Part 23

Me olemme nyt nähneet, mitenkä tuhomyrskyjenkin keskeltä kaikki vähitellen kasvoi ja valkeni siinä maassa, missä pakanalliset uhritulet muinoin paloivat metsien pimennoissa. Monia julmia taisteluita on meidän ollut pakko tarkastella, ja usein olemme joutuneet aikoihin, joista on olemassa vain hyvin vähän varmoja tietoja. Monet pitkien talvipuhteiden ja yksinäisten polkujen taijat ja monet vanhat uskot olemme yhdistäneet luomaan edes jonkinlaista kuvaa silloisesta ajatustavasta. Ja kuinkapa emme rakastaisikaan ihmisiä silloin, kun heidän elämänsä on päättynyt, ja kun me kaukaa tarujen maailmasta kuulemme voitonhumun heidän linnoistaan ja kellojen kuminan heidän paariensa äärestä!

Siellä seisoo nyt talvisessa lumessa odottava mestari Olavi, ja minä luulen, että me hiivimme hänen luokseen ja huudamme läpi uudenvuodenyön raikuvin äänin: "Kustaa Vaasa, etkö jo pian tule taalaalaisinesi!"