Chapter 8

Kun sitäpaitsi on otettava huomioon, että milloin tahdot ja käsitykset käyvät ristiin, useamman henkilön yhteisharkinnan tulokseksi täytyy muodostua välitysehdotus, josta on katkottu kärjet ja tutkaimet niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan ja josta ilmeisten, jokaisen näkyviin lankeavain erehdysten ja vajanaisuuksien ohella on siloitettu pois uutta kehitystä lupaavat arimmat silmukatkin ja tulevaisuuden taimet, niin käsittää, että komitea- ja johtokuntatyö voi vaalia ainoastaan keskinkertaisuutta niin ihmisissä kuin asioissa, sellaista, johon ei kompastu hyvässä eikä huonossa merkityksessä tasainen järki, että vieras hyvä on niille yhtä epäilyttävä ja vältettävä kuin ilmeisesti heikkokin, ja että ratkaisevissa käänteissä ja uusia uria auottaessa jäävät rohkeat, uskaltavat ja perille vievät alotteet suorittamatta.

Juuri tästä komitea- ja johtokunta-omaisesta yhteistyöskentelystä, sen välttämättömästä, luonteettomasta keskinkertaisuudesta johtuukin se ominainen liukuva ylimalkaisuus ja asiallinen epäpätevyys, joka usein leimaa erikoisesti suomenkielisiä--eritoten helsinkiläisiä--yhteiskunnallisia johtopiirejä, se toimittelias kykeneväisyyden ilme yksilöllisen ja luonteellisen tyhjänpäiväisyyden ja puolikelpoisuuden rinnalla, se lavertelias periaatteileminen silloin kun olisi annettava sanojen vaahdon sijasta yksinkertainen, itse puolestaan puhuva teko. Kaikessa julkisessa työskentelyssä, kaikessa keskeisessä luottamustyössä uiskentelevat meillä kermana kaikenlaatuiset pauhun, kohinan ja näön, suulaan, mutta epäpätöisen ja epäasiallisen sanavalmiuden miehet, komiteapakisijat. Kansan luontainen kelpoisuuden vaisto on äkillisissä uusissa olosuhteissa niin hämmentynyt tai vakaantumaton vielä, että kaikellainen sivelty näkökulta häikäisee sen näkemästä luottamusmiestensä todellista luonteen painoa ja arvoa ja että se luottamuksellaan valtuuttaa usein sangen köykäisiä henkilöitä.

PUOLUE-ELÄMÄ JA SANOMALEHDISTÖ.

Puolue-elämämme on tällaisen luonteettoman, yksilöllisesti epäitsenäisen ja epäalkuperäisen, kanslianomaisen johdon vuoksi luiskahtanut umpikujaan. Porvarilliset pääpuolueemme kilpailevat ja kinastelevat täysissä tosissaan siitä, kumpi niistä on vapaamielisiä uudistuksia harrastavampi, kumpi tervettä vanhaa kehitystä säilyttävämpi, kumpi on kansallisempi, perustuslaillisempi, kumpi ajaa tarmokkaammin raittiutta, torppariasiaa, maalaiskansan etuja, työväenolojen parantamista, nuorisoseura-aatetta, yhteistoimintaa, kumpi osoittaa suurempaa kunnioitusta kirkolle ja kumpi on uskon asioissa vapaa-aatteisempi. Tämä osoittaa vain, kuinka tyhjät, laimeat sydämet ja ontot, juurettomat tahdot ovat näiden puolueiden keskeisenä ytimenä. Puolueiden keskeisiltä henkilöiltä puuttuu alkuperäisen, asiallisen näkemyksen mahti tajutakseen uusien olosuhteitten asettamat ja viitoittamat uudet tehtävät ja uudet vaatimukset: puuttuu se luonteen suorakasvuisuus ja itsenäisyys, joka väkevällä kädellä pakoittaisi rintamat asettumaan siihen tanaan, jota nämä uudet olosuhteet vaativat.

