Part 5

agan = akana, Vatjan kieleksi akana[86] adra = aura, Vat. adra õlut = olut ohverda = uhrata kambri = kammari kaku = kakku (leipänen) kaape = kaapu kampi = kampa kannu = kannu (haarikka) katel = kattila, Vat. kattila klaasi = klasi, lasi kepi = keppi (sauva) Vat. keppi kelderi = kellari kilinki = killinki kinga = kenkä kiriko = kirkko, Vat. cerikko kööki = kyökki humal = humala, Vat. umala taaleri = taaleri tantsin = tansin talli = talli tarbe = tarve, tarpehen tooli = tuoli torni = torni turku = turku tükki = tykki (ruukki y.m.) tünderi = tynneri (pulkko) paari = pari panti = pantti peekeri = pikari Vat. pikari penningi = penninki piiga = piika Vat. piika piipu = piippu püksi = pöksyt (housut) prõua = rouva, frouva vangi = vanki viina = viina värvita = värjätä võlvi = holvi saagi = saha sadula = satula sammeti = sammetti siidi = vertaa silkki soola = suola, Vat. soola sänki = sänky riida = riita (taistelu) riigi = riikki (valtakunta) raamat = raamattu moori = muori marssi = marssi müüri = muuri nööri = nuora? lampi = lamppu tüüra = tyyrätä, laskea, ohjata literi = liiteri, vaja, katos lodja = lotja, saima, soima looti = luoti, puntti, punnukka, paino lusti = lysti, halu, huvitus.

Sanoja, jotka ovat yhteisin, mutta joilla Suomessa on syntyperäiset imitykset:

ämbri = ämpäri, sanko kaupa = kaupata, ostaa kiilu = kiila, palkki, telkin, küüran = kuurata, pestä (laattiaa) kruusi = ruusi, kivi-astia, pottu tinga = tingata, tilata, pyhittää paadi = paatti, vene piina = piinata, vaivata, kiduttaa, rääkätä prundi = prunti, runti, tulppa vilti = viltti, huopa märki = merkki, jälki mütsa = myssy, lakki narra = narrata, vietellä, houkutella röövel = ryöväri, rosvo, voro.

Erittäin saksalaisia sanoja ovat:

arsti = arzt undruka = unterrock kooki = kuchen krabista = krabbeln kuninglik = königlich krammike = schramme lövi = löwe meister = meister tressid = tressen.

Venäjän kielestä lainattuja sanoja ei ole tässä otettu tulkittaviksi.

Mitenkä tämä yleinen yhtäpitäväisyys sellaisissakin nimityksissä, jotka näyttävät suotta lainatuilta, on selitettävä? Etenkin kun tiedetään että ne Suomalaisilla paraittain tavataan Hämeen murteessa. Sitä ei voi luulla että Hämäläiset enemmän kuin Karjalaiset olisivat tarvinneet niitä, s.o. että olisivat olleet ilman niitä käsityksiä, jotka jälkimäisillä oli, ja niinmuodoin olisivat olleet alemmalla sivistyksen portaalla. Tahi jos ne taas ovat mielivaltaisesti ja ikäänkuin tottumuksesta ilman tarkempaa ajatusta säilytetyt, kun muukalaisten useammin kuultiin niitä käyttävän, miksi ne silloin olisivat yhteisiä? Ja mistä se tulee että tässä luetellut sanat molemmissa kansoissa tavallisimmasti käytetään? Kaikkiin näihin kysymyksiin saataneen tyydyttävä vastaus, jos ajatellaan että länsisuomalaisen suvun Jämiläinen osa, johon kuuluu Wirolaiset, Liiviläiset, Watjalaiset, Wepsäläiset ja Hämäläiset, aikaisemmilla asuntapaikoillaan Laatokan, Äänisjärven ja Walget-järven seuduilla ovat olleet pitkällisen vaikutuksen alaisina siellä asuvain Skandinavilaisten puolesta. Alkulauseessa Watjalaiseen kielioppiinsa on Ahlqvist antanut erinomaisen valaisevan esittelyn mainittujen kansain yhteydestä.[87] Sekä sananjohto- että muoto-oppinsa osoittavat nimittäin, että ne jo ennen eroamistansa olivat muodostaneet ne omituisuudet, jotka nykyjään selvimmin ovat nähtävät Wirolaisissa. Mutta jo 12 ja 13 vuosisadalla he olivat levinneet yli Liivinmaan ja länteisen Suomen, sentähden on puheenalaisen Skandinavilaisten vaikutuksen täytynyt jo sitä ennen tapahtua. Tällä tavoin me johdumme siihen aikaan, jona Warägein valta kukoisti Pohjois-Wenäjässä. Tuskin lienee yhtään aikaa, jolloin Skandinavialla olisi ollut niin suuri valta koko Euroopan asioihin kuin silloin. Wiron ja Liivin maat olivat jo 9 vuosisadalla sen yhteydessä, Skandinavian kauppiaat harjoittivat pitkin Wäinäjokea (Düna) Ostrogard'in ja Kiev'in poikki vilkasta kauppaa Konstantinopolin ja Kreikanmaan kanssa; toinen kauppatie kulki Laatokkaa, Welhojokea (Wolchov), Dnieperiä ja Wolgaa myöten; Rurik veljinensä ja Rôskansan kanssa perusti v. 862 Novgorodin mahtavan valtakunnan; Skandinavialainen Rogvolod perusti v. 980 ruhtinakunnan Polotzk'iin, joka kesti aina vuoteen 1129, jolloin Warägit sieltä ajettiin Byzantioon.[88] Mihinkä arvoon he siihen aikaan olivat nousneet, todistaa historioitsija Nestor, kun kutsuu Itämerta Warägien mereksi.

