Part 13

Kullervo Kalervon poika, Sinisukka äijä on lapsi, Jo kohta sepon ko'issa Kysyi työtä iltaisella, Kulle työlle työntyminen, 5 Raaolle rakentuminen; Pantihinpa paimeneksi, Sepon karjan kaitsijaksi. Tuopa ilkoinen emäntä, Sepän akka irvihammas, 10 Leipoi leivän paimenelle, Kakun paksun paistelevi, Kauran alle, vehnän päälle, Keskelle kiven kutovi. Kakun voiti voi-sulalla, 15 Kuoren rasvalla rakenti, Pani orjallen osaksi, Palaseksi paimenelle, Itse orjoa opasti, Sanan virkkoi, noin nimesi: 20 "Ellös tätä ennen syökö Karjan mentyä metsälle!" Siitä Ilmarin emäntä Laittoi karjan laitumelle, Sanovi sanalla tuolla, 25 Lausui tuolla lausehella: "Lasken lehmäni leholle, Maion antajat aholle, Työnnän kuuta ottamahan, Talia tavottamahan, 30 Ahomailta auke'ilta, Leve'iltä lehtomailta, Korke'ilta koivikoilta, Hopeisilta saloilta." "Etelätär luonnon eukko, 35 Suvetar valio vaimo, Hongatar hyvä emäntä, Katajatar kaunis neiti, Pihlajatar piika pieni, Tuometar tytär Tapion! 40 Katso'ote karjoani, Viitsiöte viljoani, Kesä kaikki kaunihisti, Lehen aika leppeästi, Jotta karja kaunistuisi, 45 Eistyisi emännän vilja, Hyvän-suovan mieltä myöten, Pahan-suovan paitsi mieltä." "Suvetar valio vaimo, Etelätär luonnon eukko! 50 Käy nyt, syötä karjoani, Raavahiani ravitse, Syöttele metisin syömin, Juottele metisin juomin, Heraisilta hettehiltä, 55 Läikkyviltä lähtehiltä, Kultaisilta kunnahilta, Hopeisilta ahoilta." "Mielikki metsän miniä, Tellervo Tapion neiti! 60 Kaitse karja kaunihisti, Viitsi vilja virkeästi, Varjele vahingon teiltä, Kaitse kaikista pahoista, Ettei tuskihin tulisi, 65 Häpeähän hämmentyisi, Sorkka suohon sorkahtaisi, Hettehesen herkähtäisi." "Päivän mennessä majoille, Iltalinnun laulellessa, 70 Saata karjani kotihin Utarilla uhkuvilla, Nisillä pakottavilla; Koissa on hyvä ollaksensa, Maa imara maataksensa, 75 Vaimot valkean tekevät Nurmelle mesinukalle, Maalle marjanvartiselle." "Otsonen metsän omena, Mesikämmen käyretyinen! 80 Tehkämme sulat sovinnot, Rajarauhat rapsakamme, Ettet sorra sontareittä, Kaa'a maion kantajata, Tänä suurena suvena, 85 Luojan lämminnä kesänä." "Käyös kaarten karjamaita, Piilten piimäkankahia, Kierten kellojen remua, Ääntä paimenen paeten! 90 Kuulisitko kellon äänen, Tahi torven toitotoksen, Tunge korvasi kulohon, Paina pääsi mättähäsen, Tahi korpehen kokeos, 95 Muille kummuille kuvahu, Jott' ei kuulu karjan kello, Eikä paimenen pakina!" "Kun sulle halu tulevi, Syöä mielesi tekevi, 100 Syö'ös sieniä metsästä, Murra muurahais-kekoja, Juuria punaisen putken, Metsolan mesipaloja, Ilman ruoka-ruohoittani, 105 Minun henki-heinittäni!" "Kun ma otsona olisin, Mesikämmennä kävisin, En mä noin asuisikkana Aina akkojen jaloissa; 110 Onhan maata muuallaki, Tarhoa ta'empanaki, Soita kyllin sorkutella, Viiakkoa viiletellä." "Niin teemme sulat sovinnot, 115 Iki rauhat ratkoamme; Vaan jos tahtonet tapella, Eleä soan tavalla, Tapelkamme talvikauet, Lumi-ajat luskailkamme, 120 Sinisen salon sisässä, Korven kuulun kainalossa!" Siitä Ilmarin emäntä Vielä tuon sanoiksi virkki: "Oi Ukko ylijumala! 125 Kun kuulet toen tulevan, Muuta muiksi lehmäseni, Kamahuta karjaseni, Kiviksi minun omani, Kantoloiksi kaunoseni, 130 Kumman maita kulkiessa, Vantturan vaeltaessa." "Kun ei tuosta kyllin liene, Kuippana metsän kuningas! Korjaele koiriasi, 135 Raivaele rakkiasi, Käske koirasi koloihin, Rakkisi rapaja kiinni, Kultaisihin kytky'ihin, Hihnoihin hope'isihin, 140 Jott' ei piiloa pitäisi, Häpehiä hämmentäisi." "Kun ei tuosta kyllin liene, Ei vielä sitä varone, Ukko kultainen kuningas, 145 Hope'inen hallitsia! Paina panta pihlajainen Ympäri nenän nykerän, Kun ei pihlaja pitäne, Niin sä vaskesta valata, 150 Jos ei vaski vahva liene, Panta rautainen rakenna!" "Lepy jo lehto, kostu korpi, Lempeä salo sininen, Anna rauha raavahille, 155 Sorkka-säärille sovinto, Tänä suurena suvena, Herran hellennä kesänä!" Siitä Ilmarin emäntä Lehmät läävästä lähetti, 160 Laski karjan laitumelle, Pani paimenen perähän, Orjan lehmien ajohon, Kullervoisen kaitsentohon.