Luonnollinen puolue-elämä on yhteisten asioiden, yhteisen käsityksen perille ajamista ja toteutumiseen taistelemista. Siellä missä päämäärä ja tarkoitusperät ovat yhteiset, siellä on myöskin luonnollisesti taisteltava yhdessä, rinnan: siellä lyö selvä, luja ja alkuperäinen tahto sillat entisten erimielisyyksien ja lohkoumisten ylitse ja lykäten menneen menneeksi taistelee nykyhetken yhteisen pyrintöperän luomalla yksimielisyydellä. Vain siellä, missä puuttuu päämäärää luova luonteen mahti, missä asiallinen näkemys ei ole niin alkuperäinen ja väkevä, että se välittömästi heittää samaan pyrkivät tahdot yhteiseen ponnistukseen, vain siellä saattavat vanhat heroittuneet kinat vielä kummitella mielissä ja entisyyden varjot hämmentää nykyisen hetken ja nykyisen tilanteen vaatimaa rintamaa.--Puolue ei ole mikään kivettymä, joka pysyy kerta muodostuttuaan, vaan on se sen takana ja sitä kannattavain pyrkimysten ja voimien patouma, aallon paisumus, joka kasvaa ja heikkenee sen mukaan, kuinka elävä, suorassa suunnassa kulkeva ja laajalti paisuva on sitä ajava pyrkimys.

Nykyisten puoluemiesten, nykyisen puoluejohdon henkistä pienuutta, hedelmättömyyttä ja alotekyvyn laimeutta osoittaa se, että puolueemme vielä liukuvat entisillä teloillaan, vaikka yleinen mielipide jo on aikoja sitte täysin kypsä uusiin, nykyisten tarpeiden ja vaatimusten mukaisempiin ryhmityksiin. Nykyiset puolueemme ovat oikeastaan enää vain entisten tarpeiden jähmettymiä, sisällön jättämiä kuoria, joiden varjossa vielä vanhasta tottumuksesta ollaan, mutta joilla ei enää ole mitään lämmittävää, yhteen liittävää, taisteluun johtavaa mahtia.

Viimeiset--vuoden 1916--eduskuntavaalit, joissa sosialistit saavuttivat ehdottoman enemmistön eduskunnassa, tuntui hämmästyttäneen puoluepiirejämme. Tulos oli kuitenkin luonnollinen, koska sosialistit tällä hetkellä muodostavat ainoan poliittisen puolueemme, jota yhdistää ja innoittaa yhteisen pyrkimyksen päämäärä. Annettakoon porvaripuolueillekin asia, jonka kaikki mielet välittömästi tuntevat yhteiseksi ja omakseen, annettakoon niille selvittävä ja kokoova taisto- ja iskusana, jossa on tavoitettu mielissä kytevä yleinen pyrkimys, ja enemmättä, keinotekoisetta kiihoitustyöttä ovat rivit ryhmittyvät ja taajenevat ja lähtevät liikkeelle ja yhteisen joukkohuumauksen hurmassa riuhtaisevat mukaansa välinpitämättömätkin.

Jos esimerkiksi näissä vaaleissa suomalaiset porvaripuolueet olisivat kulkeneet yhdessä yhteisin tunnuslausein ja yhteisin rintamin kuten niillä on yhteinen mielikin ja kuten kaikki muut, paitsi muutamat piintyneet puoluepukarit, pitivät luonnollisena, niin olisi tämän yhteisen liikunnon vuolas luonnollinen pyörre ollut mahtavin ja tehoisin äänestykseen kiihoitin. Mutta mistä olisivat meidän paatuneet puoluekanslistimme ja virastoiksi jähmettyneet puolueneuvostomme oppineet tajuamaan tällaista joukkoliikuntojen tenhoa ja vyöryttävää mahtia, ja ottamaan ovelissa, rikkiviisaissa vaaliteknillisissä laskelmissaan huomioon myöskin elävän elämän virtaukset?

* * * * *

Sama terävien, hallitsevien, alotevoimaisten yksilöiden puute, mikä tekee puolue-elämämme niin seisahtaneeksi ja asiallisesti hataraksi, sama puute laimentaa ja ylimalkaistaa julkista sanaammekin.

Maaseudun lehdet ovat olosuhteiden vuoksi yleisemmästi merkitsemättömiä. Niiden vaikutus ja harrastuspiiri rajoittuu verrattain vähäiseen ympäristöön, ja ovat toimitusvoimatkin yleisen yhteiskunnallisen mielipiteen johtajiksi ja suunnanantajiksi yleensä toisarvoista väkeä. Pääkaupungin johtavat lehdet taas ovat välittömästi monipäisten ja epäpersoonallisten puoluepiirien ja -ryhmien välittömän vaikutuksen ja johdon alaisina.

