Part 22

"Vähän ajan kuluttua kaikuu pihalla pamaus, sulhasväki saapuu 'katshotusta' pitämään.

"Pöytä on vielä keskiakkunan edessä, mutta patvaska asettaa pöytiä suuresta tshupusta pitkin huonetta, kaksi ja kolmekin pöytää pääkkäin, panee skaatterit (pöytäliinat) pöydälle, kylvää suolaa liinain alle, ottaa sulhasen kodista tuodun leivän, toisen leivän morsiamen kodista ('käeniskuleivät'), leikkaa kummankin leivän keskeltä pyöreän palasen, panee reikään suolaa ja asettaa sitten palaset paikalleen. Leivät pannaan perimmäiselle pöydälle hieman alipäähän.

"Sulhaskansa istuu seinän puolelle, morsiamen heimokunta kootaan stolain päihin ja toiseen sivuun niin paljon kuin vain mahtuu, parikymmentä henkeä ja enemmänkin. Antilasta itkettäjät itkettävät tshunalassa, kunnes ristitoatto tai veli lähtee häntä suorittamaan. Täydellisen arkipuvun päälle pannaan paraat vaatteet, joita itkijät itkusanoilla pyytävät. Ristitoatto tai veli tarjoo rätsinää, jonka nostaa antilaan pään päälle, ikäänkuin ylle pukeakseen. Antilas kahdesti lykkää rätsinän luotaan, vasta 3:nnella kerralla ottaa hän sen päälleen. Koko suorituksen aika itketään. Sama temppu on jupkan eli hameen, ja koston tai sarahvanan kera. Esiliinan (fartukan) ja otshipaikan antilas sitä vastoin itse panee päälleen. Otshipaikkaa on vain yksi, samoin jalkineita ja sukkia vain yhdet, mutta kaikkia muita vaatteita kahdet, rätsinästä alkaen.

"Antilas tuodaan sitten pirttiin ja menee naisten tshuppuun. Hänen kerallaan tulevat puolenkymmentä 'kassamiestä', jotka ovat läheisiä omaisia, ristimoamo ensimäisenä, sitten muut tädit ja teätinkät. Kun tulevat tshuppuun, niin poapo, s.o. kätilö vetää uutimet (saviessan) umpeen. Patvaska antaa poapolle kriivennikän, jonka jälkeen tämä avaa uutimet ja sulhanen saa nähdä toivottunsa. Rahaa on vielä annettava morsiamen seuralaisille, kakrapokoille, ja antilaan kumarruttajille.

"Sulhaskansa sitten asettuu pitkin sivuseinää pöydän taa, sulhanen keskelle, pöytää ja morsiamen miehiset sukulaiset lattian puolelle. Antilaalle annetaan tarjotin, jolla on kaksi lasia, joku morsiamen heimolainen valaa niihin viinaa tai muuta miestä väkevämpää, ja morsian rupeaa tarjoamaan, sulhaselle ensiksi, kehottaen tätä venäläisillä sanoilla -- ehkä ainoilla, mitä hän osapuilleen taitaa -- tyhjentämään lasin. Sulhanen ei kuitenkaan saa ottaa, vaikka antilas uudelleen kumartaa ja kumarruttajat, jotka seisovat hänen kahden puolen, painavat kassasta, että kumarrus tulisi sitä syvempi. Kolmasti antilas samalla tavalla uudistaa tarjomuksen, mutta sulhanen ei saa ottaa. Antilas tarjoo silloin ristitoatolle, omalle heimokunnalleen ja kakrapokoillekin, ja nämä kaikki juovat, taikka ainakin ottavat pikarin, kohottavat sitä, tarjoovat osansa jollekin tuttavalleen, taikka laskevat lasin takaisin tarjottimelle. Jokaiselle tapahtuu tarjous samoilla juhlallisilla menoilla. Sulhasväestä sitten joku ottaa sulhasen pullon ja alkaa siitä samalla tavalla tarjoilla läsnäoleville. Viimeksi kaadetaan molemmista pulloista kumpaankin pikariin, jotka sulhanen ja morsian sitten ottavat. He kilistävät pikareita yhteen, kohottavat ne huulilleen, mutta eivät juo, vaan viskaavat sisällyksen kolmessa erässä ristiin pöydän alle, luultavasti antaakseen maistiaisia tulevan kotinsa haltijoille. Pikarit ovat pöydälle takaisin pantaissa asetettavat aivan lähekkäin, kiinni toisiinsa, muutoin tulee parikunnan välille riitaa ja epäsopua.

