Part 1

Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Kantele I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48176 Kantele II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48177 Kantele IV: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48202

KANTELE III

taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja

Koonnut ja pränttäyttänyt

ELIAS LÖNNROT

Philosophian Candidati.

HELSINGISSÄ Präntätty Waseniuksen luona Wuonna 1830.

Niin minun isonen heitti, Kuin on kieron kirweswarren Niin minun emonen heitti, Kuin on wäärän wärttinäsä, Niin on weikko wierastunna, Kuin orawa kuiwaan kuuseen Niin sisko siwute käypi, Kuin kala kiwisen rannan.

SISÄLLÄPITO:

Lukioillen esipuheeksi.

Wanhoja Runoja.

Tanssaja. Raudan Synty. Kipusanat. Hätäsanat. Tulen Synty. Sairaita kylwettäissä. Lääwämadon Synty. Kuwun Sanat. Hammasmadon Sanat. Riiden Sanat. Ampumista wasten.

Nykysempiä Lauluja.

Wäinämöisen weljen pojasta. Kahwerokasta. Ylistysruno Kalle Palmulle.

Seurawaisessa Osassa tahdon minä luetella paikkakunnat, joista tämänki Osan Runot ja Laulut owat peräsin, koska tässä sillen ei ole tilaa.

Lukioille esipuheeksi.

Ota kantele käteesi, Kultakieli kainaloosi, Sormet soitolle sowita, Laske ääni laulamahan! Joko ruwennet runoihin, Tahi lauluja latonet, Kyll' on kaunis kumpanenkin, Suomen soitanto sulonen, Sanat wanhempain wakawat. Jos sa sattuisit Sawossa, Käyä kerran Karjalassa, Kuulisit aholla äänen, Lasten laulawan lehossa; Tokkos tuonne seisahtaisit Luoksi lasten laulawaisten, Tuolla wähän wiipyisit, Marjaaholla asuisit? Tahi jos joukkohin tulisit, Poikaparwien parihin, Jossa kantele kajuupi, Soitto soitolle tajuupi; Tokko oisi päiwä pitkä, Päiwä pitkä, ilt' ikäwä? Waan eipä pojat puoletkahan, Eikä lapset lainkahan, Mitään tyttöjen tykönä, Kestä neitojen keralla. Kuin on muista muuramista Mesimarja makeampi; Niin on poikaisten puheista, Lasten pienten lausunnosta, Neion soitto sulowampi, Taipuwampi tytön ääni. Kuin he laulawat kujilla, Suoltawat sulosta wirttä Mennessänsä mehtimaille, Mehtitöillen työntäissä; Matka wälttyypi wähäksi, Wirsta wiittä lyhemmäksi. Sitte tuonne tultuansa, Matkan päähän päästyänsä Nurminiituilla asuwat, Tahi meliwät metässä; Alla työnsä aattelewat, Sanoja sowittelewat; Päiwä kultanen kuluupi, Ilta kesken keikahtaapi Kuin sitte kotia käywät, Illan saatua sulosen, Wielä laulawat luhilla, Aitoissansa yösialla Mik' on mitä, kuk' on kuta, Mitä mikäin muisteleepi, Mitä mielehen majaapi. Hyw' ompi Unosen tulla, Simasiiwen löyhytellä, Noilla taiwaan tuomisilla, Wirttä laittamaan lopulle.

E.L.

Wanhoja Runoja.

Tanssaja.

Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin awaimet! Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasasten miesten, Miesten nuorten notkustella? Kuin ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata; Niin mä tansin tantereella, Keikun keskellä pihoa; Joss' ei pää lakehen koske, Oht' ei ortehen kolata, Jalat sillan liitoksehen.

"Täytyypä tätä tupoa, Lainataanpa lattiata, Tanssia tasasten miesten, Miesten nuorten notkustella."

