Part 11

Ahti oli saarella asuva Kaukoniemen kainalossa, Päätyi pellon kynnännässä, Vainion vakoannassa. Kuulevi jumun kylältä, 5 Järyn järvien takoa, Juohtui juoni mielehensä, Tuuma aivohon osasi: Häitä Pohjola pitävi, Salajoukko juominkia. 10 Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Heti heitti kynnöksensä, Lähtevi kohin kotia, Luoksi armahan emonsa, 15 Tykö valta vanhempansa. Sanoi tuonne saatuansa, Toimitteli tultuansa: "Oi emoni, vaimo vanha! Astu aittahan mäelle, 20 Tuo sieltä somat sopani, Kanna vaattehet vakaiset, Jotka päälleni pukisin, Varustaisin varrelleni, Lähen Pohjolan pitoihin, 25 Salajoukon juominkihin." Emo kielti poikoansa Lähtemästä Pohjolahan, Noin sanoi emo pojalle: "Ellös menkö poikueni 30 Noihin Pohjolan pitoihin, Suuren joukon juominkihin! Ei sua kutsuttu sinne, Ei tarkoin tahotakkana." Tuop' on lieto Lemminkäinen 35 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' on kutsut kuun ikuiset, Airuhut alin-omaiset, Miekassa tuliterässä, Säilässä sakenevassa." 40 Tuop' on äiti Lemminkäisen Yhä kielteä käkesi: "Ellös vainen poikueni Menkö Pohjolan pitoihin! Monet on kummat matkallasi, 45 Isot tielläsi imehet, Kolme surmoa kovinta, Kolme miehen kuolemata." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: 50 "Ei uros hätäille noita, Ei varsin varannekkana, Vaan kuitenki, kaikitenki, Sano korvin kuullakseni, Mi on surma ensimäinen, 55 Ensimäinen, viimeinenki!" Virkkoi äiti Lemminkäisen: "Se on surma ensi surma, Menet matkoa vähäisen, Pääset tietä päiväyksen. 60 Tulevi joki tulinen Poikkipuolin vastahasi, Joess' on tulinen koski, Koskessa tulinen luoto, Luo'olla tulinen korko, 65 Korolla tulinen kokko, Yöt se hammasta hi'ovi, Päivät kynttä kitkuttavi, Tulijalle vierahalle, Saavalle käkeävälle." 70 Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Se on surma naisen surma, Ei ole kuolema urohon; Oi emoni kantajani 75 Sano surma keskimäinen!" Sanoi äiti Lemminkäisen: "Se on surma toinen surma, Menet matkoa vähäisen, Toki toisen päiväyksen, 80 Tulevi tulinen kuoppa, Se on poikkipuolin tietä, Täynnä kuumia kiviä, Palavia paateroita; Siihen on satoja saanut, 85 Tuhansia tukkueltu." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei ole siinä miehen surma, Eikä kuolema urohon; 90 Oi emoni kantajani Sano surma jälkimäinen!" Sanoi äiti Lemminkäisen: "Se on surma kolmas surma, Menet vieläki vähäisen, 95 Pääset siitä päiväyksen, Susi päälle suimistaikse, Karhu toisna kaimistaikse, Suulla Pohjolan veräjän, Kapeammassa kujassa; 100 Syönyt on sa'anki miestä, Tuhonnut tuhat urosta." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Uuhi uunna syötäköhön, 105 Rieskana revittäköhön, Vaan ei mies pahempikana, Uros untelompikana; Tuo tänne somat sopani, Kanna vaattehet vakaiset!" 110 Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ellös vainen poikueni Menkö Pohjolan pitoihin, Suuren joukon juominkihin! Siell' on miehet miekka vyöllä, 115 Urohot sota-aseissa, Laulavat sinun poloisen Miekkahan tuliterähän; Jo on laulettu paremmat, Jalommatki jaksettuna." 120 Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Olen jo ennenkin elellyt Noilla Pohjolan tuvilla, Itse lauloin Lappalaisen, 125 Sekä tungin Turjalaisen, Kivet suuhun syrjin syöstin, Paaet lappehin latelin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh poikani poloinen! 