Sillä sijalla, jolta olisi luotava, annettava sisältöä yleiselle mielipiteelle, hyörivät ja toimivat vain näppärät ja sujahtelevat, mutta luonteettomat kynäniekat, itsenäistä näkemystä ja vakaumusta vailla olevat, mutta sitä alttiimmin ja ehdottomammin ryhmän uskoa vannovat sanasepät. Vain sellaiset sopeutuvat kätyreiksi ja kirjureiksi puoluevaltuuskunnille, vain sellaiset taipuvat siloisesti puhumaan valtuuskunnissa siloisiksi tallatuista asioista; sellaisten sanakehrän pyörimistä ei häiritse mikään itsenäinen, omavarainen havainto siitä, ett'eivät kaikki asiat todellisuudessa kuitenkaan ehkä olekaan aivan niin selkeät, yksinkertaiset, liukkaat ja pykäliin sopeutuvat kuin puoluekokouksen pöytäkirja tai puolueen vahvistettu ohjelma säätävät.

Toimituskuntien nimellisinä koristuksina saattavat kylläkin komeilla jotkut tieteellisen tai yhteiskunnallisen toiminnan eturintaman miehet, mutta työskentelevät nämä silti edelleen varsinaisilla työaloillaan. Työ, joka itsessään kysyisi väkevimmän ja hedelmällisimmänkin hengen täyden ja kokonaisen luonteen mahdin ja luovan keskittyneen työtarmon, on täten joutunut muun varsinaisen elämäntehtävän ohella tilapäisesti suoritetuksi sivutoimeksi.

Tällaisen järjestyksen jäljet näkyvätkin elävästi pääkaupungin johtavissa lehdissä. Niissä rehoittaa ilmeisin keskinkertaisuus, ainoakaan johtava persoonallisuus ei puhu niiden laimeasta arkisuudesta. Niissä kyhätään ja kyhätään palstat ja taaskin palstat harmaata, ikuisen harmaata paperia, mutta kärjeksi terästyvä, salamaksi singahtava, suorana sydämen verenä suihkuava, naulan kantaan helähtävä johtajansana jää kirpoamatta niiden sanaerämaasta. Niissä ei ole tilaa yksilöllisesti itsenäiselle ja uutta luovalle valtiolliselle ja yhteiskunnalliselle näkemykselle.

Jos missä tuntuu paisuvan väkevämpi, itsenäisempi mahti, joka ainoan riittävän ja pätevän valtuutuksen, oman henkilökohtaisen vakaumuksen nojalla tahtoisi uudistaa ja asiallisemmille, elävän elämän mukaisemmille perustuksille siirtää vanhoissa ja vanhentuneissa uomissa kulkevan puolueryhmityksemme ja jossa on näkemyksen totuutta ja vakuuttavuutta, julistajan tulta ja hartautta niin paljon, että hänessä uhkaa nousta yleistä mielipidettä luova ja muodostava voima, niin sävähtävät kaikki puoluekoneistoissa hyörivät piskuiset ratassieluset, ja yhteisessä itsehyväisessä häärinässä suljetaan ja teljetään tämä vaarallinen mies vaikutuksesta ja pelastetaan puolue hetkeksi--vaikkapa puolueen koko vastaisen elämän ja kehityksen kustannuksellakin. Onhan viisaampaa--johtokunta-viisaampaa!--ottaa alaisekseen mies, joka ei johda, on vain taipuva johdettava; silloin pysyy pääasia kuitenkin entisellään: johtokunta _johto_kuntana.

Mutta miten viisasta toimitusneuvostojen vallan ja vaikutuksen säilyttämiseksi onkin miehittää sanomalehtemme--johtavatkin lehtemme--keskinkertaisuuksilla, on tällainen menettely periaatteeksi omistettuna kuitenkin kansan hengen tukahuttamista. Yksilöissä, eheissä tahdoissa, luovan teon miehissä on kansan elävä voima: niiden sydämen ja pään ahjosta sinkoo kaikki, mikä antaa kansan tahdolle sisällön ja muodon, suuntaa sen, vie sen saavutuksiin. Missä persoonallisuus, luova yksilöllinen voima esiytyy on riisto kansalta, kansan oikeudelta herättäjäänsä, johtajaansa, jos ei tätä persoonallisuutta lasketa sille paikalle, missä hänen voimansa voi hedelmöittää kansan. Luova persoonallisuus on kansallinen voima. On kuolemansynti kansaa vastaan tehdä tehottomaksi tällainen luova persoonallisuus!

