# Kansanlauluja

## Part 2

Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kansanlauluja-11968/index.md

Tuota teki minun kultani, teki monta vuotta, Aina muita rakasteli, minua piti suotta.

Miksi kultani kylmenit, kun ennen olit lämmin, Nyt on rakkaus rauennut ja viha tullut väliin.

Kuinka taisit narrata sinä köyhän miehen lasta, Köyhä mies on elättänyt pienestä kassikasta.

Minä olen torpan tyttö, sinä olet talon poika, Vaan ei talot eikä elot rakkauttani voita.

19. KULTANI ON SAKSANMAALLA.

Ilo on muilla miekkosilla, muret ompi mulla, Kun ei kultani kuulukaan ja eikä taia tulla.

Tuollapa minun kultani on Saksanmaalla aina, Ennen kävi katsomassa joka sunnuntaina.

Kevät tuli, käki kukkui, pienet linnut lauloi, Minä itken kuikutan ja kylän naiset nauroi.

Kylän naiset naurelevat huokauksiani, Iloissani muutamat mun luuli laulavani.

Toiset muuttaa mureheni vieläin mustemmaksi, Minusta he mielellänsä tekisivät kaksi.

Uniki se murehista levottavi monta, Minä en saa silmihin pienintäkään unta.

Itkull' alan päiväni ja päätän murehilla, Yksin istun iltasilla, yksin aamusilla.

Sepä mua murehuttaa, sepä itkun tuottaa, Kun on kultani kaukana ja täytyy aina uottaa.

Mont' on huolta muutenki ja se on suurin huoli, Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli.

Päiv' on pitkä, ikävä, ja itku aina mulla, Kun en kuule kullaistani eikä taia tulla.

20. MINUN KULTANI RIPOTTAA.

Ei nyt enää, ei nyt enää kesämarjat auta, Minun kultani rakkaus on ruostunut kuin rauta.

Kultani käypi Suomen maita poikki sekä pitkin, Kylän naiset nauroivat ja minä raukka itkin.

Minun kultani ripottaa ja nappaa muille suuta, Minä raukka rakastan enkä taia muuta.

Miksi kultani kylmenit, et ole niinkuin ennen, Yli selän soutelit ja tulit aina tänne.

Oisko keli parempi ja järvet oisi jäässä, Tokko vielä tulisitkin korkia hattu päässä.

Katsos kulta hetale, kun sato sakiata lunta, Monta yötä vieressäni makasit makiata unta.

Katsos kulta hetale kun aurinkoinen paistaa, Anna suuta kultaseni, makialta maistaa.

Katso kulta hetale, kun aurinkoinen loistaa, Valkiapaita neito nuori, se on vasta toista.

21. EI OO LIKOILLA SURUA.

Tämän kylän pojat onpi pahoja tervaspäitä, Yhä käyvät kihloilla ja ei piä konsa häitä.

Minä olen ryytimaassa keskimäinen kukka, Empä minä tähän kylään kunniaani hukkaa.

Kumpa tarkoin tietäisin, että kultani pitää vihaa, Kärryt tielle laittaisin ja lautamiehen pihaan.

Enkä sure enkä huoli, jos yksi poika jätti, Vielä minä toisen saan kun olen nuori ja nätti.

Minä menen kaupunkiin ja kaupungist' on pesti, Tulen sieltä kotihin, kun paras herran leski.

Ei oo likoilla surua, eik'oo yhtään hiukkaa, Poikia käypi kylissä että liivit liuhkaa.

22. TÄMÄ ON VUOSI TÄLLÄ LAILLA.

Tämä on vuosi tällä lailla, toinen vuos' on toisin-- Kunpa kultani tulisi, ma ilosempi oisin.

Ei oo kultani kotona, eik' oo äsken ollut, Enkä tieä tyttö raukka, vaikka jo oisi kuollut.

Tuollapa minun kultani sen suuren meren päällä, Vuos' on sitte siirtynyt, kun viimeksi kävi täällä.

Kohta taitaa talvi tulla, järvet onpi jäässä, Minun kultani kaukana ja pitkän matkan päässä.

Lumipilvet kulkevat sen vanhan tavan vuoksi, Voi jos pilvi kantaisi mun oman kullan luoksi.

