Part 25

_Lemminkäisen virsi_. Yleisin kautta Karjalan laulettu runo. Runon ytimenä on kertomus Lemminkäisen tulosta Päivölän pitoihin kutsumattomana vieraana ja kaksintaistelu Päivölän isännän kanssa. Usein se päättyy hänen matkallaan saareen piilemään ja seikkailuihinsa saaren impien iloissa. Tämä osa runosta kuitenkin usein lauletaan Kullervostakin. Harvinainen on Arhippa Perttusen laulama toisinto Lemminkäisen surmasta.

_Hiiden hirven hiihdäntä_. Se yleisimmin lauletaan Lyylikistä, lylyjen sepästä, mutta lauletaan jossain toisinnossa Lemminkäisestäkin ja "kauniista Kauppi Köyrötyisestäkin".

_Ison härän runo_. Kuvaus suuresta härästä, joka kasvoi Hämeessä. Kalevala sen tarjoo Pohjolan häissä hääkansalle.

_Ahdin ja Kyllikin runo_. Tästä kauniista Kalevalan runosta on Vienan Karjalan toisinnoissa säilynyt vain muutamia lyhyitä katkelmia, melkeimpä vain viittauksia. Säilyneitten säkeitten pätöisyys kuitenkin viittaa siihen, että runo on ennen ollut täydellisempi, ja Aunuksesta Europaeus löysikin täydellisemmän toisinnon, joka on vanhinta, kuontuneinta kansanrunoa.

_Kalevan pojan kosto_. Kuvaus paimenesta, jonka leipään emäntä leipoo kiven ja joka kostoksi ajaa metsän petoja tarhaan emännän surmaksi.

_Sisaren turmelus_ lauletaan milloin Kalevan pojasta, Kullervosta tai "tuhmasta pojasta Tuiretuisesta".

_Kuolon sanomat_ tapaamme Kalevalassa Kullervon sotaan lähtiessä, jossa yhteydessä ne toiminnoissakin lauletaan. Tämä runo on Vienan Karjalan alueella verraten harvinainen ja vaillinainen.

Jos palaamme vertaukseemme, niin voimme sanoa katseen Latvajärven Arhipan runomajalta kantavan kauemmaksi kuin ainoankaan toisen runolaulajan pihoilta. Se on jo melkoisella mäellä, johon näkyy omia maita laajemmalti koko kotiseutu, jopa häämöittää metsän takaa vesiä, jotka johtavat vielä etäämmällekin, vieraille runomaille.

Arhipan laulamasta Sampo-jaksosta lukija saa hyvän käsityksen siitä, minkälaisia parhaat Kalevalan rakennusaineista olivat, ja sen johdolla voimme luoda lyhyen silmäyksen siihen, kuinka se muiden laulajain runoista täydentyi ja kehittyi.

ARHIPPA PERTTUSEN LAULAMA SAMPOJAKSO.