Kolmasneljättä runo

Kullervo valittelee päiviänsä, kun oli paimenen huonoon virkaan pantu, ottaa sitte iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja särkee veitsensä kiveen, jonka emäntä oli sisään leiponut; vv. 1-24. -- Suuttuneena emännän pilkasta ja veitsensä särkymisestä Kullervo miettii kostoa ja saapi sekä varikselta että korpilta neuvoa siihen; vv. 25-54. -- Hävittää Ilmarisen koko karjan, kerää lauman susia ja karhuja, jotka yöksi ajaa karjan sijasta kotiin ja loihtii Ilmarisen emännän repimään; vv. 55-82. -- Ilmarisen emäntä kuultua torven äänen lähtee karjaa vastaan ottamaan ja lypsämään, jossa metsänpedot paikalla repivät hänen kuoliaksi; vv. 83-120.

Kullervo Kalervon poika Otti konttihin evästä, Läksi lehmien ajohon, Sanan virkki vierressänsä: "Voi minä polonen poika! 5 Jo minä johonki jouvuin: Härän hännän paimeneksi, Vasikkojen vaalijaksi, Joka suon on sotkijaksi, Maan pahan mateliaksi." 10 Kulki kangasta kavuten, Päätyi päivän rintehesen, Lintunen lehosta lauloi, Pieni lintu pensahasta: "Jo oisi aika orjan syöä, 15 Isottoman illastella." Kullervo Kalervon poika Ajoi lehmänsä levolle, Itse istui mättähälle, Otti leivän laukustansa, 20 Veti veitsensä tupesta, Leivän leikkaellaksensa, Veitsi vierähti kivehen, Kajahutti kalliohon. Kullervo Kalervon poika 25 Katselevi veitsyttänsä, Itse päätyi itkemähän, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Yks' oli veitsi veikkoutta, Yksi rauta rakkautta, 30 Ison saamoa eloa, Vanhemman varustamoa, Senki katkaisin kivehen, Karahutin kalliohon, Leipähän pahan emännän, 35 Pahan vaimon paistamahan." "Millä nyt maksan naisen naurun, Naisen naurun, piian pilkan, Akan ilkeän evähät, Pahan vaimon paistannaiset?" 40 Varis vaakkui varvikosta, Varis vaakkui, korppi koikkui: "Oi on kurja kullansolki! Ota vitsa viiakosta, Aja suolle sorkkasääret, 45 Lehmät liejuhun levitä, Puolen suurille susille, Toisen korven kontioille." "Kaikoa suet kokohon, Karhut kaikki katrahasen, 50 Aja karjana kotihin, Kirjavana kartanolle; Sillä maksat naisen naurun, Pahan vaimon parjaukset." Kullervo Kalervon poika 55 Itse tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta Hiien herja! Jos itken isoni veistä, Vielä itkenet itsekin, Itket lypsy-lehmiäsi." 