Emmä tuota surisi, ett' ois matka pitkä, Eikä mua estäisi, ei lumet eikä mitkään.

Tulisin mä kultani luoksi, kavahtaisin kaulaan, Palavalla syämellä, niinkuin tuli taulaan.

23. MIKÄ LIE MUN KULLALLANI.

Mikä lie mun kullallani, itkusilmin istuu, Vesi vuotaa poskille ja kyynelet ne tippuu.

Nukuttaako, torkuttaako, uniko sua vaivaa?-- Saat sa tulla lauantaina illan tullen naimaan.

Tule yksin hiljalleen, jottei kukaan kuule, Jott' ei kukaan tietää saa ja pahaa meistä luule.

Heitä poies liivisi ja laske hattu naulaan, Hyv' on sitte ollaksemme, lyöä käsi kaulaan.

24. EN MÄ HUOLI SINUSTA.

Eipä minun sydämeni surullinen oisi, Jospa minun kultani parelampi oisi.

Viisi vuotta olen minä kullallani maannut, En ole vielä äyriäkään kullaltani saanut.

Sepä minun syämeeni surun suuren tuopi, Kun tuo minun kultani paljo viinaa juopi.

Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: Jopa vainkin välillämme ero tulla taitaa.

Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää.

25. MINUN KULTANI VALKIA ON.

Minun kultani valkia on, on kuin lumen valo, Parempi on mielestäni kuin paras Suomen talo.

Valkia on kultani, valkia kuin vaate, Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.

Kuulepas sa kultani, tahotko mun ottaa, Niin saat maata ensi yönä vieressäni kohta.

Sinäpä olet poika parka syämeni saanut, Vaikk' et ole vielä kyllä vieressäni maannut.

Sinusta ja minustapa linnutkin laulaa, Ääni kuuluu kukkuloilla, kankahilla kaikaa.

Kun nyt tarkoin tietäisin, ett' olet oma kulta, Eipä meitä erottaisi muu kun ruskomulta.

26. MINÄ SANON SATUJA.

Minä sanon satuja ja puhun järki totta, Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minut ottaa.

Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut, Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut.

Mitä pitäis tekemän mun noien poikiin kanssa; Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa.

Suru oli illalla ja se on sama nytkin; Muut ne makaa kultansa kanssa, minä aina yksin.

Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee; Jopa minä murhestani jonkun tempun tienen.

Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti, Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti.

27. KAUNIS, VAIKKA PIKKURUINEN.

Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä, Eipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä.

Minä itse, minun kulta punakka ja kaunis; Kohta on sukat kuottuna ja paitakangas valmis.

Minun kultani kaunis ompi, vaikk' on pikkuruinen, Tuoss' on kultani kunnia, kun ei oo avosuinen.

Ei oo kultani kaukana eikä ole lässä, Minun kultani kävelee koria hattu päässä.

Tule kultani yöllä yksin, tule kultani, tule! Kyllä meistä pari saapi, vaikkei miero luule.

Tuopa kulta tullessasi tuopa vähänenki, Sokuria taskussasi, pikku murunenki.

28. KAIKKI JO NAURAA MEITÄ.

Mikä minun kullallani, mikä tuolla lienee: Illan piti polvillansa, yöks' ei tullut viereen.

Kuule, kuule, kultaseni, kaikki jo nauraa meitä, Aina oomma yhessä ja ei konsana pietä häitä.

Sinä olet minun kultani ollut monta vuotta, Muita sinä rakastat ja minua piät suotta.

Miksi minua narrailet ja puhut suloisesti, Juonesi ne viekkahat unenki usein esti.

Eip' oo tarves narrata, vaikk' olen köyhän lapsi, Isä, äiti on elättänyt papin kasteest' asti.

29. HUONO ON MUN ONNENI.

Huono on mun onneni ja kova on mun laita, Suru on mun osani ja mustanlainen paita.

Minä olen piika pieni, elän aina yksin, Olen tullut pojilta jo aivan hyljätyksi.

Poika viekas viettelee ja likka hullu uskoo, Pian poika piikaselta kunnian pois kiskoo.

Hyvä on pojan pelata, kun likka luvan antaa, Poika itsensä pelastaa, likka häpiän kantaa.