Suur' on kiitos, kost' jumala. Kunpa tuoahan olutta, Tahi wiinoa wähäsen, Niin mä laulan laskettelen. Kuin wetonen wierettelee; Suusta kuin sulan kynästä, Päästä kuin päiwän kakkarasta, Suu ei laula suuruksita, Rinta raswata ritise.

"Niinpä sä laulat lorpottelet, Kuin jokonen juoksottelee, Niinpä suusta karwasesta, Kuin on petran[1] ...sehestä; Niinpä päästä palliasta, Kuin on kuumasta kiwestä. Tywin laulan tyhwän kuusen, Latwoin lakkapään petäjän, Sinun, kurja, kulkkuhusi, Heikko henkireikähäsi; Ettei kulkkusi kumaja, Henkireikäsi heläjä."

Raudan Synty.

Miss' on rauta säilyletty Sinä suurra poutawuonna, Seisennä sotakesänä? Tuoll' on rauta säilytetty Sinä suurra poutawuonna, Seisennä sotakesänä: Pitkän pilwen rannan päällä, Tammen latwassa tasasen. Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimähän; Tuuli puut hawuttomaksi, Kanarwat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi. Tuuli taitto tammen latwan Rutjan koskehen kowahan, Tuosta synty neljä neittä, Koko kolme morsianta. Rinnoin istuwat itähän, Perinpuolin pohjolahan, Sekä istuit, että itkit, Lypsit maalle maitoasa, Niitylle nitusiasa. Mikä lypsi mustan maion, Siitä synty melto rauta; Mikä walkian walutti, Siitä tehtihin teräkset; Mikä puotti punasen, Siit' on tehty rääkky rauta. Oh sinua rauta raukka, Rauta raukka, koito kuona, Teräs terhon päiwällinen Joko suureksi sukesit, Sekä kaswot karkiaksi; Etsä sillon suuri ollut, Etkä suuri, etkä pieni, Etkä kowin korkiakaan, Etkä kowin kipusaskaan; Kuin sä suosta sotkettihin, Saatihin sawen seasta, Koprin kaiwain kankahasta, Kynsin mustasta muasta; Käsikarwain kastumata, Warpain riwestymätä. Oh sinua rauta raukka, Rauta raukka, koito kuona! Etsä silloin suuri ollut, Etkä suuri, etkä pieni, j.n.e. Seisoit we'ennä selkeänä, Läykyit lämmynnä lähennä,[2] Alla taiwahan tasasen. Oh sinua rauta raukka! Etsä silloin suuri ollut j.n.e. Kukuit kullassa[3] käkönä Alla ahjon Ilmarisen. Ei rauta paha olisi Ilman käärmehen kähytä, Maon mustan mujuhita, Kusiaisen kutkelmata. Hörhiläinen Hiien lintu Wiskasi wihoja noien Rautoin rakettawihin, Teräksihin tehtäwihin. Mehiläinen ilman lintu! Lennä tuonne löyhäytä Yheksän meren ylite, Meri puoli kymmennettä. Pistä sulkasi sulassa, Siipesi woia simassa, Mesi keitä kieleltäsi, Sima suustasi juloa, Kukan kultasen nenästä, Helewästä heinän päästä; Siitä kylmästä kylästä, Kuss' ei oo nähty, eikä kuultu, Ruohon kaiken kaswantoa; Kipehille woitehiksi, Pahalle parantehiksi, Jot' ei wiswoille wirusi, Eikä menisi märille, Eikä ruohtuisi rupeille.

Kipusanat:

Kiwut tuonne kiityöhön, Waiwat tuonne waipuohon, Kiwuttaren kippasehen, Wammattaren wakkasehen! Kipeä on kiwuissa olla; Waikea[4] wammoissa asua. Tuonne mä kiroon kipuja, Tuonne mä pahoja panen, Tuonne tunkeen turmioita: Kiwisihin kallioihin, Rautasihin raunioihin. Kiwutar kipuen eukko! Kiwut kääri helmohisi, Waiwat wastaan rintoasi; Kiwut puohtaa puohtimella, Wammat seulalla selitä; Kiwiä kiwistämähän, Paasia pakottamahan. Ei kiwi kipuja itke, Paasi waiwoja walita. Tuonne mä kiroon kipuja, Tuonne mä pahoja panen, Tuonne tunkeen turmioita: Kipuwuoren kukkulalle, Keskellen Kipumakiä. Kiwi on keskellä mäkiä Reikä keskellä kiweä, Sywä syltöä yheksän, Kyynäräinen kymmennettä. Lyhyt akka Tuonen tyttö, Kiwutar kipuin eukko, Äkäätär neito äiä; Mikä istuupi mäellä, Kuka käy pitkin mäkiä, Kipuwuoren kukkuloa, Kipukintahat käessä, Kipukänkä kainalossa; Kipuja keräelewät, Waiwoja wakoelewat, Kirjasehen kippasehen, Waskisehen wakkasehen, Yhen sormen mentäwähän, Peukalon mahuttawahan. Siellä keittäwät kipuja, Pikkasessa kattilassa, Rautasessa riehtilässä, Pienen sormen mentäwässä, Peukalon mahuttawassa. Sinne mä nyt kiroon kipuja, Sinne tunkeen tuskapäitä; Ei kiwi kipuja itke, Paasi waiwoja walita, Waikka paljon pantahisi, Määrätä mätettähisi, Äiin äyskäteltähisi. Kiwut sinne kiityöhön, Ihosta imehnoraukan; Ettei tuskat päällä tunnu, Pakko syämelle panete.

Hätäsanat.

Liikku ennen linnat, järkky järwet, Wuoret waskiset wapisi, Torit linnain torkatteli, Tulless' on jumalan tunnin, Tahi herran tammoissa. Etkö sinäin liika liiku, Etkö sä paha pakene! Nyt on liian liikosaika, Pahan pakenoaika. Wai liikut liikuteltaissa, Järkyt järkyteltäissä? Mull' on koprat kontiolta, Weren juojalta wekarat, Linnulta lihan pitimet, Hawukalta haarottimet, Jolla konnan kopristelen, Jolla ilkiän asetan, Puremasta, jäytämästä, Syömästä, kaluamasta, Pahan rakin raatamasta.

Tulen Synty.

