Part 6

Aika on Ahtia sanoa, Veitikkätä vieretellä. Ahti poika saarelainen, Tuo on lieto Lemmin poika, Kasvoi koissa kaunihisti 5 Luona armahan emonsa. Tuli mies mitä parahin, Puhkesi punaverinen, Joka päästänsä pätevi, Kohastansa kelpoavi, 10 Noien impien iloihin, Kassapäien karkeloihin. Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka, Kasvoi koissa korkeassa, 15 Yleni ylen ehossa. Kauan kasvoi, kauas kuului, Kaukoa tuli kosijat Neien kuuluhun kotihin, Kaunoisehen kartanohon. 20 Kosi Päivä poiallehen; Eip' on mennyt Päivälähän, Päivän luona paistamahan, Kesäisillä kiirehillä. Kosi Kuuhut poiallehen; 25 Eip' on mennyt Kuutolahan, Kuun luona kumottamahan, Kehät ilman kiertämähän. Kosi Tähti poiallehen; Eip' on mennyt Tähtelähän, 30 Pitkin öitä pilkkimähän Talvisilla taivahilla. Tuop' on lieto Lemminkäinen, Itse kaunis Kaukomieli, Lähteäksensä lupasi 35 Sekä mietti mennäksensä Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta. Emo kielteä käkesi, Varotteli vaimo vanha: 40 "Ellös menkö poikaseni Parempihin itseäsi; Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." Sanoi lieto Lemminkäinen: 45 "Jos en oo su'ulta suuri, Mie valitsen varrellani, Otan muilla muo'oillani." Ottavi hyvän orosen, Valjasti valion varsan, 50 Ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän; Ajoi korjansa kumohon, Veräjähän vierähytti. Nauroi naiset Lemminkäistä, 55 Piiat pisti pilkkojansa, Kun ajoi kummasti kujalle, Kamalasti kartanolle. Siinä lieto Lemminkäinen Murti suuta, väänti päätä, 60 Murti mustoa haventa, Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole tuota ennen nähnyt, En ole nähnyt, enkä kuullut, Naisen nauravan minulle, 65 Piian pilkkoja suannut." Siitä lieto Lemminkäinen Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko Saarella sijoa, Maata Saaren manterella, 70 Minun leikki lyöäkseni, Tanner tanhuellakseni, Saaren impien iloissa, Kassapäien karkeloissa?" Saaren impyet sanovat, 75 Niemen neiet vastoavat: "Kyll' on Saarella sijoa, Maata Saaren manterella, Sinun leikki lyöäksesi, Tanner tanhuellaksesi, 80 Karjalaisna kaskimailla, Paimenpoikana paloilla." Mitä huoli Lemminkäinen, Palkkasihe paimeneksi; Kävi päivät paimenessa, 85 Yöt oli impien iloissa, Noien neitojen kisoissa, Kassapäien karkeloissa. Sillä lieto Lemminkäinen, Tuo on kaunis Kaukomieli, 90 Ihastutti Saaren immet, Niemen neitoset lepytti. Yksi on Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen, Jok' ei suostu sulhasehen, 95 Mielly miehe'en hyvähän. Tuop' on lieto Lemminkäinen, Itse kaunis Kaukomieli, Sa'at saappahat kulutti, Sa'at airot poikki souti, 100 Tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä. Jo päivänä muutamana, Iltana moniahana, Neitoset kisaelevi 105 Kaunihilla kankahalla, Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna. Tuli veitikka verevä, Ajoi lieto Lemminkäinen, 110 Keskelle kisaketoa, Kaunokaisten karkeloa, Koppoi neien korjahansa, Reutoi Kyllikin rekehen. Siitä läksi liukumahan, 115 Lähtiessänsä sanovi: "Elkätte minua immet Ilmi antako ikänä, Minun täällä käyneheni, Täältä neien vieneheni!" 120 "Kun ette totelle tuosta, Niin teille paha paneikse: Laulan sulhonne sotahan, Nuoret miehet miekan alle, Ettei kuulla kuuna päänä, 125 Nähä ilmoisna ikänä, Kujasilla kulkemassa, Ahoilla ajelemassa." Siitä lieto Lemminkäinen Veti virkkua vitsalla, 130 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi Saaren nurmet, Joit' olen kesät kävellyt, Kaiket talvet tallaellut, Piileskellen pilvis-öillä, 135 Paeten pahoilla säillä, Tätä pyytä pyytessäni, Allia ajellessani!" Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: 140 "Päästä jo minua poies, Laske lasta vallallensa, Kotihini kulkemahan, Luoksi itkevän emoni!" Virkki lieto Lemminkäinen, 145 Sanoi kaunis Kaukomieli: "Kyllikki, syän-käpyni, Minun maire marjueni! Tuotako sinä sureksit, Tuota huolien huokaelet, 150 Ettei oo sukuni suuri, Kovin korkea kotini?" "Jos en oo su'ulta suuri, Enkä korkea ko'ilta, On mulla tulinen miekka, 155 Sakeneva säilärauta, Se onpi sukua suurta, Laajoa lajipereä: Onp' on Hiiessä hiottu, Jumaloissa kirkastettu, 160 Sillä suurennan sukuni. Laajennan lajini kaiken, Miekalla tuliterällä, Säilällä sakenevalla." Neiti tuon sanoiksi virkki: 165 "Oi on Ahti Lemmin poika, Jos tahot minusta neittä Ikuiseksi ystäväksi, Sie vanno valat ikuiset, Ei sotia käyäksesi 170 Kullankana tarpehella, Hopeankana halulla!" Siinä lieto Lemminkäinen Itse tuon sanoiksi virkki: "Vannon mie valat ikuiset, 175 Ei sotia käyäkseni Kullankana tarpehella, Hopeankana halulla; Sie itse valasi vanno, Ei kyliä käyäksesi 180 Hyvänki hypyn halulla, Tanhujuoksun tarpehella!" Siitä vannoivat valansa, Laativat iki lupansa, Eessä julkisen Jumalan, 185 Alla kasvon kaikkivallan: Ei Ahin sotia käyä, Eikä Kyllikin kyliä. Siitä lieto Lemminkäinen Jo kohta kotihin saapi, 190 Luoksi armahan emonsa, Tykö valta vanhempansa. Emo tuon sanoiksi virkki, Itse lausui, noin nimesi: "Viikon viivyit poikaseni, 195 Viikon mailla vierahilla!" Lausui lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani, Pane jo patjasi parahat, Pehme'immät pään-alaiset, 200 Maatani omalla maalla, Nuoren neiteni keralla; Mitä läksin, sen jo sainki, Kuta pyysin, sen tapasin." Emo tuon sanoiksi virkki: 205 "Ole nyt kiitetty Jumala, Kun annoit miniän mulle Vanhan päiväni varaksi! Itse kiitä onneasi! Hyvän sait, hyvän tapasit." 210 "Puhas on pulmonen lumella, Puhtahampi puolellasi; Valkea merellä vaahti, Valkeampi valloissasi; Sorea lähellä sorsa, 215 Soreampi suojassasi; Kirkas tähti taivahalla, Kirkkahampi kihloissasi." "Laai nyt lattiat laveat, Hanki ikkunat isommat, 220 Seisottele seinät uuet, Tee koko tupa parempi, Nuoren neien saatuasi, Kaunihin katsottuasi, Paremmaisen itseäsi, 225 Sukuasi suuremmaisen!"

Kahdestoista runo

Kyllikki valaansa muistamatta lähtee kylän kisahan, josta Lemminkäinen kovasti suuttuneena paikalla alkaa sotaretkelle Pohjolaan hankkiutua; vv. 1-26. -- Nainen kokee kieltää Lemminkäistä sotaan lähtemästä, mutta tämä vaan yhä pyytää äitiltä sotavaruksiansa ja uhkaa lähteä onneansa Pohjolan pönäkän neidon luona kokemaan; vv. 27-60. -- Äiti peljättämälläki kokee estää poikaansa lähtemästä, mutta Lemminkäinen kerskaa kyllä Pohjan noidille vastaavansa ja päätään harjatessa viimein suuttuneena paiskaa harjan kädestään ja sanoo, jo silloin harjasta verta lähtevän, kun hänestäki; vv. 61-98. -- Lemminkäinen lähtee matkalle ja tulee Pohjolaan. Jo ulkoa kuulee tuvassa laulettavan, soitettavan ja hälistävän, ja sisään pilkistäissänsä näkee sen väkeä täynnä olevan; vv. 99-140. -- Lemminkäinen Pohjolan tupaan tultua innostuneena alkaa laulaa ja laulaa miehet minne minki; yhden ainoan sokean ukko raiskan heittää laulamatta; vv. 141-192.