Kyllä poika neitoselta hempeyen tallaa, Keon kukan kaunosenki kukistavi halla.

Pian on se likka parka tullut kunnialta, Jok' on kerran heittänyt noien poikiin valtaan.

30. NYT JO ILO VOITTI.

Suru oli illalla, nyt jo ilo voitti, Kun tuo kuhnus poies kulki, eron minusta otti.

Empä sure viikon varaa enkä kultani eroo, Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon.

Mitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni, Toisen pojan kanssa tulee samanlainen peli.

Täm' on likka lihasta, lihasta ja luusta, Semmoisia poikia ma vestän vaikka puusta.

Omp' on noita poikia viientoista sorttii; Mont' on viety katsomahan Viaporin porttii.

Ei se likka kululle joua eikä mieron tiehen, Jos en miestä muualta saa, niin otan sotamiehen.

31. EN NYT ENÄÄ NAURA.

Nauroin lassa nuorempana, en nyt enää naura, Kun mun tulee kullastani itkuvirttä laulaa.

Tämä viikko pitempi kun koko mennä vuosi, Eikä kestä silmätkään, kun paljon vettä vuosi.

Kultani on mun pettänyt ja petti kihloillansa, Vaikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa.

Minä likka ihana ja hän oli poika nätti, Viha joutui välihin ja rakkaus se jätti.

Voi poika parka luontoas, kun olit petollinen, Sinun tähtes vuotta monta olen surullinen.

32. KEURIN LÄHETESSÄ.

Liiku likka pojan kanssa, niinkuin rukin rulla, Keuriaika lähenee ja ero taitaa tulla.

Työläs sitte erota, kun kert' on yhteen tultu, Suuta on jo annettu ja käsi kaulassa oltu.

Likka juoksee pojan eestä, juoksee minkä jaksaa; Kun ei poika tavota, niin likka kääntyy vastaan.

Likka arat, piika parat, varokate teitä, Ettei pojat vanhan piian kirjaan teitä heitä.

Sitte laulut loppuvat ja pian rallit puuttuu, Moni likka sillä lailla halvemmaksi muuttuu.

33. LIKAT JA POJAT.

Ei oo likoilla surua, ei oo yhtään hiukkaa, Pojat juoksee likkain luona, verkaliivit liuhkaa.

Pojat nuoret naimattomat tuota aina etsii: Joka ilta päästäksensä likkain aittakestiin.

Kesäilta kelvoton sen kerran näytti julki! Kuinka pojat likkain tähen pitkän matkan kulki.

Kesäilta kelvoton se kerran laitti niinki, Että pojat pohmelossa puuttui suohon kiinni.

Likat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa, Pojat juovat rypevät, kun sika rapakossa.

Likat makaa aitassahan palttinapaiallansa, Pojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa.

Niin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka, Poika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka.

Vesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa: "Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!"

34. NUORI AIKA ON AIVAN HEIKKO.

Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen, Eipä tämä tyttö lähe huonon pojan viereen.

Sepä likka kunniansa häpiällä kantaa, Joka kerran on joutunut huonon pojan valtaan.

Kerran antoi kaunis likka kehnon pojan suuta, Heti muuttui halvaksi kuin heittolikan luuta.

Nuori aika on aivan heikko, niinkuin kesäheinä, Pojat konnat riivatut särkee vaikka seinän.

Ei se poika tuota kovin korvihinsa laske, Vaikka tyttö toruupi ja on kuin vähä vasten.

35. POJAT KÄYVÄT LIKKAIN LUONA.

Aurinko se hohtavi ja lumivuoret sulaa, Pojat kohta likkain luona käyvät vanhaa uulaa.

Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen, Pojill' itku kuikutus ja elo tuhmanlainen.

Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, Pojat tallin lattialla, tamman nahka alla.

Sekö piru pihalla nyt ovia kolkuttavi? Saat sa häijy hävetä ja mennä kotiasi.

Mitäs sinä tänne tulit, viekottelet meitä, Joka jo olet kotonasi pitänyt viisiä häitä.

Vaan jos tarkoin tietäisin, ett' oma kulta olet, Niinpä minä nousisin ja aukaisisin oven.

36. KULTANI ON MUILLA MAILLA.

Ei ole kultani kotona, eikä oo äsken ollut, Kultani on muilla mailla, ei ole sieltä tullut.