130 Jo olet ennenkin elellyt Noilla Pohjolan tuvilla, Uinut Tuonen umpilammit, Mitannut ve'et Manalan, Siell' oisit tänäki päänä 135 Ilman äitittä pahatta. Muistapa mitä sanelen: Tulet Pohjolan tuville, Mäki on täynnä seipähiä, Piha täynnä pylvähiä, 140 Ne on täynnä miehen päitä, Yks' on seiväs päätön seiväs, Senpä seipähän nenähän Sinun pääsi leikatahan." Virkkoi lieto Lemminkäinen, 145 Sanoi kaunis Kaukomieli: "Hurja noita huolinevi, Epäkelpo keksinevi, Tuo tänne sotisopani, Vanhat vaino-vaatteheni, 150 Lähen Pohjolan pitoihin, Salajoukon juominkihin." Sai siitä sotisopansa, Varsin vaino-vaattehensa, Niin otti isonsa miekan, 155 Tuon taaton sotatoverin, Senpä siltahan sysäsi, Terin työnti lattiahan, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuskin on Pohjolan tuvassa 160 Tämän miekan miettijäistä, Tämän kalvan katsojaista." Siitä läksi Lemminkäinen Istuen oron re'essä, Iski virkkua vitsalla, 165 Heitti helmiruoskasella. Ajoi aikoa vähäisen, Näki tiellä teirikarjan, Teiret lentohon lehahti Eestä juoksevan hevosen. 170 Jäi hitusen höyheniä, Tielle teiren sulkasia, Ne kokosi Lemminkäinen, Tapaeli taskuhunsa. Ajoi eellehen vähäisen, 175 Kulki tietä pikkuruisen, Jo hepo hörösteleikse, Luppakorva luonteleikse. Se on lieto Lemminkäinen Kaarastihe katsomahan: 180 Aivan on joki tulinen Poikitse hevon e'essä, Joessa tulinen koski, Koskessa tulinen luoto, Luo'olla tulinen korko, 185 Korolla tulinen kokko, Sillä kulkku tulta kuohui, Suu valeli valkeata. Mitä huoli Lemminkäinen, Tapasip' on taskuhunsa, 190 Otti teiren sulkasia, Hieroa hitustelevi, Siitä syntyi teirikarja, Sen syöksi kokolle suuhun. Lauloi siitä jäisen sillan 195 Poikitse joen tulisen, Itse eellehen ajavi, Pääsi päivän ensimäisen. Ajoi matkoa vähäisen, Piirrätteli pikkuruisen, 200 Taas oronen ouostuvi, Hevonen hörähtelevi. Kaahistihe katsomahan: On eessä tulinen kuoppa Itähän iäti pitkä, 205 Luotehesen loppumaton, Täynnä kuumoa kiveä, Palavata paateroa. Mitä huoli Lemminkäinen, Ukkoa rukoelevi: 210 "Oi Ukko yli-jumala, Sa'a lunta sauvan varsi Noille kuumille kiville, Palaville paateroille!" Tuo Ukko yli-jumala, 215 Taatto vanha taivahinen, Nosti longan luotehelta, Toisen lännestä lähetti, Nepä yhtehen yhytti, Lomakkohon loukahutti, 220 Satoi lunta sauvan varren, Kiehitteli keihäsvarren, Noille kuumille kiville, Palaville paateroille; Sai siihen luminen lampi, 225 Jäinen järvi muo'ostihe. Siitä lieto Lemminkäinen Ajoi poikki jäisen järven, Sillä sen rovin vaelti, Pääsi toisen päiväyksen. 230 Laski virkkua vitsalla, Helähytti helmisellä, Sai virkku vilettämähän, Hepo hötkellyttämähän. Virkku juoksi virstan toisen, 235 Maan paras palan pakeni, Siitä seisahtui äkisti Suulla Pohjolan veräjän. Silloin lieto Lemminkäinen Kavahtihe katsomahan: 240 On susi veräjän suulla, Karhu kauhea kujalla. Tavotteli taskuhunsa, Otti uuhen villasia, Hieroa utustelevi, 245 Siitä syntyi uuhikarja. Puhui kerran kämmenelle, Uuhet juoksuhun uhahti, Suet sinne ryömäsihe, Karhut kanssa kaimasihe. 250 Siitä lieto Lemminkäinen, Tuo on kaunis Kaukomieli, Pääsi senki päiväyksen, Ajoi eelle matkoansa, Ajoi Pohjolan pihalle, 255 Salakansan kartanolle.