Siitä Ahti Lemminkäinen, Tuo on kaunis Kaukomieli, Aina eellehen eleli Nuoren neitosen keralla, Ei itse sotia käynyt, 5 Eikä Kyllikki kyleä. Niin päivänä muutamana, Huomenna moniahana, Lähtevi kalan kutuhun, Tullut ei illalla kotihin; 10 Jo meni Kyllikki kylähän, Noien neitojen kisahan. Ainikki sisar Ahilla, Sepä saattavi sanoman Sekä kielen kantelevi: 15 "Armas Ahti, veikkoseni! Jo kävi Kyllikki kylässä, Veräjillä vierahilla." Ahti poika, aino poika, Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, 20 Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha! Jospa paitani pesisit Mustan käärmehen mujuista, Mun sotahan mennäkseni, 25 Pohjan poikien tulille." Kyllikki sanan sanovi, Nainen ensin ennättävi: "Ohoh armas Ahtiseni, Ellös lähtekö sotahan! 30 Näin mä unta maatessani, Sike'in levätessäni: Tuli ahjona ajeli Ahin ikkunan alatse, Tuosta tuiskahti tupahan, 35 Laikahtihe lattialle." Sanoi lieto Lemminkäinen: "En usko unia naisten. Enkä vaimojen valoja; Oi emoni kantajani, 40 Tuo tänne sotisopani! Mieleni minun tekevi Itse korvin kuullakseni, Nähä näillä silmilläni, Onko neittä Pohjolassa, 45 Piikoa Pimentolassa, Jok' ei suostu sulhosihin, Mielly miehi'in hyvihin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! 50 Sull' on Kyllikki koi'ssa, Koti-nainen korkeampi; Kamala on kaksi naista Yhen miehen vuotehella." Sanoi lieto Lemminkäinen: 55 "Kyllikki on kylän käviä, Juoskohon joka kisassa, Maatkohon joka majassa, Kylän impien iloissa, Kassapäien karkeloissa!" 60 Emo kielteä käkesi, Varotteli vaimo vanha: "Ellös vainen poikaseni Menkö Pohjolan tuville! Siellä Lappi laulanevi, 65 Tunkenevi Turjalainen, Suin sytehen, päin savehen, Kypenihin kyynäsvarsin, Kourin kuumihin poroihin, Palavoihin paateroihin." 70 Niin sanovi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitui, Koki kolme Lappalaista, Yhtenä kesäisnä yönä; Sen verran minusta saivat, 75 Min kirves kivestä saapi, Järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta." Ainapa emo epäsi Lähtemästä Lemminkäistä, 80 Tuon emo sanoiksi virkki: "Tuho ainaki tulevi, Tuho poikoa pätöistä, Hukka lieto Lemminkäistä; Ei sinussa laulajata 85 Pohjan poikien sekahan, Etkä tunne kieltä Turjan, Maha et lausua Lapiksi." Silloin lieto Lemminkäinen Oli päätänsä sukiva, 90 Hapsiansa harjoava, Suan seinähän sivalti, Harjan painoi patsahasen, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Silloin on hukka Lemminkäistä, 95 Tuho poikoa pätöistä, Kun suka verin valuvi, Harja hurmehin loruvi." Siitä lieto Lemminkäinen Hyöteleikse, vyöteleikse, 100 Rautapaitoihin paneikse, Otti miekkansa omansa, Tempasi tuliteränsä; Sen sivullehen sitovi. Varsan viiasta vihelsi, 105 Kulokosta kultaharjan; Pisti varsan valjahisin, Puikkoihin tulipunaisen, Itse istuikse rekehen, Koha'utti korjahansa. 