Tuost' on kultani kulkenut ja jälet onpi jäänyt, Lehti on päälle langennut ja keltaiseksi käynyt.

Kuulepas sa vieras poika, kuule poika kulta, Minull' oisi pikkuruisen kysymistä sulta.

Mitä kuuluu kullan maalle, kuinka voivat siellä; Mikä sun saattoi näille maille, puhu kanssani vielä.

Seisotapa hevostasi, puhu kuullakseni, Oliko kaikki tervehet ja oma kultaseni.

Sanoisitko: kultani on muien armahana, Sano vaikka viiesti, en usko ollenkana.

Vaan jos sanot, ett' on kuollut, kuollut minulta kulta, Pane kellot soimahan ja laita minua multaan!

37. VIELÄ NYTKI TURVAAN POIKIIN.

Ei oo meillä surua, ei surua, ei huolta, Pojat ovat luvannehet pitää meiän puolta.

Vielä nytki, vielä nytki poikiin tykö turvaan, Vaikk' on tullut toivoni jo monta kertaa turhaan.

Siit' en huoli, jos mä juovun taloon taikka torppiin, Kun mä muuten pojan saan, jok' on parasta sorttii.

Sitte liki lintuseni, liikuttaako muita, Suuta annan kullalleni, kuuluuko se muille.

38. TÄSSÄ KYLÄSSÄ PILKATAAN.

Hoi on, hoi on huoletta, kun puhutahan paljon: Sanotaan mun olleheni joka pojan tarjon.

Tässä kylässä pilkataan ja ouompana olen, Vaan kun menen toiseen kylään, tuttavaksi tulen.

Mikä pakko, mikä pakko olla ikävässä, Kunpa otan poieslähdön koko pitäjästä.

Tämän kylän pojat on kun töpihäntä hukkii, Toisen kylän pojat on kun mesimarjan kukkii.

Tämän kylän pojat on kun vilun virran vettä, Toisen kylän pojat on kun hunajaa ja mettä.

39. MINÄ LAULAN YÖT JA PÄIVÄT.

Ette ole likka parat mitään minun suhteen, Minä laulan yöt ja päivät, laulan aamupuhteen.

Minä olen tässä kylässä jokahisen kukka, Vaan kun tulee oma kulta, on kun tulisi tukkaan.

Onkos vainen, onkos vainen minun kultani kaunis; Sinimarjat silmillä ja suu kuin punanauris.

Kultani elää rallattaa ja elää niinkun rotta, Vaikka anto sormuksenki, ei tee koskaan totta.

Meiän poika pohmelossa ryyppäsi kerran viinaa, Tuosta tottui juomariksi, joutui juomakirjaan.

Kultani onni kova on, ei se anna maata, Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata.

Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, Tuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin.

40. OMPA MULLA LAULUJA.

Ompa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa; Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan.

Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti.

Mikkeliss' on markkinat ja Kajaanissa kanssa, Likat ei lähe markkinoille, asuvat aitoissansa.

Pojat ajaa markkinoille poikki kangaspellon, Ostaat siellä hevoisen ja kolmen ruplan kellon.

Pojat ajaa reimanteitä oritvarsoillansa, Likat makaa pyytingillä pumpulipaioillansa.

Siit' on pojilla juonia, kun viina paljo maksaa, Likat itsensä elättää, kun työtä tehä jaksaa.

Minä kuon kullalleni palttinaista paitaa, Vaikk' en tuota tunnekana oman kultani laitaa.

Täst' on kultani kulkenu, vaikkei jälet tunnu, Mikä lie ollut mielessänsä, kun ei tupaan tullu.

Talon tyttöä helsataan, eik' ole niistä mitään, Torpan tyttöjä potkitaan, vaan niitä naia pitää.

Maja mull' on matala ja koti aivan köyhä, Isä mull' on ynsiä ja äiti liian nöyrä.

Hyvät minut hyljäävät ja kehnot eivät kelpaa, Taivaasta ei mulle anneta ja maast' en löyä vertaa.

Illalla lähen nukkumaan ja nukun joka ilta, Yksin aina vieressäni siliä pirtin silta.