"Kun näin on juotu -- kummastakin pullosta tarjotaan kahteen kertaan -- niin alkaa jälleen lahjain jako.

"Sulhasen puolesta pannaan tarjottimelle paperiin kääritty katshotuskosto, koko sulhaskansa nousee seisomaan, ja se tarjotaan juhlallisesti kaikki nimet mainiten antilaalle, jokainen päätään kumartaen. Kahdesti tarjotaan, vasta kolmannella antilas koskettaa kädellään tarjotinta, ja sama mies, joka viinaa valoi, ottaa hänen puolestaan vastaan koston. Katshotuskosto on sulkkunen, jos suinkin sulhasen varat myöden antavat, eikä vielä ommeltu. Yhtä juhlallisesti tarjotaan sulhaselle antilaan lahjat. Sulhanen saa aina punaisen paidan. Ottaessaan sen vastaan hän pudistaa sitä kolme kertaa ja ennen vielä veti oikean jalkansa alitse. Kaikki sulhaskansalle menevät lahjat jakaa patvaska ruoskallaan, johon 'varat' on kiinnitetty.

"Patvaska sitten panee lakkiin hopeata ja vaskea ja puistaen niitä kuuluttaa: 'Piettiin rauhassa ja tervennä katshotus, ei tullut vaaraa eikä vahinkoa.' Siitä rahvas nousee pöydästä pois, ainoastaan sulhasväki jää. Sulhaskansa luo pöydälle paljon rahaa ja patvaska kehottaa tulemaan 'peärahaa' (polvirahaa) ottamaan. Antilaan heimokunta ottaa kaikki, vaikka pöydällä olisi tuhansia, sulhasväki niitä riitelee pois, ja kun on siten kotvan tingitty kahtaanne päin ja antilaan heimo on aina puolentanut ottajaan, niin tyytyy talonväki 3-5 ruplaan, jota paitsi otetaan tsässyönään 15 kopeekkaa. Sulhaskansa hyväksi lopuksi kiittelee, kun on niin vähään tyydytty.

"Sulhanen menee jälleen antilaan kera tshunalaan patvaskan varotettavaksi, riehtilöin, kivin, viikattein, kuten ennenkin. Varotuksen aikana ovat itkijät oven takana itkemässä. Sen tapahduttua juodaan ja syödään ja pöydät käännetään, niin että peräpöytä jää asemilleen, toinen tulee siitä ristiin periseinän mukaan ja sille kannetaan samovaarat. Kolmas pöytä viedään pois.

"Morsian jaksetaan, niin että vain arkivaatteet jäävät, ja alkaa itkeä häälahjoja rahvaalta.

"Antilaan puolesta annetaan patvaskalle ruoskapaikka, sitte vyöpaikka, joita 6-7 sukulaisnaista tarjottimella kantaa. He tulevat pirttiin kuin vieraat, ristivät silmänsä, tervehtivät ja kantavat tarjottimen patvaskan eteen, joka rupeaa lahjoja jakamaan. Patvaska ottaa ruoskanpäähän ruoskapaikan ja vyöpaikan, puistaa kumpaakin kolmasti kädessään, sitoo vyöpaikan vyölleen ja pistää ruoskapaikan sen alle. Sitten hän ruoskan päällä antaa saajannaiselle ahliskosiitsahiemat, sulhaselle ahliskopaikan, jota tämä kolmasti puistaa ja sitten panee vyön alle, sitten sulhasväelle järjestään jokaiselle paikan. Kun lahjat on annettu, niin pannaan tarjotin pöydälle, patvaska sulhasen puolesta laskee sille ruplan rahaa, jonka jälkeen naiset ottavat tarjottimen ja rahat, kiittävät, hyvästelevät ja lähtevät pois.