Lappalainen kyyttösilmä Piti viikosta vihoa, Kaukausta ylen katsetta Päälle vanhan Väinämöisen. Vuotti illoin, vuotti aamuin 5 Tulovakse Väinämöistä, Soavakse Umentolaista. Silloin vanha Väinämöinen Rekehensä reutosihen, Korjahan korentelihen. 10 Orihilla olkisella, Hernevarrella hevolla Ajoa karetteloopi Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla. 15 Lappalainen kyyttösilmä Niin päivänä muutamana, Huomenna monikahana Keksi mustasen merellä, Sinervöisen lainehilla. 20 Niin koppo tulisen jousen, Korvalta kovan tulisen; Jännitti tulisen jousen, Nuolen juonelle asetti, Valitsi parahan varren. 25 Niin siitä sanoiksi virkko: "Kun käsi alentanoovi, Niin nuoli ylentyöhö; Kun käsi ylentänöövi, Niin nuoli alentuoho!" 30 Ampu olkisen orihin Alta vanhan Väinämöisen, Hernevartisen heposen Läpi länkiluun lihasta, Oikiesta olkapäästä, 35 Kautti kainalon vasemman. Siilon vanha Väinämöinen Sortu sormin lainehille, Kämmenin vesille käänty. Siellä kulki 6 vuotta, 40 Seiso 7 keseä, Kulki kuusissa hakona, Petäjäisä pölkyn päänä. Itkiä tihusteloopi, Ukkua rukuiloopi, 45 Pavan naista palveloopi: "Nosta, ukko, suuri tuuli, Sään mänöö määritöntä; Nosta mustia muria Päälle selvien vesien!" 50 Nosti ukko suuren tuulen, Sään mänösen määrittömän; Nosti mustia muria Päälle selvien vesien. Kanto vanhan Väinämöisen 55 Pimiähän Pohjolahan, Kiven kirjavan sivulle, Paaen paksun lappehille. Itkiä tihusteloopi. Pohjon akka harvahammas 60 Nousi aivon aikasehen, Aivon aika huomenessa; Pian pirtin lämmitteli, Pyhki pitkin pirttiähän, Lattiatahan lakaisi; 65 Viepi ulos rikkasa Pellolle perimmäiselle; Rikoillahan seisotakse. Tuosta kuuli kuusienen, Tajusi kaheksialle; 70 Kuuli miehen itkeväkse, Uroon urisevakse: Ei ou itku naisen itku, Eikä itku lapsen itku, Tämä on itku Väinämöisen 75 Urajanta Untamoisen. Siitä silloin Pohjon akka Viitisekse, vaatisekse, Pää somille suoreille, Pätöville pääsomille. 80 Meni luoksi Väinämöisen, Sanan virkko, noin nimesi: "Mitäs itet Väinämöinen, Kuta, Untamo, uriset?" Sano vanha Väinämöinen: 85 "Tuota iten tuon ikäni, Puhki polveni murehin, Jo uin maille vierahille, Äkki ouoille oville." Niin sanoopi Pohjon akka: 90 "Niin mitä minulle annat, Kun saatan omille maille, Oman kukon kuuluville, Näiltä mailta vierahilta, Äkkiouoilta ovilta?" 95 Sano vanha Väinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta?" "Kun sie laait uuen sammon Kirjokannen kirjoalet Yhen joukosen sulasta, 100 Yhen värkkinän murusta, Yhen villan kylkyvöstä, Maiosta mahovan lehmän, Yhen otrasen jyvästä." Sano vanha Väinämöinen: 105 "En minä takoa taia, Enkä kantta kirjoalla; Työnnän sepon Ilmorisen, Se on taitavin takoja, Se on kannet kirjoapi." 110 Siit' on Pohjan akka Otti miehen kuolomasta, Otti vanhan Väinämöisen, Vei sitä kotihin sitte; Syötti miehen, juotti miehen, 115 Kostutteli kuolomasta; Pani oron juoksomahan, Liinaharjan liikkumahan Pimiästä Pohjolasta, Summasta sarajahasta, 120 Miehen syövästä kylästä, Urohon upottajasta. Kotihinsa tultuoho Meni luoksi sepon siellä, Sanan virkko, noin nimesi: 125 "Sinä seppo Ilmorinen, Langoni, emoni lapsi, Lähe neittä noutamahan, Päätä kassa katsomahan Pimiästä Pohjolasta. 