Part 6

Siitä wanha Wäinämöinen Laskea karehtelewi, Nenästä utusen niemen, Päästä saaren terhenisen; 5. Laski päiwän maawesiä, Päiwän toisen suowesiä, Kolmannen kosken wesiä. Tuossa wanha Wäinämöinen Itse noin sanoiksi wirkki 10. Korwalla kosken tulisen, Pyhän wirran pyörtehessä: "Neiti kosken korwallinen, Impi wirran wierellinen! Weäppä lankoa we'elle, 15. Sinerwätä lainehelle, Tullessa punasen purren, Terwarinnan teuotessa. Kiwi on keskellä jokia, Paasi kuohun kukkuralla, 20. Eessä on punasen purren, Tiellä terwasen wenehen. Wäännä reikä wääntiällä, Puhkase purasimella, Jotta juosta puisen purren, 25. Terwarinnan teuotella. Rauaksi wenehen rinta, Kiwen kylki sammaliksi, Kuohuja kulettaissa, Mäkipäitä mäntäissä! 30. Koprin kouhuja kokoa, Käsin käännä käppyröitä, Sylin aaltoja syseä, Jott' ei riusko rinnoilleni Eikä päälleni päräjä. 35. Ukko taiwahan jumala! Jok' olet ainoinen apuni, Piä miekalla pereä, Tuiota tupettomalla, Jotta juosta puisen purren, 40. Mennä mäntysen wenehen." Siinä puuttu puinen pursi, Wene Wäinölän wäsähty; Pursi puuttuwi lujahan, Takistu wene punanen. 45. Waka wanha Wäinämöinen Arwelee, ajattelewi: "Mihin puuttu puinen pursi, Piätty wene punanen? Kiwellenkö, wai haolle, 50. Waiko waskirauniolle?" Kallistihen katsomahan: "Ei kiwellen, ei haolle, Eikä waskirauniolle, Suuren on hauin hartioilla, 55. We'en koiran koukkuluilla." Se on lieto Lemminkäinen Pisti miekkansa merehen, Lapionsa alle laiwan, Ei ota wenonen juosta, 60. Pääse pursi puutoksesta; Miekka murskaksi mureni, Kala pääsi terweheksi. Siitä seppo Ilmarinen Pisti miekkansa merehen, 65. Lapionsa alle laiwan, Ei ota wenonen juosta, Pääse pursi petoksesta; Miekka murskahti muruksi, Kala pääsi terweheksi. 70. Sillon wanha Wäinämöinen Wyöltä miekkansa wetäwi, Tupestansa tuiman rauan, Pisti hauin hartioihin, We'en koiran koukkuluihin. 75. Nostatti kalan merestä, Pään weti wenosehensa, Purston pohjahan puotti. Katselewi, kääntelewi, Itse tuon sanoiksi wirkki: 80. "Jotaki joessa ompi Hakojaki, haukiaki. Ku olle wanhin sulholoista Hauki halki pahkomahan, Kala wiploin wiiltämähän." 85. Miehet purresta puhuiwat, Lausu waimot laitasilta: "Saajan on käet sulimmat, Sormet pyytäjän pyhimmät." Jo otti wenonen juosta, 90. Pääsi pursi puutoksesta; Waka wanha Wäinämöinen Luotti purren luotoselle, Otti weitsen huotrastansa, Wasemelta puoleltansa, 95. Jolla hauin halkasewi, Pahkowi kalan kaheksi. Sanan wirkko, noin nimesi: "Mikä tuosta ei tulisi Hauin suuren hampahista, 100. We'en koiran koukkuluista, Jos oisi sepon pajassa, Luona taitawan takojan, Miehen mahtawan käsissä?" Sano seppo Ilmarinen: 105. "Mipä turhasta tulisi, Työksi tyhjästä olisi, Kalan ruowosta kaluksi, Jos oisi sepon pajassa, Luona taitawan takojan, 110. Miehen mahtaman käsissä!" Sano wanha Wäinämöinen: "Tuo ois alku kanteletta, Kun oisi osaajan luona, Miehen mahtawan käsissä!" 