"Seuraava meno on vajehus. Antilas puetaan tshunalassa jälleen samoin kuin katshotuksellekin ja tuodaan sulhasen eteen, jolle hän taas tarjoo jotain lahjaa. Antilaan kolmasti kumarrettua sulhanen tarttuu hänen käsivarteensa, pyöräyttää häntä kolmasti ympäriinsä, koettaen polkaista antilasta varpaille. Vaan siinä kuuluu välistä älä pääsevän sulhaseltakin, kun reipas morsian seisoaltaan tallaa hänen jalkojaan. Vaan sen voi pian kostaa. Pyöritettyään vetää näet sulhanen antilaan viereensä istumaan, panee sormuksen hänen sormeensa ja leikillään 'poustii hänen päätään', tukistaa häntä kahden käden hyppysillään kolmesti ristiin. Eikä se aina taida olla niinkään leikkiä. Kerrottiin eräästä parikunnasta, että morsian oli vajehuksella polkaissut sulhasen jalkaa niin rutosti, että se oli kauan hellänä ja turvoksissa. Sulhanen tuosta suuttuen oli taas poustinut niin kovasti, että morsiamen päästä oli lähtenyt tukko hiuksia. Häissä sillä parikunnalla siis oli ensimäinen tappelu.

"Vajehuksen jälkeen morsian jälleen riisutaan arkivaatteihinsa ja alkaa sitten itkeä, miten

"'Visan omattomat viihyttämäiset vihaisin kätösin visan liikahutettih hänen visan nuorukkaisie viklolieminöisie, vaikk'ei niitä viekkahill ilmoilla seätelijä viihyttäjäinji ole vihasin kätösin visan liikahutellun.' 'Voi kaunehih ilmoih seätäjä kantajaisen, kun kajon omattomat kannetuiset omien kantapyöräsien alla kajon alennettih kajon nuorukkaiset kanavaltaset, vet kaikki katoan vartuvoltan kaunehet kroasvuinta aikaset.'

"Näin valittaa morsian sillä aikaa, kun sulhaskansa syö ja juo, mitä talossa on parasta. Syötyään sulhaskansa lähtee kotiinsa, kutsuttuaan antilaan heimokunnan luokseen kostiin.

"'Kostjat ja kutshut', yhteensä noin 15 henkeä, lähtevät sulhasen kotiin, jossa heitä juotetaan ja syötetään. Kun he suoriutuvat pois lähtemään, niin sanovat:

"'Myö emmi lähekkään heposetta, pitkä on matka, maa kivinen.'

"Patvaska silloin laskee pöydälle 100-50-10 ruplaa 'tshestirahaa'. Kutshut ihastuvat:

"'Oo! Kyllä nyt rahan turvissa peäsemmä'. Aletaan ottaa rahoja, kaikki levitellään.

"Patvaska ja sulhasväki:

"'Ettäkö, hyvät vierahat, voi tästä mennä vähemmällä, meillä tuloo tästä roskota suuri, vuosi keyhä, äijä kulukkia.'

"Kutshut jo luuaan osa pöyälle:

"'Emmeköhän tuosta peäse vähemmällä.'

"Patvaska ja sulhanen:

"'Ettäkö vielä voi tästä vähemmällä peässä, kylyt on lämmitetty, sillat loaittu, matat hyvät.'