60 Otti vitsan viiakosta, Koivun korvesta tapasi, Ajoi lehmät liettehesen, Härät murtohon murenti, Puoliksi susien syöä, 65 Puolen korven kontiojen, Suet lausui lehmäsiksi, Karhut karjaksi saneli, Minkä pisti Pienikiksi, Kunka Kyytäksi kyhäisi. 70 Lonkui päivä luotehelle, Kulki kuusikon tasalle, Tuo pahanen paimen raiska, Kullervo Kalervon poika, Ajoi kontiot kotihin, 75 Susikarjan kartanolle, Vielä neuvoi karhujansa, Susillensa suin puheli: "Repäise emännän reisi, Pure puoli pohkeata, 80 Kun tulevi katsomahan, Lyykistäikse lypsämähän!" Kullervo Kalervon poika Jo kohta kotimäellä Lujahutti luikullansa, 85 Toitahutti torvellansa, Kolmasti kotimäellä, Kuuesti kujoisten suussa. Tuop' on Ilmarin emäntä, Sepon akka, selvä nainen, 90 Kuuli soitannan kujalta, Kajahuksen kankahalta, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty Jumala! 95 Torvi soipi, karja saapi; Orja soitellen tulevi, Toitatellen torvettavi." Itse pistihe pihalle, Kaapsahutti kartanolle, 100 Sai siitä savupanolle, Tuosta lypsylle tulevi. Lyhmistäikse lypsämähän, Heitäikse heruttamahan, Susi päälle suimistihe, 105 Karhu päälle kuopaisihe, Puri puolen pohkeata, Katkoi kannan sääriluusta. Siitä Ilmarin emäntä, Tuo takojan tarkka nainen, 110 Vieri kohta kuoliaksi, Kaatui kattila-noeksi, Oman pirttinsä pihalle, Kapehille kartanoille. Se oli meno naisen nuoren, 115 Kanssa kaunihin emännän, Jot' oli viikon valvateltu, Vuosin kuusin kuulusteltu Ilmarin iki iloksi, Sepon kuulun kunnioiksi. 120

Neljäsneljättä runo

Iloten ja riemuten pakenee Kullervo Ilmarisen kodista. Ilmarinen tapaa puolisonsa hengettömänä ja tulee siitä kovin surulliseksi; vv. 1-24. -- Kullervo päivän korpia astuttua illalla valittaa orpouttansa sekä muuta onnettomuuttansa ja päättää lähteä kostamaan Untamolle sukunsa surmasta; vv. 25-54. -- Metsän eukko tulee matkalla Kullervoa vastaan ja kertoo hänen vanhempansa ei vielä kuolleen, vaan elävän Lapin rajalla, jonne neuvoo häntä matkustamaan; vv. 55-94. -- Kullervo löytää vanhempansa ja saapi äitiltänsä kuulla vanhemman sisarensa marjaan lähteneen ja sillä matkalla tietämättömiin kadonneen; vv. 95-152.