110 Laski virkkua vitsalla, Karkutti kariperällä; Virkku juoksi, matka joutui, Reki vieri, tie lyheni, Hope'inen hiekka helkki, 115 Kangas kultainen kumisi. Kulki päivän, kulki toisen, Kulki kohta kolmannenki; Päivänäpä kolmantena Kylä vastahan tulevi. 120 Niin pihalle päästyänsä Lyöpi maata ruoskallansa, Utu nousi ruoskan tiestä, Mies pieni u'un seassa, Riisumahan rinnuksia, 125 Aisoja alentamahan. Siitä lieto Lemminkäinen Itse korvin kuuntelevi: Kuuli ulkoa runoja, Läpi sammalen sanoja, 130 Läpi seinän soittajoita, Läpi lauan laulajoita. Katsahti tupahan tuosta, Tupa oli täynnä tuntijoita, Lautsat täynnä laulajoita, 135 Sivuseinät soittajoita, Peripenkki tietäjiä, Karsina karehtijoita; Lauloivat Lapin runoja, Hiien virttä vinguttivat. 140 Mitä huoli Lemminkäinen, Meni ulkoa tupahan, Sai sisähän salvoksehen, Itse tuon sanoiksi virkki: "Hyv' on laulu loppuvasta, 145 Lyhyestä virsi kaunis; Mieli on jäämähän parempi, Kuin on kesken kätkemähän." Louhi Pohjolan emäntä Sanan virkkoi, noin nimesi: 150 "Olipa tässä ennen koira, Rakki rauan karvallinen, Lihan syöjä, luun purija, Veren uuelta vetäjä; Kuin tulit sinä tupahan 155 Ilman koiran kuulematta?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä tänne tullutkana Koiriesi syötäväksi, Haukkujen hakattavaksi." 160 Siitä loihe loitsijaksi, Laikahtihe laulajaksi; Tulta iski turkin helmat, Valoi silmät valkeata, Lemminkäisen laulaessa, 165 Laulaessa, lausiessa. Lauloi lieto Lemminkäinen, Lauloi miehet miekkoinensa, Urohot asehinensa Min mikäli, kun kukali; 170 Lauloi nuoret, lauloi vanhat, Yhen heitti laulamatta, Karjan paimenen pahaisen, Ukko vanhan umpisilmän. Märkähattu karjan paimen 175 Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, Lauloit kerran keski laa'un, Niin miks'et minua laula?" 180 Sanoi lieto Lemminkäinen: "Siksi en sinuhun koske, Kun olet katsoa katala, Kurja koskemattaniki." Märkähattu karjan paimen 185 Tuosta suuttui ja vihastui, Meni ulos usta myöten, Pellolle pihoa myöten, Juoksi Tuonelan joelle, Pyhän virran pyörtehelle; 190 Siellä katsoi Kaukomieltä, Vuottelevi Lemminkäistä.

Kolmastoista runo

Lemminkäinen kysyy Pohjolan akalta parasta tyttöä. Akka vastaa huonolle miehelle ei antavan tytärtänsä; pyytäisikö ensin Hiiden hirven, sitte taitaisi tyttöä kuulustella; vv. 1-28. -- Lemminkäinen varustaikse hirven ajoon ja toimittaa itsellensä sitä varten mitä parahimmat sukset; vv. 29-66. -- Lähtee sitte ylpeästi metsään ja Hiidet hankkivat eriskummaisen hirven varsin hänen ajaaksensa; vv. 67-94. -- Hirvi juoksee, nostaa aika kahakan Lapissa, Lemminkäinen sen kuultua hiihtää sinne ja saapi tietää Hiitten hirven siellä kummia tehneen; vv. 95-134. -- Lemminkäinen paikalla hiihtämään jälestä, tapaa hirven ja kytkee sen tammisen tarhan sisään; vv. 135-160. -- Alkaa tunnustella taljaa, josta hirvi kiihtyy potkimaan, särkee tarhan ja juoksee matkaansa, jottei päätäkään näkynyt; vv. 161-198.

