Part 5
[64] Kirjantekijä ei näillä Kristuksen rakkauden osoituksilla suinkaan tarkoita minkäänlaisia tavattomia ilmoituksia ja mielenvaikutuksia, joita haaveksijat ja villihenget tavottavat, vaan niitä armonvaikutuksia, joita Jesus ilmoitetun sanansa kautta ihmisten sydämmissä totisesti vielä tänäkin päivänä vaikuttaa, kun he Hänen sanaansa oikeassa järjestyksessä harjoittavat, sen yksinkertaisesti vastaanottavat, siihen suostuvat, sitä uskovat ja tottelevat; sillä "Herra vaatii yksinkertaista kansaa, joka ei tiedä millään ulkonaisella koreudella kaunistella sitä, jota se Jumalan sanasta kuulee", näin sanoo kirkkoisä Ambrosius; katso myös Gal. 1: 16. Toisin sanoen ymmärretään tässä Raamatun kanssa yhtäpitävää Jesuksen syntisiä kohtaan rakkaan, leppiän ja armeliaan sydämmen tuntemista ja koettelemista, jonka rakkauden työn ja olennon voiman ja totuuden Pyhä Henki Sanan ja Sakramenttien kautta antaa kääntymisen ja pyhityksen tiellä vaeltavan ihmisen joka päivä yhä selvemmin tuntea. Ah! kuinkahan monta sellaista esimerkkiä olisikaan meillä vielä tänäkin päivänä, jos mekin, samoin kuin vanhat kirkkoisämme ovat tehneet, jättäessään jälkeensä isien elämäkertomuksia, tahtoisimme, kukin puolestamme työskennellen, edistää tällaisten kertomusten täydellisiä kokoelmia. Mikä lisäys ja voima niistä karttuisikaan Jumalan kaitselmuksen Historiaan, jota kuitenkin meidän aikoinamme paljon puuttuu; ei uskovainen ole kuitenkaan Davidin tapaan entistä aikaa ajattelematta, eikä muille kertomatta niitä ihmeitä, joita Jumala hänelle ja pyhillensä on tehnyt (Ps. 77: 6, 12; 116: 15; 143: 2). Jokainen sielu, jolle se armo ja autuus tapahtuu, että Isä ilmoittaa Poikansa hänen sydämmessänsä, ymmärtää kaiken tämän hyvin, vaan muille on se salaisuus, sillä ei kukaan muu tiedä eli ymmärrä tätä, vaikkapa sitä tuhannenkin kertaa selitettäisiin (Joh. 14: 21, 22, 23; Gal. 1: 16).
[65] Uskovaiset Jumalan lapset ja pyhät eivät taida koskaan tulla niin mielettömiksi, että tahtoisivat ketään ihmistä, vieläpä vähemmin uskossa heikompia, jalkainsa alle polkea; katso edellisen §:län 3:tta kohtaa. Päinvastoin luulee jokainen sielu, joka oman syntyperäisen suuren turmeluksensa oikein tuntee, ansaitsevansa tulla muiden pyhien kengän nauhoina pidetyksi. (Ps. 84: 11; Math. 15: 27; Luuk. 3: 16).
[66] Tätä voidaan sanoa heikkouden synneistäkin, sillä jollei niitä kohta anteeksi anota, tulevat nämät ehdottomat synnit ehdolliseksi pahaksi, (Ps. 19: 13, 14).
[67] Joka ainoastaan suulla tunnustaa Evankeliumin jumalallista totuutta, vaan ei tahdo sydämmessä koetella sen autuaallista vaikutusta (Joh. 5: 38-40).
[68] Sitä meille myös muistuttaa muutama kaunis värsy ruotsalaisesta virsikirjasta, joka suomeksi kuuluu näin:
Kosk' sielu sinult' etsitään, Niin ilo kohta lisätään; Turhuus myös pois suljetaan, Rakkaus sydämmeen painetaan.
[69] Tätä myös tuo kuuluisa ja suuri Jumalan opettama _Johan Gerhardi pyhissä Tutkistelemuksissansa_ perusteellisesti opettaa, esimerkiksi 2:ssa, 5:ssä ja muissa saman kauniin kirjan tutkistelemuksissa.
