapotelko; Ei tule emon tukia, Eikä wanhemman waroa, Tuki mieron turmioille, Wara mieron waahtisuille.

Paimenlauluja.

Paista päiwä jumalani, Hellittele herra Jesus, Polosille paimenille! Kule päiwä kuusikolle, Mene päiwä männikölle, Päästä paimenet kotiisa, Kakkaroita kaiwamahan, Woiwatia Wuolimaham, Kirnua kolistamahan. Emäntä paha kotona, Isäntä sitäin pahempi, Poika puoli perkelettä, Tytär kuin tulikipuna, Miniä kuin miekan kärki; Keitti mulle kylmän kaalin, Jost' on rakki raswan syönyt, Kokki suolan koitellunna, Musti murkinan pitännä.

Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon; Ajon lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä. Ite kangasta kapitin, Rämäytin raitapuuta, Tuolta neitonen putosi, Solki suussa, wyö käessä, Itkiä tihutteloopi. Mitäs itket nuori neito? "Itkenpä minä jotain, Itken pientä weikkoani, Kuin nuorra sotahan wietiin, Isän polwen korkunaissa, Äitin wärttinän pituissa." Älä itke weikkoasi, Tuolta weikkosi tuleepi, Alta linnan airot souti, Päältä linnan pää näkyypi; Tuopi uuet ummiskengät, Sulkkuset sukan sitehet, Hopiaiset housun nauhat; Tuopi paian palttinaisen, Jok' ei kutkuta kuwetta, Eikä kaiwa kainaloita. Minä weikkoa näkemään Weikko seiso wieressäni Eessäni emoni lapsi.

Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon; Ajon lehmät suota myöten, Lampahat paloa myöten. Ite menin tietä myöten. Yhty Yrjänä karjaani; Käwitkö minun kotona? "Käwinpä sinun kotona." Mitäs isäni tekeepi? "Syöpi, juopi, kestoaapi, Tyttäriään naitteleepi." Kellenkäs minun lupasi? "Minullen sinun lupasi. Mitäs itket nuori neito?" Itken pientä weikkoani, Kuin ennen sotahan läksi Ison polwen korkuuessa j.n.e.

Kuti, kuti kultaseni, Tule tänne poikaseni! Tälle puolellen puroa, Pohjan puolellen mäkiä, Suwen puolellen saloa, Länttä päin on lehtomaita; Tääll' on puolukat punaset, Tääll' on mansikat makiat. Kuti, kuti kultaseni, Tule tänne poikaseni! Tääll' on nuori neitosesi: Sopisipa suuta antaa, Kuin olisi kahen walta.

Neitojen Lauluja.

Niinpä ennen neito laulo, Mustakulma kuikutteli: "Jospa määkin miehen saisin, Sekä sulhosen sorian, Mustakulman ja korian! Joka ilta pään pesisin, Joka aamu uuen paian, Uuen paian palttinaisen, Housut liinan aiwinaiset. Jospa määkin miehen saisin, Sekä sulhosen sorian! Jo oon wiikon uottanunna,[7] Sekä kauan kaswateltu. Saan mä saappahat itekkin, Sukat säärillen säwiät, Kirjakintahat käteeni. Tuon ma turkin Turun maasta, Saanen werat Wiipurista, Kamplotit kahen näköset."

Sirkka sirkotti metässä, Pieni lintu pensahassa. "Kunpas tietäisit tulewan Sulhoseni wieraakseni, Sillat silkillä panisin, Weralla wetelät paikat, Pahat paikat palttinalla. Tammesta tuwan tekisin, Lammiseinät seisottaisin, Tammilattiat latoisin, Tammipahtahat panisin; Luaslauan lumpehesta, Lain lahnan suomuksista, Pöyän kullasta kuwaisin, Penkin pienistä rahoista, Rahin rauasta tekisin, Uunin uusista kiwistä. Oron siltahan sitoisin Sulkkusilla ohjaksilla, Sulhon tullessa tupahan."

Teeppäs sulho sukkulainen, Teeppäs kaikki kangasneuot; Määppäs sulho seppälähän, Teeppäs wiikate teräwä; Wieppäs neito nurmen päälle, Sitte heinä helkähtääpi, Kowa heinä kolkahtaapi, Suolaheinä säikähtääpi, Kulo käypi kellellehen.

Älä toru emo minua, Älä toista tyttöäsi! Ei meitä sinä ikänä, Kuuna kullaan päiwänäkään, Nähä renkien reessä, Kasakoin kainalossa; Ei oo rengillä rekiä, Eikä orjalla oritta; Rengill' on reki matala, Kasakoill' on kaiat laiat.