Seitsemäskolmatta runo

Lemminkäinen tupaan tultuansa kysyy ohria hevoiselleen, olutta itselleen, lähtee röyhkeästi pöydän päähän ja heittäytyy penkille istumaan; vv. 1-32. -- Lemminkäiselle tuodaan vanhaa pilaunutta olutta juoda, ja kun hän ei tyydy siihen, vaan vaatii parempaa, niin Pohjolan isäntä kysyy, mitä varten hän nyt oli tullutki Pohjolaan; vv. 33-66. -- Pohjolan isäntä kokee loihtutaidollaan Lemminkäistä hätyyttää, mutta näkee pian kyllä sen kautta ei mitään voittavansa; vv. 67-108. -- Pohjolan isäntä vaatii Lemminkäistä miekkasille kanssansa ja Lemminkäisen siihen myönnyttyä alkaa tappelo ensin tuvassa; vv. 109-144. -- Lemminkäinen arvelee pihalla paremmin tapella sopivan. Niin mennään ulos pihalle, jossa Lemminkäinen lopulta lyöpi pään poikki Pohjolan isännältä; vv. 145-196. -- Lemminkäinen asettaa Pohjolan isännän pään seipääsen, lähtee tupaan käsiänsä pesemään ja havaitsee omanki päänsä pian vaaraan joutuvan; vv. 197-228.

Nyt onpi saneltavana, Miten lieto Lemminkäinen Tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin. Heti kun tuli tupahan, 5 Astui keski lattialle, Itse tuon sanoiksi virkki: "Oisiko talossa tässä Ohria orosen purra, Olutta urohon juoa?" 10 Itse Pohjolan isäntä Tuop' on tuohon vastoavi: "Ollevi talossa tässä Tannerta orosen olla, Eikä kielletä sinua 15 Oven suussa seisomasta." Siinä lieto Lemminkäinen Murti mustoa haventa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Eip' ennen minun isoni 20 Seisonut sijalla sillä, Olipa sijoa silloin, Tanhua orihin olla, Tupa pesty miehen tulla; Miksip' ei ole minulle, 25 Kuin ennen minun isolle?" Siitä siirtihe ylemmä, Pyörähtihe pöyän päähän, Istuihe rahin nenähän, Petäjäisen penkin päähän, 30 Rahi rautainen rasahti, Petäjäinen penkki notkui. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Enpäs liene lempi vieras, Kun ei tuotane olutta 35 Tulevalle vierahalle." Ilpotar hyvä emäntä Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, Tuo olutta vierahalle!" 40 Tyttö pieni, tyhjä lapsi, Toi siitä olutta tuopin Juoa lieto Lemminkäisen, Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miestä, 45 Juojoa tämän oluen?" Lemminkäinen lieto poika Katsoi tuosta tuoppihinsa: Toukat tuopin pohjukassa, Maot äärillä mateli. 50 Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä liene lempi vieras, Kun ei tuotane olutta, Parempata juotavata." Itse Pohjolan isäntä 55 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä sie tulitki tänne, Ken sinua koolle kutsui?" Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: 60 "Koira kutsuen tulevi, Hyvä ilman hyppeleikse: Kuules poika Pohjolaisen, Itse Pohjolan isäntä, Anna ostoa olutta, 65 Juomoa rahan alaista!" Tuosta Pohjolan isäntä Kovin suuttui ja vihastui, Lauloi lammin lattialle, Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 "Tuoss' on joki juoaksesi, Lampi laikutellaksesi!" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En ole härkä hännällinen Juomahan jokivesiä, 75 Lammikoita lakkimahan." Itse loihe loitsimahan, Lauloi sonnin lattialle, Sepä lammin laikkaeli, Joi jokosen kuivallehen. 