Vaan ei yötä pimiätä, ettei päivä koita, Eikä niin suurta surua ole, ettei ilo voita.

Vielä tämä siivo tyttö nätin pojan löytää, Vielä kerran kultani kanssa astun vehnäpöytään.

41. POJAT KYLILLÄ.

Ei oo sia surunen meiän majassamme; Päivät kuluu kunnialla, illat aitassamme.

Pojat käyvät kulkemahan illan pimiällä, Laulellen ja rallatellen ilovirsiänsä.

Illan tullen näille maille pojat kylihin kulkee; Likat menee aittahansa, oven kiinni sulkee.

Käykää pojat kylissä, vaan elkää menkö saunaan; Pienet piiat pirtissä paljo teille nauraa.

42. EI SAA TYTTÖIHIN KOSKEA.

Puhun minä poikasille, eipä houkutella Nuoria likkoja tarvitseisi eikä viekotella.

Leskiä saapi liikutella, ei se haittaa mitään; Ei saa tyttöihin koskea, hävetä poikain pitää.

Eipä tämä tyttö lähe hylkypojan viereen; Hylkypoika viettelee ja saatta mierontielle.

Poika rahat menettävi oluehen ja viinaan, Tytöt ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.

Kyllä sinäki tyttöjä saisit, saisit vaikka kenen, Kun olis viina loppunut jo viittä vuotta ennen.

43. POJAT JUOKSEVAT JÄLESSÄ.

Laulaisinpa taitaisinpa kun palkka maksettaisi, Emmä paljo pyytäiskään, kun markan sanasta saisin.

Ei ole tyttöin ikävä pimeillä öillä, Pojat käyvät kyliä myöten tyttöin tinkitöillä.

Tuli poltti Turun linnan, vesi vei sen sillan, Pojat itkee ikävissään päivän sekä illan.

Likka käypi kankahalla niinkuin kaunis kukka, Poika juoksee jälestä, niinkuin vanha hukka.

Likka astuu ahoa pitkin, pumpuliliivit liuhkaa, Pojat ryömii jälessä, tuohivirsut viuhkaa.

Likka istuu linnassansa, kulta riippuu rinnassa, Tänä vuonn' on huonot pojat huokiassa hinnassa.

44. VOI MINÄ POLO LIKKA.

Voi minä polo likka kun olen yksin, Olen tullut kaikilta hyljätyksi.

Muut tytöt toimitti asiansa ennen, Minä olen heitetty ikävihin tänne.

Enkä tieä miten minä hylyksi nyt tulin, Joka ennen kaikkien kukkana kulin.

Olin minä ennen kuin enkeliskukka, Kehnojen päälle en katsonukaan.

Parahinten parvessa kävin minä kirkkoon, Ja nyt olen joutunut koiarien joukkoon.

Vaan mitä entisistä ajoistani huolin?-- Noitapa muistaissa syömeni kuoli.

45. KAINU PIENONEN PIIKA.

Minä olen kainu kun syvän salmen siika, Murehella täytetty pienonen piika.

En vielä muistane kovin monta vuotta, Valitella täytyy jo kuitenki totta.

Maailman meri se on vaarallinen aivan, Pian myrsky särkevi pienosen laivan.

Ei aina käynti ole kukkien päällä, Toisin ajoin ompi orjan tappuria tiellä.

Välistä se näyttää kun ilonen ois olla, Usiammin taitavi murepilvi tulla.

Niin on koko elomme ja koko olo täällä, Lehenkanta katkeava syksyisellä säällä.

Omp' on elo ihmisten kun aaltosien veellä, Yksi tulee jälessä ja toinen meni eellä.

Nuoruuteni aika ja ilopäivä kulkee, Jopa noista vaivoista väsymyskin tullee.

Vaan kun olen nuori ja rumihilta raitis, Mahan olla luojaani kiittämähän valmis.

Luojaansa kiittävät varpusetkin pienet, Enkö toki varpusia parempi mä liene.

46. IKÄVÄT ON AIKANI.

Mennä vuonna oli minun iloinen olla, Tänä vuonna olis minun parempi kuolla.

Eipä enää naurata kun aina johtuu mieleen, Ett' on oma kultani jo mennyt muien viereen.

Tuostapa on syämeni sangen karvas, Kun on oma kultani jo muien armas.