Aivan epäilemättä tulivat heimokansamme, jotka asuivat mahtavain vikingein itäisen vallan keskuspaikan likitienoilla, juuri tällä Skandinavialaisten loistoisalla ajalla heidän kanssa yhteyteen. Paitsi sitä mitä jo ennen on mainittu, osoittaa nimittäin vielä se maatieteellinen tieto, jonka Wirolais-Suomalaiset runoudessaan ovat säilyttäneet, että he siihen aikaan, jolloin heidän kansain-nimityksensä syntyivät, asuivat aivan rinnattain. _Kaikki vieraiden ja omienkin maapiirien nimet ovat nimittäin yhteisiä_. Wirossa ei mainita ainoasti _Kuura_ ja _Läti_ maa, vaan myös _Poola, Wenä ja Saksa, Viru ja Soome_, yksinpä _Turjakin_. Vaan näiden nimitysten synnyn-aikan valaisee enimmin _Rootsi, Ruotsi = Rôs, Rûs_, jolla Wirolaiset ja Suomalaiset vieläkin osoittavat Ruotsalaisia. Syynä ei voi olla muu kuin että nämä silloin nimittivät itsensä samanlaisella nimellä, ja historiasta saamme tietää että Warägit juuri 9 ja 10 vuosisadoilla olivat nimellä _Ros_ avaralla tunnetut, etenkin itäisessä Euroopassa. Mitä runo itse kertoo siitä ankarasta taistelusta, jossa Wiron kansa näkyy kukistuvan Saksan ritarien ja päälletunkeutuvien Wenäläisten alle, koskenee moniaissa osissa hyvin kaukaista muinaisuutta, jolloin Jämein suku Wirossa ja se osa sitä, joka oli vetäynyt Suomeen vielä pitivät itsiänsä veljeksinä, joilla oli samat edut puolustettavana. Kun nimittäin Kalevipoeg Emajoen rannoilta kutsuu sotilaat kokoon vastustamaan ritareita, _riaitlitega_, jotka ovat rautaan puetut _raudariides_, niin ne kokoutuivat, ei ainoastaan Wiron (_Virust_ 500) ja Liivinmaiden eriosista, vaan myöskin Kurjensaarelta, _Kuresaare_, tuli 600 ja _Suomesta_ 700. Sotajoukko kulki itään, jossa se monenpäiväisen tappelun jälkeen voitettiin. Vaikea on päättää kuinka paljon erityisiin ilmoituksiin on luotettava ja mitkä niistä ovat toisihinsa verrattavat. Kokonaisuudessaan ne kumminkin näkyvät osoittavan jälkiä aikakaudesta, jolloin Jämein kansasuku Suomen lahden itärannalla ja eteläpuolella joutui kanssakäyntiin Warägein valtakunnan kanssa ja sen sotaisia hallitsijoita vasten koetti varjella itsenäisyyttään.