[70] Kirjantekijä tahtoo sanoa, että uskovainen sielu on tyytyväisin, tutkistellessansa Kristuksen Persoonan Korkeaa Jumaluutta ja Hänen äärettömän suurta autuuttansa, jonka Hänen voitollinen ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa on tuottanut kaikille niille Aatamin lapsille, jotka sen uskoa tahtovat. Kaikkea tätä vakaasti ja alituisesti tutkimalla oppii uskovainen sielu paraiten tuntemaan, kuinka suuri synnin hirmuisuus on, ja mistä Hänen totinen vanhurskautensa ja pyhityksensä vuotaa; hän ei voi viis muuta kuin tulla yhä enemmin ja enemmin sisälliseen häpeään saatetuksi ja siten unohtaa ajatella, onko hän vähän, eli kauvas ennättänyt armon koettelemuksessa ja pyhityksessä; sitä vastoin kiittää ja ylistää hän, sydämmestänsä iloiten, Wapahtajaansa, eikä väsy ijankaiken katselemasta sitä korkeutta, syvyyttä, pituutta ja leveyttä, joka hänen vanhurskaudeksensa ja pyhyydeksensä pantu on, nimittäin siinä Kristuksen rakkaudessa, jota eivät kaikki kirkastetut pyhät, eivätkä enkelitkään voi käsittää (Ef. 3: 19; 1 Piet. 1: 12; Ilm.k. 5: 3, 5, y.m.).
[71] Nimittäin ensimmäiset tuntemiset j.n.e. Kirjantekijän tarkoitus on: mielellään tahdotaan parasta itsestänsä toivoa ja ajatella, että ollaan Jumalan lapsi; ja koska ei ole mitään, joka kysymykseen: _olenko minä Jumalan lapsi_, sydämmen pohjasta sanoo: _olen_, niin koetetaan vehkeillen aikaan saada petollista _olen_-vastausta, näin ajatellen: olen kaiketi Jumalan lapsi; minkätähden? Niin, silloin ja silloin olen minä tuntenut sitä ja sitä armon suloisuutta, sitä ja sitä sisällistä taipumusta miettiväisyyteen, nöyryyteen, armeliaisuuteen j.n.e. Mutta tämä on väärä päätös; sillä tosin taitaa kaikki tämä olla totta itsessänsä; mutta ei siitä seuraa kuitenkaan sitä, jota tahdotaan päättää. Ellei sinulla _juuri nyt_ ole Jesusta Jumalanasi ja Herranasi, eli jos sinä et nyt Johanneksen kanssa makaa Kristuksen rinnoilla ja ellei sinulla siinä ole sisällistä lepoa, niin horjuu kaikki sinun toivosi.
[72] Kirjantekijä tarkoittaa, että uskotta ei mitenkään taida olla tekemistä sen ilkeän omanvanhurskauden kanssa, jonka ihminen valmistaa itsellensä teräväjärkisyydellänsä omalla hartaudellansa ja pyhyydellänsä, siinä tyhmässä luulossa, että hän niiden kautta taitaa Jumalan edessä koetuksen kestää; vaan uskolla on yksinänsä ja ainoasti Kristuksen kanssa alati tekemistä. Tästä muistuttaa meitä kauniisti vanhan suomal. virsikirjamme n:o 147 v. 7: "Kristus meitä ravitkoon, ja sielull' tarpeens' taritkoon, Eip' usko muita kärsi!"
[73] Kirjantekijä ei tässä suinkaan tarkoita vahingollista uskonnon välinpitämättömyyttä, vaan hän muistuttaa ainoastaan siitä, mitä apostoli Paavali (Room. 15: 1-7) opettaa ja me Uskontunnustuksessamme sanomme uskovamme: "Minä uskon pyhäin ihmisten yhteyden", eli niinkuin sama Uskontunnustuksemme muutamassa ruotsal. virsikirjan virressä n:o 147 v. 26 näin lausutaan: "Yhden Pyhän Seurakunnan ja kristittyin yhteyden uskon minä maailmassa olevan." Sen kansan, jota joka hetki vaivataan Kristuksen sanan ja opin tähden; Heillä on kaikilla yksi usko ja kaste; Kristukseen he panevat kaiken heidän toivonsa, Hän on yksinänsä heidän autuutensa.