"'No mitäkä tuolla roamme rahallakaan, ehkä vielä mennessä tapetah rahan kera, otamme sen verran, että voimme kylyn lämmittäjälle maksaa.'

"Ottavat moniaan kopeekan, ristivät silmänsä ja lähtevät ulos. Miehet palaavat kuitenkin ovesta:

"'Olihan meillä asjaakin.'

"'No mintähen ette asjaanne sanoneet?'

"'Meill' on, hyvä rahvas, asja semmoinen, jotta mitä oletta käynyt siellä roatamah, piillotteliutumah. Antilas hyppää ikkunasta ikkunah, tahtoo mennä reppänästäkin, emme voi pitää.'

"Sulhasväki lupaa tulla ottamaan.

"Sulhasen puolesta sitten nadot tulevat antilaan taloon kostiin. Siinä joukossa on vain yksi tai pari miestä, muut ovat naisia ja tyttäriä. Nämä juotetaan ja syötetään. Antilas itkee heille pöydän päässä juotanta-aikana kotvasen, samoin syönnin aikana. Kun on syöty ja juotu, niin antilas itkee natoloille joka hengelle ja nadot antavat hänelle lahjoja, ken rahana, siitshana, kintaina tai muuna.

"Kun sulhaskansa sitten pian saapuu viimeisen kerran antilaan kotiin, ottaakseen hänet matkaansa, niin peitetään antilaan hiukset, 'peä pannah', ja suoritaan hänet lähtemään kodistaan. Sitä ennen on kuitenkin pitkät itkut itkettävät ja jäähyväiset otettavat kaikelta siltä, mihin hän on tyttönä kiintynyt. Haikeasti hän valittaa, miten häneltä nyt katoo ja menee kaikki ne riemut ja ilot, joita tyttöset saavat nauttia; ne katoavat

"'Niinkuin äijän ylisien armahien spoassusien armahat päiväaurinkoiset aletah aijan olovien ahometsien taakse.'

"Että ottamaan tuleva sulhasjoukko viipyisi vielä hetken, pyytää hän sukulaisiaan laittamaan pihalle lammit, että edes lautan teossa aikaa kuluisi, tai repimään portaan ja sintsin siltalaudat pois, tai heittämään tuhkaa tulijain eteen, jotta tuo tuprakka heitä viivyttäisi ja hän saisi vielä vähän aikaa elää tyttöelämää leikkitoveriensa helmassa; hän näet istuu tätä sanoessaan tyttöjen sylissä pöydän takana. Kun tästä ei ole apua, pyytää hän pirttiin tulleilta sulhasen sukulaisilta suosiota ja ystävällisyyttä, etteivät nämä rupeisi häntä haukkumaan ja moittimaan, ellei uudessa kodissa kaikki menisikään, niinkuin mennä pitäisi.

"Alkavat sitten jäähyväisitkut. Omituista on, ettei niissä ole paljon mitään, joka ilmottaisi kiitollisuutta vanhempia kohtaan, tai antilaan syvää surua kodista erotessaan. Jäähyväisitkut ovat kokonaan aineellisia. Antilas pyytää niissä ensinkin vanhempainsa siunausta ja alkaa sitten kärttää kaikenlaista taloustavaraa myötäjäisiksi. Toista oli moamon vastausitku, jonka kuulin. Tuota moamon itkua kuunneltaissa näkyi monenkin silmä vettyvän, sillä niin haikeasti hän valitti, pitäen tyttöään sylissään, valitti eroa armahaisestaan, joka oli ollut hänelle rakkaampi omaa elämääkin.

"Hän toivoi, ettei tyttärensä uudessa kodissaan unhottaisi kokonaan, sitä, joka oli hänet synnyttänyt, kasvattanut ja vaalinut.

