Part 12

Lemminkäinen lieto poika Siitä läksi piilemähän, Sekä läksi, jotta joutui, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Hyvästi hyvä emoni! 5 Kun tulevi Pohjolan kansa, Pimentolan pitkä joukko, Päätäni kyselemähän, Sanoppa samonneheksi, Minun täältä menneheksi, 10 Saman kasken kaattuani, Joka jo on leikattuna!" Vetäisi venon vesille, Laski laivan lainehille, Veti puuhun purjehia, 15 Itse istuvi perähän, Kokan koivuisen nojahan, Melan vartevan varahan. Tuuli tuuitti venoista, Meren tyrsky työnnytteli, 20 Selviä selän vesiä, Ulapoita aukeita, Tuuitteli kuuta kaksi, Kuun on kohta kolmannenki, Saarelle sanattomalle, 25 Niemelle nimettömälle. Istui immet niemen päässä Rannalla meren sinisen, Ken se vuotti veljeänsä, Toivoi taattoa tulevan, 30 Sepä vasta varsin vuotti, Joka vuotti sulhoansa. Pian lieto Lemminkäinen Luotti purren luotoselle, Laski laivan saaren päähän, 35 Saaren niemyen nenähän. Sanoi tuonne tultuansa: "Onko saarella sijoa Veteä venettä maalle, Purtta kuivalle kumota?" 40 Saaren impyet sanovat: "Onhan saarella sijoa Veteä venosi maalle, Pursi kuivalle kumota: Tääll' on valkamat varavat, 45 Rannat täynnänsä teloja." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Kysyi kaunis Kaukomieli: "Onko saarella sijoa, Maata saaren manterella, 50 Minun laulut laulellani, Ilovirret vieretellä?" Saaren impyet sanovat, Niemen neiet vastoavat: "Onhan saarella sijoa, 55 Maata saaren manterella, Sinun laulut laulellasi, Ilovirret vieretellä, Lehot leikki lyöäksesi, Tanner tanhuellaksesi." 60 Siitä lieto Lemminkäinen Eleä nutustelevi Saaren impien ilossa, Kassapäien kauneussa; Kunnepäin on päätä käänti, 65 Siinä suuta suihkatahan, Kunne kättänsä kohotti, Siinä kättä käpsätähän. Kävi öillä oksimassa, Syän-öillä yksinänsä; 70 Niinpä kerran käyessänsä Kulkiessansa kylitse, Saaren niemen pitkän päähän, Kymmenentehen kylähän, Ei nähnyt sitä taloa, 75 Kuss' ei miekkoja hiottu, Tapparoita tahkaeltu, Pään varalle Lemminkäisen. Silloin lieto Lemminkäinen Jo tunsi tuhon tulevan, 80 Hätäpäivän päälle saavan, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lempoko yhen urohon Sovissansa suojelevi Päälle saa'essa satojen, 85 Tuhansien tunkiessa!" Astuiksen aluksehensa, Vierähti venon perähän, Laski laivansa ulomma; Tuli tuuli tuon puhalti 90 Ulapalle aukealle, Jäivät raukat rannikolle, Saaren immet itkemähän, Kultaiset kujertamahan. Sini itki saaren immet, 95 Niemen neiet voikerrehti, Kuni purjepuu näkyvi, Rautahankki haimentavi; Ei he itke purjepuuta, Rautahankkia haloa, 100 Itki purjepuun alaista, Rautahankin haltiata. Itse itki Lemminkäinen, Sini itki ja sureksi, Kuni saaren maat näkyvi, 105 Saaren harjut haimentavi; Ei hän itke saaren maita, Saaren harjuja haloa, Itki saaren impyitä, Noita harjun hanhosia. 110 Siitä lieto Lemminkäinen Päästyä kotiperille Tunsi maat on, tunsi rannat, Sekä saaret, jotta salmet, Tunsi vanhat valkamansa, 115 Entiset elo-sijansa, Ei tunne tuvan aloa, Seinän seisonta-sijoa; Jo tuossa tuvan sijalla Nuori tuomikko tohisi, 120 Männikkö tupamäellä, Katajikko kaivotiellä. Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, 125 Kivet tuossa, joilla kiikuin, Tuossa nurmet nukkeroimat, Pientarehet piehtaroimat, Mikä vei tutut tupani, Kuka kaunihit katokset?" 130 Loihe siitä itkemähän, Itki päivän, itki toisen Ei hän itkenyt tupoa, Eikä aittoa halannut, Itki tuttua tuvassa, 135 Aitallista armastansa. Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, Ihana imettäjäni! 140 Jo olet kuollut kantajani, Mennyt ehtoinen emoni, Liha mullaksi lahonnut, Kuuset päälle kasvanehet." Katseleikse, käänteleikse, 145 Näki jälkiä hitusen, Ruohossa rutistunutta, Kanervassa katkennutta, Läksi tietä tietämähän, Ojelvoista ottamahan, 150 Tiehyt metsähän vetävi, Ojelvoinen ottelevi. Vieri siitä virstan toisen, Pakeni palasen maata, Salon synkimmän sisähän, 155 Korven kolkon kainalohon: Näkevi salaisen saunan Kahen kallion lomassa, Siellä ehtoisen emonsa, Tuon on valta vanhempansa. 160 Siinä lieto Lemminkäinen Ihastui iki hyväksi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh äiti armahani! Viel' olet toki elossa, 165 Kun jo luulin kuolleheksi; Pois itkin ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Viel' olen toki elossa, 170 Vaikkapa piti paeta Tänne synkkähän salohon: Suori Pohjola sotoa, Takajoukko tappeloa, Poltti huonehet poroksi, 175 Kaiken kartanon hävitti." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ellös olko milläkänä! Tuvat uuet tehtänehe, Paremmat osattanehe, 180 Pohjola so'ittanehe, Lemmon kansa kaattanehe." Siitä äiti Lemminkäisen Itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit poikueni 185 Noilla mailla vierahilla." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyvä oli siellä ollakseni, Armas aikaellakseni; 190 Siell' oli mäet simaiset, Kalliot kananmunaiset, Mettä vuoti kuivat kuuset, Seipähät valoi olutta." "Hyvä oli siellä ollakseni, 195 Armas aikaellakseni, Siitä oli paha elämä, Siitä outo ollakseni, Pelkäsivät piikojansa, Luulivat lutuksiansa, 200 Pahasti piteleväni, Ylimäärin öitsiväni, Minä piilin piikasia, Varoin vaimon tyttäriä, Kun susi sikoja piili, 205 Havukat kylän kanoja."