Väkevällä, itsevoimaisella persoonallisuudella, henkisellä ja luonteellisella kiintotähdellä, jolla on valonsäteilynsä itsessään ja joka säihkyää valonsa polttavaa rikkautta ympärilleenkin, hänen kaltaisellaan ei ole tilaa nykyaikaisessa suomalaisessa hyvin johdetussa sanomalehdessä--enempää kuin missään muussakaan suomalaisessa yhteisyrityksessä. Sillä mihin joutuisivat silloin tärkeät toimitusneuvostot ja yhteiskokemuksen ylenpalttisuutta nuokkuvat johtokunnat, jotka haukottelevat pitkäpiimäisyyttään ja unisuuden malttiaan kuin hometta jokaiseen asiaan, jota käsittelevät, ja joiden yhteisharkinnan kiirastulen lävitse itsenäinen, alkuperäinen ja uutta hedelmöivä ajatus voi yhtä helposti ja vammautumatta tunkeutua kuin kameeli neulansilmän lävitse?--Keskinkertaisuus säikähtyy aina tyrmistyneemmäksi alkuperäisesti hyvän ja väkevän ilmiön edessä kuin ala-arvoisen ja heikon, sillä oikea itsesäilytysvaisto sanoo sille, että heikko jää eloon jääneenäkin hedelmättömäksi ja siis vaarattomaksi, mutta väkevä hyvä saattaa uhata mullistuksella koko olevaa tilannetta ja suistaa keskinkertaisuuden itsensäkin valta-asemiltaan.

Erittäin kuvaavaa henkiselle ryhdillemme on muuan pienoispiirre, joka luonnehtii julkista sanaamme. Eräät asiat, laitokset, henkilöt tai toimenpiteet ovat aina jonkun lehden erikoisen suojeluksen alaisina ja ovat julkisessa toiminnassaankin pyhitetyt asianomaisen lehden arvostelevalta suhtautumiselta. Pidetäänpä aivan julkisena »skandaalina», jos vedetään julkisuuteen jotain tämmöisen, asianomaisten helmoihin otettujen laitosten tai henkilöiden heikkouksia--olkoonpa laitos tai ilmiö sivistyksellisesti tai yhteiskunnallisesti miten tärkeä tahansa ja olkoonpa heikkous tai harha-askel miten olennainen ja ilmeinen hyvänsä. Tätä peittelevää jänis-diplomatiaa--pään piiloittamista pensaaseen muun ruumiin jäädessä miten näkösälle hyvänsä--tätä hurskaan viatonta toivomusta, että kun heikkouksista ei mitään hiiskuta, ei niitä silloin olekkaan, sitä harrastetaan ja vaalitaan meillä vähin joka taholla. Tämä piirre on yhtä tuttu ja koettu jokaiselle helsinkiläiselle julkiselle arvostelijalle kuin maaseutulehtienkin avustajille. Kaikkialla saa olla yhtä varautunut siihen, että jossakin asiassa koskettaa arkaan kohtaan, jolloin arvosteleva kirjoitus tai huomautus--miten vilpittömässä mielessä se on tehtykin ja vaikkapa siitä vastaakin omalla nimellään--kuitenkin joko painetaan villaisella tai hiljaisesti haudataan paperikoriin.

EDUSKUNTAJÄRJESTYS.

Suomen suomenkielisen yhteiskunnallisen luomisen tähän asti tärkein ja ilmekkäin aikaansaannos, Suomen uusi eduskuntajärjestys valaisee syntyhistoriassaan ja rakenteessaan mitä elokkaimmin sitä yksilöllistä viljeltymättömyyttä, jonka katveessa julkinen elämämme vielä on.

Vain ympäristössä, jossa yksilölinen arvostelu ja itsenäinen, asiallinen pohdintakyky vielä ovat aivan alkuasteella saattaa tilapäinen mielialapuuska siten riuhtaista yhteiskunnallisen kehityssuunnan aivan uusille, oudoille, jopa seikkaileville urille kuin suurlakon tapahtumat meillä. Vain yleisen mielipiteen luonteettomuus, viljelemättömyys ja kehittymättömyys selittää sen, että kokonainen kansa hetkellisessä, sokaistussa hurmiossa yrittää viskata siihen-astisen historiallisen yhteiskunnallisen rakenteensa sivulle ja kevytmielisessä, vaistottomassa rohkeudessa ryhtyy sepittelemään itselleen uutta, tilapäisten parantelijain sille tyrkyttelemää patenttijärjestystä.

