Part 3

Tuo olutta vierahalle!

(Kuiskaa jotakin hänelle. _Piika pikkarainen_ pyörähtää pois ja palajaa pian takaisin tuoppi kädessään.)

PIIKA PIKKARAINEN (Lemminkäiselle)

Tokko lie sinussa miestä juojoa tämän oluen, tämän kannun kaatajata?

(Tarjoaa _Lemminkäiselle_, joka luo pitkän katseen tuopin pohjaan.)

LEMMINKÄINEN (kuin itsekseen)

Toukka on tuopin pohjukassa, käärmehiä keskimailla, äärillä maot matavi, sisiliskot liuahtavi. Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle, ennen kuun ylenemistä, tämän päivän päätymistä!

(Suuttumusta ja liikettä häärahvaan seassa.)

POHJOLAN ISÄNTÄ

Mitä sie tulitki tänne, ken sinua koolle kutsui?

LEMMINKÄINEN (kopeasti)

Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton! Kuules, poika Pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä, anna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!

POHJOLAN ISÄNTÄ (sylkäisten)

Tuoss' on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi.

LEMMINKÄINEN

En ole vaimojen vasikka enkä härkä hännällinen juomahan jokivesiä, lampivettä lakkimahan.

POHJOLAN ISÄNTÄ (aina suuttuneempana)

Ei tässä piot paranne, kun ei vierahat vähenne! Talo työlle, vieras tielle hyvistäki juomingista! Lähe tästä Hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan, kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!

LEMMINKÄINEN

Ei miestä manaten saa'a, ei miestä pahempatana sijaltansa siirtymähän, paikalta pakenemahan.

(_Pohjolan isäntä_ viittaa eräälle orjistaan, joka tuo miekan hänelle.)

POHJOLAN ISÄNTÄ

Oi sie Ahti Saarelainen mitelkämme miekkojamme, minunko parempi miekka, vainko Ahti Saarelaisen.

(Mittaavat miekkojaan.)

LEMMINKÄINEN

Sinunpa pitempi miekka, sinun eellä iskeminen. Iske päältä, Pohjan poika!

(Pohjolan isäntä iskee.)

Annapas minäki koitan, jo se on vuoroni minunki!

(Iskee. _Pohjolan isäntä_ kaatuu. _Hääväki_ pakenee parkaisten. _Kuoro_ nousee kauhistuneena.)

LOUHI (kätensä kohottaen).

Laulan miestä miekallista, asehellista urosta, sata miestä miekallista, tuhat kalvan kantajata, pään varalle Lemminkäisen, Kaukomielen kaulan päälle!

(Pois vasemmalle.)

LEMMINKÄINEN

Otanpa isoni purren, lähen tuonne piilemähän ylitse meren yheksän, saarehen selällisehen; siell' ennen isoni piili suurina sotakesinä, siellä piilen vuoden, toisen, käyn kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempani valkamoille.

(Pois oikealle.)

ESIRIPPU.