Part 8

Waka wanha Wäinämöinen Löysi sampuen muruja, Kirjokannen kappaleita, Rannalta merelliseltä, 5. Kiwen kirjawan kylestä, Paaen paksun palliosta; Ne kanto nenähän niemen, Päähän saaren terhenisen. Siitä wanha Wäinämöinen 10. Itse tuon sanoiksi wirkki Pellerwoiselle pojalle: "Sampsa poika Pellerwoinen! Lähkös maita kylwämähän, Toukoja tihittämähän; 15. Kylwä kuusilla jywillä, Seitsemillä siemenillä, Rahasiksi rantojani, Wiljasiksi wieriäni." Sampsa poika Pellerwoinen 20. Otti kuusia jywiä, Seitsemiä siemeniä, Yhen näähän nahkasehen, Koipehen kesäorawan. Läksi maita kylwämähän, 25. Toukoja tihittämähän, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Minä kylwän kyyhättelen Luojan sormien lomatse, Käen kautta kaikkiwallan. 30. Akka manteren alanen, Poika pellon pohjimmainen, Mannun eukko, maan isäntä! Pane turwe tunkemahan, Maa wäkewä wääntämähän. 35. Tuhansin neniä nosta, Saoin haaroja hajota, Kylwöstäni, kynnöstäni, Warsin waiwani näöstä. Nostele oras okinen, 40. Kannon karwanen ylennä, Työstä pellon pehmiästä, Maasta maksan karwasesta. Ei se maa mäkiä puutu Sinä ilmoissa ikänä, 45. Kun olle armo antajista, Lupa luonnon tyttäristä. Oi ukko ylijumala, Tahi taatto taiwahinen, Ukko pilwien pitäjä, 50. Hattarojen hallitsia! Piä pilwissä keräjät, Säkehissä neuot selwät, Nosta lonkka luotehesta, Toinen lännestä lähetä, 55. Kolmas iätä iästä, Etelästä ennättele. Josp' on wettä waaitahan, Pirota wettä pilwistäsi, Orahille nousewille, 60. Touoille tomisewille." Sillä Sampsa Pellerwoinen Kylwi maita kyyhätteli; Kylwi kummut kuusikoiksi, Kankahat kanarwikoiksi. 65. Koiwuja norolle kylwi, Kylwi mäntyjä mäelle, Tuomet kylwi tuorehille, Pajut maille paisuwille, Pihlajat pyhille maille, 70. Raiat maille raikkahille, Katajat karahkoille, Tammen wirran wieremmille. Sai atran tuliteräsen, Waskiwaarnahat walitsi, 75. Otti härän uljamoisen, Wäinön mullin wääräsäären, Jok' on sitkiä siwulta, Warsin wahwa wartalolta, Sarwilta kowin soria. 80. Sillä kynti kylwämiä, Salot weteli waolle, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Minä kynnän kyyhättelen Atralla tuliterällä, 85. Waskisilla waarnahilla." Kynti kaikki maat katalat, Muhiiksi mullosteli; Suot kylwi, kanarwat kaswo, Norot kynti, nousi koiwut, 90. Mäet kynti, kaswo männyt, Kynti kummut, kuuset kaswo, Kaswo tuomet tuorehilla, Pajut mailla paisuwilla, Pihlajat pyhillä mailla, 95. Raiat mailla raikkahilla, Katajat karankoilla. Eipä tammi kaswakkana, Juurrukkana puu jumalan. Heitti herjan walloillensa, 100. Olewille onnillensa. Kulu yötä kaksi kolme, Saman werran päiwiäki, Käwi siitä katsomahan: "Onko tammi kaswanunna, 105. Juurtununna puu jumalan?" Ei oo tammi kaswanunna, Juurtununna puu jumalan. Heitti herjan walloillensa, Olewille onnillensa. 110. Wuotti wielä yötä kolme, Saman werran päiwiäki, Käwi siitä katsomahan, Wiikon päästä wiimmestäki: "Onko tammi kaswanunna, 115. Juurtununna puu jumalan?" Jo oli tammi kaswanunna, Juurtununna puu jumalan; Olowahk' on oksiltansa, Lewiähkä lehwiltänsä, 120. Latwa täytti taiwahalle, Lehwät ilmoille lewesi, Piätti pilwet juoksemasta, Hattarat hasertamasta, Peitti päiwän paistamasta, 125. Kuun kätki kumottamasta. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ikäwä imehnosilla, Kun ei päiwyt paistakkana, 130. Kuu armas kumotakkana. Onko tässä nuorisossa, Nuorisossa kaunosessa, Tämän tammen taittajata, Puun sorian sortajata?" 135. Etsittihin leikkajata, Katsottihin kaatajata, Suomesta, Wenäjän maasta, Kahen Karjalan wäliltä, Kolmen riikin riitamaalta. 140. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä urhiata, Joka taisi tammen kaata, Hakata rytimoraian. Nousi pikku mies merestä, 145. Uros umpi lainehista, Wähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunihimpi, Eikä uros suurempia, Eikä uros pienempiä; 150. Miehen kortelin pituinen, Waimon waaksan korkeuinen. Waskihattu hartioilla, Waskisaappahat jaloissa, Waskikintahat käsissä, 155. Waskikirjat kintahissa, Waskiwyöhyt wyöllä wyötty, Waskikirwes wyön takana, Waskiwarsi kirwehessä, Hopiata ponnen päässä, 160. Warsi kyynärän pituinen, Terä waaksan korkeuinen. Hiwelewi kirwestänsä, Tahkasi tasatereä, Wiitehen Wiron kiwehen, 165. Kuutehen kowasimehen, Päähän sieran seitsemähän. Sai kirwes hiwelleheksi, Warsin walmistelleheksi; Niin uros urosta läksi, 170. Mies on miehestä pätöwi: Jalka maassa teutaroiwi, Pää se pilwiä pitäwi, Part' on polwilla eessä, Hiwus kannoilla takana. 175. Sylt' on suusta housun lahe, Puolta toista polwen päästä, Kaksi kaation rajasta. Astua lykyttelewi, Käyä kulleroittelewi. 180. Astu yhen jalkojansa Hienoselle hietikolle, Astu toisen jalkojansa Maalle maksan karwaselle, Astu kerran kolmannenki 185. Juurelle rytimoraian, Ison tammen tasman luoksi. Laski puuta kirwehellä, Tarpasi tasaterällä. Iski kerran, iski kaksi, 190. Lastut puusta pyörähteli, Panu tammesta pakeni, Tuli tuiski kirwehestä. Niin kerralla kolmannella Jopa taisi tammen kaata, 195. Puun wiriän wieretellä, Puun sorjan sorratella. Latwon iskewi itähän, Tywen työnti luotehesen. Kenpä siitä oksan otti, 200. Se otti ikuisen onnen; Kenpä siitä latwan taitto, Se taitto ikuisen taian; Kenpä lehwän leikkaeli, Se leikko ikuisen onnen; 205. Ku on lastuja porosi, Selwälle meren selälle, Siitä noita nuolet saapi, Ampuja pahat asehet, Pirulainen pistoneuot. 210. Waka wanha Wäinämöinen Sillä taisi tammen kaata, Puun wihannan wieretellä, Puun sorian sorratella; Päästi päiwän paistamahan, 215. Kuun laski kumottamahan. Siitä wanha Wäinämöinen Seulo seulalla utuja, Terheniä tepsutteli; Niin seula satoja kaswo, 220. Kylwinwakka kymmeniä, Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhenisen. Sano wanha Wäinämöinen: "Tänne kyntö, tänne kylwö, 225. Tänne kaswo kaikenlainen, Polosille Pohjan maille, Suomen suurille tiloille; Tänne kuut kumottamahan, Tänne päiwät paistamahan, 230. Tänne armas aurinkoinen!" Sano Pohjolan emäntä: "Wielämä tuohon mutkan muistan, Keksin kummoa wähäsen, Sinun kylwön, kynnön päälle, 235. Päälle kaiken kaswantosi; Tuonne tungen kuuhuesi Kirjarintahan kiwehen, Paaen paksun palliohon; Tuonne auringot asetan, 240. Panen päiwät paistamahan, Wuorehen teräksisehen, Rautasehen kalliohan, Jott' ei pääse kuuna pänä, Selwiä sinä ikänä. 245. Annan pakkasen palella, Wilun ilman wiiwytellä, Kyntöjäsi, kylwöjäsi, Warsin waiwan nähtyjäsi; Sa'an rautasen rakehen, 250. Teräksisen tellittelen, Halmehiasi hakkoamahan, Pieksämähän peltojasi. Nostan karhun kankahalta, Wiiasta wihasen kissan, 255. Korwesta kowerakouran, Harwahampahan hawuilta, Ruuniasi ruhtomahan, Tammojasi tappamahan, Karjaasi kaatamahan, 260. Lehmiä lewittämähän; Tahikka tauilla tapatan, Kaahan karjan kaikenlaisen, Yksin kaahan imehisetki, Surmajan sukusi suuren." 265. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei minua laula Lappi, Eikä tunge Turjalainen; Itselläin on ilman wiitta, 270. Luonani lykyn awaimet, Ei katehen kainalossa, Wihan suowan sormen päässä." Siitä wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: 275. "Warjele wakainen luoja, Kaitse kaunonen jumala! Miesten mielijuohtehista, Akkojen ajatuksista. Kaaha maalliset katehet, 280. Weelliset welhot woita. Ole puolla poikasesi, Aina lastesi apuna, Wihoin päiwän paistamatta, Wihoin kuun kumottamatta, 285. Wihoin tuulen tuulematta, Pakkasen palelematta, Kowan ilman koskematta. Aita rautanen rakenna, Kiwilinna liitättele, 290. Ympäri minun eloni, Kahen puolin kartanoni, Maasta lähin taiwosehen, Taiwosesta maahan asti; Teräksillä seiwästellös, 295. Maan maoilla witsastellos, Käärmehillä käännätellös, Sisiliskoilla siellös, Jott' ei liika liion söisi, Wastus wiljalta witaisi. 300. Min on noiat noitunewi, Noituoot oman wäkensä. Nyt sie Pohjolan emäntä! Tunge turmiot kiwehen, Pahat paina kalliohon, 305. Waiwat wuorehen walitse; Elä kuuta kullonkana, Aurinkoa ollenkana. Anna pakkasen palella, Wilun ilman wiiwytellä, 310. Omiasi otriasi, Kylwämiäsi jywiä. Sa'a rauaista raetta, Teräksistä telkytellös, Pohjolan kujan perille, 315. Pohjan tarhan tanhuille. Nosta karhu kankahalta, Wiiasta wihanen kissa, Korwesta kowera koura, Hawun alta harwahammas, 320. Pohjan peltojen perille, Pohjan karjan käytäwille." Siitä wanha Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Anna nyt sulonen Suomi! 325. Anna maasi altihiksi, Ilmasi imanteheksi; Laksot laulaellakseni, Lehot leikki lyöäkseni, Tanner tanssaellakseni."

Wiideskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä paneksen tuuleen ja tulee kohulliseksi. Lämmittää ajan lähetessä saunan, lukee akkain lu'ut ja synnyttää yheksän poikoa, kaikki pahoja, surmalaisia. Ne sitte työntää Wäinämöisen tiloille tauilla ihmistä waiwoamaan. Kohta potee koko Wäinölä, waan kuitenki itse Wäinämöinen tawallisilla parannuskeinoilla poistaa turmiot, manaa Kipuwuorelle kiwut ja wiimmen woietten awulla saapi potewan wäkensä jällen terweheksi.

Louhiatar waimo wanha, Portto Pohjolan emäntä, Teki tielle wuotehensa, Pahnansa pahalle maalle; 5. Selin tuulehen makasi, Kalton säähän karkiahan, Perin wihmahan wiluhun, Kohin päiwän koittehesen. Tuli suuri tuulen puuska, 10. Ijästä wihanen ilma, Nosti tuuli turkin helmat, Ahawa hamehen helmat. Hywin tuuli pohjatuuli, Läpi länsi läikytteli, 15. Läpi luun, läpi jäsenen, Läpi liikkuwain lihojen, Läpi suonten soljuwitten. Tuosta tyyty, tuosta täyty, Tuosta paksuksi panihen, 20. Lihawaksi liittelihen. Kanto kohtua kowoa, Watsan täyttä waikiata, Kanto kuuta kaksi, kolme, Kolme kuuta, neljä kuuta, 25. Neljä kuuta, wiisi kuuta, Wiisi kuuta, kuusi kuuta, Seitsemän, kaheksan, kuuta, Ympäri yheksän kuuta Waimon wanhaan lukuhun, 30. Kuuta puolen kymmenettä. Niin kuulla kymmenennellä Painuwi pakolliseksi, Watsan täysi waikiaksi. Lyöähän kawon kipua, 35. Immin tulta tuikatahan. Wyölapan siansa siirti, Paneutti toisen paikan, Sanowi sanalla tuolla: "Ohoh pieni piikaseni, 40. Paras palkkalaisiani. Lämmitä wälehen sauna, Pian pirtti riuwuttele, Kyläkunnan kuulematta, Sanan saamatta kylähän. 45. Oluella ukset woia, Kasta kaljalla saranat, Jott' ei ukset ulwoaisi, Eikä wankuisi saranat." Lämmitti wälehen saunan, 50. Pian pirtin riuwutteli, Kyläkunnan kuulematta, Sanan saamatta kylähän. Oluella ukset woiti, Kasti kaljalla saranat, 55. Jott' ei ukset ulwokkana, Eikä wankase saranat. Siitä Pohjolan emäntä Suojihin sowitteleksen, Pimeihin pisteleksen, 60. Ukkoa rukoelewi: "Oi Ukko ylijumala! Tule luota katsomahan, Likeltä tähyämähän, Tule saunahan saloa, 65. Piilten pikkuhuonehesen, Ilman uksen ulwomatta, Saranan narahtamatta. Oluella ukset woian, Kastan kaljalla saranat, 70. Jott' ei ukset ulwoaisi, Eikä wankuisi saranat. Käy pian, wälehen jouwu, Tässä tuskassa kowassa, Watsan wäessä waikiassa. 