Kolmaskymmenes runo

Lemminkäinen muutamana päivänä kuultuansa purren valittavan siitä kun ei päässyt sotaretkelle, päättää lähteä sotaan ja saapi vanhan sotatoverinsa Tieran kanssansa lähtemään; vv. 1-38. -- Pohjolan matkalla kova pakkanen jäätää Lemminkäisen laivan ja hätyyttää jo Lemminkäistä itseänsäki, joka loihtu-tiedoillaan toki pääsee pakkasen kynsistä; vv. 39-82. -- Lemminkäinen ja Tiera lähtevät jäisin maalle astumaan ja tulevat väsyneinä Nälkäniemen kylään meren rannalla; vv. 83-164.

Ahti poika, aino poika, Lieto poika Lemminkäinen, Astuihen alusmajoille, Läksi laivavalkamoille. Siinä itki puinen pursi, 5 Hanka rauta haikeroitsi: "Mi minusta laatimasta, Kurjasta kuvoamasta! Ei Ahti sotia soua Kuunna kymmennä kesänä 10 Hopeankana halulla, Kullankana tarpehella." Se on lieto Lemminkäinen Iski purtta vanttuhulla, Itse tuon sanoiksi virkki: 15 "Elä huoli hongan pinta! Vielä saat sotia käyä, Tappeloita tallustella; Päivän huomenen perästä Lienet täynnä soutajia." 20 Kulkevi kylitse tuonne, Teitse Tieran kartanohon, Sanoi sinne saatuansa: "Tieraseni, tiettyseni, Armahani, ainoiseni! 25 Tokko muistat muinaistamme, Kun ennen kahen kävimme Suurilla sotatiloilla? Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä melkeätä, 30 Kuta emme kaatanehet, Ja kahen kapistanehet." Tiera arvasi asian, Työnti Tiera keihä'änsä Ahin keihojen kes'elle, 35 Sekä läksi, jotta joutui, Ahille soan avuksi, Liioin voivalle lisäksi. Siitä Ahti Saarelainen, Itse kaunis Kaukomieli, 40 Lykkäsi venon vesille Kuni kyyn kulonalaisen, Läksi luoen luotehesen, Tuolle Pohjolan merelle. Silloin Pohjolan emäntä 45 Pakkasen pahan lähetti Tuolle Pohjolan merelle, Itse tuon sanoiksi virkki: "Pakko poika pienokainen, Lähe tuonne, kunne käsken, 50 Kylmä veitikan venonen, Pursi lieto Lemminkäisen, Jott' ei pääse päivinänsä, Selviä sinä ikänä!" Pakkanen pahan sukuinen, 55 Ja poika pahan tapainen, Läksi merta kylmämähän, Aaltoja asettamahan, Kylmi veitikan venehen, Ahin laivan lainehille. 60 Aikoi kylmeä Ahinki, Jääteä jalon urohon, Siitä suuttui Lemminkäinen, Kovin suuttui ja pahastui, Sanovi sanalla tuolla, 65 Lausui tuolla lausehella: "Pakkanen Puhurin poika, Talven poika hyyelmöinen, Elä kylmä kynsiäni, Vaa'i varpahuisiani, 70 Eläkä koske korviani, Elä päätäni palele!" "Tuonne ma sinun manoan Pohjan pitkähän perähän; Sitte sinne tultuasi, 75 Kotihisi käytyäsi, Kylmä kattilat tulelle, Hiilet uunin lietoselle, Käet naisen taikinahan, Poika neitosen povehen, 80 Utarihin uuhen maito, Vatsahan hevoisen varsa!" Siitä lieto Lemminkäinen Jätti laivan jäätehesen, Sotapurren puutoksehen, 85 Itse eillehen menevi, Tiera tuossa toisna miesnä Väänti veitikan jälessä. Tallasi tasaista tietä, Sileätä siuvotteli, 90 Astui päivän, tuosta toisen, Päivänäpä kolmantena Jo näkyvi Nälkäniemi, Kylä kurja kuumottavi. Astui alle niemen linnan, 95 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko linnassa lihoa Ja kalaista kartanossa Urohille uupuneille, Miehille väsynehille?" 100 Ollut ei linnassa lihoa, Ei kalaista kartanossa. Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuli polta tuhma linna, 105 Vesi vieköhön mokoman!" Itse eistyvi etemmä, Ylös korpehen kohosi, Matkoille majattomille, Teille tietämättömille. 110 Siitä lieto Lemminkäinen Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh Tiera veikkoseni! Jo nyt jouvuimme johonki, Kuuksi päiväksi kululle, 115 I'äksemme ilman alle." Tiera tuon sanoiksi virkki, Itse lausui, noin nimesi: "Kostohonpa koito raukat Saimme suurehen sotahan, 120 Oman hengen heitteheksi, Itsemme iki menoksi." "Ei emo mitänä tieä Poloisesta poiastansa; Noin se itkevi emoni, 125 Valittavi vanhempani: 'Tuoll' on poikani poloisen Tuonen toukojen panossa; Saapi jo minun pojalta, Saapi jouset jouten olla, 130 Lintuset hyvin lihota, Pyyt lehossa pyrhistellä.'" Sanoi lieto Lemminkäinen, Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Kyllä muistan muinaisenki, 135 Arvoan ajan paremman, Yöt kävimme öitsilöissä, Illat impien iloissa, Ei kuin nyt tätä nykyä, Tällä inhalla iällä: 140 Yks' on tuuli tuttuamme, Päivä ennen nähtyämme, Senki pilvet peittelevät, Satehet salaelevat." "Vaan en huoli huolimahan, 145 Suuresti sureksimahan, Jos immet hyvin eläisi, Kassapäiset kalkettaisi, Naiset kaikki naurusuulla, Mesimielin morsiamet, 150 Ikävissä itkemättä, Huolihin häviämättä." "Viel' ei meitä noiat noiu, Noiat noiu, näe näkiät, Kuolemahan korven päähän, 155 Kankahalle kaatumahan, Nuorena nukahtamahan, Verevänä vieremähän." Siihen Kaukoni kaotan Virrestäni viikommaksi, 160 Matkoille majattomille, Teille tietämättömille, Itse virren vierähytän, Panen toiselle tolalle.