Hara wanha poltettihin, Korwalla tulisen kosken, Tulikosken kääntemällä. Tuohon liina kylwettihin, Kypenihin kylwettihin, Kypenihin kynnettihin. Yöllä liinat kylwettihin, Yöllä liinat koirittihin, Yöllä liinat nyhettihin, Yöllä wietihin wetehen, Yöllä weestä nostettihin, Yöllä luista luistettihin, Yöllä rihmat keträttihin, Yöllä werkot kuottihin. Werkot on weljesten[5] kutomat, Sisaresten[6] keträmät, Ison pauloille panemat, Weljesten wesille wiemät. Weiwät weljekset wesille, Kaimakset kalahan läksi. Weettiinpä, wemmottiinpa, Ei saatu kaloa tuota, Jota kilwoin pyyettihin. Ite wanha Wäinämöinen Wielä werkkoa lisäsi, Syltää, seihtemän satoa, Wielä köyttä kymmenkunta. "Wiekäät werkkone sywille!" Werkot wietihin sywille, Etäämmäksi ennätettiin. Minne sikla heitettihin? Tuonne sikla heitettihin; Sikla toinen heitettihin Karjalaisten kannakselle, Niittukannan niemeksehen; Toinen sikla heitettihin Saralaisten salmen suuhun, Lokkiluotoin nenähän. Weettiinpa, wemmottiinpa, Saatiinpa hapea hauki, Jota kilwoin pyyettihin. Haettiinpa Manalasta, Ehittiinpä maanki alta; Ehittiinpä, eipä löytty Joka hauin halkasisi. Ehittiinpä taiwosesta, Tähtitarhojen takoa; Ehittiinpä, eipä löytty. Sano wanha Wäinämöinen: "Wiel' on miesi tieossani, Sotisulho suojissani." Kaalaapi Kalewan poika Rautasissa rukkasissa, Waskiwanttuen sisässä. Tuulalta näkyy tulewan, Yli jänkän pää näkyypi; Hyytä hynkiä sylissä, Jäätä jänkä kainalossa, Hyyssä sukka, jäässä kenkä, Hallassa hamosen helmat. Tuo halasi hauin wahtan; Tääll' oli sokia sorwa. Halastiinpa sorwan wahta, Tääll' oli sinerwä siika. Halastiinpa siian wahta, Putosi puna keränen. Purettiin puna keränen, Siell' oli tulikipuna. Suikahti tulikipuna Yheksästä ikkunasta, Seihtemästä reppänästä, Poltti tuo pojilta polwet, Rikko rinnat tyttäriltä Puhki paarmahat emoilta. Weitoset wenoja weisti, Kuparia alla kuusen, Alla korwen kolkutteli Kolmikaarista wenettä. Sai wenonen walmihiksi. Sampsa poika Pellerwoisen Weisti kuusesta meloja, Petäjästä jänkäleitä. Soutelowat, joutelowat, Ympäri newan jokia, Newan nientä kiertelewät. Tarttuupi wenonen kiinni, Ei kiwellen, ei hawolle, Hauin suuren hartioille, Lohen purstollen punasen. Waimo wastahan tuleepi, Puhutellen, lausutellen: "Mistäs oletta mies parat?" "Me olemme keskiilmalta." "Minne menettä mies parat?" "Menemme tulta tiettämähän, Walkiata waatimahan; Tuli on tuima tieettäwä, Walkiainen waaittawa. Jo on tuli tuimat tehny, Walkia pahat wahingot, Poltti tuo pojilta polwet, Rikko rinnat tyttäriltä, Puhki paarmahat emoilta. Mistäs olet waimo parka?" "Mä olen emä Wäinämöisen, Ilmarisen isän waimo; Minull' on wihki wiien waimon, Muoto kolmen morsiamen; Minä olen emo imehien, Sekä wanhin waimoloista, Ensin emä ihtelöistä. Ei tuli sywiltä synny, Eikä kaswa karkialta, Synty Jesuksen sylistä, Wyöltä wanhan Wäinämöisen. Tuoll' on tulta tuuwiteltu, Walkiata waapoteltu, Ylähällä taiwosessa, Kultasessa kätkyessä, Hihnoissa hopeisissa. Siell' on nyt tulosen synty; Kuin mä huuan huikiasti, Tuolta walkia näkyypi, Etähältä haalottaapi, Takoa meren punasen. Jäinen kattila tulella, Jäiset hernehet sisässä, Jäinen kauha kattilassa. Kuin mä huuan hoiwahutan, Tulee poika Pohjolasta, Mies pitkä Pimentolasta, Silmät jäässä, polwet hyyssä, Iho kaikki iljenneessä, Lattia lumen wäessä: Ukon tullessa tupahan, Astuissa aimomiehen, Lyöpi tulta turkin helmat, Säkehitä sääriwarret. Jäinen on kattila käessä, Jäinen kauha kattilassa, Jäiset hernehet sisässä. Onko hyytä Pohjolassa, Simoa Tapiolassa? Noilla hyillä hyywytellös, Noilla jäillä jäähytellös, Joill' on järwet jäähytelty, Joill' on meret hyywytelty. O Ukko ylinen herra, Mies on wanha taiwahinen! Tunkeite tähän tulehen, Waiwu tähän walkiaseen. Tee tuli tehottomaksi, Walkia warattomaksi, Siteheksi luojan silkki, Luojan kalwe katteheksi. Wesi pilwestä putosi, Tuokin pikkanen pisara; Pisarass' on lampi laaja, Lammiss' on wene punanen, Wenosess' on kolme miestä Nuotpa woiti woitehilla Paikkoja palanehita, Wiikon wiswan tehnehitä. Hyinen eukko tuo tuleepi Hyinen kattila käessä Tuo tulla tuhutteleepi, Hyinen kattila käessä, Hyinen nippi kattilassa; Jolla tulta tummentelee, Palanutta jäähyttelee. Onko poltettu porolla Tahi ilmiwalkialla, Wai lienee weellä warilla? Mikä lie poroin palanut, Sitä hyyllä hyywytellös; Mikä lie wesin palanut, Sitä jäällä jäähytellös; Mikä lie tulin palanut, Siihen wiiskoos witiä. Neityt Maaria emonen, Puhas muori muoollinen! Woia niillä woitehilla, Niillä raswoilla rapaja, Yheksillä woitehilla, Kaheksilla kahtehilla; Joill' on Jesus woieltuna; Kastettuna kaikkiwalta; Jot' ei wiswoillen wiruisi, Eikä menisi märille, Eikä ruwillen rupeisi. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi." J.n.e.