80 Pohjolainen pitkä poika Suen suustansa sukesi, Senpä lauloi lattialle Surmaksi lihavan sonnin. Lemminkäinen lieto poika 85 Lauloi valkean jäniksen Lattialle hyppimähän Sen sutosen suun etehen. Pohjolainen pitkä poika Lauloi koiran koukkuleuan 90 Tuon jäniksen tappamahan, Kierosilmän kiskomahan. Lemminkäinen lieto poika Lauloi orrellen oravan, Orsilla kapahumahan, 95 Koiran tuota haukkumahan. Silloin Pohjolan isäntä Itse lausui, noin nimesi: "Lähe jo tästä Hiien heitto Luota kaiken ihmiskansan 100 Kotihisi koittamahan, Maahasi pakenemahan!" Mitä huoli Lemminkäinen, Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei miestä manaten saa'a, 105 Ei miestä pahempatana, Sijaltansa siirtymähän, Paikalta pakenemahan." Silloin Pohjolan isäntä Miekan seinältä sivalti, 110 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie Ahti Saarelainen, Mitelkämme miekkojamme, Katselkamme kalpojamme!" Sanoi lieto Lemminkäinen: 115 "Mitä minun on miekastani, Kun on luissa lohkiellut, Pääkasuissa katkiellut! Vaan kuitenki, kaikitenki, Mitelkämme, katselkamme; 120 Eip' ennen minun isoni Miekkamittoja varannut, Pojastako polvi muuttui, Lapsesta laji väheni." Otti miekan, riisui rauan, 125 Tempasi tuliteränsä, Huotrasta huveksisesta, Vyöstä vennon selkäisestä; Mittelivät, katselivat Noien miekkojen pituutta, 130 Olipa pikkuista pitempi Miekka Pohjolan isännän, Yhtä kynnen mustuaista, Puolta ohrasen jyveä. Sanoi Ahti Saarelainen, 135 Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka, Sinun eeltä iskeminen." Siitä Pohjolan isäntä Sivalteli, sieppaeli, 140 Tavotteli, ei tavannut Lemminkäistä päälakehen, Kerran ortehen osasi, Kamanahan kapahutti. Sanoi Ahti Saarelainen, 145 Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Tukela tora tuvassa, Tuvan uuen turmelemme, Lattiat verin panemme, Käykämme ulos pihalle! 150 Pihalla veret paremmat, Kartanolla kaunihimmat." Mentihin ulos pihalle, Tavattihin lehmän talja, Levitettihin pihalle, 155 Senp' on päällä seistäksensä. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta sa Pohjan poika, Sinunpa pitempi miekka, Iske päältä Pohjan poika!" 160 Iski päältä Pohjan poika, Iski kerran, iski toisen, Kohta kolmasti rapasi, Eipä oikein osota, Lipaise lihoakana, 165 Ota orvas-kettuana. Sanoi Ahti Saarelainen, Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Annappas minäki koitan, Jo se on vuoroni minunki." 170 Tuopa Pohjolan isäntä Ei tuosta totella ollut, Yhä iski, ei epäillyt, Tarkotteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, 175 Terä varsin valkeata, Käessä lieto Lemminkäisen, Läksi loiste loitommaksi, Vasten kauloa valahti Tuon on pojan Pohjolaisen. 180 Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä! Niinp' on kaulasi katalan, Kuni koite ruskeana." Tuopa poika Pohjolaisen, 185 Itse Pohjolan isäntä, Sinne siirti silmiänsä Pä'in kauloa omoa, Silloin lieto Lemminkäinen Jopa lyöä lipsahutti, 190 Laski pään on päältä olka, Kallon kaulalta sivalti, Vei kun naatin naurihista, Tahikka tähän olesta; Päähyt pyörähti pihalle, 195 Miehen kallo kartanolle. Sata oli seivästä mäellä, Tuhat pylvästä pihalla, Saoin päitä seipähissä, Yksi seiväs ilman päättä; 200 Tuop' on lieto Lemminkäinen Otti pään pojan pätöisen, Kantoi kallon kartanolta Senki seipähän nenähän. Siitä Ahti Saarelainen, 205 Tuo on kaunis Kaukomieli, Tupahan palattuansa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuo vettä vihainen piika Käsiäni pestäkseni 210 Veristä pahan isännän, Häjyn miehen hurmehista!" Pohjan akka syännyksenti, Syännyksenti, suutuksenti, Lauloi miestä miekallista, 215 Asehellista urosta, Sata miestä miekallista, Tuhat kalvan kantajata, Pään varalle Lemminkäisen, Kaukomielen kaulan päälle. 220 Jo aika tosin tulevi, Päivä liitolle lipuvi, Toki käypi tuskemmaksi, Läylemmäksi lankeavi, Asuskella Ahti poian, 225 Lemminkäisen leyhytellä, Noissa Pohjolan pioissa, Salajoukon juomingissa.