Yhdesneljättä runo

Veljekset Untamo ja Kalervo riitautuvat kalavedestä keskenänsä, jonka riidan ratkaisemiseksi Untamo nostaa sodan veljeänsä Kalervoa vastaan; vv. 1-28. -- Untamon väki hävittää koko Kalervon joukon, paitsi yhden raskaan vaimon, jonka viepi sotavankina kanssansa. Sille sitte syntyy poika Kullervo, joka jo piennä lasna miettii kostoa vanhempainsa puolesta; vv. 29-66. -- Untamo päättää surmata pojan; viskauttaa veteen, se ei huku sinne, laittaa tuliroviohon, se ei pala siinä, hirttäyttää puuhun, se ei kuole hirsipuuhunkaan; vv. 67-114. -- Untamo kun ei saa poikaa hengiltä, kasvattaa sen suuremmaksi, panee lasta hoitamaan, se kuolettaa lapsen, laittaa kaskea hakkaamaan, se kaataa koko Untamon metsän; vv. 115-146. -- Kolmanneksi työksi Kullervo määrätään aidan panoon. Sen panee mahdottoman korkeaksi ja puipi sen perästä Untamon rukiit paljaaksi pölyksi. Untamo viimein suuttuneena myöpi hänen turhasta hinnasta Ilmariselle; vv. 147-190.