Sairaita kylwettäissä.

Nouse wanha Wäinämöinen, Ukko herkiä unesta! Pojan ainoon awuksi, Miehen kuullun kumppaniksi, Tässä työssä työlähässä, Walan tehessä waikiassa. Neityt Maaria emonen, Puhas muori muoollinen! Jok' oot emä imehien, Sekä wanhin waimoloista; Tule tänne, tarwitahan, Pikemmin tarwitahan, Useimmin huuetahan. Tule saunahan saloa, Ilman uksen ulwomata, Saranain sanelemata. Tuo nyt kanssasi katehet, Kerallasi keinot suuret, Luo löyly, lähetä lämmin Kiwelle kiwuttomalle, Paaellen pakottomalle; Puun löyly, wetosen lämmin, Wesi wanhan Wäinämöisen, Wuorest' on wetosen synty, Tulen synty taiwosesta, Ei oo löylyn löytämistä, Lämpösen lähettämistä. Tuolta mä anon apua, Tuolta huuan hoiwahutan, Alahalta taiwosesta, Alahalta maaemältä. Huutelen hätäsen huuon, Panen äänen pakkoisen, Läpi maan, läpi manuen, Läpi kuuen kirkkokunnan; Isältäni Jesukselta, Emältäni Maarialta, Joilta aina armot käywät, Merkit tuttawat tulewat, Mist' on pulmat puuttununna, Taikia tapahtununna? Onko weestä, wai maasta, Wai on tuuli tuuwittanut, Walkiainen waapottanut? Wai on kalma kalmistosta, Perkele pyhästä maasta, Kirkon kirjatun siwusta, Satalauan lappiosta, Jossa lukkarit lukewat, Sekä papit pauhoawat, Messumiehet mellehtiwät. Kuin ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tämän päästön päästäjöä, Tämän pulmun purkajoa, Tämän jakson jaksajoa; Noskaat norosta miehet, Hiekasta hewoswäki, Miekkamiehet liettehestä, Jotk' on wiikon maassa maanut, Kauan lieossa lewännyt; Pojan ainoon awuksi, Miehen kuullun kumppaniksi. Kuin ei minussa miestä liene, Ukon pojassa urosta j.n.e. Saakohon jumala joku, Kaikki päästöt päästämähän, Kaikki pulmut purkamahan, Kaikki jaksot jaksamahan. Kuin ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta j.n.e. Louhi Pohjolan emäntä Tule päästöt päästämähän, Tule pulmut purkamahan, Tule jaksot jaksamahan. Kuin ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta j.n.e. Päiwätär pätöwä neito Tule päästöt päästämähän j.n.e. Kuin ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta j.n.e. Kawe eukko Luonnotar, Kawe kultanen korea, Tule päästöt päästämähän j.n.e. Kuin ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tämän päästön päästäjöä, Tämän pulmun purkajoa, Tämän jakson jaksajoa; Tulkoon tuhat perkelettä Tämän päästön päästämähän, Tämän pulmun purkamahan, Tämän jakson jaksamahan; Mennä suuren, mennä pienen, Kulkia wähäwäkisen, Mennä pitkän perkeleenki, Ristittyä rikkoamasta, Kastettua kaatamasta, Tehtyä teloamasta.