130 Nyt on neiti kosjottuna Päätä kassa kaupattuna". Silloin seppo Ilmarinen Peseksen, puhasteleksen Sykysyisistä sysistä, 135 Tavonnoista talvisista; Veran äärillä veäksen, Lustuilla solkieksen; Rekeensä reutuoksen, Korjahan kohenteleksen. 140 Laski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Oro juoksi, matka joutu, Pimiähän Pohjolahan, Summahan sarajahan, 145 Miesten syöjähän kylähän, Urohon upottajahan. Pohjolahan mentyöön Pohjon akka harvahammas Pani sammon laaintaan, 150 Kirjokannen kirjantaan Yhen joukosen sulasta, Yhen otrasen jyvästä, Yhen villan kylkyöstä, Maiosta mahovan lehmän, 155 Yhen värttinän murusta. Silloin seppo Ilmorinen, Päivät sampuo rakenti, Yöt neittä lepyttelööpi. Silloin seppo Ilmorinen 160 Saapi sammon valmihiksi, Kirjokannen kirjatuksi, Ei neittä lepytetyksi. Siit' on jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli: 165 Jauho purnon puhtehessa, Jauho purnon syötäviä, Jauho purnon myötäviä, 3:n pieltäviä. Niin ihastu Pohjon akka, 170 Anto oman tyttärehek Sepolle Ilmoriselle Ikusekse puolisokse, Kainaloisekse kanakse, Paniakse päänalaisen, 175 Jalkoin jaksajakse. Silloin seppo Ilmorinen Kotihinsa tullessansa, Käkyöt kukahteloopi Korjan kirjavan kokilla, 180 Oravaiset juoksenteli Aisoilla vaahterisilla, Tetryöt kukerteloopi Päällä luokin kynäppäisen. Sepolla Ilmorisella 185 Käsi on kirjokintahissa, Toinen neitosen nisissä; Jalka on Saksan saappoassa, Toinen reisien välissä, Pohjolasta tullessansa. 190 Kotihinsa tultuohon Meni vanha Väinämöinen Luoksi sepon Ilmorisen, Kysytteli, lausutteli: "Velli seppo Ilmorinen, 195 Lankoni, emoni lapsi, Joko laait uuen sammon, Kirjokannen kirjoalit?" Sano seppo Ilmorinen: "Jo mie laain uuen sammon 200 Maiosta mahovan lehmän, Yhen villan kylkyöstä, Yhen värttinän muruista, Yhen otrasen jyvästä." Sano Vanha Väinämöinen: 205 "Joko jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli?" Sano seppo Ilmorinen: "Jopa jauho etc. Jauho purnon puhtehessa, 210 Jauho purnon syötäviä, Jauho purnon myötäviä, 3 pieltäviä." Silloin vanha Väinämöinen, Kun tunsi toet sanomat, 215 Rakenteli laivoansa, Laski laivansa merehen, Sanan virkko noin nimesi: "Ku on tuolla toissa mäessä Vanhalla Väinämöisellä?" 220 "Iku Tiera, Nieran poika, Ylimmäinen ystäväni." Nosti päälle purjepuunsa, Kun on männikön mäellä; Laskoopi sinistä merta 225 Melan koukkupään nojassa Laski päivän, laski toisen; Portit Pohjolan näkyypi, Paistaapi pahat saranat, Pahan ukset ulvottaapi. 230 Tapasi on taskuhunsa Silloin vanha Väinämöinen, Löihen kukkaroisehensa; Niin otti uniset nieklat, Nukutteli nuuan joukon, 235 Paineli pakanan kansan. Laskoopi sinistä merta Pimiähän Pohjolahan. Sanan virkko, noin nimesi: "Iku Tiera, Nieran poika, 240 Ylimmäinen ystäväni, Mene sie Sampo ottamahan, Kirjokansi kantamahan!" Ikutiera, Nieran poika, Hyvä kielas käskieki, 245 Kepiä kehuttoaki, Meni sammon ottamahan, Kirjokannen kantamahan, Eipä sampo liikukkana, Kirjokansi kihnakkana, 250 Juuret maahan juurrutettu. Itse vanha Väinämöinen Läksi sammon ottamahan, Kirjokannen kantamahan, Eipä sampo liikukkana, 255 Juuret maahan juurrutettu. Silloin vanha Väinämöinen Siilon kynti sammon juuret 100 sarvella härällä, 1000 päällä tursahalla; 260 Vei sammon venosehensa, Talu talkapohjahansa. Nosti päälle purjepuita; Laskoopi sinistä merta, Laski päivän, laski toisen. 