Kullervo Kalervon poika, Sinisukka äijä on lapsi, Läksi soitellen seposta, Ilon lyöen Ilman mailta, Suo sorahti, maa järähti, 5 Kangas vastahan kajahti, Kullervoisen soitantoa, Ilkeän ilon pitoa. Kuului se sepon pajahan, Seppo seisottui pajassa, 10 Sai pihalle kuulemahan, Mikä soitanta salolla. Jo näki toet totiset, Valehettomat vakaiset, Näki naisen nukkunehen, 15 Kaunoisensa kaatunehen, Kaatunehen kartanolle, Kellistynehen keolle. Siihen seppo seisottihen Syämmellä synkeällä, 20 Puuttui yöksi itkemähän, Viikoksi vetistämähän, Mieli ei tervoa parempi, Syän ei syttä valkeampi. Itse Kullervo käveli, 25 Astui eelle jonne kunne, Päivän korpia kovia, Hiien hirsikankahia; Illan tullen, yön pimeten, Päätyi maahan mättähälle. 30 Siinä istuvi isoton, Armoton ajattelevi: "Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat; Mull' on korvessa kotini, 35 Tuulessa tulisijani." "Piennä mun isoni jätti, Matalana maammoseni, Jätti jäisille jälille, Pyöriville portahille, 40 Joka suohon sortumahan, Likahan litistymähän." "Vaan en nyt iällä tällä, Viel' en suohon sorrukkana; Enmä sinnes suohon sorru, 45 Kunnes kannan kahta kättä, Viittä sormea viritän, Kynttä kymmenen ylennän." Juohtui juoni mielehensä, Puuttui aivohon ajatus, 50 Käyä Untamon kylässä, Kostoa isonsa kohlut, Ison kohlut, maammon mahlat, Itsensä pahoin piännät. Jopa tuosta toisna päänä 55 Kullervo Kalervon poika Astui eelle matkoansa, Kohti Untamon kotia, Tuli akka vastahansa, Siniviitta viian eukko, 60 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kunne läksit Kullervoinen?" Kullervo Kalervon poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Läksin tuonne toisialle, 65 Tuonne Untamon tuville; Juohtui juoni mieleheni, Puuttui aivohon ajatus, Kostoa isoni kohlut, Ison kohlut, maammon mahlat, 70 Polttoa tuvat tuhaksi, Kypeniksi kyyätellä." Akka tuon sanoiksi virkki: "Ei ole surmattu sukusi; On sulla iso elossa, 75 Maammo mailla tervehenä, Lapin laajalla rajalla, Kalalammin laitehella." "Astut päivän, tuosta toisen, Astut kohta kolmannenki, 80 Kulet kohti luotehesen, Vaara vastahan tulevi, Sie astut alatse vaaran, Käyt vaaran vasenta puolta; Tuostapa joki tulevi 85 Oikealle puolellesi, Käyt siitä joen sivua, Kolmen kosken kuohumitse, Tulet niemen tutkamehen, Pää'yt päähän pitkän kaiskun, 90 Tupa on niemen tutkamessa, Kalasauna kaiskun päässä, Siinäpä iso elävi, Siinä kaunis kantajasi." Kullervo Kalervon poika 95 Läksi tuosta astumahan, Astui päivän, tuosta toisen, Kulki kohti luotehesen, Tuli niemen tutkamehen, Päätyi pitkän niemen päähän; 100 Tupa oli niemen tutkamessa, Kalasauna kaiskun päässä. Meni hän tupahan tuosta, Eipä tunneta tuvassa: "Mistä vieras veen takainen, 105 Kusta kulkija kotosin?" "Etkö tunne poikoasi, Muista lastasi omoa, Jonka Untamon urohot Veivät kanssansa kotihin, 110 Ison vaaksan varrellisna, Emon värttinän pituisna?" Emo ennätti sanoa, Vaimo vanha lausuella: "Ohoh poikani poloinen, 115 Ohoh kurja Kullervoni, Ettäpäs elävin silmin Näitä maita matkaelet! Kun jo itkin kuolleheksi, Jo kauvan kaonneheksi." 120 "Kaks' oli poikoa minulla, Kaksi kaunoista tytärtä, Niist' oli osattomalta Kaksi vanhinta kaonnut, Poika suurehen sotahan, 125 Tyttö tietämättömihin; Poikani tuli takaisin, Tyttö ei se tullekkana." "Läksi marjahan metsälle, Alle vaaran vaapukkahan, 130 Sinneppä kana katosi, Lintu kuoli liioin surmin, Surmihin sanattomihin, Nimen tietämättömihin." "Kenpä tuota etsimähän? 135 Kenpä muu, jos ei emonsa. Läksin mie emo polonen Etsimähän tyttöäni, Etsin päivän, etsin toisen, Etsin kohta kolmannenki, 140 Nousin suurelle mäelle, Korkealle kompakolle, Huusin tuosta tyttöäni, Kaonnutta kaihoelin. Vaarat vastaten saneli, 145 Kankahat kajahtelivat: 'Elä huua tyttöäsi, Elä huua, hoilaele! Ei se saa sinä ikänä, Ei paloa polvenansa, 150 Emon entisen tiloille, Taaton vanhan valkamoille.'"