Kahdeksaskolmatta runo

Lemminkäinen muutaikse kokoksi ja lentää Pohjolasta. Näkee harmaan havukan itseänsä ilmassa takaa ajavan, jota ei kuitenkaan pahasti pelkää; vv. 1-46. -- Kotiin tultuansa Lemminkäinen ei juuri näytä iloiselta. Äitin kysyttyä, mikä häntä vaivaa, sanoo Pohjolan väen sotaan nousneen häntä yhtä miestä vastaan; vv. 47-80. -- Äiti muistuttelee Lemminkäiselle, kuinka aikanansa oli varotellut häntä Pohjolaan lähtemästä ja kysyy, missä luulee nyt tapaavansa piilopaikan; vv. 81-124. -- Äiti neuvoo poikaansa pakenemaan kauvas yksinäiselle meren saarelle; siellä oli ennen isänsä kovina sota-aikoina päänsä säilyttänyt; vv. 125-162.

Jo nyt Ahti Saarelainen, Itse lieto Lemminkäinen, Läksi tuiskuna tuvasta, Savuna pihalle saapi, Pakohon pahoja töitä, 5 Piilojansa piilemähän. Niin pihalle tultuansa Katseleikse, käänteleikse, Etsi entistä oroa, Näe ei entistä oroa, 10 Näki paaen pellon päässä, Pajupehkon pientarella. Mikäs neuvoksi tulevi, Mikä neuvon antajaksi, Jo kumu kujasta kuului, 15 Tomu toisista taloista, Välkytys kylän väliltä, Silmän isku ikkunoilta. Tuossa lieto Lemminkäinen Piti muiksi muuttai'ta, 20 Kokkona ylös kohosi, Nousi tuonne taivahalle, Päivä poltti poskipäitä, Kuuhut kulmia valaisi. Siinä lieto Lemminkäinen 25 Ukkoa rukoelevi: "Oi Ukko hyvä jumala, Mies on tarkka taivahinen! Laa'ippa utuinen pilvi, Luo nyt pilvi pikkarainen, 30 Jonka suojassa menisin, Kotihini koitteleisin." Lenteä lekuttelevi, Katsoi kerran jälkehensä, Keksi harmoan havukan, 35 Sen silmät paloi tulena, Kuni pojan Pohjolaisen, Pohjan entisen isännän. Sanoi Ahti Saarelainen, Virkkoi kaunis Kaukomieli: 40 "Havukkani, lintuseni! Käännäite kohin kotia, Sano tuonne tultuasi Pimeähän Pohjolahan: 'Kova on kokko kourin saa'a, 45 Kynälintu kynsin syöä.'" Siitä lieto Lemminkäinen Jo kohta kotihin joutui Suulla surkean-näöllä, Syämmellä synkeällä. 50 Emo vastahan tulevi Kulke'issansa kujoa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mi sinulla poikueni? -- On sulle satunen saanut 55 Pohjolassa käyessäsi." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, vaimo vanha, Sääli säkkihin evästä, Pane jauhot palttinahan! -- 60 Pois tuli pojalle lähtö Tästä kullasta ko'ista: Miehet miekkoja hiovat, Kärestävät keihäitä." Emo ennätti kysyä, 65 Vaivan nähnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, Kärestävät keihäitä?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Siksi miekkoja hiovat, 70 Kärestävät keihäitä, Mun poloisen pään varalle. Tuli työ, tapahtui seikka, Noilla Pohjolan pihoilla, Tapoin pojan Pohjolaisen, 75 Itsen Pohjolan isännän; Nousi Pohjola sotahan, Takaturma tappelohon, Vasten vaivaista minua, Yksinäisen ympärille." 