265 Niin päivänä kolmantena Muurahainen mulkupoika Se kusi kuren jalalle Pimiässä Pohjolassa. Kurki laski suuren kulkun, 270 Parkasi pahan sävelen: Kaikki Pohjola heräsi, Paha valta valveutu. Pohjon akka harvahammas Tapasihe Sampohonsa: 275 "Jo on Sampo muunne viety, Kirjokansi kannettuna!" Niin rakenti Pohjon purren: 100 miestä sauomihin, 100 airooh urosta, 280 100 miestä miekallista, 100 miestä ampujata; Laskoopi sinistä merta. Iku Tiera, Nieran poika Sanan virkko noin nimesi: 285 "Sie vanha Väinämöinen, Laula, sie hyvä sukuni, Hyvän sammon saatuosi, Tien hyvän käveltyösi!" Sano vanha Väinämöinen: 290 "Aikanen ois ilon teoksi, Varahainen laulannaksi; Portit Pohjolan näkyypi, Paistaapi pahat saranat, Pahan ukset ulvottaapi. 295 Kun omat ovet näkyisi, Omat ukset ulvottaisi, Äsen laulanta sopisi, Ilon teentä kelpoaisi." Niin sano sanalla tuolla 300 Itse vanha Väinämöinen: "Ylimmäinen ystäväni, Nouse purjepuun nenääh, Kasisliekaah kavaa; Katso iät, katso lännet, 305 Katso pitkin Pohjon ranta!" Iku Tiera, Nieran poika, Hyvä kielas käskieki, Kepiä kehuttooki. Nousi purjepuun nenääh, 310 Katso iän, katso lännen, Katso pitkin Pohjon rannan, Niin sano sanalla tuolla: "Jo tuloovi Pohjon pursi, 100 hanka hakkoapi; 315 100 miestä sauomissa, 100 airossa urosta, 100 miestä miekallista, 100 toinen ampujoa." Sillon vanha Väinämöinen 320 Jo näki tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan, Tapasi on taskuhunsa, Löihen kukkaroisehensa, Löysi piitä pikkaraisen, 325 Takloa taki vähäsen, Neki mestasi merehen, Saattaapi sarajahansa, Yli oikien olansa, Kautti kainalon vasemman, 330 Itse noin sanoiksi virkko: "Luotihin merehen luoto, Salasaari siunattihin Itähän ikäti pitkä, Luotehelle loppumaton, 335 Pohjolahan polveksehen. Johon purret puuttuoho, Venehet takeltuoho!" Niin on puuttunt Pohjon pursi Vene hankava halennut. 340 Pohjon akka harvahammas Nousi leivon lentimille, Sirkun siiville kohosi. Vassat siiviksi sivalsi Kokon kynkkäluun nenille; 345 Lenteä lepettelööpi Selvällä meren selällä, Ulapalla aukiella. Liiteleksen, laateleksen Päähän pielen Väinämöisen; 350 Tahtoo pursi päin puota, Laiva lassuin lohkiella. Niin sanoopi Väinämöinen: "Iku Tiera, Nieran poika, Ylimmäinen ystäväni, 355 Ota nyt miekkasi omasi Käelläsi oikiella, Vasemmelta reieltäsi, Kokon koprille sivalla, Vaakalinnun varpahille!" 360 Iku Tiera, Nieran poika, Otti miekkansa omansa Käellähän oikialla Vasemmelta reieltänsä, Kokon koprille sivalti, 365 Vaakalinnun varpahille; Vaan ei vuole vermentännä, Ota ei orvaskettuona. Iski kerran, iski toisen, Kohta 3:tsi rapuopi; 370 Tuo ei viere vermentänä, Ota ei orvaskettuona. Itse vanha Väinämöinen Melan on merestä nosti Lapiensa lainehesta, 375 Kokon koprille sivalti, Vaakalinnun varpahille. Jäi yksi nimetön sormi Sampuo pitelemähän, Kirjokantta kantamahan. 380 Silloin vanha Väinämöinen Otti miekkansa omansa Käellä on oikiella Vasemmalta reieltään. Sillon sampuo murotti, 385 Kirjokantta kirjoali Selvällä meren selällä, Ulapalla aukiella. Noita tuuli tuuvitteli, Ilman lieto liikutteli 390 Ympäri meren sinisen. Muut kaikki muruset viepi Rannalle meryttä vasten, Vasten merta hyyvänettä. Pohjon akka harvahammas 395 Kannen kanto Pohjolahan, Rivan kylmähän kylähän, Sormella nimettömällä, Vasemella varpahalla.

