Part 9

Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Laulo kuun kumottamasta, Kirjarintahan kiwehen, 5. Laulo päiwän paistamasta Wuorehen teräksisehen, Rautasehen kalliohon. Jo oli yö alinomanen, Pitkä pilkkosen pimiä, 10. Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhenisen. Oli yötä wiisi wuotta, Wuotta kuusi päiwätöntä, Kuutonta kaheksan wuotta, 15. Otawatonta yheksän, Täysi kymmenen tähettä. Sano wanha Wäinämöinen: "Weli seppo Ilmarinen! Läkkäm kuuta katsomahan, 20. Päiweä tähyämähän, Otawaista oppimahan, Mi on kumma kuun eessä, Mikä terhen päiwän tiessä, Kun ei kuu kumotakkana, 25. Eikä päiwyt paistakkana, Waston meitä waiwasia, Kohti koitopäiwäsiä." Waka wanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, 30. Nousit kuuta katsomahan, Päiweä tähyämähän, Otawaista oppimahan, Ylähäksi taiwahalle, Päälle kuuen kirjokannen, 35. Päälle taiwahan yheksän. Iski tulta Ilmarinen, Wälähytti Wäinämöinen, Sakarilla waskisella, Miekalla tuliterällä, 40. Päällä kuuen kirjokannen, Päällä taiwosen yheksän. Neiti pitkän pilwen päällä, Kapo kaaren partahalla, Tuo on tulta tuuwitteli, 45. Walkiaista waapotteli, Kultasessa kätkyessä, Hihnoissa hopeisissa. Hopiaiset hihnat siuku, Kätkyt kultanen kulisi, 50. Tulta tuuwiteltaessa, Warsin waapoteltaessa. Tuli tuhmalta putosi, Walkia warattomalta; Kirposi tulikipuna, 55. Suikahti punasoronen, Läpi taiwahan yheksän, Läpi kuuen kirjokannen. Waka wanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, 60. Läksit tulta tietämähän, Walkiaista waatimahan. Weistit wuorella wenettä, Alla korwen kolkuttiwat, Kolmikaarista wenettä. 65. Sampsa poika Pellerwoisen Weisti kuusesta meloja, Petäjästä järkäleitä. Niin weiwät wenon wesille; Soutelewat, joutelewat, 70. Ympäri Newan jokia Newan nientä kiertelewät. Waimo wastahan tulewi Puhutellen, lausutellen: "Mistä te olotta miehet?" 75. Sano wanha Wäinämöinen: "Keskiilmalta olemma, Keskitaiwahan nawalta." "Minne te menettä miehet, Kunne kulotta katalat?" 80. "Menemmä tulta tietämähän, Walkiaista waatimahan; Mistäs olet waimo parka?" "Mistä olen waimo parka! Minä olen wanhin waimoloista, 85. Ensin emä itselöistä, Joll' on wihki wiien waimon, Kihlat kuuen morsiamen." Wenettä tulta tietämähän, Walkiaista waatimahan; 90. Tuli on tuima tieettäwä, Walkiainen waaittawa, Jo on tuli tuimat tehnyt, Walkia wahingot saanut. Tuikahti tulikipuna, 95. Putosi punakeränen, Ylähältä taiwosesta, Päältä kuuen kirjokannen, Läpitse ihalat ilmat, Läpi reppänän retusen, 100. Läpi lemmen wuotehisen, Tuurin uutehen tupahan, Palwosen laettomahan. Neiti lastansa imetti Kätkyessä waiwasessa, 105. Tuurin uuessa tuwassa, Palwosen laettomassa. Niin tuli tulisoronen, Poltti polwet poikuelta, Poltti paarmahat emolta, 110. Rikko rinnat neitoselta. Se lapsi meni Manalle, Toki poika Tuonelahan, Ku oli luotu kuolemahan, Katsottu katoamahan. 