115. Ei ollut osoajata, Eikä miestä mahtajata, Harpun luisen laatiata; Waka wanha Wäinämöinen Itse löihen laatiaksi, 120. Tekiäksi teentelihen. Kusta sai kopan komian? Tuolta tuomikkopurolta, Kuusesta kumisewasta. Mist' on naulat kanteletta? 125. Hauin suuren hampahista, Orasista Tuonen orjan. Wielä uupuwi wähäsen, Kaipoawi kanteloinen, Yhtä kieltä, kahta jouhta; 130. Mist' on kielet kanteletta? Hiwuksista Hiien ruunan, Lemmon warsan waattehista. Jo on soitto walmihina, Soitto suuri hauinluinen, 135. Kantelo kalanewänen. Waka wanha Wäinämöinen Kutsu wanhat soittamahan, Wanhat soitti, päät wapisi, Ei ilo ilolle tullut, 140. Soitto soitolle tajunut. Kutsu nuoret soittamahan, Nuoret soitti, sormet notku; Eipä ääni ääni ollut, Ilo käynynnä ilosta. 145. Soitti lieto Lemminkäinen, Soitti seppo Ilmarinen; Ei ilo ilolle käynyt, Soitto soitolle ylennyt. Waka wanha Wäinämöinen 150. Käytti soiton Pohjolassa, Kantelon Kalewalassa; Soitti Pohjolan emäntä, Soitti pojat Pohjolassa, Soitti pojat, soitti neiot, 155. Soitti pikku piikasetki, Soitti miehet naimattomat, Soitti nainehet urohot, Tuota käänsit, tuota wäänsit, Tuota kynsin kiinnittiwät, 160. Toki ei oikehin osattu, Kielet kierohon tuliwat, Koska kansa kahtalainen Niitä soitti sormillansa. Jouhet parkuiwat pahasti, 165. Ääni kaikku karkiasti, Soitto julmasti sorisi. Ukko uunilta herännyt, Kiukahalta kirjahtanut Sanowi sanalla tuolla, 170. Lausu tuolla lausehella: "Heretkääte, heittäkääte, Kaikki käypi karwoilleni, Puhki korwani puhuwi, Läpi pääni läylentäwi, 175. Wiepi wiikoksi uneni. Jos ei soitto Suomen kansan Wasta waikuta paremmin, Eli uuwuta unehen, Niin wetehen wiskoote, 180. Aalloille upottoote; Tahi saattoote takasin Miehen tehnehen käsihin, Sormille sowittelian." Soitto kielin kerkiäwi, 185. Kanterwo sanoin kajahu: "En minä jokehen joua, Enkä aalloille ajau; Wielä soitan suorialla, Wangun waiwan nähnehellä." 190. Jopa wietihin wisusti, Kannettihin kaunihisti Miehen laatian kätehen, Sormille sowittelian. Waka wanha Wäinämöinen 195. Peukaloitansa pesewi, Sormiansa suorittawi. Istuwi ilokiwelle, Raito rantakalliolle, Hopeaiselle mäelle, 200. Kultaselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, Käänti käyrän polwillensa, Kantelen kätensä alle. Sanowi sanalla tuolla, 205. Lausu tuolla lausehella: "Ku ei liene ennen kuullut Iloa ikirunojen, Kajahusta kanteloisen, Se on tulko kuulemahan." 210. Soitti wanha Wäinämöinen, Sekä soitti, jotta laulo, Sormet nousi notkiasti, Sormet pienet pyörähteli, Peukalo ylös keweni; 215. Jo käwi ilo ilolle, Soitto soitolle yleni. Hywin soitti hauin hammas, Kalan pursto pyörähteli, Ulwosi upean jouhet, 220. Ratsun jouhet raikkahuwat. Ei ollut sitä metsässä Jalan neljän juoksewata, Koiwin koikkelehtawata, Ku ei tullut kuulemahan, 225. Iloa imehtimähän. Heräsi susiki suolta, Nousi karhu kankahalta, Petäjäisestä pesästä, Kutiskosta kuusisesta. 