Part 7

Siitä wanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemminkäinen, Tulit Pohjolan tuwille. 5. Sano Pohjolan emäntä: "Mi on miehillä sanoma, Urohilla uusi tieto?" Tuopa wiisas Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimesi: 10. "Sammosta sanomat miesten, Kirjokannesta pakinat; Saimma sampuen jaolle, Kirjokannen katsantohon." Sano Pohjolan emäntä: 15. "Ei oo kärpästä kahelle, Orawass' osoa kolmen." Waka wanha Wäinämöinen Sormin soitti kanteletta, Kielin kantermo pakasi; 20. Wäsytti wäen mokoman, Uuwutti unelliseksi. Niin tapasi taskuhunsa, Löihen kukkaroisehensa, Ottawi uniset neulat, 25. Nukutteli nuiwan kansan, Paineli wäen pakanan, Pimiässä Pohjolassa, Summassa Sariolassa. Meni sammon saahantahan, 30. Kirjokannen katsantahan, Pohjolan kiwimäestä, Waaran waskisen sisältä, Yheksän lukon takoa. Tuossa wanha Wäinämöinen 35. Laulaa hyrähtelewi, Jopa liikku linnan portit, Järkky rautaset saranat. Siitä seppo Ilmarinen Woilla lukot liukahutti, 40. Liuwutti sian lihalla; Lukot sormin luksutteli, Kiwet kuokalla kohotti. Sano wanha Wäinämöinen: "Oi sie lieto Lemmin poika, 45. Ylimmäinen ystäwäni! Mene sampo ottamahan, Kirjokansi kantamahan." Tuopa lieto Lemminkäinen, Hywä kielas käskiäkki, 50. Kepiä kehuttoaki, Meni sammon otantahan, Kirjokannen kannantahan. Sylin sampoa piteli, Polwin maassa puujaeli, 55. Eipä sampo liikukkana, Kirjokansi kallukkana. Hyw' on härkä Pohjolassa, Sarwipää Sariolassa, Jok' on sitkiä siwulta, 60. Warsin wahwa wartalolta, Suonilta kowin soria. Se on lieto Lemminkäinen Otti härän heinikosta, Auran pellon pientaresta, 65. Sillä kynti sammon juuret, Kirjokannen kiinnittimet, Satasarwella härällä, Tuhatpäällä tursahalla, Waarnahilla waskisilla, 70. Atralla tuliterällä, Saipa sampo liikkumahan, Kirjokansi kallumahan. Siitä wanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, 75. Kolmas lieto Lemminkäinen, Sylin sampoa sylelit, Käsiwarsin käännyttelit, Niin weiwät wenosehensa, Purtehensa puuhasiwat. 80. Kysy seppo Ilmarinen: "Minne sampo saatetahan, Kunnekka kuletetahan, Wenehessä Wäinämöisen?" Sano wanha Wäinämöinen: 85. "Tieän mä wähäsen maata, Tieän paikkoa palasen, Syömätöntä, lyömätöntä, Miekan miehen käymätöntä Nenässä utusen niemen, 90. Päässä saaren terhenisen. Sinne sampo saatetahan, Kirjokansi kaiwatahan." Siitä wanha Wäinämöinen Laskea karehtelewi 95. Selkeä meren sinisen, Laski poikki Pohjan merta. Sano lieto Lemminkäinen: "Miks' et laula Wäinämöinen, Hyrehi hywäsukunen, 100. Hywän sammon saatuasi, Tien hywän käweltyäsi?" Waka wanha Wäinämöinen Warman kyllä wastaeli: "Warahainen laulannaksi, 105. Aikanen ilon teoksi, Kun näkywi Pohjan portit, Paistawi pahat saranat. Äsken laulanta sopisi, Ilon teentä kelpoaisi, 110. Kun omat owet näkyisi, Omat ukset ulwoaisi, Sa'an taipalen takana, Päässä wiien päiwäyksen." Siitä wanha Wäinämöinen 115. Laskewi sinistä merta, Laski päiwän, laski toisen, Laski kohta kolmannenki, Jo omat owet näkywi, Omat ukset ulwottawi, 120. Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhenisen. Sillon wanha Wäinämöinen Lauloa hyrähtelewi; Suu liikku, järisi parta, 125. Waan ei leuat lonkaillut. Kurki istu kannon päässä, Wetisellä mättähällä, Pimeässä Pohjolassa, Summassa Sariolassa, 130. Sormiluitansa lukewi, Warpahiansa walitti. Kurki kuuli kumman äänen Wäinämöisen laulellessa, Kurki laski suuren kulkun, 135. Parkasi pahan säwelen; Kaikki Pohjola heräsi, Paha walta walpaustu. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, 140. Sampoa tapoamahan, Kirjokantta katsomahan, Pohjolan kiwimäkehen, Waaran waskisen sisähän. Sano tuonne saatuansa: 145. "Woi polonen päiwiäni! Kenpä lukot lonkaillut, Kaikki särkenyt saranat, Kaikki owet auassunna, Liikutellut linnan portit? 150. Jok' oisi täältä sampo saatu, Kirjokansi kannettuna?" "Jo on täältä sampo saatu, Kirjokansi kannettuna, Pohjolan kiwimäestä, 155. Waaran waskisen sisästä, Yheksän lukon takoa." Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Ukkoa rukoelewi, 160. Pauannetta palwoawi: "Nosta Ukko suuri tuuli, Sään mänöä määritöntä, Nosta mustia muria, Päälle selwien wesien, 165. Jott' ei päästä Wäinämöisen, Kulkea uwantolaisen." Se Ukko ylijumala Wirkki tuulet tuulemahan, Ilman rannat riehkimähän; 170. Nousi tuulet tuulemahan, Ilman rannat riehkimähän. Kowin läikky länsituuli, Luoetuuli tuikutteli, Enemmän etelä tuuli, 175. Itä inku ilkiästi, Pohjanen kowin porotti. Tuuli puut hawuttomaksi, Kanarwat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi, 180. Wiepi harpun hauinluisen, Kantelon kalanewäsen, Wenehestä Wäinämöisen. Ahto aalloilta hawannut Pian korjasi kotihin, 185. Kalasehen kartanohon. Sano seppo Ilmarinen: "Jo on tukka tuulta nähnyt, Parta päiwiä pahoja, Nähnyt näilläki selillä; 190. Harwon on hawata tainnut Tuulta ennen tuon näöstä. Woi polonen päiwiäni! Kun läksin meren selälle, Ulapalle aukialle, 195. Polin puulle pyöriwälle, Warwalle wapisewalle, Wet on tuuli turwanani, Meren aalto armonani." Sillon wanha Wäinämöinen 200. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei wenossa wieremistä, Purressa parahtamista; Itku ei häästä päästä, Parku päiwistä pahoista." 205. Se on lieto Lemminkäinen Eikä itkent, ei iloissut, Muisti muinoset tilansa, Asiansa arwaeli; Lati laitoja lisäksi, 210. Warpehia walmisteli, Sylen kolmen korkeutta. Saipa tuuli turjutella, Aallot welloa wenettä, Oli laitoa wenossa, 215. Warpehet hywin warawat. Itse Pohjolan emäntä Rakenteli Pohjan purren, Suoritti sotawenosen; Lato miestä laiwahansa 220. Kuni sotka poikiansa, Tawi luopi lapsiansa; Sata miestä sauomehen, Tuhat airohin urosta, Sata miestä miekatonta, 225. Tuhat miestä miekallista. Päälle purjehen wetäwi Kuni pitkän pilwen lonkan; Siitä läksi, jotta joutu, Ajamahan Wäinämöistä. 