RUNOKYLÄT JA RUNOJEN MUUNTELU.

"Pohjoinen runoalue" päättyy etelässä siihen vesistöön, joka Kiiteen selästä ulottuu itää kohti ja laskee Tsirkkakemiin. Tämä vesistö on samalla kielirajana. Osasta jo senkin rannoilla puhutaan Aunuksen pehmeäkerakkeista kieltä. Etelämpänä on tämä kieli jo yksinomaan vallalla. Uloinna jaossa on Tsirkkakemin rannalla Kellovaaran pieni kylä, jota aina on mainittu Vienan Karjalan parhaitten runokyläin joukossa. Se on kuitenkin kuin keidas erämaassa, sillä Kellovaaran naapurikylät ovat paljon huonompia runopaikkoja. Runojen singahtaminen sinne runottomampien välikylien poikki onkin tapahtunut niin sanoaksemme "historiallisella ajalla". Sinne oli muuttanut muuan Ponkalahden mies Yläkuittijärven rannoilta ja tämän poika taas oli nainut Latvajärven Arhipan sisaren Moarien. Kellovaaran runot, joita jo Lönnrot kirjoitti, siis oikeastaan ovat Kuittijärviltä kotoisin. Lönnrot siellä käynnistään mainitsee:

"Jekossa makasin yötä, ja siitä kuljettuani 23 virstaa tulin ensinnä Kellovaaraan, jossa vanhalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti kaksi miestä saattamaan, äsken mainitun akan poika setänensä. Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpirtissä ja muun aian matkasimma, minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpirtissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen."

Huonompia runopaikkoja ovat kylät siitä länteenpäin, vaikkeivät olekaan aivan puuttuneet laulajia. Niissä kuitenkin keruukin oli vaillinaisempi, ja mahdollista on, että monikin hyvä taitaja on jäänyt laulattamatta. Kiiteen järven rannalla taas Akonlahti on parhaita runopaikkoja. Eräältä Akonlahden mieheltä Gottlund kirjotti Suomen puolella ensimmäiset kertomarunot, mitä yleensä on koko Vienan Karjalasta saatu.

Kaikista niistä kylistä, jotka ovat Kuittijärven ja tämän vesistön välisellä ylämaalla, on runoja muistoon kirjotettu. Mutta runsaimmat on saatu Kuittijärvien piiristä.

Täältä runoalue tekee pitkän poukaman itää kohti pitkin Kemijoen vartta aina Paanajärveen saakka. Pohjoista kohti se nopeaan huononee, vaikka onkin sirpaleita löydetty useimmista kylistä aina Tuoppajärveä myöden. Pistojärven seuduilla on ehkä ennen ollut enemmän runoja, mutta jo Europaeus valitti, ettei laulajia ollut mahdollinen saada tietojaan antamaan.

Vienan Karjalan eri paikkakuntain runorikkaudesta saamme hyvän käsityksen Kirjallisuuden Seuran suuresta runotoisintojulkaisusta. Se noudattaa maantieteellistä aluejakoa, alkaen kunkin toisintokiertonsa Kellovaarasta, jonka runoalueeseen myös luetaan Liedman, Tsholmon ja Suurenjärven kylät Nuokkijärven eteläpuolella. Kellovaaran pieni kylä on naapurejaan paljon etevämpi, mutta se yhdistääkin sekä pohjoisen että eteläisen maakunnan runotaidon, niinkuin edellä huomautimme, syynkin mainiten. Viimeksi mainitut kylät taas jo johtavat Aunuksen ja Etelä-Karjalan laulumaille, lähinnä Roukkulaan ja Repolaan.

Kellovaaran runoalueelta on koottu useimpia ennen mainituita kertomarunoja. "Sisaren turmelusrunoa" sieltä on saatu enemmän kuin mistään muualta koko Vienan Karjalan piiristä. Mutta myös "Samporuno", "Kilpalaulanta", "Kilpakosinta", "Laivaretki ja kanteleen synty" ja varsinkin "Lemminkäisen virsi" ovat siellä olleet tunnetut, ja saadut toisinnot ovat laajat ja hyvät. Mainittakoon kuitenkin tämän ohessa, että kootut toisinnot suureksi osaksi ovat saman perheen eri sukupolvien laulamia, eivätkä vertausluvut siis tarkalleen ilmaise, kuinka paljon ja kuinka yleisesti runoja on laulettu. Samoja runoja, jotka Lönnrot aikanaan keräsi, kirjoittivat myöhemmätkin kerääjät Lönnrotin laulajain jälkeläisiltä. Näin ovat runonkerääjät menetelleet muissakin kylissä useastakin syystä. Sen kautta on voitu saada selville Lönnrotin ja Europaeuksen laulajat, lisäksi on toisinnot näin saatu täydellisemmin, koska vanhin laulaja saattoi runoja kirjaan laulaessaan unohtaa säkeitä, jotka hän myöhemmin kotioloissaan lauloi. Ja eri sukupolvien laulumallia vertaamalla voidaan lisäksi huomata, missä määrin ajan hammas tai vieraat vaikutukset ovat muutaman miesiän kuluessa runoja muutelleet.