"Kun antilas on jättänyt hyvästi sukulaisilleen, niin hänet viedään 'turkilla prostitettavaksi'. Joku vaimo vetää hänen edessään turkkia tai vilttiä ja antilas kumartaa maahan asti joka ilmansuunnalle, pyytäen kaikilta, pelloilta, nurmilta, pihalta ja kaikelta ilmalta anteeksi pahuuttaan ja ilkeyttään. Kun tämä meno on tapahtunut, niin joku tavallisesti ottaa turkin maasta ja huiskii sillä tyttöjen joukkoon, lempeä heissä nostaakseen.

"Nyt on vielä jätettävä pois otsipaikka, tuo tyttöyden merkki. Mutta sille ei tahdo löytyä mistään sijaa. Sitä kuljetetaan ympäri pirttiä, koetetaan naulaan, pöydälle, hinkalolle, s.o. uunin suun eteen, luudan taa soppeen, ei minnekään mihin voi sitä jättää. Vihdoin panee antilas sen jonkun nuoren tytön, tavallisesti sisarensa päähän, varottaen tätä kantamaan sitä kunnialla, niinkuin hänkin on sitä kantanut. Nyt hän vasta on valmis hankittavaksi morsiameksi (sanalla tarkoitetaan Karjalassa nuorta naitua vaimoa, joka ei vielä ole lasta saanut).

"Pirttiin, naisten tshuppuun, tuodaan kirstu, jonka pitää olla aivan täynnään tavaraa. Morsian, parhaisiin vaatteihinsa puettuna, istutetaan tälle, sittenkun joku hänen sukulaisistaan on kolmasti taluttanut häntä kirstun ympäri. Joka kierroksella hän istuutuu kirstulle, kolmannella kerralla jää siihen. Kaksi akkaa ottaa hänet nyt käsilleen ja rupeaa sutimaan hänen tukkaansa ja panemaan sitä kahdelle palmikolle. Tytöillä on näet yksi palmikko, -- antilaan tukka on kihlomisesta saakka ollut levällään harteilla -- naisen tukka taas on kahdella palmikolla, jotka kääritään päälaen ympäri. Patvaska antaa sitten tarvittavat päänpeitteet, lakin ja huivin sekä 'huilupaikan', ison huivin jolla morsiamen koko pää ja kaula peitetään, niin ettei hän näe mitään, eikä hänen silmiään saa kukaan nähdä. Vieläpä vedetään kintaat hänelle käteen. Kun huilupaikka on pantu antilaan päähän, niin saa ainoastaan pieni kaunis poika, antilaan polvella istuen, sen alle tirkistää. Tällä pojan asettamisella tahdotaan muistuttaa antilasta tulevasta kutsumuksestaan äitinä ja kehottaa häntä olemaan hyvä lapsille.

"Antilasta suorittaissa laulaa pari kolme akkaa päänpanentavirttä. Kun lauletaan: 'Pois pojat, ulos urohot, pihalle pitimmät miehet', niin tulee sulhaskansan poistua pirtistä. Joku antilaan kotoväestä menee ja vetää oven kiinni, eikä laske heitä ulos, muuta kuin rahalla. Sulhasväki yrittää vaskella maksaa, vaan ei huolita 'kattilanpaikoista', pitää olla hopeaa tai kultaa. Sulhaskansa antaa pienen hopearahan ja sillä pääsee ulos. Päänpanijoille patvaska niinikään antaa rahan kullekin.

"Kun sulhaskansa poistuu pirtistä, niin on eräällä heistä pään päällä kaksi leipää, 'käeniskuleivät', toinen antilaan, toinen sulhasen puolesta, leivät on pantu nyyttiin ja keltaisella nauhalla sidottu ristiin. Leipien välissä on suolaa. Sulhaskansa käy pihalle ja asettuu siellä riviin, odottaen antilasta, jonka ristitoatto tuo ulos. Tämä ottaa antilaan arkulta paikan kokkaan, taluttaen häntä huivilla tai nenäliinalla pöydän ympäri keskilattialle. Tyttöset kiirehtivät potkaisemaan arkkua, saadakseen lisää lempeä, ja kulkien morsiamen jäljestä paukuttavat pöydän nurkkaa, johon antilas on samassa tarkotuksessa koskenut. Silmät ristitään ja tytär lähtee niin viimeisen kerran isonsa kodista, luota armahan emonsa, alkamaan ja koettamaan uutta elämää miehensä rinnalla.