230. Waka wanha Wäinämöinen Laskewi sinistä merta, Itse tuon sanoiksi wirkki, Puhu purtensa perästä: "Oi sie lieto Lemmin poika, 235. Ylimmäinen ystäwäni! Nouse purjepuun nenähän, Waatewarpaan rapa'a, Katso itä, katso länsi, Katso poikki Pohjan ranta." 240. Se on lieto Lemminkäinen Hywä kielas käskeäkki, Kepiä kehuttoaki, Nousi purjepuun nenähän, Waatewarpahan rapasi; 245. Katso iät, katso lännet, Katso poikki Pohjan rannat, Niin sano sanalla tuolla: "Hawukkoit' on haawat täynnä, Koiwut kirjokokkoloita." 250. Sano wanha Wäinämöinen: "Jo wainen walehtelitki; Ei ne olla hawukkoita, Eikä kirjokokkoloita, Ne on Pohjan poikasia. 255. Katso toiste, katso tarkon." Katso toiste, katso tarkon, Sanowi sanalla tuolla: "Pilwi Pohjasta kohowi, Pilwen lonkka luotehesta." 260. Sano wanha Wäinämöinen: "Jo wainen walehtelitki; Ei se pilwi ollekkana, Pilwen lonkka lienekkänä, Se on pursi purjehinen. 265. Katso tarkon kolmannesti." Katso kerran kolmannenki, Sanowi sanalla tuolla: "Oi sie wanha Wäinämöinen! Jo tulewi Pohjan pursi, 270. Satahanka hakkoawi; Sat' on miestä sauomessa, Tuhat airon pyyrymillä, Sata miestä miekatonta, Tuhat miestä miekallista." 275. Sillon wanha Wäinämöinen Jo tunsi toet totiset, Walehettomat wakaiset; Itse wirkko, noin nimesi: "Soua seppo Ilmarinen! 280. Soua lieto Lemminkäinen! Soua kansa kaikenlainen!" Souti seppo Ilmarinen, Souti lieto Lemminkäinen, Souti kansa kaikenlainen, 285. Eipä juokse puinen pursi, Weno Wäinölän weäte. Sillon wanha Wäinämöinen Jo tunsi tuhon tulewan, Hätäpäiwän päälle saawan. 290. Arwelee, ajattelewi, Miten olla, kuin eleä. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Wielämä tuohon keinon keksin, Mutkan muistan, tien osoan." 295. Tawottihen taulohinsa, Tungeksen tuluksihinsa, Otti piitä pikkuruisen, Toki tauloa wähäsen, Neki mestasi merehen 300. Oikiasta olkapäästä, Kautta kainalon wasemen, Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Tulkohon tulinen korko, 305. Salasaari kaswaohon, Johon juosko Pohjan pursi, Satahanka halkeutoho!" Luotihin tulinen luoto, Salasaari siunattihin, 310. Itähän ikäti pitkä, Luotehelle loppumaton, Polweksehen Pohjolahan, Johon juoksi Pohjan pursi, Satahanka halki lenti. 315. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Tohti toisiksi ruweta, Ruohti muuksi muutellate, Airot siiwiksi siwalti, 320. Peräpuikon purstoksensa, Siitä loihen lentämähän; Kokkona ylös kohosi. Lenteä lekuttelewi Selwällä meren selällä, 325. Ulapalla aukialla, Sata miestä siiwen alla, Tuhat purston tutkamessa, Sata miestä miekatonta, Tuhat miestä miekallista, 330. Liiteleksen, laateleksen, Kokkona kohenteleksen, Lenti purjepuun nenähän, Waatewarpahan rawahti, Wenehesen Wäinämöisen. 