Kasvatti emo kanoja, Koko joukon joutsenia, Kanat aiallen asetti, Joutsenet joelle saattoi; Tuli kokko, niin kohotti, 5 Tuli haukka, niin hajotti, Siipilintu, niin sirotti, Yhen kantoi Karjalahan, Toisen vei Venäjän maalle, Kolmannen kotihin heitti. 10 Minkä vei Venäjän maalle, Siitä kasvoi kaupanmiesi, Minkä kantoi Karjalahan, Siitä se Kalervo kasvoi, Kunkapa kotihin heitti, 15 Se sikesi Untamoinen Ison päiviksi pahoiksi, Emon mielimurtehiksi. Untamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen; 20 Kalervoinen verkot katsoi, Kalat konttihin kokosi. Untamo utala miesi Sepä suuttui ja vihastui, Laittoi miehet miekka vyölle, 25 Urohot ase kätehen, Läksi suurehen sotahan, Vasten veljeä omoa. Kalervoisen kaunis minjä Istui ikkunan lähellä, 30 Katsoi ulos ikkunasta, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko tuo savu sakea, Vai onpi pimeä pilvi, Noien peltojen perillä, 35 Kujan uuen ulkopäässä?" Ei ollut ume umakka, Eikäpä savu sakea, Ne oli Untamon urohot, Tulla suorivat sotahan. 40 Tulipa Untamon urohot, Kaatoivat Kalervon joukon, Talon polttivat poroksi, Tasottivat tantereksi. Jäi yksi Kalervon impi 45 Kera vatsan vaivaloisen, Senpä Untamon urohot Veivät kanssansa kotihin. Oli aikoa vähäisen, Syntyi pieni poikalapsi 50 Emollen osattomalle; Miksi tuo nimitetähän? Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi. Pantihinpa poika pieni 55 Kätkyehen liekkumahan, Liekkui päivän, liekkui toisen, Jopa kohta kolmantena Katkaisi kapalovyönsä, Särki liekun lehmuksisen. 60 Kasvoi kuuta kaksi kolme, Jopa kuuna kolmantena Alkoi poika arvaella: "Kunpa saisin suuremmaksi, Kostaisin isoni kohlut, 65 Maksaisin emoni mahlat." Untamo ajattelevi: "Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo, Kunne tuo tuhottanehe?" 70 Pannahanpa puolikkohon, Työnnetähän tynnyrihin, Siitä vieähän vetehen, Lasketahan lainehesen. Käyähänpä katsomahan 75 Kahen kolmen yön perästä: Poika oli pääsnyt puolikosta, Istui aaltojen selässä, Onkivi meren kaloja, Merivettä mittoavi. 80 Untamo ajattelevi, Mihin poika pantanehe: Kokosi kovia puita, Honkia sata-havuja, Tulen puihin tuiskautti, 85 Roviohon roiskautti, Pojan siihen paiskautti Keskelle tulen palavan. Paloi päivän, tuosta toisen, Paloi päivän kolmannenki, 90 Käytihin katsastamahan: Poika oli porossa polvin, Kypenissä kyynäsvarsin, Hiilikoukkunen käessä, Millä tulta kiihottavi, 95 Hiiliä kokoelevi. Untamo ä'itteleikse, Mihin poika pantanehe, Kunne tuo tuhottanehe, Surma tuolle saatanehe: 100 Poika puuhun hirtetähän, Tammehen ripustetahan. Kului yötä kaksi kolme, Aika on käyä katsomahan, Joko Kullervo katosi, 105 Kuoli poika hirsipuuhun. Ei ole Kullervo kaonnut, Kuollut poika hirsipuuhun; Poika puuta kirjoittavi Pieni piikkonen käessä, 110 Koko puu kuvia täynnä, Täynnä tammi kirjoitusta, Siinä miehet, siinä miekat, Siinä keihä'ät sivulla. Mitä taisi Untamoinen 115 Tuon pojan katalan kanssa; Piti viimeinki väsyä Suorimasta surmiansa, Kasvatella Kullervoinen Orjapoikana omana. 