Ikävät on aikani maailman päällä, Ei kuulu kultaistani siellä eikä täällä.

Päivä se paistaa ja lintusetkin laulaa, Minun kulta veäksen jo muien kaulaan.

Lumipilvet taivaalla juoksee ja kulkee, Minun kulta muita jo sylihinsä sulkee.

Vaan mitä itkenkin ja valitan ja huolin, Vaikk' olen sorrettu kaikilta puolin?--

Heitän koko Suomenmaan ja lähden Venäehelle, Elän siellä vuotta kaksi, niin on hyvä jällen.

47. HULLU OLIN--

Hullu olin kun ma lähin koti pitäjästä, Näin mä siellä kultani joka viikon päästä.

Minä olen täällä ja sinä olet siellä, Moni järvi välillämme, soita paljo tiellä.

Sirkat ne sirkuttaa ja lintuset laulaa, Vaan eipä kultani riennäkään kaulaan.

Lintuset visertävät metsien päällä, Minä istun ikävissä yksinäni täällä.

Tuuli se tulee ja pienet puut ne taipuu, Kultani ääni ei kankailla kaiku.

Niin on suru syömessäni ja on kauan ollut, Enkä ole sanaakaan kullastani kuullut.

48. KULTANSA VUOTTAJA.

Surunen on syömeni ja itku silmän peittää: Jopa oma kultani taisi minun heittää.

Minä olin kultani kanssa, olin monta vuotta; Iän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta.

Olin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen, Kultani se viettelijä, viekas, petollinen.

Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta, Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta:

Ettekö kukat ole kultaani nähnyt, Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt?

Ettekö tieä te lintuset pienet, Missä mun kultani elänee ja liene?--

Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla, Minun anto surra, ikävähän kuolla.

49. TURVATON.

Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani.

Onnettomaksi olen minä luotu, Ei ole minulle ilopäivää suotu.

Turvaa ei ole siellä eikä täällä, Enempi kun linnulla lentonsa päällä.

Maailma minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.

Ystäväni myös on ynsiäksi tullut, Kun hän on maailman juttuja kuullut.--

Kuulepas, kultani, vielä sana yksi: Kuinka tulin minä näin hyljätyksi?

Kuka sinut eksytti rakkauen tiellä?-- Tule, tule kertaki luokseni vielä.

Muistatko muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin?--

Päivä se paisti ja pienet kukat loisti, Kukatki ne ketosilla iloamme toisti.

Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä.

Ei ole ajat enää, niinkuin oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.

Entinen oma kulta ei enää hoia; Niin se mun jätti kun pienen linnun poian.

Toivoni raukeni, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään.

Enkä mä itselleni näin luullu käyvän;-- Ikäväni kestää kuolemapäivään.

Olen ma kun oksalla varpunen pieni; En tieä kuhun otan matkan ja tieni.

Nuoruus rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee.

Päiväni päättyy ja elämäni katkee, Mutta se murheni peittää ja kätkee.

50. ITKU JA NAURU.

Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten.

Poro minun pöllysi polvilleni, Heliätä hiekkoa helmoilleni.

Menin minä siitä siskoni luoksi, Sisko se ulos mua vastahan juoksi.

Siskoni vei mua kamarihin käymään, Toi sitte ruokaa ja käski mun syömään.

Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani.

"Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa jo marjojen päällä."

Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan.

Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä.

Sisko se käski mua nauramahan: "Taiat sa toisenki armahan saaha."

Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.

Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin.

Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten.

51. MIELEHENI MUISTUVAT MUINAISET AJAT.

Mieleheni muistuvat muinaiset ajat, Isäni ja äitini ilotäyet majat.

Olin minä tytön taimi koria kuin kukka, Joka pojan päälle en katsonutkaan.

Koriana kävin minä edestä ja takaa, Mieleni oli iloinen ja murehista vapaa.

Muistanpa vielä kun marjassa käytiin, Mansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin.

Linnut ne laulelivat metsien päällä, Meistä he laulelivat siellä ja täällä.

Toisinaan kun tuli tuiskuset ilmat, Satehiset viikot ja ankarat kylmät.

Tupa oli lämmin ja kamari oli kaunis, Kamarissa maito ja voi ja leipä valmis.