Talla viimeisellä seikalla tahdon lopettaa tämän historiallisen tutkistelmuksen, jonka hajalliset eriosat vaan ovat näkyneet odottavan tätä johtopäätöstä, tullaksensa oikeaan valoon. Minä menen ohitse tuon kertomuksen 16:nessa runossa, joka silminnähtävästi juttelee merimatkasta pohjaiseen Turjaan, Lappiin ja Islantiin. Eriasiat etenkin viimemainitusta maasta ovat niin tarkasti kerrotut, ettei siitä voi pettyä. Kertomus jättiläisvaimosta -- Hiigla tütar = Hekla -- joka ottaa uroot esiliinaansa, tavataan Skandinavein saduissa. Tarkemmat tutkinnot luultavasti tässäkin ovat saattavat tyydyttävään johtopäätökseen. Tahdon ainoasti vielä sanoa, että kun 8 eli 9 vuosisataa on ennättänyt kulua, matkaan saattamatta mitään varsinaisempia muutoksia Jämein murteiden kieliopillisessa rakennuksessa; kun koko tällä aikakaudella niin suuri osa heidän kertoma-urostarujaan ja jumalaistarullisia luulojansa on tarkassa muistissa säilynyt, osaksi melkein sanasta sanaan, niin eikö siinä ole suurin syy, josta voipi päättää asianlaidan olleen saman entisinäkin aikoina? Suomen suvun karjalainen osa oli paljon etempänä, melkein tykkänään ulkopuolella Warägein maailmaa. Vielä paljon myöhemmin yhdistyivät sekä Ruotsalaiset että Wenäläiset Jämein kanssa heitä vastaan. Ja kuitenkin on laulurikkaus ollut suurinna Karjalaisissa. Eikö tässä ole osoitus, että heidän tietonsa runoissa ja saduissa ulottuu monta sataa vuotta taaemmaksi sitä aikaa, josta tässä on ollut puhe? Vai voisiko kukaan uskoa jonkun kansan sisimmässä sydämessä syntyvän niin tarkan runollisen käsityksen ja tämän kansan voivan luoda runollisen kielen sekä eläviä kuvia, ainoastaan niistä muruista, jotka hänelle tarjotaan vihollistensa keihäistä tahi jotka kerätään paljaana kaupanvoittona muilta? Minä en sitä usko.

Viiteselitykset:

[1] Verhandl. der Estnischen Gesellschaft I, 1: 15.

[2] Alkulause Kalevipoikaan, Verhandl. IV. 1. kd. Verhandl. III. 78.

[3] Katso toisintoa Europæus'en kirjassa "Pieni Runoseppä" 19.

[4] Kalevipoeg 2; 816.

[5] Kal.poeg 3: 530.

[6] Kal.poeg 3: 570, 767.

[7] Kal.poeg 3: 827.

[8] Kal.-poeg 4: 229.

[9] Vertaa Kal.-poeg 4. Kalevala 29.

[10] Kertomus hänen kuolemastansa, Kal. p. 4: 616, on monessa kohden samallainen kuin Ainon kuolemasta, koska tämä tahtoi välttää naimista Wäinämöisen kanssa.

Muun muassa hän laulaa:

*Neiu läks merda kiikumaie, Laenetesse laulemaie, Pani kingad kivi peale, Paatrid pikila pajula, Siidi lindid liiva peale, Sõrmuksed sõmera peale.

Kalevalassa 4: 305 sanotaan Ainosta:

Kolme oli neittä niemen päässä, Ne on merta kylpemässä, Aino neiti neljänneksi. Heitti paitansa pajulle, Kenkänsä vesikivelle, Helmet hietarantaselle, Sormukset somerikolle.

[11] Kal.-poeg 5: 404.

[12] Kal.-poeg 5: 682.

[13] Kal.-poeg 6: 60.

[14] Kalevala 34: 70.

[15] Vertaa Kal.p. 6: 640.

[16] Kal.poeg 7: 233.

[17] Kal.-p. 7: 310.

[18] Kal.-poeg 7: 391.

[19] Kalevala 27: 382.

[20] Kalevipoeg 4: 414, 448.

[21] _Fählmann_, Verh. d. gel. Ehstn. Gesellschaft II, 2, 63.

[22] _Ganander_, Mythologia Fennica, 29, 86. _Lencqvist_, De superstitione vet. Fennorum, 27.

[23] Kal.poeg, 5: 222 y.m.

[24] Kal.poeg 1: 126 seur.

[25] Kanteletar 3, 1.

[26] Kalevala 11 runo.

[27] Kal.poeg 1: 834.

Oh Linda, minu omane! Mia sina koeo unustid? Kolmed sa koeo unustid: Kuu jäi koea lävele, Se sinu vana isada, Pääv jäi peale aida viilu, Se sinu vana onuda.

Oi, Linda minun omani! Mitäs unhotit kotihin? Kolmet unhotit kotihin: Kuu se jäi kodin ovelle, Se on sun vanha isäsi, Aurinkoinen aidan päälle, Se on sun vanha enosi.

Vertaa siihen Kal.poeg 15: 767.

[28] Kal.poeg 17: 110.

[29] Kal.poeg 17: 85.

[30] Kal.poeg 4: 570 seur.

[31] Kal.poeg 5: 222.

[32] Kal.poeg 5: 235.

[33] Kal.poeg 6: 775.

[34] Kal.poeg 6: 895.

[35] Kalevala 2: 201.

[36] Kal.poeg 6: 850 "Kalevi poigia pikuseks".

[37] _Kreutzwald_ u. Neus. Myth. u. Magische Lieder der Ehstn. 28.

