Part 2

Toinen taru: 12 virstaa etelään Verkkosaaresta on Vossenisaari. Sinne tahtoivat Valamolaiset tehdä naismonasteri. Siellä olikin jo kolme tyttöä, mutta ei ne onnistuneet.

_Mikli_: Lähellä Miklin kylää, lammin toisella puolella on Mielumäenlouhi. Se on syvä ja avara luola, jossa ihmiset olivat sota-aikoina paossa. Sieltä on löydetty lusikoita.

Toinen taru: Järkynmäkeen haudattiin sotaväkeä silloin, kun "se suuri sota täältä lävitse kävi". Ruotsalaiset silloin hävitti venäläiset täältä pois, poltti kirkot, talot, tappoi asukkaat.

Sortavalasta.

_Otsoisiin kylä_: Kansa täällä mahtoi ennen olla rikas. Heillä oli oma kirkkonsa ja papit asuivat rannalla, missä nyt lähin talo on. Kun Ruotsi valloitti maan, hävitettiin kirkko ja ihmiset kaivoivat rahansa maahan. He asuivat ensin maakuopissa ja muuttivat sitten Venäjälle.

Toinen taru: Pusu eli Pietari pervoin aikana. Hän oli reipas mies ja varoitti venäläisiä, kun ruotsalaiset pyrkivät Käkisalmeen. Hän piti kapakkaa venäläisessä sotaväessä ja kantoi kerran Pietari pervoita pahasta pulasta. Siitä sai hän palkkioksi Pusulan tilan Otsoisissa, jossa Pusut nyt asuvat.

Kolmas taru, jonka kertoi 90-vuotias ukko Pusu: Tunkkeli tuli merta myöten Sortavalaan ja ampui tykkilöillä, vaan kun Sortavalasta vastattiin, niin hän ei päässyt sinne. Sen oli ukon setä nähnyt poikana.

_Möntsälä_: "Protojerei Sortavalassa, joka oli viisas mies, sanoi Sortavalan saaneen nimensä siitä, kun pyhä mies paholaisen kanssa voittosilla ollessaan sanoi tälle: tschort vali".

Toinen taru: Sota-aikana rääkkäsivät koirankuonolaiset paljon ihmisiä, joita he jälkiä myöten etsivät metsistäkin, vaan se, joka ymmärsi havulla pyyhkiä jälkiänsä, pelastui.

Jaakko Pontuksesta.

_Hämeenlahti_: Jaakko Puntus tappeli Laikkalanlahdella, hän meni Lyyssinään asti, teki soiden yli siltoja ja raivasi kivikkojen läpi teitä.

_Jaakkima_: Pitäjän nimi on alkuaan ollut Jaakon maa, joka nimitys taas on syntynyt siitä, että Jaakko Puntus pitemmän ajan kuluessa on täällä pitänyt leiriä ja itse asunut Lippumäellä, jossa nykyinen pappila on. Leiri oli kirkon ja Veltsillan toisella puolella Veltkankaalla.

_Tervu_: Jaakko Puntus oli paimenpoika, joka oli alituisessa sodassa. Kerran hän tappoi tavattoman suuren miehen. Hän pyysi miestä kilpaan heittämään kiviä. Kun nyt Puntuksen vuoro tuli heittää ja mies katseli taivasta kohti, kuinka ylhäälle toinen heittäisi, paiskasi Jaakko Puntus kiven toisen otsaan. Tuommoisilla konstiloilla hän tappoi paljon ihmisiä, vaan suomalaisille hän ei tehnyt mitään pahaa.

_Mikli_: Jaakko Puntus oli meteliläinen. Hän raatoi paljon metsiä aina Aunukseen asti. Miklin kylän Vakokankaalla on penkinkorkuisia vakoja, joita Jaakko Puntus aikoinaan oli kyntänyt. Niilessilta rahkasuon yli on myös hänen tekemä. Samassa kylässä kerrottiin Puntuksen pojasta sama kasku, jonka tämän kertomukseni alussa kerroin meteliläistytöstä.

Näistä taruista huomaa jo, että Jaakko Puntus aikojen kuluessa on kansan muistissa muuttunut yhtä myytilliseksi henkilöksi, kuin Wäinämöinen ja Ilmarinen.

VII. Maalöydöt.

Maalöydöt, joista matkallani kuulin kerrottavan, paitsi niitä yhteensä puolineljättäkymmentä muinaiskalua, jotka jätin yliopiston museumiin.

Kurkijoki.

_Sillankorvan_ kylän Lukaryhmässä on pellosta löydetty malmiluoti, suurempi kuin kanan muna.