335. Tahto pursi päin puota, Laiwa laion wieretellä. Sano wanha Wäinämöinen: "Ohoh Pohjolan emäntä; Joko saat jaolle sammon, 340. Nenähän utusen niemen, Päähän saaren terhenisen?" Sano Pohjolan emäntä: "En lähe jaolle sammon, Sinun kanssasi katala, 345. Kerallasi Wäinämöinen!" Itse sampoa tawotti Wenehestä Wäinämöisen. Se on seppo Ilmarinen Otti miekkansa omansa, 350. Käellänsä oikialla, Wasemelta reieltänsä; Kokon koprille siwalti, Waakalinnun warpahille. Iski kerran, iski toisen, 355. Kohta kolmasti rapasi. Waan ei wuolent wermentänä, Ottant orwaskettuana. Siitä lieto Lemminkäinen Miekan wyöltänsä wetäsi, 360. Tupestansa tuiman rauan. Niin sanowi Pohjan akka, Puhu purjepuun nenästä: "Woi sie lieto Lemmin poika! Pettelit oman emosi, 365. Walehtelit wanhempasi; Sanoit et käyäsi sotoa Kuunna kymmennä kesänä, Kullankana tarpehella, Hopiankana halulla." 370. Itse wanha Wäinämöinen Ei hän miekkoa wetänyt, Temponut tulitereä; Nostatti melan merestä, Lastun tammen lainehesta, 375. Sillä siipiä siwalti, Sillä kynttä katkaeli, Jot' ei jäänynnä jälille, Kun yksi sakari sormi. Miehet melskahti merehen, 380. Pojat siiwiltä putosi; Sata miestä siiwen alta, Tuhat purston tutkamesta, Kymmenen joka kynästä. Itse Pohjolan emäntä 385. Puusta purtehen putosi, Kuni nuolen ammuttua, Kohti käytyä wasaman, Puusta koppelo putosi, Kuusen oksalta orawa. 390. Siitä sampoa tawotti Sormella nimettömällä; Sammon wuoatti wetehen, Kirjokannen lainehille, Selwälle meren selälle, 395. Ulapalle aukialle. Siinä sai muruksi sampo, Kirjokansi kappaleiksi. Noita tuuli tuuwitteli, Ilma lieto liikutteli, 400. Selällä meren sinisen. Mi sai sampuen muruja Alle selwien wesien, Päälle mustien murien, Ne kaikki ween wäeksi, 405. Ahin lasten aartehiksi. Ei wesi wäkeä puutu, Ween Ahti aartehia. Mi sai muutama murunen Rannalle meryttä wasten, 410. Wasten merta hyyännettä; Siitä kyntö, siitä kylwö, Siitä kaswo kaikenlainen, Siitäpä ikuinen onni, Nenähän utusen niemen, 415. Päähän saaren terhenisen. Itse Pohjolan emäntä Kanto kannen Pohjolahan Sai riwan Sariolahan, Sormella nimettömällä. 420. Ei saanut murua muuta, Siit' on polo Pohjolassa, Elo leiwätön Lapissa.

Nejäskolmatta Runo.

Sammon muruja rannalta löynnyt Wäinämöinen työntää Sampsa Pellerwoiselle, käskee maita kylwämään. Lähtee Sampsa, kylwää maan ja kyntää. Nousee kynnökseltä monenlaista puuta, waan tammi ei ota nostaksensa. Kaswo wiimmen tammipuuki ja lewesi oksineen taiwaalle, jotta päiweäkänä ei enää näkynyt. Niin piti jällen hakata wasta ylennyt tammi, waan oli työläs hakkajata saaha. Niin nousi tuiki pikkuinen mies merestä, joka otti työksensä ja kaatoki. Siitä Wäinämöinen kylwi utusia siemeniä maalle ja toiwotti kaswulle onnea. Pohjolan emäntä tuossa uhkaa kaiken onnensa häwittää, monenlaisia turmioita Wäinämöisen tiloille saatella. Wäinämöinen puoltansa yrittää uhkaamista tehottomaksi ja toiwottaa wielä kerran Suomeansa onnelliseksi.