Ei täywy tätä tytärtä Renkimiehien rekehen, Kasakoin kainaloihin. Wielä tälle tyttärelle, Wielä kauniillen kanalle, Tuoahan Turusta sormus, Kihlat Riian kaupungista. Wielä tälle tyttärelle, Wielä kauniillen kanalle, Tuoahan tuhannen ruuna, Sa'an maksawa satula. Wielä tälle tyttärelle, Wielä kauniillen kanalle, Luokit wärjätyt wäiäwät. Kirjakorjat kiiättäwät. Wielä tästä neitosesta, Tästä kauniista kanasta, Suku juopi suuren tuopin, Kaaso kannun kallistaapi, Heimo hempiän pikarin.

Mistäs tunsit tuhma tulla, Oran nokka tien osasit, Kewähisen lehmän leuka, Syksyhisen orjan ohta, Minun kuullun kotihini, Sekä kauniin kartanohon? Sikoinko tietä myöten, Tai lammasten ratoa? Kuin tulet minun kotiini, Pihall' on humalan pilpa, Raswan karttu kartanolla Kuinkas on sinun kotisi? Jo kerran pihate käwin, Ajon ikkunan alate; Lupa on kuuella tuella, Seihtemällä seipähällä, Kaheksalla kantosella; Pöyällä pökötinleipä, Olkitamppu taikinassa.

Mistäs tunsit tuhma tulla, Terwan hiiri tien osasit, Luoon lohta ampumahan, Nieriitä ihoamahan? Empä huoli huitukoista, Noista poikapuitukoista. Kuin ei tulle tuuhiammat, Koriammat kohti käyne, Siwuin menköhön siatkin, Poikki pellon porsahatkin; Siwuin on tehty tie sioille, Pellon poikki porsaille, Tie yläte, tie alate, Tie on tehty tuhman mennä, Sekä käyä käipäläisen Tytötk' on neuoneet muut tiet, Netpä näppiwät syäntä, Peräwieret mielen wiewät.

Woi minä tytär typerä, Kuin on sulhoni soassa, Ainoo sulhoni soassa; Jota itkin, jota uotin, Jota toiwotin ikäni.

Miniän Lauluja.

Mikä lie minusta nähty, Kuka kumma keksittynä; Kuin ei naitu naapurihin, Otettu omillen maille, Oman kukon kuuluwille, Oman pellon pientarelle, Oman pihan rikkasille. Liekö nähty äiä syöwän, Äiä syöwän, äiä juowan, Wai on wiikon wiruuneeni. Wietiin maille wierahille, Outopaikoille otettiin. Paremp' ois omalla maalla, Luoa wettä roppehesta, Kuin on maalla wierahalla, Juoa tuopista olutta.

Olis mulla niinkuin muilla Hewonen rekiwetonen, Reki kaksikaplahinen, Sa'an maksawa satula, Korja kolmekymmenenen; Kyllämä ite luokit saisin, Saisin aisat aiwolliset; Luokit tuomesta tekisin, Aisat pitkät pihlajasta. Empä kauan kahtelisi, Enkä ennen seisahtaisi, Kuin mun saatua Sawolle, Ison tupa tupruaisi, Sawon saunat lämpiäisi.

Niin tytär isän kotona Kuin kuningas linnassasa, Niin miniä miehelläsä Kuin on wanki Wenähellä. Niin minäin miniä raukka Olin neito naitaissa, Orpana otettaissa, Mesimarja mainittaissa, Kulta kuiskuteltaissa; Waan tulin wihattawaksi, Jouwuin juoniteltawaksi. Tuolla toiwoin kunniata, Tulen tuomalla tupahan, Pään päretten poimennella; Pieksin ohtani owehen, Pääni pihtipuolisehen, Owensuuss' on ouot silmät, Kierot keskilattialla, Perässä periwihaset. Tuli suusta tuikahuupi, Kekälehet kielen alta, Ilkiän isännän suusta, Alta kielen armottoman.

Suotta surwon suuret jauhot, Kiusain karkiat karistan, Syöä ankaran anopin, Tulikulkun kuiskahilla; Ite mä miniä raukka Syön tahasta taikinata, Apan jauhoja kiweltä; Liesipankko pöytänäni, Kapusta lusikkanani.