Jyskyjärven runoalueeseen kuuluvat ne Kemijoen kylät, joista runoja on saatu, Jyskyjärven lisäksi Suopassalmi ja Paanajärvi. Tältä alueelta on sato kuitenkin ollut niukka; mutta on kuitenkin kirjotettu Sampojaksostakin joku hyvä toisinto. Koko joukon rikkaampi on Kiimasjärven alue, joka käsittää Nuokkijärven kylät, Piismanlahden, Pääkönniemen, Nokeuksen, ynnä Kiimasjärven ja Luvajärven. Tällä alueella on laulettu varsinkin "Kilpakosintaa", "Lemminkäisen virttä" ynnä "Laivaretkeä ja kanteleen syntyä."

Akonlahden runoalue on paljon sitäkin satoisampi; mutta se onkin laaja, käsittäen Miinoasta alkaen kaikki Kiitehen kylät ja pienet rajakylät lähelle Kivijärveä. Se johtaa Latvajärven alueelle, joka siitä huolimatta, että siihen kuuluvat ainoastaan Kivijärvi ja Latvajärvi, säeluvun puolesta on Vienan Karjalan ensimmäisiä. Ainoastaan Vuonninen ja Uhut senkin voittavat. Latvajärven taito käsittää melkein kaikki mainitut runoaiheet ja lisäksi sieltä on saatu laajimmat ja arvokkaimmat toisinnot. Mutta etevästä sijastaan runotaidossa Latvajärvi saa melkein yksinomaan kiittää Arhippa Perttusta ja hänen poikaansa Miihkalia; kylän muut runontaitajat eivät ole voineet aivan suuressa määrin kartuttaa toisinnoita, vaikka keruu luonnollisesti onkin varsinkin tämän kylän tarkkaan etsinyt. Arhippa ja hänen poikansa kohoavat ympäristöstään niin korkealle, ettei ainoakaan toinen Latvajärven laulaja voi sinnepäinkään heille vertoja vetää.

Paljon suurempi, mutta siitä huolimatta köyhempi on Vuokkiniemen runoalue, johon on yhdistetty Tsena, Vuokkiniemi, Tollonjoki, Pirttiläksi, Venehjärvi ja Ponkalaksi. Parhaat laulajat ovat olleet Tsenan Kettuset, joilta Topelius vanhempi sai arvokkaimmat runonsa. Mutta tältä alueelta on saatu lauluja hyvin monelta eri laulajalta, joten se antaa hyvän käsityksen yleisestä runotaidosta rahvaan kesken. Kostamuksen--Kenttijärven alueelta, johon Kontokki, Koivujärvi ja Vonkajärvikin kuuluvat, on tosin saatu runoja, mutta ei kuitenkaan niin runsaasti, kuin olisi voinut odottaa.

Vienan Karjalan paras runokylä on Vuonninen, jonka alueeseen Aajuolaksi, Lonkka ja jotkut pienemmät saloasutukset on luettu. Samporunoa varsinkin on sieltä kirjoitettu muistoon kaksi vertaa enemmän kuin Latvajärvestäkään, ja melkein kaikki muutkin runot ovat olleet hyvin edustettuina. Vuonnisessa on ollut oivallisia runolaulajoita, varsinkin Ontrei Malinen ja hänen jälkeläisensä, mutta lisäksi on runotaito siellä ollut rahvaan kesken yleinen ja toisinnot paremmat kuin ainoassakaan toisessa Vienan Karjalan kylässä. Lonkan paras laulaja oli Martiska.

Muistoon kirjoitettujen runojen runsauden puolesta Vuonnisen alueelle vetää vertoja Uhtuen alue, mutta se käsittääkin paitsi Uhtuetta Jyvöälahden, Alijärven, Tsiksan, Luusalmen, Nurmilahden ja muutamia muitakin kyliä. Tällä alueella on runon osaajien luku niinikään hyvin suuri, mutta itse laulumalli ei ole yhtä ehjä ja hyvä kuin Latvajärven ja Vuonnisen. Toisinnot ovat lyhempiä ja enimmäkseen sekavampiakin. Muutoin on runoaiheiden tunteminen Uhtuen alueella meikein laajempi kuin rajakylissä, koska sen puolen toisinnot yhdistävät itseensä koko joukon piirteitä eteläiseltäkin alueelta.