"Antilas, jolla on huilupaikka silmillään, viedään sulhasen eteen ja kumartaa hänelle syvään kolmeen kertaan. Antaja, 'vuidaija', pitää pienen puheen, jossa hän neuvoo sekä sulhasta että morsianta.

"'Myö olemma', sanoo hän sulhaselle, 'kasvattaneet mielehemme, kasvata sie nyt mielehes. Johdata ensin hyvällä sanalla, jos ei sanaa totelle, ota olenkorsi, lyö sillä, ellei siitä tottele, ota hienonen vitsa, sillä lyö, siitä jos ei totelle, lyö lujemmallakin aseella, vaikka korennolla (sekin joskus tapahtuu). Mutta peätä elä kadota. On meitä suuri heimokunta, me etsimään käymme.'

"Morsianta hän neuvoo leikillisesti: 'Sie ole kuulias, elä kauniisti, jottei suvullesi ja heimollesi tulisi sinun takia häpiätä. Kun tulee sulhanen metsästä, raatamasta vaipuneena, laadi hevoselle ape valmiiksi, mene vastaan, avaa sarajan veräjä, riisu hevonen, vie tanhuaan, appeet eteen kanna. Kun menee sulhanen pirttiin, jaksa jalat, vie kengät, sukat kuivamaan, päästä kannantakaiset, jos suksilla tulee, pane sukset salmoon. Samoin tee muullekin talonväelle. Vaan kun nähnet, että sulhanen on laiska, ei saa puita, niin leikkaa orret, lautshat, muut huonekalut, ja viimein uhkaa leikata häneltä sorkat, eikö siitä suoriudu puiden hakuun.'

"Kun sulhanen ja morsian on näin neuvottu, niin sulhanen pyöräyttää antilasta kolme kertaa ympäri ja katsoo paikan alle, onko oikea otus, panee paikan nurkan antilaan käteen ja vetää hänet viereensä riviin seisomaan.

"Ennen matkaan lähtöään on sulhaskansa nyt varotettava kaikkia 'rikkehiä', noitien nuolia ja katehien katseita vastaan. Patvaska ottaa kolme pientä kiveä, panee ne kolmikantaan maahan ja sen päälle riehtilän (paistinpannun). Sulhasjoukko kokoontuu näitten varojen ympärille, astuvat jokainen oikean jalkansa riehtilän päälle ja painavat päänsä yhteen. Patvaska ottaa oikeaan käteensä kirveen, vasempaan palavia päreitä -- vaikka meno onkin pakanallinen, niin ristii hän kuitenkin ensinnä silmänsä kolmasti koillista kohti -- ottaa vielä usein puukonkin hampaihinsa ja itäpäästä joukkoa lähtee kiertämään sulhasjoukon ympäri, piirtäen kirveellä vaon maahan ja kiertäessään lukien patvaskan sanat:

"Oi Ukko ylijumala, Toatto vanha taivahainji, Tules tänne tarvitessa, Käys tänne kutshuttaissa, Avukseni, armokseni, 5 Väekseni, voimakseni! Auta rautainji rakenna, Teräksinji seiväs pissä, Moasta soati taivahase, Tshitshiliuskoilla vitshassa, 10 Keärmehillä kiinni pissä, Jätä hännät häilymähän, Peät ylös kihajamahan, Jottei pistyis noian nuolet, Eikä tietäjiin teräkset! 15

"Kiertäminen tapahtuu kolme kertaa. Joka kerralla päästyään sulhasjoukon itäpäähän lyö patvaska kirveensä maahan ja ristinmerkkiä tehden rukoilee, kasvot auringonnousua kohden. Kolmannen kerran käytyään ympäri kuljettaa hän kirveen ja tulisoihdun sulhaskansan pään päällitse, viskaa kirveen menemään ja hajottaa päreet sinne tänne pihalle.