115. Niin emo enemmän tiesi, Ei emo Manalle mennyt. Se tunsi tulen lumoa, Walkiaisen waiwutella, Tuonne tuimahan wetehen, 120. Aaltohin Aluejärwen. Tuo ange Aluenjärwi Kolmasti kesäissä yönä, Yheksästi syksyyönä, Kuohu kuusien tasalle, 125. Ärjy päälle äprähien, Tuskassa tulen punasen, Waikioissa walkiaisen. Kuohu kuiwille kalansa, Arinoille ahwenensa. 130. Kalat tuossa katselewat, Ahwenet ajattelewat, Miten olla, kuin eleä, Noissa tuskissa tulosen, Waikioissa walkiaisen. 135. Tuli ahwen kyrmyniska, Tawotti tulisoroista; Eipä ahwen saanukkana. Niin tuli sinerwä siika, Nieli tuon tulisorosen. 140. Oli aikoa wähänen, Tuli tuska nieliälle, Waikia wajottajalle, Pakko paljon syönehelle. Uiksenteli, käyksenteli 145. Niemi nientä, saari saarta. Joka niemi neuon pisti, Joka saari sai sanoman: "Eule wienossa weessä, Alasessa ankehessa, 150. Minun kurjan kuulioa, Katalan kaottajoa, Näissä tuskissa tulosen, Waikioissa walkiaisen." Niin tuli lohi punanen, 155. Nieli tuon sinerwän siian. Oli aikoa wähänen, Tuli tuska nieliälle, Waikia wajottajalle, Pakko paljon syönehelle 160. Uiksenteli, käyksenteli, Niemi nientä, saari saarta. Joka niemi neuon pisti, Joka saari sai sanoman: "Eule wienossa weessä, 165. Alasessa ankehessa, Minun kurjan kuulioa, Katalan kaottajoa, Näissä tuskissa tulosen, Waikioissa walkiaisen." 170. Niin tuli halia hauki, Nieli tuon lohi punasen. Oli aikoa wähänen, Tuli tuska nieliälle, Waikia wajottajalle, 175. Pakko paljon syönehelle. Uiksenteli, käyksenteli, Niemi nientä, saari saarta. Joka niemi neuon pisti, Joka saari sai sanoman: 180. "Eule wienossa weessä, Alasessa ankehessa, Minun kurjan kuulioa, Katalan kaottajoa, Näissä tuskissa tulosen, 185. Waikioissa walkiaisen." Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Onko liinan kylwäjeä, Kylwäjeä, kyntäjeä, 190. Yhtenä kesäissä yönä, Kahen päiwyen kesellä, Werkko walmistellakseni, Satasilmä laahukseni, Kalan kurjan tappajaksi, 195. Katalan kaottajaksi?" Pursi puinen poltetahan, Wenonen häwitetähän, Korwalla tulisen kosken, Pyhän wirran pyörtehellä. 200. Tuli tuhkia wähänen, Kypeniä pikkuruinen, Sihen liina kylwettihin, Kylwettihin, kynnettihin, Tuohon kaswo kaunis touko, 205. Nousi pellawas peritön, Liina liitoton yleni, Kahen päiwyen kesellä, Yhtenä kesäissä yönä. Pian liina koiritahan, 210. Nyhetähän, riiwitähän. Pian wieähän wetehen, Pian weestä nostetahan, Nostetahan, kuiwetahan, Pian luista luistetahan, 215. Kahen päiwyen kesellä, Yhtenä kesäissä yönä. Sen sisaret keträäwät, Kälykset käpyelewät, Weljet werkoksi kutowat. 220. Apet ainolle panewat, Kahen päiwyen kesellä, Yhtenä kesäissä yönä. Saipa werkko walmihiksi, Lankapaula laaituksi; 225. Weiwät weljekset wesille, Kaimakset kalahan lähti. Yksi siula heitetähän Saarehen selällisehen, Manterehen puuttomahan; 230. Siula toinen heitetähän Tuonne Tuonelan jokehen, Pyhän wirran pyörtehesen; Nostin tuonne laaitahan Kalewan kiwikarille, 235. Wanhan Wäinön walkamehen. Pohetahan, potketahan, Weetähän, wennotahan; Nurin nuotta potketahan, Wäärin weetähän apaja. 