Siitä lieto Lemminkäinen Sanoi Pohjolan akalle: "Anna nyt akka piikojasi, Työnnä tänne tyttöjäsi, Paras parvesta minulle, 5 Pisin piika joukostasi!" Sanoi Pohjolan emäntä: "Anna en sulle piikoani, En parasta, en pahinta, En pisintä, en lyhintä, 10 Sull' on ennen naitu nainen, Ennen juohettu emäntä." Se on lieto Lemminkäinen, Itse tuon sanoiksi virkki: "Heitän Kyllikin kylähän, 15 Kylän kynnysportahille, Täältä saan paremman naisen; Tuo nyt tänne tyttäresi, Impiparvesta parahin, Kassapäistä kaunokaisin!" 20 Sanoi Pohjolan emäntä: "Mie en anna tyttöäni Miehille mitättömille, Urohille joutaville; Äsken tyttöjä anele, 25 Kuulustele kukkapäitä, Kun sa hiihät Hiien hirven, Hiien peltojen periltä." Siitä lieto Lemminkäinen Painui Lyylikin pajahan, 30 Kävi Kaupin kartanohon, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on viisas Vuojalainen, Kaunis Kauppi Lappalainen! Tee mulle sukeat sukset, 35 Kalhut kaunoiset kaverra, Joilla hiihän Hiien hirven, Hiien peltojen periltä." Lyylikki sanan sanovi, Kauppi kielin kerkiävi: 40 "Suotta lähet Lemminkäinen Hiien hirveä ajohon: Saat palan lahoa puuta, Senki suurella surulla." Sanoi lieto Lemminkäinen: 45 "Toki lähen, en totelle; Tee lyly lykittäväksi, Kalhu kalpoeltavaksi!" Lyylikki, lylyjen seppä, Kauppi, kalhujen tekijä, 50 Sai lylyn lykittäväksi, Kalhun kannan lyötäväksi, Sauvan varret valmihiksi, Sompaset sovitetuksi. Voiti voilla suksiansa, 55 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Liekkö tässä nuorisossa, Kansassa kasuavassa, Tuon lylyni lykkijäistä, Kalhun kannan potkijaista?" 60 Sanoi lieto Lemminkäinen, Virkki veitikka verevä: "Kyll' on tässä nuorisossa, Kansassa kasuavassa, Tuon lylysi lykkijäistä, 65 Kalhun kannan potkijaista." Se on lieto Lemminkäinen Viinen selkähän sitaisi, Olallehen uuen jousen, Sauvan survaisi kätehen, 70 Läksi lylyn lykkimähän, Lähtiessänsä sanovi: "Eip' on ilmalla Jumalan, Tämän taivon kannen alla, Löytyne sitä metsässä 75 Jalan neljän juoksevata, Kut' ei näillä yllätetä, Kaunihisti kannateta, Kalhuilla Kalevan poian, Liukoimilla Lemminkäisen." 80 Päätyi Hiiet kuulemassa, Juuttahat tähyämässä; Hiiet hirveä rakenti, Juuttahat poroa laati, Pään panevi pökkelöstä, 85 Sarvet raian haarukasta, Jalat rannan raippasista, Muun lihan lahosta puusta. Hiisi neuvoi hirveänsä, Porollensa suin puheli: 90 "Nyt sie juokse, Hiitten hirvi, Jalkoa jalo tevana, Hiihätä hikehen miestä, Lemminkäistä liiatenki!" Siitä juoksi Hiitten hirvi, 95 Poropeura poimetteli, Pohjan aittojen alatse, Lapin lasten tanteritse, Potkasi koasta korvon, Kaatoi kattilat tulelta, 100 Selin keitot keikahutti, Vellit lietehen levitti. Nousi melkoinen meteli Lapin lasten tanterilla, Lapin koirat haukkumahan, 105 Lapin lapset itkemähän, Lapin naiset nauramahan, Muu väki murajamahan. Itse lieto Lemminkäinen Yhä hiihti Hiien maita, 110 Hiihti soita, hiihti maita, Hiihti aukkoja ahoja, Tuli suihki suksiloista, Savu sauvojen nenistä. Kuuli melkoisen metelin 115 Pohjan pitkästä perästä, Lapin lasten tanterilta, Heti tuonne hiihtämähän Koiran haukunta-sijoille, Lapin lasten tanterille. 