Sanottihin tääll' olewan, Neittä tänne pyytäissä, Sata sarwen kantajoa, Tuhat tuojoa utaran. On täällä tuhat tulinen Sata sarwen kantajana, Tuhat tuojana utaran. Yks on Kyyttö kytkyessä, Toinen waajassa wasikka, Sekin nuorin nostettawa, Terwaköysin temmottawa. Sanottihin tääll' olewan, Neittä tänne naitaissa, Morsianta pyytäisä, Uroita uhkeita. Yks on ukko uunin päällä, Sekin on perisokia. Sanottihin tääll' olewan Telat täynnä tynnyriä, Tynnyrit olutta täynnä. Yks on tynnyri tuwassa, Sekin tyhjänä sopessa.

Olispa minun pitännä Piteä pitempi mieli, Kahen puolini katella, Yli pääni ymmärrellä, Kuin tehä katuwa kauppa, Ikuinen itkettäwä. Ja mik' on multa mielen otti, Kuka haikian hajotti, Mokomalta mielewältä, Kylän kaiken wiisahalta. Mieli on terwoa parempi, Syän syttä walkeampi; Mieli terwoa tekeepi, Syän syttä keitteleepi. Ei multa sinä ikänä, Kuuna kullaan päiwänäkään, Suru syämestä katoa, Murhe mielipuolestani. Suru särkee syämem, Murhe mielen murteleepi.

Yöksi neito lähteneepi, Päiwäksi käkeepi käyä, Tuonne waipuu wiikommaksi, Katoo kaikeksi iäksi. Appi on karhu kartanolla Anoppi susi tuwassa, Kyty kyynä kynnyksellä, Nato nasteena owella. Wielä saat kokea koito Apen luista leukaluuta, Anopin lihaista kieltä, Ky'yn kylmiä sanoja, Naon niskan nakkaloita.

Muita Naisten Lauluja huoleissa.

Osallisen onni walwo, Lykyllisen lyyrätteli, Minun onneni makasi. Otaisin paremman onnen, Pahan onnen pois panisin.

Olispa minussa ollut Piika pienehen talohon, Emäntä elollisehen. Olisi minussa ollut Tuki uutehen tupahan, Wara wastasalwettuhun. Olisi minussa ollut Sukittaja suuremmankin, Paremmankin paiittaja. Ei ollut isoni syytä, Ei isoni, ei emoni, Ite hullu hukkasimme, Mielipuoli mestasimme; Ite liitin liinahurstit, Laiton aiwinalakanat; Ite wierehen wenäyin, Käsiwarrellen walauin Otin hurjalta hopeat, Nahat rannan juoksialta; Nukuin nurjuksen nutulle, Wäsyin wäinän wuotehelle, Olutjuomarin owelle, Hurstille humalahurjan, Wiinanwillin wuotehelle. Katoin suuta sulhoseni, Muotoa mukaiseni; Niin sainkin sulhon mokoman Korpilta nenän korean, Muoon kuin mustalta sialta. Olisin tämä otettu, Tämä muoto muuanenkin, Tämä kaswo kaikin paikoin, Ilman tuota turmiota, Ilman ilkiriiwiötä.

Ei oo huolet yksinäiset, Eikä huolet kaksinaiset, Waan on huolet kolminaiset, Murehet monen näköset. Yks on huoli pääni päällä, Toinen alla jalkaini, Kolmas on kohalla kesken, Sykertää syänalassa. Jok' on huoli pääni päällä, Sen panisin palmikoilla, Silkkinauhoilla sitoisin. Jok' on huoli jalkain alla, Sen kääreisin kenkihini, Sukillani suulitelsin. Waan jok' on kohalla kesken, Se huoli Manallen wiepi, Iän nuoren Tuonelahan. Kuin sitte Manallen mennen, Tahi tullen Tuonelahan, Tuonen tyttöset toruupi, Manan neiot riiteleepi, "Nuorrapa tulit Manalle, Nuorra Tuonelan tuwille Ei sinua tänne täywy Ilman tauin tappamata, Ottawata oiwa surman, Muun surman musertamata." Minä wastanen wakainen; Empä tänne tullutkahan Ilman tauin tappamata, Ottamata oiwa surman, Muun surman musertamata. Tuonen tyttöset toruupi, Manan neiot riiteleepi: "Ite oot Manallen tullut, Oman tunnon Tuonelahan. Kuin sä muitakin olisit, Sylin ois multa siirrettynä, Koprin kuoppa kaiwettuna."

Olinpa minäin ennen Sirkkonen isän koissa, Tawi äitin tantereella, Wesilintu weikon luona, Waan ei nyt ole kotia, Koti muilla koppeloilla, Kartano muilla kanoilla, Minä koppelo koiton, Minä kana kartanoton, Minä pyy pesätön lintu. Korwess' on minun kotini, Kalliolla kartanoni, Maantiellä muut majani, Turpehehessa muut tupani.

Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toiwotin ikäni, Toisin käkeä käkesin, Toisin käy minun käteeni. Luulin mä käkenä käywän, Meren lintuna lipuwan, Täyty ruupuhun ruweta, Käsin käyä tähtehille; Täyty lentoa leholle, Hawupuille haihatella. Mennä wuonna täll' ajalla Kuka tiesi kuullun piian, Kenkä kenstin morsiamen, Kynsiwän kylän wäliä, Mieron teitä mittelewän! Mennä wuonna täll' ajalla Kuka tiesi, kenkä luuli, Sukiwan suruista päätä, Huolellista harjoawan!

Sanottiinpa soutaissa, Laulettiinpa liekuttaissa, Sulhon saawani minunkin; Sulhon kauniin ja sorian, Mustakulman ja korian. Niin on niin olenkin saanut Sulhon kauniin ja sorian, Kuin tulisi Tuonen Tuomas, Mataisi Manalan Matti, Joka naia nappajaisi, Kotihisa kopsahisi, Ilman kirjakintahita, Ilman suikkelisukita; Surmallen sukat tekisin, Kengät kielen kätkiälle.

Niin tuleepi muien sulhot Muhotellen muorillesa, Nauratellen naisellesa; Katoppas minun katalan! Se tuleepi tuimettuna, Wäätty wihta, käätty karttu, Karsittu karanko käässä, Kohotettu koiwun latwa Waston waiwaista minua, Kohtipa kowaosaista, Iän päiwät itkewätä.

Soisit minun kylän waimot, Soisit naiset naapurini, Kowemmin kotiwäkini; Soisit suohon sortuwani, Kaatuwani kaiwotielle, Lioille litistywäni. Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille, Kantimiksi kaiwotielle. Ei kestä lihanen silta, Silta luinen luiskahtaapi.

Siit' on silmäni kipeät, Näkimeni näin pahana, Kuin itken joka ikäwän, Joka huolen huokaelen. Niin net muutamat sanoopi, Monikahat arweleepi: Iloissahan tuo elääpi, Riemuissahan riehkahuupi. Minä hoikka huolissani, Ikäwissäni iloiten. Usein minun polosen, Itku silmäni sitoopi, Huoli pääni harjoaapi. Usein minun polosen Sanat päälleni satelee; Puheet päälleni putelee. Usein minä polonen Luskaan luisessa tuwassa, Kiehun kielikattilassa. Ei ole sitä sisarta, Jolle mä sanon sanani, Haastan mielihauteheni. Kuin mä wirkan wierahalle, Wieras wiieksi tekeepi, Kyläläinen kymmeneksi. Haastan puille pääni päälle, Maahan alle jalkoini, Lausun saunan lautasille. Itken saunassa saloa, Ylisellä yksinäni, Kyllin kylpihuonehessa; Aliset kulaswesille, Saunan lauat lainehille.

Olinpa minäin ennen Sirkkonen isän koissa, Tawi äitin tantereella. Niin on paisti palmikkoni, Kuin kaunis kasarin waski, Tahi kullittu hopea. Kaulahuiwini korea, Kuin on kukat kultalatwat Keskellä kesäsyäntä, Tahi kauniilla kewäällä. Helmukseni hempeämmät, Kaunihimmat karwoiltansa, Pilwiä punasen taiwaan, Aamuhetkellä iässä, Lännessä lähellä illan. Kaunihimmat taiwaan kaarta, Sa'an karwan kantawoa. Kenkäni käkenä kukku, Kesälintuna lipuwat, Käyessäni kirkkotiellä Kylän tyttösten keralla, Kanssa naisten naapurini. Waan katos nyt minun katalan Toista toimittaa pitääpi!

Läksin puolahan metälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mä kana katosin, Lintu kuolin liioin sormin. Älköhön minun isoni, Älköön minun pappoin weli, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullaan walkiana, Werkawiittoa wetäkö, Käykö Saksan saappaissa, Minun kanan kaottuuni, Linnun kuoltun liioin sormin. Läksin puolahan metälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mä kana katosin, Lintu kuolin liioin sormin. Älköhön minun emoni, Älköhön emo kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullaan walkiana, Pitsilakkia pitäkö, Silkkihuiwia sitoko, Kaksin kerroin kaulahasa, Minun kanan kaottuuni, Linnun kuoltun liioin sormin. Läksin puolahan metälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mä kana katosin, Lintu kuolin liioin sormin. Älköhön minun siskoni, Älköhön sisko kuluni, Sinä ilmoisa ikänä, Kuuna kullaan walkiana, Pirran päällistä pielkö, Sukkulaista suihkatelko, Käännytelkö käämypuuta, Sinikangasta kutoko, Minun kanan kaottuuni, Linnun kuoltun liioin sormin!