"Kun näin on varauduttu, lähdetään liikkeelle sulhasen kotia kohti, jonne antilaan sukulaisia kutsutaan 'myötämenijäisille'. Moamo vain ei lähde. Hän istuu pirtissä arkulla ja valittaa. Hänen täytyy sulhaskansan siitä vielä lunastaa pois rahalla.

"Sulhasen kotiin tullessaan on antilaalla kintaat kädessä ja oikean käden peukalossa on pieni kupariraha, jonka patvaska ottaa pihalla ja viskaa jonnekin, ostaen siten maata antilaalle. Sisään mennessä tulee sulhasen äiti leivän kera vastaan ja johdattaa tulijat sisään. Sulhanen asettaa antilaan oikealle puolelleen pitkän pöydän taakse, jolle on ladottu tsajukompeet. Morsiamen täytyy jäädä seisomaan ja tuon tuostakin kumartaa pöytään asti, ja hänen vieressään oleva saajannainen kumartaa apuna. Vasta kun morsiamen sukulaiset, joita täytyy käydä pihalle vastaan ottamaan, ovat saapuneet pöydän ääreen, ottaa patvaska huilun morsiamen päästä ja näyttää hänet niin kokoontuneelle rahvaalle, joka arvostelee häntä ääneensä.

"'Kaunis morshien', sanottiin yleiseen Okahvin häissä, joissa olimme läsnä, ja todella hän sen mainesanan ansaitsikin.

"Kauan aikaa täytyy antilaan vielä avosilminkin kumartaa. Koko toimituksen aikana lauletaan 'tulovirttä'.

"Tähän nyt varsinaiset häämenot päättyvät, jäljellä on vielä ensimäisen yön vietto, ja patvaskan täytyy tarkoin katsoa, ettei mitään laitonta tapahtuisi. Sen vuoksi hän itse saattelee nuoren parin makuuhuoneeseen, ja täällä täytyy morsiamen nyt ensi kerran palvella miestään. Sulhanen istuu tuolille ja morsian aukoo takit, liivit, joka napin päästettyään syvään kumartaen, heittää ne pois hänen päältään, riisuu kengät ja sukat, saaden palkakseen jonkun rahan, jonka patvaska on pannut sulhasen sukkaan. Maata mentäessä on tarkkaan vaarin otettava, että morsian asettuu kohden sulhoaan. Morsian makaa ensi yön täysissä vaatteissa. Jos morsian itsepäisesti asettui selin, nostattaa patvaska hänet aina lattialle seisomaan, kunnes hän taipuu. Nyt saavat he jäädä omiin hoteihinsa, patvaska panee oven lukkoon ja lukittujen ovien takana saavat he maata siksi, kunnes patvaska huomeneksella tulee heitä nostattamaan ja toivottamaan onnea avioelämälle, tiedustellen, miten ensi yö on kulunut.

"Tällaiset vaivat on nuoren tytön kestettävä, ennenkuin hän saa alkaa yhdyselämää miehensä kanssa. Ja nuo häätavat ovat niin juurtuneet kansaan, että vaikka pappi olisi vihkinytkin parikunnan jo edeltä, niin ei antilas saa mennä miehelään, ennenkuin karjalaiset häät on vietetty. Toiselta puolen lykkäävät monet kirkollisen vihkimisen sopivaan tilaisuuteen, usein kuukausiksi ja vuodeksikin, niin että voidaan samalla usein jo kuljettaa lapsiakin ristille. Lapset tosin siinä tapauksessa ovat pidettävät jalkalapsina, mutta jos isä saa papin suostumaan, voi hän saada lapsen omalle nimelleen. Usein kuitenkin tämmöiset lapset saavat koko elämänsä käydä äpäristä, ja heidän nimensä silloin useinkin on 'Bogdanoff', s.o. Jumalan antama.