240. Saahan kaikkia kaloja, Ei saaha sitä kaloa, Kut' on wasten nuotta tehty, Lankapaula laaittuna. Waka wanha Wäinämöinen 245. Toki toisesti kokewi. Yksi reisi heitetähän Sariolan salmen suuhun, Lohiluotojen nenätse; Toinen reisi heitetähän 250. Laajalle Lapin lahelle, Siikasaarien siwutse; Nostin tuonne laaitahan Kalewalan kannakselle, Niittukannan niemekselle. 255. Pohetahan, potketahan, Weetähän, wennotahan; Weetähän myötä wettä, Wasta wettä tarwotahan, Saahaan kaikkia kaloja, 260. Ei saaha sitä kaloa, Kut' on wasten nuotta tehty, Lankapaula laaittuna. Sillon wanha Wäinämöinen Wielä werkkoja lisäsi, 265. Jatko siuloja siwulta Wiiellä sylisa'alla, Jatko köyttä kymmenellä. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Wiekääme sywille werkot, 270. Ennättäöme etemmä, Wetäöme wettä wielä, Kohta kolmansi apajas." Werkot wietihin sywille, Ennätettihin etemmä, 275. Weettihin kerta wielä, Kohta kolmansi apajas. Kenpä tuossa soutajana, Kenpä airoilla asuwa? Itse seppo Ilmarinen 280. Se on saanut soutajaksi, Se on airoilla asuwa. Kenpä nuotan nostajana, Lankapaulan lappajana? Waka wanha Wäinämöinen 285. Se on nuotan nostajana, Lankapaulan lappajana. Sano wanha Wäinämöinen: "Wellamo ween emäntä, Ween eukko ruokorinta! 290. Tulo paian muuttelohon, Waattehen wajehtelohon. Sinull' on rytinen paita, Sinun waahtiwaippa päällä; Minä annan liinapaian, 295. Panen paian pellawaisen, Se on Kuuttaren kutoma, Päiwättären keträämä. Wellamo ween emäntä, Ween eukko ruokorinta. 300. Lyöte lykkywaattehisin, Antipaitohin panete, Sinun antiaikoinasi, Minun pyytöpäiwinäni. Anna mulle antimesi, 305. Weä wiljasi wälehen; Nosta ruotonen romina, Kajota kalanen karja, Taan on nuotan nostimille, Satalauan laskimille, 310. Alta aawojen sywien, Päältä mustien murien." Niin pätöwä päiwän poika Hyppäsi mäen nisalta, Sanan wirkko, noin nimesi: 315. "Oisko tarwes tarpojaa, Puun pitkän pitelieä?" Sano wanha Wäinämöinen: "Oispa tarwes tarpojoa, Puun pitkän pitelieä." 320. Tuo pätöwä päiwän poika Koppasi mäeltä männyn, Hongan warreksi hotasi, Pani paaen tarpomeksi, Kiwen kirstoksi rakenti, 325. Sanan wirkko, noin nimesi: "Tarwonko wäen mukahan, Panen miehuen nojassa, Wai tarwon asun mukahan?" Tuop' on wiisas Wäinämöinen 330. Sanan wirkko, noin nimesi: "Jos tarwot asun mukahan, Äiä on siinä tarpomista." Tuo pätöwä päiwän poika Jo on tuossa tarpojana; 335. Tarpowi asun mukahan, Tarpo kalan kaikenlaisen Tuon on nuotan nostimille, Satalauan laskimille. Sano wanha Wäinämöinen: 340. "Nyt siin' on kalanen karhi, Warsin ruotonen romina, Taan on nuotan nostimilla, Satalauan