Jauhorunoja.

Tyttöä ei piä tawata, Kuin riihestä rimuamasta, Heinästä hämyämästä; Jok' on riski riihen puia, Hempulainen heinän lyöjä. Tyttöä tawata pitää Kiwen puusta kiikkumasta, Käsiwarsin waapumasta. Niin jauhan isän kiweä, Kuin lehti lennätteleepi; Wäännän wierasta kiweä, Kuin wesi hakoa wääntää. Mitäs sä kiwi kitajat, Mitäs wuori wäikärehät, Alla ainoan käteni, Alla pienen peukaloni! Kiwi on suuri, orja pieni, Jauhaja wähäwäkinen.

Minä jauhan Jaakolleni, Lykkään lynkälle kiweä; Kyllä lynkkä linnun saapi, Kampura kalan wetääpi; Ei sitä sotahan wieä, Ei tahota tappelohon.

Tyttö poislähteissä.

Lähen tästä kuin lähenkin Ison saamasta salista, Weikon kestikellarista, Syksyisen yön sylihin, Kewähisen kierän päälle; Jotei jälki jäällä tunnu, Jalan isku iljankolla, Hangella hamasen toimi; Eikä äiti ääntä kuule, Eikä iso itkuani. Empä tuolta ennen tule, Kuin on oma poika ohjaksilla, Saamani satulan päällä, Kantamani kannuksilla. Wuotan[8] wiikon weikkoani Riisumahan rinnukseni, Aisoja alentamahan; Eipä weikko tullunnakaan; Ite riisun rinnukseni, Ite aisani alennan. Wuotan wiikon weikkoani, Tuolta käymähän tupahan; Eipä weikko tullunnakaan; Ite tunkiimme tupahan, Kaiwamme katoksen alle. Minä tuohon seisatimme Owen suuhun orren alle, Kattilan pitotiloille, Rengin riisuntasioille; Ei oo tuttua tuwassa, Rakasta rahin nenässä. Annan kättä hiilokselle, Hiilet kylmät hiiloksessa; Annan kättä kiukahalle, Kiwet kylmät kiukahassa. Wiimein weikkoni tokahan, Äkkähän emoni lapsen, Pöyän alla pahnoilla, Penkin wieressä pehuilla; Syly syttä hartioilla, Waaksa muulla wartalolla; Weikon silmät wierimähän, Posket weikoni wesille. Wirkko weikko naisellesa: "Hankkii ruokaa wierahalle!" Tuo werinen weikon nainen Keitti kaalin wierahalle, Jost'on rakki raswan syönyt, Koira suolan koitellunna. Wirkko weikko naisellesa: "Tuo olutta wierahalle!" Tuo werinen weikon nainen Toipa wettä wierahalle; Ei sekään siiwon wettä, Sisaresten silmiwettä, Kälysten käenpesemä.

Koditon.

Empä tieä tekiääni, Enkä tarkon saajoani; Liekö telkkä tiellen tehnyt, Tawi rannallen takonut, Alli aaloillen ajanut, Wesilintu keikassunna. Niin minun isonen heitti, Kuin on kieron kirweswarren; Niin minun emonen heitti, Kuin on wäärän wärttinäsä; Heitit kuin jänö pojasa, Jäälle jääkälehtämähän, Palollen papahtamahan; Heitit suurellen surulle, Apioille mielaloille. Nyt on turwa turpehessa, Armo kirkon aian alla, Toiwo Tuonelan tuwissa.

Isä kuoli, äiti kuoli, Jätti mulle jäiset kengät, Sukat ulkoset unohti; Jätti jäisillen jälille, Talwiselle tantereelle. Usein minun polosen, Usein polon alasen, Itku silmäni sitoopi, Huoli pääni harjoaapi. Minull' on itku iltatyönä, Aamuwirtenä walitus; Kylä tiesi kylpeneeni, Weli wettä kantaneeni, Minä kylwin kyynäleillä, Hautelin haluwesillä. Kuuluupi kylä sanowan, Kyläkunta kuuntelowa, Laulawan iloista wirttä; En laula iloista wirttä, Laulan wirttä huolellista, Surullista suoltaelen.