"Vaan kaikki eivät jaksa odottaa kokonaista viikkoa, eikä kaikilla ole varoja häittenkään viettämiseen, vaikkei niissä aivan paljon rahoja kulukaan. Näille on tarjona hyvä keino, ehkä vanhan naisen ryöstön jälkimaininkeja. Sulhanen menee mielitiettynsä eteen, kumartaa ja tarjoo antilaalle huivin nurkkaa, 'paikan kokkaa'. Ellei tämä ota kiinni kolmannella kerralla, on se merkkinä siitä, ettei hän miehestä huoli. Jos hän taas tarttuu ja siten osottaa suostuvansa, niin ei tarvita muita menoja, kuin että joku akka palmikoi tytön pään kahdelle palmikolle, painaa lakin päähän, ja morsian, nuori emäntä, on sillä valmis. Olin näkemässä erästä semmoista tapausta Kostamuksessa. Vanha leski, seitsemän lapsen isä, kosi saman kylän tyttöä vaimokseen. Tyttö ei lähtenyt, peläten kurjuutta köyhässä mökissä moisen joukon keralla. Ukko ei tuosta kuitenkaan hätääntynyt, vaan meni ja kosi erästä Kivijärvestä juhlille tullutta neitsyttä. Tämä, joka ei ollut miestä koskaan nähnyt, ei kuullut hänestä muuta, kuin mitä sulhanen kosiessaan sanoi, tarttui huivin kolkkaan, pää palmikoitiin kahdelle palmikolle, ja neljännestunnin kuluttua emäntä oli valmis. Ei siinä sukulaisilta neuvoa kysytty, lieneekö tyttö itsekään tullessaan aavistanut, että hän näin oikopäätä joutuisi miehelään. Kovin olivat tytön äiti ja veli kummastuneet, kun tytärtä ei alkanut kotiin kuulua, ja syyn kuullessaan. Viikon kuluttua tuli nuori parikunta kylille morsiamen äidin taloon, iloinen nuori väki kokoontui sinne, kuten häätaloon ainakin, ja aika tavalla siellä kisattiinkin.

"Morsiamen elämä on uudessa kodissa, köyhissäkin, aina ensi viikolla helpompaa. Häntä ei käsketä mihinkään raskaampaan työhön, vaan saa hän tutustua talon askareihin ja käydä kylässä. Tämä aika vastannee sitä, mitä meillä ymmärretään kuherruskuukaudella. Vaan sitä ei kestä kauaa. Jos morsian alkaa vapauttaan väärin käyttää, laiskotella, saa hän pian huomautuksia, ettei taloon ole tahdottu elätettäväksi, vaan lisää työvoimia. Silloin on tosiaan:

Ukko susina tshupussa, Akka karhu kartanolla, Nato noakla lattiessa, Kyty kyinä kynnyksellä, Kaihot on silmät karsinassa, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset.

"Mutta ei siinä kyllin, että morsian raataa, hänen pitää vielä jokaista uutta työtä alottaessaan kysyä siihen lupaa sulhasen äidiltä jalkaa kumartaen, jos näet vanha emäntä elää. Tuon muutaman viikon lepoajan jälkeen seuraa kova työ, jossa nuori emäntä saa panna kaikki voimansa liikkeelle, mutta sellaiseen paratiisiin tytöt välttämättä tahtovat mennä. Vaikka kuinka hyvästä kodista, jossa on elänyt vanhempien kukkana, lähtee tyttö matkaan melkein vaikka minkä kutaleen kanssa, ellei parempia ole ollut tarjona. Niin pelätty on vanhan piian nimi ja sääty tuolla puolen rajan.