laskimilla." Weetähän, wennotahan, 345. Siitä nuotta nostetahan, Puretahan, siiwotahan, Wenehesen Wäinämöisen. Saatihin halia hauki, Kut' oli wasten nuotta tehty, 350. Lankapaula laaittuna. Sillon wanha Wäinämöinen Ei ruohi käsin ruweta, Ilman kirjokintahitta, Rautasitta rukkasitta, 355. Waskisitta wanttusitta. Niin pätöwä päiwän poika Heti syöksihen syliksi, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Wieris weitsi taiwosesta, 360. Puukko pilwistä putoa, Pää kulta, terä hopia, Jolla hauin halkasisin, Wiiltäsin kalan kaheksi" Wieri weitsi taiwosesta, 365. Puukko pilwistä putosi, Pää kulta, terä hopia, Wierehen halian hauin. Niin pätöwä päiwän poika Heti pään käsin tawotti: 370. "Pysy pää minun käessä, Kärki luojan kukkarossa." Sillä hauin halkasewi, Suu lewän lewittelewi; Watsassa halian hauin 375. Löytähän lohi punanen. Halkasi lohen punasen, Watsassa lohen punasen Siell' oli sinerwä siika. Halkasi sinerwän siian, 380. Watsassa sinerwän siian Siell' oli sinikeränen, Siian suolen soukerossa, Kolmannessa koukerossa. Niin purki sinikeräsen, 385. Syämestä sinikeräsen Putosi punakeränen. Purkawi punakeräsen, Keskeltä punakeräsen Tuikahti tulisoronen, 390. Jok' oli tullut taiwosesta, Puhki pilwien puonnut, Päältä taiwosen kaheksan Ilmalta yheksännältä. Suikahti tulisoronen, 395. Pääsi käestä päiwän pojan, Meni matkoa wähäsen Päällitse Aluejärwen, Siikasaarien siwutse, Lohiluotojen lomatse. 400. Karkasi kataikolle, Niin palo katajakangas; Ylös kuusehen kohosi, Poltti kohta kuiwan kuusen; Siitä lemmoksi lewesi, 405. Ylen kaswo kauhiaksi, Poltti puolen Pohjan maata, Sakaran sywän Sawoa, Kahen puolin Karjaloa. Itse seppo Ilmarinen 410. Oli airoilla asuwa, Tuli poltti poskipäitä, Kuumotti kuwetlihoja; Tuosta tuskaksi tulewi, Painuwi pakolliseksi. 415. Juoksi polwesta wetehen, Sukkarihmasta sulahan, Wyölapasta lainehesen. Siinä tulta tummenteli, Walkiaista warwenteli; 420. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Tulonen jumalan luoma, Luoma luojan walkiainen! Porohisi peittelete, 425. Kätkete kypenihisi, Päiwällä pieltäwäksi, Yöllä piilleteltäwäksi, Hiilisessä hiertimessä, Liejessä tuhan seassa. 430. Kun ei tuosta kyllä liene, Panu poika aurinkoisen, Armas auringon sikiä! Tuli nosta taiwosehen, Kehän kultasen keselle, 435. Wahan waskisen sisälle, Kun kuki emonsa luoksi, Luoksi waltawanhempansa. Pane päiwät paistamahan, Yöt laita lepeämähän, 440. Aamulla ylenemähän, illalla alenemahan. Millä nyt tulta tummentelen, Walkiaista warwentelen? Ompa poika Pohjolassa, 445. Uros kylmässä kylässä, Mies pitkä Pimentolassa, Korpikuusien kokonen, Suopetäjän suuruinen; Jonk' on syltä housun lahe, 430. Puolen toista polwen päästä, Kahta kaation rajasta. Hyiset on kintahat käessä, Hyiset saappahat jalassa, Hyinen hattu hartioilla, 455. Hyinen wyöhyt wyöllä wyötty. Tuowos hyytä Pohjolasta, Jäätä kylmästä kylästä; Paljo on hyytä Pohjolassa, Paljo hyytä, paljo jäätä. 