Viidesneljättä runo

Kullervo vanhempainsa kodissa, samoin kuin ennen Untolassa, toimittelee töitänsä takaperoisesti; isä sitte viimein laittaa hänen veronvienti-matkalle; vv. 1-24. -- Palatessansa tapaa tytön matkallansa, jota pyytää rekeensä, tyttö ei lähde, vaan vastaa hänelle tylysti; Kullervo väkivallalla koppaa tytön rekeensä ja houkuttelee sen sitte lahjoillansa yöksi kanssansa jäämään; vv. 25-62. -- Aamulla jälkeen tyttö, kyseltyä oudon sulhonsa sukua, tulee tuntemaan hänen omaksi veljeksensä ja kauhistuu sitte niin naimakaupoistansa, että paikalla juoksee ja hukutaikse kuohuvaan koskeen; vv. 63-92. -- Kullervo mielituskissaan repii rekensä rikki, ratsastaa sitte kotiin äitillensä kertomaan sitä kauhistusta, kun oli oman tuntemattoman sisarensa kanssa naimiskauppoihin ruvennut, ja miettii lopettaa itsensä, mutta samassa muistaa Untamoisen vielä kostamatta olevan; vv. 93-134.

Kullervo Kalervon poika, Sinisukka äijä on lapsi, Sai tuosta elelemähän Alla varjon vanhempien, Ei saanut älyämähän, 5 Miehen mieltä ottamahan. Poika työlle työnteleikse, Nuotan suuren souantahan, Souti poikki puiset hangat, Venon haapaisen hajotti. 10 Sai Kalervo katsomahan, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sinusta soutajaksi, Mene nuotan tarvontahan!" Meni nuotan tarvontahan, 15 Tarpoi nuotan tappuroiksi, Ruumeniksi pullot rouhi, Selykset paloin paloitti. Sai Kalervo katsomahan, Sanan virkkoi, noin nimesi: 20 "Ei sinusta tarpojaksi, Lähe viemähän vetoja, Maajyviä maksamahan, Lienet matkassa parempi." Kullervo Kalervon poika, 25 Vietyä veot perille, Maksettua maajyväset, Rekehensä reutoaikse, Alkoi kulkea kotihin, Matkata omille maille. 30 Iski virkkua vitsalla, Heläytti helmivyöllä, Ajavi karettelevi; Neiti vastahan tulevi Noilla Pohjan kankahilla, 35 Lapin laajoilla rajoilla. Kullervo Kalervon poika Sanojansa säätelevi: "Käy neito rekoseheni, Armas alle vilttieni!" 40 Neiti vastahan sanovi, Tinarinta riuskuttavi: "Vilu on olla viltin alla, Kolkko korjassa eleä." Kullervo Kalervon poika, 45 Sinisukka äiön lapsi, Koppoi neion korjahansa, Reualti rekosehensa. Neiti tuossa noin sanovi: "Kun et päästä pois minua, 50 Polen poikki pohjalauat, Levittelen liistehesi." Kullervo Kalervon poika Aukaisi rahaisen arkun, Näytteli hope'itansa, 55 Verkaliuskoja levitti, Kultasuita sukkasia, Vöitänsä hopeapäitä. Verat veivät neien mielen, Raha muutti morsiamen, 60 Hopea hukuttelevi, Kulta kuihauttelevi. antoi Jumala aamun, Toi Jumala toisen päivän, Niin neiti sanoiksi virkki: 65 "Mist' olet sinä sukuisin, Lienet suurtaki sukua, Isoa isän aloa?" Kullervo Kalervon poika Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä, Olen kerran keskimäistä, Kalervon katala poika; Vaan sano oma sukusi, 75 Jos olet sukua suurta." Neiti tuon