Kuten esi-isäinsä itsetiedottomuuden unesta virvonnut nykyaikainen talonpoika ensi tietoisuuden työnään turmelee esi-isäinsä hänelle jättämän kodin: paloittaa seinät ikkunoiksi ja oviksi, rakentaa julkihuoneet ja verannat, mutta hävittää tuvat, korottaa katot ja korustaa salit, mutta unohtaa ovien ja ikkunoiden ylenpalttisuuden välille varata itselleen vuoteen tilan, vierashuoneittensa sekaan perheen huoneen, koko asuntonsa tehdasmoiseen suurekkuuteen asuttavuuden ja kodin leiman; samaten on Suomen valveutunut kansakin luodessaan uuden eduskuntajärjestyksen unohtanut, että yhteiskuntaa ei järjestetä näöksi ja näyteltäväksi, vaan elettäväksi, että yhteiskunnallisen luoman kelpoisuus ei ole siinä, kuinka uusikuosiseksi se on sattunut luontumaan, vaan siinä, kuinka taipuisasti se soveltuu oleviin olosuhteisiin ja palvelee elävän elämän tarpeita luoden olevan, menneisyydeltä perityn yhteiskunnan pohjalle kehittyneitten, muodostuneitten elämäntarpeiden mukaista uutta.--Eduskunnan autuus ei ole siinä, kuinka väljille äänioikeuksille se rakentuu, vaan siinä, miten työkelpoisa elin se on yhteiskunnalle, miten runsaasti yhteiskunnallisen työskentelyn taitoa, kokemusta ja kypsää, raitista, uskaltavaa malttavaisuutta se voi pusertaa, kohottaa esiin kansasta kansan yhteisiä asioita hoitamaan.

Suomen nykyinen eduskuntajärjestys edustaakin erikoisen valaisevasta nuorta, juurtumatonta yhteiskunnallista sivistystämme. Se on kauttaaltaan rakennettu, ei missään kohdassaan muodostunut, se on perustunut aatteille, ei elämälle. Se kantaa kaikessaan hyväätarkoittavan, mutta löyhän ja hetkellisen aatteilun, suuntailun Ja intoilun leimaa löytämättä missään todellisuuden, olevaisuuden ja lahjomattoman käytännöllisyyden vankkaa kulmakiveä. Siellä, missä olisi rakennettava salaperäisen, näköä vaihtavan, mutta sittenkin pysyväisen yksilöllisen ihmisluonteen tarkasti vaarinotetuille, tulisella sydämellä tunnetuille ja kylmällä lahjomattomalla järjellä tajutuille ja harkituille ominaisuuksille, siellä on pidetty silmällä vain yleisen, hetkellisen mielipiteen joka hetki väriä ja muotoa vaihtavaa, alati virtailevaa pintaa. On rakennettu virran kuplille ja tuulen vaihteleville vireille, hetken näkö- ja luuloajatuksille ja mielen pyräyksille siellä, missä olisi ollut rakennettava elämän pysyvälle pohjalle: ihmisluonteen ja elämän todellisuuden vaikeasti tavoiteltavalle, mutta olevalle perustalle. Yhteiskunnallinen rakentaminen ei ole lapsen ilmavaa, oikullista, mielivaltaista leikkimistä, vaan kypsän miehen ja mielen uurasta, syvyyksiin tunkeutuvaa työtä, eikä sitä kudota hetken mielioikuista ja mielenpistoista, vaan on se kärsivällistä, raskasta ja hidasta, ihmispolvien yhteistyönä suoritettavaa, hankalan ja vastahakoisen olevaisen sovittamista, taivuttamista, pakottamista ja sulattamista ihmisjärjen, ihmistahdon ja ihmistarpeiden mukaiseksi elettäväksi kokonaisuudeksi.