[38] Verh. d. Ehstn. ges. II. 2, 64.

[39] Myth. u. Mag, Lieder d. Ehstn. 24, 26.

[40] Kal.poeg 6: 927.

[41] _H. Neus_, Ehstn. Volkslieder, I: 48.

[42] Vertaa _O. Donner_, Indernas forest. om verldskapelsen jemf. m. Finnarnes, 51-54.

[43] _Ahlqvist_, Mokscha-Nordvinische grammatik, 133.

[44] Kal.poeg 10: 111.

[45] Kal.poeg 12: 526. Saksalainen kääntäjä on asettanut tämän tapauksen Manalaan, vaikk'ei runo anna siihen mitään oikeutta.

[46] _Topelius_, Suom. kans. vanh. runoja 5, 35.

[47] Kal.poeg 13: 350 seur.

[48] Kal.poeg 13: 569.

[49] Kal.poeg 13. 660-1000.

[50] Kal.poeg, 14: 40-1000; 15: 52-260.

[51] Kal.poeg, 17: 310-754, 18: 30-899, 19: 1-312.

[52] Vertaa _Stier_, Ungarische Mährchen u. Sagen, 28 y.m.m.

[53] Kal.poeg 15: 386.

[54] Kal.poeg 19: 313.

[55] Kalevala 20: 39.

[56] Satuja ja tarinoita, 1. 179.

[57] Satuja ja tarinoita, 2: 156.

[58] Vertaa kokonansa: Mythische und Magische Lieder der Ehsten, von _Kreutzwald und Neus_; Der Ehsten abergläubische Gebräuche, Weisen und Gewohnheiten, herausg. von _Kreutzwald_; Ehstnische Volklieder, von _Neus_.

[59] Verhandl. d. estn. Gesellschaft III. 1, 83.

[60] l. c. 87.

[61] _A. v. Richter_, Geschichte der deutschen Ostseeprovinzen, I. 37.

[62] l. c. 34, vertaa 50.

[63] _A. Schiefner_, Über die Estnische Sage vom Kalevipoeg, Bulletin d. l'acad. d. Sciences d. S:t Pét. II, 4.

[64] Verhandl. d. Estnischen Gesellschaft, II, 2, 63. ks. 66.

[65] Reseanteckningar i Sibirien, Suomi 1846 siv. 36.

[66] _Castrén_, Nordische Reisen und Forschuungen, V, siv. 142.

[67] _M.A. Castrén_, Ethnologiska föreläsningar, 116.

[68] _M. Castrén_, Finsk Mythologi, siv. 51, vertaa _O. Donner_, Indernas förest. om verldsk. jemf. m. Finnarnes, 42.

[69] _Fählmann_, Verhandl. d. Estn. Gesellschaft, II, 2, 66.

[70] _Schott_, Die Ehstn. Sagen vom Kalevipoeg, in Abhandl. d. Berliner Akademie, vuonna 1862, siv. 459.

[71] Vertaa _Castrén_, Koibelische Heldensagen, koibal. u. karag. Sprachehre, siv. 169.

[72] De superstitione veter. Fennorum siv. 50.

[73] Vertaa _Castrén_, Finsk Mythologi, 167, 179, ja _Kreutzwald, u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder der Ehsten, 78.

[74] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder, 92.

[75] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie, 1107.

[76] _A. v. Richter_, Geschichte d. Ostseeprovinzen, I, 317.

[77] _Schott_, Die Estn. Sag. vom Kal.poeg, in Abh. d. Berl. Acad. 1862, 472.

[78] _I.I. Schmidt_, Die Thaten Bogda Gesser Chans. 282 vertaa _E. Schlegintweit_, die Heldensage der Mongolen, sanomalehdessä Das Ausland v. 1864, N:o 26.

[79] _C. Russwurm_, V. Eibofolke od. d. Schweden an den Kusten Ehstlands, II, 257, 270, 273, 275.

[80] _C. Russwurm_, V. Eibofolke II, 184.

[81] _Kreutzwald u. Neus_, myth, u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 5.

[82] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 97.

[83] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie. II. 1181, 1182.

[84] _Kreutzwald_, Mittheil. über d. Pleskau. Esten, Verhandl. II, 2, 46, 49.

[85] Vertaa _Russwurm_, V. Eibofolke, I, 30, 37, 64, ja Verhandl. d. estn. Ges. III, 1, 69.

[86] Vatjalaiset sanat ovat _Aug. Ahlqvistin_ Vatjan kieliopista, Acta societ. scient. Fen. Tom. V. 1.

[87] Acta Societ. scient. Fenn. V. 1.

[88] _Richter_, Geschichte der Ostseeprovinzen, I, 1: 34, 39, 42-44.