Part 10

-- Etkö tahtoisi minun sitten olevan Bettan kaltainen? kysyin ihmetellen.

-- Sinä olet pikku hupakko, sanoi Erik.

Kerroin olleeni Maijan luona ja että hän oli sairas. Mutta jutun jatkoa en kertonut, ja sen vuoksi loppui se puheenaihe pian. Kuljimme ääneti Käsityöläiskatua eteenpäin, ja kaksi kertaa pelasti Erik minut hengenvaarasta, kuten hän sanoi, toisen kerran tempaistessaan minut raitiovaunun tieltä sillalla, ja toisen silloin, kun hän esti erään automobiilin ajamasta ylitseni.

-- Minä en käsitä, sanoi hän, mitenkä sinä voit tulla toimeen yksiksesi?

-- Siten, että kun olen yksikseni, luotan itseeni.

-- Ei kait noin pieneen itseen ole mitään luottamista.

-- Oh, saatpa nähdä, Erik.

Olimme portin edustalla. Taaskin loi Erik minuun saman tutkivan katseen, aivankuin hän olisi yksinkertaisissa sanoissani huomannut jonkun salatun tarkoituksen.

Mutta kun nyökkäsin hänelle hymyillen, niin hymyili hänkin ystävällisesti vastaan.

Heti sen jälkeen olimme ovemme edustalla ja ojensimme molemmat yht'aikaa avaimemme avataksemme oven.

-- Tahtoisin tietää kuinka kauvan avaimemme sopivat samaan lukkoon, sanoin minä.

-- Ei kukaan tiedä elämänsä pituutta, vastasi Erik.