Suomen kansakin ryhtyessään lapsen uskaliaalla herkkäuskoisuudella silmänräpäyksessä kyhäilemään, miks'eipä loihtimaan itselleen aivan alutonta ja pohjatonta sekä sen menneisyydestä että sen nykyisestä kehitystasosta yhtä irrallista luomaa, kaikissa hetken aatehelyissä koreilevaa eduskuntajärjestystä leipoikin leivän asemesta itselleen kiven. Sommitellessaan kaiken vapaamielisen uusikuosisuuden ja vannoutuneen, oikeaoppisen kansanvaltaisuuden mukaisen eduskunnan, joka näköään on kansanvaltaisin, mitä toivoa saattaa, loikin se eduskuntajärjestyksen, jossa kansa vain on äänestyskone. Eduskunnan todellisen henkilökohtaisen kokoonpanon määräävät kansan sijasta muutamasataiset henkilöpiirit, vaalilistojen itsevalitut ja itsevaltiaat laatijat--vieläpä lisäksi henkilöpiirit, jotka edustavat tyhjintä ja paperisinta elämänkokemusta, mikä kansasta saattaa kiteytyä: ammattipolitiikkojen ja ammattisanomalehtimiesten väljähtäneet, sanojen helinässä paatuneet, henkisesti puolimittaiset ryhmät eri puolueiden karsinoissa.

Jo muuan ainoa piirre uudessa eduskuntajärjestyksessämme riittää osoittamaan, miten pintapuoliselle ihmistuntemukselle se on rakennettu ja miten keinotekoinen ja hetkellisesti järkeilty on sen elämänkokemuksen perusta. Uudessa eduskuntajärjestyksessämme on tehty tehottomaksi tai ainakin arveluttavasti hämmennetty kaiken yhteiskunnallisen järjestäymisen alkeellisin ja väkevin liitevoima, ihmishengelle luontainen sankarikunnioitus: heikompien vilpitön ja välitön luottamus väkevämpäänsä kohtaan, ryhmittyminen luonnollisen johtajansa ympärille, oman mieskohtaisen voiman vaapaaehtoinen siirtäminen ja omistaminen toisen ihmisen tueksi, jonka alkuperäinen, luova, kokoova hengen mahti takaa suuremman saavutuksen kuin oma yksilöllinen ponnistus.

Uudessa eduskuntajärjestyksessämme on tehty aivan näennäiseksi henkilöä äänestäminen, henkilölle yksilönä, henkilön mieskohtaisille, taatuille ja koetuille luonneominaisuuksille, hänen elämän kokemukselleen ja luonteelleen annettu luottamus. Äänestäessä varmaa, luottamuksen virittänyttä henkilöä luiskahtaakin ääni tämän henkilön ohitse jotain merkillisiä--itse vaaliliittymään piilotettuja, puoluekanslioiden siihen kätkemiä--kimmahdusteitä aivan odottamattomalle, äänestäjän sisäiselle luottamukselle tyyten vieraalle ja yhdentekevälle henkilölle. Eduskuntajärjestyksemme johtaa ja pakoittaa äänestämään, ei henkilöä, vaan puoluetta. Mieskohtainen luottamus on kohdistettava henkilön sivutse epäpersoonalliselle puolueelle, ja katkaisee eduskuntajärjestyksemme täten väkevimmän ja luonnollisimman tunneliitekohdan yksilön ja yhteiskunnallisen harrastuksen väliltä.

Täten muodostuvalta eduskunnaltakin katoo välittömän edustavuuden teho ja arvovalta. Kukaan ei yksilökohtaisesti tunne eduskunnassa juuri hänen omalla, suoralla, välittömällä äänestämisellään sinne valtuuttamaansa henkilöä, vaan tuntuvat eduskunnan jäsenet naiville, välittömälle yleistajunnalle istuvan tehtävissään joidenkin syrjäisten voimien sinne keinottelemina. Kaikesta yleisestä äänioikeudesta huolimatta vaikuttaa vaalijärjestyksen keinotekoisuus sen, ettei kansa välittömästi tunne ja tunnusta eduskuntaa omakseen, omaksi yhteiskunnalliseksi parhaimmistokseen, oman yhteiskunnallisen tahtonsa välittömäksi elimeksi.

Hedelmästä puu tunnetaan! Kun vaalijärjestyksen seula, jonka olisi sihdattava Suomen kansasta esille sen yhteiskunnalliseen lainsäädäntöön kykenevin ja pätevin valiomiehistö, toimii siten, että melkeinpä puolet eduskunnan jäsenistä ovat ruumenia, vain perin alkeellisesti pystyvät minkäänlaiseen älylliseen, rakentavaan yhteiskuntatyöhön, niin se ei todista hyvää tämän seulan rakenteesta. Edustajistossamme istuu paljon henkilöitä, joiden sijasta siellä yhtä tuloksellisesti eduskunnan työkyvylle ja melkoista huokeammilla kuluilla yhteiskunnalle voisi istua vaikkapa asianomaisten puolueiden väreillä maalattuja automaattisia äänestysnukkeja--valitut saman suhteellisen vaaliponnistuksen mukaan kuin muutkin edustajat, varustetut näiden kanssa samoilla äänestysoikeuksilla ja merkityt kukin omalla otsikkokirjoituksellaan: n.n. puolueen naisasian harrastelu, n.n. puolueen torpparikalastus, kristillismielisyys j.n.e.--Tällaisia periaatteellisia istujia ja automaattisia äänestäjiä kuuluu jokaiseen puolueryhmään, ja ovatkin ne mukana vain asianomaisten puolueiden kansan- ja naisvaltaisina dekoratsiooneina.