75. Aukoa lihonen arkku, Luinen lukko lonkahuta, Mennä suuren, mennä pienen, Kulkia wähäwäkisen; Päästä piika pintehistä, 80. Waimo watsan wääntehistä. Kawe eukko Luonnotar, Kawe kultanen koria! Jok' olet wanhin waimoloita, Ensin emä itselöitä, 85. Juokse polwesta merehen, Wyölapasta lainehesen, Ota kiiskiltä kinoa, Matehelta nuljaskoa, Jolla woiat luun lomia, 90. Jolla siwuja siwelet, Peräwieriä wetelet; Päästät piian pintehistä, Waimon watsan wääntehistä, Tässä tuskassa kowassa, 95. Watsan työssä waikiassa. Kiwutar kipuen eukko! Käy tänne käpein kengin, Helmoin hienoin helmottele, Sukin mustin muikottele, 100. Sukin walkein waella, Kiwut kiinni ottamahan, Wammat waikahuttamahan, Tahi kuolema tulewi, Lähenewi hengen lähtö, 105. Tässä työssä työlähässä, Watsan wäessä waikiassa." Louhiatar waimo wanha, Portto Pohjolan emäntä, Teki poikoa yheksän, 110. Lato lasta kymmenenki, Yhen löylyn lyöpywillä, Yhen saunan saapuwilla, Yhestä watsan wäestä, Yhtenä kesäissä yönä. 115. Nimitteli poikiansa, Laaitteli lapsiansa, Kun kukin sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa. Minkä pisti pistokseksi, 120. Kunka laati luun waloksi, Minkä änkäsi ähyksi, Kunka riieksi risasi, Minkä loi ruwen rikoksi, Kunka rutasi rutoksi, 125. Minkä welhoksi wesillä, Kateheksi kaikin paikoin, Kunka noiaksi noroille. Itse neuo poikiansa, Laaitteli lapsiansa, 130. Mennä tuonne toisialle, Nenähän utusen niemen, Päähän saaren terhenisen. Sillä Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, 135. Syyti surmat suunnattomat Tawattomat tauit nosti, Nenähän utusen niemen, Päähän saaren terhenisen. Poiat Wäinölän potewi, 140. Lapset Luotolan lahowi, Tauissa tawattomassa, Nimen tietämättömässä; Alta lattiat lahowi, Päältä peite märkänewi. 145. Silloin wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen, Kuuli Luotolan läsiwän, Poiat Wäinölän potewan, Tauissa tawattomassa, 150. Nimen tietämättömässä. Lämmitti wälehen saunan, Pian pirtin riuwutteli. Otti wastan warjossansa, Simasiiwen suojassansa, 155. Niin hauto simasen wastan, Satalatwan lauhutteli. Pyyhki pois pyhät kipunat, Pyhät sorsat sammutteli, Simasella siiwellänsä, 160. Metisellä wastallansa. Sanowi sanalla tuolla: "Onko tauti luojan luoma, Surma säätämä jumalan, Wai on pantu palkan eestä 165. Rakettu rahan nenästä? Nouse tauti taiwahalle, Tuska tuulelle ylene, Ilman alle auer mennös; Tuonne tuulen tuuwitella, 170. Pahan ilman paiskaella, Pohjan pitkähän perähän, Kuss' ei kuuta, aurinkoa, Ilmoa ihoawata. Kiwut ma manoan kanssa 175. Kiwisihin kellarihin, Rautasihin raunioihin. Kipiä on kiwuissa olla, Waiwa wammoissa asua. Kiwutar kipuen eukko 180. Kipuja keräelewi Kirjasehen kippasehen, Waskisehen wakkasehen; Kipukintahat käessä, Jaloissa kipuset kengät. 185. Tule tänne tarwitessa, Käy tänne kutsuttaessa, Tee kiwut kiwuttomaksi, Waiwat wärjymättömäksi, Jotta saisi sairas maata, 190. Utra untansa weteä, Woisi woikkaki lewätä, Tuskahinen tunnin olla. Ota kiwut kippasehen, Waiwat waskiwakkasehen; 195. Itse keittäös kipuja, Pikkasessa kattilassa, Kolmen sormen mentäwässä, Peukalon mahuttawassa, Keskellä kipumäkeä, 200. Kipuwuoren kukkuloa. Kiwi on keskellä mäkeä, Reikä keskellä kiweä; Reikä wäätty wääntiällä, Puhkaistu purasimella, 205. Yheksän sylen sywyinen, Kyynäräisen kymmenettä, Johon tuskat tungetahan, Pahat waiwat wankatahan. Ei kiwi kipuja itke, 210. Paasi waiwoja walita, Josk' on paljo pantaisi, Määrättä mätettäisi, Äijin äyskäeltäisi. Oi Ukko ylijumala, 215. Mies on wanha taiwahinen! Tule tänne tarwitessa, Käy tänne kutsuttaessa, Tekemähän terweyttä, Rauhoa rakentamahan. 