_Savojassa_ löydettiin toista kymmentä vuotta takaisin Huotilan myllyllä, rinteestä joen varrella, kolme kupillista hopeisia puolanlehtiä (= venäläisien suuriruhtinaiden suikulaisia rahoja).

_Soskuan_ kylässä Antti Poskelaisen pellolla löydettiin suikulainen hopearaha, jonka ostin, vaan hävitin.

_Soskuan_ kylässä Jaakko Kontulaisen maalla joen varrella on löydetty ruostunut tiikka (eli keihäänterä) ja miekka.

_Kuuppalan_ kylän 3:ssa numerossa löysi eräs ämmä vuonna 1866 noin 100 suikulaista hopearahaa.

_Kuuppalan_ kylässä on ollut useassa talossa monta ukonnuolta (eli muinaiskaluja kivikaudelta). Näin yhden kivikirveen, jota eivät myynneet.

_Ristsaaresta_ veivät venäläiset muutama kymmenkunta vuotta takaisin suuren kirstun täynnä rahoja.

_Ihojärven_ metsässä on raunio tykinluodin muotoisia kiviä.

_Tervussa_ löydettiin Gripenbergin aikana hopearaha-aarre.

Jaakkima.

_Kumolassa_ löydettiin pari kymmentä vuotta takaisin toista puutaa hopeata (rahoja?), jotka myytiin salaa Käkisalmeen.

_Kumolassa_ on löydetty suuri tykinluoti.

Neljättä kymmentä vuotta takaisin löysi _Kumolassa_ Valvatsun rinteessä paimenpoika, joki meni louheen sadetta pitämään, sieltä noin puolentoista korttelin pituisen ja korttelin paksun tuohitöttörön täynnä puolanlehden tapaisia hopearahoja. Töttörö hajosi pojan käsissä ja rahat joutuivat osaksi kivien väliin, josta moni niitä sittemmin on poiminut.

_Kesvalahdella_ löysi ennen aikaan Kumolan tyttö niittämään mennessään rahakasnan. "Se oli ikäänkuin sotamiehen manerkka täynnä hopearahoja; lie ollut ruplia". Hän jätti sen metsään ja kävi välistä sitä katsomassa. Talolaiset, kun huomasivat tytön metsässä kuleksivan, kävivät hänen jälkiään katsomassa ja varastivat tytöltä rahat.

Aunuksen miehet ottivat 30 vuotta takaisin _Nuotsaaren_ kallion kupeesta suuren summattoman rahakasnan.

_Miklin_ kylästä pari virstaa maantielle päin löydettiin tämän vuosisadan alussa kaikenlaisia haulia.

Impilahti.

_Unolan_ (Arposenselkä) puutarhassa on ennen löydetty tipurahoja eli puolanlehdentapaisia hopearahoja.

_Kerisyrjässä_ Lapan tilalta on löydetty samanlaisia rahoja.

Salmi.

Uudenkylän kestikievaritalon väki oli löytänyt eheän ja sievän höylänteränmuotoisen kiven, vaan he eivät tahtoneet sitä myydä.

_Aunuksen rajalla_ valtatien vieressä oikealla puolella on raunio, jonka päällä on latakka haljennut kivi. Tämä kivi lie rajalle pystytetty silloin, kun raja käytiin Stolbovan rauhan jälkeen. Kuluneesta kirjoituksesta voi vielä selittää: Gustavus ... Rex Svec ... Limites...

VIII. Aarteet ja aarrekirjat.

Ei missään Suomenmaassa liene niin useasti rahoja maasta löydetty kuin Laatokan rannoilla, eikä missään nuo aarteet kummittele siinä määrässä kansan mielessä kuin täällä Kurkijoen ja Jaakkiman rantakylissä. Aivan ilmasta otettuja kaikki nuo lukemattomat tarut aarteista kumminkaan eivät ole. Tahdon tässä kertoa muutamia näytteeksi.

_Laurolan_ hovin palvelustyttö näki sattumalta eräänä yönä venäläisiin pukuihin puettuja miehiä kantavan suuren taakan hovin puutarhasta rantaan ja kun päivällä käytiin katsomassa, nähtiin puutarhassa iso kuoppa ja sen pohjassa kirstun sija.

Kurkijoen _Riekkalassa_ kerrottiin, että siellä oli 30 vuotta takaisin käynyt Venäjän puolelta ukko, joka oli olevinaan käypäläinen, ja kyseli paikkoja; hän kyseli Allaskiveä, jota nyt kutsutaan Kukkiveksi, Satulakiveä, niin myös kiveä Raholan aholla. "Aarteita hän lie etsinyt".

_Kuuppalassa_ ja sen ympäristössä sanotaan olevan monta kymmentä aarretta. Akankiven juurella kattila täynnä hopeata.