480. Hyyss' on wirrat, jäässä järwet, Maat on kaikki kaljamassa, Ilma warsin iljaneessa. Hyiset hyppiwät jänikset, Jäiset karhut karkelewat, 465. Keskellä lumimäkeä, Lumilinnan liepehillä; Hyiset lentäwät hawukat, Jäiset sorsat soutelewat, Keskellä lumijokia, 470. Lumikosken korwakolla. Tule poika Pohjolasta, Poika Pohjolan takoa, Hyytä kelkalla wetäös, Jäätä reellä reutoellos, 475. Tuiman tunturin laelta, Waaran wankan liepeheltä, Läpitse lumesta linnan, Läpi jäisen linnan portin, Hyinen kattila reessä, 480. Jäinen kauha kattilassa. Sitte tänne tultuasi, Matkan päähän päästyäsi, Wisko'os wilua wettä, Kanna hyhmän karwallista, 485. Paikoille palanehille, Tulen tuiki polttamille. Millä tulta tummentelen, Walkiaista warwentelen? Ompa neiti Pohjolassa, 490. Impi kylmässä kylässä, Jonk' on huntu huutehessa, Iholiiwi iljaneessa, Hyyssä sukka, jäässä kenkä, Hallassa hamehen helmat, 495. Palan kaulus kalkkarassa. Nouse neiti Pohjolasta, Lapsi täyestä Lapista. Wuotehelta hyisen poian, Jäisen lapsen lappeasta. 500. Weä wiittasi wilusta, Hamehesi hallan alta; Sitte tänne tultuasi, Matkan päähän päästyäsi, Heitä polwille potewan, 505. Katowalle katteheksi, Tulen suuta sulkemahan, Panun päätä painamahan. Tuli kääri kertohisi, Walkia ripasimisi, 510. Pukemihin puhtahisin, Walkeihin waattehisin. Jos ei tuosta kyllä liene, Ukko kultanen kuningas, Ukko pilwien pitäjä, 515. Hattarojen hallitsia! Ijätä iästä pilwi, Jänkä lännestä lähetä. Sylin pilwiä syseä, Limitysten niitä liitä, 520. Lomatusten loukahuta. Sa'a hyytä, sa'a jäätä, Sa'a woietta hyweä, Paikoille palanehille, Panun nihki paistamille; 525. Tee tuli tehottomaksi, Walkia warattomaksi, Panu miehuettomaksi." Sillä seppo Ilmarinen Tuota tulta tummenteli, 530. Walkiaista warwenteli. Sai tulen tehottomaksi, Walkian warattomaksi, Panun miehuettomaksi.

Seitsemäskolmatta Runo.

Yhä kuun ja auringon peitteessä ollen käskee Ilmarista Wäinämöinen uusia takomaan. Taottua nostetaan kehät taiwaalle. Ei saaha walolle. Jo arwelee Pohjolaan lähteäksensä Wäinämöinen. Tullut kysäsee missä kuu, missä päiwä? Wuoressa olewan, ei sieltä saawan. Niin waatii miekkamittuuseen Pohjan Poikia Wäinämöinen. Kaikki woittanut käwi wuoren luoksi, ei saanut lukkoja auki. Lähtee jälelle, pyytää Ilmarisen awaimia takomaan. Astuu pajaan Ilmarinen ja alkaa taoksella. Pohjolan emäntä pajan ikkunalle lintuna: "mitä tako?" -- "kaularengasta Pohjolan akalle." Lentää kotiin Pohjan akka, ei malta, millä kaulansa päästäisi. Jo piti kuu ja päiwä wuoresta laskea. Lentää uuelleen Ilmariselle sanaa saattamaan jo kuun ja päiwän wuoresta päässeen. Näkee toeksi Ilmarinen ja käskee Wäinämöistäki katsomaan. Wäinämöinen nähtyä kuun ja auringon entisillä sioillansa terwehtelee syämellisesti wanhoja tuttujansa.