220. Puhu suulla puhtahalla, Lässä luoja lämpösellä, Ettei poika pois tulisi, Emon lapsi lankiaisi, Luojan luomalta lu'ulta, 225. Jumalan sukeamalta." Siitä wanha Wäinämöinen Panewi pa'an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Täynnä heiniä hywiä, 230. Me'en maahan wuotajia, Simatilkun tippujia. Pata kiehu paukutteli Kolme päiweä kesäistä, Kokonaista kolme yötä. 235. Siitä wanha Wäinämöinen Katselewi woitehia: "Onko woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset?" Ei ole woitehet wakaiset, 240. Katsehet alinomaset. Niin pani pa'an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Wielä heiniä lisäksi, Ruohoa monen näöstä. 245. Pata kiehu paukutteli Kokonaista kolme yötä, Kolme päiweä kesäistä. Siitä wanha Wäinämöinen Nostawi pa'an tulelta, 250. Katselewi woitehia: "Onko woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset?" Ei ole woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset. 255. Niin pani pa'an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Wielä heiniä lisäksi, Ruohoa monen näöstä, Kut oli tuotu toisialta, 260. Siitä kylmästä kylästä, Yheksältä woitialta, Kaheksalta katsojalta. Pata kiehu paukutteli Kokonaista kolme yötä, 265. Kolme päiweä kesäistä. Kolme poikoa sukesi Yhen pannu paistimia; Salo puita poltettihin, Salo puita, saari maita, 270. Yhen pannu paistimilla. Niin kiwi kiwehen tarttu, Paasi paatehen rupesi. Siitä wanha Wäinämöinen Nostawi pa'an tulelta, 275. Katselewi woitehia: "Onko woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset?" Jo oli woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset. 280. Woiti niillä woitehilla, Niillä raswoilla rapasi; Woiti alta, woiti päältä, Woiti keskeä keralla, Sanowi sanalla tuolla, 285. Lausu tuolla lausehella: "Awun herra antaohon, Awun tuokohon jumala, Käytyä minun käteni, Saatua minun sanani. 290. Kuhun ei käteni käyne, Käyköhöt käet jumalan; Kuhun ei sormeni sopine, Sopikohot luojan sormet; Kuhun ei sanani saane, 295. Saakohot sanat jumalan. Oi Ukko ylijumala, Mies on wanha taiwahinen. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi, 300. Jott' ei tuska päällä tunnu, Kipu keskeä kiwistä, Pakko syämehen pakene, Jott' ei tunnu pikkustana, Waiwoa wäheäkänä, 305. Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan walkiana." Waka wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen, Sillä poisti poiken luoman, 310. Paransi panentatauin.

Kuueskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä kätkee kuun ja auringon taiwaalta. Nähäksensä, mikä esteenä, etteiwät paista, nousewat taiwaalle Wäinämöinen ja Ilmarinen. Iskewät tulta waloksi, niin tuli taiwaalta kirposi alas. Lähtewät itsekki jälestä etsimään tulta. Saawat tietä jo tulen paljonki wahinkoita tehtyä menneen Aluejärween, siellä kalalta niellyksi. Walmistetaan nuotta, lähetään järwelle kalan pyyntiin. Suurella työllä ja paljolla waiwalla saahan wiimmen tulen niellyt kala. Wiiltään halki, pääsee irralleen tuli, polttaa paljo maita ja wahinkoitsee seppo Ilmaristaki. Pääsee kuitenki tawallisilla tulen sanoilla seppo paranemaan.