Erikoisen runsaasti on näitä tällaisia pelkästään dekoratiivisiä istujia sosialistisen puolueryhmän sekä naisedustajain piireissä. Naisluonteelle ominainen yleiskatsauksen puute--kykenemättömyys kylmäverisesti abstrahoimaan yksityisseikoista niitä hallitsevaa yleispiirteistä, järkivoittoista kokonaisuutta--ja tätä ominaisuutta seuraava näkökulman yksipuolisuus, yksityisseikkainen kiihkoilu ja arvioinnin hätiköivä liioittelu ja suhdattomuus, yleensä yhteiskunnallisen vaiston ohuus tekee naisen osanoton yhteiskunnalliseen lainsäädäntöön yleensä oikulliseksi, epätasaiseksi, epävarmaksi ja epäjohdonmukaiseksi.

Eduskunnan valtaryhmän, sosialidemokraattisen puolueen edustajat ovat niinikään runsaissa määrin pelkkää kuollutta painolastia rakentavassa lainsäädäntötyössä. Ahdas ja niukka elämänkokemus, muutamiin kaavanomaisiin ja sulattamattomiin puolueoppilauseihin kivettynyt henkinen näköpiiri, melkein täydellinen tottumattomuus älylliseen ja käsitteelliseen työskentelyyn tekevät useat tämän puolueen jäsenet melkein kykenemättömiksi mihinkään muuhun positiiviseen tehtävään eduskunnassa kuin periaatteelliseen istumiseen, uskollisiin äänestysuurnalle kävelyihin valppaampien puoluetoverien ohjeitten mukaisesti tai »toverien» valmistamien puheitten paukuttamiseen puhujalavalta. Lisäksi istuu tässä puolueessa vielä runsaammin kuin porvaripuolueissa kieroon kasvaneita kiihkoilijoita ja oman ahdasnäköisyytensä pimittämiä fanatiikkoja, joiden älyn pimentoon yhteiskunta ja yhteiskunnallisen kokonaisuuden tarpeet näkyvät vain omien umpinaisten, sulkevien puoluemuurien ratkelmitse ja jotka eivät hituistakaan lisää enempää eduskunnan asiantuntemuksen rikkautta ja monipuolisuutta kuin elämänkokemuksen inhimillisyyttäkään ja laajuutta tai luonteellista arvoa ja ryhtiä.

Uuden uutukainen, kansanvaltaisesti puhdasoppinen eduskuntajärjestyksemme suhteellisine, nais- ja yleisine äänioikeuksineen on siis luonut yhteiskunnalliselle työskentelyllemme elimen, josta vain murto-osa on kelpoinen ja kykenevä vaatimattomaankin yhteiskunnalliseen luomis- ja rakennustyöhön.

Luonteeton, pintapuolinen järkeily on eduskuntajärjestyksen muovailemisessa kuten kaikkialla muuallakin, missä se yrittelee alutonta ja pohjatonta sepitsemistään, hiuksenhienoissa johteluissaan ja harkituissa suuntailuissaan unohtanut ja sivuuttanut elämän läheiset, elävät ja vaikuttavat voimat ja tässäkin tapauksessa pystynyt kyhäämään vain näennäisen onton varjoluoman vailla elämän todellisuuden sisältöä, pontta ja kehittymisen ainesta. Missä on kutsumattomassa luomisessa unohdettu ja sivuutettu elämän elävät mahdit, siellä sivuuttaa lopulta elämä yhtä ylväästi ja unohtavasti tällaisen luoman kuin se alkuvaiheessaan on sivuuttanut elämän.

* * * * *

SIVISTYKSELLISIÄ LAATUPIIRTEITÄ.

AATTEELLINEN HARRASTELU.