Ei ole ajat enää niin kun oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.

Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä, Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä.

Voi kuinka tyttöparan onki minun käynnä, Muretta ja surua on sydämeni täynnä.

Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee, Eik' ole kuka minut murehista kätkee.

Vuoteni kulki, kun virtanen vesi; Mikä mulla tullee viimenki esiin.

52. TÄMÄN KYLÄN POJAT MINÄ LOUHEEN LYKKÄÄN.

Ei oo mulla muretta ja ei oo huolta mitään, Maailma se murehen minusta jo pitää.

Maailmaa hullaa minkä vaanki hullaa, Vaan puhas likka mä taianki olla.

Mitäs minä tuota suren, likka nuori, nätti, Jos minut poikaratti viinanjuoja jätti?--

Tämän kylän pojat minä tervaksissa keitän, Toisen kylän pojille mä toivoni heitän.

Tämän kylän pojat minä louheen lykkään, Muunlaiset olla pitää, joista ma tykkään.

Ennen minä liikutan rihmaa ja neulaa, Ennenkun tämän kylän poikia seuraan.

Ennen minä liikutan likasia puita, Ennenkun ruman pojan laihoja luita.

Ennen minä nokisia pölkkyjä kannan, Ennenkun ruman pojan suuella annan.

Poikien lauluja

53. HERRASPOIKA.

Herraspoikia meki oomma, vaikk' emme taia ruotsii, Ei oo tarvis työtä tehä eikä maata kuokkii.

Tämä poika Pohjanmaalta kävelee kun herra, Menee siitä kamariin ja ryyppää viinaa kerran.

Piiat pirun riivatut pojilta viinan estää, Pojat herran siunatut juovat minkä kestää.

Tämän kylän nuoret piiat kukkuvat kun käet, Hännällänsä häväsevät koko poikaväen.

Kyllä sieki siivo tyttö taiat meitä haukkuu, Rannin pojat potkivat ja keppi selkään paukkuu.

Voi kun oonki joutunu ma noien likkain varviin, Näistäpä olen saanunna ma monta mieliharmii.

54. TÄTÄ VIRTTÄ MINÄ LAULAN.

Tätä virttä minä laulan, täll' on hyvä juoni; Empä minä tämän maailman avaruuesta huoli.

Olen laulanut ennenki ja laulan nytkin vielä; Eipä tämän kylän tytöt halaamasta kiellä.

Tämä kylä, hyvä kylä, tässä minä häärin; Tämän kylän parahat tytöt itselleni käärin.

Tämän kylän tytöt on kuin sokuritoppiloita, Niitä pojat halailee kuin Ruotsin rusinoita.

Toinen lampi syvempi ja toinen matalampi, Toinen likka kovempi ja toinen lauhkiampi.

Vaikka likka kiukussaan kuin tuohi tulessa palaa, Mieli menee hyväksi, kun aika poika halaa.

Likka itse monen kerran otti pojan yöksi, Tuota sitte toisen kerran sanoi pojan työksi.

Ei se likka miestä saa, joka oven pojilta sulkee, Pojat paljon vaivan kanssa kyliä pitkin kulkee.

55. JUOMARIPOIKA.

Laulaisinpa, taitaisinpa, kun palkka maksettaisiin, Empä paljo pyytäskään, kun piipun pohjan saisin.

Minä olen laulu poika, mull' on laulun nuotti, Vaan nyt kylän likat minut humalahan juotti.

Aika poika minä olen, minä tahon naia, Enkä kauan akata ma aikaan tulla taia.

Likkojahan minäki vaan mielelläni naisin, Akat ei kelpaa kerällä, vaikka kyllä saisin.

Minä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä, Puteli on arkussa ja paloviinaa täynnä.

Likka kulta herasilmä, kaahas tilkka viinaa, Minä ostan toiste sulle soman silkkiliinan.

Viina miehen virvoittaa ja olut antaa voimaa, Siit' en huoli ensinkään, jos akat minua soimaa.

Elä sinä likanruoja minua nyt pilkkaa, Vielä minun taskussani hopiatki hilkkaa.

Täm' on poika juomapoika, juopi minkä jaksaa, Eikä pyyä ilmaiseksi, hinnan aina maksaa.