230. Karhu aiallen kawahti, Weräjällen wieretäksen, Aita kaatu kalliolle, Weräjä aholle wieri. Siitä kuusehen kujahti, 235. Petäjähän pöyrrähytti, Tehessä isän iloa, Soitellessa Wäinämöisen. Metsän ukko halliparta, Metsän kuuluja kuningas, 240. Kanssa muu Tapion kansa, Käwit kaikki kuulemahan. Itsekki metsän emäntä, Tapiolan tarkka waimo, Sinisukkahan siroksen, 245. Punapaulohin paneksen, Nousi koiwun konkelolle, Lepän lengolle lewähti, Kanterwoa kuulemahan, Soittoa tajuamahan. 250. Ei sitä metsässä ollut Nelijalkoa jaloa, Eikä ilmassa oloa Kahen siiwen siukowata, Lintuparwea parasta, 255. Ku ei tullut tuiskutellen, Kiiätellen kiirehtinyt, Kunnioa kuulemahan, Iloa imehtimähan. Lenti kokko korkialta, 260. Halki pilwien hawukka, Alli aalloilta sywiltä, Sotka soien wieremmiltä, Joutsenet sulilta soilta. Pieniäki peipposia, 265. Leiwoja liki tuhatta, Sirkkuja sitäi enemmän Haasto ukon hartioilla. Itse kaunis ilman impi, Päiwätär pätöwä neiti, 270. Neito Kuutar koria, Yks' on ilman wempelellä, Taiwon kaarella kajotti, Toinen pitkän pilwen päällä, Pilwen reunalla rehotti, 275. Piteliwät pirtojansa, Niisiänsä nosteliwat. Kultasukkula käessä, Piwossa hopiapirta, Kultakangasta kutowat, 280. Hopiaista helkyttiwät. Waan kun kuulit ouon äänen, Soitannon sulosen sulhon, Jo pirta piwosta pääsi, Kirpo sukkula käestä, 285. Katkesiwat kultarihmat, Helähti hopialangat. Eik' ollut sitä weessä Ewän kuuen kulkewata, Kaheksan karehtiata, 290. Kalaparwea parasta, Ku ei tullut kuulemahan, Iloa imehtimähän. Lohet uipi, uipi siiat, Uipi hauit hangotellen, 295. Ween koirat wengotellen, Muiehetki, muut kalatki, Rinnoin ruohoon ajaksen, Ewin eille ehteleksen, Wirttä Wäinön kuulemahan, 300. Iloa imehtimähän. Ahto aaltojen kuningas, Ween ukko ruohoparta, Ween kalwolle weäksen, Luikahaksen lumpehelle. 305. Itsekki ween emäntä, Ween wiljasa emäntä, Hiipowi hiwuksiansa, Hapsiansa harjoawi, Kammallansa kultasella, 310. Harjalla hopeisella Waan kun kuuli ouon äänen, Suomen soitannon sulosen, Jo suka käestä kirpo, Harja sormista solahti. 315. Itse siirtihen polonen, Paneutti toisen paikan, Rinnoin ruowosta riwahti, Wetihen wesikiwelle, Watsallehen waiwausi, 320. Tuota ääntä kuulemahan, Soitteloa Wäinämöisen, Soitteloa, lauleloa, Kun oli ääni kummanlainen, Warsin soitanto sulonen. 325. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä urhiata, Eikä miestä, eikä naista, Eikä waimoa waketi, Kullen ei ituksi käynyt. 330. Itkit nuoret, itkit wanhat, Itkit miehet naimattomat, Itkit nainehet urohot, Itkit pojat puolikäset, Sekä pojat, jotta neiot, 335. Itkit pienet piikasetki, Kun oli ääni kummanlainen, Suomen soitanto sulonen. Itsensäki Wäinämöisen Kyynelwieri kyykähteli. 