_Verkkosaaressa_ sanotaan olevan Käkisalmen entinen rahasto.

"_Roitsan_ monasterin kirjoissa oli sanottu, missä aarteita on; mutta kun monasteri paloi, paloivat myös kirjat ja sentähden palavat ne aarteet aikanaan".

"_Himmalan_ pellolla on aarrelähde".

_Jaakkimassa_ käveli muutama vuosi takaisin Venäjän puolen miehiä aarrepaikkoja kyselemässä; niillä oli kirjat mukana. Kirjat olivat saatu Solokoinamasterista.

Ne miehet, jotka _Nuotsaaresta_ ottivat suuren aarteen, olivat saaneet rahakasnakirjat Aunuksen linnasta.

IX. Uhrit y.m. tapoja ja taikoja.

_Kuuppalan_ kalmistossa oli ollut hyvin suuri tuomi, jonka juurelle uhrattiin ensimmäinen piimämaito, kun lehmä oli poikinut, ensimmäinen uutisvilja, j.n.e. Sitä palvelusta katsoivat vennäinuskoiset velvollisuudekseen jatkaa, niin kauan kuin tuomi oli pystyssä ja tuomea ei kukaan tohtinut hävittää, sillä se oli pyhä puu. Vihdoin tuli Jaakkimalainen, joka humalapäissään hakkasi poikki tuomen. -- Melkein jokaisella vennäinuskoisella ryhmällä oli oma uhripaikkansa puun tai kiven juurella, niin _Riekkalan_ Timoskassa, niin _Soskussa_ ja _Savojassa_.

_Hämeenlahden_ niemellä, jossa ennen kreikanuskoisien talot olivat, oli puuristi ja sen ympärillä kiviä. Tämä oli uhripaikka. "Kun Parikkalan mies humalassa sen perkasi, sai hän tyrät".

_Lapinlahden_ Laskelan mäellä oli puuristi, siihen uhrattiin juhlapäivinä rahoja ja muuta.

_Ruotsaaressa_ on niinikään risti, jonka juurelle venemiehet uhrasivat rahaa.

_Ristiniemellä_ Tervun kylän maalla kolme virstaa hovista Heinisenmaahan päin on risti kasvavassa petäjässä, jonka luo venemiehet uhrasivat. Välistä ottivat toiset pois, mitä toiset olivat panneet, mutta se, joka ei pannut mitään sijaan, tuli sairaaksi.

_Kumolan_ molempiin kalmistoihin uhrattiin ennen ja uhrataan luultavasti vielä nytkin, etenkin vanhempaan [etupäässä rahaa], joka on Tervun puolella.

Vennäinuskoiset käyvät kalmistoissa vainajia muistelemassa. Sinne viedään ruokaa kahdesti vuodessa, syksyllä kekrinlauantaina ja keväillä kuolleiden pääsiäisenä (tiistaina pääsiäisen jälkeisellä viikolla). Ruoka syödään kalmistossa. -- "Kumolan vennäinuskoisissa on vielä paljon taikauskoa". Vielä 15 vuotta takaisin he eivät perjantaipäivinä kyntäneet eivätkä karttaneet.

_Sorolan_ saaressa salmen korvalla lopottiin [Lahdepohjaan], päin on suuri kivi, jonka halkiin on paljon uhrattu. Täällä kävivät Kumolalaisetkin Jyrinpäivinä uhraamassa, niin että tulisi rauhallinen kesä. -- Hyvin vanhat ihmiset muistavat vielä niitä aikoja, jolloin vennäinuskoiset kävivät Sorolan kalmiston paikalla "mölimässä tai pomiluittamassa".

Kirjavalahden kestikievarin luona oleva kalmisto on myös ollut vanha uhripaikka.

X. Arkistot.

_Kurkijoen tuomarinarkisto_, ulottuu ainoastaan viime vuosisadan myöhempään puoliskoon, vaan asiakirjoista voi kumminkin saada kaikenmoisia tietoja myös edelliseltä vuosisadalta, esim. Käkisalmen ja Sortavalan kaupunkien oikeuksista, y.m.

_Kurkijoen kirkonkirjat_ alkavat 1700 luvun keskivaiheilta ja eivät sisällä juuri mitään erittäin mainittavaa.

_Jaakkiman kirkonkirjat_ alkavat vuodelta 1732 ja sisältävät ainoastaan tavallisia virallisia tietoja. Kirkossa säilytetään kumminkin vielä useita kirjoituksia ison vihan ajalta, jotka ovat osittain sangen hupaisia.

_Sortavalan kirkonarkisto_ kuuluu palaneen tämän vuosisadan alussa, jonka tähden siitä ei paljon tietoja voine saada.