sanoiksi virkki: "Mie olen Kalervon tyttö; Läksin marjahan metsälle, Sinne mie kana katosin 80 Kuolemahan korven päähän, Kaatumahan kankahalle, Enkä kuollut kuitenkana, En mä kalkinen kaonnut, Näille päivin päätymättä, 85 Näille juonin joutumatta!" Sai toki sanoneheksi, Heti repsahti re'estä, Siitä juoksihe jokehen, Kosken kuohu'un kovahan, 90 Siihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli. Kullervo Kalervon poika Pyyhältihe korjastansa, Veitsin länkensä levitti, 95 Rauoin rahnoi rahkehensa; Hyppäsi hyvän selälle, Ajavi palasen maata, Päätyvi ison pihoille, Oman taaton tanterille, 100 Vähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunihimpi. Emo päätyvi pihalle, Ennätti emo kysyä, Vanhempansa tutkaella: 105 "Mi sinulla poikaseni? On kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit." Kullervo Kalervon poika Sanan virkkoi, noin nimesi: 110 "Jo on kummat kuulumassa, Taikeat tapahtununna, Kun pi'in oman sisaren, Turmelin emon tuoman." "Se jo surmansa sukesi 115 Koskehen kohisevahan, Itse tuot' en tieäkkänä, Kunne kurja kuoletaime, Suuhun ulvovan sutosen, Vainko vatsahan valahan." 120 Emo tuon sanoiksi virkki: "Ellös sinä sinne menkö, Onpa suurta Suomen nientä, Sankkoa Savon rajoa, Piillä miehen piilojansa, 125 Hävetä pahoja töitä." Kullervo Kalervon poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Enkä piile, en pakene, Viel' on Unto oikeana, 130 Mies katala kaatamatta, Kostamatta taaton kohlut, Taaton kohlut, maammon mahlat, Itseni hyvin piännät."

Kuudesneljättä runo

Kullervo valmistaikse Untolaa sotimaan, enemmin toivomalla kuin pelkäämällä siinä sodassa itsensäki kaatuvan; vv. 1-24. -- Hyvästi-jättöä tehdessään kysyy ensin isältä, sitte veljeltä ja sisareltaan, itkisivätkö häntä, jos kuulisivat kuolleeksi; ei kukaan niistä lupaa häntä itkeä; vv. 25-56. -- Viimeiseksi kysyy äitiänsä, itkisikö hänkään kuollutta poikaansa. Äiti vastaa kyllä paljonki itkevänsä, jos kuulisi Kullervonsa kuolleeksi; vv. 57-82. -- Untolan matkalla saapi Kullervo sanoja toisen toisensa perästä, ensin isänsä sitte veljensä ja sisarensa kuolleen; niistä huolimatta hän vaan kulkee edelleen; vv. 83-118. -- Kuultua jo viimein äitinsäki kuolleen äsken Kullervo tulee kovin surulliseksi ja käskee häntä, miten parhaiten taidettiin, maahan laittaa; itse hän vaan pitkitti matkaansa Untolaan; vv. 119-144. -- Perille tultua kaataa Untamon väkenensä ja palajaa sitte autioon kotiinsa. Jonkun ajan ensin itkettyänsä lähtee viimein metsästä itselleen ruokaa hankkimaan ja joutuu matkallansa juuri sille paikalle, jossa oli tuntemattoman sisarensa kanssa elellyt; vv. 145-176. -- Tempaa miekkansa tupesta, asettaa sen perin maahan ja syöksee sitte rinnoin kärkeä vasten, sillä tavoin lopun onnettomasta elämästänsä tehden; vv. 177-202.