340. Weet wieri silmistänsä Kaasiammat karpaloita, Pyylähämmät pyyn munia, Häriämmät päitä pääskyn, Leweille leuoillensa; 345. Leweiltä leuoiltansa Reheille rinnoillensa; Reheiltä rinnoiltansa Pätöwille polwillensa; Pätöwiltä polwiltansa 350. Jalkapöyille jaloille; Jalkapöyiltä jaloilta Maahan alle jalkoinsa; Wieriwät wesipisarat Läpi wiien willawaipan, 355. Läpi kuuen kultawyönsä, Seitsemän sinihamosen, Sarkakauhtanan kaheksan. Niin weet jokena juoksi Luota wanhan Wäinämöisen 360. Rannalle meren sinisen; Rannalta meren sinisen Alle selwien wesien, Päälle mustien murien Siellä kaswoit kaunihiksi, 365. Simpsukaisiksi sikesi, Kuningasten kunnioiksi, Waltojen iki iloksi. Sano wanha Wäinämöinen: "Onko tässä nuorisossa, 370. Nuorisossa kaunosessa, Tässä suuressa su'ussa, Ilossa isän alassa, Kyynelteni poimiata Alta selwien wesien, 375. Päältä mustien murien?" Sekä nuoremmat sanowi, Jotta wanhat wastoawi: "Ei ole tässä nuorisossa, Nuorisossa kaunosessa, 380. Eli suuressa su'ussa, isossa isän alassa, Kyyneltesi poimiata. Alta selwien wesien, Päältä mustien murien." 385. Niin tuli sininen sotko, Useinpa sininen sotko Suullansa sukeltelekse, Wilussa wilottelekse. Sep' on poimi simpsukoita, 390. Wäinämöisen kyyneleitä, Alta selwien wesien, Päältä mustien murien.

Kolmaskolmatta Runo.

Tulewat Wäinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen Pohjolaan. Kysäsee Pohjan akka, millä asialla? Sammon jaolle lähteneensä wastaa Wäinämöinen. Sano Pohjan akka ei olewan jakaamista sammossa. Saapi unineulat Wäinämöinen ja nukuttaa Pohjolan wäen. Lähtewät sampoa kiwimäestä. Laulaa Wäinämöinen liikkeelle linnan portit ja Ilmarinen aukasee owet. Lemminkäinen kyntää juuriltansa irti sammon, joka sitte kolmin miehin kannetaan weneesen. Sampo weneessä laskee rannalta Wäinämöinen ja alkaa wiimmen Lemminkäisen kehottamalla matkan päässä laulella. Kurki laulua säikähtänyt parkasi pahalla äänellä ja herätti Pohjolan nukkumasta. Pohjan akka sampoa katsomaan jo näkee saauksi. Nostaa heti ison tuulen Wäinämöistä hukuttamaan ja oliki hukkua wenet, ellei Lemminkäinen olisi laitoja kohottanut. Niin Lemminkäinen purjepuusta katsellen näkee Pohjan weneen ajawan ja saawuttawan. Häässä Wäinämöinen tuluksistansa luopi karin Pohjan weneen eteen. Siinä wenet kyllä särky, waan itse Pohjan akka läksi lintuna Wäinämöisen weneesen ja otti kaikki miehensä kanssa. Siinä sitte tapahtu tappelo, jossa Wäinämöinen melalla siwalteli siipiä ja kynsiä Pohjan akalta. Yksi ainoa sakarisormi jäi jälille ja silläki nosti Pohjan akka sammon ja kaato wesille, jossa se särky. Sammon muruja sitte tuuli ajeli mitä minkin paikan rikkaueksi. Riwan sai Pohjan akka jälille Pohjolaan.