Mist on pulma puuttununna, Taikia tapahtununna? Onko siitä seipähästä, Joss' on korppi koinittuna, Musta lintu mulkuttuna; Wai on wanhoista sioista, Wai on watturaunioista, Wai on Kalma kalmistosta, Perkele pyhästä maasta, Kirkon kirjatun siwusta, Terwaporstuan powesta, Satalauan lappiosta; Jossa lukkarit lukewat, Sekä papit pauhoawat, Messumiehet mellehtiwät. Mene Kalma kalmistohon, Perkele pyhään maahan, Kirkon kirjatun siwuhun, Terwaporstuan powehen, Satalauan lappiohon, Jossa lukkarit lukewat j.n.e. Johon on kansa kaatununna, Wäki suuri wääntynynnä, Siell' on luuta luskottua, Päärammua raskuttua, Ilman ihmisen ihoa, Kaswawaisen kainaloita. Mene tuonne, kunne käsken, Hiien hiilien sekahan, Pahalaisen pankon päähän; Siell' on muutkin murhamiehet, Ikuset pahantekiät. Mene wielä, kunne käsken, Lapin maahan laukiahan, Pohjan pitkähän perähän, Siell' on hywä ollaksesi, Lempi liekatellaksesi. Siellä tuuli tuuwittaapi, Wesi wieno wilkuttaapi, Wesi synkkä sylkyttääpi. Mene wielä, kunne käsken, Tuonne tunturiin mäelle, Kuhawuoren kulman päälle, Johon näkywät Pohjan portit, Rautaukset ärwöttäwät. Mene wielä, kunne käsken, Kuhawuoren kulman alle, Johon on puut päin puonneet, Heinät latwoin lageneuenna Sulahan sarajokehen. Siell' on sun sisariasi, Siellä wiisi weikkoasi, Kuusi kummisi tytärtä, Seihtemän setäsi lasta; Siell' on hirwet hirtettynä, Jalopeurat jaksettuna; Siell' on luutonta lihoa, Siell' on päätöntä kaloa, Suonetonta pohkiata, Ilman ihmisen ihota, Kaswawaisen kainaloita. Mene wielä, kunne käsken, Suen suuhun, hamaran päähän, Mustan koiran hännän alle. Mene wielä, kunne käsken, Notkoillen noroperille, Soille räykynettömille. Mene wielä, kunne käsken, Mene tuulen tietä myöten, Ahawan ratoa myöten. Mene wielä, kunne käsken, Mene sä rewon rekehen. Rewoll' on reki matala, Repo rannallen wetääpi. Ja mene siitä, kunne käsken, Silmillen sinisen siian, Lohen purstollen punasen, Hauin suuren hartioille. Siika sun sywille wiepi, Etäämmä ehätteleepi, Alle aaltoin sywien, Päälle mustien mutien, Kipusehen kellarihin. Siell' on muutkin murhamiehet, Ikuset pahantekiät; Sinne sääkin tuomitahan. Siell' on sun sisariasi, Siellä wiisi weikkoasi j.n.e. Ja mene, kunne käsken, Wirtohin wipajawihin, Läilywihin lähteesihin, Hereesihin hetteesihin, Alla taiwahan tasasen. Wai jos kyytiä kysynet, Anonet ajohewosta; Kyllä sinulle kyyin löyän Ja annan ajohewosen; Ota Hiiestä hewonen, Wuoresta walihte warsa, Hiien ruuna ruskeampi, Joll' on rautaset kapiot, Tulitukka, rautaharja, Hywälle hypittäjälle, Ajajalle ankaralle; Jonk' ei jälki jäällä tunnu, Jalan isku iljenneellä. Neityt Maaria emonen, Puhas muori muoollinen! Tule tänne, tarwitahan, Weäte tänne, mainitahan, Usiammin huuetahan, Pikemmin tarwitahan, Awopäin, haralla hapsiin, Ilman wyötä helmuksita, Tekemähän terweyttä, Rauhoa rakentamahan, Ennen päiwän nousemista Koi jumalan koittamista, Auringon ylenemistä. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi, Alta aiwan terweheksi, Keskeä kiwuttomaksi, Wieriltä wiattomaksi, Päältä tuntumattomaksi, Alta nuurumattomaksi, Suin sulin puheltuani, Hengin huokaeltuani. En puhu omalla suulla, Puhelen jumalan suulla, Herran hengellä hywällä, Lämpösellä löyhyttelen; Wihoin tuulen tuulemata, Wihoin saamata satehen, Kowan ilman koskemata, Pakkasen palelemata. Repii nyt ilma ikkunoiksi, Taiwas kaariksi jakele, Salwaksi sana jumalan, Herran henki peitteheksi, Siteheksi luojan silkki. Herran kalwe katteheksi. Awukseni, ainookseni, Tuekseni, turwakseni, Wäikseni, woimakseni. Huuho herra hurmehella, Herra waahella walele, Puhu Jesus pulmostani, Pese Jesus peiwostani, Kylän liioista limoista, Naisten naaroin seasta, Kusikinnerten kerasta, Huoran hurmewaattehista, Weripaioista pahoista. Ken katein kehtoneepi, Silmin kieroin kaksineepi, Wastuksin warustaneepi, Luonnon wihasin luomi, Silmä juoskoon simana, Toinen woina wuotuohon, Raswana rapahtuohon, Tuonne helwetin tulehen, Pahan wallan walkiaseen. Ken katein kahtoneepi, Silmin kieroin keksineepi j.n.e. Tunkee perkele tulehen, Isännät perisopesta, Emännät owisopesta, Lapset keskilattialta, Suin tulehen, päin tulehen, Takaraiwoin tantereeseen. Silmät käännä kellellehen, Niskat rutoin rutase. Wello werta hartioissa, Sotke suolia sisässä, Keitä keuhkoja mahassa, Ennen päiwän nousemista, Koi jumalan koittamista, Auringon ylenemistä; Ennen kuin sanani saapi, Tahi mieli jouhtuneepi. Oot sä pantu palkan eestä, Tahi toisen käskyläinen, Rakettu rahan eestä; Ota kiinni olkapäistä, Wasemmista warpahista, Kaiemmista kantapäistä, Läpi luusta, läpi lihasta, Läpi kuuman kirwehen, Läpi reppänän yheksän, Mene perkele kotiisi, Isäntäsi iltaselle, Emäntäsi aamuselle, Muun pereesi murkkinalle. Aita wastoin tuleepi; Ammu aita mennessäsi Wiieltä witaswäliltä, Seihtemältä seipähältä, Kaheksalta kaskipuulta. Punahattu, Tuonen poika, Jännitä tulinen jousi, Tulisella jäntehellä. Pane waskinen wasama Tuon tulisen jousen päälle, Ammu halki hampahista. Luun syöjä, lihan puria, Weren uuelta wetäjä; Jota Hiiet himmastuisi, Perkeleetki peljästyisi, Karkuaisi maan katehet. Neityt Maaria emonen, Puhas muori muoollinen! Soua suonista wenettä, Wenehella waskisella, Kuutilla kuparisella; Soua luun lomia myöten, Jäsenten rakoja myöten. Mist' on luuta luikahtanna, Siihen luita luikahuta, Mistä kalwo katkenunna, Siihen kalwo kaswahuta; Mistä liikkunna lihoa, Siihen liittyös lihoa.

Lääwämadon Synty.

Tuonen toukka, maan matonen, Emännän esikätönen, Pihan rikka, pellon sonta, Kaari kartanon alanen! Sä oot wiikon wilussa maannut, Kauan kaihossa siassut, Kuukauen hewon kusessa, Talwen tallin lattiassa. Jos olet pahoin tehnyt, Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan j.n.e.

Kuwun Sanat.