_Sortavalan kaupunginarkisto_ sisältää asiakirjoja ainoastaan tältä vuosisadalta.

_Sortavalan ruununvoudinarkisto_ samaten. Nykyinen ruununvouti säilyttää kumminkin ison hevoiskuormallisen vanhoja virkakirjeitä viime vuosisadan loppupuolelta, jotka hän oli ostanut huutokaupassa makulatuurina edeltäjänsä perillisiltä.

_Impilahden kirkonkirjat_ alkavat vuodesta 1758 ja ovat tavallista laatua.

_Kitelän_ kreikanuskoisen seurakunnan _kirkonkirjat_ ovat tältä vuosisadalta, niin myös _Salmin_, jossa tulipalo sanottiin hävittäneen vanhemmat kirjat tämän vuosisadan alussa.

_Valamon_ monasterin vanhat aikakirjat ovat hävinneet ja ovat munkit siinä luulossa, että Ruotsalaiset monasterin hävitettyänsä olivat vieneet nämä kirjat Ruotsiin, jossa niitä muka vielä piilossa pidetään.

Lisäys.

Tähän liitetyt kartta- ja asemapiirrustukset [jätetty tästä digiversiosta pois, mutta löytyvät esim. Dorian pdf-tiedostosta] ovat Maanmittausylihallituksen kartoista kopioitut. Näissä on merkitty muutamia sellaisiakin linna- ja kirkkomäkejä y.m., joista en matkallani kuullut kerrottavan, vaan joita olen maanmittarien toimittamista, karttoja seuraavista selityksistä löytänyt.

Vaikka tähän olen kirjoittanut ainoastaan kansan suusta kokoomiani tietoja semmoisina, ilman mitään selityksiä, en lopuksi voi olla huomauttamatta eräästä seikasta, joka saattaa valaista vanhoja asutussuhteita Laatokan luoteisrannalla. Jo tähän liitettyjä asemapiirrustuksia tarkastamalla voi kohta huomata, että melkein kaikkien vanhojen kirkkopaikkojen ja hautausmaiden likeisessä läheisyydessä on ainakin yksi linnamäki ja välistä useampiakin, kun sen sijaan kauempana näistä vanhoista pesäpaikoista linnamäet ovat verrattain harvinaisia. Niin on Kurkijoen kirkon läheisyydessä maanviljelysopiston vieressä linnamäki; Kannansaaren vanhan kirkon eli monasterin luona on Hämeenlahden linnamäki, Kuuppalan kalmistojen lähellä on kaksikin linnamäkeä, Soskuan joen rannalla keskellä kylää yksi; Harvian kalmiston luona on Lapinlinna eli linnamäki; Sorolan vanhan kirkon vastassa Papinsaaren toisella puolella on Linnankanta niminen niemi; Miklin Kirkkojärven rannalla on linnamäki, niin myös Otsoisiin kirkon vastassa lahden toisella puolella; salmessa Tukianmäen, Telkinniemen ja Pohjin kylien välissä Tokkarlahden suussa on Linnasaari ja rannalla linnamäki; Möntsälän kirkon vastassa taas on toisella rannalla linnamäki ja toisella Lapinlinna, -- Siinä, missä on ollut hautausmaa tai kirkko, on luonnollisesti myös ollut jotensakin tuntuva asutus. Koska nyt jyrkimmillä mäeillä näiden vanhojen kalmistojen läheisyydessä on linnan nimet ja useimmilla niistä vielä on selviä vallinjäännöksiä, niin voi hyvin arvella, että nämä linnamäet olivat entisien asukkaiden turvapaikkoja, joihin he aina vihollisien äkkirynnätessä pikaisesti vetäytyivät vieden mukanaan kalliimman omaisuutensa. -- Mäkilinnat olivat tietysti vanhemmat kuin kirkot, sen tietää myös kansantaru, joka kertoo, että Hämeenlahden linnamäellä oli silloin linna, kun Kannansaareen kirkko rakennettiin, ja tämä kirkko oli vanhempi kuin tuo tiettävästi vanha kirkko Kurkijoen suulla, joka antoi nimen koko pitäjälle. Luonnollista on, että kreikanuskon juurtuessa Karjalassa kirkkoja rakennettiin asukkaiden pesäpaikkoihin ja täten tulivat linnamäet ja kirkot olemaan vierekkäin toiset ruumiillisena ja toiset hengellisenä turvana. -- Ehkä samaa laatua kuin tässä mainitut linnat, kenties vain vähän vahvemmin varustettu, lienee tuo alkuperäisesti karjalainen Käkisalmenkin linna ollut, jonka ruotsalaiset vuonna 1294 valloittivat ja joka sitten kohta joutui venäläisten haltuun.