120 Sanoi sinne saatuansa: "Mitä täällä naiset nauroi, Naiset nauroi, lapset itki, Kuta haukkui halli-koirat?" "Sitä täällä naiset nauroi, 125 Naiset nauroi, lapset itki, Väki vanha vaikerteli, Sekä haukkui halli-koirat: Juoksi tästä Hiitten hirvi, Silo-sorkka sorkutteli, 130 Potkaisi koasta korvon, Kaatoi kattilat tulelta, Lihat tuhkahan tuherti, Liemet lietehen levitti." Siitä veitikka verevä, 135 Tuo on lieto Lemminkäinen, Lykkäsi lylyn lumelle, Solahutti suopetäjän, Itse virkki vierressänsä, Sanoi sauvakätteheltä: 140 "Mi lienee Lapissa miestä, Kaikki hirven kannantahan, Mi lienee Lapissa naista, Kaikki kattilan pesohon, Mi lienee Lapissa lasta, 145 Kaikki lastun poimintahan, Mi Lapissa kattiloa, Kaikki hirven keitäntähän." Kiinnistihe, jännistihe, Potkaisihe, ponnistihe; 150 Potkaisihen ensikerran Silmän siintämättömähän, Kerran toisen kuopaisihe Korvan kuulemattomahan, Kolmannen kohenteleikse 155 Lautasille Hiitten hirven. Otti vaajan vaahterisen, Raksin koivuisen rapasi, Jolla kytki Hiitten hirven Tarhan tammisen sisähän. 160 Siinä lieto Lemminkäinen Selkeä silittelevi, Taljoa taputtelevi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sopisipa tuossa maata 165 Nuoren neitosen keralla." Siitä kiihtyi Hiien hirvi, Poropeura potkimahan, Itse tuon sanoiksi virkki: "Lempo saakohon sinulle 170 Nuorin nei'in maataksesi, Tyttärin elelläksesi!" Ponnistihe, jännistihe, Raksin koivuisen revitti, Rikkoi vaajan vaahterisen, 175 Tarhan tammisen hajotti. Sai siitä samoamahan, Läksi hirvi hippomahan, Vasten soita, vasten maita, Vasten varvikko-mäkeä. 180 Siinä veitikka verevä Kovin suuttui ja vihastui, Hiihti hirveä jälestä. Niin kun kerran potkaisevi, Lysmähti lyly lävestä, 185 Taittui kalhu kannan tiestä, Itse juoksi Hiien hirvi, Jott' ei päätänä näkynä. Siinä lieto Lemminkäinen Kalujansa katselevi, 190 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Elköhön sinä ikänä Menkö toinen miehiämme Uhalla metsän ajohon, Hiien hirven hiihäntähän, 195 Kuin menin minä poloinen, Hävitin hyvän sivakan, Kalhun kaunihin kaotin."

Neljästoista runo

Lemminkäinen kun havaitsi ylimielisyydellä ei mitään voittavansa alkaa tavallisilla rukouksilla metsän haltioita avuksensa pyytää; vv. 1-46. -- Lemminkäinen saapi Hiiden hirven ja viepi sen Pohjolaan. Pohjan akka ei vieläkään anna tytärtänsä, vaan määrää hänen toiseksi työkseen Hiiden ruunan suistamaan; vv. 47-86. -- Lemminkäinen lähtee Hiiden ruunaa suistamaan. Kolmantena päivänä tapaa sen tulen palavalla harjallansa ja rukoilee Ukko jumalaa sitä jäillä ja rakeilla jähdyttämään, ennenkun tohtii käsiksi käydä; vv. 87-116. Lemminkäinen suistaa ruunan, ajaa sillä Pohjolaan ja kysyy tytärtä. Pohjolan emäntä vielä kolmanneksi ansiotyöksi ehdottelee hänelle, ampua joutsenen Tuonelan joesta; vv. 117-148. -- Lemminkäinen astuu Tuonelan joelle, jossa Pohjolan sokea ukko jo kauvan oli odotellut häntä ja nyt hankkii hänelle varomattoman surman työntäen sitte pahimpaan virran pyörteesen; vv. 149-202.