120 Kun oli Kullervo kohonnut, Saanut vielä vaaksan vartta, Tuopa työlle työnnetähän, Lapsen pienen katsontahan. Katsoi lasta päivän, kaksi, 125 Siitä kohta kolmannella Lapsen tau'illa tapatti, Kätkyen tulella poltti. Untamo ajattelevi: "Ei tämä tähän sopiva, 130 Panenko kasken kaa'antahan?" Pani kasken kaa'antahan. Kullervo Kalervon poika Suorihe kasken ajohon, Parahasen parsikkohon, 135 Hirveähän hirsikköhön. Niin huhuta heiahutti, Vihellytti viuahutti, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sini kaski kaatukohon, 140 Kuni ääni kuulunevi, Kuni vierrevi vihellys!" Untamoinen mies utala Kävi tuota katsomahan: Ei kaski kas'elle tunnu, 145 Ajamaksi nuoren miehen. Untamo ajattelevi: "Ei tämä tähän sopiva, Hyvän hirsikön pilasi, Kaatoi parsikon parahan; 150 Panenko aitojen panohon?" Pani aitojen panohon. Kullervo Kalervon poika Läksi aitojen panohon, Kohastansa kokkahongat 155 Aiaksiksi asettelevi, Kokonansa korpikuuset Seipähiksi seisottavi, Laittoi aian aukottoman, Veräjättömän kyhäsi. 160 Untamo osaelevi Tulla tuota katsomahan, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei tämä tähän sopiva, Aian nosti taivosehen, 165 Ylös pilvihin kohotti, Ei tuosta ylitse pääse, Eikä reiästä sisälle; En tieä, mihin panisin, Panenko puimahan rukihit?" 170 Kullervo Kalervon poika Jo on puimassa rukihit, Pui rukihit ruumeniksi, Olet kaunoiksi kaotti. Tulipa isäntä tuohon, 175 Kävi itse katsomahan: Rukihit on ruumenina, Olet kaunoina kahisi. Untamo ä'itteleikse: "Ei ole tästä raatajasta, 180 Kulle työlle työntänenki, Työnsä tuhmin turmelevi." Möi siitä Kalervon poian, Pani kaupan Karjalahan, Ilmariselle sepolle, 185 Takojalle taitavalle. Minpä seppo tuosta antoi? Äijän seppo tuosta antoi: Viisi viikate-kulua, Kuusi kuokan kuolioa. 190

Kahdesneljättä runo

Kullervo Ilmarisen talossa pannaan karjaa paimentamaan. Emäntä nauraa saadaksensa leipoo ison kiven hänen eväskakkuunsa; vv. 1-22. -- Emäntä karjansa laitumelle laskiessa pyytää Luonnotarten ja metsän haltiain sille onnea ja menestystä laittamaan; vv. 23-78. -- Hyvällä puheella ja muillaki sanoilla kokee sitte saada otson rauhassa elämään; vv. 79-122. -- Viimeiseksi rukoilee Ukon ja Kuippanan näyttämään kovuutta otsolle, jos hyvistä sanoista ei tottelisi; vv. 123-164.