80 Siitä äiti Lemminkäisen Itse lausui lapsellensa: "Jo sanoin minä sinulle, Jo vainen varottelinki, Yhä kielteä käkesin 85 Lähtemästä Pohjolahan. Kunne nyt, poikani poloinen, Kunne lähet piilemähän, Ettei pää pahoin menisi, Kaula kaunis katkeaisi?" 90 "Menet männyksi mäelle, Katajaksi kankahalle, Tuho sielläki tulevi, Kova onni kohtoavi: Use'in mäkinen mänty 95 Pärepuiksi leikatahan, Use'in kataja-kangas Seipähiksi karsitahan." "Menet metsähän sueksi, Korpimaille kontioksi, 100 Tuho sielläki tulevi, Kova onni kohti saapi: Mies nuori noentolainen Kärestävi keihä'änsä Surmataksensa sutosen, 105 Metsän karhun kaataksensa." "Tahi menet hauviksi merehen, Siiaksi silajokehen, Tuho sielläki tulevi, Kova loppu loukahtavi: 110 Use'in merisen hauvin Nuoret nuotalla vetävät, Use'in jokisen siian Vanhat saavat verkollansa." Sanoi lieto Lemminkäinen: 115 "Itse tieän ilkeimmät, Arvoan pahimmat paikat, Kussa surma suin pitäisi; Oi emoni kantajani! Sie sano parempi paikka, 120 Kunne käsket piilemähän, Aivan on surma suun e'essä, Yksi päivä miehen päätä, Tuskin täytehen sitänä." Silloin äiti Lemminkäisen 125 Itse virkki, noin nimesi: "Sanon mie hyvänki paikan, Missä piillä pillomuksen, Paeta pahan alaisen, Sie vanno valat ikuiset, 130 Ei sotia käyäksesi Kuunna kymmennä kesänä, Hopeankana halulla, Kullankana tarpehella." Sanoi lieto Lemminkäinen 135 "Vannon mie valat vakaiset, Ei kesänä ensimmäisnä Saa'a suurihin sotihin; Viel' on haavat hartioissa, Syvät reiät ryntähissä, 140 Entisistäkin eloista, Noista miekan melskehistä, Suurilla sotatiloilla, Miesten tappotanterilla." Silloin äiti Lemminkäisen 145 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Otappa isosi pursi, Lähe tuonne piilemähän Ylitse meren yheksän, Meri-puolen kymmenettä, 150 Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen. Siell' ennen isosi piili, Sekä piili, jotta säilyi, Suurina sotakesinä, 155 Vainovuosina kovina; Hyvä oli siellä ollaksensa, Armas aikaellaksensa. Siellä piile vuosi, toinen, Käy kotihin kolmannella 160 Tutuille ison tuville, Vanhempasi valkamoille!"

Yhdeksäskolmatta runo

Lemminkäinen työntää laivan vesille, purjehtii kolme kuukautta aavaa merta, päästen viimein matkansa perille; vv. 1-32. -- Lemminkäinen kysyy lupaa maalle noustaksensa, jonka tytöt hänelle mielellänsä suovat; vv. 33-60. -- Elelee sitte liika rohkeasti saaren neitoin kanssa; siitä miehet suuttuneena päättävät surmata hänen, jonkatähden Lemminkäisen kerkeämiseen täytyy pakoon lähteä; vv. 61-110. -- Lemminkäinen kotiin tultuansa ei enää näe jälkiäkään entisestä kartanostaan, ja rupeaa sitte äitiänsä itkemään, jonka jo luulee kuolleeksi; vv. 111-144. -- Löytää metsässä piileskelevän äitinsä ja saapi häneltä tietää, Pohjolan väen tuvat polttaneen. Lupaa uudet vielä paremmat tuvat laittaa ja kertoo elämästänsä saarella; vv. 145-206.